Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Vuosi: 2023

Vain taivas on rajana
1.3.2023
Joonas Päivärinta

Hyvin tuettu omaishoito viivästyttää hoidettavan siirtymistä laitoshoitoon, josta tulee säästöjä veronmaksajille (Jeon ym. 2019: 1924.) Omaishoidolla säästetään veronmaksajien rahaa, joten siihen on aiheellista laittaa rahaa ja aikaa. Mitä omaishoitaja tarvitsee? Paras tunne kotihoidossani työskennellessäni on, kun teen yhdessä työtä. Kenen kanssa omaishoitaja tekee työtä? Omaishoitaja saa palveluita Helsingin omaishoidon palvelukeskukselta, kotihoidolta ja Kelalta. Australiassa on tutkittu I-HARP-ohjelmaa (Interdisciplinary Home-based Reablement Program). Ohjelmaa käytetään ikääntyneiden tukemisessa kotona. Mallissa on mukana hoidon alussa ammattilaisista koostuva tiimi, joka palauttaa asiakkaan toimintakykyä. (Jeon ym. 2019: 1916.) Ohjelmassa tehdään tavoitteet yhdessä hoidettavan kanssa, mutta tutkimuksessa tuli ilmi, että omaishoitajien olisi hyvä olla mukana luomassa tavoitteita. Mallissa tuli säästöjä yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä, koska saatiin laitoshoitoa viivästytettyä. Omaishoitajat kuormittuivat enemmän tutkimuksen aikana, mihin tulisi kiinnittää huomiota (Jeon ym. 2019: 1923). Ensimmäiseksi olisi tärkeintä saada mukaan omaishoitajien hoidettavat. Jos panostetaan ikääntyneen palauttavaan kuntoutukseen, keskitetään voimavaroja omaishoitajan kanssa mahdollisimman varhain hetkeen, jolloin tullaan sairaalasta tai huomataan muutoksia muistissa. Työkalulaatikko On tärkeää, että saadaan ja annetaan mahdollisuuksia omaishoitajille. Itse en haluaisi, että omaiseni hoitaisivat intiimihygieniaani, en edes vaimoni. Voisiko siihen saada apua kotihoidolta? Voisiko kotihoidon resurssit antaa omaishoitajan käyttöön? Kotihoidolla on tarjottavana erilaisia palveluita, esim. lääkäri, haavahoitaja, farmaseutti, sairaanhoitaja, ammattihenkilö, fysioterapeutti, liikkuva laboratorio, omahoitotarvike jakelu, ruokapalvelut, siivoussetelit, rokotukset yms. Omahoitajilla on myös oltava mahdollisuus laadukkaaseen vapaaseen., työterveyshuoltoon ja virkistystoimintaan. Työhyvinvointi alkaa hyvistä työeduista ja arjen mukavuudesta. Vapaan tulisi olla laadukasta ja joustavaa, ettei tarvitse olla huolissaan, luottamus syntyy jatkuvuudesta, tuttu hoitaja tuntee kuviot. Omahoitajilla on myös oltava mahdollisuus laadukkaaseen vapaaseen., työterveyshuoltoon ja virkistystoimintaan. Työhyvinvointi alkaa hyvistä työeduista ja arjen mukavuudesta. Vapaan oltava laadukasta ja joustavaa, ettei tarvitse olla huolissaan, luottamus syntyy jatkuvuudesta, tuttu hoitaja tuntee kuviot. Yhdessä Autio ja Rissanen ovat tutkineet puolisohoitajan henkilökohtaista kasvua. Kasvunkokemus on voimavara, joka auttaa omaishoitajaa selviytymään haastavista elämäntilanteista. Näitä kokemuksia on hyödyllistä käydä puolisohoitajan kanssa läpi, sekä huomioida voimavara palveluissa. Van Aerschot ja kumppaneiden tutkimus tunnisti henkisen tuen tarpeen tutkimuksessaan (Autio & Rissanen 2020:233; Van Aerschot ym. 2021:277–278.) Näissä kahdessa tutkimuksessa koetaan omaishoitajuus positiivisena asiana, johon tulisi mielestäni antaa mahdollisuus palveluiden tukemisen kautta. Parhaimmillaan yhdessä tekemällä voidaan saada hyvä lopputulos omaishoitajan näkökulmasta, että ei jäisi omaishoitaja yksin. Kokemukseni mukaan hoitajan pitää olla itse hyvässä balanssissa, että voi hoitaa muita. Pallo on meillä Olen palanut loppuun hoitajana monta kertaa. Olen joka kerta kasvanut ihmisenä ja hoitajana. Ammattilaisten apu ja kollegat ovat olleet tukena, sekä antaneet näkökulmaa hoitamiseen ja elämiseen. Toivoisin samaa omahoitajille vertaistuen ja ammattimaisen henkisen tuen saamiseen tarvittaessa. Hoitajana voi syntyä kontrolli hoidettavaa kohtaan, josta irti päästäminen voi olla vapauttava kokemus hoitajalle. Työssäni jokaista tarvitaan ja kaikilla teoilla on merkitystä. Omahoitajalla on voitava olla mahdollisuus kieltäytyä hoitamasta ja hoidettavalla tulee olla oikeus kieltäytyä hoidosta. Kirjoittaja Joonas Päivärinta opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa vanhustyön ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa ja työskentelee Helsingin kotihoidossa sairaanhoitajana. Lähteet Autio, Tiina & Rissanen, Sari 2020. Puolisohoitajan henkilökohtainen kasvu, Gerontologia, 34(3), ss. 222–236. Viitattu 20.10.2022. Jeon, Yun-Hee & Krein, Luisa & Simpson, Judy & Szanton, Sarah & Clemson, Lindy & Naismith, Sharon & Low, Lee-Fey & Mowszowski, Loren & Gonski, Peter & Norman, Richard & Gitlin, Laura & Brodaty, Henry 2019. Feasibility and potential effects of interdisciplinary home-based reablement program (I-HARP) for people with cognitive and functional decline: A pilot trial. Aging & Mental Health, 24(11), 1916–1925. Viitattu 20.10.2022. Van Aerschot, Lina & Eskola, Päivi & Aaltonen, Mari 2021. Muistisairaiden ja puoliso-omaishoitajien kokemuksia tuen riittämättömyydestä, Gerontologia, 35(3), ss. 264–282. Viitattu 20.10.2022.

Lue lisää

Gerontologinen hoitotyö ikääntyneen itsemääräämisoikeutta tukemassa – Muistutus ikääntyneen itsemääräämisoikeudesta
21.2.2023
Reeta Mäenpää

Haastan sinut, hoitotyön ammattilainen, miettimään suhtautumistasi ikääntyneisiin asiakkaisiisi ja heidän oikeuksiinsa. Mitä mielikuvia sana ikääntynyt tai vanhus herättää sinussa? Miten asennoidut ikääntyneisiin? Näetkö heidät arvokkaina yksilöinä, täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä heidän ollessaan asiakkaana tai potilaana? Kuunteletko, kuuletko heitä? Annatko heidän itsensä päättää? Mikä, kuka vanhus Ikääntymiselle, vanhuudelle, on tieteessä paljonkin kuvauksia. Geriatria, vanhustenhoitoon erikoistunut lääketieteenala määrittelee vanhuuden raihnaisuudeksi, sairaudeksi tai toimintakyvyttömyydeksi (Karvonen-Kälkäjä 2012: 144). Vanhenemismuutokset johtavat elinten toimintojen hidastumiseen, mutta muutokset etenevät yksilöllisesti. Vanheneminen ei ole yksinomaan fyysisten muutosten sarja, vaan muutoksia tapahtuu myös psyykkisessä, kognitiivisessa ja sosiaalisessa tilassa. Fyysiset vanhenemismuutokset johtavat elinten toimintojen hidastumiseen, mutta niiden eteneminen on yksilöllistä ja näkyvät toiminnalliset haitat tulevat näkyviin vasta kun voimavarat ovat mittavasti alentuneet. (STM 2006: 16–17).  Ikääntyminen on siis biologisperusteinen prosessi, jonka vaikutukset ovat laajat ja joka johtaa myös toimintakyvyn heikkenemiseen (Koponen 2003: 13). Ikääntyminen on vääjäämätön, meitä kaikkia koskeva tosiasia. Tämä tosiasia auttanee ymmärtämään, että ikääntynyt ole vain vanhus, vaan elämänhistoriansa muokkaama, yhtä tärkeää elämänvaihettaan parhaillaan elävä ainutkertainen ihminen. Arvokas, mutta myös mahdollisten ikääntymismuutosten vuoksi haavoittuva ja tukea tarvitseva. Itsemääräämisoikeus osana asiakaslähtöisyyttä Sanna Järnström on väitöskirjassaan (2011) tarkastellut vanhuksen asemaa potilaana. Väitöskirjassaan hän määrittelee sosiaali- ja terveyspalveluihin normatiivisesti liitetyn asiakaslähtöisyyden periaatteen tarkoittavan työskentelyn tapaa, jossa lähdetään liikkeelle iäkkään yksilöllisistä tarpeista ja toiveista.  Asiakaslähtöisyys on jaettu kolmeen pääulottuvuuteen: Itsemääräämisoikeus Osallistuminen ja tasavertainen vuorovaikutus Tiedonsaanti (Järnström 2011: 45–48.) Lehto & Porrassalmi-Hintikka (2022) kokoavat blogissaan “ Mistä ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu? - Geroblogi (metropolia.fi) ” huomionarvoisia ajatuksia opinnäytetyönsä tuloksista.  Asiakaskokemus on lähellä asiakaslähtöisyyttä, tai sen jatke, kuten he kirjoittavat. Palvelutarpeenarviosta saatuja kokemuksia tutkineen opinnäytetyön tuloksissa korostui itsemääräämisoikeuden merkitys. Kokemus itsemääräämisoikeudesta nähtiin edellytyksenä positiiviselle asiakaskokemukselle. (Lehto & Porrassalmi-Hintikka 2022.) Itsemääräämisoikeuden toteutuminen on tärkeä osa asiakaslähtöistä toimintaa sekä sairaalassa että avopalveluissa – kaikissa palveluissa. Asiakkaan ikä vs. Itsemääräämisoikeus Ikäihmisten palvelujen laatusuositukseen (2008) on kirjattu arvot ja eettiset periaatteet palveluiden kehittämiselle. Yhtenä (ja ensimmäisenä!) ihmisarvoisen vanhuuden turvaavista lähtökohdista on itsemääräämisoikeus. (STM 2008:12). Tuoreemmassa, v. 2020 ilmestyneessä laatusuosituksessa muistutetaan palvelun toteuttamisen tapahtuvan ikäihmisen itsemääräämisoikeutta kunnioittaen (STM 2020: 45).  Itsemääräämisoikeus voi kuitenkin toteutua vain, jos ikääntynyt pystyy tekemään tietoisia valintoja ja päätöksentekoa tuetaan antamalla tietoa ja muuta tukea. (STM 2008: 13.) Sairaalassa asiakkaana ollessaan vanhus on sekä vanhus että asiakas. Vanhenemiseen liittyvät fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset muutokset rakentavat vanhuksesta ainutlaatuisen yksilön ja vaikuttavat asiakkuuteen. Ikääntymisen muutokset lisäävät vääjäämättä haavoittuvuutta. (Järnström 2011: 37.) Haavoittuvuutta, voimien heikkenemistä ei voi estää, mutta sitä voidaan tukea arvokkaasti (Räsänen 2011: 41). Itsemääräämisoikeuden toteutuminen ei ikääntyneiden hoitotyössä ole suinkaan itsestäänselvyys.  Haurasta ja heikkoa ihmistä on helppo vahingoittaa ja loukata. Tätä riskiä tulisi välttää gerontologisen hoitotyön menetelmin - hoitotyön, jonka vaativuus näkyy eettisyydessä. Gerontologinen hoitotyö korostaa asiakaslähtöisyyttä, dialogista vuorovaikutusta ja luottamusta. Nämä ovat elämänlaadulle tärkeitä tekijöitä ja niiden kautta voidaan tukea ikääntyneen omaa elämänhallintaa ja hyvää elämää (Räsänen 2011: 41). Palaan alussa antamiini haastekysymyksiin antamalla vastauksen, miten tukea itsemääräämisoikeutta. Vastaus löytyy läheltä: gerontologisen hoitotyön menetelmistä. Gerontologisen opin mukaisen, asiakaslähtöisen hoitotyön keskiössä on yksilöllinen, ainutkertainen, ikääntynyt omine voimavaroineen ja valintoineen (Räsänen 2017: 43). Meidän hoitotyön tekijöiden tulee muistaa se tärkein: tukea näitä voimavaroja ja oikeuksia, ei polkea niitä. Annetaan ikääntyneille ääni! Kirjoittaja Reeta Mäenpää, sairaanhoitaja (AMK) Metropolian vanhustyön (YAMK) opiskelija. Lähteet Järnström, Sanna 2011. “En tiedä mitä ne ajattelee mun kohtalokseni” Etnograginen tutkimus asiakkuudesta ja asiakalähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto. Lehto, Salla & Porrassalmi-Hintikka, Jaana 2022. Mistä ikääntyneen kokemus palvelutarpeen arvioinnissa syntyy. Blogi. Saatavilla www-dokumenttina: Mistä ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu? - Geroblogi (metropolia.fi) Viitattu 24.10.2022. Karvonen-Kälkäjä, Anja 2012. Unohtuuko vanhus? : oikeustieteellinen tutkimus hallintosopimuksen asianosaissuhteista vanhuksen vaikuttamismahdollisuuden näkökulmasta. Väitöskirja. Vanhustyönkeskusliitto. Sastamala: Vanhustyön keskusliitto. Koponen, Leena 2003. Iäkkään potilaan siirtyminen kodin ja sairaalan välillä. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto. Räsänen, Riitta 2011. Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille. Väitöskirja. Lapin yliopisto. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Räsänen, Riitta 2017. Hyvä työ- ja asiakaskäyttäytyminen. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.) 2017. Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen. Juva: PS-kustannus. STM 2006. Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:30. Helsinki: Yliopistopaino. STM 2008. Ikäihmisen palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2008: 3. Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen kuntaliitto. Helsinki: Yliopistopaino. STM 2020. Laatusuositus ikäihmisen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2020-2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. Helsinki: AT-Julkaisutoimisto Oy.

Lue lisää

Onko RAI-arviointijärjestelmästä apua hoivan työvälineenä?
17.1.2023
Essi Holopainen

Vuoden 2030 ennusteen mukaan yli 65-vuotiaita on jo 1,5 miljoonaa Suomen väestöstä. Tarve ympärivuorokautiselle hoivalle kasvaa, ja noin joka viides yli 85-vuotias ikääntynyt tulee tarvitsemaan tehostettua palveluasumista. Jotta laadukasta hoitoa ja palveluita pystytään tarjoamaan, tarvitaan keinoja arvioida ikääntyneiden voimavaroja ja toimintakykyä kokonaisvaltaisesti. Vuonna 2020 Helsingin kaupungin alueella toimi 23 palveluntuottajaa. Tehostetun palveluasumisen yksiköitä oli 62 ja vuoden loppuun mennessä noin 48 %:lle ympärivuorokautisen hoivan 75-vuotta täyttäneistä asiakkaista, oli tehty RAI-arviointi. (THL 2021: Matikainen 2021: 72.) Vuoden 2020 aikana vanhuspalvelulakiin tehtyjen muutosten vuoksi kaikkien kuntien tulee ottaa käyttöön RAI-arviointivälineistö iäkkään henkilön toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinnissa viimeistään 1.4.2023 (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012). RAI-arviointivälineistö (Resident Assessment Instrument) on havainnoinnin ja tiedonkeruun väline, jolla pyritään selvittämään ikääntyneiden palveluiden ja hoidon tarvetta. RAI-välineistö antaa tietoa ikääntyneen muuttuneesta toimintakyvystä ja voimavaroista ikääntyneen hoitoon osallistuville henkilöille. (THL 2021). Tehostetulla palveluasumisella tarkoitetaan ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa. Ympärivuorokautisen hoivan piiriin kuuluu henkilöitä, joilla on jatkuva tarve ympärivuorokautiseen huolenpitoon. (Kuntaliitto 2020). Ympärivuorokautinen hoiva on sosiaalihuoltolain alaista asumispalvelua, jota toteuttaessa on huomioitava, että sen piirissä oleva henkilö saa tarpeenmukaiset kuntoutus, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301 § 21). Työntekijöiden kokemus RAI:sta RAI-arvioinnin tarkoitus on vahvistaa asiakkaan palvelujen ja hoidon suunnittelua sekä järjestämistä oikea-aikaisesti. Opinnäytetyössäni selvitin lomakekysellyllä kahden ympärivuorokautisen hoivan yksikön, Itäkeskuksen palvelutalon ja Myllypuron seniorikeskuksen, henkilöstön osaamista RAI-arviointivälineen käytössä, ja heidän kokemustaan sen hyödyntämisestä työssään. Kyselyyn vastanneita oli viidestä eri ammattiryhmästä.  Työssäni kysyttiin ympärivuorokautisen hoivan henkilöstöltä, millainen on heidän oma kokemuksensa RAI-osaamisestaan, miten he hyödyntävät RAI:ta työssään ja millaista tietoa he siitä kokevat tarvitsevansa. Kuviosta 1 ilmenevät RAI:sta saadut tiedot henkilökunnan kokemana. Ammattiryhmittäin yli puolet kokee RAI-arviointijärjestelmästä olevan apua työssään. Kyselyyn vastanneista suurin osa (42 %) ei osannut sanoa miten hyödyntää RAI-arviointia päivittäisessä työssään. Heistä kuitenkin 30 % koki, että RAI voisi auttaa heitä työssään melko hyvin. Vastanneista 15 % koki, että RAI:n hyödyt ovat melko vähäiset ja 8 % erittäin vähäiset päivittäisessä työssään. Vastauksissa korostui, että RAI:sta saadaan tietoa asiakkaiden palvelutarpeesta ja hoitoisuudesta. Yleisesti vastaajat kokivat, että RAI-arviointi antaa kokonaisvaltaisesti tietoa asukkaan voimavaroista ja toimintakyvyn ulottuvuuksista. Kuviossa 2 esitellään, kuinka moni henkilökunnasta kokee, että RAI:sta on apua työhön. "Käytän sitä hoitosuunnitelman pohjana. Sieltä poimin asukkaan vahvuuksia, sekä missä hän tarvitsee apua. Tällöin myös hyvä ajankohta haastatella omaisia." "Tulostan uudet mittarit ja vertaan edellisiin puolen vuoden takaisiin tuloksiin (ellei voinnin merkittävän muutoksen takia arviointia ole tehty uudelleen lyhyemmällä välillä) Jos asukkaalla toimintakyky on heikentynyt siltä osin, että kyseisellä henkilöllä on mahdollista kuntouttaa yhtä hyväksi kuin aikaisemmin." Vastausten perusteella 27 % koki tärkeäksi RAI-arvioinnin tekemisen yhdessä toisen henkilön kanssa. Tätä mieltä olivat myös ne, jotka eivät olleet RAI-arviointeja tehneet koskaan. Yksiköissä RAI:n käyttöaika oli suoraan verrannollinen hoitotyön työkokemuksen kanssa. "Toisen työkaverin näkemystä, liikkumisosioissa mm. fysioterapeutin arviota, sh:n lääkitys ja diagnoosein tarkistelussa." Koulutusta toivotaan Kyselyyn vastanneista 65 % osallistuu RAI:n tekoon omassa yksikössä. Ammattiryhmästä riippumatta 52 % vastanneista toivoi lisää koulutusta. He kokivat tarvitsevansa lisää koulutusta RAI:n käyttöön, raporttien hyödyntämiseen ja RAI-mittareiden kertaamiseen. Vastauksista esiin tuleva koulutustarve on ilmeinen, varsinkin kun RAI-arviointi koskettaa huomattavaa osaa koko henkilöstöstä. "Koen tarvitsevani lisää koulutusta RAI mittariraporttien hyödyntämisestä ja tulkitsemisesta." "Miten järjestelmää käytetään?" "Kaipaisin ehkä lisää tieto RAI-mittari tietojen tulkitsemisesta." Vastausten mukaan Itäkeskuksen palvelutalon ja Myllypuron henkilöstö koki oman RAI-osaamisen lähtökohtaiseksi melko hyväksi. Vastaajajoukko oli suhteellisen pieni, eikä sen perusteella ole merkityksellistä tehdä eri ammattiryhmien osaamistason välistä vertailua. Pidempi hoitotyön työkokemus nousi vastausten perusteella merkittävimmäksi osaamista nostavaksi tekijäksi, jota sinänsä voi pitää odotettavana tuloksena. Huomion arvoista on, että noin puolet vastaajista kokee osaavansa tehdä RAI-arvioinnin oikein. Merkityksellistä oli, että suurin osa henkilöstöstä koki, että RAI-arvioinnista olisi apua heidän työssään ja siitä saadut raportit ja mittarit ovat hyödyllisiä. Kaikissa ammattiryhmissä toivottiin lisää RAI-koulutusta tulosten hyödyntämiseen. Myös aikaresursseja toivottiin lisää RAI:n tekemiseen. Henkilöstöltä löytyi halua ja intoa kehittää omaa RAI-osaamista tulevaisuudessa. Tahtotilana on hyvien toimintatapojen löytäminen henkilökunnan RAI-osaamisen lisäämiseksi ja vahvistamiseksi. Kirjoitus perustuu vanhustyön ylemmän AMK:n opinnäytetyöhön RAI henkilöstön työvälineenä arviointivälineen hyödyntäminen seniorikeskuksissa. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2022, vanhustyön ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Kirjoittaja Essi Holopainen, fysioterapeutti (AMK) ja valmistuva vanhustyön (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kuntaliitto 2020. Asumispalvelut ja laitoshoito. Päivitetty 2.12.2020. Viitattu 18.11.2022. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012). Annettu Helsingissä 9.7.2020. Viitattu 18.11.2022. Laki sosiaalihuollosta 130/2014. Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetty 30.12.2014. Viitattu 18.11.2022. Matikainen, Kristiina 2021. Ulkoistetun palvelun strateginen johtaminen RAI-tunnuslukuja hyödyntäen. Teoksessa Heikkilä, Rauha & Mäkelä, Matti & Havulinna, Satu & Hietaharju, Pauliina & Lind, Maarit & Noro, Anja (toim.) Valoisa tulevaisuus. RAI-vertailukehittäminen 20 vuotta Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Tietoa RAI-järjestelmästä. Päivitetty 30.09.2021. Viitattu 18.11.2022.

Lue lisää

Ikääntyneet tutustumaan digiaiheisiin – keskustellen ja lempeästi
13.1.2023
Tea Tulikallio

Ikääntyneiden rohkaisemisessa digiaiheiden pariin on hyvä pohtia erilaisia tapoja. Digitaidoistaan ja ylipäätään digiaihepiiristä epävarmuutta kokevat ikääntyneet voivat olla hämmentyneitä aihepiiriin liittyvästä sanastosta, käsitteistä ja teemoista. Yhä enenevässä määrin jopa yli 75-vuotiaat käyttävät älypuhelinta ja internettiä. (https://digiin.fi/kategoria-ikaantyneet/yha-useampi-iakas-on-tottunut-digilaitteiden-kayttaja-digituen-tarve-ei-silti-ole-vahentynyt-vaan-muuttanut-muotoaan/). Tapio (2020) puolestaan kirjoittaa artikkelissaan, että vuonna 2019 Suomen virallisen tilaston (SVT) mukaan 65–74-vuotiaista internetiä käytti päivittäin vähän yli puolet, eli 54 % (Tapio 2020: 54). Moni ikääntyneistä kuitenkin kokee epävarmuutta digitaidoistaan eikä uskalla ottaa käyttöön laitteita tai sähköisiä palveluita. Digitalisaation ollessa vauhdissa ikääntynyt tarvitsee tukea ja ohjausta palveluiden käyttöön (Rasi & Taipale 2020: 328). Rohkaisua digiaiheiden pariin Tähän alkuun on hyvä nostaa esille kysymys, joka kohdistuu juuri tähän ikääntyneiden ryhmään, joka kokee epävarmuutta, ehkä pelkoakin, sähköisten palveluiden ja digilaitteiden käytössä. Millä keinoilla saamme levitettyä rohkaisun sanomaa, innostusta ja kannustusta ikääntyneelle, joka ei itse omatoimisesti hakeudu digiopastuksen tai luentojen pariin?  Yhtenä syynä, miksi ikääntynyt ei hakeudu opastukseen tai digiaiheisten luentojen pariin, voi olla, ettei usko omiin kykyihinsä selviytyä digimaailmassa. Erilaiset toimijat järjestävät digiopastusta, kuten kirjastot, asukastalot, palvelukeskukset ja kansalaisopistot. Yhteistyökumppaneina toimivat usein järjestöt ja yhdistykset. Opastuspaikoista tiedotetaan monipuolisesti mainoksin ja internetissä. Kuitenkin ne ikääntyneet, jotka ovat epävarmoja ylipäänsä digiaiheista ja digi-termikin tuntuu vieraalta, tarvitsevat lempeän tavan lähestyä aihetta. Tutustumista digiteemoihin keskustelemalla Ryky 2019 kirjoittaa blogissaan osuvasti, että on ikääntyneitä, jotka ovat vahvasti päättäneet olla käyttämättä digilaitteita tai digipalveluita tietämättä kuitenkaan täysin, mitä seikkoja, kuten hyötyjä, niiden käyttäminen pitää sisällään. Tietämättömyys aihepiiristä voi johtaa siihen, ettei ymmärretä mitä käyttämättä jättämisestä voi seurata. (Ryky 2019). Kuten voidaan joutua olemaan riippuvaisempia ulkopuolisesta avusta (Hänninen & Pajula & Korpela & Taipale 2021: 11). Tässä on yksi monista muista teemoista, joista on tärkeää keskustella ikääntyneiden kanssa rauhallisessa ja kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa tyhmiä kysymyksiä ei ole. Teknisten digitaitojen opettelu on toki olennaista, mutta myös keskustelu ja ymmärryksen lisääminen digitalisaatioon liittyviin aihepiireihin, kuten medialukutaito (Rasi & Taipale 2020: 330). Digiaiheista keskustelemiseen avautuu mahdollisuuksia esimerkiksi ryhmätoiminnan avulla.  Ryhmässä ikääntynyt voi pohtia hyväksyvässä ja samanhenkisessä ympäristössä ikäistensä kanssa asioita, mitkä arveluttavat ja kaipaisivat selvennystä, kuten digiaiheinen sanasto. Lisäksi tutustuminen digiaiheisiin turvallisessa ryhmässä, vuorovaikutuksessa toisten kanssa, tukee ikääntyneen sosiaalisuutta (Pihlainen ym. 2022:16). Erityisen tärkeää on ottaa huomioon ne ikääntyneet, joilla ei ole omaisia tai läheisiä tukemassa digitaitoihin tutustumisessa ja niiden opettelemisessa (Rasi & Taipale 2020: 331; Hänninen ym. 2021: 6). Ryhmän tuki on merkityksellinen tässä tilanteessa, sekä digitaitojen oppimisen, että vuorovaikutuksellisen kanssakäymisen kannalta, jolloin myös yksinäisyyden tunne voi lieventyä. Työntekijät valmiudessa rohkaisemaan omilla taidoillaan Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden on hyvä pitää mielessään rohkaistessaan ikääntyneitä digiaiheiden pariin, ettei tarvitse olla itsekään ”seppä syntyessään”. Työntekijä tai vapaaehtoinen vertaisohjaaja voi yhdessä ikääntyneen kanssa pohtia asioita ja ottaa niistä selvää, kun jostakin aihepiiristä kaivataan lisätietoa. Tarvittaessa voi olla yhteydessä tietyn aiheen asiantuntijaan ja pyytää ryhmään mukaan kertomaan aiheesta. Kun aihepiiri ja termit tulevat ikääntyneelle tutummaksi, on helpompi lähteä pohtimaan digilaitteen, kuten tabletin tai älypuhelimen hankintaa, jos sellaista ei vielä ole. Lisäksi on matalampi kynnys hakeutua digineuvojan pakeille hakemaan tekniseen osaamiseen tukea. Tässä yksi näkökulma, jonka avulla voidaan rakentaa tasavertaista lempeää lähestymistapaa epävarmuutta kokevan ikääntyneen rohkaisemiseen digiaiheiden pariin. Digiopastusta, ja tähän aihepiiriin tukea antavien toimijoiden, on oltava valmiudessa kehittämään erilaisia tapoja ikääntyneiden digitaitojen opettelemiseen ja aiheeseen tutustumiseen. Ikääntyneille, joilla on erilaisia tarpeita tai esteitä, jotka saattavat vaikuttaa halukkuuteen tai kykyyn oppia digitaitoja, on tarjottava uudenlaisia oppimismahdollisuuksia. (Pihlainen ym. 2022: 16.) Tämän tekstin kirjoittajana, juuri keski-iän kynnyksen ylittäneenä, huomaan kuinka, digitaitojen ylläpitäminen vaatii pysymistä ajan hermolla erilaisten uusien sovellusten ja digitaalisten toimintojen käyttöönotossa sekä niiden päivityksissä. Digitaidoissa mukana pysyminen ei siis kohdistu vain tiettyyn ikäryhmään. Tutustutaan positiivisella mielellä uusiin aiheisiin ja yhdessä oppien! Kirjoittaja: Tea Tulikallio, vanhustyön YAMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Hänninen, Riitta & Pajula, Laura & Korpela, Viivi & Taipale, Sakari 2021. Individual and shared digital repertoires- older adults managing digital services. Information, Communication & Society. 1–16. Pihlainen, Kaisa & Ehlers, Anja & Rohner, Rebekka & Cerna, Katerina & Kärnä, Eija & Hessa, Moritz & Hengl, Lisa & Aavikko, Lotta & Frewer- Graumann, Susanne, & Gallistl, Vera & Müller, Claudia 2022. Older adults’ reasons to participate in digital skills learning: An interdisciplinary, multiple case study from Austria, Finland and Germany. Studies in the Education of Adults 2022. 1–19. Rasi, Päivi & Taipale, Sakari 2020. Tuki, ohjaus ja koulutus – ikääntyneet digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa. Gerontologia-lehti 34 (4) /2020. 328-330. Viitattu 11.11.2022. Ryky, Pinja 2019. ”Kone tai palvelu on tyhmä, mikäli seniori ei kykene sitä käyttämään”. Sitra-blogi. Blogipostaus 16.8.2019. Viitattu 11.11.2022. Taipale, Sakari 2020. Yhä useampi iäkäs on tottunut digilaitteiden käyttäjä – digituen tarve ei silti ole vähentynyt vaan muuttanut muotoaan. DigiIN-hanke: Palvelukulttuuria uudistamalla kaikki mukaan digitaaliseen yhteiskuntaan. Päivitetty 19.9.2022. Viitattu 11.11.2022. Tapio, Tarja 2020. Ikääntyvien digitoimijuus rakentuu elämänkulun – ja tavan puitteissa. Teoksessa Salminen-Tuomaala, Mari & Hallila, Jaakko & Saarikoski, Silja & Tapio, Tarja 2020. Tietoa, taitoa ja teknologiaa - kehittämispolkuja sosiaali- ja terveysalalla. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja. B. raportteja ja selvityksiä 157. Seinäjoki 2020. 51–64.

Lue lisää

Pitkäaikaishoito ja ikääntyneen yksityisyys – mahdoton yhtälö?
10.1.2023
Juuli Halonen, Katri Tapola ja Tanja Tiitta

Kokemuksemme mukaan ikääntyneen yksityisyyden toteutuminen pitkäaikaishoidossa on haasteellista. Haasteita lisäävät erityisesti ikääntyneen lisääntynyt avuntarve sekä hoitopaikan tilaratkaisut. Hoitajilta vaaditaan ammatillisuutta mentäessä asukkaan omaan yksityiseen tilaan ja työskenneltäessä pitkäaikaishoidon erilaisissa ympäristöissä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Miten pitkäaikaishoidossa voidaan vaikuttaa yksityisyyden turvaamiseen osana sosiaalista ympäristöä? Pitkäaikaishoitopaikan osittain julkiset tilat heikentävät asukkaan mahdollisuutta omaan rauhaan (Siitonen 2013: 537). Ikääntyneiden kokemukset yksityisyydestä ja sen tarpeesta ovat yksilöllisiä (Kuula 2006: 76), mutta omaan rauhaan vetäytymisen tulee olla kaikille mahdollista. Pitkäaikaishoidossa ainoa yksityisyyden mahdollistava tila on tyypillisesti asukkaan oma huone – eli oma koti (Elo 2008: 104). Käytännössä yksityisyyden ja oman tilan voidaan kuitenkin sanoa olevan ikääntyneen omaa vain näennäisesti (Räsänen 2011: 81). Ikääntyneen oma koti voi olla jaettu, ja lisäksi se on työtila hoitajille. Yksityisyyden kunnioittaminen on hoitamisen taitoa Vaikka yksityisyyden rikkominen ei olekaan sallittua ilman lupaa, saa hoitotyöntekijä virallisen auttajan roolissa mennä ikääntyneen tilaan ilman pelkoa yksityisyyden rikkomisesta. Tilanteet vaativat hoitajilta korkeaa ammattitaitoa, joka näyttäytyy asukkaille hienovaraisuutena. Osana ammattitaitoa hoitajien velvollisuus on kuitenkin jatkuvasti arvioida omaa toimintaansa sekä eettisestä että ammatillisesta näkökulmasta.  (Räsänen 2011: 44, 80–81.) Kokemuksena yksityisyyden kunnioittamisen unohtamisesta voisi kuvata vastaan tullutta tilannetta eräässä tehostetun palveluasumisen yksikössä, jossa työntekijät jättivät täysin huomioimatta asukkaan kotiin menemisen ja hänen yksityisen tilan kunnioittamisen. Huoneeseen mentiin koputtamatta, huoneen ovi jätettiin kokonaan auki, asukkaan sängyn asentoa alettiin vaihtaa ilman hänen herättämistä etukäteen ja aamupesut aloitettiin kertomatta tilanteesta. Tässä tilanteessa unohtuivat sekä yksityisyys että hyvät tavat. Kuinka tilanteessa olisi ollut hyvä toimia ja kuinka asukkaan yksityisyyttä ja omaa tilaa olisi kuulunut kunnioittaa? Huoneeseen mennessä olisi pitänyt koputtaa oveen ja tervehtiä asukasta ja kertoa, kuka/ketkä ovella ovat ja mitä varten. Ovi olisi pitänyt sulkea sisääntulon jälkeen, ja asukas olisi tullut kohdata. Kyse on siis melko pienistä ja yksinkertaisista asioista, jotka kuitenkin vaikuttavat suuresti asukkaan kokemukseen hoidosta sekä omasta yksityisyydestään. Turvaa ikääntyneen yksityisyyttä näillä keinoilla: koputa ja tervehdi, kun menet asukkaan huoneeseen älä puhu asukkaan henkilökohtaisista asioista muiden kuullen pidä asukkaan huoneen ja aputilojen ovet kiinni asukkaan huoneesta ei tule olla ikkunoita julkisiin tiloihin. Esteettömyys lisää mahdollisuuksia omalle tilalle Hyvinvointia tukeva ympäristö mahdollistaa sosiaalisen aktiivisuuden ja tukee ikääntyneen osallisuutta. Toimivassa sosiaalisessa ympäristössä on kuitenkin määritelty rajat yksityisille ja julkisille alueille, ja parhaimmillaan ympäristö tarjoaa ikääntyneelle mahdollisuuden omaan valintaan (Siitonen 2013: 537, 539). Asukkaille tämä näkyy sekä läheisten tapaamisen että yksinolon mahdollistavina vapaavalintaisina, esteettöminä ja itsenäisesti haltuun otettavina sosiaalisen kanssakäymisen ja osallistumisen tiloina (Ruuskanen-Parrukoski 2018: 114; Björkqvist & Rappe 2021: 9). Asuinympäristöä tulee pystyä hyödyntämään itsenäisesti (Elo 2008: 95) yksilöllisten fyysisten ja sosiaalisten tarpeiden mukaan. Pitkäaikaishoidon olosuhteet luovat haasteita asukkaiden yksityisyyden toteutumiselle. Haasteiden ja toimintatapojen tunnistaminen ovat ensiaskelia sosiaalisen ympäristön kehittämisessä. Henkilöstön jatkuva oman työskentelyn arviointi ja kehittäminen, johon kuuluu olennaisena osana palautteen antaminen ja vastaanottaminen niin omasta kuin muiden toiminnasta, luovat mahdollisuuden ikääntyneen yksityisyyttä kunnioittavalla toiminnalle.  Yksityisyyden turvaaminen ja sosiaalisen ympäristön kehittäminen edellyttävät koko organisaation sitoutumista. Kirjoittajat: Juuli Halonen, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Katri Tapola, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Tanja Tiitta, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Elo, Satu 2008. Hyvinvointia tukeva ympäristö. Teoksessa Voutilainen, Päivi & Tiikkainen, Pirjo (toim.). Gerontologinen hoitotyö. Helsinki: WSOY oppimateriaalit. Kuula, Arja 2006: Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Osuuskunta Vastapaino. Ruuskanen-Parrukoski, Pirkko 2018. Palveluasuminen ikääntyneen asumisen kontekstina. Tapaustutkimus ikääntyneiden toimijuudesta. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino. Räsänen, Riitta 2011. Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Siitonen, Tuomo 2013. Elinympäristön kehittäminen. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.). Gerontologia. Helsinki: Duodecim. 534–540.

Lue lisää
Uudemmat postaukset