Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Vuosi: 2019

Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyöskentely mahdollistuu keskinäisen luottamuksen ja esimiestyön tuen avulla
20.3.2019
Suvi Liimatainen

Organisaation rakenteet ja johtaminen nähdään joko yhteistyötä tukevana tai estävänä tekijänä. Moniammatillista yhteistyötä hyödyntämällä ja verkostotyöskentelyä tehostamalla voidaan kotihoidon asiakkaille tarjota yhä asiakaslähtöisempiä ja kustannustehokkaampia kotihoidon palveluita. Kuntien kotiin tarjottavien palveluiden kysyntä kasvaa väestön ikääntyessä ja kun yhä useampi ikäihminen haluaa elää omassa kodissa sairauksista huolimatta ja myös toimintakyvyn laskiessa. Kuntien kotiin tarjottavia palveluita on kehitetty viime vuosina sisällöllisesti ja rakenteellisesti muun muassa hallituksen I&O-kärkihankkeen avulla ja kehitystyö jatkuu edelleen. STM (2017) Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2017-2019 on määritellyt, että ikääntyneen väestön sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu koostuu turvallisuudesta, asiakaslähtöisyydestä, vaikuttavuudesta ja hyvin koordinoidusta toiminnasta. Valtakunnallisesti ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitystyön päätavoitteina on viime vuosina ollut kehittää kuntien kotiin tarjottavia palveluita tehostamalla kotisairaalan toimintaa ja laajentamalla kotihoidon palveluvalikoimaa entisestään. Yksilölliset ja asiakaslähtöiset kotihoidon palvelut lisäävät myös kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tänä haastavana aikana. Myös kuntien ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden strategiat perustuvat tällä hetkellä visioon, jossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti ikääntyneet, sairaat ja apua sekä tukea tarvitsevat kuntalaiset voisivat asua omissa kodeissaan. Kotiin tarjottavien palveluiden kehittämistyössä panostetaan henkilökunnan moniammatillisiin ja eri verkostoita hyödyntäviin työtapoihin, sillä usein ikääntyneiden asiakkaiden kokonaishoito vaati eri ammattiryhmien ja asiantuntijoiden osaamista sekä näiden saumatonta ja sujuvaa yhteistyötä yli organisaatio- ja ammatillisten roolirajojen. Kotihoidossa ikäihmisten hoidonlaatuun vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi hoitohenkilökunnan moniammatillinen yhteistyö, missä hyödynnetään geriatrian ja gerontologisen hoitotyön osaamista. (STM 2017; Tammi ym. 2018.) Strateginen kumppanuus ja keskinäinen luottamus Moniammatillinen yhteistyö on ennen kaikkea strategista kumppanuutta, mikä perustuu keskinäiselle luottamukselle. Luottamuksen saavuttaminen voi kuitenkin olla haastavaa ja mahdotonta, jos organisaatio ja johtamistyö ei riittävästi tue sen tavoittelua. Myös hoitoyksiköiden erilaiset kulttuuritekijät, organisaatiorakenteet ja henkilökunnan asenteet sekä vuorovaikutuksen vähyys eri ammattiryhmien välillä vaikeuttavat keskinäisen luottamuksen syntymistä. (Isoherranen 2012; Pärnä 2012; Järvensivu ym. 2010; Matziou, Vlahioti, Matziou, Megapanou & Petsios 2014.) Moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelyn lähtökohdat kumpuavat henkilökunnan kyvyistä ja halusta tehdä yhteistyötä sekä kollegiaalisesta kumppanuudesta. Moniammatillinen yhteistyö on jaettua ymmärrystä ja yhteistä vastuunottoa tavoitteellisesta toiminnasta, jossa jokaisen osaaminen on merkityksellistä tavoitteiden saavuttamiseksi. (Isoherranen 2012; Pärnä 2012; Järvensivu ym. 2010; Matziou ym. 2014.) Yhteiskehittämisellä positiivisia vaikutuksia moniammatilliseen yhteistyöhön ja verkostotyöskentelyyn Tutkimuksellinen kehittämistyöni vanhustyön YAMK-opinnoissa käsittelee moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä kunnan kotiin tarjoamissa hoiva- ja hoitopalveluissa. Työni tavoitteena oli selvittää kotihoidon ja kotisairaalan hoitohenkilökunnan näkemyksiä, kokemuksia ja toiveita keskinäisestä moniammatillisesta yhteistyöstä ja verkostotyöskentelystä. Työssäni olen pyrkinyt kartoittamaan, mitkä asiat ovat tukeneet ja haastaneet hoitoyksiköiden keskinäistä moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä. Käytännöntyön kehittämisosuudessa yhteiskehittämisen avulla on pyritty myös tuottamaan ratkaisuja ja kehittämään vaihtoehtoisia moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelynmenetelmiä ja -tapoja huonosti toimivien tilalle. Yhteiskehittämiseen osallistui hoitohenkilökuntaa molemmista hoitoyksiköistä. Yhteiskehittämiseen osallistumisen koettiin vaikuttaneen positiivisesti hoitoyksiköiden keskinäiseen moniammatilliseen yhteistyöhön ja verkostotyöskentelyyn. Hoitoyksiköiden keskinäinen luottamussuhde sai kaipaamaansa vahvistusta. Yhteiskehittäminen koettiin mielekkäänä tapana kehittää ja parantaa keskinäistä moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä tukevia yhteistyönkäytäntöjä ja toimintatapoja. Yhteiskehittämisen tavoitteena olikin osallistaa keskeiset henkilöt kehitystyöhön ja vahvistaa näiden sitoutumista yhdessä sovittuihin toimintatapoihin ja kehitystyön tavoitteisiin. Hoitohenkilökunnalle lisää resursseja ja vastuuta sekä esimiehille verkostojohtamisen taitoa! Tulosten perusteella hoitohenkilökunnan osallisuuden mahdollisuutta kehitystyöhön pidetään henkilökunnan keskuudessa tärkeänä. Yhteiskehittämiseen osallistuneet hoitohenkilökunnan jäsenet olivat kiinnostuneita lisäämään keskinäistä moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä, mutta kokivat tarvitsevansa siihen enemmän oman organisaation tarjoamia resursseja sekä johdon tukea ja kannustusta. Hoitohenkilökunnalle tulisi myös tarvittaessa järjestää lisäkoulutusta moniammatillisesta yhteistyöstä ja verkostotyöskentelystä. Moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelyn onnistuminen, kun kuitenkin on loppujen lopuksi työntekijöiden vastuulla. Asiakaslähtöinen kotihoidonpalvelujärjestelmä toteutuu tehokkaasti moniammatillista yhteistyötä ja verkostoja hyödyntämällä. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön: ”Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyöskentely kotihoidon ja kotisairaalan välillä hoitohenkilökunnan kokemana ja arvioimana”, Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2019. Kirjoittaja: Suvi Liimatainen, opiskelija, vanhustyön YAMK- tutkinto-ohjelma Kuva: https://www.pexels.com Lähteet: Isoherranen, Kaarina 2012.Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. Saatavana osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf. Järvensivu, Timo, Nykänen Katri & Rajala, Rika 2010. Verkostojohtamisen opas- Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen julkaisu. Saatavilla osoitteessa: https://www.seugolaid.fi/wp-content/uploads/2017/03/Verkostojohtamisen-opas-versio-1-0-30-12-2010.pdf Matziou, Vasiliki, Vlahioti, Efrosyni, Matziou, Theodora, Megapanou, Efstathia & Petsios, Konstantinos 2014.Physician and nursing perceptions concerning interprofessional communication and collaboration. Saatavana osoitteessa: http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.metropolia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=5&sid=2f46ab7e-2db0-45fe-a5e0-fd4b094cb83f%40sessionmgr103. Pärnä, Katariina 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Väitöskirja. Turku: Turun yliopiston julkaisuja, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Saatavilla osoitteessa: http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/77506/AnnalesC341Parna.pdf?sequence=1&isAllowed=y. STM I&O Kärkihanke Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa 2016-2018. Hakujulkistus 6.5.2016. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74908/Rap_2016_32.pdf. STM Julkaisuja 2017:6. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2017-2019. Saatavilla osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80132 Tammi, Jukka, Karjalainen, Eila, Sjöblom, Kaj, Fellman, Urban, Hannula, Kaija, Ahola, Sari, Paalanen, Tiina, Suurjoki-Niemi, Sari & Wollsten, Gun-Lis 2018. Kirkkonummen kunnan suunnitelma toimenpiteistään ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi vuosille 2018-2021. Saatavilla osoitteessa: http://kirkkonummi.cloudnc.fi/download/noname/%7B6e2cb833-77ea-4514-81d0-618ebb20fdb5%7D/38152.

Lue lisää

Kaupunkisuunnittelua kaiken ikää ja kaiken ikäisille
5.3.2019
Helena Pekkarinen ja Nina Pellosniemi

Tulevaisuuden kaupunkia ei voida suunnitella tämän päivän ikäihmisten tarpeiden mukaan – silloin ollaan jo auttamatta myöhässä. Asuinympäristöjen ja asumisen kehittämisessä pitää pystyä vastaamaan ikääntyvän väestön muuttuviin tarpeisiin nyt ja 100 vuoden päästä. Tarvitsemme tietoa vanhenemisesta sekä reipasta asennemuutosta, jos haluamme onnistua ikäihmisten asumisen järjestämisessä. Yksi osa ratkaisua tähän haasteeseen voisi olla vanhustyön asiantuntijoiden ottaminen mukaan suunnitteluprosessiin. Tulevien ikäihmisten asuinalueita suunnitellessa tulee pitää mielessä, että suunnittelemme niitä myös tämän päivän nuorille. Voidaanko nuorten avulla oppia tuntemaan tulevaisuuden vanhuksia? Miten tämän päivän perherakenteet ja sosiaaliset tarpeet otetaan suunnittelussa huomioon? Entä millainen on ikäystävällinen asuinympäristö? Miten sellainen suunnitellaan ja rakennetaan? Nämä kysymykset ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Haastattelimme Helsingin kaupungin kaupunginsuunnitteluarkkitehti Tytti Wiinikkaa. Wiinikan mukaan kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa monta näkökulmaa huomioon. Tiivistettynä pääosa suunnittelutyöstä keskittyy kysymyksiin: mitä kullekin alueelle suunnitellaan ja millä aikataululla sekä miten tekemisestä viestitään kaupunkilaisille, esimerkiksi ikäihmisille? Näihin asioihin kulminoituu kaupunkisuunnittelija työn ydin. Kaupunkisuunnittelussa toimitaan joka suhteessa isossa mittakaavassa. Kaupunkisuunnitteluarkkitehdin tehtävä on miettiä koko kaupunkia. Ja nyt suunnitellaan jopa 100 vuoden päähän! Pienin mittakaava kaupunkisuunnittelijalle on rakennus. Kaikki se tila, mikä on rakennusten välissä, kiinnostaa.  Kiinnostuksen kohteena ovat myös rakennusten alimmat kerrokset. Mitä näkyy pesutuvan ikkunasta, minkälainen näkymä, millainen maisema sieltä avautuu? Kaavoitus on monivaiheinen prosessi, johon vaikuttavat muun muassa kaavojen luonne ja merkittävyys. Aiheesta kiinnostuneilla on mahdollisuus ottaa osaa suunnitteluun ja ilmaista mielipiteensä. Jos haluat tuoda mielipiteesi esille, voit osallistua kaupunkisuunnittelun järjestämiin avoimiin kuulemisiin tai vaikka ottaa suoraan yhteyttä suunnittelijaan. Rakennussuunnitteluvaihe on yksi osa suurta ja monivaiheista kaavoitusprosessia. Siinä määritellään rakennuksen tarkempi sijainti, rakenteet, mitat ja yksityiskohdat. Liian tiukka kaava asettaa tähän haastetta. Jos puolestaan asemakaavassa on hyvin tarkkaan määritelty rakennuksen ja ympäristön yksityiskohtia, saatetaan joutua tekemään huonoja ratkaisuja suunnittelun tarkemmassa vaiheessa. Viestimisen monet ulottuvuudet Viestiminen on yksi tärkeä osa-alue julkisella sektorilla. Elämme murroskautta, ja se tuo mukanaan haasteita, myös kaupunkisuunnitteluun. Tiedotusta joudutaan tekemään hyvin monikanavaisesti ja asukkaita tulee lähestyä monin eri tavoin, jotta viesti tavoittaa kaikki ikäpolvet. Monet tämän päivän vanhukset eivät käytä nettiä, mutta 20 vuoden kuluttua tilanne voi olla jo toinen. Kaikki palvelut muuttuvat kovaa vauhtia digitaaliseksi. Entä tulevaisuudessa? Miten kaupungin asukkaita informoidaan 100 vuoden päästä? Julkinen taho ei koskaan pääse eroon monikanavaisuudesta. Kuka muistaa enää faksin? Kaupunkisuunnittelussa se oli arkipäivää vielä hetki sitten. Esteettömyys on peruskauraa kaupunkisuunnittelussa − Se tulee huomioitua niin luonnostaan, että sitä ei tarvitse erikseen miettiä. Sitä ei tarvitse nostaa teemaksi: turvallinen ja terveellinen ovat kaupunkisuunnittelun lähtökohtia. Ja tämä koskee kaikkia alueen käyttäjiä, niin asukkaita kuin muitakin alueella liikkujia ja toimivia, toteaa kaupunkisuunnitteluarkkitehti Tytti Wiinikka haastattelussamme. Ikääntyneitä ei nosteta omaksi ryhmäksi, he ovat yksi käyttäjäryhmä muiden alueen käyttäjien joukossa. Ja näinhän se pitäisi ollakin. Samalla tavalla huomioidaan esimerkiksi lapset. Huomiota kiinnitetään muun muassa jalkakäytäviin. Wiinikalle suunnittelijana ja kaavoittajana on tärkeää, että kaikkien vanhuspalveluiden lähellä on aina jonkinlainen ulkoilu- tai viheralue. − Vaikka kattoterassi palvelutalon katolla. Jonkinlainen ratkaisu täytyy aina löytyä, sanoo Wiinikka. Julkisen liikenteen ja palveluiden tulee linkittyä toisiinsa, ja niiden tulee olla helposti saavutettavissa. Sote tuo tähän omat haasteensa. Kaupunkisuunnittelussa ei voida estää yksityisen yrityksen yksityiselle tontille rakentamaa toimintaa, mikäli se on asemakaavan mukaista. Kaikilla alueilla ei myöskään ole kaupungin tarjoamia vanhuspalveluita, joten myös yksityisiä toimijoita tarvitaan. Kaupungin omien palvelutalojen ja muiden vanhuspalveluiden sijainnit mietitään tarkkaan, jotta ne linkittyvät muihin alueen palveluihin. Alueen kehityksen tulee olla järkevää ja alueella tulee olla tilaa kaikenlaisille palveluille. Tämä tulee huomioida myös aikasyklissä, sillä bisneksen tekijöiden aikasykli ei yllä 100 vuoteen, vaan se on enimmilläänkin vain noin 50 vuotta. Ikääntyminen omalla asuinalueella Ikä tai ikääntyminen ei saa olla este omalla asuinalueella asumiselle tai syy sieltä poismuutolle, oli sitten kyseessä nuori tai vanha asukas. Kaikkien tulisi voida asua omalla asuinalueellaan loppuun asti, vaikka tuen tarpeet muuttuisivatkin iän myötä. Paineet sekä tarve kehittää asuinalueita ikäystävälliseksi kasvaa väestön vanhenemisen myötä. Tavoitteena on Ageing in place -ajattelu, eli suunnitellaan kaupunkia, jossa kaikki voivat elää kaikkina elämän eri ikävaiheina. Tulee muistaa, että ikääntyneiden tarpeet ovat muutakin kuin esteettömät kulkureitit. Ikääntyessä syyt muuttoon ja esteet turvalliseen asumiseen löytyvätkin usein rakennuksesta, asunnon sisältä. Joudumme hyväksymään myös kompromisseja. Puistoyksikölle kuuluvat penkit ovat tästä hyvä esimerkki. Aihe on hankala ja herättää tunteita. Penkkejä tarvitaan ja monet kaupunkilaiset niitä kaipaavat, mutta lähes yhtä usein niistä valitetaan; on pultsareita, nuorisoa ja narkkareita. Ensin penkit tuodaan ja jonkin ajan kuluttua ne kannetaan pois, koska niistä on saatu runsaasti palautetta. Kompromisseja siis tarvitaan, ei vain penkkien kohdalla, vaan kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa. Kaikki ikäpolvet ja kohderyhmät tulee huomioida. Täytyy myös muistaa, että Helsinki on jo aika täyteen rakennettu. Rakentaminen jo rakennettuun ympäristöön on kompromisseja. Moniammatillisuuden hyödyntäminen suunnittelussa Voisiko ympäristögerontologiaa hyödyntää kaupunkisuunnittelussa? Aihe kiinnostaa myös kaupunkisuunnittelijaa. − Maisema-arkkitehtipuolella tällaisia eri osa-alueita hyödynnetään jo, ja talon sisällä tehdään paljon yhteistyötä eri asiantuntijoiden kanssa, kertoo Wiinikka haastattelussamme. Alueen kokonaisvaltaisessa tarkastelussa sekä tulevaisuusnäkymiä hahmotettaessa myös kaupunkisuunnittelu voisi hyödyntää tällaista moniammatillisuutta. Näin voisi olla esimerkiksi selvitettäessä, mitkä ovat tulevaisuuden tarpeet tulevilla ikääntyvillä. Varsinkin uusien alueiden rakentamisessa tällaisesta yhteistyöstä voisi olla paljonkin hyötyä. Kaupunkisuunnittelussa tehdään jo ajoittain yhteistyötä esim. nuorisokeskusten, varhaiskasvatuksen sekä maahanmuuttajaorganisaation kanssa, miksi ei myös geronomin? Kirjoittajat: Helena Pekkarinen, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Nina Pellosniemi, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Teksti perustuu Tytti Wiinikan haastatteluun 10.9.2018.

Lue lisää

Saavuttaako ikääntynyt sähköiset palvelut?
21.2.2019
Sara Fihlman ja Eva Ilmoni

Yhteiskunnan palvelut ja asiointimahdollisuudet löytyvät yhä enenevissä määrin internetistä. Erityisesti erilaiset Kelan etuus- ja pankkiasiat, kuten laskujen maksaminen, hoituvat nykyään lähes yksinomaan internetissä verkkopankkitunnuksilla. Jotta kaikilla kansalaisilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet hoitaa asioitaan verkossa, vaatisi tämä myös ikääntyneiden käyttäjien huomioimista erilaisia verkkopalveluita suunniteltaessa. Ikäihmisiä ei ole perinteisesti nähty suurena internetin käyttäjäryhmänä, mutta ajat muuttuvat. Osa ikääntyneistä on kiinnostuneita käyttämään internetiä, ja heillä on myös osaamista asioida verkossa. Toisaalta Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto ry:n tekemän kyselyn mukaan alle puolella yli 65-vuotiaista on älypuhelin ja yli 75-vuotiaista vielä harvemmalla. Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton kyselyyn internetissä vastanneista 80 % piti verkkopankkiasiointia helppona, kun taas paperilomakkeella vastanneista 43 % vastasi, ettei käytä tietokonetta lainkaan. Yli 75-vuotiaiden ikäryhmästä yli 70 % ei ole koskaan käyttänyt internetiä. Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto ry:n mukaan ei ole realistista ajatella, että kaikilta ikäihmisiltä luonnistuisi sähköinen asiointi vielä parin vuosikymmenenkään päästä.  Koska asiointi kuitenkin tapahtuu yhä useammin ensisijaisesti verkossa, on varmistettava, ettei kenenkään asiointi muodostuisi kohtuuttoman hankalaksi. Ikäystävälliset sähköiset palvelut ja laitteet Siinä missä olemme tottuneet poistamaan fyysisestä ympäristöstä esteitä, tulisi tulevaisuudessa miettiä myös enemmän sitä, kuinka verkossa asiointi olisi kaikille helpompaa. Puhutaan saavutettavuudesta.  Vuoden 2018 loppuun mennessä astuu voimaan kansallinen lainsäädäntö, joka edellyttää saavutettavuusdirektiivin mukaisesti viranomaisia tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Ikääntyneille tulisi olla tarjolla käyttäjäystävällisiä laitteita, ohjelmistoja ja sovelluksia, joiden suunnittelussa iäkkäiden tarpeet ja kokemukset on otettu huomioon. Myös verkkopalveluiden suunnittelussa on tärkeää huomioida ikääntynyt käyttäjäryhmä. Esimerkkinä hyvästä suunnittelusta ja kaikkien käyttäjäryhmien huomioimisesta voidaan mainita verkkopalveluiden erillinen kokeilusivu, jolla käyttäjä voi harjoitella palvelun käyttöä ennen omien tietojensa syöttämistä palveluun. Tämä mahdollistaisi myös esimerkiksi digineuvojien tai läheisten kanssa palvelun harjoittelun ilman, että asiakkaan tarvitsisi näyttää henkilökohtaisia tietojaan opastusvaiheessa. Tällä hetkellä esimerkiksi OP:lta ja DanskeBankilta voi pyytää erillisiä harjoittelutunnuksia, joilla on mahdollista kokeilla verkkopankin käyttämistä. Lisäksi myös esimerkiksi Kanta-sivujen käyttöä pystyy opiskelemaan Omakannan verkkokoulussa. Verkkopalveluiden ylläpitämisessä huomioitavia asioita ovat myös päivitysten myötä muuttuvat ohjelmat ja verkkosivunäkymät. Erilaiset päivitykset voivat haitata ikääntyneen käyttäjäkokemusta, kun tarvittavat asiat eivät löydykään enää totutuista paikoista. Verkkosivujen tulisi olla helppolukuisia ja avattavissa kaikilla yleisimmillä ohjelmilla. Käytetyn kielen tulisi myös olla selkeää. Ikääntyneelle voi olla monesti helpompaa, kun ei tarvitse lähteä erikseen eri instansseihin hoitamaan asioita, vaan ne hoituvat kätevästi kotoa käsin. Myös omat, tutut laitteet ja ohjelmat voivat olla ikääntyneelle suurena apuna, kun niiden käyttämiseen on jo syntynyt rutiinia.  Toisaalta huomioitavaa on, ettei kaikilla välttämättä ole varaa ostaa sähköiseen asiointiin tarvittavia laitteita eikä kaikkien toimintakyky aina salli esimerkiksi asiointia yhteisasiointipisteillä tai kirjaston koneella. Miten huomioida kaikki ikääntyneet tasapuolisesti? Ikääntyneet tarvitsevat runsaasti nykyistä enemmän opastusta ja neuvontaa sähköisten palveluiden käytössä. Uuden opetteluun ja ongelmatilanteiden ratkaisemiseen tarvitaan saavutettavien sivustojen lisäksi digineuvontaa, joka on toistuvaa ja helposti saatavilla. Tällä hetkellä ilmaista digiopastusta on saatavilla ympäri Suomen esimerkiksi Vanhustyön Keskusliiton järjestämän SeniorSurf-toiminnan piiristä sekä Uudellamaalla Enter ry:n vapaaehtoisilta. Sähköisten palvelujen rinnalla on kuitenkin tärkeää säilyttää myös perinteisiä asiointimahdollisuuksia. Näitä palveluita voivat käyttää ne ikääntyneet, jotka eivät pysty esimerkiksi muistisairauden, motoristen ongelmien tai huonon näön vuoksi käyttämään sähköistä asiointia. Pankkikonttorissa asioinnin tulisi olla myös saman hintaista kuin sähköinen asiointi, jotta yhdenvertaisuus toteutuisi terveydellisistä esteistä huolimatta. Kiinnittämällä enemmän huomiota verkkopalveluiden saavutettavuuteen, riittävään digitukeen, verkossa asioimiseen tarvittavien välineiden saatavuuteen sekä näiden rinnalla perinteisten asiointimahdollisuuksien säilyttämiseen voitaisiin ikääntyneiden omatoimisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa ajallisesti pidentää. Tästä hyötyisivät kaikki osapuolet ja ennen kaikkea ikääntyneet itse. Kirjoittajat: Sara Fihlman, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Eva Ilmoni, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Saavutettavuus n.d. Valtiovarainministeriö. Saatavana osoitteessa: <https://vm.fi/saavutettavuusdirektiivi>. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry — Ikäteknologiakeskus 2018. Pankkipalvelut kuuluvat kaikille. Miten turvataan iäkkäiden pankkiasiointi digiyhteiskunnassa? Saatavana osoitteessa: <https://www.valli.fi/fileadmin/user_upload/Pankkipalvelut_kevyt.pdf>. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry — Ikäteknologiakeskus n.d. Ikäihmiset ja sähköinen asiointi. Miten saadaan kaikki mukaan? Saatavana osoitteessa: <https://www.valli.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisut__pdf/Raportit__pdf/ikaihmiset_sahkoinen_asiointi_netti.pdf>.

Lue lisää

Käyttäjälähtöistä etätoimintaa ikääntyneen kotiin
11.2.2019
Sirpa Puusti

Palvelut muuttuvat koko ajan digitaalisemmiksi. Ikäihmiset käyttävät digitaalisia palveluja tulevaisuudessa yhä enemmän ja osaavammin. Digitalisaatio mahdollistaa käyttäjälähtöisiä palveluja, joilla on merkittävä rooli sosiaali- ja terveysalalla. Käyttäjälähtöisen toimintatavan omaksumiseen tarvitaan työelämässä yhteistoiminnallista, tulevaisuuteen tähtäävää työskentelyä. Nykypäivän ikäihmiset ovat aktiivisia, koulutettuja, osallistuvia yhteiskunnan jäseniä. Ikäihmiset ovat moninaisia; ei ole yhtä ikäihmistyyppiä, ei yhtenäistä ikäihmisten asiakaskuntaa. Monimuotoiset elämänkulut ja yksilölliset tarpeet vaikuttavat ikääntymiseen. Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan matkapuhelin on yhä suositumpi laite internetin käyttöön, ja sen käyttötarkoitukset monipuolistuvat. 65−74-vuotiaista eläkeläisistä 75 prosenttia käyttää internetiä (Tilastokeskus 2018). Digitaalisilla etäpalveluilla voidaan lisätä sosiaalista kanssakäymistä ja mahdollistaa osallisuus sosiaalisuuteen niiden kotona asuvien ikääntyneiden kohdalla, jotka eivät enää kykene osallistumaan kodin ulkopuolisiin harrastuksiin. Ihmisen jäädessä eläkkeelle kolmannessa iässä vapaa-aika lisääntyy ja harrastamisen kulta-aika on usealla eläkeläisellä alkamassa. Ikääntyneet käyttävät tulevaisuudessa yhä enemmän erilaisia verkkopalveluita ja ovat osa digitaalisia yhteisöjä, joilla he pitävät helposti yhteyttä läheisiinsä. Harrastamisen merkityksestä Kärnä (2009) ja Ruoppila (2004) ovat todenneet, että kolmannessa iässä harrastukset ja kiinnostuksen kohteet tekevät elämästä aikaisempaa mielekkäämpää, mikä parantaa toimintakykyä ja tukee identiteettiä. Harrastus on toimintatapa, jolla ihminen irtaantuu arjesta. Harrastukset tuottavat tyydytystä, sosiaalista arvostusta ja hyväksyntää. (Kärnä 2009: 225, 229; Ruoppila 2004: 476−481.) Etäkuntoutuksen yleisenä ohjenuorana voidaan pitää, että etäkuntoutus tarkoittaa etäteknologiaa käyttävien sovellusten, kuten matkapuhelimen, tietokoneen tai tablettitietokoneen, tavoitteellista käyttöä kuntoutuksessa. Käyttäjälähtöisyydessä on tärkeä kunnioittaa ikääntyneiden yksityisyyttä sekä sitä, että ikääntynyt nauttii, on ylpeä ja käyttää teknologiaa säännöllisesti. Verkossa keskustelu on prosessinomaista ja toiminnallista mielipiteiden, tunteiden ja ajatusten vaihtoa ihmisten välillä. Verkossa keskustelua kuvaa asiayhteys, johon vaikuttavat sosiokulttuuriset tekijät. (Salminen ym. 2016: 11; Peek ym. 2016; Rahikka 2013: 41, 48.) Ikääntyneet mukana käyttäjälähtöisessä kehittämisessä Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni kehitettiin osallisuutta vahvistava etätoimintapalvelua kotihoidon ikääntyneille asiakkaille. Kehittämistyö tehtiin yhteistyössä Myllypuron Monipuolisen palvelukeskuksen ja alueen kotihoidon kanssa. Kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää käyttäjälähtöistä etätoimintapalvelua yhteistoiminnallisesti kotihoidon työntekijöiden ja ikääntyneiden asiakkaiden kanssa. Kaksisuuntaisen videoyhteyden välityksellä tarjottiin etätoimintaa ikääntyneille kotihoidon asiakkaille. Kuusi ikääntynyttä kotihoidon asiakasta osallistui kolmen kuukauden aikana kerran viikossa etätoimintajaksoon. Luontoaiheinen teema, joka on kuviossa 1. kuvattuna etätoiminnan kalenteriin, johdatteli ikääntyneitä päivän keskustelu aiheeseen. Tulosten mukaan ikääntyneet asiakkaat kokivat etätoimintana tarjottuun palveluun osallistumisensa mielekkäänä harrastamisena, kiinnostavana toimintana ja ihmisten tapaamisena. Tulevaisuuden etätoimintapalvelulta odotetaan oman kiinnostuksen mukaista toimintaa. Etätoiminnan onnistumiseen ja hyväksymiseen vaikuttavat toimiva tekniikka, riittävä tiedottaminen ja sosiaalisen verkoston tarjoama tuki. Etätoiminta lisäsi ikääntyneiden toimijuutta. Luontomerkitys kiinnittyi ikääntyneiden elämänkulussa tapahtuneisiin asioihin, jotka ilmenivät lapsuuden muistelemisena. Luonto merkitsi ikääntyneelle myös kodissa mielipaikkana avautuvaa ikkunanäkymää, josta pääsi seuraamaan luontoa ja vuodenaikaa. Jyrkämän (2007) mukaan toimijuuden modaliteettimallin ja elämänkulun näkökulmasta tarkasteltuna (ks. kuvio 2.) ikääntyneet toivat esille osaamista, kykenemistä, haluamista, voimista, täytymistä ja tunteita osallistuessaan etätoimintaan ja muistellessaan lapsuuden luontokokemuksia (Jyrkämä 2007: 206−207). Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksissa korostui osallisuuden tunne Ikääntyneet halusivat osallistua keskusteluun ja pitivät tärkeänä, että voivat jakaa omia kokemuksiaan. Kontaktin ottaminen muihin etälaitteen välityksellä, vaikka vain kuuntelemalla muiden kertomuksia, lisäsi haastateltavien mielestä osallisuuden kokemista, tunnetta kuulumisesta joukkoon. Ikääntyneet kokivat pääsevänsä keskustelemaan toisensa kanssa vastavuoroisesti. He kokivat etätoiminnan olevan väylä muihin ihmisiin. Etätoimintaan osallistuminen helpotti ikääntyneiden mielestä yksin olemista. Ikääntyneet pohtivat myös, voisiko ylipäätään etälaitteen välityksellä ystävystyä. He toivat esille, että ystävystyminen olisi mahdollista, mutta kiinteämpi suhde vaatisi enemmän aikaa tutuksi tulemiselle. Palvelujärjestelmän menestymiselle on tärkeää se, kuinka asiakkaat pääsevät tasavertaisesti osallistumaan palveluiden toiminnalliseen kehittämiseen ja vaikuttamiseen (Pohjola 2017: 320). Yhteistoiminta on ollut toimijalähtöistä kehittämistä, jossa yhdessä tekemällä kehitettiin käyttäjälähtöistä etätoimintapalvelua. Käyttäjälähtöisen palvelun perustana on asiakkaan tarpeisiin vastaava toiminta, asiakasymmärrys ja tieto asiakkaiden palvelukokemuksesta. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Käyttäjälähtöinen etätoimintapalvelu, yhteistoiminnallinen kehittäminen”. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018, vanhustyön ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Kirjoittaja: Sirpa Puusti, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK-tutkinto-ohjelma Kuva: Mira Piispanen Lähteet: Jyrkämä, Jyrki 2007. Toimijuus- ja toimijatilanteet. Aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen. Teoksessa Seppänen, Marjaana & Karisto, Antti & Kröger, Teppo (toim.): Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä: PS-kustannus. Kärnä, Sirpa 2009. Hyvinvoinnin pysyvyyttä ja muutosta kolmannessa iässä. Ikääntyvien henkilöiden elämänkulun seuranta vuosina 1991 ja 2004 Varkauden kaupungissa. Kuopion yliopiston julkaisuja. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. Yhteiskuntatieteet 166. Kuopion yliopisto.  Saatavana osoitteessa: <http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1076-8/urn_isbn_978-951-27-1076-8.pdf >. Pohjola, Anneli 2017. Asiakkaan pitkä tie palveluihin vaikuttajaksi. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuudenmuutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino. Peek, Sebaastian & Theodorus, Michael & Wouters, Eveline, J. M. & Luijkx, Katrin, G. & Vrijhoef, Hubertus 2016. What it takes to successfully implement technology for aging in place: Focus groups with stakeholders. Journal of Medical Internet Research 18 (5). Saatavana osoitteessa: <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4904824/>. Rahikka, Anne 2013. Dialogi auttavissa verkkopalveluissa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kertomuksia kommunikaatiosta. Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta. Saatavana osoitteessa: <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41885/rahikka_vaitoskirja.pdf>. Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Heiskanen, Tuija & Naamanka, Johanna & Stenberg, Jan-Henry & Vuononvirta, Tiina 2016. Suositukset etäkuntoutukseen. Teoksessa Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry (toim.): Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Saatavana osoitteessa: <http://www.kela.fi/documents/10180/0/Et%C3%A4kuntoutus/4a50ddb8-560c-47b4-94ed-09561f6981df>

Lue lisää

Asiakaslähtöisyys asiakas- ja palveluohjauksen perustana
31.1.2019
Elisa Pitkänen

Väestön ikärakenteen muutos, asiakasmäärien kasvu sekä julkisten resurssien määrä luovat muutospaineita sosiaali- ja terveyspalveluihin. Resurssien käyttöön, palveluiden tuottavuuteen sekä kokonaisvaltaiseen asiakkuuden ymmärtämiseen tulee kiinnittää jatkossa huomiota. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, kenen näkökulmasta palveluita tuotetaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden muutoksiin voidaan jatkossa varautua asiakaslähtöisyyden kehittämisellä. Asiakaslähtöisillä toimintamalleilla on mahdollista vastata palveluiden vaikuttavuuteen, kustannustehokkuuteen sekä asiakas- että työntekijätyytyväisyyteen. (Virtanen ym. 2011: 7-8.) Vanhustyön ylempään AMK -tutkintoon kuuluvan tutkimuksellisen kehittämistyöni tavoitteena oli vahvistaa Sipoon kunnan asiakas- ja palveluohjaus Treffipisteen työntekijöiden ymmärrystä asiakaslähtöisyydestä. Lisäksi tavoitteena oli vahvistaa työntekijöiden ymmärrystä siitä, kuinka asiakaslähtöisyys tulisi ottaa huomioon, kun kehitetään uutta palvelumuotoa. Työpajatyöskentelyn avulla pyrimme luomaan yhteistä näkemystä asiakaslähtöisyydestä sekä löytämään keskeisimpiä kehittämiskohteita, joiden avulla Treffipisteen toimintaa voidaan lähteä kehittämään asiakaslähtöisempään suuntaan. Asiakaslähtöisyyden toteutuminen edellyttää asiakkaan kuuntelemista Asiakaslähtöisyydessä on kyse siitä, että asiakas ei ole ainoastaan palveluiden käyttäjä, vaan hän on alusta asti mukana suunnittelemassa ja kehittämässä palveluita itselleen. Lähtökohtana ovat asiakkaan tarpeet. Lisäksi asiakkaan mielipiteet sekä toiveet otetaan huomioon. Merkitykselliseen rooliin nousevat asiakkaan voimavarat, itsemääräämisoikeus sekä valinnanvapaus. Asiakaslähtöisyys edellyttää tiivistä yhteistyötä asiakkaan ja palveluntarjoajan välillä. Voidaan käyttää termiä ”kumppanuusrooli”, joka edistää asiakkaan voimaantumista ja elämän hallintaa. (Keronen 2013.) Palveluohjaus on ollut osa suomalaista palvelujärjestelmää jo useita vuosikymmeniä. Vaikka palveluohjausta on kehitetty vuosien saatossa, käsitteet, muodot ja rakenteet ovat pysyneet kuitenkin lähes muuttumattomina jo 1900-luvun alusta lähtien. (Hänninen 2007: 11.) Viime vuosina on lähdetty kehittämään palveluohjauksen mallia, joka korostaa asiakaslähtöisyyttä. Keskitetty asiakas- ja palveluohjaus on yksi uusimmista palveluohjauksen malleista. Sen tavoitteena on yhden luukun periaate, jonka tarkoituksena on se, että asiakas saa kaiken tarvitsemansa ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien. Asiakkaan ei siis itse tarvitse tietää, mistä ja miten palvelua haetaan. Yksi yhteydenotto riittää, ja asiakkaan tilannetta lähdetään selvittämään. (STM 2017: 6, 17.) Asiakaslähtöisyyden toteutuminen edellyttääkin asiakkaan kuuntelemista, ei vain kuulemista. Asiakkaan tilanne tulisi selvittää kokonaisvaltaisesti heti ensimmäisessä kohtaamisessa, mikä vaatii työntekijältä taitoa kuunnella asiakasta. Lisäksi asiakkaan tuottamaa tietoa tulee myös osata käsitellä, ja tätä varten työntekijällä tulisikin olla riittävästi osaamista. Keskitetyssä asiakas- ja palveluohjauksessa korostuu asiakaslähtöisyys Keskitetty asiakas- ja palveluohjaus on keskeinen osa ikääntyneiden palvelujärjestelmää. Keskitetty asiakas- ja palveluohjaus toimii apua tarvitsevan ikäihmisen neuvontapisteenä ja tarvittaessa palveluiden järjestäjänä, koordinoijana sekä palvelupolun seuraajana. Keskitetyssä asiakas- ja palveluohjauksessa työskentelee moniammatillinen tiimi, joka mahdollistaa sen, että asiakkaan tilannetta lähtee selvittämään asiaan erikoistunut työntekijä. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna asiakas saa jatkossa palveluita yhdestä paikasta ja palvelut ovat helpommin saatavilla. (STM 2016: 10-11.) Keskitetty asiakas- ja palveluohjaus mahdollistaa kokonaisvaltaisen asiakkuuden ymmärtämisen, joten voidaankin todeta, että keskitetyssä asiakas- ja palveluohjauksessa korostuu asiakaslähtöisyys. Palveluita suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa, ja palvelut ovat lähtöisin asiakkaan tarpeista. Tällä on merkitystä varsinkin asiakastyytyväisyyteen, mutta myös palveluiden vaikuttavuuteen. Keskitetyllä asiakas- ja palveluohjauksella on lisäksi merkitystä työntekijöiden tyytyväisyyteen, sillä uuden toimintamallin myötä päällekkäisen työn tekeminen vähentyy. Resurssien oikea kohdentaminen ja tarpeisiin vastaavat palvelut vaikuttavat kustannustehokkuuteen. Asiakaslähtöisyys keskitetyn asiakas- ja palveluohjauksen perustaksi Asiakaslähtöisyys tulisikin ottaa keskitetyn asiakas- ja palveluohjauksen perustaksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että asiakas otetaan alusta asti mukaan häntä koskeviin päätöksentekoihin. Asiakas ymmärtää oman tilanteensa ja yhdessä työntekijän kanssa asiakas suunnittelee omiin tarpeisiinsa sopivat palvelut. Tämä vaatii työntekijältä asiakkaan kuuntelemista sekä molemminpuolista ymmärrystä. Lisäksi työntekijällä tulee olla osaamista nähdä asiakas kokonaisvaltaisesti. Jotta asiakas ja työntekijät pystyvät toimimaan moitteettomasti, organisaation palveluiden kriteerien on oltava läpinäkyviä. Palveluiden on oltava helposti saatavilla, ja niistä on tiedotettava. Asiakaslähtöisyyden kehittäminen asiakas- ja palveluohjauksessa vaatii toiminnan jatkuvaa arviointia, jota voidaan tehdä esimerkiksi asiakaspalautteen avulla. Kun asiakaslähtöisyys otetaan keskitetyn asiakas- ja palveluohjauksen perustaksi, asiakas tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Asiakas tuntee itsensä tärkeäksi ja huomioiduksi. Lisäksi asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin, jolloin tarve ja palvelut kohtaavat. Asiakaslähtöisyyden toteutumisen myötä luottamus palveluntuottajaa kohtaan kasvaa ja asiakas voi tuntea olonsa turvalliseksi. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön "Treffipisteen (Treffi.) asiakas- ja palveluohjauksen kehittäminen osana ikääntyneiden palveluita Sipoossa − asiakaslähtöisyyttä vahvistamassa". Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja: Elisa Pitkänen, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK -tutkinto-ohjelma Lähteet: Hänninen, Kaija 2007. Palveluohjaus: asiakaslähtöistä täsmäpalvelua vauvasta vaariin. Stakesin raportteja 20/2007. Helsinki. Keronen, Merja 2013. Asiakaslähtöisyys – olennainen tekijä sosiaalihuollossa. Tesso – sosiaali- ja terveyspoliittinen aikakauslehti. Saatavana osoitteessa: <https://tesso.fi/artikkeli/asiakaslahtoisyys-olennainen-tekija-sosiaalihuollossa>. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Kärkihanke: kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja kaikenikäisten omaishoitoa 2016–2018. Hakujulistus 6.5.2016. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016: 32. Helsinki. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74908/Rap_2016_32.pdf>. Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017: 6. Helsinki. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80132/06_2017_Laatusuositusjulkaisu_fi_kansilla.pdf>. Virtanen, Petri & Suoheimo, Mari & Lamminmäki, Sara & Ahonen, Päivi & Suokas Markku 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281/2011. Helsinki. Saatavana osoitteessa: <https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/matkaopas.pdf>.

Lue lisää

Tietoa, tukea ja iloa − avoin muistiryhmä tuo elämää arkeen
17.1.2019
Tuija Epäilys

Muistidiagnoosin jälkeen aukeaa aivan uudenlainen elämäntilanne sairastuneelle ja koko perheelle. Asian kanssa ei kannata jää yksin murehtimaan, vaan tietoa, tukea ja apua on saatavilla. On tärkeää jatkaa omaa tuttua elämää ja huomata, ettei elämä lopu muistidiagnoosiin. Helsingin palvelukeskuksissa toimiva avoin muistiryhmä tarjoaa arjen tukipinnan muistisairaalle ihmiselle ja hänen omaiselleen. Muistisairauden alkuvaiheessa ihmisellä on yleensä paljon toimintakykyä ja arjen askareet sujuvat itsenäisesti. Vähitellen avun tarve saattaa lisääntyä, jolloin on oltava keinoja vastata muistisairaan ihmisen tarpeisiin. Kansallisessa muistiohjelmassa huomioidaan muistisairaille ihmisille ja heidän läheisilleen hyvän elämänlaadun varmistaminen oikea-aikaisella ja riittävällä kuntoutuksella, hoidolla, tukimuodoilla ja palveluilla (Kansallinen muistiohjelma 2012–2020: 7). Palvelujen kehittämisessä tulisi enemmän kuulla muistisairaiden omia näkemyksiä. Yleensä haastatellaan muistisairaiden sijaan omaisia tai työntekijöitä. Tämä kirjoitus perustuu vanhustyö ylemmän AMK -tutkinnon tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jossa kehitettiin avoimen muistiryhmän toimintamalli vastaamaan muistiasiakkaiden toiveita ja tarpeita. Mallissa kuvataan toiminnan keskeiset asiat ja se, mitä toiminta toteutuakseen vaatii organisaatiolta ja ryhmänohjaajilta ja millä tavoin toiminta vastaa asiakastarpeeseen. Tämä antaa suuntaa muistiasiakkaiden näkemyksistä siitä, mitä he avoimen muistiryhmän toiminnalta toivovat. Yhteiskehittelyyn osallistui kuusi palvelukeskusta, joissa toimii avoin muistiryhmä.   Muistiasiakkaiden oma ääni kuuluviin Avoimen muistiryhmän toiminnan perustana on ymmärrys muistisairaan ihmisen elämäntilanteesta, kokemusmaailmasta ja siitä, mitä hän tarvitsee. Tom Kitwood (1997) on tutkinut muistityötä, ja hän käyttää käsitettä person-centred care eli ihmiseen keskittynyt hoiva, jossa nähdään ensisijaisesti ihminen eikä sairaus. Nykyään puhutaan ihmislähtöisestä muistityöstä, jossa muistisairaan ihmisyys tunnustetaan ja sitä tuetaan sairauden kaikissa vaiheissa. Kitwood (1997) painottaa muistisairaan ihmisen tasavertaisuutta toisten ihmisten kanssa ja hänen oikeuttaan olla hyväksytty ja ymmärretty henkilö, jolla on hyvinvointi, arvo ja tarpeet, kuten jokaisella ihmisellä. (Kitwood 1997: 8.) Muistisairaus voi aiheuttaa monenlaisia tunteita ja herättää pelkoa tulevaisuuden suhteen. Sirkkaliisa Heimosen (2005) tutkimuksen mukaan muistisairaalle ja hänen omaiselleen tulee tarjota mahdollisuus tunteiden ja ajatusten käsittelyyn. Riittävän tuen ja tiedon lisäksi tulee huomioida psyykkisen tuen saaminen. (Heimonen 2005: 111.) Tutkimuksellisessa kehittämistyössä muistiasiakkaiden ääni tulee esille. He kertoivat avoimesti kokemuksistaan muistisairaudesta arjessa ja avoimen muistiryhmän toimintaan liittyen. Muistiasiakkaat eivät kaipaa sääliä eivätkä voivottelua, vaan aikuismaista kohtelua. Virkolan (2014) väitös vahvistaa, että sairauden alkuvaiheessa muistisairaat ihmiset pystyvät kertomaan kokemuksistaan ja elämästään. He eivät halua tulla nähdyiksi kyvyttöminä ja sairaina. (Virkola 2014: 267, 271.) Tämä näkökulma tulee huomioida kaikessa toiminnassa. Eri riitä, että avoimen muistiryhmän ohjaajat ovat muistisairauksiin ja muistisairaan kohtaamiseen kouluttautuneita ammattilaisia, vaan heillä tulee olla aitoa ymmärrystä muistisairaan elämää ja maailmaa kohtaan.   Vertaistukea, ohjausta ja hyvää mieltä Avoimesta muistiryhmästä saadaan tietoa eri kanavien kautta. Muistisairauden myötä ihminen saattaa helposti eristäytyä kotiin. On tärkeää, että ryhmään hakeudutaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ryhmän tarkoituksena on tarjota muistisairauden alkuvaiheessa oleville ihmisille osallistumisen mahdollisuus toimintaan ja saman tyyppisessä elämäntilanteessa olevien ihmisten tapaamiseen. Ryhmässä voi huomata, ettei ole yksin muistisairauden kanssa. Kehittämistyön tulokset osoittivat, että vertaisten kohtaaminen, kokemusten jakaminen ja ymmärryksen saaminen koettiin voimaannuttavaksi. Tämä toi yhteenkuuluvuuden tunnetta toisten kanssa. Kokemusten mukaan avoin muistiryhmä antaa monipuolisesti tietoa ja tukea arkeen. Ryhmä on myös vahvistanut ajatusta puhua omista asioista, ja lisääntynyt tietoisuus muistisairaudesta on auttanut hyväksymään itsensä. Ryhmänohjaajat kulkevat muistiasiakkaan ja hänen omaisensa rinnalla. Heillä on mahdollisuus henkilökohtaisiin tapaamisiin ohjaajan kanssa sekä mahdollisuus saada palveluohjausta ja -neuvontaa ja keskustella niistä asioista, jotka ovat mielen päällä. Tulokset kertovat, että keskustelut antavat psyykkistä tukea, tietoa ja turvaa. Jos avoin muistiryhmä ei enää vastaa muistiasiakkaan tarpeisiin, hänet ohjataan esimerkiksi palvelukeskuksen tuetumpaan toimintaan tai hakemaan päivätoimintaa. Tulosten mukaan ohjaajilla on suuri merkitys ryhmän ilmapiiriin. Ohjaajalta vaaditaan muistiosaamisen lisäksi vuorovaikutus- ja kohtaamisentaitoja sekä heittäytymiskykyä toimia muuttuvien tilanteiden mukaan. Lämminhenkinen vastaanotto saa muistiasiakkaan tulemaan ryhmään jatkossakin. Toiminnassa on oleellista huomioida yhdenvertaisesti kaikkia ja mahdollistaa tasavertainen osallistuminen. Toiminnan sisältöön vaikuttaminen lisää muistiasiakkaiden osallisuutta. Positiivinen, salliva ja hyväksyvä ilmapiiri tuo hyvää mieltä. Huumori on yksi ryhmän kantava voima.   Matalan kynnyksen toimintaa Avointa muistiryhmää voi luonnehtia tukiryhmäksi palvelukeskuksissa toimiville muistiasiakkaille. Avoin muistiryhmä on asiakaslähtöinen matalan kynnyksen toiminnan konsepti. Ryhmään ei tarvitse ilmoittautua, vaan mukaan voi tulla heti, kun on saanut tiedon ryhmästä. Tuloksissa ilmeni, että puoliso on vahva tuki arjessa. Puolisot kannustavat osallistumaan toimintaan. Yksin asuvat muistiasiakkaat voivat tarvita erityistä tukea ja motivointia ryhmään tulemiseen. Tämä vaatii saumatonta yhteistä työtä eri muistityötä tekevien toimijoiden välillä. Muistiystävällisyys koko palvelukeskuksen toiminnassa tukee avoimen muistiryhmän toimintaa. Avoimessa muistiryhmässä saa olla oma itsensä ja tulla juuri sellaisena kuin on. Ryhmä voi olla viikon ainut valopilkku ja kohokohta, jota odotetaan kovasti. Keväällä 2019 toiminta leviää jo kahdeksanteen palvelukeskukseen. Toiminnalle on selkeä tarve ja kehittämistyötä kannattaa jatkaa. Avoin muistiryhmä on toiminnan kokonaisuus ensikohtaamisesta siihen asti, kunnes muistiasiakas siirtyy muuhun toimintaan. Tärkeintä on, ettei muistiasiakasta ja omaista jätetä yksin. Kirjoittaja: Tuija Epäilys, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK -tutkinto Lähteet: Epäilys, Tuija 2018. Avoin muistiryhmä palvelukeskuksessa -toimintamallin yhteiskehittely. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Vanhustyön ylempi AMK-tutkinto-ohjelma, tutkimuksellinen kehittämistyö. Heimonen, Sirkkaliisa 2005. Työikäisenä Alzheimerin tautiin sairastuneiden ja heidän puolisoidensa kokemukset sairauden alkuvaiheessa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 263. Jyväskylän yliopisto. Kansallinen muistiohjelma 2012–2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysviraston raportteja ja muistioita 2012:10. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72532/URN%3aNBN%3afi-fe201504226359.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 15.3.2018. Kitwood, Tom 1997. Dementia reconsidered. The people comes first. United Kingdom: Open university Press. Virkola, Elisa 2014. Toimijuutta, refleksiivisyyttä ja neuvotteluja – muistisairaus yksinasuvan naisen arjessa. Jyväskylän yliopisto.

Lue lisää

Haluammeko ikääntyvät maahanmuuttajat mukaan toimintaan?
3.1.2019
Tiina-Kaisa Mattila

Vanhustyöhön kaivataan myönteisempää ajattelua monikulttuurisuudesta. Miten ymmärrämme maahan muuttaneen ikääntyvän ihmisen elämäntilannetta ja niitä merkityksiä, jotka vaikuttavat edelleen hänen arkeensa nykyisessä kotimaassa? Vaikka Suomeen muutosta olisikin jo useita vuosia aikaa, ikääntyneellä maahanmuuttajalla voi olla edelleen tuen tarvetta kotoutumisessa, sosiaalisessa kanssakäymisessä tai oman hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Yhtä tärkeää on huomioida ikääntyvien suomalaisten elämänkokemuksen merkitykset ja hyödyntää heidän kokemuksiaan ottamalla heidät mukaan luomaan uudenlaista toimintakulttuuria.  Ryhmätoiminta tukee kotoutumista Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni totesin, miten eri kulttuureista tulleiden ihmisten yhdessä toimiminen ja yhteisten kokemusten jakaminen lisäsivät heidän osallisuuden sekä hyvinvoinnin tunnetta. Ikääntyneet maahanmuuttajat oppivat ryhmässä toistensa kokemuksista ja saivat vahvan tunteen arvostetuksi sekä kuulluksi tulemisesta. Kotoutumisen kokemus vahvistui tutussa ryhmässä, johon kuului myös suomalaisia ikäihmisiä. Ohjattu ryhmätoiminta antoi turvaa sekä tutun yhteisön tukea ikääntyvälle maahanmuuttajalle. Osallisuuden ja integroitumisen edistäminen oli yksinkertaisimmillaan avointa ryhmätoimintaa, johon kaikki osallistujat olivat tervetulleita. Kehittämistyön tuloksiin viitaten ikääntynyt maahanmuuttaja toivoi olevansa samanlainen vantaalainen, kuten muutkin ikäisensä. Maahanmuuttajan roolista haluttiin päästä vähitellen eroon. Maahanmuuttajien integrointi suoraan yhteiskuntamme palvelujärjestelmään ei ehkä sellaisenaan onnistu. Ammattilaisilta odotetaan kulttuurista ymmärrystä ja rohkeutta helpottaa tätä integroitumista. Vain vähän tutkittua tietoa ikääntyvistä maahanmuuttajista Heikkinen (2014: 13) on todennut, miten ikääntyvät maahanmuuttajat tarvitsevat lisäresursseja ja erityistä tukea selviytyäkseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Useilla ikääntyvillä maahanmuuttajilla on puutteellinen kielitaito, ja monet arkisetkin asiat tulevat eteen yllättävinä tilanteina. Linderborgin (2012: 97) tutkimuksessa havaittiin, miten Suomessa ikääntyvien somalimiesten itsetuntoa, suomen kielen taitoa ja kotoutumista voitiin tukea järjestetyn ryhmätoiminnan avulla. Ryhmätoiminnan todettiin olevan vain vähän resursseja tarvitseva sosiaalityön muoto, joka tunnistettiin huonosti.  Kohti kulttuuriystävällisempää vanhustyötä Kehittämistyössä saadut kokemukset monikulttuurisesta ryhmätoiminnasta olivat rohkaisevia. Kulttuurinen myötätunto ja ymmärrys vahvistuivat ryhmätoiminnassa niin kohderyhmällä kuin vanhustyön ammattilaisilla. Sarvimäen (2016: 100) mukaan kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa myönteistä asennetta toisesta kulttuurista tullutta kohtaan. R. Vance Peavy (1999: 200) puhuu vastaavasti kulttuurisesta empatiasta. Vanhustyössä toimivien ammattilaisten, kouluttajien ja vapaaehtoisten omat ennakkoluulot voivat olla uuden kokeilun esteenä. Mitä jos avaisimme ovet näkyvämmin erilaisille toimijoille?  Epäonnistumisia ei tässä tule. Vain kohtaamalla ja kokeilemalla saadaan kokemuksia niin asiakkaille kuin ammattilaisille. Linnanmäki (2018) on tuonut esille näkemyksen asenteellisesta saavutettavuudesta.  Kun tarkoituksena on miettiä, tarvitsemmeko ikääntyneille maahanmuuttajille erityispalveluita, siteeraisin Linnanmäen esittämää näkökulmaa: ”Samaa kaikille − erityistä erilaisille.”  Saavutettavuus tarkoittaa avoimuutta ja tasavertaisuuden kokemusta. Samanlaista kaikille, mutta erilaisten toimijoiden tarpeet huomioon ottaen. Jos haluamme ikääntyneet maahanmuuttajat mukaan toimintaan, on mietittävä mitä saavutettavuus käytännössä tarkoittaa. Lopuksi taiwanilaisen opiskelijan kokemus monikulttuurisesta vanhustyöstä: ”Language is not the barrier and age is not a problem.” Teksti perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Monikulttuurisia kokemuksia ikääntyneiden ryhmätoiminnasta”. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki. Tiina-Kaisa Mattila, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK -tutkinto-ohjelma Kirjoittaja:Tiina-Kaisa Mattila, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK -tutkinto-ohjelma Lähteet: Heikkinen, Sari 2015. Arki uudessa kotimaassa – Entisestä Neuvostoliitosta Suomeen iäkkäinä muuttaneiden arki, sosiaaliset suhteet ja kotoutuminen. Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö. Saatavana osoitteessa: <http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96619/978-951-44-9707-0.pdf?sequence=1>. Linderborg, Hilkka 2012. Hennattuja partoja- ikääntyvät somalimiehet ryhmätoiminnassa. Lisensiaattitutkimus. Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. Linnanmäki, Eila 2018. Arvot ja vastuu.  Uudistuva sosiaali- ja terveysala -seminaari 9.11.2018. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki. Peavy, R. Vance 1999. Sociodynamic Counselling. Sosiodynaamisen ohjauksen opas. Suom. Petri Auvinen. Helsinki: Psykologien kustannus Oy. Sarvimäki, Anneli 2016. Vanheneminen eri kulttuureissa ja etnisissä ryhmissä. Teoksessa Heikkinen, Eino, Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Lue lisää
Uudemmat postaukset