Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Onko Myllypuron kampus ikäystävällinen?
16.11.2020
Silja Kamula, Linda Laakso, Sanna Lampi, Heidi Manninen ja Anu Mutka

Onko uusi Myllypuron kampus liian massiivinen ja vaikeasti hahmotettava aaltoilevine korkeine torneineen? Houkutteleeko rakennus astumaan sisään vai pelottaako sen suuri koko ja sokkeloinen ulkomuoto? Myllypuron lähialueen iäkkäät näyttävät onneksi löytäneen kampukselle HyMy-kylän palveluiden houkuttamina. Tulevaisuudessa ikäihmiset tulevatkin olemaan entistä tutumpi näky HyMy-kylässä, kun geronomiopiskelijat saavat oman vastaanotto- sekä ryhmänohjaustoimintansa käyntiin. Myllypuron kampus – uudenlainen toimintaympäristö Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampus on arkkitehtuurisesti näyttävä uudisrakennus keskellä Myllypuroa. Kampuksen neljä tornia muodostavat monimuotoisen rakennuskompleksin, joka herättää taatusti mielenkiintoa, mutta voi tuntua myös pelottavalta. Kampuksen ensimmäinen osa avattiin opiskelijoille tammikuussa 2019 ja koko kampus valmistui tammikuussa 2020. Alueen asukkaat ovat kertoneet, että kampuksen valmistumista odotettiin Myllypurossa innostuneena; kampuksen toivottiin vilkastuttavan Myllypuron keskustaa ja tuovan käyttäjiä jo olemassa oleville palveluille. Myös kampuksen tarjoamat uudet palvelut häämöttivät asukkaiden mielissä. Kampuksen sijainti aivan Myllypuron ytimessä, metroaseman ja ostoskeskuksen vieressä, tuo kampukselle luontaisesti paljon lisäarvoa ja mahdollisuuksia lähialueen asukkaiden palveluiden tuottajana. Juuri nyt onkin tärkeä hetki tehdä kampusta ja erityisesti siellä sijaitsevaa HyMy-kylää tutuiksi alueen asukkaille. HyMy-kylä hyvinvoinnin mahdollistajana HyMy-kylä (Hyvinvointia Myllypurosta) on monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilla on mahdollisuus kehittää ammattitaitoaan asiakastyön parissa ja samalla asiakkaat saavat laadukkaita palveluita huokeaan hintaan (HyMy-kylä 2020). HyMy-kylän palveluiden kehittäminen ja tunnetuksi tekeminen vaatii kaikkien toimijoiden jalkautumista alueen ihmisten pariin. Ensimmäiset geronomiopiskelijat ovat paraikaa harjoittelussa HyMy-kylässä ja heidän tehtävänään onkin ollut kartoittaa alueen ikäihmisten ajatuksia ja toiveita geronomien tarjoamien palveluiden suhteen. Alueen ihmisillä on nyt erinomainen mahdollisuus vaikuttaa haluamiensa palveluiden sisältöihin, koska geronomiopiskelijoiden työnkuva HyMy-kylässä on vasta muotoutumassa. Samalla kun HyMy-kylän toimintaa muodostetaan ja muokataan yhteiskehittelyn keinoin, on myös tärkeää miettiä uuden kampuksen ikäystävällisyyttä. Kampus on alun perin suunniteltu opiskelijoille ja nyt on syytä tarkastella, miltä se näyttää ja tuntuu ikäihmisen näkökulmasta. Ikäihmiset tulevat todennäköisesti myös tulevaisuudessa olemaan HyMy-kylän suurin ja merkittävin asiakasryhmä. Palvelukokemus on aina kokonaisuus, jossa on asiakaspalvelun lisäksi merkittävä rooli myös ympäristöllä - sen selkeydellä, aistiystävällisyydellä ja sujuvuudella. Huomioita kampuksen asiakasystävällisyydestä Myllypuron kampuksella on neljä tornia. HyMy-kylän palvelut ovat B-, C- ja D- tornien tiloissa. C- ja D- torneissa on pääsisäänkäynnit, joiden pyöröovista voi olla heikommin liikkuvan vaikea kulkea. Pyöröovien vieressä on painonapeilla avautuvat ovet, joista kulkeminen onnistuu apuvälineidenkin kanssa. Asiakkaat voivat halutessaan vierailla myös A-tornissa, jossa on mm. kampuksen ravintola. Kaikki edellä mainitut palvelut löytyvät sisäänkäyntikerroksesta. Sisään tultua edessä avautuvat kampuksen avarat ja korkeat aulatilat, joista toistaiseksi puuttuu opasteet. Tästä alkaa HyMy-kylän asiakkaiden haastavin vaihe, eli oikean paikan etsiminen ja löytäminen. Kaikki HyMy-kylässä työskentelevät opiskelijat ja opettajat, kuten myös aulapalvelun henkilökunta tiedostavat tämän. Onneksi punainen väri aulapalvelun luona kiinnittää lopulta monien huomion. Aulapalvelun työntekijät ovatkin useimpien asiakkaiden ensimmäinen kontakti kampukselle saavuttuaan. Usein myös auloissa liikkuvat opiskelijat opastavat HyMy-kylän asiakkaita oikeaan suuntaan. Ikäystävällistä ympäristöä tukevat tekijät Akustiikan huomioiminen on erityisen tärkeää juuri korkeissa ja avarissa rakennuksissa, koska rakentamisratkaisuilla voidaan esimerkiksi vahvistaa hyötyääniä kuten puhetta, tai toisaalta vähentää meluääniä. Hyvällä äänenvaimennuksella estetään äänen kiertämistä ja kaikumista korkeissa, monta kerrosta auki olevissa tiloissa. (Kuuloliitto n.d.) Myllypuron kampuksen suunnittelussa on kiinnitetty huomiota akustiikkaan hyödyntämällä sekä akustiikkalevyjä että pehmeitä materiaaleja, kuten sohvaryhmiä. Hyvällä akustiikan suunnittelulla kampuksen tiloista on tehty miellyttävämmät ja toimivammat erityisesti ikäihmisille, joilla voi olla monenlaisia haasteita kuulon kanssa.  Myös kasvillisuudella ja viherseinällä voidaan vaimentaa tilojen kaikua sekä nostaa sisäilman happitasoa (Semi & Salmi & Mykkänen 2016: 163). Kampuksella viherseinä löytyy A-tornin ravintolasta. Kampuksen tornit on erotettu toisistaan tehosteväreillä. Väreillä korostetaan tornien tärkeitä kohteita ja ne helpottavat asiakkaita löytämään haluttuun paikkaan. Selkeiden värien käyttö helpottaakin ikäihmisten liikkumista kampuksella, koska ikääntyessä värien erottelukyky heikkenee. Aulapalveluiden takaseinä on kirkkaan punainen ja HyMy-kylän asiakaspalvelupisteen takaseinä puolestaan kirkkaan sininen. Kampuksella on isoja ikkunoita, joista tulee luonnonvaloa sisätiloihin. Ensimmäisen kerroksen aulatiloihin auringonvalo ei kuitenkaan tule suoraan, jolloin se saattaisi aiheuttaa häikäisyvaikutuksia. Luonnollinen valomäärä rytmittää ja lisää tilojen viihtyvyyttä. Oikeanlaiset värit ja hyvin suunnitellut valot helpottavat näkemistä ja hahmottamista. Valon tarve lisääntyy mitä vanhemmaksi ihminen tulee. (Sievänen & Sievänen & Välikangas & Eloniemi-Sulkava 2007: 20–21.) Lattioiden pinnat ja kuvioinnit ovat suuressa roolissa varsinkin muistisairaan tilan hahmottamisessa. Voimakkaat kontrastit ja vaihtelevat kuviot lattiassa voivat näyttäytyä muistisairaalle tai huonosti näkevälle tasoeroina. (Semi & Salmi & Mykkänen 2016: 87.) Kampuksen lattioiden kuviointi on pyritty pitämään yksinkertaisena ja maltillisena. Kaikki alkaa hyvästä kohtaamisesta Myllypuron kampuksen HyMy-kylässä työskenteleviä on ohjeistettu huomioimaan kaikki kampukselle saapuvat, erityisesti ikäihmiset. Tämä tarkoittaa kaikkien kampuksella vierailevien ystävällistä opastamista kampuksen tiloissa heidän etsiessään oikeaa paikkaa. Aitojen asiakastilanteiden opettelu on opiskelijoiden kannalta merkittävä oppimiskokemus. Hyvät palvelukokemukset saavat asiakkaat palaamaan uudestaan ja mahdollisesti suosittelemaan HyMy-kylää myös muille alueen asukkaille. HyMy-kylä itsessään sijaitsee B- tornissa, jonka huomiovärinä on sininen. Niin asiakaspalvelutiski kuin odotustilatkin ovat sinisävyiset. HyMy-kylän työntekijät ovat työpaikkansa asiantuntijoita ja pystyvät auttamaan lähes kaikissa HyMy-kylään liittyvissä kysymyksissä. He tuntevat oman tutkintonsa lisäksi muiden opiskelijoiden tarjoamat palvelut ja osaavat tarvittaessa konsultoida toisiaan, jotta vastaukset ja ratkaisut löytyvät kaikkiin kysymyksiin ja tilanteisiin. Kampuksen kahvilat ja lounasravintola palvelevat kaikkia kävijöitä Lounasravintolassa on tarjolla monipuolista ja terveellistä ruokaa arkipäivisin. Tällä hetkellä opiskelijat ovat pääsääntöisesti etäopinnoissaan, joten ravintolassa on melko väljää. Lounasaikaan tilassa voi olla ruuhkaista, koska ruoanhakulinjastot ovat valitettavan ahtaita. Jos rollaattoria tai muuta apuvälinettä käyttävä ikäihminen tarvitsee apua linjastolla asioidessaan, hänen kannattaa pyytää apua joko ravintolan henkilökunnalta tai opiskelijoilta. D-sisäänkäynnin luona on kahvila, josta saa kevyttä lounasta, välipaloja ja leivonnaisia. Siellä liikkuminen esimerkiksi apuvälineiden kanssa on selvästi helpompaa kuin lounasravintolan puolella – kahvila on sisustettu väljästi. Lisäksi kahvilan vieressä on lehtiä luettavaksi, joten kampukselle voi tulla viihtymään pidemmäksikin aikaa. Toiveena yhteisöllinen hyvinvointikylä Kampuksen käytävillä tapahtuu paljon liikettä ja kohtaamisia, eikä ajoittaiselta väenpaljoudelta ja naurunremakalta voi välttyä. HyMy-kylän sijainti kampuksen keskellä liittää sen ja sen asiakkaat luontevasti osaksi kampuksen yhteisöä. Toisaalta sen sijainti tuo haasteita HyMy-kylän asiakkaille opastusten vielä puuttuessa. Onkin tärkeää, että kaikilla kampuksen opiskelijoilla on tietoa HyMy-kylästä, jotta he osaavat auttaa ja ohjata käytävillä oikeaa paikkaa etsiviä asiakkaita. Vaikka Myllypuron kampus on iso rakennus, on esteettömyyteen ja ikäystävällisyyteen kiinnitetty jo paljon huomiota esimerkiksi ääni- ja sisustusratkaisuin. Kampuksen toimijoiden ja lähialueen asukkaiden yhteisenä toiveena on, että kaikkien ihmisten olisi helppo asioida Myllypuron kampuksella. HyMy-kylän toimintaa kehitetään ja se laajenee jatkuvasti, joten toivommekin alueen ihmisten löytävän sankoin joukoin tutustumaan toimintaan, antamaan omia kehittämisideoita ja käyttämään monipuolisia opiskelijapalveluita.   Tekstin kuvituskuvat: Silja Kamula, Linda Laakso, Sanna Lampi, Heidi Manninen ja Anu Mutka Kirjoittajat Silja Kamula, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Linda Laakso, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Sanna Lampi, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Heidi Manninen, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anu Mutka, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet HyMy-kylä 2020. HyMy-kylä – Hyvinvointia Myllypurosta. Päivitetty 23.1.2020.<https://www.metropolia.fi/fi/asiakastyot-ja-palvelut/hyvinvointi-ja-terveyskyla>. Luettu 16.10.2020. Kuuloliitto n.d. Työtilat. <https://www.kuuloliitto.fi/tyotilat/>. Luettu 2.10.2020. Sievänen, Liisa & Sievänen, Markku & Välikangas, Katariina & Eloniemi-Sulkava Ulla 2007. Opas ikääntyneen muistioireisen kodin muutostöihin. Valaistus. Ympäristöministeriö. Helsinki: Edita Prima Oy. Semi, Taina & Salmi, Tuija & Mykkänen, Jukka 2016. Yötaivaan toivo. Muistiystävällinen ympäristö tilasta kokemukseen. T&J Semi Oy: Geroartist.

Lue lisää

Matkalla HyMy-kylään
12.10.2020
Henrik Enqvist, Jussi Kuikka, Maiju Timonen, Pinja Huovila, Tarja Vähä-Ruka

Muistiystävällisen ympäristön edistäminen on tärkeä teema. Yksi merkittävä keino muistiystävällisen ympäristön edistämisessä on asenteiden muuttaminen positiivisemmiksi muistikuntoutujia kohtaan. Kutsumme sinut astumaan muistikuntoutujan saappaisiin kuvitteellisella matkalla HyMy-kylään. HyMy-kylä on Metropolia Ammattikorkeakoulun aitoon asiakas työhön pohjautuva oppimis- ja opetusympäristö, joka tarjoaa monipuolisia sote-alan palveluita (Metropolia n.d.). Oletko koskaan miettinyt, miltä ympäristö vaikuttaa muistikuntoutujan näkökulmasta? Tai miten voisit itse edistää ympäristön muistiystävällisyyttä? ”Seison Metropolian sisäänkäynnin edessä. En ole aivan varma, mihin olen menossa. Vähän jo väsyttäisikin. Ehkä se on tämä epävarmuus. Voisin istahtaa penkille. En näe sitä missään. Nuoria vilahtelee ohi. Toivottavasti en ole tiellä, sillä heillä näyttää olevan kiire. Ohjeiden mukaisesti menen D-sisäänkäynnistä sisälle. Hui, kauhistus. Lasiset pyöröovet. En ikinä mene tuollaisiin. Onneksi vieressä on painikkeella avattava ovi ja nuoretkin näyttävät sitä käyttävän. Olipa siinä ystävällinen nuori. Piti ovea minulle auki. Toivottavasti muistin hämmennykseltäni kiittää. Penkki! Nyt pääsen istumaan ja muistelemaan, kuinka pääsen eteenpäin.” Muistikuntoutujien määrä kasvaa tulevaisuudessa Tällä hetkellä muistikuntoutujia on maailmanlaajuisesti noin 50 miljoonaa (WHO 2018: 4). Suomessakin noin 193 000 ihmistä kärsii jonkin asteisesta muistisairaudesta. Vuosittain noin 14 500 ihmistä sairastuu johonkin etenevään dementiaan johtavaan muistisairauteen. (Muistiliitto 2017.) Muistisairauksien tuomia haasteita Itse muistipulmien lisäksi muistisairaudet aiheuttavat muitakin kognitiivisia oireita, kuten kielellisten toimintojen, uuden oppimisen, hahmottamisen tai toiminnanohjauksen haasteita. Muistisairauksiin liittyvä tarkkaavaisuuden heikentyminen vaikeuttaa oleellisen tiedon erottamista meluisessa ja rauhattomassa ympäristössä. Ympäristöstä tehtyjen havaintojen tulkitseminen hidastuu. (Rappe ym. 2018: 40–41, 115–116.) Useiden tehtävien samanaikainen suorittaminen tai useat vuorovaikutus- ja valintatilanteet voivat aiheuttaa tiedonkäsittelyn ylikuormittumista. Muistisairaus heikentää myös aisteja ja aiheuttaa sekaannusta niiden välillä. Esimerkiksi näköaistin tarkkuus, laajuus, syvyyden tunnistaminen ja valonvoimakkuuden vaihtelun sieto heikentyvät ja vaikeuttavat ympäristön hahmottamista. (Department of Health 2015: 23–28.) ”Katselen ympärilleni. Missään ei lue HyMy-kylää. Tuossa on joku infotaulu. Onpa pientä tekstiä. Olisiko täällä jokin merkki jossain? Seinissä? Lattiassa? Tuossa tulee iloinen nuori kysymään, josko hän voisi auttaa. Nyt olenkin menossa Hyvinvointipalveluihin enkä HyMy-kylään. Kerron hänelle osaavani jatkaa matkaa omin päin, jotta hän ehtii hakea kahvin taukonsa aikana. Lähden köpöttelemään neuvottuun suuntaan. Täällä on paljon tuoleja ja pöytiä. Olenkohan menossa oikeaan suuntaan sittenkään? Näyttää enemmän joltakin opiskelupaikalta. Tuossa näyttää olevan ovi ulos. Ei sinne. Eteenpäin sanoi mummo hangessa. Tuossa onkin infotiski, jonka kyltti on ylhäällä. Olisiko tämä jo HyMy-kylä? Ei ollut. Jatkan matkaa vasemmalle. Toivottavasti tarkoitti vasenta, sillä en oikein saanut selvää sanoista, kun on hieman hälyistä. Tuossakin olisi sopiva levähdyspaikka, jos täytyy huilata. Mitä jalat sanovat? Ei vielä.” Muistiystävällisen ympäristön edistäminen Muistisairauksiin liittyvät aistien ja tiedonkäsittelyn haasteet vaikeuttavat sopeutumista ympäristöön, jolloin esimerkiksi sosiaalinen vuorovaikutus ja fyysisen ympäristön tunnistaminen ja siellä kulkeminen hankaloituvat. Näihin haasteisiin voidaan vastata muokkaamalla ympäristöä muistiystävällisemmäksi. Tietyssä ympäristössä toimimiseen tarpeellinen tieto tulee erottaa turhasta ja jäsentää pieniksi kokonaisuuksiksi, jotka on helpompi pitää mielessä. (Rappe ym. 2018: 40–41.) Muistikuntoutujan paikkaan orientoitumista ja haluttuun paikkaan löytämistä edistetään esimerkiksi välttämällä toistuvia tiloja sekä käyttämällä tunnistettavia maamerkkejä ja opasteita. Hallinnan tunnetta voidaan puolestaan tukea suunnittelemalla ympäristö niin, ettei se ruuhkaudu. Aistien haasteisiin voidaan vastata valosuunnittelulla ja häiritsevien aistiärsykkeiden välttämisellä. (Department of Health 2015: 29–30.) “Jatkan matkaani eteenpäin. Nyt käytävä laajenee korkeaksi ja lasiseksi. Olen valoisassa käytävän kohdassa. Tässä on mukava katsella vihreää sisäpihaa. Vähän tuo kirkas auringonvalo sattuu silmiin, kun ensin olin sähkövalojen alla tuolla ja nyt tässä. Vessaan pitäisi kohta päästä.” Arvostavan kohtaamisen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa Muistikuntoutujat vähentävät usein sosiaalisia menojaan häpeän tai paheksuvien katseiden pelossa, mikä lisää syrjäytymis- ja masentumisriskiä. On hyvä muistaa puhutella muistikuntoutujaa kuten aikuista ihmistä, mutta tarpeen tullen soveltaa omaa puherytmiä. Suvaitsevasta, kiireettömästä ja arvostavasta ilmapiiristä hyötyvät kaikki. “Tässä on hissit. Pitikö mennä hissillä? Ei. Mihin nyt. Nyt ei ole opiskelijoitakaan missään. Onpa hankalaa. Tuolla näyttäisi olevan joku ihminen. Menen hänen luokseen kysymään, mihin jatkan matkaani. Hei, hip hurraa! Olen viimein perillä. Missä on vessa?” Muistikuntoutujat mukaan ympäristön suunnitteluun Toimimme kaikki samassa ympäristössä. Muistikuntoutujille tulisi mahdollistaa ympäristö, jossa heillä on yhdenvertaiset edellytykset toimia ja osallistua. Muistiystävällisen ympäristön kehittämisessä oleellista on muistitietouden lisääminen ja muistikuntoutujien ottaminen mukaan suunnittelu- ja kehittämistyöhön, sillä se mahdollistaa aidon asiakasymmärryksen. Muistiystävällinen ympäristö sopii kaikille ja kaikki voivat edistää sitä. Kirjoittajat: Henrik Enqvist, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Jussi Kuikka, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Maiju Timonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Pinja Huovila, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Tarja Vähä-Ruka, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Department of Health 2015. Dementia-friendly Health and Social Care Environments 2015. Health Building Note 2–8.  <https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/416780/HBN_08-02.pdf>. Metropolia n.d. Asiakastyöt ja palvelut. HyMy-kylä. <https://www.metropolia.fi/fi/asiakastyot-ja-palvelut/hyvinvointi-ja-terveyskyla>. Muistiliitto 2017. Muistisairaudet. <https://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet>. Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöopas 2018. Ympäristöministeriö <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161060/YO_2018_Muisti_ja_ikaystavall_asuminen_WEB.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. WHO 2018. Towards a dementia plan: a WHO guide. <https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/272642/9789241514132-eng.pdf?ua=1>.

Lue lisää

Vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot terveyden ja terveyspalvelujen eriarvoisuuden mittarina
5.10.2020
Heli Salonen

Vältettävissä olevilla sairaalahoitojaksoilla tarkoitetaan tietyistä akuuteista ja kroonisista tiloista johtuvia sairaalahoitojaksoja, jotka olisi voitu ehkäistä ennalta perusterveydenhuollon oikea-aikaisten interventioiden avulla.  Tutkimusten mukaan yksinasuminen ja matala sosioekonominen asema lisäävät vältettävissä olevaan sairaalahoitoon joutumisen riskiä erityisesti ikääntyneillä, mikä on osoitus riskien kasaantumisesta ja terveyden ja terveydenhuollon eriarvoistumisesta. Vältettävissä olevien sairaalahoitojaksojen yleisesti käytössä olevia diagnoosiluokkia ovat esimerkiksi rokotusten avulla ehkäistävissä olevat sairaudet, influenssa ja keuhkokuume, korva-, nenä- ja kurkkutauti-infektiot, hampaisiin liittyvät infektiot, astma, keuhkoahtaumatauti, sydämen vajaatoiminta, diabetekseen liittyvät komplikaatiot, verenpainetauti, tietyt ruuansulatuselinten sairaudet, aliravitsemus ja kuivuminen (Gibson, Segall & McDermott 2013). Valtaosa vältettävissä olevista sairaalahoitojaksoista Suomessa kertyy eläkeikäiselle väestölle (Manderbacka ym. 2015). Sosioekonomiset terveyserot kasaantuvat läpi elämän Sosioekonomisilla terveyseroilla tarkoitetaan sosiaalisen aseman mukaisia systemaattisia eroja terveydentilassa, toimintakyvyssä, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa (Rotko & Kauppinen 2015). Suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää on pitkään pidetty tasa-arvoisena, mutta viime vuosikymmeninä siinä on havaittu sosiaalista eriarvoisuutta ylläpitäviä ja sitä lisääviä rakenteellisia piirteitä (Ahola-Launonen 2016). Terveydenhuollon eriarvoisuuden on esitetty olevan seurausta julkisen terveydenhuollon resurssien leikkaamisesta ja yksityisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon palvelujen käyttöön liittyvistä eroista (Ahola-Launonen 2016; Manderbacka ym. 2019). Perusterveydenhuollon tason on sanottu laskeneen verrattuna erikoissairaanhoitoon, työterveyshuoltoon ja yksityiseen terveydenhuoltoon (Satokangas ym. 2019). Lääkäriliiton mukaan terveyskeskukset ovat historiansa suurimmassa kriisissä (Helsingin Sanomat 29.11.2019). Ikääntyneiden yksinasuminen on lisääntynyt Väestön eliniän pitenemisen myötä ikääntyneiden yksinasuminen on lisääntynyt viime vuosikymmeninä erityisesti teollisuusmaissa (Reher & Requena 2018). Varsinkin vanhimmilla ikääntyneillä on usein vakavia pitkäaikaissairauksia ja toimintakyvyn vajavuuksia, jotka lisäävät heidän riskiään joutua vältettävissä olevaan sairaalahoitoon (Mylläri ym. 2014). Ikääntyneet joutuvat monisairastavuutensa takia käyttämään paljon lääkkeitä, joiden haitta- ja yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomia. Erityisesti antipsykoottisiin, masennus- ja rauhoittaviin lääkkeisiin liittyy kohonnut kaatumisriski (Caughey ym. 2018). Terveyteen äkillisesti vaikuttavien tapahtumien, kuten sydänkohtausten, aivoinfarktien ja kotitapaturmien seuraukset ovat usein vakavampia yksinasuville kuin muiden kanssa asuville (Reher & Requena 2018). Meille on kovaa vauhtia muodostumassa somaattisesti monisairaiden iäkkäiden joukko, joilla on myös etenevä muistisairaus Suomessa on sanottu olevan kolmenlaisia ikääntyneitä. Ensimmäisen joukkoon kuuluvat ne biologisesti, sosiaalisesti ja kognitiivisesti toimintakykyiset ikääntyneet, jotka pystyvät itse huolehtimaan terveydestään ja terveyspalvelujensa valinnasta. Toiseen kuuluvat muistisairaat iäkkäät, joiden tasapaino-ongelmat, käyttäytymiseen liittyvät ja mielenterveysoireet ja pidätyskyvyttömyys vaativat säännöllisiä palveluja ja jotka jo ovat asumispalvelujen tai säännöllisen kotihoidon piirissä. Kolmannen joukon muodostavat ne monisairaat ikääntyneet, joiden toimintaa rajoittavat lähinnä somaattiset sairaudet. (Finne-Soveri 2017.) On kuitenkin ilmeistä, että edellisten lisäksi on kovaa vauhtia muodostumassa neljäs joukko, johon kuuluvat somaattisesti monisairaat iäkkäät, joilla on myös etenevä muistisairaus. Muistisairauksien on havaittu lisäävän vältettävissä olevaan sairaalahoitoon joutumisen riskiä ja pidentävän sairaalassaoloaikaa (Wolf ym. 2018). Dementian ilmaantuvuus on meillä viime vuosikymmeninä pienentynyt, mutta pääosin vain parhaiten koulutetulla väestöllä (Finne-Soveri 2017). Virtsatietulehduksista johtuvat vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot lisääntyivät Pohjois-Suomessa vuosina 1996–2013, mutta toisaalta havaittiin, että ko. diagnoosia käytettiin paljon myös epäselväksi jääneiden sairaustilojen määrittelyssä (Satokangas ym. 2019). Sosioekonomisten ja terveyshaittojen kasaantuminen näyttää lisäävän vältettävissä olevaan sairaalahoitoon joutumisen riskiä erityisesti vanhimmilla yksinasuvilla naisilla (Lumme ym. 2018a). Parhaat interventiot ovat ennaltaehkäiseviä, mutta usein asioihin puututaan vasta liian myöhään Kaikille yksinasuville ikääntyneille koti ei enää tarjoa riittävää turvaa ja hoivaa, ja niilläkin, jotka vielä ehkä pärjäävät yksin, on usein valtava tarve yhteisöllisyyteen. Erilaiset yksinasumisen vaihtoehdot kuten perhekodit ja yhteisöasuminen saattaisivat vähentää heikoimmassa asemassa olevien ikääntyneiden riskiä joutua vältettävissä olevaan sairaalahoitoon (Jansson & Lahtela 2017). Hyvin toimiva, oikea-aikainen ja tehokas perusterveydenhuolto voisi sekin auttaa tasaamaan ikääntyneiden sosioekonomisia terveyseroja, mutta pysyvä potilas–lääkärisuhde on harvojen herkkua, jos lääkärille ylipäätään pääsee ja saa äänensä kuuluviin. Päällimmäiset vaivat ehkä hoidetaan ja lääkitään, mutta kokonaisvaltainen, ennakoiva ote puuttuu. Parhaat interventiot olisivat ennaltaehkäiseviä, mutta yksinasuvien ikääntyneiden kohdalla asioihin puututaan usein vasta, kun alkaa olla liian myöhäistä. Kokonaisvaltaista geriatrista arviota ei tehdä eikä lääkitystä tarkisteta ennen kuin jotain ikävää tapahtuu. Ei siis ole ihme, että heikoimmassa asemassa olevat yksinasuvat, moni- ja muistisairaat ikääntyneet seilaavat kodin, päivystyksen ja sairaalan väliä kaatumisten, sekavuuden, kuivumisen ja erilaisten epäselväksi jäävien syiden takia (vrt. Satokangas 2019; Wuorela & Viikari 2019), kunnes laitos tai kuolema heidät korjaa. Kirjoittaja Heli Salonen, 3. vuoden geronomiopiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulu Blogikirjoitus on Salosen vanhustyön opinnäytetyön ahotointiin liittyvä kypsyysnäyte, joka perustuu hänen pro gradu -työhönsä. Lähteet Ahola-Launonen, J. 2016. Social responsibility and healthcare in Finland. The luck egalitarian challenge to Scandinavian welfare ideals. Cambridge Quarterly of Healthcare Ethics, 25, 448–465. Caughey, G. E., Hillen, J. B., Bacon, S., Bullock, N., Bullock, V. & Kalisch Ellett, L. 2018. Implementation of medication-related indicators of potentially preventable hospitalizations in a national chronic disease management program for older patients with multimorbidity. International Journal for Quality in Health Care, 31, 133–139. Finne-Soveri, H. 2017. Muuttuva maailma, muuttuva vanhuus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 133, 215–219. Gibson, O.R., Segal, L. & McDermott, R. A. 2013. A systematic review of evidence on the association between hospitalisation for chronic disease related ambulatory care sensitive conditions and primary health care spending. BMC Health Services Research, 13, 336. Helsingin Sanomat 29.11.2019. Terveyskeskukset ovat historiansa suurimmassa kriisissä, sanoo Lääkäriliitto. Kotimaa. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006295045.html Jansson, A. & Lahtela, U. 2017. Iäkkäiden ihmisten yksinäisyys ja sen lievittäminen. Teoksessa J. Helminen (toim.) Asiakkaan moniammatillinen ohjaus sosiaali- ja terveydenhuollossa (s. 242–258). Helsinki: Edita. Lumme, S., Arffman, M., Manderbacka, K. & Keskimäki, I. 2018a. Cumulative disadvantage and ambulatory care sensitive conditions in 2009–2013 in Finland. European Journal of Public Health, 28, Issue suppl_4. cky214.272. Manderbacka K., Arffman M., Lumme S., Lehikoinen M., Ruuth I. & Keskimäki I. 2015. Perusterveydenhuollon mittatikku? Vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot Suomessa 1996–2010. Suomen Lääkärilehti 48, 3298–3304b. Manderbacka, K., Arffman, M. , Aalto, A.-M., Muuri, A., Kestilä, L. &  Häkkinen, U. 2019. Eriarvoisuus somaattisten terveyspalvelujen saatavuudessa. Teoksessa L. Kestilä & S. Karvonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018 (s. 207–215). Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Mylläri, E., Kirsi, T. & Valvanne, J. 2014. Miksi iäkäs ihminen lähtee päivystykseen? Laadullinen tutkimus kotona asuvien ikäihmisten päivystykseen lähtemispäätökseen vaikuttavista tekijöistä. Ikääntyneen väestön palvelut: käyttö, kustannukset, vaikuttavuus ja rahoitus. Projektin julkaisu nro 2. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Reher, D. & Requena, M. 2018. Living alone in later life: A global perspective. Population and Development Review, 44, 427–454. Rotko, T. & Kauppinen, T. 2016. Terveys 2015 -kansanterveysohjelman loppuarviointi. Työpaperi 8/2016. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Salonen, H. 2020. Yksinasumisen ja sosioekonomisen aseman yhteys vältettävissä oleviin sairaalahoitojaksoihin ikääntyneillä. Pro gradu. Helsingin yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/316089/Salonen_Heli_Pro_Gradu_2020.pdf?sequence=3&isAllowed=y. Satokangas, M., Lumme, S., Arffman, M. & Keskimäki, I. 2019. Trajectory modelling of ambulatory care sensitive conditions in Finland in 1996–2013: assessing the development of equity in primary health care through clustering of geographic areas – an observational retrospective study. BMC Health Services Research 19. Wolf, D., Rhein, C., Geschke, K. & Fellgiebel, A. 2018. Preventable hospitalizations among older patients with cognitive impairments and dementia. International Psychogeriatrics. 2018:1–9. Wuorela, M. & Viikari, L. 2019. Vanhuksen toimintakyvyn arviointi akuuttisairaanhoidossa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 135, 579–585.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset