Alumnien uratarina: opiskelijatiimistä suoraan start-up -yrittäjiksi
Practigamen tarina alkoi Metropolian opiskelijoiden osallistumisesta Electrian projektiin opiskeluaikana. Lehtorin idean pohjalta tiimi lähti rakentamaan hoitotyön opetuspeliä. Tietotekniikan, 3D-animoinnin ja muotoilun osaajat tiimiytyivät. Nyt he ovat tuoreita alumneja ja start-up -yrittäjiä. Practigamen osakkaina käyttöliittymäsuunnittelija Saku Nylund, 3D-artisti Anna-Saida Koskiluoma ja koodari Tuomas Louhelainen muodostavat toimivan tiimin, jossa kaikilla oman osaamisalueen mukaiset työt. Miten päädyitte yrittäjiksi? Tuomas: ”Kun tulin Electrialle duuniin, heti alussa projektipäällikkö Sampo Nurmentaus puhui, että projektista olisi mahdollisuus spinnata firma. Ite oon aina tiennyt, että haluan jossain vaiheessa pistää firman pystyyn. Toisaalta luulin, että menisin ensin johonkin firmaan duuniin. En tiedä, ajatteliko kukaan että oikeesti näin tehdään, mutta oli kuitenkin tiedossa se mahdollisuus”. Anna-Saida: ”Oli se tiedossa, että jossain vaiheessa firma pystyy, mutta vähän epävarmaa alkuun. Sitten tilaisuus tuli ja siihen tartuttiin. Projektin aikana saatiin hommat käyntiin ja tiesi että saman tiimin kanssa jatkaisi, oli aika hyvä fiilis, kun tiesi että kommunikaaito pelaa ja sillä lailla hyvä tehdä töitä yhdessä.” Electria sijaitsee Vantaan Technopoliksessa, kasvavalla Aviapoliksen alueella. Start-up -toimintaa on voitu tukea tarjoamalla hyvä vuokrasopimus toimitiloihin määräajaksi. Muutakin tukea entinen opinahjo tarjoaa päivittäin: ”Metropolian ja Turbiinin väkeä tapaa toimitiloissa päivittäin. Heiltä saa tukea ja konsultaatiota tarvittaessa, tulee tervehdittyä, spesifimpääkin voi keltä vain kysyä. Tosi positiivista”, Tuomas kertoo. Vastavalmistuneiden budjetista ei välttämättä löydy isoja varoja investoida yritystoimintaan, onneksi nytkään ei ole tarvinnut. Yritystoiminta on käynnistetty starttirahalla ja Practigamen toimitusjohtaja Jaana-Maija Koivistolta löytyi rahoitus tarpeellisiin laitehankintoihin. ”Kyllähän ”oikeissa töissä” voisi tienata neljäkin kertaa enemmän, eli sikäli riskillä ollaan mukana”, Tuomas huomauttaa. Anna-Saida jatkaa: ”Starttirahalla yritetään. Taloudellinen tilanne voisi olla parempi, mutta tekeminen on nyt mielenkiintoista ja mielekästä: Lisäksi yrittäjän alkutaipale ja opiskelijan taloudellinen tilanne ei eroa paljoakaan toisistaan, joten oli helppoa jatkaa niukalla ansiotasolla suoraan valmistumisen jälkeen.” ”Kynnys on matalampi, kun ei ole ehtinyt olla töissä tienaamassa ”liikaa”. Lisäksi kellään tiimistä ei ole isompia taloudellisia perhe- tai taloussitoumuksia”, Saku muistuttaa. Start-up -yrittäjien aika keskittyy tuotekehityksen ympärille. Tuote on selainpohjainen opetuspeli sairaanhoidon eli hoitotyön alalle. Tuote vaatii jatkuvaa testausta, ennen kuin se on myyntivalmis koulutusorganisaatioille ja myöhemmin myös kuluttajille. Ohjelmiston testaamisessa mukana ovat aidot käyttäjät, eli Saku suuntaa protojen kanssa testaamaan peliä opiskelijoilla ja alan ammattilaisilla muun muassa Metropoliasta, Turun AMKista, HUSista. Kerätty käyttäjäpalaute vaikuttaa ratkaisuihin suoraan. Pelin yksinkertainen tehtävänanto kuuluu: hoida potilasta! Peli toimii webissä ja siinä on täysi muunneltavuus. Pelistä on tarkoitus tulla opiskelijoille motivoiva oppimistyökalu. Ohjaajalla on mahdollisuus seurata osaamisen kehittymistä ja jättää palautetta oppijalle. Opettaja voi tehdä omia ryhmiä ja potilastapauksia voi muokata täysin oman mielen mukaan. Opettaja voi saada tiedon, mikä asia on ollut koko ryhmälle vaikeinta. Pelituote muokkautuu globaaleille markkinoille kieliversioiden ansiosta. 3D-artistille riittää töitä, koska markkinoille mentäessä hahmojakin täytyy jonkin verran kohdistaa. ”Naishahmoa ja nuorempaa potilasta on toivottu ja toki naiselle tehdään sairaaloissa eri toimenpiteitäkin kuin miehille”, Anna-Saida huomauttaa. Peli ei ole syntynyt yhdessä yössä. Matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on pitkä. ”Ensimmäisten versioiden testausvaiheessa ymmärtää tehneensä jotain huonoja ratkaisuja, jos joutuu demonstroidessa koko ajan selittämään, mitä on tekemässä”, Saku naurahtaa. Entäpä alumnien tulevaisuudensuunnitelmat? ”Aion olla jatkossakin yrittäjänä, tässä tai jossain muualla. Yrittäjyydessä on niin monta plussaa, kuten työtahti ja itse päätetyt työajat. Joskin Electria sijaitsee paikassa, josta ei pääse yöllä pois…”, Tuomas aprikoi ja toiset räjähtävät nauruun. ”Practigame on pieni organisaatio, mutta koko ajan tässä syntyy ymmärrystä, joka auttaa sopeutumaan isompaakin organisaatioon. Yrittäjänä toimiminen edistää kokonaisvaltaista liiketoiminnan hahmottamista. Siirryn varmaan jossain vaiheessa perustyöntekijäpuolelle johonkin isompaan yritykseen. Siitä voi olla hyötyä, jos hyppää takaisin yrittäjyyteen”, Anna-Saida kaavailee. ”Tähän on nyt sitouduttu. Täytyy luoda yksi peli kerrallaan alusta loppuun, mutta opetuspelejä voisi muillekin aloille tehdä. Tämä on nopeasti kehittyvä toimiala. Ei tiedetä, minkälaisia tulevaisuuden pelit voivat olla”, Saku kiteyttää. Tutustu yritykseen http://practigame.com
Alumnin uratarina – Lasse Parkkila on kitaristi, musiikkipedagogi ja yrittäjä
Lassella oli ensin bändi, sitten kiinnostus muusikon uraan. Soitonopettajaksi Lasse päätyi sattumalta “periessään” ystävältään kitaraoppilaita. Tie vei Järvenpäästä Kotkan kautta Helsinkiin ammattikorkeakouluun, kitaran ja musiikkipedagogin opintoihin. Muutama vuosi myöhemmin hän on Metropolian alumni, kitaransoitonopettaja ja osa-aikayrittäjä. Tilanne kuulostaa tämän päivän silpputyöläisen arjelta: bändikeikkaa, musiikin opetusta, yrittäjyyttä. Miten tähän on tultu? Lasse perusti yrityksen jo konservatoriossa opiskellessaan. ”Se oli helppoa. Netti on pullollaan sivustoja, joista saa kaiken tarvittavan tiedon toiminimen perustamiseksi. Toiminimi ei poista opiskelijalta opintotukea tai asumislisää, kunhan tulorajat eivät ylity.” Lassella pyörittää toiminimensä kautta myös laskutuspalvelua. Se on laskutusyritys, jonka asiakkaita ovat keikkailevat muusikot. Laskutuspalvelujen tarjoaminen alkoi puolivahingossa ystävien bändejä auttaen. Lassella ei ole kaupallisen alan koulutusta. Hän kritisoi omien opintojensa osana olleiden yrittäjyysaiheisten luentojen laatua. ”Luennoitsija ei tuntenut musiikkialaa. Tunneilla keskityttiin muusikoille tyypillisen yritysmuodon sijasta epäoleellisuuksiin. Tuntien aikana ja niiden jälkeen sainkin vastata muiden opiskelijoiden kysymyksiin toiminimen koukeroiden ollessa jo melko hyvin hallussa”, Lasse toteaa. Verottaja ja muutkin tahot ovat tarjonneet Lassen mielestä hyvää, ilmaista neuvontaa. Kirjanpito sivutoimisella toiminimellä onnistuu hyvin alkeellisilla Excel-taidoilla. Lasse on itseoppinut, mutta on välttänyt yrittäjän pahimmat karikot. Yritystoimintaa suunnitellessa täytyy huomioida riskit. Lassen mukaan niistä vakavin on toiminimen perustaneelle se, että osa- aikayrittäjänäkin vastaa itse henkilökohtaisesti kaikesta. ”Toiminimellä yrittäminen on todella yksinkertaista niin kauan kun kyseessä on vain omien palkkioiden laskuttaminen. Jos haluaa pystyä maksamaan palkkoja myös muille, on asioista otettava huomattavasti laajemmin selvää. Myöskään yrittäjä-statukseen kerran siirryttyään on vaikea päästä siitä pois eli yhteiskunnan tukiverkostot katoavat yrittäjän ympäriltä.” Muusikko on usein yrittäjä tai freelancer. Friikkujenkin tulisi ymmärtää tulonmuodostuksen päälle. ”Muusikon keikkojen kohdalla puhutaan usein laskutussummista. Ja tämähän ei todellakaan ole se mitä käteen jää. Jokaisen freelancerin tulisi ymmärtää mistä palkka koostuu”, Lasse huomauttaa. Asia on yksinkertainen, mutta ei aina oikein ymmärretty. Freelancereiden asemasta on käynnissä lainmuutos ja siitä seurannut huolestunut keskustelu. Lasse nostaa esiin, että tällä hetkellä aiheesta vallitsee suuri epätietoisuus eivätkä esim. TE-keskukset osaa soveltaa lakia. Lassen mielestä onkin ikävä ajatus, jos esimerkiksi kaikki muusikot pakotettaisiin yrittäjiksi: ”Kaikista ei todellakaan ole yrittäjäksi eikä tarvitsekaan olla. Freelancereiden tulisi tarpeen vaatiessa jatkossakin voida laskuttaa keikkansa laskutuspalveluiden kautta.” Vaikka Lassella on yrityksen suhteen kasvuhaluja, hän nauttii myös bändin keikkailusta ohjelmatoimiston välityksellä, sekä opetustyöstään, josta saa vakituista tuloa. Tuottelias mies on laatimassa kitaransoiton opasta aloittelijoille ja suunnittelee hakeutumista jatko-opintoihin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon saadakseen. Tutustu yritykseen http://keikkalasku.fi
Rakas ura
Lauantaina 6.2. minulla tulee täyteen kymmenen vuotta Metropolian (ja sitä edeltävän laitoksen) palveluksessa. Haluan siksi kirjoittaa lämpimän onnittelukirjeen uralleni. Kymmenen vuotta voi olla lyhyt tai pitkä aika. Itselleni se on yli 25% koko eliniästäni, joten pitäisin ajanjaksoa kohtalaisen merkittävän mittaisena. Aikamääreistä viis - sisältöhän uran merkityksellisyyden ratkaisee! Omani on ollut tähän saakka hyvin monivaiheinen ja rikas. Olen saanut kokea alumnikoordinaattorin, kansainvälisten asioiden koordinaattorin, hanketiedottajan, projektipäällikön ja koulutuspäällikön tehtävät esimiesvastuineen. Olen myös luennoinut ja kehitellyt opintojaksoja, mutta pedagogi en ole. Tehtävieni ytimessä ovat kehittäminen, verkostoituminen, ongelmanratkaisu ja projektinhallintataidot. Aina, kun on luullut vakiintuneensa johonkin tehtävään, on nurkan takaa iskenyt muutos. Tehtävät, yksikkö, esimies tai organisaation rakenne on muuttunut. Työkaverit ovat vaihtuneet tasaiseen tahtiin. Osaamista on saanut päivittää. Se on pitänyt mielen kirkkaana. Kaikki työ on ollut minulle tärkeää, jopa rakasta. Mutta itselleni mielekkäintä urallani on jatkuvan oppimisen vaatimus. Kontaktiverkostot ovat avain menestykseen tehtävässä kuin tehtävässä. Verkostoissa toimiessa fokuksen on oltava ihmisissä. Ihmisten kanssa työskennellessä tärkeintä ovat kunnioitus ja kiittäminen. Heitä, jotka kiitoksen ansaitsevat, ei aina kiitetä riittävästi. Kiitos kaikille kollegoille ja asiakkaille! Asiat voivat riidellä, mutta suhdetoiminnassa pitää jäädä mahdollisimman hyvä jälkimaku. Toisten ihmisten tekemisiin ei voi itse vaikuttaa, olipa esimies tai ei. Luonteenpiirteet, persoonallisuudet ja maailmankatsomukset ovat jokaisella omansa. Ihmisten parissa työskennellessä yhteentörmäyksiltä ei aina voi välttyä. Ura on kymmenessä vuodessa opettanut paljon, mutta kasvattanut vielä enemmän. Kymmenen vuoden aikana olen kolmesti törmännyt aidosti hankalaan tilanteeseen. Ne ovat olleet vaativimmat ja nöyrimmät hetket. Olen aina osannut myöntää virheeni. Olen pyytänyt anteeksi mokia ja ottanut niistä opiksi. Olen urallani ehtinyt käydä burn-outin partaallakin. Työkuormat ovat olleet pahimmat, kun on määräaikaisessa roolissa pyrkinyt osoittamaan olevansa korvaamaton ja seuraavan määräaikaisen pätkän arvoinen. Eräänä vuonna tein kolmea määräaikaista tehtävää yhtä aikaa. Selvisin siitäkin, mutten suosittele herkemmille. Seitsemän vuotta määräaikaisuuksia tahkottuani pääsin työelämän munkkipossukerhoon ja sain toistaiseksi voimassa olevan työntekijän pestin. Vakituisena työntekijänä omaksuu nopeasti pitemmälle tähtäävän näkökulman työhön. Täytyy katsoa laajoja kokonaisuuksia. Kolmen vuoden aikana esimies ja työyksikkö ovat vaihtuneet vasta kolme kertaa, ja tehtävätkin ovat taas muuttumassa. Uutta tulee koko ajan, ei pääse jämähtämään paikoilleen. Työstä murehtiminen on stressaavaa. Työ muuttaa muotoaan, mutta ei se lopu mihinkään. Tulevaisuudesta ei varmuudella tiedä, siihen on vain sopeuduttava. Kaikenlainen tulevaisuuden, tuntemattoman tai hallitsemattoman pelko on inhimillistä, mutta älytöntä ja siksi turhaa. Epävarmuudensietokyvyn kasvattaminen on nuorelle ammattilaiselle tärkein lahja, jonka voi itselleen ojentaa. Nostankin kahvikupposen uralleni ja kaikille sen aikana tapaamilleni ihmisille - huraa, ilman teitä ei olisi minua! Jatkukoon yhteistyömme eläväisenä ja alati opettavaisena tulevinakin vuosina!