Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Apuvälineet käyttöön asumispalveluyksiköissä
6.5.2022
Jani Välilä, Tanja Marjomaa ja Johanna Huiko-Lahtinen

Aina sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ei ole tarjolla riittävästi tietoa mahdollisuudesta saada asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön apuvälineitä perusterveyden­huollon apuvälineyksiköstä. Asumispalvelu­yksiköissä apuvälinetarpeen arvioinnissa tulisi asiakkaan toimintakyvyn lisäksi huomioida myös julkisen ja yksityisen tilan eli yhteisten tilojen ja asiakkaan kodin merkityserot. Oman kodin merkitys muodostuu henkilökohtaisista muistoista ja tavaroista sekä mahdollisuudesta toimia omien tuttujen tapojen ja rutiinien mukaisesti. Ikäihmisen toimintaympäristö muuttuu toimintakyvyn heikentyessä. Fyysisen ympäristön vähäisetkin muutokset voivat tuntua ikäihmisestä suurilta, etenkin jos ne liittyvät omaan kotiin. (Kelo & Launiemi & Takaluoma & Tiittanen 2015.) Turvallisen ja toimivan kodin luomiseksi muutokset voivat kuitenkin olla välttämättömiä. Edessä saattaa olla esimerkiksi muutto täysin uuteen ympäristöön, jolloin vahva tunneside omaan kotiin rikkoutuu. Mutta tarvitseeko kodintunnusta luopua kokonaan? Koti on koti ympäristöstä riippumatta. Muutto uuteen ympäristöön tulisi tehdä hyvässä vuorovaikutuksessa asiakkaan, henkilökunnan ja läheisten kanssa. Asumispalveluyksiköissä sote-ammattilaisten tulisi olla aktiivisia ja arvioida laaja-alaisesti uuden asiakkaan toimintakyky ja tuentarpeet. Asiakkaan omien itselle tärkeiden esineiden tuominen uuteen ympäristöön auttaa sopeutumi­sessa. Myös kotona käytössä olleet tutut apuvälineet voivat tukea asiakkaan arkea uudessa asuinympäris­tössä. Palveluntuottajien tulisi huomioida myös ikäihmisten muuttuvat tarpeet palveluissaan ja reagoida niihin nopeasti (Kruus-Niemelä 2009). Asiakkaan oman huoneen ja asumisyksikön yhteisten tilojen esteettömyys edistää apu­välineiden monipuolista käyttämistä ja itsenäistä toimimista. Tällöin hyvin suunniteltu ympäristö tukee ikäihmisen suoriutumista ja sosiaalista osallistu­mista arjessa. Toimijana omassa arjessa Ikääntyneen ihmisen toimintaympäristö voi muuttua merkittävästi siirryttäessä asumispalveluyksikköön. Muutoksen keskellä olennaisinta on tunnistaa ikä­ihmisen yksilöllisyys ja millä tekijöillä hänen arjen hyvinvointiaan voidaan tukea. Osallisuudella ja elämänhallinnan tunteella on selkeä yhteys yksilön kokemaan hyvinvointiin (Fried 2013). Mutta kuinka sote-ammattilainen voi tukea edellä mainittuja asioita? Asumispalveluyksikössä ikääntyneen asiakkaan arkiset ja joskus pieneltä vaikuttavat asiat ovat juuri niitä tekijöitä, joilla hänen elämänhallintansa ja osallisuuden tunnetta voidaan tukea. Ammattilaisen onkin tärkeää sisäistää, että yksilön oma kokemus vaikuttaa arkensa kannalta merkityksellisiin tapah­tumiin on parhainta elämänhallinnan ja osallisuuden tukemista. Ikäihmiselle tulee antaa mahdollisuus tehdä valintoja ja päätöksiä arjessaan sekä tukea hänen omatoimisuuttaan ja toimintakykyään. Ikäihminen tulisikin nähdä elinympäristöstä riippumatta lähtökohtaisesti omassa arjessa toimijana (Jyrkämä 2016), jonka toimijuutta ammattilaiset vahvistavat ohjaavalla ja yksilön voimavaroja tuke­valla toiminnalla. Apuvälineet toimijuuden tukena Oikein valitun apuvälineen avulla tuetaan ikäihmisen toimintakykyä ja hyvin­vointia, ja siten myös osallisuuden kokemusta sekä elämänhallinnan tunnetta. Sopivilla apuvälineillä vahvistetaan myös ikääntyneen asiakkaan itsemäärää­mis­oikeutta ja toimijuutta jokapäiväisessä elämässä. Apuvälineiden luovuttamisen lähtökohtana on oikeudenmukaisuus, yhden­vertaisuus ja oikea-aikaisuus (Terveyskylä 2018). Apuvälinetarve arvioidaan aina yksilöllisesti ja luovuttamisen perusteissa huomioidaan muun muassa: asiakkaan toimintakyky asiakkaan elämäntilanne apuvälineen käytön turvallisuus apuvälineen käyttöön liittyvä toimintaympäristö palveluntuottajien keskinäiset sopimukset (STM 2020). Apuvälinetarpeen arviointi perustuu siis henkilön kokonaistilanteeseen. Lisäksi asumisyksiköissä asuvan henkilön kohdalla arvioinnissa korostuu erityisesti apuvälineen henkilökohtainen käyttö. Asumispalveluissa on usein järjestetty lääkinnälliset apuvälineet ammatti­laisten käyttöön ergonomisen ja turvallisen hoidon sekä siirtymisten tueksi. Tämän lisäksi ammattilaisten tulisi tiedostaa apuvälineiden tuomat hyödyt myös ikäihmisen elämänhallintaan. Asumispalveluyksikössäkin voidaan arvioida ja järjestää ikäihmisen omaan arkeen ja henkilökohtaiseen käyttöön tarvitsemia apuvälineitä kuten tartuntapihtejä, sukanvetolaitteita tai jopa wc-istuimen korotuksia. Henkilökohtaiset apuvälineet tukevat ja ylläpitävät ikäihmisen arjen toimijuutta myös asumispalveluyksikössä. Lisätietoa apuvälineiden hankintaan Sosiaali- ja terveysministeriö on päivittänyt Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaan vuonna 2020. Opas on tarkoitettu apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille työvälineeksi sekä tiedon­lähteeksi apuvälineitä käyttäville ja heidän avustajilleen. Lisätietoa tavallisimmista liikkumisen sekä päivittäis- ja aistitoimintojen apu­välineistä sekä niiden luovuttamisen perusteista saa myös suoraan oman kunnan perus­terveydenhuollon apuvälinepalveluja tuottavasta yksiköstä, josta voi myös tiedustella tarkemmin apuvälineiden saatavuutta. Kirjoittajat Johanna Huiko-Lahtinen, geronomiopiskelija, Metropolia AMK Tanja Marjomaa, geronomiopiskelija, Metropolia AMK Jani Välilä, geronomiopiskelija, Metropolia AMK Lähteet Fried, Suvi 2013. Mielen voimavarat. Teoksessa Fried, Suvi & Heimonen, Sirkkaliisa & Jokinen, Pirkko (toim.): Ikääntyminen ja mielen hyvinvointi – Katsaus kirjallisuuteen. Ikäinstituutti. Oraita 1/2013. 27–28 Ikäinstituutti. Jyrkämä, Jyrki 2016. Vanheneminen, arkitilanteet ja toimijuus. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki Duodecim. 422–423. Kruus-Niemelä, Maria 2009. Apuvälineet ja ikäihmisten toimintakyky. Teoksessa Mäkinen, Elisa & Kruus-Niemelä, Maria & Roivas, Marianne (toim.): Ikäihmisen hyvä elämä – ympäristön merkitys vanhustenkeskuksessa. Helsinki: Metropolian Ammattikorkeakoulu. Kelo, Sini & Launiemi, Helena & Takaluoma, Matleena & Tiittanen, Hannele 2015. Ikääntynyt ihminen ja hoitotyö. Ikääntyneen ihmisen kotona asumisen tukeminen. Palvelu ja hoiva kotona. Helsinki: Sanoma Pro Oy STM 2020. Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet 2020. Opas apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille ja ohjeita asiakkaille. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5601-8 Terveyskylä 2018. Kuntoutumistalo. Ammattilaiset. Apuvälineet. 

Lue lisää

Palveleva johtajuus – avain vanhustyön vetovoimaisuuteen?
2.5.2022
Piia Roivanen

Hoiva-alan henkilöstö ei voi hyvin, ja osaavista vanhustyöntekijöistä on suuri pula. Esihenkilön roolia on aika päivittää, koska johtamisella voidaan vaikuttaa henkilöstön hyvinvointiin ja sitoutumiseen sekä organisaation vetovoimaisuuteen. Johtamisen laatua ja johtamisosaamista tulee jatkuvasti kehittää ja kehittymistä seurata henkilöstön saatavuuden ja erityisesti ikääntyneiden parissa tehtävän työn houkuttelevuuden lisäämiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto 2020: 55.) Palvelevan johtajuuden merkitys liittyy työssä jaksamisen, työhyvinvoinnin ja vanhustyön veto- ja pitovoimaisuuden kautta henkilöstöresursseihin. Hoiva-alan osaavien työntekijöiden kato on tosiasia, ja johtamisen kehittymiselle on toive ja tarve. Kun henkilöstö voi hyvin, tavoitteet, kuten hyvä hoiva ja strategiat, toteutuvat paremmin. Aidosti tasavertaisina työpaikalla? Esihenkilön rooli ei ole enää olla autoritäärinen ohjeiden sanelija. Hänen kuuluu huolehtia kokonaisuudesta, mutta millä keinoin? Esihenkilön tulee vastuuttaa henkilöstöä itseohjautuvuuden mallin mukaisesti, mutta myös kannustaa ja voimaannuttaa heitä palvelevan johtamisen keinoin sekä näyttää suuntaa esimerkillä johtamalla. Esihenkilötyössä, kuten elämässä muutenkin, tärkeintä älykkyyttä on tunneäly. Aito, pyyteetön empaattisuus ei ole enää nykypäivän heikkous vaan vahvuus. Toisen ihmisen arvostaminen ja kunnioittaminen kuuluvat kaikille. Esihenkilön toiminnan läpinäkyvyys, johdonmukaisuus ja rehellisyys synnyttävät luottamusta ja reiluuden tunnetta. Palveleva johtaja on nöyrä ja rohkea antaen kiitoksen ja arvostuksen niille, joille se kuuluu. Hän tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta päteä tai pitää yllä valta-asetelmia. Johdettaviensa palveleminen vaatii esihenkilöltä aidosti ja vilpittömästi nöyrää asennetta. Palveleva johtajuus tekee esihenkilön ja työntekijän suhteesta merkittävästi tasa-arvoisemman. (Juuti 2013: 147.) Kaikki yhden vai yksi kaikkien puolesta? Palvelevassa johtamistavassa työntekijöistä huolehtiminen on tärkeintä. Palveleva johtamistapa on edistänyt useita henkilöstötuloksia terveydenhuollon organisaatioissa (Halonen 2019: 36). Palveleva johtaja on kiinnostunut kohtaamaan ja kuuntelemaan johdettaviaan aidosti. Hän haluaa oppia tuntemaan jokaisen vahvuudet ja motivaation lähteet, sekä keskittämään voimavaroja niiden kehittämiseen ja tätä kautta työntekijän kehittymiseen. Tämä on voimaannuttavaa ja voi lisätä työn imua ja sitoutumista työhön. (Hakanen 2011: 31–58). Palvelevan johtajuuden on oltava organisaation yhteinen suunta. Fokus on koko joukkueen onnistumisessa, ei keskinäisessä kilpailussa, eikä tietyissä supertähdissä. Yksittäisen esihenkilön voi olla vaikeaa toteuttaa palvelevaa johtajuutta, jos organisaatiossa muutoin hyödynnetään toisia itsekkäästi omien päämäärien saavuttamiseksi. (Hakanen 2011: 81.) Palveleva työskentelytapa tarttuu. Omalla toiminnallaan palvelevaa johtajuutta toteuttava esihenkilö johtaa yksikkönsä arvoja auttamisen ja anteliaisuuden asenteeseen, palvelevaan toimintaan. Siinä ei keskitytä omaan erinomaisuuteen, eikä kenenkään tarvitse pitää valttikortteja käsissään. Yhteinen palvelualtis toimintakulttuuri ohjaa osaamisen jakamiseen, toisen onnistumisen tukemiseen, kiitoksen ja arvostuksen antamiseen yli yksikkörajojen, organisaatiota vahvistaen. Tämänkaltainen toiminta on vastakohta oman aseman pönkittämiselle ja oman edun tavoittelulle (Hakanen & Harju & Seppälä & Laaksonen & Pahkin 2012: 11.) Palvelevan johtamisen kulttuurin mahdollistaminen ja ylläpitäminen edellyttää, että esihenkilötehtäviin valitaan sosiaalisesti motivoituneita ihmisiä. Itsekeskeinen, dominoiva persoona ei muutu kouluttamalla palvelevaksi johtajaksi. (Eva & Robin & Sendjaya & van Dierendonck & Liden, 2019: 128–129.) Voimaantunut työyhteisö on rohkea, innovatiivinen, tehokas, hyvinvoiva, omistautunut ja sitoutunut. Tätä kautta työyhteisö on myös vetovoimainen. Pysyvä, hyvinvoiva henkilöstö on avain laadukkaan vanhustyön toteutumiseen. Kirjoittaja Piia Roivanen, Vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Nathan, E., Mulyadi, R., Sen, S., van Dierendonck, D. & Liden, R. 2019. Servant leadership: Systematic review and call for future research. Leadership Quarterly 30. Hakanen, J. 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. Hakanen, J., Harju, L., Seppälä, P., Laaksonen, A. & Pahkin, K. 2012. Kohti innostuksen spiraaleja. innostuksen spiraali – innostavat ja menestyvät työyhteisöt tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia. Helsinki: Työterveyslaitos. Halonen, K. 2019. Palveleva johtajuus organisaation lähijohtajuudessa. Jyväskylän yliopisto. Juuti, P. 2013. Jaetun johtajuuden taito. Jyväskylä: PS-kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 29.    

Lue lisää

Digitalisaatio ikääntyneiden hoivapalveluissa
28.4.2022
Päivi Isokoski-Salonen

Ikääntyneiden määrä kasvaa, eikä hoitajia riitä kaikille ja kaikkialle. Olemmeko valmiita ottamaan vastaan digitalisaation tuomat mahdollisuudet? Entä jos joku ehdottaisi, että uusi työkaverisi onkin robotti? Olemmeko valmiita ottamaan ne osaksi työyhteisöä? Digitalisaation merkitys terveyspalveluissa Valtioneuvosto visioi vuonna 2016, että vuonna 2020 Suomessa otettaisiin laajamittaisesti käyttöön digitalisaatio, automatisaatio ja robotiikka kaikilla yhteiskunnan toimialoilla, myös terveydenhuollossa. Ajatuksena oli, että vuoteen 2025 mennessä saataisiin erilaisia ratkaisuja terveydenhuollon haasteisiin, kuten resurssien riittävyyteen. (Valtioneuvosto 2016.) Myös EU on linjannut vuonna 2019, että yksi tehokas tapa investoida terveyteen on investoida digitalisaatioon. Kuten muissakin palveluissa, on tärkeää arvioida tällaisten digitaalisten terveyspalvelujen vaikutuksia. Päätökset uusien digitaalisten terveyspalvelujen hyväksymisestä, käytöstä tai korvaamisesta terveydenhuoltojärjestelmän eri tasoilla, perustuvat niiden näyttöön suorituskyvystä.  Terveydenhuoltojärjestelmän laajojen tavoitteiden saavuttaminen, mukaan lukien laatu, saavutettavuus, tehokkuus ja tasapuolisuus, ovat tavoitteita, joiden perusteella voidaan arvioida uusia digitaalisia terveyspalveluja.  (EU 2019: 4.) Digitalisaatio ikäihmisten hoidon ja hoitajien tukena Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton laatusuositus vuosille 2020–2023 luonnoksen mukaan väestöstä vuonna 2018 oli 65 vuotta täyttäneitä noin 20 % ja ennusteen mukaan vuonna 2030 heitä olisi noin 26 % koko väestöstä. Myös iäkkäämmän ikäryhmän eli 75–85 vuotta täyttäneiden osuus kasvaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 12.) Eliniän kasvaessa, myös muistisairauksien määrä kasvaa. Muistisairaudet itsessään eivät kuitenkaan ole lisääntyneet, vaan eliniän kasvu ja sairauksien diagnosoinnin parantuminen on nostanut lukua. Tämä muistisairauksien määrän kasvu tuo omat haasteensa ikäihmisten hoidon kehittämiseen. (Remes 2018.) Terveydenhuollossa automaatio ja robotiikka on jaettu erilaisiin kokonaisuuksiin, joita ovat esimerkiksi potilaiden omahoitoon liittyvä automatiikka, lääketieteen robotiikka ja hoitotyöntekijöiden työtä tukevaan robotiikkaan. Hoitotyöntekijöiden työpanosta pyritään kohdentamaan niihin tehtäviin, joissa tarvitaan hoitajan ammattitaitoa sekä henkilökohtaista olemista ihmisenä ihmiselle. (Kangasniemi 2016: 40–­­42). Näin ollen muissa työtehtävissä voidaan ottaa avuksi työtä tukevaa robotiikkaa. Digitalisaation käytön lisääntyessä hoitotyössä, on syytä pohtia miksi ja mihin tarkoitukseen teknologiaa käytetään, ja osataanko sen käyttöä arvioida, mutta myös millainen teknologinen osaaminen hoitotyön ammattilaisilla on. (Moisanen & Lintula 2020: 69). Digitalisaation teknisen osaamisen merkitys hoitotyössä korostuu, jotta pystytään tarjoamaan palveluita tehokkaasti, laadukkaasti ja turvallisesti. Robotiikka hoitotyössä Hoitotyöntekijöille tehdyissä tutkimuksissa on selvitetty, miten he suhtautuvat robotiikkaan. Pääsääntöisesti niihin suhtaudutaan myönteisesti, mutta niihin liittyy myös pelkoja. (Kangasniemi 2016: 40–42; Kyrki 2015: 3). Tutkimuksissa osoitettiin, että hoitajat kokevat yleisesti pelkoa teknologiaa kohtaan. He kokevat, että hoidettavan yksityisyys häviää, robotit tekevät puolesta tai ne eivät tunnista sairauksien oireita. Pelätään myös töiden lisääntymistä. Toisaalta pelättiin myös sitä, että robotit vievät kaiken työn, tulee massatyöttömyyttä. Tämä pelko on kuitenkin tutkimusten mukaan turha. (Kauhanen 2016: 10.) Hoitohenkilökunnan asenteilla katsotaan olevan suuri merkitys digitalisaatiota ja robotiikkaa kohtaan liittyvässä kehittämisessä. Asenteilla on joko estävä tai edistävä vaikutus. Tähän vaikuttaa muun muassa henkilökohtainen arvomaailma sekä periaatteet, jotka ohjaavat ammattietiikkaa. Hyväksyttävinä robottien käyttötapoina katsottiin fyysisesti raskaissa työtehtävissä avustaminen. Hyväksyminen oli positiivisempaa myös, jos oli jo aikaisempaa kokemusta roboteista. Roboteilla ei kuitenkaan katsottu voivan korvata hoitajan ja hoidettavan vuorovaikutustilanteita. (Moisanen 2020: 73.) Hoiva-alalla puhutaan kutsumuksesta, joka ohjaa henkilöitä hakeutumaan alalle. Ihmisläheisyys, auttamisenhalu ja empatia ohjaavat kutsumukselliseen hoivatyöhön, ja tämän kutsumuksen katsotaan osittain katoavan robotiikan myötä. Henkilöt, jotka näkevät robotiikan myönteisenä asiana hoivatyössä ja sen kehittymisessä, kokevat kutsumuksen uudella tavalla. Heille robotiikka tarjoaa uusia malleja toteuttaa työtään ja kehittää ammatti-identiteettiään. (Turja 2020: 167–168.) Työkaverina robotti Entäpä sitten se robotti työkaverina, ollaanko siihen valmiita? Tutkimusten mukaan valmiita ollaan, tietyin edellytyksin. Tarvitaan kuitenkin erilaisia kokeiluja, joissa ensin testaajina ovat innokkaimmat kokeilijat. Seuraavissa vaiheissa kokeiluja jalkautetaan niille, jotka ehkä vasta pohtivat mahdollisia hyötyjä, ja tästä kokeilua jatketaan taas eteenpäin heille, jotka suhtautuvat asiaan kriittisemmin. On helpompaa ottaa digitalisaatiota ja robotiikkaa käyttöön, kun on ensin testattu ja niistä saatu tieto avoimesti kerrottu uusille käyttäjille. Jotta robotit halutaan ottaa käyttöön, niiden on oltava helppokäyttöisiä ja niiden on oltava hyödyllisiä oman työn kannalta. (Kyrki ym. 2015: 7.) Kirjoitus pohjautuu kirjoittajan Vanhustyön  YAMK-opintojen opinnäytetyöhön, jonka aiheena oli Digitalisaatio ikääntyneiden hoivapalveluissa – Henkilöstön ja johtamisen näkökulma. Kirjoittaja: Päivi Isokoski-Salonen, Vanhustyön YAMK, Metropolian Ammattikorkeakoulu Lähteet: Valtioneuvosto 2016. Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta ja automatisaatiosta 2016. Valtioneuvoston_paatos_robotiikasta0900908f804c90b7.pdf. Viitattu 1.10.2020. European Union, 2019. ASSESSING THE IMPACT OF DIGITAL TRANSFORMATION OF HEALTH SERVICES Report of the Expert Panel on effective ways of investing in Health (EXPH). Luxembourg: Publications Office of the European Union. Viitattu 1.2.2021 Kangasniemi, Mari, Pietilä, Anna-Maija, Häggman-Laitila, Arja 2016. Automatiikka ja robotiikka hoitotyöntekijöiden työn muutoksessa. Tutkiva hoitotyö. Hoitotieteellinen aikakauslehti 2/2016. Kauhanen, Antti 2016. Teoksessa: Andersson, Cristina, Haavisto, Ilkka, Kangasniemi, Mari, Kauhanen, Antti, Tikka, Taneli, Tähtinen Lauri, Törmänen, Antti. Robotit töihin, koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? EVA Raportti 2/2016. Helsinki. 2016. Kyrki, Ville, Coco, Kirsi, Hennala, Lea, Laitinen, Arto, Lehto, Paula, Melkas, Helinä, Niemelä, Marketta, Pekkarinen, Satu 2015. Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus. ROSE-konsortio. Strateginen tutkimus. Tilannekuvaraportti 2015. Suomen Akatemia. Moisanen, Kirsi, Lintula, Leila 2020. Teoksessa, Laanterä, Sari, Sauders, Hannele (toim.), Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneerinen osaaminen. Kirjallisuuskatsaus. Viitattu 16.8.2021. Remes, Anne 2018. Muistipotilaan laadukas hoito tulevaisuudessa – mahdoton haaste yhteiskunnalle? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2018; 134 (24): 2507–8. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto 2020. Laatusuositus 2020-2023.Viitattu 10.10.2020. Turja, Tuuli 2020. Teoksessa Särkikoski, Tuomo, Turja, Tuuli, Parviainen, Jaana (toim.), 2020. Robotin hoiviin? Yhteiskuntatieteen ja filosofian näkökulmia palvelurobotiikkaan. Tampere: Vastapaino.        

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset