Vuosi: 2019

Lisää turvallisuudentunnetta kotihoidon asiakkaille – älykästä innovaatiota ideoimassa

31.12.2019
Hanna Mensonen, Heidi Pauna ja Samu Vatanen

Riippuvuus kotihoidosta ja epätietoisuus siitä, kuka on tulossa kotiisi ja mihin aikaan, saattaa herättää ahdistavia tuntemuksia kotihoidon asiakkaalle tämän omassa kodissa, paikassa, jonka pitäisi tuntua turvalliselta ja yksityiseltä.  Mikään muu ikäryhmä ei kohtaa omassa kodissaan niin paljon vieraita ihmisiä kuin ikääntyneet. Hoitajien suuri vaihtuvuus kotihoidossa aiheuttaa turvattomuutta ja epämukavuutta kotona asuvalle ikääntyneelle. Oman kodin ja itsemääräämisoikeuden tunne haavoittuu, kun ovesta tulee hoitaja, jonka kasvoja ei tunnista, eikä hänen nimeään tai saapumisaikaansa voi tietää. Nämä hoitajien vaihtuvuuteen liittyvät uutiset ovat tänä päivänä harmittavan yleisiä, ja myös hoitajat kokevat riittämättömyyttä ja stressiä asian vuoksi. Vaihtuvuuden tuomiin haasteisiin on hankala lähteä tekemään muutosta tuosta vain, mutta voisimme pystyä lieventämään monen kotihoidon asiakkaan kokemaa turvattomuuden ja epävarmuuden tunnetta. Kotihoidon haasteita ovat muun muassa asiakkaan vaikuttamismahdollisuudet palvelun ajankohtaan, asiakkaan mielipiteen huomioiminen ja yksityisyyden kunnioittaminen. Lisäksi ongelmina näyttäytyivät hoitajien tiheä vaihtuvuus, tiedonkulun ja yhteydensaannin ongelmat. (Mikkonen 2015: 65–75.) Ikääntyneillä on oltava mahdollisuus toimintakyvystään ja iästään riippumatta elää omanlaistaan hyvää elämää omassa yhteisössään. Hyvä elämänlaatu ei ole pelkästään hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä tai hoidon ja huolenpidon tarpeenarviointia ja siihen vastaamista. Kyse on hyvän elämän edistämisestä eli myös itsemääräämisoikeuden ja toimivan arjen turvaamisesta. (Sisäministeriön julkaisu 2018: 22–30.) Älykäs sovellus -kokeilu tukemaan kotihoitoa Osana geronomiopintojamme saimme mahdollisuuden lähteä kehittelemään iäkkäille turvallisempaa kotiympäristöä. Ideoimme projektiryhmässämme sovelluksen, jota käytettäisiin mobiililaitteella, kuten tabletilla, ja jonka tarkoitus olisi lieventää kotona asuvan iäkkään epävarmuuden ja turvattomuuden tunnetta. Kolmen hengen työryhmässämme oli jo ennestään kokemusta kotihoidosta ja ikäteknologian kehittämisestä mutta ennen kaikkea luovuutta ja ennakkoluulotonta asennetta ryhtyä kehittämään jotain aivan uutta. Kysymyksessä on tässä vaiheessa kuvitteellinen mutta kenties lähitulevaisuudessa käytössä oleva sovellus, joka hyödyntäisi reaaliaikaisesti hoitajien päivittäin työssään käyttämän mobiili-sovelluksen dataa. Sovellus osaisi näin arvioida hoitajan saapumisajan – aivan kuten esimerkiksi suositut ruoantoimitussovellukset Foodora ja Wolt tai kyytipalvelu Über. Kun sovellus pystyisi arvioimaan hoitajan käyntiajankohdan ja kertoisi sen asiakkaalle tablet-laitteen kautta, asiakas voisi esimerkiksi suunnitella omaa aamu- sekä päiväohjelmaansa. Tämän lisäksi sovellus näyttäisi ruudulla hoitajan kuvan ja nimen. Sovelluksen avulla vältyttäisiin myös turhilta soitoilta, joita tulee hoitajan saapumisajankohtaan liittyen. Sovelluksen avulla asiakkaalla olisi mahdollisuus halutessaan antaa suoraa palautetta käynnin jälkeen, suullisesti tai vain painamalla hymy- tai hapannaamanappia. Tämä antaisi asiakkaalle tunteen omasta vaikuttavuudesta kotihoidon käynteihin, sillä palautteesta on hyötyä kotihoidon kehittämisen ja parantamisen kannalta. Haluamme lopuksi korostaa, että sovellus ei vielä ole käytössä, vaan tällä hetkellä idean tasolla. Jotta ideoimamme innovaatio olisi helpompi ymmärtää, teimme näytevideon sovelluksen toiminnasta. Teknologian hyöty hoitoalalla Kotipalvelutoimijan Stellan ja videografisen tutkimustoimisto Sailorin teettämän tutkimuksen mukaan kotona asuvan iäkkään turvallisuuden tunnetta ja luottamusta omaan toimintakykyyn vahvistaa kotihoitoa täydentävä terveysteknologia. Se myös takaa, että omainenkin voi nukkua rauhassa ja voida paremmin. (Stella 2018.) Digitalisaation rantautuminen sosiaalialan sektorille on tuonut helpotusta sekä asiakkaille että työntekijöille. Teknologiaa hyödynnetään jo nyt hoitoalalla ja tulevaisuudessa koko ajan enemmän. Uusille teknologisille innovaatioille on tarvetta hoito- ja hoivatyössä, jotta sosiaali- ja terveyspalveluista voitaisiin tehdä mahdollisimman hyvin asiakasta palvelevia. Vanhuspalveluissa käytettävän teknologian suurin tavoite on edistää ikäihmisten hyvinvointia ja alatavoitteena voi olla hoitotyön prosessien tehostaminen ja sujuvoittaminen (Melkas & Raappana 2009: 9). Sovelluksesta voisi kehittää koeversion. Ennen varsinaisen sovelluksen kehittämistä ja lanseeraamista markkinoille olisi hyvä kerätä koeversiosta rakentavaa palautetta mahdollisilta käyttäjiltä, jotta sen tarkoitus ja käyttö olisi mahdollisimman asiakaslähtöistä. Tämän avulla sovellukseen voisi myös lisätä ja kehittää erilaisia toimintoja. Ikääntyneet ja heidän omaisensa voitaisiin ottaa mukaan sovelluksen kehittämiseen kaikissa sen vaiheissa. Tällä tavalla varmistettaisiin se, että kehitettävä teknologia on ikäihmisten näköistä! Kirjoittajat: Hanna Mensonen, joulukuussa 2019 valmistuva geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Heidi Pauna, joulukuussa 2019 valmistuva geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Samu Vatanen, joulukuussa 2019 valmistuva geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Melkas, Helinä & Raappana Anu 2009. Teknologian hallittu käyttö vanhuspalveluissa. Lahti: Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Saatavilla osoitteessa: <http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/esitteet-1/opas_teknologiapaatosten_ja_teknologian_kayton_tueksi>. Luettu 9.11.2019. Mikkonen, Hanna-Mari 2015. Kotihoidon laadun pirulliset ongelmat ja pohdintoja ongelmien ratkaisuksi. Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen Yliopisto. Saatavana osoitteessa: <http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20150423/urn_nbn_fi_uef-20150423.pdf>. Luettu 5.9.2019. Sisäministeriö 2018. Turvallinen elämä ikääntyneille, toimintaohjelman päivitys. Sisäministeriön julkaisu 6/2018. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160520/6%202018%20SM%20Turvallinen%20elama%20ikaantyneille.pdf>. Luettu 6.9.2019. Stella 2019. Ideat ja uutiset: Tutkimus vahvistaa: kotihoitoa täydentävä terveysteknologia kasvattaa iäkkään turvallisuudentunnetta ja luottamusta omaan toimintakykyyn. Saatavana osoitteessa: <https://www.stella.fi/vinkit-uutiset/tutkimus-terveysteknologia-kasvattaa-luottamusta>. Luettu 5.9.2019.

Kuule minua, digitaalisten palveluiden ja tuotteiden suunnittelija

16.12.2019
Johanna Juola

Olen 87-vuotias kuulovammainen ja käytän kuulokojetta päivittäin. En kuule kunnolla, kun palovaroittimeni tai ovikelloni soi. En pysy keskustelussa mukana, kun puhujia on useita ja kaikki puhuvat yhtä aikaa. Kuulokojeeni ei aina erota taustamelusta sinun puhettasi. Kuule minua, kun kerron, miten voit auttaa minua kuulemaan.” Kuulovammaa kuvataan usein näkymättömäksi vammaksi, koska se ei näy ihmisestä ulospäin. Kuulovamma kuitenkin vaikuttaa ihmisen elämään monella osa-alueella. Ikääntyneellä kuulovammaisella on haasteita toimintakyvyssä, päivittäisessä elämässä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä (Hannula 2011; Sorri & Huttunen 2016). Kuuloaistin ollessa heikentynyt, pelkällä äänellä annettu viesti vääristyy tai jää kokonaan huomioimatta. Ulkopuolisuuden tunne ja turhautuminen lisääntyvät ja sosiaalinen elämä kaventuu, kun ei kuule, mitä puhutaan tai kuulee vain osia keskustelusta. (Friauf 2014.) Näiden seikkojen vuoksi ikääntyneillä kuulovammaisilla on palveluiden ja tuotteiden suhteen erilaisia tarpeita. Näistä tarpeista on koostettu suositukset siitä, miten ikääntynyt kuulovammainen tulee ottaa huomiin suunniteltaessa ja kehitettäessä digitaalisia palveluita ja tuotteita. Suositukset on koostettu haastattelemalla Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen ikääntyneitä kuulovammaisia asiakkaita ja heidän kanssaan työskenteleviä hoito- ja kuntoutusalan ammattilaisia. Haastatteluiden lisäksi HIPPA- Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankeen lokakuun 2019 Helsingin kehittäjäklubifoorumin osallistujat ovat arvioineet suositukset ja antaneet niistä kirjallista palautetta. Suositukset Suositukset ovat jaettu neljäksi teemaksi. Jokaisen teeman alle on nostettu asioita ikääntyneen kuulovammaisen tarpeista ja haasteista. Suositukset toimivat muistilistana asioista, joita on hyvä ottaa huomioon suunniteltaessa ja toteutettaessa ikääntyneille ja erityisesti ikääntyneille kuulovammaisille suunnattuja digitaalisia palveluita ja tuotteita. Suositukset teemoittain: Ikääntyneen huomioimisen keskeinen asia on ottaa ikääntynyt mukaan häntä koskeviin asioihin ja päätöksen tekoon. Vertaisten, läheisten ja ammattilaisten tuen tiedostaminen ja tuen hyödyntäminen prosessin eri vaiheissa tukee ikääntyneen omaa toimijuutta. Ikääntyneiden kuulovammaisen tarpeet liittyvät päivittäiseen elämään ja siihen liittyviin asioihin. Sosiaalinen kanssakäyminen ja osallistumisen mahdollistaminen ovat tärkeässä roolissa ikääntyneen arjessa. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa ja tarvitsee tukea sekä tietoa palveluista ja tuotteista sekä niiden sisällöistä. Digitaalisten palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä huomioitavaa on, että palvelun tai tuotteen digitaalisuus on vain yksi ominaisuus, jonka merkitys on ikääntyneelle kuulovammaiselle vähäinen. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa palvelun ja tuotteen olevan yksinkertainen ja toimintavarma, ja sen käytettävyyden pitää olla siihen toimintaan, johon se on tarkoitettu. Ikääntynyt kuulovammainen hyötyy ennaltaehkäisevistä toiminnasta silloin, kun otetaan käyttöön uusi palvelu tai tuote. Näin ikääntynyt kuulovammainen saa riittävästi aikaa asian opetteluun ennen mahdollista toimintakyvyn muutoksia. Konkreettisia tarpeita palveluille ja tuotteille kohdassa on tiivistetysti neljä konkreettista asiaa, jotka nousivat ikääntyneiden kuulovammaisten ja ammattilaisten haastatteluissa esille. Nämä asiat ovat sellaisia, että ne ovat hyödyllisiä kaikille ikääntyneille riippumatta toimintakyvyn haasteista. Lisäksi näiden kohtien toteuttaminen palveluiden ja tuotteiden tuottamisessa on asiakaslähtöistä. Erilaisia tuotteita ja palveluita suunniteltaessa varsinkin ikääntyneille lähtökohtana tulee olla palvelun käyttäjä eivätkä esimerkiksi teknologiset ja digitaaliset mahdollisuudet. Palvelun tai tuotteen tarve lähtee siis aina käyttäjästä. (Leikas 2014; Raappana & Melkas 2009.) Aktiivista toimijuutta Ikääntyneen kuulovammaisen ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten mukaan ottaminen digitaalisten palveluiden ja tuotteiden suunnittelemiseen ja kehittämiseen antaa yritykselle ensiarvoisen tärkeää tietoa suhteessa palvelun tai tuotteen tarvitsemiin ominaisuuksiin. Käyttäjiltä saatu tieto auttaa tuottamaan palveluita ja tuotteita oikeaan tarpeeseen. Ikääntyneet kuulovammaiset ja ammattilaiset hyötyvät erilaisesta tuesta, jota he saavat vertaisilta, läheisiltä, ikääntyneiden omaisilta ja kollegoiltaan. Toimintakyvyn ylläpidon näkökulmasta palvelut ja tuotteet on saatava ikääntyneiden käyttöön jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen kuin toimintakyvyn vajaus kasvaa liian suureksi. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa olla myös elämänsä ehtoopuolella aktiivinen toimija omien taitojensa ja kykyjensä mukaan. Nykyisille palveluiden piirissä oleville sukupolville ei ole tärkeää palvelun tai tuotteen tuottamistapa, vaan tärkeäksi nousee palvelun ja tuotteen tarkoituksenmukaisuus siihen toimintaan, mihin se on tarkoitettu. Ikääntynyt kuulovammainen haluaa siis olla toimija elämänsä loppuun saakka omista fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista rajoituksista huolimatta. Ota heidät siis mukaan suunnitelmiisi! Kirjoittaja: Johanna Juola, toimintaterapeutti (AMK) ja Metropolia Ammattikorkeakoulun vanhustyön ylempi AMK -tutkinto-ohjelmasta joulukuussa 2019 valmistunut, ikääntyneiden kuuloasioihin erikoistunut vanhustyön ammattilainen. Teksti ja kuvat: Johanna Juola Lähteet: Friauf, E. 2014. Hearing. e-Neuroforum 3∙2014. Saatavana osoitteessa: https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2Fs13295-014-0062-8.pdf Hannula, Samuli 2011.  Hearing among older adults ─ an epidemological study. Acta University Oulu D1132. Oulu: Oulun yliopisto. Saatavana osoitteessa: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9632-1 HIPPA-hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla 2018. Saatavana osoitteessa:  https://hippa.metropolia.fi/ Leikas, Jaana 2014. Ihmislähtöinen kokonaisvaltainen suunnittelu. Teoksessa Leikas, Jaana (toim.): Ikäteknologia. Vanhustyön keskusliitto – Centralförbundet för de gamlas väl. Tutkimuksia 2, 2014. Vanhustyön keskusliitto. Raappana, Anu & Melkas, Helinä 2009. Teknologian hallittu käyttö vanhuspalveluissa. Opas teknologia päätösten ja teknologian käytön tueksi. Lahti: Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Saatavana osoitteessa: http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/esitteet-1/opas_teknologiapaatosten_ja_teknologian_kayton_tueksi Sorri, Martti & Huttunen, Kerttu 2016. Kuulo. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. 3. ─4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Tue ruokailua – vahvista terveyttä

26.11.2019
Erjastiina Heikkinen

Olemme ikääntyvä kansakunta. Yhä useampi harmaantuu kotonaan varsin hyväkuntoisena – se ainakin on tavoitteena. Tämän toteutumiseksi tarvitaan aktiivisia toimia. Hyvä ravitsemus edistää ikääntyvän terveyttä, toimintakykyä ja voimavarojen säilymistä. Olemme uuden edessä: ikääntyvien määrä kasvaa, huoltosuhde heikkenee, hoitopaikkoja vähennetään, vanhusten palveluiden maine ryvettyy mediassa, lainsäädäntöä ja suosituksiakin ollaan uudistamassa. Miten ihmeessä tuotamme riittävät, inhimilliset ja laadukkaat palvelut vähenevillä resursseilla? Ehkä asiaa pitäisikin tarkastella aivan toisesta näkökulmasta. Entä jos otettaisiin mallia päästökaupasta ja kompensoitaisiin ikääntyvien määrän kasvua? Mietittäisiin siis, miten vahvistaa ikääntyvien terveyttä ja hyvinvointia, niin että palvelujen tarve vähenee. Fiksua ruokaa, kuntoutumista ja yhdessäoloa Terveyden ja hyvinvoinnin lähtökohdat tunnetaan hyvin – riittävästi liikuntaa ja unta, suositusten mukainen ruokavalio, mielekästä tekemistä sekä sosiaalista vuorovaikutusta. Näistä tekijöistä on näyttöä niin sydän ja verisuoniterveyden, kuin aivoterveyden osalta. Esimerkiksi Finger-tutkimuksessa näitä elämäntapatekijöitä vahvistamalla pystyttiin tukemaan ikääntyvien toimintakykyä ja vähentämään muistioireita. Hyväkuntoisen ikääntyvän kannattaa suosia pehmeitä rasvoja (kasviöljyjä, kasvimargariinia), kalaa, vähärasvaisia maitotuotteita ja täysjyväviljaa. Väriä ateriaan saa kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Ruoka on parempi ravintoaineiden lähde kuin pillerit tai kapselit. Vain D-vitamiinilisä on yli 75-vuotiaille paikallaan. Hyvillä valinnoilla on väliä, eikä ikä ole este tavoitella terveyttä. Hyvä ravitsemus on toki muutakin kuin ravintoaineita. Päivittäisen ruokailun ympärille on mahdollista koota kokonainen joukko hyvää tekeviä ja toimintakykyä kuntouttavia elementtejä. Kävely tai pyöräily lähikauppaan ruokaostoksille antaa hyvän syyn liikkumiseen. Ruoanvalmistus puolestaan haastaa aivot harjoittelemaan ja ylläpitää hienomotorisia taitoja. Kaikkein parasta on yhdessä ruokaileminen, sillä se tarjoaa luontevan tilaisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ilahduttavasti yhteisöllinen syöminen onkin nouseva trendi – ruokailulta halutaan kokemuksia, elämyksiä ja yhdessä oloa. Ruokailu liittyy elämän merkityksellisiin kokemuksiin ja ihmissuhteisiin, joten sillä on vahva symbolinen merkitys ikääntyvän jäsentäessä elämänhistoriaansa. Ruoan ulkonäkö, tuoksut ja maut herättelevät muistikuvia näistä aiemmista kokemuksista. Turvataan hyvä arki Toisinaan arjen ruokailun onnistumiseksi tarvitaan tukea. Useimmat kunnat tarjoavat ikääntyville erilaisia kauppa- ja ateriapalveluja sekä ruokailuryhmiä. Myös kodin muutostöihin ja ruokailun apuvälineisiin on mahdollista saada tukea. Uusia innovaatioita ja palvelukonsepteja kaivataan, tällaisia voisivat olla vaikkapa kauppakaveri-, ruokapiiri- tai naapureiden ruokatreffit -palvelu. Säännöllinen ruokailu rakentaa toimivaa arkea. Etenkin elämän muutostilanteissa, kuten leskeytyminen tai sairastelu, ruokailu ankkuroi päivään selkeän rytmin ja edistää voimavarojen elpymistä. Yhteiskunnan kannattaa osallistua tähän, sillä vajaaravitsemuksen hinta on kallis. Ympäristön suunnittelu liikkumista ja asioimista helpottavaksi, asuntojen muunneltavuus, palvelujen tuominen kotiin ja ikääntyvän tukeminen riittävän tiedon saamisessa ovat parhaita keinoja vahvistaa hänen selviytymistään ruokahuollosta. Edistetään hyvää terveyttä Terveyden edistämisen toimenpiteet kohdennetaan pääasiassa lapsiin, nuoriin ja työikäisiin; jostain syystä eläkkeelle jäävät unohdetaan. Vaikka juuri silloin olisi oikea aika vaikuttaa. Eläkkeelle jääminen on yksi elämän murrosvaiheista, joiden aikana ihmiset ovat alttiita tekemään muutoksia. Pienellä avustavalla tuuppauksella nämä muutokset kallistuvat juuri oikeaan suuntaan. Ikääntyvillä on potentiaalia muutoksiin, jos vain osaamme heitä niihin kannustaa. Suurin hyöty on saavutettavissa silloin, kun ehkäistään hyväkuntoisten ikääntyvien raihnastuminen. Tuetaan siis olemassa olevaa terveyttä! Geronomin vinkkilista ravitsemusneuvontaan: Tutustu uusiin Ikääntyneiden ruokailusuosituksiin. Suositusten luonnos on julkisesti kommentoitavana 14.11.–9.12.2019. Ohjaa syömään ruokailusuositusten mukaisesti. Välitä ravitsemustietoa selkeästi ja luotettavasti. Keskustele avoimesti ikääntyvän mielipidettä arvostaen. Anna konkreettisia ja selkeitä ohjeita. Houkuttele kokeilemaan pieniä muutoksia. Tunnista riskiryhmät, kuten leskeytyneet, sairaalasta kotiutuvat, yksinäiset ja epäsäännöllisesti ruokailevat. Teksti perustuu Kuopion yliopistossa tehtyyn opinnäytetyöhöni ja siitä Metropoliassa kirjoittamaani oppimistehtävään: Erjastiina Heikkinen 1995. Kotona asuvien vanhusten ruoankäyttö sosiaalisten tekijöiden valossa. Pro gradu -tutkielma. Kuopio: Kuopion yliopisto. Ravitsemustieteen koulutusohjelma. Kliinisen ravitsemustieteen laitos. Erjastiina Heikkinen 2019. Kotona asuvien vanhusten ruoankäyttö sosiaalisten tekijöiden valossa. Opinnäytetyön tuottaman tiedon soveltaminen geronomin työssä. Osaamisen osoittaminen. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Vanhustyön koulutusohjelma. Kirjoittaja Erjastiina Heikkinen, opiskelija geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Ikääntyneiden ruokailusuositus. Luonnos 14.11.2019. Julkinen kommentointi 14.11.–9.12.2019. Helsinki: Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Osoitteessa: https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/ikaantyneet/. Luettu 23.11.2019. Jansson, Marianne 2019. Vanhusten vajaaravitsemuksen seuraukset ovat vakavia. Potilaan lääkärilehti. Julkaistu 23.5.2019. Osoitteessa: https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/vanhusten-vajaaravitsemuksen-seuraukset-ovat-vakavia/. Luettu 23.11.2019. Rautiainen, Teija (toim.) 2019. Kimpassa syömään – ikääntyvien yhteisöllinen ruokailu. XAMK inspiroi 11. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Osoitteessa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/165848/URNISBN9789523441606.pdf?sequence=2&isAllowed=y. Luettu 23.11.2019. THL 2019. Finger-tutkimushanke. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Osoitteessa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/finger-tutkimushanke. Luettu 23.11.2019. Valve, Raisa & Itkonen, Suvi & Huhtala, Marjut & Jämsén, Päivi & Mertanen, Enni & Mäkeläinen, Paula & Paavola, Saila & Raulio, Susanna & Suominen, Merja & Tuikkanen, Riitta 2018. Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 73/2018. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161211/73-2018-Ikaihmisten%20ruokapalvelut%20muuttuvassa%20toimintaymparistossa.pdf. Luettu 23.11.2019.

Kuka bongaa pilkeläisen?

18.11.2019
Eveliina Holmgren ja Jaana Väisänen

Eläkeikäisten alkoholin käyttö on lisääntynyt Suomalaisten alkoholin käytössä on nähtävissä selkeitä trendejä sekä määrän, laadun että käyttötapojen osalta. Määrällisesti alkoholin käyttö maassamme yli kolminkertaistui 1960-luvun ja huippuvuoden 2007 välillä, mutta tämän jälkeen alkoholin käyttö on vähentynyt lähes viidenneksen. Eräs huolestuttava trendi on ollut yli 65-vuotiaiden (ja erityisesti yli 65-vuotiaiden naisten) säännöllisen alkoholinkäytön huomattava lisääntyminen: alkoholin mukanaan tuomat haitat ovat lisääntyneet samaa tahtia kasvaneen käytön kanssa. Huoli päihdeongelmaisten ikäihmisten määrän kasvusta on välittynyt myös palvelujärjestelmän eri sektoreilta, esimerkiksi kotihoidon, terveydenhuollon ja sosiaalityön kautta). (Haarni & Hautamäki, 2008; Helldán & Helakorpi, 2014.) Mielenkiintoista on, että aivan viime vuosina eläkeikäisten alkoholinkulutuksen pitkään jatkunut kasvutrendi näyttää taittuneen (THL, 5.9.2018). Nähtäväksi jää, millaisena eläkeläisten alkoholin käytön tavat lähivuosina jatkuvat. Eläkeikäisten alkoholin käyttöä on tutkittu toistaiseksi vähän. Tietoa saadaan mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimasta kansallisesta terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus Finsotesta. Lisäksi suomalaista alkoholinkäyttöä on 1960-luvulta saakka tutkittu niin ikään THL:n koordinoimalla Juomatapatutkimuksella (Härkönen, Savonen, Virtala & Mäkelä, 2017). Uusimmassa Juomatapatutkimuksessa (ks. Mäkelä et al., 2018) ensi kertaa mukana vastaamassa olivat myös 70–79-vuotiaat. Eläkeikäisten monenlaiset juomatavat Tutkimusten perusteella tiedetään, että eläkeikäiset eivät ole juomatavoiltaan yhtenäinen ikäryhmä: 65–69-vuotiaiden juomatavat muistuttavat heitä nuorempien tapoja, kun taas yli 80–vuotiaiden alkoholinkäyttö on maltillisempaa ja pidättyväisempää. Eläkeikäiset naiset käyttävät alkoholia sosiaalisesti (esim. ravintolassa), kun taas eläkeikäiset miehet käyttävät alkoholia usein yksin ja humaltuvat useammin kuin naiset. (ks. esim. Mäkelä et al., 2018) Alkoholin kohtuukäytön ja ongelmakäytön välistä rajaa ei ole helppo asettaa missään ikäluokassa; ei myöskään ikääntyneillä. Lisäksi ikääntyessä alkoholinkäytön riskiraja madaltuu. Alkoholin kohtuukäytöllä on tutkittu olevan myös terveydelle edullisia seurauksia erityisesti ikääntyneillä (Knott et al., 2015), mutta kohtuukäytön määrittämisen hankaluus tekee myös hyötykäytön arvioimisesta vaikeaa. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston mukaan noin joka kymmenes yli 65-vuotias juo liikaa alkoholia (Suomen ASH, 2017). Yli 65-vuotiaille on määritelty omat kohtuukäytön rajat: enintään 7 annosta viikossa ja maksimissaan 2 annosta kerralla. Päihdetyötä Suomessa tekevän Sininauhaliiton asiantuntijan (Erikson, 2017) mukaan ongelmallisesti alkoholia käyttävistä ikääntyneistä suurin osa (noin 2/3) on käyttänyt paljon alkoholia ison osan elämästään ja pienempi osa (noin 1/3) on aloittanut runsaamman alkoholinkäytön vasta eläköitymisen jälkeen. Ikäerityistä päihdetyötä tarvitaan Vasta viime vuosina on havaittu, että ikääntyneiden päihdetyössä tarvitaan nk. ikäerityisiä toimintamuotoja (Vilkko, Sulander, Laitalainen & Finne-Soveri. 2010), jotka huomioivat ikääntyneen elämäntilanteen erityistarpeineen kokonaisvaltaisesti ja moralisoimatta. Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma näkee alkoholin käytön haittojen vähentämisen keskeisenä terveyseroihin vaikuttamisen keinona (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2008). Käytännössä ikääntyneille päihteidenkäyttäjille tarjolla olevat palvelut vaihtelevat kunnittain. Yksi matalan kynnyksen toimintamuoto ikääntyneille päihteidenkäyttäjille on melko uusi mutta jatkuvasti laajeneva, Sininauhaliiton kehittämä Pilketoiminta (ks. Sininauhaliitto). Pilkeporukan tavoitteena on torjua ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien syrjäytymistä tarjoamalla asiakkaalle merkityksellinen yhteisö, vertaistukea, voimaannuttavia kokemuksia ja tarpeenmukaista palveluohjausta, ilman vaatimusta elämäntavan muuttamisesta (Pajunen & Laapio, 2015). Metropolian vanhustyön YAMK-koulutusohjelman opiskelija Jaana Väisäsen tutkimuksellinen kehittämistyö käsitteli Pilketoiminnan kehittämistä palveluohjauksen näkökulmasta. Opinnäytetyön perusteella Pilketoiminnan kehittämiseen tarvitaan lisää viestintää, laajaa verkostotyötä sekä resursseja, sillä Pilketoiminta on vielä osittain tuntematon toimintamuoto vanhustyön kentällä. Väisänen tarkasteli YAMK-opinnäytetyössään laadullisin menetelmin Pilketoimintaan liittyvien tahojen monisektorisia verkostotyöpajoja, joissa tuotettiin tietoa ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien palveluohjauksen haasteista ja kehittämisnäkökulmista. Tulosten perusteella Pilketoiminnassa tarvitaan runsaasti aikaa, pitkäjänteisyyttä sekä toistuvaa asiakkaan motivointia. Lisäksi tunnistettiin tarve laajalle, monisektoriselle vanhustyön verkostolle, jonka osana myös Pilketoimintaa voitaisiin tehdä tunnetuksi. Väisäsen työn perusteella Suomessa tarvitaan ikäerityisen päihdetyön toimintamuotojen jatkokehittämistä: Pilketoiminnan menestymisen ja laajenemisen näkökulmasta erityisesti monialainen, etsivä verkostotyö ja tiedottaminen ovat keskeisiä työkaluja. Voimmekin kysyä, kuinka moni mahdollisesti päihteitä käyttävien ikäihmisten parissa työskentelevistä osaa bongata potentiaalisen pilkeläisen ja ohjata häntä Pilketoimintaan? Kirjoittajat: Jaana Väisänen (geronomi YAMK) ja Eveliina Holmgren (lehtori, Metropolia AMK) Lähteet: Erikson, H. (15.2.2017) Ikääntyneiden päihteidenkäyttö - Kohtaaminen ja puheeksiotto. Powerpoint-esitys. Luettu 10.11.2019 sivuilta: http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/2656-Ikaantyneen_paihteidenkaytto-kohtaaminen_ja_puheeksiotto_Heidi_Eriksson.pdf Finsote-tutkimus: http://www.terveytemme.fi/finsote/index.html Haarni, I. & Hautamäki, L. (2008). Ikääntyvät juomatavat: Elämänkokemus ja muuttuva suhde alkoholiin. Gaudeamus: Helsinki. Härkönen, J., Savonen, J., Virtala, E.,  &Mäkelä, P.(2017) Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 1968-2016: Juomatapatutkimusten tuloksia. Helsinki, THL. Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/134585/URN_ISBN_978-952-302-873-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Knott, C. S., Coombs, N., Stamatakis, E. ym. (2015). All cause mortality and the case for age specific alcohol consumption guidelines: Pooled analyses of up to 10 population based cohorts. BMJ; 350-384. Mäkelä, P., Härkönen, J., Lintonen, T., Tigerstedt, C., & Warpenius, K. (Eds.). (2018). Näin Suomi juo – Suomalaisten muuttuvat alkoholinkäyttötavat Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla: http://www.julkari.fi/handle/10024/136800 Pajunen, T. & Laapio, M-L. (2015). Ihminen kelpaa sellaisena kuin on. Pilkeohjaajan käsikirja. Helsingin Diakonissalaitos. Sininauhaliitto n.d. Ikääntyneiden päihdetyö. Saatavilla: https://www.sininauhaliitto.fi/toimintamme/ikaantyneiden-paihdetyo/  Sosiaali- ja terveysministeriö. (2008). Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008 – 2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:16. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73658/Julk200816.pdf?sequence=1&isAllowed=y Suomen ASH (6.11.2017). Ikääntyneiden alkoholinkäyttö lisääntyy – taustalla yksinäisyyttä ja tarpeettomuuden tunnetta. Luettu 10.11.2019 sivuilta https://suomenash.fi/uutiset/2017/ikaantyneiden-alkoholinkaytto-lisaantyy-taustalla-yksinaisyytta-ja-tarpeettomuuden-tunnetta/ THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 5.9.2018). Suomalaisten alkoholinkulutus on vähentynyt, mutta edelleen yli puoli miljoonaa juo yli riskirajojen. Luettu 10.11.2019 sivuilta https://thl.fi/fi/-/suomalaisten-alkoholinkulutus-on-vahentynyt-mutta-edelleen-yli-puoli-miljoonaa-juo-yli-riskirajojen Vilkko, A., Sulander, T., Laitalainen, E., & Finne-Soveri, H. (2010). Miten iäkkäät suomalaiset juovat? Kirjassa Mäkelä, Pia, Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer (toim.) Suomi juo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, Helsinki. s.152 Väisänen, J. (2019). Matalan kynnyksen Pilke ikääntyneille päihteidenkäyttäjille. Pilketoiminnan palveluohjauksen kehittämisnäkökulmia. Opinnäytetyö YAMK. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

80+20= Vähintään 20 hammasta 80-vuotiaana

8.10.2019
Aija Ahokas ja Saila Pakarinen

Sekä Suomi että Japani ovat ikääntyviä yhteiskuntia. Kasvava vanhusten määrä lisää haasteita terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen. Yleisen terveyden ja suun terveyden edistäminen on tärkeää, sillä suun ja hammassairauksien riski kasvaa vanhuksilla sairastavuuden sekä päivittäisten toimintojen ja kognitiivisen toiminnan heikentymisen vuoksi. Tähän haasteeseen voidaan vastata edistämällä moniammatillista lähestymistapaa vanhusten hoitotyössä ja suun terveydenhoidossa. Ainakin 20 hammasta - tavoitteena suun hyvä terveys Ikääntyneiden suun terveyden edistämiseksi on Japanissa jo vuonna 2000 perustettu valtakunnallinen toimenpideohjelma nimeltään 80+20. Tavoitteena siis on, että 80-vuotiailla olisi vähintään 20 omaa hammasta suussa. (Shinsho, F. 2001.) Tutkimusten mukaan 20 hampaalla pärjää hyvin ja silloin voi esimerkiksi syödä monipuolista ja terveellistä ruokaa, eikä proteettisia hampaiden korvaamisen ratkaisuja välttämättä tarvita. Tavoite onkin ymmärrettävä, sillä hampaattomuuteen liittyy esimerkiksi purentavaikeudet, nielemisvaikeudet, aliravitsemus sekä suun alueen kivut ja kuivan suun tuntemukset (Saarela 2014,57, Salminen ym. 2019). 1960-luvulla Suomessa laulettiin: “Ei oo lehmää, eikä lammasta, eikä suussa yhtään hammasta” Miten lauletaan tänä päivänä? Tutkimusten mukaan myös Suomen ikääntyvän väestön hampaallisuus on kasvussa, sillä vuonna 1960 laskennallisesti yli 65-vuotiailla oli 200 000 hammasta, kun vuoden 2030 arvio on yhteensä 33 000 000 miljoonaa hammasta (Nihtilä ja Siukosaari 2015). Omien hampaiden määrän lisääntyminen tarkoittaa myös suurempaa riskiä sairastua suun sairauksiin, kuten hampaiden reikiintymiseen ja ien- ja kiinnityskudossairauksiin. Uusimmat tutkimustulokset osoittavat myös kiistattomasti suun terveyden ja yleisterveyden yhteydet, kuten esimerkiksi Alzheimerin taudin ja parodontiitin yhteyden sekä iensairauksien aivoverenvuodon riskiä lisäävät vaikutukset (Dominy ym. 2019 ja Hallikainen ym. 2019). Kansainvälinen seminaari Japanissa moniammatillisen yhteistyön lujittamiseksi Metropolian Terveys ja Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueet (sairaanhoidon ja suun terveydenhuollon tutkintojen edustajat) osallistuivat moniammatilliseen seminaariin Tokushiman yliopistossa Japanissa 7-8.3.2019. Seminaari toteutettiin osana Opetushallituksen Aasia-ohjelman rahoittamaa projektia ”Interdisciplinary Education in Nursing and Oral Health Care of Elderly” jota koordinoi Metropolia AMK. Kansainvälisessä ja moniammatillisessa seminaarissa opimme lähestymään monipuolisesti suun terveyden merkitystä ikäihmisille. Seminaarin keskeisenä tavoitteena oli tuottaa yhteistä ymmärrystä ja näkemystä ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja osaamisen vaihtamiseksi hoitotyön käytäntöjen ja suun hoidon osalta. Seminaarin jälkeen Metropolian ja Tokushiman yliopiston Aasia-projektin jäsenet toteuttivat kyselyn liittyen seminaarin palautteeseen. Seminaariin osallistujilta pyydettiin Metropolian e-lomakkeella yleistä palautetta ja kysyttiin tyytyväisyyttä seminaariohjelmaan. Vastaajia oli yhteensä 77, joista 12 tuli Suomesta ja 65 Japanista. Sekä seminaariin osallistuneet opettajat, että opiskelijat vastasivat kyselyyn nimettöminä ja se toteutettiin englanniksi. Kyselyn tulokset jaettiin sekä Metropolian että Tokushiman yliopiston projektin kontaktihenkilöille, ja kysely raportoitiin Aasia-projektin loppuraportissa. Kysymykseen liittyen tyytyväisyyteen seminaariohjelmaan, keskiarvoksi tuli 4,38 (1= täysin eri mieltä, 5 =täysin samaa mieltä). Kysyttäessä, suosittelisiko osallistuja kollegalleen osallistumista samanlaiseen seminaariin, keskiarvoksi tuli 4,36 (1= täysin eri mieltä, 5 =täysin samaa mieltä). Eräs osallistuja vastasi, että seminaari oli menestys, sillä esitykset vastasivat projektin tavoitteisiin liittyen moniammatilliseen koulutukseen vanhusten hoitotyössä ja suun terveydenhoidossa. Hän kuvasi esityksiä laadukkaiksi ja mielenkiintoisiksi. Seminaariin osallistuvilla sairaanhoidon ja suun terveydenhuollon opiskelijoilla oli mahdollisuus oppia ei pelkästään heidän omaan alaansa liittyen, vaan myöskin toisesta ammatillisesta alueesta. “The seminar was successful, because presentations` topics were related to the aim of the project interdisciplinary education in nursing and oral health care of elderly and those were high quality and interesting for teachers with professional license.” Toisaalta, jotkut opiskelijat kokivat englannin kielen haasteelliseksi. Kuitenkin he kertoivat, että seminaari rohkaisi heitä opiskelemaan englannin kieltä lisää, jotta he voisivat tutustua aiheeseen paremmin. “It is difficult for me to understand program of this seminar, because my English proficiency is poor. But, this seminar is very interesting.” “I think that I have to study English more.” “I learned a lot of new knowledge from this seminar.” Seminaarin jälkeen totesimmekin, että Japanin ja Suomen yhteiskunnat ja julkiset sekä yksityiset sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajat ovat edelläkävijöitä väestön ikääntymisen tuomien haasteiden ratkaisemisessa. Seminaarin puheenvuorojen ja käydyn asiantuntijakeskustelun avulla voidaan myös vahvistaa korkeakoulutoimijoiden ymmärrystä globaalien ja paikallisten piirteiden tunnistamisesta ja toisilta oppimista sekä parhaiden käytänteiden leviämistä. Japanissa ja Suomessa väestön ikääntymien seurauksena onkin käynnistetty ja toiminnassa useita kehityshankkeita iäkkäiden hyvinvoinnin takaamiseksi. Esimerkiksi nielemisvaikeuksien sekä ikäihmisen onnistuneen ravitsemuksen ja suun terveyden yhteyden tunnistamiseen ja kuntouttamiseen on Japanissa tehty moniammatillista työtä suuhygienistien, hammaslääkärien sekä puheterapeuttien, hoitohenkilökunnan ja lääkärien yhteistyöllä. Myös Suomessa vastaavaa yhteistyötä on aloitettu. Seminaarien palkitsevinta antia olikin moniammatillinen keskustelu ja uusien oivalluksien syntyminen. Suun sairauksien merkitys yleisterveyteen ja yleissairauksiin on tutkimuksissa osoitettu kiistatta, ja erityisesti tästä sairaanhoidon opiskelijat olivat kiinnostuneita seminaarin esityksistämme. Seminaarin jälkeen eräs elokuussa 2018 Suomessa järjestetyssä hankkeen ensimmäisessä seminaarissa vieraillut japanilainen sairaanhoitaja kertoi mm. aktivoituneensa hoitamaan ikäihmisten suita. Osaamisen syventämistä kansainvälisellä yhteistyöllä Käynnissä oleva kansainvälinen yhteistyö on saanut opetushallituksen Aasia-ohjelmasta rahoituksen opiskelija- ja opettajavaihdoille sekä seminaarien järjestämiseen vuosille 2017-2019. Yhteistyö jatkuu opiskelija- ja opettajaliikkuvuuden, sairaanhoitajaopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen -tutkimuksen sekä toisen Aasia-ohjelman rahoituksen saaneen ”The Common Risk Factor Approach” -projektin (2018-2020) muodossa. Tässä projektissa luodaan yhteistä verkko-oppimiskokonaisuutta suun terveyden ja yleisterveyden yhteyksistä, paikallisissa ja globaaleissa toimintaympäristöissä, unohtamatta terveystaloustieteen näkökulmia. Näin voidaan syventää osaamista yleisterveyden ja suun terveyden yhteyksistä ja merkityksestä myös ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnille ja elämänlaadulle. ”Interdisciplinary Education in Nursing and Oral Health Care of Elderly” -projekti on saanut rahoituksen Opetushallituksen Aasia-ohjelmasta. Kirjoittajat: Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana Metropolian Jatkuvan oppimisen palveluissa sekä lehtorina terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään. Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti ikäihmisten suunterveyden edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Ikäihmisten suun terveyttä hän vahvistaa muun muassa suuhygienistiopiskelijoiden kanssa Metropolian Suunhoidon opetusklinikalla. Hän on työskennellyt suuhygienistinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Lähteet: Dominy SS, Lynch G, Ermini F, Benedyk M, Marczyk A, Konrad A, ym. (2019). Porphyromonas gingivalis in Alzheimer’s disease brains: Evidence for disease causation and treatment with small-molecule inhibitors. Science Advances 2019. Julkaistu verkossa 23.1.2019. Hallikainen J, Lindgren A, Savolainen J, Selander T, Jula A, Närhi M. ym. (2019). Periodontitis and gingival bleeding associate with intracranial aneurysms and risk of aneurysmal subarachnoid hemorrhage. Neurosurg Rev 2019. Julkaistu verkossa 10.4.2019. Nihtilä A, Siukosaari P. Vanhusten suun terveys. Duodecim, 131:36–41. Saarela, R. (2014). Oral and Nutritional Problems Among Resident in Assisted Living Facilities. Department of General Practice and Primary Health Care. Faculty of Medicine. University of Helsinki Salminen, K. S., Suominen, M. Soini H., Kautiainen, H., Savikko,N.  Saarela, R. K. Muurinen, T.S.  &  Pitkäla,K. H. (2019). Associations Between Nutritional Status and Health-Related Quality of Life Among Long-Term Care Residents in Helsinki The Journal of Nutrition, Health and Aging, 23(5):474-478. Shinsho, F. (2001). New strategy for better geriatric oral health in Japan: 80/20 movement and Healthy Japan 21. International Dental Journal, 51(3):200-6.        

Ikäihmisten hoivan etiikka on ajankohtainen kysymys – miten keskustelu oikeasta ja väärästä vaikuttaa meihin?

2.10.2019
Eveliina Holmgren

Uusi lukukausi on jo kovaa vauhtia käynnissä meillä Metropoliassa, vanhustyön tutkinnoissa ja myös tässä blogissa. Kesän, loman ja työ- ja opintoajatuksista pidetyn tauon jälkeen me kaikki vanhustyön kentällä eri rooleissa toimivat (opiskelijat, opettajat, tutkijat, päättäjät, hoitotyöntekijät, suunnittelijat, omaiset jne.) pohdimme tavoitteitamme ja suunnitelmiamme tulevalle työvuodelle. Keväällä 2019 Suomessa käyty keskustelu on nostanut esiin huolen ikääntyneiden hoivasta. Keskustelu nostaa myös ikäihmisiin liittyvän opetuksen ja opiskelun suuntaviivoja koskevan keskustelun merkityksen ajankohtaisesti esille. Ikääntyneiden hoidon eri toteutustapojen muotoja ja laatua on pohdittu julkisessa keskustelussa niin talouspolitiikan kuin filosofian etiikkaan ja moraaliin liittyvistä näkökulmista, vanhustyön käytäntöjen perspektiivistä sekä lukuisista gerontologian näkökulmista. Suomessa kohujen kautta esiin noussut keskustelu heijastelee ikäihmisten hoivaan liittyvää huolta, joka ei kosketa vain Suomea vaan on laajempi kansainvälinen ilmiö. Onkin mielenkiintoista, että viime vuosikymmeneen saakka ikääntymiseen ja etiikkaan liittyvä kiinnostus on ollut melko vähäistä, mutta äskettäin noussut keskeiseksi teemaksi. Etiikassa tutkitaan hyvää, pahaa, oikeaa, väärää, moraalisen toiminnan perusteita. Huomionarvoista on, että esimerkiksi kaksi tunnettua kansainvälistä tiedejulkaisua; Bioethics ja Perspectives in Biology and Medicine rakensivat omat erityisnumeronsa ikääntymiseen liittyvän etiikan kysymysten ympärille. Näissä julkaisussa nostetaan esiin monenlaisia perspektiivejä ikääntymisen eettisiin kysymyksiin eri tieteenalojen näkökulmista. Kuten bioeetikko Søren Holm (2013) kirjoittaa, on elämän alkua ja lisääntymistä sekä elämän päättymistä ja kuolemaa käsittelevää eettistä kirjallisuutta paljon, mutta harva tutkija on ollut kiinnostunut tuosta 20–40 vuotta kestävästä ajanjaksosta, joka sijoittuu eläköitymisen ja kuoleman väliin. Lisäksi ikääntymistä käsittelevä eettinen keskustelu on ollut suhteellisen kapea-alaista; huomio on keskittynyt enemmän ikäihmisistä huolehtimisen ja nimenomaan huolehtijoiden intresseistä lähteviin ongelmiin (esim. ”Onko oikein käyttää runsaasti lääkkeellisiä keinoja rauhattomasti käyttäytyvien ikääntyneiden hoidossa?”) kuin ikääntyvien ihmisten itse esiin nostamiin eettisiin pohdintoihin (esim. ”Mitä hyvä ikääntyminen voisi olla minun kohdallani transsukupuolisena maahanmuuttajataustaisena ikäihmisenä?”) (Wareham, 2017). Yksi uusimmista ja nopeimmin kasvavista eettisistä keskusteluista liittyy teknologian käyttöön ikääntymisen prosessin tai ikääntyneiden palveluiden muokkaamisessa. Onko esimerkiksi toivottavaa, että hoivarobotit tuottavat suuren osan vanhojen ihmisten tarvitsemista hoivapalveluista (Preuß & Legal, 2017), tai millaisia positiivisia näkökulmia teknologinen kehitys voisi tuoda iäkkäiden ja robottien väliseen vuorovaikutukseen (Frennert & Östlund, 2016)? Entä onko minulla oikeutta käyttää teknologiaa oman ikääntymisprosessini hidastamiseen, väestön liikakasvusta huolimatta (ks. esim. Pijnenburg & Leget, 2007)? Jos jotakin, ajankohtainen keskustelu nostaa ikääntymisen ja ikäihmisten parissa tehdyn työn kaikissa muodoissaan esille. On ymmärretty, että ikääntymiseen liittyy monia erityisiä kysymyksiä (niin voimavaroja esiin tuovia ja ikääntymiseen liittyviä positiivisia aspekteja kuin erilaisia ongelmia), joiden ratkaisemiseksi tarvitaan ikääntymisen erityiseen elämänvaiheeseen perehtyneitä ammattilaisia. Nykyään ei siis pitäisi olla erityistä tarvetta perustella syitä sille, miksi haluaa opiskella, tutkia tai tehdä työtä juuri ikäihmisten parissa. Itse odotan innolla, millaisia ideoita esimerkiksi meillä ammattikorkeakoulussa tehtävissä ikäihmisiä, työelämän yhteiskumppaneita ja tutkimus- ja kehittämistyön tekijöitä yhdistävissä yhteistyöprojekteja syntyy! Motivoitunutta, innokasta ja iloista syyskautta! Kirjoittaja: Eveliina Holmgren, Geroblogin toimituskunnan jäsen Lähteet: Frennert, S. & Östlund, B. 2014. Review: Seven matters of concern of Social Robots and older people. International Journal of Social Robotics; 6, 299–310. Holm S. 2013. The implicit anthropology of bioethics and the problem of the aging person. Teoksessa M. Schermer & W. Pinxten W (toim.): Ethics, Health Policy and (Anti-) Aging: Mixed Blessings. Dordrecht: Springer, 59–71. Preuß, D. & Legal, F. 2017. Living with the animals: Animal or robotic companions for the elderly in smart homes? Journal of Medical Ethics 43 (6), 407–410 Pijnenburg, M. & Leget, C. 2007. Who wants to live forever? Three arguments against extending the human lifespan. Journal of Medical Ethics: 33, 585–587. Wareham, C. 2017. What is the ethics of ageing? J Med Ethics 2018; 44: 128–132

Värikeidas aisteja avaamaan

12.9.2019
Elina Parviainen, Mia Rosenström, Anniina Salokallio ja Elina Tähtinen-Aalto

Luonnon merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on merkittävä. Siksi geronomiopiskelijat halusivat tuoda luonnon ikäihmisten lähelle Roihuvuoren palvelukeskuksessa. Lévon-instituutin tuoreessa julkaisussa (Ylilauri & Yli-Viikari 2019) Kohti luonnollista hyvinvointia -näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen esitellään 35 suomalaisen Green care -asiantuntijan näkemyksiä tuoreeseen tutkimustietoon perustuen aiheeseen liittyen. (Ylilauri & Yli-Viikari 2019.) Meille suomalaisille yhteys luontoon on aina ollut selvää, ja muutamien vuosikymmenten aikana on tehty kansainvälisiäkin tutkimuksia ympäristön vaikutuksista ikääntyneiden hyvinvoinnille. (Ylilauri & Yli-Viikari 2019.) Lévon-instituutin julkaisussa Erja Rappe esittelee kansainvälistä tutkimustietoa viherympäristön terveyttä ylläpitävistä, kuntouttavista ja terveyttä edistävistä vaikutuksista. Tutkimusten mukaan viherympäristöä rakentamalla voidaan vaikuttaa ympäristön riskitekijöihin, joilla on vaikutusta kansanterveydellisesti merkittäviin terveyshaittoihin. (Ylilauri & Yli-Viikari 2019.) Puutarha hyvinvointia lisäämässä Rappe totesi väitöskirjassaan, että osallistuminen puutarhatöihin ja oleskelu viherympäristössä lisäsi hoivayksiköissä asuvien iäkkäiden kokemusta paremmasta terveydestä (Rappe 2005). Asiakkaita ja henkilökuntaa kuunnellen Roihuvuoren monipuolisen palvelukeskuksen sisäpihan puutarhasta muodostui projektissamme värikäs, kaikkia aisteja hellivä keidas, jossa on otettu huomioon esteettömyys. Puutarha on paikka, jossa voi rentoutua ja rauhoittua. Tutkimusten mukaan puutarhaterapialla on positiivisia vaikutuksia iäkkäiden unen laatuun, muistiin, keskittymiskykyyn sekä kognitiivisiin ja toiminnallisiin kykyihin. Puutarhassa puuhailu voi myös auttaa uusien taitojen oppimisessa sekä vanhojen taitojen mieleen palauttamisessa. (Detweiler & Sharma & Detweiler & Murphy & Lane & Carman & Chudhary & Halling & Kim 2012.) On todettu, että puutarhassa oleilu vähentää muistisairautta sairastavien levottomuutta ja käytöshäiriöitä.  Puutarhassa pitäisi olla tuttuja, alueelle tyypillisiä elementtejä, jotka ovat jo aiemmin olleet osana iäkkään elämää. Puutarha on parhaimmillaan turvallinen paikka liikkua ja olla. Se luo suotuisan ympäristön, jossa voi muistella menneitä aikoja muiden asukkaiden ja läheisten kanssa. (Detweiler ym. 2012.) Puutarhan elävöittäminen Roihuvuoren palvelukeskuksessa Silmät lepäävät puutarhan värikkäissä kukissa ja ne houkuttelevat luokseen myös perhosia ja mehiläisiä. Marjat, yrtit ja vihannekset tarjoavat makuelämyksiä ja voivat toimia ruokahalun herättäjinä. Puutarhassa on tuoleja ja penkkejä, joilla voi istua ja kuunnella lintujen laulua sekä puiden lehtien havinaa.  Kasveja koskettelemalla voi tuntea niiden pehmeyden iholla ja tuntea tuoksun nenässään. (Rappe 2003.) Roihuvuoren monipuolisen palvelukeskuksen pihaprojektissa aistipuutarhan on tarkoitus tarjota iloa kaikille aisteille ja siihen haettiin oppia Käpyrinteen palvelutalon ja Myyrinkodin aistipuutarhoista. Roihuvuoren palvelukeskuksen sisäpihan kunnostus aistipuutarhaksi toteutettiin talkootyönä toukokuun lopulla. Talkooporukka siisti pihaa ja kitki uusien istutusten tieltä rikkaruohoja pois. Osa kasveista istutettiin taimina, osa laitettiin siemenistä itämään. Asiakkaita oli mukana seuraamassa talkooporukan työskentelyä ja kesän edetessä he saavat nauttia kukkaloistosta ja ihmetellä, mitä yrttipenkeistä nousee. Yrttejä voi kerätä ja maistella pitkin kesää. Lipstikka antaa makua lihakeittoon ja sillä voi korvata jopa liemikuutioiden antamaa makua. Monet kukat ovat myrkyttömiä ja niitä voi syödä. Esimerkiksi kehäkukat ja köynnöskrassin värikkäät kukat ovat syötäviä ja niillä voi koristaa salaatteja tai laittaa kakun koristeiksi. Kukkia voi jäädyttää jääpaloihin ja niillä voi koristella kylmiä juomia kesän pihajuhlissa. Katutaide on selkeästi nostamassa päätään katukuvassa. Halusimme hyödyntää taidetta myös projektimme toteutuksessa. Taiteilija Kerttu Hynni (ig: APEK) halusi olla mukana tuottamassa hyvää mieltä vanhuksille ja edesauttaa heidän aktiivisuuttaan. Kerttu loihti yhteistyössä Make Your Mark Galleryn kanssa pihalla sijaitsevan grillikatoksen takaseinään kukka-aiheisen taideteoksen ilahduttamaan ikääntyneitä. Aisteja avaava värikäs puutarha kutsuu ulkoilemaan. Myrkyttömiä kasveja on turvallista hoitaa, ja satoa on mukava kerätä ja maistella.  Puutarhan hoitaminen rauhoittaa ja rentouttaa. Esteettömässä puutarhassa ikääntyneenkin on helppoa liikkua ja päästä nauttimaan luonnosta. Luontoelämykset ovat kaikenikäisiä varten. Kirjoittajat: Elina Parviainen, geronomiopiskelija (AMK), Metropolian ammattikorkeakoulu Mia Rosenström, lehtori, Metropolian ammattikorkeakoulu Anniina Salokallio, geronomiopiskelija (AMK), Metropolian ammattikorkeakoulu Elina Tähtinen-Aalto, geronomiopiskelija (AMK), Metropolian ammattikorkeakoulu Tekstin kuvat: Elina Parviainen Muuta aineistoa aiheesta: Keckman, Eija 2019. Hyvän mielen puutarha. Terapiaa kaikille aisteille. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. Rantakokko, Merja & Rantanen, Taina 2016. Ulkoympäristö ja toimintakyky. Teoksessa: Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina. Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Rappe, Erja 2011. Senioripihan ja lähiympäristön suunnitteluperiaatteet. Julkaisussa: Mäntylä, Heli & Kuusela, Minna & Rappe, Erja & Kuittinen, Matti. TTS:n tiedote; Asuminen, teknologia ja palvelut. 2/2011 (658). Rajamäki: TTS - Työtehoseura. Lähteet: Detweiler, Mark B & Sharma, Taral & Detweiler, Jonna G, & Murphy, Pamela F, & Lane, Sandra & Carman, Jack 6 Chudhary, Amara S & Halling, Mary H & Kim, Kye K 2012. What Is the Evidence to Support the Use of Therapeutic Gardens for the Elderly? Articles from Psychiatry Investigation. US National Library of Medicine. National Institutes of Health. Available at: <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3372556/>. Read 29.5.2019. Rappe, Erja. 2005. The influence of a green environment and horticultural activities on the subjective well-being of the elderly living in long-term care. University of Helsinki, Department of Applied Biology, Publication 24. Rappe, Erja 2003. Puisto, puutarha ja koettu hyvinvointi. Teoksessa: Rappe, Erja & Linden, Leena & Koivunen, Taina. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto ry. Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja 2019. Kohti luonnollista hyvinvointia- näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Lévon-instituutin julkaisu 143. Vaasan yliopisto. <https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/8172/978-952-476-861-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y>.Luettu 6.6.2019.

Kuka bongaisi pilkeläisen?

27.8.2019
Jaana Väisänen

Ikääntyneiden päihteidenkäyttö on yhteiskunnassamme huolestuttavasti kasvava ilmiö suurten ikäluokkien eläköitymisen, juomistapakulttuurin sekä alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäytön yleisyyden vuoksi. Ikääntyneiden päihdeongelmat ovat moniulotteisia, ja ne koskettavat useita tahoja. Ikääntyneiden päihdetyöhön tarvitaan ikäerityisiä toimintamuotoja (Vilkko ym. 2010), jotka huomioivat ikääntyneen elämäntilanteen erityistarpeineen kokonaisvaltaisesti ja moralisoimatta (Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008 – 2011; Sininauhaliitto). Pilketoiminta on yksi matalan kynnyksen toimintamuoto ikääntyneille päihteidenkäyttäjille. Tutkimuksellisella kehittämistyöllä saatujen tulosten mukaan tarvittaisiin kuitenkin lisää viestintää, laajaa verkostotyötä sekä resursseja, koska Pilketoiminta on osin vielä tuntematon päihdetyön toimintamuoto vanhustyön kentällä.   Pilkkeestä pontta kotona pärjäämiseen Matalan kynnyksen vertaistuellinen Pilketoiminta ikääntyneille päihteidenkäyttäjille laajenee Suomessa jo hyvää vauhtia. Pilkeporukassa ikääntynyt päihteidenkäyttäjä saa merkityksellisen yhteisön ilman elämäntapaansa kohdistuvia muutospaineita. Voimaannuttavien kokemusten, vertaistuen sekä tarpeen mukaisen palveluohjauksen myötä hänen itsetuntoaan ja kotona asumistaan tuetaan (Pajunen & Laapio 2015.) Samalla torjutaan syrjäytymistä ja tilanteen ajautumista huonompaan suuntaan. Verkostoissa on voimaa Ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien tavoittaminen Pilkeporukoihin ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia. Ensinnäkin tarvitaan potentiaalisen pilkeläisten tunnistamista ja löytämisen jälkeen usein houkuttelemista ja saattamista mukaan porukkaan (Pajunen & Laapio 2015). Toisaalta taas ongelmajuojien tunnistaminen ja osoittaminen on vaikeaa ilmiön monitahoisuuden vuoksi (Mäkelä, Mustonen & Tigerstedt 2010). Asiakkaat ohjautuvat Pilketoimintaan yleensä verkostojen kautta. Tämän vuoksi verkostotyö onkin Pilketoiminnan menestyksen kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Tutkimukselliseen kehittämistyöhöni liittyen pidetyissä monisektorisissa verkostotyöpajoissa tuotettiin tietoa ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien palveluohjauksen haasteista ja kehittämisnäkökulmista. Aineisto kerättiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä käyttäen ja kolmeen työpajaan osallistui kaikkiaan yhdeksän työntekijää seitsemästä eri kunnallisen tai kolmannen sektorin työyhteisöstä. Aineistosta saatujen tulosten mukaan ikääntyneiden päihdetyössä ja Pilketoiminnassa tarvitaan runsaasti aikaa, pitkäjänteisyyttä, kertaamisia sekä toistuvaa asiakkaan motivointia. Lisäksi tunnistettiin tarve laajan ja monisektorisen vanhustyön verkoston olemassaololle, jonka osana myös Pilketoimintaa voitaisiin tehdä tunnetuksi. Pilketoimintaan resursointi nähtiin työpajoista saadun aineiston mukaan yhtä lailla tärkeänä, jotta toiminta ja uusien Pilkeporukoiden perustaminen olisi ylipäänsä mahdollista. Monisektorista verkostoyhteistyötä voidaan Pilketoiminnan palveluohjauksen lisäksi hyödyntää myös Pilkeporukoiden järjestämisessä. Eri kunnissa Pilkeporukoita onkin jo toteutettu yhteistyössä eri sektorien kanssa. Tutkimuksellisen kehittämistyön aineiston mukaan verkostojen toiminnan, Pilkeporukoiden perustamisen sekä pilkeideologian ymmärtämisen kannalta tärkeää on Pilketoiminnan tunnetuksi tekeminen. Pilkeohjaajakoulutukseen osallistumisen lisäksi verkostotyöpajoissa ideoitiin monenlaisia tapoja Pilketoiminnasta viestimiseen. Ikääntyneiden päihdetyön jatkokehittämistä tarvitaan Vaikka tutkimuksellisen kehittämistyöni aineistosta saadut tulokset eivät olekaan yleistettävissä vähäisen osallistujamäärän vuoksi, vahvistavat ne monisektorisen yhteistyön ja ikäerityisten matalan kynnyksen toimintamuotojen kehittämistarpeen ikääntyneiden päihdetyössä. Tutkimuksellisen kehittämistyön myötä heräsi ajatuksia myös aiheen jatkokehittämiseen liittyen. Kiinnostusta pilkeohjaajakoulutukseen ja mahdollisuuksia Pilkeporukoiden perustamiseksi voitaisiin lähteä selvittämään järjestelmällisesti niin kunnallisissa kuin kolmannen sektorin työyksiköissä. Mikäli Pilketoiminnan vaikuttavuutta halutaan selvittää tarkemmin, voisi sitä tutkia esimerkiksi pidempään pilkeohjaajina toimineiden näkökulmasta. Tutkimuksellinen kehittämistyöni keskittyi Pilketoiminnan kehittämiseen palveluohjauksen näkökulmasta. Etsivä verkostotyö ei voine koskaan olla liian laajaa löytääkseen myös ne potentiaaliset pilkeläiset, jotka eivät löydy palvelujärjestelmän kautta. Näin voimme jokainen kysyä itseltämme, osaammeko bongata potentiaalisen pilkeläisen ja ohjata häntä Pilketoimintaan? Kirjoittaja: Jaana Väisänen, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK –tutkinto-ohjelma Kuvat: Jaana Väisänen Lähteet: Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008-2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:16. ISBN 978-952-00-2609-7 (nid.) http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504225427 s.156 Luettu 23.6.2018 Mäkelä, Pia, Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer 2010. Suomi juo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, Helsinki. s.7 Pajunen, Terhi & Laapio, Marja-Liisa 2015. Ihminen kelpaa sellaisena kuin on. Pilkeohjaajan käsikirja. Helsingin Diakonissalaitos. s.6 Sininauhaliitto n.d. Ikääntyneiden päihdetyö.  Toimintamme. https://www.sininauhaliitto.fi/toimintamme/ikaantyneiden-paihdetyo/  Luettu 21.2.2019 Vilkko, Anni, Sulander, Tommi, Laitalainen, Elina & Finne-Soveri, Harriet 2010. Miten iäkkäät suomalaiset juovat? Kirjassa Mäkelä, Pia, Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer (toim.) Suomi juo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, Helsinki. s.152 Väisänen, Jaana 2019. Matalan kynnyksen Pilke ikääntyneille päihteidenkäyttäjille. Pilketoiminnan palveluohjauksen kehittämisnäkökulmia. Opinnäytetyö YAMK. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Gerontologian erityiskysymyksiä – näkökulmana ikääntyneiden näkövammaisuus

21.8.2019
Sara Syrjä, Arja Törnroos ja Laura Tolkkinen

Väestön vanheneminen on yksi aikamme suurimpia yhteiskunnallisia haasteita. Näkövammaisuus Suomessa, kuten muissakin korkean elintason maissa Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, painottuu ikääntyneisiin, koska valtaosa näkövammaisuuteen johtavista taudeista kehittyy vasta ikääntyneenä. Iäkkäiden näkövammaisten ihmisten määrän lisääntymisellä on vaikutuksia palvelurakenteeseen, yhdyskuntasuunnitteluun ja elinkeinoelämään. Näkövammaisten määrä vähenee Suomessa – entä ikääntyneet? Rekisteröityjen näkövammaisten keski-ikä Suomessa on 79 vuotta. Viime vuosina THL:n Näkövammarekisteriin tulleista uusista ilmoituksista runsaat 80–85 % on koskenut 65 vuotta täyttäneitä. Jos oletetaan, että Suomessa on 55 000 näkövammaista, heistä rekisterin ikäjakaumien perusteella jopa 45 000 on ikääntyneitä. Suurin osa heistä on naisia. Näköongelmaisia eli heikentyneen näön omaavia on tutkimuksen mukaan 173 000, joihin moni ikäihminen kuuluu. Näkövammainen ihminen voi olla heikkonäköinen tai sokea. Näkövammaiseksi ei luokitella ihmistä, jonka näkökyky pystytään korjaamaan laseilla normaaliksi tai jos toisessa silmässä on normaali näkö. Ilmeisesti yleisimmän näkövammaisuuden aiheuttajan, verkkokalvon rappeuman hoidossa saavutettu edistys on vaikuttanut näkövammaisuuden kasvun laskuun. Ikääntyneille tehdään aiempaa enemmän näöntarkastuksia ja erilaisiin silmäkirurgisiin toimenpiteisiin, esim. kaihileikkauksiin, pääsy on helpottunut. Näkemistä helpottavat apuvälineet ovat kehittyneet ja myös kalliiden lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden saanti on parantunut.  Silmälasien saatavuus on parantunut, ja hinnat ovat kilpailun vuoksi laskeneet. Tilannetta parantavat myös ikääntyneiden parantuneet eläkkeet ja pienituloisimmilla takuueläkkeen käyttöönotto. On arvioitu, että väestön ikääntyminen tulisi lisäämään näkövammaisuutta Suomessa lähivuosikymmeninä. Tilanne tulee muuttumaan, kun suuret ikäluokat saavuttavat 70–80 vuoden iän, jolloin näkövammaisuutta aiheuttavat sairaudet yleistyvät. Ikääntyneiden (65 vuotta täyttäneiden) ylivoimaisesti yleisin näkövamman diagnoosi on silmänpohjan rappeuma, joka kattaa 59 % kaikista diagnooseista. Näkövammaisten ikäihmisten asema paranee vammaispalvelulaissa Monitieteinen gerontologia auttaa ymmärtämään, ettei ikääntyneiden henkilöiden näkövammautumisessa ei ole kysymys tavanomaisesta ikääntymiseen liittyvästä toimintakyvyn heikkenemisestä. Sokeus ei ole koskaan ihmiselle normaali tila, vaan kyse on aina vammaisuudesta, myös ikääntyneenä. Vain pieni osa ikääntyneistä ihmisistä näkövammautuu. Suomessa on edelleen turhaa näköongelmaisuutta, kun erityisesti haja-asutusalueilla yksin asuvat ikääntyneet henkilöt eivät ole riittävän silmäterveydenhuollon piirissä. Hoitoon pääsy, hoitokäytännöt ja -resurssit kaipaavat yhtenäistämistä.  Tarvitaan myös tiedolla johtamista: iäkkäinä näkövammautuneilla vaikuttaa olevan nuorella iällä vammautuneisiin verrattuna enemmän puutteita palvelujen ja tukitoimien saannissa. Iäkkäiden näkövammaisten on myös hankalaa saada terveydenhoitoon suuntautuneilta palveluilta tukea autonomialleen. Näkövammaiset vanhukset ovat olleet väliinputoajia – mutta valoa on näkyvissä, sillä heidän asemansa parantuu uudessa vammaispalvelulaissa, kun palveluntarve ei enää uudessa laissa perustu diagnoosiin ja ikään. Tämä on oikea suunta: kohti jokaisen itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeutta. Kirjoittajat: Sara Syrjä, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Arja Törnroos, vanhustyön asiantuntija, Näkövammaisten liitto ry Laura Tolkkinen, sosiaaliturvapäällikkö, Näkövammaisten liitto ry Linkkejä ja taustamateriaalia: Näkövammarekisteri: https://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen/nvrek Näkövammaisten liitto ry – Vanhukset Suomen lainsäädännössä: https://www.nkl.fi/fi/etusivu/palvelut_nakovammaisille/sosiaaliturva_ja_neuvonta/kenelta_saat_apua/kuukausitiedotteet/vanhukset-suomen-lainsaadannossa THL-blogi – Näkövammaisuus vähenee: https://blogi.thl.fi/nakovammaisuus-vahenee/ Näkövammaisen palveluopas 2019: www.nkl.fi/palveluopas

Heikennämmekö yleistyksillä ikääntyvän asemaa?

9.8.2019
Tiia Nurminen

”Voi, musta on tullut vanha!” huudahdamme helposti, jos jokin arkisessa toiminnassamme ei suju toivotulla tavalla. Kyseinen lause sisältää tiettyä puhekielen leikillisyyttä, mutta piileekö siinä sanoma, jolla alennamme ikääntymisen arvokkuutta tiedostamattamme? Meidän olisi hyvä pysähtyä miettimään, syyllistymmekö liian herkästi yleistyksiin, joilla korostamme iän myötä ilmaantuvia heikkouksia. Kyseisestä viattoman ja harmittoman huudahduksen sanomasta voimme tulkita, että ikääntyessä heikkenemme, haurastumme, sairastumme ja menetämme kognitiota. Tällaisissa huudahduksissa ajattelemattomasti halvennamme vanhuutta ajanjaksoksi, joka koostuu osaamattomuudesta ja raihnaisuudesta, jota se ei suinkaan ole. Voisimmekin negatiivisten yleistyksien sijaan korostaa niitä rikkauksia, joita elämä on meille kerryttänyt lapsuudesta lähtien. Meissä kaikissa asuu pieni lapsi Ajan myötä, vääjäämättömästi muuttuva ulkoinen olemuksemme kantaa sisällään monenlaisia kokemuksia. Vaikka lapsia meistä ei enää tulekaan, tunteisiimme vaikuttavat ne lapsuuden kokemukset, joita aika ei ole haalistanut. Sari Valton (2017) ohjelmassa  https://areena.yle.fi/1-4213138 keskustellaan muun muassa siitä, että kaikki koettu kulkee mukanamme ja lapsen minuus on meissä yhä olemassa. Itsellemme merkittävät lapsuuden kokemukset vaikuttavat läpi elämän ja tunne tietyistä elämyksistä on aistittavissa yhä uudelleen: muistelemme sitä, miten mukavaa oli kokeilla pääseekö se pieni kaarnankappale kevätpuron padoista väljemmille vesille tai voimme yhä aistia sen, kuinka hauskaa oli kahlata vesilammikon läpi ja huomata miten syvä siitä oli tullut rankkasateen jälkeen. Tai voimme yhä uudelleen tuntea, miten aurinko lämmittää uintireissussa viilentynyttä ihoamme. Oppia ikä kaikki Muistot voivatkin kaiketi olla hyvin samankaltaisia ihmisen iästä, taustasta ja erilaisuudesta riippumatta. Meidän tulisikin pyrkiä vahvistamaan ymmärrystä ikääntymisestä moniulotteisemmin ja siten, että osaisimme nähdä rikkautena sen kaiken saavutetun tietotaidon ja kokemukset, jota eletty elämä on kerryttänyt. Meidän on myös hyvä tiedostaa, että vanhanakin voi oppia uutta. Ihmisen on kaikissa elämävaiheissa omaksuttava se, että on opittava uutta, jotta selviää itsenäisesti. Ikä-ihmisetkin oppivat uusia asioita elämässään ja jos säilyttää esimerkiksi halun uusien taitojen oppimiseen, ikääntymiseen liittyvä kykyjen heikkeneminen voi jäädä vähäiseksi vaikutuksiltaan vielä hyvinkin iäkkäänä. (Suutama 2013:221–226). Meidän on syytä pohtia kriittisesti sitä, että tukeeko yhteiskuntamme yksilöllistä ja voimavaralähtöistä ikääntymistä oikeasti vai kallistummeko suuntaan, jossa ikääntyvät luokitellaan tiettyyn kategoriaan. Meidän onkin hyvä tietää, että väistämättömien ikääntymismuutosten ilmaantuminen on yksilöllistä. Ihminen voi myös olla aktiivinen mahdollisista iän tuomista rajoitteista huolimatta toimijuuden näkökulmasta. (Jyrkämä 2013:5–15). Vahva vanhuus Ikääntymisen tarkastelu vain kalenteri-iän näkökulmasta antaa pinnallisen näkemyksen. Sen sijaan tutustuminen ikääntymisen eri määritelmiin, luo ymmärrystä jo syvällisemmin. Emme saisi muuttuvan ulkokuoren vaikuttaa asenteisiimme.  Meidän tulisi tietää, että ikääntyminen itsessään ei tuo tarvetta holhoamiselle ja sille, ettemme osaisi tehdä päätöksiä. Meillä voi vielä vanhakin olla unelmia ja tulevaisuuden toiveita. Eeva Vallius muistuttaakin blogissaan http://vanheneviisaasti.blogspot.com/2018/06/vanhenen-vanhenen-joo-joo.html  että elämä ei lopu, vaikka se huteraksi käykin. Heikkous, passiivisuus ja vanheneminen eivät saisi nivoutua yhteen keskustelukulttuurissa. Se vääristää ja vie käsitystä ikääntymisen valoisista puolista yhä enemmän varjoon. Sen sijaan, ikääntymisen myötä kerrostuvaa rikkautta pitäisi hehkuttaa ja saada sitä kirkkaampaan valoon. Meidän tulee rikkoa stereotypioita tuoden vahvemmin esille sitä, että vanhanakin voi voimaantua ja innostua. Ikääntyviä tulee rohkaista mukaan. Voidaan mennä yhdessä sen suuren vaahteran alle, jonka värikkäät lehdet kilvan putoilevat syystuulen sitä ravistellessa. Niitä oli lapsena niin mukava yrittää ottaa kiinni! Kirjoittaja: Tiia Nurminen, vanhustyö YAMK -opiskelija Metropolia ammattikorkeakoulu Kuvat: Tiia Nurminen Lähteet: Eeva Vallius 2018. Getting older- getting wiser blogi. Blogipostaus 17.6.2018.  Saatavana osoitteessa: < http://vanheneviisaasti.blogspot.com/2018/06/vanhenen-vanhenen- joo-joo.html >. Luettu 8.12.2018. Jyrki, Jyrkämä 2013. Ikäihmiset ja toimijuus. Ikäihmisen vireä huominen. Saatavana osoitteessa < http://www.oamk.fi/hankkeet/eee/docs/ikaihminen/jyrki_jyrkama.pdf >. Luettu 6.12.2018 Suutama, Timo 2013. Muisti ja oppiminen. Teoksessa Heikkinen, Heikki - Jyrkämä, Jyrki - Rantanen, Taina (toim.) Gerontologia. Helsinki. Duodecim 221-226 Valto, Sari 2017. Muuttuuko minuus? Yle Areena 17.10.2017. Saatavana osoitteessa: < https://areena.yle.fi/1-4213138>. Kuunneltu 4.12.2018