Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Vuosi: 2021

Liikuntapaikat ovat myös ikääntyneille
30.11.2021
Olga Hannunen, Laura Åhlgren, Linda Qvick

Liikunnan aloittamisesta vanhemmallakin iällä on paljon hyötyä, eikä sen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Hyvän ikääntymisen taustalla on aktiivinen elämä, mukaan lukien fyysinen toiminta sekä terveelliset elämäntavat. Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä säännöllisellä liikunnalla on merkittäviä vaikutuksia. Liikunta edesauttaa päivittäisissä arjen toiminnoissa, mutta sillä on myös suuri vaikutus kuntoutuksessa ja pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä sekä hoidossa. Ikääntyneen on erityisesti keskityttävä alaraajojen lihasvoimaan, koska jalkojen lihasvoima on tärkeä tekijä päivittäisissä toiminnoissa. Alaraajojen lihasvoiman harjoittamisella sekä tasapainon harjoittelulla on vaikutuksia myös kaatumisen sekä murtumien ehkäisyyn. (Savela, Komulainen, Sipilä & Strandberg 2015.) Säännöllinen liikunta ylläpitää lihaskuntoa. Sängyltä tai tuolilta ylös nouseminen ei onnistu ilman jalkojen lihasvoimaa. Ikääntyneen kannalta nämä ovat edellytyksiä itsenäiselle pärjäämiselle kotona. Ihminen harjoittaa päivittäin lihaksiaan huomaamatta kaikessa arjen toiminnassa. Kotona toimimisen lisäksi liikuntaa voi harjoittaa erilaisissa liikuntapaikoissa. Liikuntapaikkoja Helsingissä Helsingin kaupungilla on 19 lähiliikuntapaikkaa ympäri kaupunkia. Lähiliikuntapaikoilla tarkoitetaan paikkaa, jonne jokainen kuntalainen voi mennä maksutta kokeilemaan eri lajeja (Helsingin kaupunki 2021). Turvallinen ja toimiva liikkumisen ympäristö edesauttaa ikäihmisiä itsenäistä asumista kotona. Kävimme tarkastelemassa kaupungin ulkoliikuntasaleja Kontulassa, Myllypurossa ja Käpylässä. Huomasimme, etteivät ne palvele erityisen hyvin kaikkia toimijoita. Pienillä muutoksilla laitteiden käytettävyys olisi helpommin saavutettavissa kaikille ja ne voisivat tarjota ikääntyneille hyvän paikan kuntoiluun. Yksinkertaiset ohjeet ja helppokäyttöisyys motivoivat ikääntyneitä käyttämään liikuntalaitteita sekä luovat itsevarmuutta niiden käyttöön.   Esteettömyys ja saatettavuus Esteettömän toimintaympäristön suunnittelussa tulee huomioida kaikille sopivat lähtökohdat, joilla mahdollistetaan jokaiselle yhdenvertainen, rajoittamaton ympäristö toimia ja liikkua. Esteetön ympäristö on monelle toiminnan sekä itsenäisen liikkumisen edellytys. (Kilpelä 2019: 7–8.) Ympäristön esteettömässä suunnittelussa on huomioitava kulkuväylät, joiden tulee olla väljiä sekä esteettömiä niin korkeus- kuin leveyssuunnassa. Kulkuväylän pinta täytyy suunnitella ja toteuttaa niin että se on helposti havaittavissa, kova ja luistamaton. Valaisimet sekä opaskyltit laitetaan törmäysvaaran välttämiseksi sekä turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. (Kilpelä 2019: 23–28.) Esteetön ympäristö motivoi, innostaa liikkumaan sekä lähtemään ulos. Liikuntapaikkojen helppo saatettavuus lisää ikääntyneiden motivaatiota käyttää niitä. Kävellen tai julkisilla paikalle mentäessä esteettömyys on tärkeä tekijä siihen, että paikan päälle pääsee myös liikuntarajoitteinen tai apuvälineitä käyttävä henkilö. Ympäristön riittävä valaistus sekä selkeät opasteet parkkipaikalta tai bussipysäkiltä paikan päälle helpottavat liikuntapaikkojen saatettavuutta. Mäen alla tai päällä oleva liikuntapaikka ei kannusta sinne menemistä, oli käytössä apuvälineitä tai ei.   Lopuksi Terveyden lisäksi liikunnalla on positiivinen vaikutus mielenterveyteen, unen laatuun sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Liikuntapaikoilla voi tavata muita ihmisiä ja luoda sosiaalisia kontakteja. Voisiko ulkoliikuntasaleilla järjestää ryhmänohjauksia, joiden asiakasryhmä olisi keskittynyt ikääntyneisiin? Tällä tavalla mukaan tulisi sosiaalinen ulottuvuus sekä ikääntyneet saisivat apua laitteiden käyttöön ja hyviä harjoitteluvinkkejä, jotka olisivat kohdistettu vastaamaan juuri heidän tarpeitaan. Kaiken kaikkiaan ikäystävällinen liikkumisympäristö on hyvin saavutettavissa esteetön turvallinen yhteisöllinen. Kirjoittajat Olga Hannunen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Laura Åhlgren, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Linda Qvick, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kilpelä, Niina 2019. Ihmisten moninaisuus ja ympäristö. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö. Kilpelä Niina 2019. Rakennetun ympäristön esteettömyys. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö. Liikuntapuistot, kentät ja lähiliikuntapaikat. Helsingin kaupunki. Päivitetty 7.5.2021. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoliikuntapaikat/liikuntapuistot-kentat-ja-lahiliikuntapaikat/ Viitattu 5.11.2021. Savela, Salla & Komulainen, Pirjo & Sipilä, Sarianna & Strandberg, Timo 2015. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 131 (18).  1719–1725. https://www.duodecimlehti.fi/duo12448 Viitattu 29.10.2021.  

Lue lisää

Pääsisipä mökille – vielä ikääntyneenäkin
18.11.2021
Jaana Heinonen, Maarit Turu-Gromoff, Juuli Vaalto

”Kevät keikkuen tulevi”. Luonto vihertää ja linnut laulavat. Kesäsuunnitelmat pyrkivät mieleen. Pääsisipä vielä mökille! Eijalla on etenevä muistisairaus ja Matilla huonot jalat. He joutuivat luopumaan rakkaasta kesämökistään noin 10 vuotta sitten, koska Eija ei jaksanut enää hoitaa rakasta puutarhaansa ja Matilla myöskin oli vaikeuksia puiden hakkaamisessa, huussin tyhjennyksessä ja muissa mökin askareissa. Täytyykö ikääntyneiden luopua rakkaasta harrastuksesta toimintakyvyn laskiessa? Sitran Seniori-Suomi-raportin mukaan eläkeikäisten määrä tulee kasvamaan lähivuosikymmeninä ja samalla lisääntyy myös vanhempien vanhusten määrä eliniän pidentyessä. Tulevat eläkeläiset ovat usein myös taloudellisesti paremmin toimeen tulevia ja monilla on taloudellisen tilanteensa puolesta mahdollisuus nauttia eläkevuosista monin tavoin. (Luoma ym. 2003: 8, 13–14.) Lomalle myös eläkkeellä? Loman viettäminen ja arjesta irtautuminen tulee olla mahdollista meille kaikille läpi elämän. Mielen hyvinvointi on merkittävä tekijä ihmisen toimintakyvyn säilymisessä, ja mielekäs tekeminen tukee mielenterveyttä. Moni rentoutuu mökillä, luonnon keskellä marjoja poimien tai saunaa lämmittäen. Kaikilla ei kuitenkaan ole omaa mökkiä ja mökin vuokraaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Lomamökkien vuokraaminen on mahdollista esimerkiksi erilaisten mökkipalveluiden kautta. Useimmissa mökkien varausjärjestelmissä voi tehdä hakukriteereitä, jotka rajaavat mökkihakua esimerkiksi sijainnin tai mukavuuksien mukaisesti. Eija ja Matti ovat lomailleet omasta mökistä luopumisen jälkeen vuokramökillä muutaman kerran kahdestaan sekä tyttärensä kanssa. Nyt mökkireissut ovat saaneet jäädä myös tyttären seurassa, sillä hän ei uskalla enää lähteä mökille vanhempiensa kanssa. Ikäystävällisten mökkien vähäinen tarjonta Mökillä Matti haluaisi saunoa puusaunassa, ihastella järvimaisemaa ja grillailla. Eijalle tärkeintä on luonnosta nauttiminen. Hän haluaisi ihastella mökin pihapiirin puita, kukkia ja hyötykasveja, bongailla lintuja, ja iltaisin katsella tähtitaivasta. Olisipa pihapiirissä esimerkiksi kanoja, joita hoitaa. Miten kätevää olisikaan, jos mökille saisi tilauksesta ruokaa ja tarvittaessa myös muita palveluja. Löytyisikö tarpeita vastaavaa mökkiä varausjärjestelmistä, ja lisäksi lomaa tukevia palveluita jostain päin Suomea? Täysin esteettömän ja ikäystävällisen lomamökin löytäminen internetin palvelutarjoajien sivustoilta on haastavaa ja tarjonta lähes olematonta. Siksi halusimme suunnitella geronomin näkökulmasta palvelukokonaisuutta vastaamaan ikäihmisten lomamökkitarpeisiin. Haluamme tuoda ikäihmisille ja heidän läheisilleen mahdollisuuden löytää omiin tarpeisiin sopiva vuokramökki, jossa he voivat nauttia Suomen luonnosta ja mökkielämästä turvallisesti ja esteettömästi. Näin voimme tukea erilaisissa elämäntilanteissa olevien ikääntyneiden osallisuutta ja persoonallista elämää. Laatusuosituksen huomioiminen vapaa-ajan asumisessa Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023 mainitaan, että hyvän elämänlaadun säilymistä tulee edistää erilaisin toimin, kuten tarjoamalla mahdollisuuksia elää itsenäistä ja omannäköistä elämää. Liikkuminen ja ympäristöt tulee suunnitella turvallisuus ja esteettömyys huomioiden (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020.) Rappe ym. (2018) mainitsevat, että asuminen ja oleskelu luonnon läheisyydessä vähentää sairastuvuutta, pidentää elinikää ja parantaa unen laatua (Rappe ym. 2018: 50). Luonnossa oleminen voi parhaimmillaan lisätä kokonaisvaltaista toimintakykyä ikäihmisillä. Ikäystävällisyyden näkökulma tulee esiin vahvasti sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa. Mielestämme on tärkeää, että ikäystävällisyys huomioidaan myös vapaa-ajan asuntoja suunniteltaessa ja rakennettaessa, ei vain kaupunkisuunnittelussa. Näin ikääntyneet pystyisivät elämään pidempään omannäköistä elämää eikä heidän tarvitsisi luopua mökkeilyn tuomista iloista. Mökkien varaaminen ikäystävälliseksi Eija ja Matti eivät osaa käyttää internetiä, joten mökkien itsenäinen etsiminen on ollut haastavaa. Lomamökkipalvelumme ydinajatus on se, että mökkien varaamisjärjestelmä ja mökkien varustelu vastaavat ikäihmisten tarpeisiin. Varausjärjestelmä suunnitellaan helposti saavutettavaksi. Saavutettava digipalvelu huomioi ikääntyneet muun muassa siinä, että sitä voi käyttää erilaisilla laitteilla, käyttötavoilla ja apuvälineillä, kuten ruudunlukijoilla tai kohdistimilla. Tätä edistää myös digipalvelulaki, joka pyrkii siihen, että jo digipalveluiden suunnitteluvaiheessa huomioidaan erilaiset käyttäjät. (Aluehallintovirasto 2020.) Mökkien varausjärjestelmässä tekstin on oltava tarpeeksi suurta ja tekstin lisäksi kuvat voivat helpottaa palvelussa etenemistä. Toisaalta näemme myös tärkeänä, että mökin varaaminen onnistuu tarvittaessa helposti myös puhelimitse tai jopa kasvotusten, sillä moni ikääntynyt haluaa kohdata ihmisen asioidessaan palveluissa. Mökit palvelun keskiössä Eijan ja Matin unelmamökillä voi harrastaa mieltä ja kehoa virkistäviä aktiviteetteja, kuten kukkapenkin hoitoa ja saunomista esteettömässä rantasaunassa. Uimaankin pääsee halutessaan turvallisesti portaita pitkin tukevasta kaiteesta kiinni pitäen. Odottamatonta lisäarvoa merkitsisivät innovatiiviset palvelut, esimerkiksi ruoan kuljetus mökille ja sen helppo tilaaminen, etämahdollisuus hoitajan kanssa asioimiseen tai digitaaliset muistipelit ja mökin valaistuksen säätäminen omiin tarpeisiin sopivaksi. Vähintään yksi makuuhuone sijaitsee samassa tasossa ulko-oven, keittiön, olohuoneen sekä wc:n kanssa. Eijasta ja Matista on tärkeää, että mökissä on huomioitu esteettömyyteen ja turvallisuuteen liittyvät seikat. Mökkien pitää olla suunniteltu nimenomaan erilaisiin tarpeisiin esteettömyysnäkökulmat vahvasti huomioiden. Esteettömyys mökkikohteissa tarkoittaa muun muassa selkeitä opaskylttejä, tarpeeksi leveitä oviaukkoja, loivia luiskia kulkureiteillä, turvallisia portaita, riittävää valaistusta ja kynnyksettömyyttä (ESKE 2019: 5). Muistikuntoutujien tarpeita huomioidaan erityisesti suunnittelemalla mökkeihin esimerkiksi suuret ikkunat, sillä valon lisäksi ne auttavat muistikuntoutujaa hahmottamaan aikaa ja säätä tarkkailemalla luontoa. Toimimista mökillä voidaan helpottaa muun muassa suunnittelemalla monia muita hahmottamista helpottavia ratkaisuja, kuten käyttämällä kirkkaita värimaailmoja sisustuksessa, kiinnittämällä huomiota materiaaleihin ja niiden kuvioihin, sekä valaistukseen. Myös huonekalujen valinnassa on hyvä huomioida tukeva rakenne ja sopiva korkeus. ”Eijojen ja Mattien” määrä Suomessa tulee lisääntymään tulevina vuosina. Mieluisa tekeminen ja toimintakykyä tukeva ympäristö tukevat aktiivisuutta ja toimijuutta. Lomailu tuo iloa ja vaihtelua elämään, kuten me kaikki tiedämme.  Mahdollistetaan tulevaisuudessa mökkeilyn ilo paremmin myös ikäihmisille. Turvallisella ja esteettömällä mökillä lomailu on miellyttävämpää vauvasta vaariin. Laatusuositustakin lainaten: Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Kirjoittajat Jaana Heinonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Maarit Turu-Gromoff, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Juuli Vaalto, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Aluehallintovirasto 2020. Digipalvelulain vaatimukset. https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/saavutettavat-digipalvelut-rakentavat-yhdenvertaista-suomea/   ESKE 2019. Esteettömyyskartoitusopas. Invalidiliitto. Luoma, Kalevi & Räty, Tarmo & Moisio, Antti & Parkkinen, Pekka & Vaarama, Marja & Mäkinen, Erkki 2003. Seniori-Suomi. Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset. Sitran raportteja 30. https://media.sitra.fi/2017/02/27173305/raportti30-2.pdf Rappe, Erja 2019. Viherympäristöt ja puutarhat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Teoksessa Ylilauri, Martta & Yliviikari, Anja (toim.): Kohti luonnollista hyvinvointia – näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasa: Levon Instituutin julkaisuja. https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/8172/978-952-476-861-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161060/YO_2018_Muisti_ja_ikaystavall_asuminen_WEB.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 29.

Lue lisää

Elossa!-hankkeella luovia elämyksiä ikääntyneiden arkeen
28.9.2021
Sonja Kukkonen, Anna Nikina-Ruohonen, Mia Rosenström, Sanna Soini

Toukokuussa 2021 käynnistyneen 3AMK:n Elossa! Luovaa alaa ja hoi­va­ko­te­ja el­vyt­tä­mäs­sä yh­teis­ke­hit­tä­mäl­lä -hankkeen tavoitteena on elävöittää hoivakotien elämää tuomalla luovat menetelmät osaksi asukkaiden ja työntekijöiden arkea. Hankkeen sydämen sykkiessä jo kohti syksyä, kerromme tässä blogitekstissä kuulumisia hankkeen alkutaipaleesta. Luovat toiminnot osaksi hoivakotien arkea Jotta luovien toimintojen tuoma ilo ja arvo tulisivat näkyviksi, niiden paikan ymmärtäminen hoivakotiympäristössä on keskeistä. Hoivakotien asukkaat tarvitsevat taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä elämyksiä ja kokemuksia tuottamaan merkityksellisiä hetkiä heidän arkeensa ja vahvistamaan heidän toimijuuttaan. Hoivakodissa asuvien ikäihmisten kulttuuri- ja taidemieltymysten tunteminen on avainasemassa, kun lähdetään miettimään luovan toiminnan järjestämistä (Rinne 2019). Kesän aikana Elossa!-hanke on edennyt Helsingin Seniorisäätiön henkilökunnan sekä hoivakotien työntekijöiden parissa toteutetun alkukartoituksen siivittämänä. Ammattikorkeakoulujen yhteistyönä toteutetussa alkukartoituksessa selvitettiin hankkeeseen osallistuvien hoivakotien työntekijöiden ajatuksia ja toimintatapoja liittyen luovien menetelmien käyttöön hoivakotien arjessa. Kyselyllä ja haastattelulla kartoitettiin sekä toiminnan muotoja ja vaikutuksia että työntekijöiden odotuksia hankkeelle. Luovat menetelmät tukevat toimintakykyä ja merkityksellisyyden kokemusta Alkukartoituksen laadullisessa tutkimuksen osuudessa haastateltiin hoivakotien johtoa ja hoitajia. Elossa!-hankkeen edetessä alkukartoituksen tuloksia hyödynnetään hoivakodeille järjestettävien luovien työpajojen sisältöjen ja toteutustapojen suunnittelussa sekä luovan alan toimijoiden ryhmäsparrauksissa ja toimijakohtaisessa coachauksessa. Alkukartoituksen tulokset julkistetaan hankkeen aloitustyöpajassa syyskuussa hankkeen toimijoille sekä kohdeorganisaation edustajille. Alkukartoituksen tuloksista nousi esille, että hoitajat ovat motivoituneita käyttämään työssään luovia menetelmiä ja lisäksi huomaavat niiden käytön vaikuttavan positiivisesti asiakkaiden toimintakykyyn sekä mielialaan. Luovien menetelmien koetaan myös lisäävän hoitajan työssä jaksamista sekä oman työn merkityksellisyyden kokemusta. Hoitajat kaipaavat opastusta luovien menetelmien käyttöön päivittäisessä työssään sekä digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisessä luovien menetelmien toteuttamisessa. Esimiehiltä ja organisaatiolta kaivattiin myös tukea, kannustusta sekä välineitä luovien menetelmien toteuttamiseen päivittäisessä työssä. Syksy saapuu – hankkeessa tapahtuu! Elossa!-matkaan on valittu vahva osaajajoukko luovia toimijoita, jotka edustavat draaman, kuvataiteen ja musiikin taiteenaloja. Luoville toimijoille Elossa!-hanke on mahdollisuus kehittää ja pilotoida uusia liiketoimintamalleja vanhustyöhön suuntautuen. Koko porukan kesken olemme jo kertaalleen tavanneet: syyskuun alussa ensimmäinen yhteinen tapaaminen Elossa!-projektitiimin ja luovien toimijoiden kesken oli lämminhenkinen ja innostava avaus hankkeemme konkreettiselle toteutukselle. Syksyn edetessä hankkeessa puhaltavat luovat tuulet saavuttavat ensimmäisenä draaman näyttämön, kun Voimavarat ja toimijuus draaman keinoin- työpajat käynnistyvät hoivakodeille loka–marraskuussa. Elossa!-teknologiatyöpaja tarjoilee marraskuussa puolestaan eväitä sosiokulttuurisesta innostamisesta digitaalisin keinoin. Marraskuussa käynnistyy myös Haaga-Helian vetovastuulla oleva luovien toimijoiden yrityssparraus, joka huipentuu huhtikuussa 2022 kick off- ja matchmaking-tilaisuuteen. Työpajojen yhteydessä myös opiskelijayhteistyö pyörähtää hankkeessa käyntiin. Kaiken tämän rinnalla Elossa!-hankkeen projektitiimi jatkaa suunnittelu- ja toteutustyötään luovien alojen toimijoiden ja hoivakotien yhteen tuomisessa – aina maaliskuulle 2023 asti. Kirjoittajat Sonja Kukkonen, sosiaalialan lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Anna Nikina-Ruohonen, tutkija, yrittäjyys ja liiketoiminnan edistäminen, Haaga-Helia Mia Rosenström, vanhustyön lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Sanna Soini, Elossa!-hankkeen projektipäällikkö, hoitotyön lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu   Seuraa meitä somessa! LinkedIn: Elossa -hanke Instagram: @elossahanke   Lähde Rinne, Virve 2019: Taiteen ja kulttuurin hyödyntäminen osana iäkkään aktiivista arkea. Teoksessa: Hyvä vanhuus -menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen (Jenni Kulmala toim.). PS-kustannus.

Lue lisää

Asiakkuudenhallinnalla on merkitystä
7.9.2021
Irma Abya-Manninen ja Jani Välilä

Irma Abya-Manninen ja Jani Välilä kartoittivat opinnäytetyössään puhelinohjauksen kautta tapahtuvan asiakkuudenhallinnan prosessin sisältöä sekä sen merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta. Haastattelujen tulokset osoittivat asiakkuudenhallinnan olevan merkittävässä roolissa tiimin työnkuvaa sekä toimintaa ohjaavana menetelmänä. Geronomin ammatillisuuden keskiössä ovat ikääntyneen ihmisen yksilöllisyyden tunnistaminen ja asiakasosallisuutta vahvistava toiminta. Samat arvot ohjasivat myös haastateltuja ammattilaisia. Asiakkuudenhallintaan liittyvä palveluohjauksellinen asiakastyö pohjautuu asiakaslähtöisyydelle, joka parhaimmillaan johtaa asiakasosallisuuteen. Puhelintyöskentelyn kautta tapahtuvan asiakkuudenhallinnan toiminnalliset osa-alueet rakentuvat asiakas- ja palveluohjauksesta sekä asiakas ja palvelupolkujen koordinoimisesta. Tässä blogikirjoituksessa esitellään asiakkuudenhallintaa työssään toteuttavien työntekijöiden ajatuksia. ”Sehän on kaiken toiminnan ydin” Puhelinohjauksen kautta tehtävän asiakkuudenhallinnan merkitys kiteytyi haastateltujen mukaan seuraaviin keskeisiin työtehtäviin: asiakkaan avuntarpeen kartoitus palveluiden koordinointi toiminnan suunnittelu asiakastietojen dokumentointi. Edellä mainittujen tehtäväkokonaisuuksien kautta pyritään saavuttamaan asiakaslähtöisyyden kautta asiakasosallisuus. Mitä seikkoja tulisi ottaa huomioon, että se toteutuisi? ” Puhelimessa tarvii oikeesti olla joku, ihan koko sen työpäivän ajan” Asiakkuudenhallinta mahdollistaa suunnitelmallisen ja oikea-aikaisen palveluiden sekä kotikäyntien koordinoimisen. Nämä vaikuttavat suoraan sekä työntekijäresurssien kohdentamiseen että ajankäytön tehokkuuteen. Näin kattavan ja monipuolisen työn turvaamiseksi puhelinohjauksella tapahtuvaan asiakkuudenhallintaan pitäisi kiinnittää pysyvästi tarvittava henkilö- sekä aikaresurssi. Molempien voimavarojen liittämisen kiinteiksi toiminnan resursseiksi tulisi olla työn tekemisen edellytys. Henkilö puhelinohjauksessa ja kaikki hyvin? Puhelinohjauksella voidaan koordinoida asiakasvirtaa sekä arvioida hoidon kiireellisyyttä ja tarvetta asiakkaalle. Kun Puhelinohjaus järjestetään omana toimintanaan, edellä mainitut vaikutukset vielä korostuvat. (Beaulieu & Humphreys 2008: 180.) Henkilön kohdentaminen puhelinohjaukselliseen asiakkuudenhallintaan ei yksin riitä. Lisäksi tehtävän järjestelmälliseen ja huolelliseen perehdytykseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, etenkin uuden työntekijän kohdalla. Työn laatua nostavat tekijät ovat myös oleellisia. Kotiutumisprosessin sekä kriteeristöjen selkeys ja niiden tunteminen helpottaa työn tekemistä taaten samalla asiakasturvallisuuden ja tehokkuuden. Puhelimella asiakkuudenhallintaa tekevillä työntekijöillä tulee olla ikääntyneen arjen ymmärryksen lisäksi vahva tieto erilaisista palveluehdoista ja -tarjonnasta. Työhön perehdyttäminen on tässä merkittävän tärkeässä roolissa. Avainasemassa digitaalisuus Digitaalisuus sekä erilaisten teknologisten ratkaisujen kehittäminen ja hyödyntäminen ovat asiakasturvallisuuden lisäksi myös asiakasosallisuutta edistäviä tekijöitä. Puhelinohjaus ja sähköinen asiakkuudenhallinta ovat konkreettinen esimerkki digitaalisuudesta. Ne toimivat usein ensimmäisenä linkkinä asiakkaan ja ammattilaisen välillä, joka mahdollistaa asiakaslähtöisen ja asiakasosallisuutta edistävän toiminnan. Asiakkuudenhallinnan kantava voima on ennen kaikkea vahva Asiakaslähtöisyys, joka heijastui kaikissa haastateltujen puheenvuoroissa. Asiakas nähdään vertaisena toimijana, joka tulee kohdata aina yksilönä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019: 13). Asiakkaan myös toivottiin saavan avun mahdollisimman vaivattomasti ja yksilöllisesti yhdellä ainoalla puhelinsoitolla. ”Et tää systeemi pyörii” Asiakkuudenhallinnan ympärille kehittyneet käytännöt ovat koko tiimin toiminnan edellytys. Kyseinen menetelmä ohjaa haastatellun tiimin toimintaa sekä työnkuvaa. Se mahdollistaa kotikäyntien koordinoinnin kautta asiakkaan oikea-aikaisen sekä suunnitelmallisen palvelujen saannin asiakaslähtöisesti. Alla vielä vinkkejä onnistuneeseen puhelinohjaukselliseen asiakkuudenhallintaan: tarpeellinen henkilö- sekä aikaresurssin kiinnitys riittävä perehdytys työhön rauhallinen, työlle osoitettu työtila ylimääräisten tavaroiden ja henkilöiden poissulkeminen tilasta ajankohtaisten teknologisten ratkaisujen tuominen työn tueksi esimiehen tuki. Mikä ihmeen asiakkuudenhallinta? Sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta ei ole liiemmin tehty tutkimuksia asiakkuudenhallinnasta.  Kuntaliiton selvitys vuodelta 2018 avaa Sote- ja hyvinvointipalveluiden asiakkuudenhallinnan määritelmää, jota UNA n sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäkokonaisuuden vaatimusmäärittely asiakkuudenhallinnasta tukee. (UNA 2016: 8; Kuntaliitto 2018: 6, 12.)  Näiden pohjalta asiakkuudenhallinta voi olla laaja-alaista tietojen tarkastelua ja palveluiden kehittämistä, mutta yhtä lailla yksittäisen palvelunkäyttäjän ja sote-alan ammattihenkilön välistä toimintaa eli potilassuhteen hallintaa. Asiakkuudenhallinta on asiakkaiden hyvinvointiin liittyvien tietojen tarkastelua sekä oikea-aikaista ja tarkoituksenmukaista palvelujen järjestämistä asiakkaan tunnistettuun tarpeeseen. Kaikella tällä toiminnan suunnittelulla ja palveluohjauksellisella työotteella on asiakasturvallisuutta, asiakaslähtöisyyttä sekä asiakasosallisuutta lisäävä vaikutus. Kirjoittajat Irma Abya-Manninen, valmistuva geronomi, Metropolia AMK Jani Välilä, geronomiopiskelija, Metropolia AMK Lähteet Beaulieu, Richard & Humphreys, Janice 2008. Evaluation of a telephone advice nurse in a nursing faculty managed pediatric community clinic. Journal of Pediatric Health Care 22 (3), 175–181. https://www-sciencedirect-com.ezproxy.metropolia.fi/journal/journal-of-pediatric-health-care/vol/22/issue/3>. (Vaatii kirjautumisen). Viitattu 25.5.2021. Kuntaliitto 2018. Sote- ja hyvinvointipalveluiden asiakkuudenhallinta. Loppuraportti. Kuntaliitto 2018. Sote- ja hyvinvointipalveluiden asiakkuudenhallinta. Loppuraportti. <https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Loppuraportti_Sote-%20ja%20hyvinvointipalveluiden_asiakkuustiedot_1.pdf>. Viitattu 25.5.2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuuden käsitteet. Versio 2.0. < https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139000/Sosiaali-_ja_terveyspalvelujen_yhdenvertaisuuden_k%c3%a4sitteet_versio_2-0_saavutettava06032020.pdf?sequence=3&isAllowed=y >. Viitattu 25.5.2021. UNA 2016. UNA –Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäkokonaisuuden vaatimusmäärittely. Asiakkuudenhallinta ja toiminnan – ja tuotannonohjaus, ohjekirja 1. Verkkodokumentti. <http://docplayer.fi/67898005-Una-sosiaali-ja-terveydenhuollon-tietojarjestelmakokonaisuuden-vaatimusmaarittely-asiakkuudenhallinta-ja-toiminnan-ja-tuotannonohjaus-ohjekirja.html>. Viitattu 25.5.2021.

Lue lisää

Miltä iäkkäiden omaishoidon tukipalvelut näyttävät omaishoitajan näkökulmasta?
1.9.2021
Soile Nenonen

Omaishoito on todettu merkitykselliseksi tekijäksi, joka mahdollistaa iäkkäiden kotona asumista. Lainsäädäntö luo pohjan omaishoidolle ja sen tukemiselle, ja omaishoito on ollut valtakunnallisesti keskeinen kehittämiskohde. Mutta onko edistystä tapahtunut riittävästi iäkkäiden omaishoitajien näkökulmasta tarkasteluna? Lainsäädäntö mahdollistaa edelleen asuinkunnasta riippuvan eriarvoisuuden Laissa omaishoidon tuesta lain tarkoitukseksi määritellään omaishoidettavan edun mukaisen hoidon toteutuminen, ja tähän pyritään riittävillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla, hoidon jatkuvuuden turvaamisella ja omaishoitajan työn tukemisella.  Omaishoitajaksi laki määrittelee omaishoitosopimuksen tehneen omaisen tai läheisen. (Laki omaishoidon tuesta 937/2005.) Lain mukaan omaishoitajan tehtävän tukemiseksi kunnan on järjestettävä tarvittaessa omaishoitotehtävää varten valmennus ja koulutus, omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä omaishoitajien hyvinvointia ja hoitotehtävää tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja (Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Laki antaa kunnille suuren harkintavallan siihen, koska, miten ja kenelle palvelut järjestetään.  Kukin kunta määrittää, mitä laissa tarkoitetaan sanalla tarvittaessa. Kunta käyttää harkintavaltaa mm. budjetoidessaan omaishoidon tuen määrärahoja ja tehdessään omaishoitosopimuksia. Omaishoidon tuki ei ole subjektiivinen oikeus, eikä siihen ole valtakunnallisesti yhtenäisiä kriteereitä. Kuntien suuren harkintavallan on todettu johtaneen siihen, että omaishoitajat ovat eriarvoisia keskenään eri kunnissa.  Tuen kriteerit ovat erilaisia eri kunnissa, ja osa omaishoidon tuen hakemuksista hylätään määrärahojen riittämättömyyden takia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014.) Ensimmäisessä kansallisessa omaishoidon kehittämisohjelmassa ehdotetut lain muutokset eivät ole täysin toteutuneet, mutta omaishoitosopimuksen tehneiden omaishoitajien asemaa ja palveluja parantavia muutoksia on lakiin omaishoidon tuesta tehty vuonna 2016 omaishoitajaa tukevista palveluista, hyvinvointi- ja terveystarkastuksista sekä vapaista (vrt. Sosiaali- ja terveysministeriö 2014 ja Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Tehdyt lainsäädännön muutokset eivät kuitenkaan ole poistaneet eri kunnissa asuvien omaishoitajien eriarvoisuutta tuen ja palvelujen saannissa. Laki omaishoidon tuesta antaa raamit vain sopimuksen tehneiden omaishoitajien palveluille, ja kunnan harkintavalta on vielä suurempi järjestettäessä ei-sopimuksen tehneiden omaishoitajien palveluja. Vallitsevasta eriarvoisuudesta kertovat mm. erot omaishoidon tuen kattavuudessa. Vain osa iäkkäidenkin omaishoitajista on omaishoitosopimuksen tehneitä. Iäkkäistä 75 vuotta täyttäneistä keskimäärin noin 5 % on omaishoidon tuen piirissä, mutta erot tuen kattavuudessa ovat suuret eri kuntien ja maakuntien välillä. (Keväjärvi & Lindholm & Reiman 2020.) Omaishoitotilanteiden moninaisuus ja yksilöllisyys edellyttävät palvelujen räätälöintiä Omaishoidosta ja sen tuesta on tehty Suomessakin lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä. Tutkimusten ja selvitysten johtopäätökset korostavat, että omaishoitoa tukevat palvelut on räätälöitävä omaishoidettavan, omaishoitajan sekä koko perheen tarpeiden mukaan (mm. Keväjärvi & Lindholm & Reiman 2020). Omaishoitajan hyvinvointiin ja tehtävässä selviytymiseen liittyviä riskitekijöitä on tutkimuksissa tunnistettu useita, ja riskien toteutumisen ennaltaehkäisyä ja varhaista tukemista on pidetty tärkeinä palvelujen järjestämisen periaatteina. Palvelujen tulisi olla sekä omaishoidettavan että omaishoitajan tarpeisiin sovitettuja ja oikea-aikaisia. Tutkimukset ja selvitykset korostavat palvelujen jatkuvuutta, kumppanuutta ja myös omaishoitajan aitoa vaikutusmahdollisuutta palveluihin ja niiden käyttöön. Viimeisinkin Suomessa omaishoitoon liittyvä väitöstutkimus kertoo kuitenkin, että palvelujärjestelmä ei kovin hyvin vastaa omaishoitajan tarpeisiin. Ring (2021) on haastatellut tutkimuksessaan sekä omaishoitosopimuksen tehneitä iäkkäiden puoliso-omaishoitajia että omaishoidon ohjaajia. Hän toteaa tutkimuksessaan, että omaishoidon tuen palvelut ovat kapeita ja järjestelmäkeskeisiä. Omaishoitaja jää näkymättömiin ja omaishoitajan tarpeet taustalle, sillä palvelujärjestelmä keskittyy omaishoidettavaan. (Ring 2021: 10). Palvelujen räätälöinti omaishoitajan tarpeiden ja tilanteen mukaan edellyttää toimivaa ja joustavaa palvelukokonaisuutta ja palveluketjuja. Omaishoitajan tarpeet on tunnistettava ja eri toimijoiden palvelujen on vastattava tarpeisiin. Palvelukokonaisuuden toimivuus edellyttää eri toimijoiden palvelujen integrointia. Palvelut ovat toimivia, kun asiakas saa palvelut helposti, oikea-aikaisesti ja saumattomasti eri toimijoilta (Koivisto & Liukko & Tiirinki & Lyytikäinen 2020: 4). Omaishoitajat tarvitaan mukaan palvelujärjestelmän kehittämiseen Omaishoidon palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyllä voidaan edistää asiakkaan – eli myös omaishoitajan – palvelutarpeiden tunnistamista ja tarpeita vastaavien palvelujen kehittämistä. Palveluja voidaan tarjota oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäisevästi vähentäen raskaampien palvelujen tarvetta. Palvelujen integrointi varmistaa sekä palvelujen vaikuttavuutta että kustannustehokkuutta. (Vrt. Koivisto ym. 2020: 4.) Palvelujen integrointi, palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen kehittäminen on kuntien vastuulla. Se ei kuitenkaan onnistu ilman asiakkaiden mukaan ottoa kehittämistyöhön. Myös omaishoitajien tietoa ja kokemusta on hyödynnettävä, ja heidän osallistumisensa palvelujen kehittämiseen on mahdollistettava palvelujen suunnittelun ja järjestämisen sekä kehittämisen kaikilla tasoilla, jotta asiakaslähtöisyys myös omaishoitajien näkökulmasta voi toteutua omaishoidon palveluissa nykyistä paremmin. Palveluja on kehitettävä sekä omaishoitosopimuksen tehneiden että muiden omaishoitajien näkökulmasta, jotta ikääntyvän väestön kotona-asuminen mahdollisimman pitkään on mahdollista. Väestö ikääntyy, ja iäkkäiden omaishoidettavien ja heidän iäkkäiden omaishoitajiensa osuus kasvaa. Oletettavaa on, että samalla nousee myös ei-omaishoitosopimuksen piirissä olevien omaishoitajien osuus etenkin vanhempien omaishoitajien osalta; kaikkien omaishoitajien osalta omaishoitajaa koskevat sopimuksen ja tuen kriteerit eivät täyty, mutta se ei poissulje heidän tuen tarpeitaan. Kirjoitus perustuu vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka aiheena on omaishoidon tukipalvelujen kehittämissuunnitelma. Kirjoittaja Soile Nenonen, THM, sairaanhoitaja, syyskuussa 2021 valmistuva vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Keväjärvi, Marja & Lindholm, Maria & Reiman, Arto 2020. Että joku näkee mut  – Omaishoitajan hyvinvointi ja tarpeet. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 36 2020. https://kaks.fi/wp-content/uploads/2020/09/36_etta-joku-nakee_omaishoitajan-hyvinvointi-ja-tarpeet_versio_2.pdf Koivisto, Juha & Liukko, Eeva & Tiirinki, Hanna & Lyytikäinen, Merja 2020. Palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyn, ohjauksen ja seurannan käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 11/2020. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140708/URN_ISBN_978-952-343-581-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Laki omaishoidon tuesta 937/2005. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937 Omaishoitajaliitto 2021. https://omaishoitajat.fi/ Ring, Marjo 2021. Psykologinen sopimus omaishoidon sopimuksellisuuden ilmentäjänä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja yhteiskunnan ja kauppatieteiden tiedekunnan sarjassa 249. Jyväskylä. Grano Oy. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/25306/urn_isbn_978-952-61-3789-6.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70270/URN_ISBN_978-952-00-3483-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Omaishoito ja perhehoito. https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/omaishoito-ja-perhehoito

Lue lisää

Lääkkeettömät hoitomuodot työkaluna muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lieventämisessä
22.6.2021
Martina Back-Osmani

On hämärtyvä iltapäivä palvelutalon muistisairaiden yksikössä. Iltapäiväkahvit on siivottu pöydiltä viimeistä murua myöten, ja hoivahenkilökunnalla on meneillään raportti. Muutama muistisairas iäkäs on jäänyt tyhjien pöytien äärelle istumaan, joku on alkanut ruuvata irti pöytälevyn alla olevaa ruuvia, joku toinen on lähtenyt vaeltamaan käytävälle ja kolmas haluaa lähteä kotiin. Tilanne saattaa kuulostaa tutulta joillekin.  Mitä iltarusko-oireilu on? Iltarusko-oireilu on muistisairaiden iäkkäiden neuropsykiatristen oireiden eli käytösoireiden ilmaantuminen ja/tai voimistuminen iltapäivällä ja alkuillasta. Iltarusko-oireilu on jo kauan tunnettu ilmiö, ja sen luultavasti tunnistavat muistisairaiden iäkkäiden kanssa työskentelevät. Iltarusko-oireiluun saattaa liittyä aikaisempi laitoshoitoon siirtyminen, nopeampi kognitiivinen heikentyminen, sekä hoitohenkilökunnalle ilmenevä suurempi hoitotaakka. (Canevelli ym. 2016.) Iltarusko-oireisiin näyttäisi kuuluvan mm. fyysistä ja psyykkistä levottomuutta, hämmentyneisyyttä, ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Se näyttäisi liittyvän häiriintyneeseen uni- ja valverytmiin, fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön sekä heikentyneeseen kognitioon. Neurofysiologisesti oireilu näyttäisi johtuvan hypotalamuksen suprakiasmaattisen tumakkeen eli ”elimistön kellon” degeneraatiosta ja siihen liittyvästä melatoniinin erittymisen heikentymisestä. (Khachiyants ym. 2011.) Iltarusko-oireita esiintyy 10–25 %:lla hoitolaitoksissa asuvista muistisairaista iäkkäistä ja jopa 66 %:lla kotona asuvista. Suuren variaation voi selittää se, että iltarusko-oireilusta löytyy niin paljon määritelmiä. Yhteisymmärrykseen ei myöskään olla päästy iltarusko-oireilun ilmenemisajankohdan suhteen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että iltarusko-oireilua esiintyy ainoastaan iltapäivällä ja alkuillasta, toiset tutkijat sisällyttävät käsitteeseen myös öiset oireet. (Cipriani ym. 2015.) Iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen iltarusko-oireilun lieventämiseksi on perusteltua, vaikka tutkimusnäyttö onkin osittain vain suuntaa antavaa. Lääkkeettömät hoitomuodot soveltuvat hyödynnettäviksi pienien riskiensä puolesta, lääkehoitojen, esimerkiksi antipsykoottien, moniin mahdollisiin haittavaikutuksiin verrattuna. Tärkeäksi on osoittautunut, että muistisairautta sairastavan iäkkään henkilökohtaiset tarpeet ja mieltymykset huomioidaan lääkkeettömiä hoitomuotoja suunniteltaessa. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon perusteella kuitenkin omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Alla on niistä pari esimerkkiä. Musiikki ja erilaiset musiikki-interventiot lieventävät kohtalaisen tehokkaasti esimerkiksi kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta sekä yleisesti tarkasteltuna käytösoireiden lieventämisessä. Tärkeää on, että musiikki on kuuntelijalleen mieluisaa. Niin ryhmä- kuin yksilökohtaisestikin toteutetut interventiot sekä elävän ja nauhoitetun musiikin interventiot ovat yhtä tehokkaita yleisesti tarkasteltuna. Ryhmämusiikki-interventiot saattavat kuitenkin soveltua paremmin lievää tai keskivaikeaa muistisairautta sairastaville. Valoterapia on kohtalaisen tehokasta uneen ja nukkumiseen liittyvien ongelmien lieventämisessä ja unenlaadun parantamisessa. Etenkin aamulla annettu valoterapia on kohtalaisen tehokasta unen laadun parantamisessa ja hyvän vuorokausirytmin ylläpitämisessä. Fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnalla näyttäisi olevan kohtalainen vaikutus mm. kiihtyneisyyteen ja aggressiivisuuteen, poikkeavaan motoriseen käyttäytymiseen sekä uneen ja nukkumiseen. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa muistisairaan iäkkään arkea, vaikkei se lieventäisikään kaikkia käytösoireita tehokkaasti. Iltarusko-oireilun muistilista: Iltarusko-oireilu on neuropsykiatristen oireiden ilmeneminen tai voimistuminen iltapäivällä ja illalla. Kyseessä on uni- ja valverytmin häiriö. Tutkimusnäytön pohjalta voidaan todeta, että mielekkäiden aktiviteettien tekeminen lieventää käytösoireita yleisesti tarkasteltuna, vaikka se ei välttämättä ennaltaehkäise niitä. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon pohjalta omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Tässä blogikirjoituksessa mainitut lääkkeettömät hoitomuodot eivät vaadi kattavia, aikaa vieviä ja kalliita koulutuskokonaisuuksia. Aktiviteetit kannattaa järjestää ennen kuin iltarusko-oireilu alkaa, sen aikana, säännöllisesti ja pitkäjaksoisesti. Ryhmämuotoinen toiminta ei välttämättä sovi kaikille, muistisairauden vaikeusasteesta johtuen. Hyvästä vuorokausirytmistä kannattaa pitää kiinni, esimerkiksi vähentämällä päiväunia ja varmistamalla riittävän valon saaminen päivän aikana. Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen saattaisi vähentää antipsykoosi-lääkkeiden käyttöä. Koska iltarusko-oireilun taustalla näyttäisi olevan mm. yksinäisyyttä, tylsistymistä, vuorokausirytmin muutoksia, kipua, janoa ja nälkää, on perusteltua yrittää vastata edellä mainittuihin tarpeisiin ensisijaisesti. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että hoivahenkilökunnassa on välivuorossa oleva, nimetty iltapäivätoimintavastaava, joka huolehtii siitä, että pöydillä on tekemistä, kukaan ei joudu istumaan yksin ja taustahälinä ja muut häiriötekijät on minimoitu. Tällä on positiivisia vaikutuksia iltaruskoileville muistisairaille iäkkäille sekä heitä hoivaaville. Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukselliseen kehittämistyöhön Muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot – systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kirjoittaja Martina Back-Osmani, fysioterapeutti (AMK), kesäkuussa 2021 valmistuva vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Canevelli, Marco & Valletta, Martina & Trebbastoni, Alessandro & Sarli, Giuseppe & D’Antonio, Fabrizia & Tariciotti, Leonardo & de Lena, Carlo & Bruno, Giuseppe 2016. Sundowning in Dementia: Clinical Relevance, Pathophysiological Determinants, and Therapeutic Approaches. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5187352/pdf/fmed-03-00073.pdf Viitattu 21.5.2021. Cipriani, G. & Lucetti, C. & Danti, S. & Nuti, A. 2015. Sundown syndrome and dementia. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S187876491500073X?via%3Dihub Viitattu 21.5.2021 (kirjautuminen vaaditaan). Khachiyants, Nina & Trinkle, David & Son, Sang Joon & Kim, Kye Y. 2011. Sundown Syndrome in Persons with Dementia: An Update. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3246134/pdf/pi-8-275.pdf Viitattu 21.5.2021.

Lue lisää

Kotihoidon ammattilainen tukee asiakkaan voimavaroja alati muuttuvassa maailmassa
16.6.2021
Carita Hand ja Eija Raatikainen

Kotihoidon tehtävänä on tukea ihmisen hyvinvointia, toimintakyvyn ylläpitoa ja hyväksi koettua terveydentilaa. Toimintaperiaatteena on ikäihmisen näkökulmasta asiakas- ja tarvelähtöisyys, palvelujen riittävyys, itsemääräämisoikeus, itsenäisyys, osallisuus ja osallistuminen sekä voimavaralähtöisyys[1]. Kotiin vietäviä palveluita ovat kotihoito ja sitä täydentävät tukipalvelut[2]. Sosiaali- ja terveyspalvelujen muutostarpeet kohdistuvat erityisesti järjestelmä-, työtehtävä- ja työmenetelmätasolle. Palvelujen uudistamisen yhteydessä syntyy tarve moniammatillisuuteen ja ennalta ehkäisevään työhön. (Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022.) Muutostoiveet ulottuvat myös sosiaali- ja terveysalan työntekijään ja hänen osaamiseensa.  Työntekijöihin kohdistuu uusia odotuksia muun muassa sosiaalisista taidoista, emotionaalisesta vastaanottavai­suudesta ja psyykkisestä paineensietokyvystä (Väänänen ym. 2020). Kotihoidon[3] asiakasmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina ja tulevat jatkamaan kasvuaan myös tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kotona hoidetaan yhä vanhempia ja huonokuntoisempia ikäihmisiä. Tämä aiheuttaa sen, että paljon palveluja tarvitsevien määrä kasvaa jatkuvasti. Tämä haastaa kotihoidon työntekijän osaamisen.[4] Kotihoito -työntekijän osaamisen näyttämönä Koti on asiakkaalle tärkeä paikka. Ammattilaisen tulee suhtautua siihen hienotunteisesti, asiakasta ja hänen läheisiään kunnioittaen. Kohtaamisen keskiössä on ihmislähtöisyys. Koti on asiakkaan henkilökohtainen tila, mutta myös työntekijän työympäristö. Tämä ristiriita luo toisistaan eroavat orientaatiot kohtaamistilanteeseen. Kohtaamistilanteessa vaaditaan herkkyyttä (Hägg, Rantio, Suikki, Vuori & Ivanoff-Lahtela 2007, 17). Esimerkiksi Hyvän kotihoidon -mallissa (Tepponen 2009) ikäihmistä tarkastellaan kokonaisuutena[5], jolloin ikäihmistä tuetaan selviytymään kotonaan ylläpitämällä elämänlaatua ja vahvistamalla olemassa olevia voimavaroja sekä säilyttämään hyvä elämänlaatu ja tyytyväisyys elämään. Digitaalisuus ja digitaalinen ohjaus-, neuvonta ja kuntoutustyö (esim. Holvikivi ym. 2021; HIPPA -hanke), ovat kohtaamisessa arkipäivää. Myös uudet älykkäät teknologiat tarjoavat apua työn ja arjen helpottamisessa, ja toisaalta ne samalla ylläpitävät ja edistävät työntekijän osaamista (Väänänen ym. 2020). Sote-alan ammattilainen tulee osata työssään tunnistaa oman osaamisensa, sitä johtaen (Cederberg, ym.2020).   Työn murros haastaa kotihoidon ammattilaisen osaamisen Kotihoidossa, kuten monella muillakin aloilla, on käynnissä työn murros kohti uudenlaista työn maailmaa. Murrosta vauhdittavat ennakoimattomat ja kompleksiset yhteiskunnalliset ja terveyteen liittyvä haasteet, mutta myös digitaalisten palvelujen, kuten robottien ja tekoälyn laajempi käyttöönotto.  Kotihoidossa työn murros kohdistuu erityisesti moniammatillisuuteen, asiakaslähtöisiin toimintamalleihin, palvelujen kehittämiseen ja digitaalisiin palveluihin[6]. Osaamisen lisäksi työelämän sukupolvisuus ja siihen liittyvät arvot tulevat tunnistettavaksi, sillä myös työväestö ikääntyy. Esimerkiksi mukaan 2000-luvulla syntyneet ovat tottuneet digimaailmaan ja keskusteluun maapallon ekologisista rajoista, jolloin heistä yhä harvempi on sisäistänyt teollistumisen myötä syntyneet kankeat työajat, pelkistetyt työkykyvaatimukset, työssä raatamisen kuluttamisen mahdollistamiseksi sekä perhe-elämän sovittamisen näihin raameihin. Tulevaisuudessa työntekijän syväosaamisen rinnalle nousevat työelämän metataidot (Väänänen ym. 2020, 25), mutta etenevässä määrin myös työntekijän tunne- ja vuorovaikutustaitoja[7] ja resilienssikykyyn[8] liittyvää osaamista tulee kehittää. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa kotihoito on toiminut yhtenä työelämän yhteistyökumppanina opiskelijoiden osaamisen kehittämisympäristönä. Hankkeessa on hahmoteltu kotihoidossa tarvittavaa tulevaisuuden osaamista, ja ennen kaikkea ammattien välisenä yhteistyöosaamisena. Tällä tarkoitamme sitä, että kotihoidossa tarvittava osaamisen keskiössä on asiakas, mutta hänen asioiden edistämiseksi tarvitaan laajaa-alainen joukko monien alojen edustajia. Tällöin kotihoidon työntekijän tutkintokohtainen (sairaanhoitaja, lähihoitaja tms.) osaaminen on ydinosaamista, jonka ympärille asiakaskohtaaminen perustuu. Kuitenkin ammattiosaamisen lisäksi tarvitaan osaamista, jota tehdään laajenevissa verkostoissa ja suhteessa muihin ammattialoihin.Tätä kutsumme ammattien väliseksi yhteistyöosaamiseksi. Tarkoituksenamme on jäsentää tätä ammattien välistä yhteistyöosaamista Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa.   Hankkeessa nämä osaamiset on nimetty; ihmislähtöinen-, geneerinen-, konsultatiivinen [9]-, monialainen kumppanuus- ja kehittämisosaaminen [10]. Kotihoidon eri ammattialoilla nämä osaamiset näyttäytyvät eri tavoin, pääpaino on kuitenkin jokaisen ammattialan vahvassa substanssiosaamisessa, joka on kaiken edellytys onnistuneeseen monialaiseen toimintaan. Tässäkin mallissa painopiste on ihmisläheisessä osaamisessa. Hankkeen kehittämistyö on vielä kesken, mutta ajatuksena on, että malli voi toimia osaltaan eräänä tapana jäsentää kotihoidon, mutta myös muidenkin sote-aloilla tarvittavaa ammattienvälistä yhteistyöosaamista (interprofessional). Hankkeessa työnalla oleva osaamiskartta tulee rakentumaan Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa tuotettujen osaamisen painopisteiden ympärille.   [1] Tepponen, Merja 2009. Kotihoidon integrointi ja laatu. Integration and Quality of Home care. Väitöskirja. Terveyshallinnon ja -talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio University Publications E. Social Sciences 171. 2009. Luettu 2.4.2021. https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1301-1/urn_isbn_978-951-27-1301-1.pdf [2] Valvira (https://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/sosiaalihuollon-palvelut/kotiin-annettavat-palvelut) [3] Kotihoito kuuluu sosiaalipalveluihin, perustuen yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin. (https://stm.fi/sosiaalipalvelujen-saatavuus).Kotihoidon palvelut ovat saajalleen maksullisia. Maksu määräytyy asiakasmaksulain perusteella. (www.valvira.fi). [4] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Aiheet: Ikääntyminen, Henkilöstön osaaminen vanhuspalveluissa. Luettu 17.5.2021 https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/henkiloston-osaaminen-vanhuspalveluissa). [5] Esimerkiksi Metropolian ikäihmisten monialainen asiantuntijatyöryhmä (2019) on luonut ikääntymistä käsittelevän perusopinnon osaamistavoitteet, joiden mukaan eri tutkinnoissa eri opintojaksoilla, jossa käsitellään ikääntymistä, tulisi vahvistaa opiskelijan gerontologista osaamista. ​ [6] (Kuntatyönantajat. Digitalisaation ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen vanhusten kotihoidossa - yhteenveto 17.5.2019. https://www.kt.fi/tyon-murros). [7] https://www.metropolia.fi/en/rdi/rdi-projects/itshec [8] Grann, H. 2020. Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa. Gerontologia 3/2020, 277-287. [9] Pirilä, Kaarina & Valtonen, Anu. (2021). Konsultatiivinen toiminta tukee monialaista työskentelyä. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/30/konsultatiivinen-toiminta-tukee-monialaista-tyoskentelya/. [10] Heitto Mari, Karvonen, Hanna, Koskinen, Mari & Mutka Anu (2021). Kehittäjäkumppanuus on enemmän kuin osiensa summa. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/16/kehittajakumppanuus-on-enemman-kuin-osiensa-summa/ Kirjoittajat Carita Hand työskentelee terveysalan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa vastaten gerontologisen hoitotyön opetuksesta ja sen kehittämisestä terveysalalla yhteistyössä eri tutkintojen, verkostojen ja työelämän kanssa. Hän toimii HyMy-kylän Seniorikylän vastuuhenkilönä ja hankeasiantuntijana Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa (ESR). Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu kansallinen ja kansainvälinen hanketyö. Eija koordinoi Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän hankesalkkua: Osallisuuden, toimijuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Kirjallisuutta Cederberg, A., Arell-Sundberg, M. & Nummela, A. 2020. Virtuaalinen eDelphi-asiantuntijapaneeli menetelmänä sote-alan tulevaisuuden geneeristen osaamistarpeiden määrittelyssä. https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/09/09/virtuaalinen-edelphi-asiantuntijapaneeli-menetelmana-sote-alan-tulevaisuuden-geneeristen-osaamistarpeiden-maarittelyssa/ Forsius, P., Hammar, T. & Alastalo, H. 2020. Laadukas elämän loppuvaiheen hoito iäkkäiden palveluissa edellyttää kotisairaalan vahvistamista. TUTKIMUKSESTA TIIVIISTI 36/2020. Grann, H. 2020. Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa. Gerontologia 3/2020, 277-287. Harra, T., Sipari, S., Mäkinen, E. 2017. Hyvää tahtova hyvinvointipalvelujen kehittäjäkumppanuus. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino Oy. 145-164. Heitto, M., Karvonen, H., Koskinen, M. & Mutka A.2021. Kehittäjäkumppanuus on enemmän kuin osiensa summa. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/16/kehittajakumppanuus-on-enemman-kuin-osiensa-summa/. Luettu 17.3.2021. Holbrook, J.B. 2013. What is interdisciplinary communication? Reflections on the very idea of disciplinary integration. Synthese 190, 1865–1879 . https://doi.org/10.1007/s11229-012-0179-7 Hyvissä handuissa himassa -hanke. https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/hyvissa-handuissa-himassa HIPPA -hanke https://hippa.metropolia.fi/ Holvikivi, J., Huovinen, J., Katajapuu, N., Kinnunen, A., Kiviaho-Tiippana, A., Kuisma, R., Kärkkäinen, R., Leskelä J., Lähteenmäki M., Lällä K., 2021. Scenarios for regeneration of rehabilitation expertise for the future. , In: Publications of Metropolia UAS. TAITO-series, Metropolia University of Applied Sciences. Hägg, T.,  Rantio, M.,  Suikki, P., Vuori, A. & Ivanoff-Lahtela, P. 2007. Hoitotyö kotona, 17. Sanoma Pro Oy. ITSHEC -hanke. https://www.metropolia.fi/en/rdi/rdi-projects/itshec Kokkala, C. 2020. Haavoittuvuuteen liittyvä osaaminen – näkökulma kotona asuvaan ikääntyneeseen. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2020/05/06/haavoittuvuuteen-liittyva-osaaminen-nakokulma-kotona-asuvaan-ikaantyneeseen/ Kuntatyönantajat. Digitalisaation ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen vanhusten kotihoidossa - yhteenveto 17.5.2019. https://www.kt.fi/tyon-murros). Pirilä, K. & Valtonen, A.2021. Konsultatiivinen toiminta tukee monialaista työskentelyä. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/30/konsultatiivinen-toiminta-tukee-monialaista-tyoskentelya/. Luettu 2.4.2021. Raatikainen, E. 2020. Asiakkaan ainutlaatuinen arki. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2020/03/24/asiakkaan-ainutlaatuinen-arki/ Tepponen, M.2009. Kotihoidon integrointi ja laatu. Integration and Quality of Home care. Väitöskirja. Terveyshallinnon ja -talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio University Publications E. Social Sciences 171. 2009. Luettu 2.4.2021. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/9034 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Aiheet: Ikääntyminen, Henkilöstön osaaminen vanhuspalveluissa. Luettu 17.5.2021 https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/henkiloston-osaaminen-vanhuspalveluissa. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022. Ohjelma ja hankeopas.  Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. Väänänen A., Smedlund, A., Törnroos K., Kurki A-L, Soikkanen A, Panganniemi, N.& ja Toppinen-Tanner S. 2020. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa: Hyvinvointia työstä 2030. Työterveyslaitos. Väänänen, A., Smedlund A., Törnroos K. Satka, Mirja, Alanen, Leena, Harrikari, Timo & Pekkarinen, Elina (toim.) (2011) Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta. Tampere: Vastapaino., Kurki, A.nna-L., Soikkanen A., Panganniemi, N. & Toppinen-Tanner, S. (2020) Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa Kokkinen, L. (toim.) (2020) Hyvinvointia työstä 2030 -luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Helsinki.    

Lue lisää

Unelma – geronomi osaksi kotihoidon tiimiä
10.6.2021
Saara Heikkilä, Juuli Vaalto, Emma Valtonen ja Petri Pallari

Suomen väestö ikääntyy, ja päättäjät pohtivat ratkaisuja kestävien palveluiden turvaamiseksi tulevaisuudessa kaikille. Ikääntyneiden palveluita siirretään jatkuvasti enemmän ja enemmän kotiin samalla, kun kotihoidon kestäminen on hiuskarvan varassa. Voisiko geronomin osaaminen tuoda kotihoidon kentälle jotain, jolla voisimme edesauttaa laadukkaan, monialaisen kotihoidon ylläpitoa sekä kehittämistä? Olemme toisen lukuvuoden geronomiopiskelijoita. Suoritimme kotihoidon harjoittelun Metropolian Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa. Harjoittelun aikana esille nousi konsultaation sekä moniammatillisen yhteistyön tärkeys. Läpi harjoittelun pohdimme, kuinka suuri voima keskusteluissa sekä ajatusten jakamisessa eri asiantuntijoiden kesken on. Tärkein tiimin jäsen on aina asiakas, ja hänen äänensä kuuleminen kaikissa tilanteissa omaisia unohtamatta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kotihoidon resursseihin tulisi panostaa tulevaisuudessa nykyistä enemmän (Ikääntyminen). Myös iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista sisältävässä laissa (28.12.2012/980) korostetaan kotona asumisen edistämistä sekä kotiin tarjottavien palveluiden järjestämistä. Tosiasia on, että vastatakseen tarpeisiin sekä tavoitteisiin kokonaisvaltaisempi kotihoito vaatii suuremmat resurssit. Juuri kotihoidon ansiosta ikääntyneet voivat elää omassa kodissa pitkään, jopa saattohoitovaiheeseen asti. Erilaiset tukipalvelut, kuten siivousapu tai ateriapalvelu, tukevat kotona asumista. Rahahanojen avautumista odotellessa voisimme miettiä, olemmeko hyödyntäneet kaiken mahdollisen monialaisen osaamisen kotihoidossa. Miksi geronomi kotihoitoon? Asiakkaiden hoito pohjautuu monialaisen tiimin laatimaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Tiimiin kuuluu yleisesti lähi- ja sairaanhoitajia, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, asiakas ja omaiset. Olisiko mahdollista, että laadukkaan, asiakaslähtöisen kotihoidon turvaamiseen tulisi hyödyntää kattavammin sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden osaamista? Geronomi on ikääntymisen asiantuntija edistäen ikääntyneiden toimintakykyä, hyvinvointia ja osallisuutta. Geronomin erityisosaamiseen kuuluvat ikääntymisen erityspiirteiden tunnistaminen, erilaiset ikääntymiseen liittyvät haasteet ja yksilön voimavarojen sekä vahvuuksien löytäminen. Ikääntyneen elämäntilanteen arviointi monipuolisesti edellyttää monialaista osaamista sekä kliinisestä että sosiaalisesta näkökulmasta. Ikääntyneen elämänhistorian, yhteisöllisen ja kulttuurisen taustan sekä omien kokemuksien kuuleminen on tärkeää. Näiden asioiden näkyväksi tuominen on geronomin ammatin ydintä. Geronomi voisi osaamisellaan toimia kotihoidossa moniammatillisena koordinoijana kartoittaen asiakaslähtöisiä toimintatapoja. Palvelutarjontaviidakosta voi olla monen kotona asuvan ikäihmisen hankala löytää sopivia palveluita. Geronomin osaaminen linkittyy vahvasti palveluohjaukseen, ja tälle osaamiselle olisi varmasti kotihoidossa kysyntää. Mikä olisikaan parempaa kuin käydä asiakkaan kanssa kahvikupposten äärellä läpi kodin lähellä sijaitsevia palveluita ja löytää kokonaisvaltaisesti terveyttä ja toimintakykyä edistäviä toimintatapoja arkeen? Kiireen ja resurssipulan takia tälle ei välttämättä ole ollut nykyisellään kotihoidossa aikaa. Moniammatillisuus edellyttää toimivaa dialogia ja vuorovaikusta. Hyvin toimivan tiimin toimintatapa on luottamusta ja kunnioitusta herättävää sekä tukea tarjoavaa. Toimiva yhteistyö eri asiantuntijoiden kesken edistää myös osaltaan työhyvinvointia. Uskomme, että jokainen vanhustyön ammattilainen toivoo olevansa osa tiimiä, jossa jokaisen työntekijän ajatukset kuullaan ja lopputuloksiin päädytään hyvässä yhteisymmärryksessä, asiakkaan parhaaksi. Kirjoittajat Saara Heikkilä, Juuli Vaalto, Emma Valtonen ja Petri Pallari. Kirjoittajat ovat geronomi (AMK) -opiskelijoita Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteet Ikääntyminen. Kotihoito. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päivitetty 1.10.2020. <https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/kotihoito>. Viitattu 13.5.2021 Isoherranen, Kaarina 2012. Uhka vai mahdollisuus – Moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. Unigrafia, Helsinki. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012. Lainsäädäntö. Finlex. <https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980>. Viitattu 13.5.2021 Parkkinen, Sonja 2019. Geronomiliitto vaatii myös kotihoitoon hoitajamitoitusta – pelkona, että kunnat toteuttavat laitoshoidon 0,7 hoitajaa kotihoidosta tinkimällä. Yle uutiset, Vanhusten kotihoito 24.6.2019. <https://yle.fi/uutiset/3-10844777>. Viitattu 13.5.2021 Siippainen, Aapo 2021. Neljä kuukautta ilman ulkoilua. Helsingin uutiset, keskiviikkona 12 toukokuuta 2021: 6–7. <https://nakoislehti.media.fi/helsinginuutiset/24178a79-5151-4c98-aea5-4a3f9f2564c9/6?cd_browse-mode=browser>. Viitattu 13.5.2021 Tenkanen, Raija 2007. Sosiaalityö ja kotona asuvien vanhusten ongelmat. Teoksessa Karisto, Antti & Kröger, Teppo & Seppänen, Marjaana (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lue lisää

Matka mieshoitajaksi
21.5.2021
Antti Hakama

Tarkastelin opinnäytetyössäni kotihoidon asiakkaiden suhtautumista mieshoitajiin. Opinnäytetyötä varten haastattelin viittä miespuolista kotihoidon työntekijää. Tulosten perusteella suurin osa suhtautuu mieshoitajiin hyvin, mutta sukupuolinormeja rikkovat työntekijät voivat herättää myös tunteita laidasta laitaan. Olen ollut kiinnostunut mieshoitajuudesta pitkään ilmiönä ja opinnäytetyön prosessi sai minut pohtimaan matkaa mieshoitajaksi entistä syvemmin. Kirjoituksessa käytetyt sitaatit ovat opinnäytetyöni haastattelumateriaalista sekä oman työurani varrelta. Olen työskennellyt hoitoalalla kotihoitoympäristössä noin kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana olen huomannut, että miespuoliset hoitajat eivät ole täysin neutraali asia, vaan saattavat herättää monenlaista suhtautumista ihmettelystä inhoon ja kunnioituksesta kainosteluun. Sukupuolivähemmistönä oleminen on aiheuttanut välillä absurdejakin tilanteita. Geronomiopintojen myötä minussa heräsi halu tutkia ilmiötä syvemmin. Ovatko muut mieshoitajat kohdanneet samanlaisia tilanteita tai suhtautumista, vai pitävätkö he sukupuoltaan ollenkaan ammatillisesti merkittävänä asiana? Mieshoitajuus voidaan kokea yhteiskunnallisesti ristiriitaisena. Tähän vaikuttavat sosiaaliseen sukupuoleen sidoksissa olevat kulttuuriset oletukset miehille ja naisille soveliaista valinnoista (Connell & Pearse 2015: 6; Tripodi 2014: 13-22). Hoitoala saattaa aiheuttaa siellä työskentelevien miesten uravalinnan kummastelua tai jopa heidän maskuliinisuutensa kyseenalaistamista. Onkin mielenkiintoista, että hoitoalaa ei ole aina pidetty naisellisena, vaan ajatus on lähtöisin Florence Nightingalelta 1800 -luvulta. Nykyaikaisen sairaanhoidon kehittäjän mielestä hoitoala oli luonnollista jatkumoa naisten perheeseen kohdistuvalle hoivavietille. (Simpson 2009: 6-7.) ”Minun poikani työskentelevät rakennuksilla, he ovat sentään oikeita miehiä” [asiakas mieshoitajalle] Muistan itse nuorempana vastavalmistuneena lähihoitajana kipuilleeni jonkin verran oman ammatillisen identiteettini löytämisessä. Monien naiskollegojen ”äidillinen” tapa kohdata asiakkaita ei tuntunut omalta. Toisaalta huomasin useamman miespuolisen kotihoidon asiakkaan yrittävän löytää kanssani samaistumispintaa armeijamuistoista, autoista ja naispuolisten kollegoiden ulkonäön kommentoinnista. Ajokortittomana siviilipalvelusmiehenä ja kaikenlaisen toksisen äijäilyn vieroksujana tällaisen maskuliinisuuden toteuttaminen osana työminää tuntui yhtä lailla vieraalta. ”Miehet saattaa ehkä jopa helpommin avautua silleen miesten kesken, tyyliin heittää semmosta miesjuttua naisista, et tämmöstä klassista...”     Opinnäytetyöni Ai, sieltä tulikin nyt mies? -mieshoitajien sukupuoliset erityispiirteet kotihoidon asiakaskohtaamisissa käsitteli kotihoidon asiakkaiden suhtautumista mieshoitajiin, sekä miten tämä vaikutti haastateltaviin ammatillisesti ja tunnetasolla.  Haastattelumetodina toimi teemahaastattelu ja vastaukset analysoitiin aineistolähtöisin menetelmin. Tulosten mukaan mieshoitajuuteen suhtaudutaan pääasiassa positiivisesti, mutta se voi myös aiheuttaa ristiriitaisia tunteita joissain asiakkaissa erityisesti intimiteettiin liittyvien hoitotoimenpiteiden suhteen. Sukupuoliroolit näkyivät myös siinä, että miehiltä odotettiin käynneillä teknistä osaamista vaativia töitä, kuten lamppujen vaihtoa. Toisaalta tiskauksen kaltaisia kodinhoidollisia töitä miehen tekemänä kummeksuttiin. ”...yksi miesasiakas sano, että oli päivitelly [mieshoitajan kollegalle]  sitä kuinka raskasta se on [haastateltavalla mieshoitajalla], kun tiskaa täällä joka kerta. Siis kaikki naishoitajatkin tiskaa siellä, mutta ’[haastateltavan nimi] on menny valitsemaan akkojen työn ja tiskaakin täällä’...” Vuosien saatossa olen oppinut kohtaamaan asiakkaat ennen kaikkea omana itsenäni. Tähän kohtaamistapaan liittyy jossain määrin oma sukupuoleni naisvaltaisessa työympäristössä, mutta se ei kuitenkaan määrittele minua. Olisikin tärkeää, että jokaisella olisi tilaa kehittää ammatti-identiteettiään ja löytää omat henkilökohtaiset vahvuutensa ilman ulkoa tulevia odotuksia tai painetta mukautua. Myös työyhteisöllä on roolinsa työntekijöiden yksilöllisten  vahvuuksien huomioimisessa ja tukemisessa.  ”...lisää äijiä duuniin. [...] Mä koen että tää on hyvä tää sun juttu, et lähet niinku tästä mies[näkökulmasta] sen sijaan, että neutralisoitais hoitajasukupuoli, koska me ollaan kuitenkin erilaisia. [...] Mun mielestä mennään väärään suuntaan jos me aletaan täysin neutralisoimaan omia persooniamme.” Yllä oleva haastateltavan sitaatti kiteyttää mielestäni erittäin hyvin hoitajuuden ytimen. Ihmisläheisessä työssä työntekijän mukana kulkee aina hänen oma persoonansa, eikä sitä tarvitse yrittää peitellä tai häivyttää. Hoitajat erilaisine ominaisuuksineen ja taustoineen ovat rikkaus. Kirjoittaja Antti Hakama on lähihoitaja ja geronomiopiskelija. Hänellä on kymmenen vuoden kokemus mieshoitajana toimimisesta kotihoidossa. Lähteet Connell, Raewyn & Pearse, Rebecca 2015. Gender -in world perspective. Cambridge: Polity Press. Simpson, Ruth 2009. Men in Caring Occupations. Lontoo: Palgrave Macmillan. Tripodi, Vera 2014. Sukupuolen filosofia. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura.  

Lue lisää

Onnelliset suudelmat myös vanhana
3.5.2021
Jonna Peräkylä

Hyvä suun terveys on tärkeä osa ihmisen yleisterveyttä ja hyvinvointia. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni selvitin 100 ikääntyvän ihmisten suun terveyttä sekä heidän oppimistaan. Suomessa viime aikoina ihmisten suun terveydentila on heikentynyt. Tämän tilanteen parantamiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä yleis- ja suunterveydenhuollon kanssa, jotta terveystapoihin saadaan kohennusta. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni halusin tarkastella, millaiset suun terveystottumukset ikääntyvillä ihmisillä on. Halusin myös saada vastauksia siitä, millainen tietotaito ikääntyvillä ihmisillä on suun terveyteen vaikuttavista tekijöistä sekä miten ikääntyvät potilaat kokevat suun terveyden edistämisen ja siitä oppimisen. Ikääntyvän suun terveys Suussa voi ihmisen tietämättä muhia erilaisia bakteereja tai kroonisia tulehduksia, jotka voivat edesauttaa muiden vakavien sairauksien puhkeamista. Siksi suun ja hampaiden itsehoito on todella tärkeää. Suun terveyteen vaikuttavat myös ruokailutottumukset sekä elämäntavat. Krooniset tulehdukset ovat usein oireettomia ja pääsevät tämän vuoksi etenemään huomaamatta suussa. Päivittäinen suun ja hampaiden puhdistus on edellytys myös sille, että oma hampaisto säilyy mahdollisimman pitkään suussa. Hampaiden säännöllisellä puhdistuksella tarkoitetaan suun terveydenhuollon ammattilaisen tekemän puhdistuksen ja tarkastuksen lisäksi kotona sekä laitoshoidossa tehtyä hammashoitoa. Myös suu, jossa omia hampaita ei enää ole, on puhdistettava huolellisesti ja säännöllisesti, sillä suussa vaikuttaa monipuolinen ja laaja bakteeri- ja sienikasvusto. Suuhygieniasta on pidettävä erityisen hyvin huolta, jos on yleissairauksia tai sairauden hoitotasapaino ei ole kunnossa. Jos henkilö on huonokuntoinen yleisterveydellisesti tai jos suussa on tulehduksen mahdollistavia sairauksia, ovat suun normaaliflooran mikrobit vielä vaarallisempia. On myös tärkeää tiedostaa, että suuperäiset tulehdukset voivat olla vaarallisia ja uhka myös terveille ihmisille, joilla ei perussairauksia ole. Ikääntyvien suun terveyden hoito Tutkimuksellisen kehittämistyöni tuloksia tarkastellessa voin havaita, että kaikki vastanneista kääntyneistä ihmisistä arvostavat tietämystä hampaiden ja suun terveydelle haitallista asioista. Vastaajat myös kokivat tarpeellisena saada suun- ja hampaidenhuollosta kattavammin tietoa. Hampaiden omahoidosta kysytyistä kysymyksistä saatuja tuloksia voidaan pitää hyvinä, sillä vastaajista 79 henkilöä pesee hampaat säännöllisesti kahdesti päivässä, mikä on myös yleinen suositus. Mielestäni huolestuttavaa on kuitenkin se, että vastaajista jopa 22 % pesee hampaansa vain kerran päivässä tai jopa harvemmin kuin kerran päivässä. Ikääntyneiden ihmisten tulisi panostaa enemmän hampaiden harjauksen säännöllisyyteen. Suun terveydenhuollon ammattilaisten opetus nousi suureen asemaan. Yli puolet vastaajista ilmoitti, että he ovat oppineet suun terveyden asioista suun terveydenhuollon ammattilaisen luona. Vastauksien pohjalta on tärkeä huomioida, voitaisiinko suun terveydenhuollon tiedon omaksumista ja tiedon tärkeäksi kokemista kohottaa panostamalla siihen vielä enemmän muissakin terveydenhuollon osa-alueissa. Näyttäisi siltä, että suun terveydenhuollon ammattilaiset välittävät enemmän tietoa ikääntyneille kuin muissa ikääntyneille kohdistetuissa terveydenhuollon palveluissa. Voidaankin todeta, että suun terveydenhuollon, yleisterveydenhuollon ja ikääntyneille kohdistettujen palvelunjärjestäjien tulisi tehdä aktiivista yhteistyötä, jotta ikääntyneiden suun terveydenhuoltoa voitaisiin edistää ja tukea parhaiten. Ikääntyvien ihmisten hyvinvointia on tärkeää pyrkiä tukemaan, niin että tuetaan onnellista ikääntymistä ja ennaltaehkäistään terveyteen haitallisia asioita, sillä jokainen ansaitsee onnelliset suudelmat myös vanhana. Kirjoitus pohjautuu Jonna Peräkylän vanhustyön ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyöhön ”Ikääntyvien ihmisten suun terveys ja oppiminen”. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2021.   Kirjoittaja Jonna Peräkylä, opiskelija Vanhustyön YAMK, suuhygienisti YAMK Master of Health, CareMaster’s Degree Programme in Elderly Care – Human Ageing and Services   Lähteet Hartikainen, S., Lönroos, E. (toim.) 2008. Geriatria: arvioinnista kuntoutukseen. Helsinki: Edita. Heikka H., Hiiri A., Honkala S., Keskinen H., Sirviö K. (toim.) 2015. Terve suu. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Pantzar, E. 2013. Elinikäinen oppiminen aikuisuuden näkökulmasta.  Teoksessa J.T., Hakala & K. Kiviniemi (toim.), Vuorovaikutuksen jännitteitä ja oppimisen säröjä: Aikuispedagogiigan haasteiden äärellä (s.11-21). Jyväskylä: Yliopisto.

Lue lisää
Vanhemmat postaukset