Voiko työyhteisössä olla ystäviä?

placeholder-image
11.2.2014

Ystävänpäivää vietetään kuluvan viikon perjantaina, 14.2.2014. Mitä, jos työ vie kaiken ajan, eikä ystävyyssuhteita ehdi vaalia riittävästi työajan ulkopuolella? Voiko työpaikalla olla ystäviä? Usein ystävyyttä määrittää se, että toinen hyväksytään sellaisena kuin hän on, vikoineen ja hyveineen. Ystäviä yhdistää yksi tai useampi yhteinen kiinnostuksenaihe. Ystävät luottavat toisiinsa, uskoutuvat toisilleen. Tukevat toisiaan vaikeina hetkinä. Antavat rakentavaa kritiikkiä tarvittaessa. Heittävät hurttiakin huumoria, loukkaamatta kuitenkaan ketään. Eivätkö nämä kaikki asiat toteudu myös modernissa työelämässä? Tulisiko selkeä ero kollegan ja ystävän välillä säilyttää? Epäilen, onko sellainen edes mahdollista työyhteisöissä, joissa ei ole vahvoja rooleja ja hierarkioita, vaan kaikki aulapalveluhenkilöstä toimitusjohtajaan ovat virallisesti määritelty "yhdeksi suureksi perheeksi". Voiko ystävystyminen olla työnantajan näkökulmasta ongelmallista? Hankaluutta voi aiheuttaa tilanne, jossa ystäviksi päätyneiden kollegoiden työtehtävissä keskittyminen herpaantuu. Työaikaa käytetään vaikkapa yhteisen vapaa-ajan  suunnitteluun. Toisaalta voi olla, että vapaa-ajalla ystävykset ratkovat työhönsä liittyviä ongelmia. Kukaan ei raportoi sitä työaikakirjanpitoon eikä siitä saa ylityökorvauksia. Voiko roolien sekaantuminen olla virhe, joka kostautuu esimerkiksi urakehityksen hidastumisena? On mahdollista, että kollega tunkee ystäväksi. Jos lähentyminen ei tunnu itselle mieluisalta, on osattava suojella itseään ja toimittava diplomaattisen jämäkästi. Vedettävä selkeä raja. Olen itse todennut mahdolliseksi kehittää ystävyyssuhteita työpaikalla. Ne perustuvat molemminpuoliseen kunnioitukseen. Yhdistäviä tekijöitä ovat myös koulutustausta ja mielenkiinnon kohteet. Olen kokenut, että ystävyys on työpaikalla voimavara, joka auttaa jaksamaan. Vaikka tiet jossain vaiheessa työtehtävien vaihtuessa eroaisivat, jää jälkeen luottamuksellinen, aikuinen ystävyys. Sen ansiosta on mielekästä jatkaa yhteydenpitoa. Näin ammatilliset verkostot laajenevat luontevasti. Vaikkei aivan ylimmiksi ystäviksi kollegan kanssa yltäisikään, muita voi kohdella ystävällisesti. -- Onko sinulla kokemuksia työyhteisössä syntyneestä ystävyydestä tai ilmiön hyvistä ja huonoista puolista? Avaa rohkeasti sanainen arkkusi, jätä kommenttisi!

Yhteisiä ponnistuksia tarvitaan

placeholder-image

Sain ilokseni työskennellä lähes täyden vuoden Metropolia alumnit ry:n toiminnanjohtajana. Nyt pesti on ohi. Alumnisuhdetoiminnan muutokset ovat käynnistyneet Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Metropolia Alumnit ry on jo 12-vuotias. Se jatkaa toimintaansa vuoden 2014 alusta  itsenäisenä yhdistyksenä, ilman Metropolian sponsoroimaa toiminnanjohtajan työpanosta. Muutos saattaa vaikuttaa radikaalilta. Ilman päivittäisistä toiminnoista ja yhdistyksen jäsenpalveluista huolehtivaa toiminnanjohtajaa yhdistyksen toimintaa jatkava alumnien joukko on valtavien muutoshaasteiden edessä. Yhdistystoiminta on aina toimijoidensa näköistä. Alumniyhdistyksessä toimivilla ihmisillä on päivätyöt, sivutyöt, jatko-opinnot ja perheet, harvalla on riittävästi aikaa sitoutua kantamaan vastuuta myös yhdistystoiminnan systemaattisesta kehittämisestä. Historian varrella yhdistyksellä on ollut useampi toiminnanjohtaja, hallituksen puheenjohtajia ja hallituslaisia kymmeniä. Vaihtuvuus ei ole ollut valtavan vilkasta. En hetkeäkään epäile, etteivätkö viime vuosikokouksessa valittu puheenjohtaja ja hallitus pyri toimimaan yhdistyksen ja sen jäsenistön parhaaksi niillä resurssein, jotka käytettävissä on. Muutokset koskettavat kaikkea yhdistyksen toimintaa. Aika näyttää, kuinka sopeutuminen tapahtuu ja miten se vaikuttaa yhdistykseen. Entisenä toiminnanjohtajana ja alumnina toivon, että nyt jos koskaan, alumniyhdistyksen jäsenistö aktivoituu ja sitoutuu tukemaan yhdistyksen hallitusta toiminnan ylläpitämisessä. Samalla kiitän yhdistystoiminnan parissa kuluneista hetkistä ja toivotan menestystä tulevaan. Metropolia Ammattikorkeakoulu ei ole unohtanut alumnejaan. Päinvastoin. Vaikka yhdistystoiminta jää historiaan, alumniyhteistyö nostetaan ammattikorkeakoulussa entistä selkeämmin esiin. Alumnit ovat Metropolian tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Siksi Metropolia Ammattikorkeakoulun (ja sitä edeltävien oppilaitosten) alumneille suunnattavaa suhdetoimintaa kehitetään vuoden 2014 aikana aktiivisesti. Kehittämistyöhön ovat kaikki alumnit tervetulleita osallistumaan. Alkuun sen voi tehdä liittymällä Metropolia ammattikorkeakoulun alumneille suunnattuihin some-kanaviin ja käynnistää siellä keskustelua. Voi myös seurata tätä blogia ja jättää kommentteja. Tai ottaa yhteyttä henkilökohtaisesti, alumni ät metropolia piste fi. Alumnisuhdetoiminnan palvelut, siihen liittyvä viestintä ja erilaiset käytännön toimenpiteet käynnistyvät vaiheittain vuoden kuluessa. Pysykää kuulolla.

Miten tulla valituksi työtehtävään?

placeholder-image
28.1.2014

Työmarkkinoilla on kova kilpailutilanne. Töitä ei riitä kaikille. Myös korkeakoulutettuja on työttömänä, tai he eivät ole koulutustaan vastaavissa tehtävissä, tai työ ei ole täysiaikaista. Kuitenkin joillain työnantajilla saattaa olla pulaa osaajista. Ristiriita vaikuttaa ilmeiseltä. Työnantajat käyttävät monenlaisia rekrytointiprosesseja löytääkseen juuri sen oikean henkilön juuri siihen tehtävään, joka on vapaana. Kun työpaikka avataan julkiseen hakuun, ryntäys on valtava. Yhtä tehtävää saattaa hakea sadoittain työtä vailla olevia. Moni työnantaja turvautuu ulkoistettuun ennakkokarsintaan. Se on ymmärrettävää, sillä työnantaja saattaa olla pulassa, jos joutuu käsittelemään itse satojen kandidaattien hakupaperit ja järjestämään haastattelut. Työnantajan ulkopuolelta ostettavia rekrytointiapuja on monenlaisia. Voi vuokrata työvoiman vuokrafirmalta. Voi ostaa palveluja suorittaakseen kokonaisen tai osan rekrytointiprosessistaan ulkopuolisen tahon suorittamana.  Psykologisia profilointeja, taitotestejä, video- ja ryhmähaastatteluja. Näihin kaikkiin menetelmiin työnhakija voi törmätä. Mutta mitä nämä ennakkokarsintakierrokset oikeastaan ovat? Kuka niitä suorittaa? Minkälaisia tuloksia työnantajan ulkoistamat rekrytointiprosessit tuottavat? Johtaako kolmi- tai viisivaiheinen rekrytointiprosessi haluttuun lopputulokseen? Jos esikarsintavaiheet menevät omasta mielestä hyvin, on sopiva tutkinto ja monen vuoden työkokemus, mutta sekään ei enää riitä takaamaan työpaikkaa, mitä tavallinen ihminen voi enää asialle tehdä? Onko valituksi tuleminen ainoastaan tuurista kiinni? Osallistu keskusteluun tai kerro oma kokemuksesi rekrytointiprosessista. Voit vastata anonyymisti lomakekyselyyn täällä. Kyselylomake on avoinna helmikuun loppuun asti. Kyselyn tuloksista koostetaan oma blogimerkintä maaliskuun aikana ja se julkaistaan tiistaina 25.3.2014.