Alumnin uratarina – Juhani Kauhaniemi, automaatioinsinööri
15.3.2017
Vuoropuheluja
Valmistuin automaatioinsinööriksi Metropolian Myyrmäen yksiköstä 2015. Päädyin rakennusautomaatiosuunnittelijaksi suunnittelutoimisto Optiplan Oy:lle. Ensin pääsin työharjoitteluun, eikä aikaakaan, kun sain mahdollisuuden tehdä myös lopputyöni. Minua ilahdutti heidän positiivinen suhtautuminen harjoittelijoihin sekä panostukset työviihtyvyyteen ja valmistumisen jälkeen päädyinkin tänne vakituiseen työsuhteeseen. Minulle annettiin jo harjoitteluaikana vastuullisia tehtäviä, joissa pystyin kehittämään taitojani niin automaatiossa, projektityössä kuin kokonaisuuksien hallinnassa.
Rakennusautomaatiosuunnittelijan tehtävä on kuvata kaavioin ja toimintaselostuksin, miten rakennuksen moninaisia lämpö- vesi- ja ilmanvaihtojärjestelmiä ohjataan ja säädetään siten, että rakennus pysyy kunnossa ja siellä on viihtyisää olla.
Metropolian automaatiolinja on tekniikasta yleisesti kiinnostuneelle erinomainen valinta. Automaatio on erittäin laaja alue kattaen opintoja aina ohjelmoinnista, rakentamiseen, teollisuuteen ja logistiikkaan. Ennen Optiplanille tuloa en edes kuvitellut työskenteleväni rakennusalalla.
Metropolian automaatiolinja on kattavuudessaan kehuttava. Kun valmistumisen jälkeen päivitin ansioluetteloni ja kirjasin, mistä kaikista automaatiojärjestelmistä olin koulussa kokemusta saanut, niin listan pituus ja monipuolisuus oli vakuuttavaa.
Ja kaikille opiskelijoille, jotka epäilevät osaavatko he soveltaa oppejaan työelämässä: AMK antaa työkalut ja työelämä opettaa käyttämään niitä - hyvät työnantajat myös ymmärtävät tämän. Ole siis innokas oppimaan työelämässä ja valmis antamaan muutama extratunti työuran alussa asioiden ymmärtämiseen, niin vuoden jälkeen huomaat, mitä tarkoitan :).
Alumnin uratarina – Tomi Siebel, laatuinsinööri, Saksa
9.2.2017
Vuoropuheluja
Tomi Siebel valmistui Metropolian kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi 2014. Asuinpaikka on Saksa, jossa Tomi työskentelee tittelillä Quality Engineer yrityksessä HP Pelzer GmbH. HP Pelzer on maailman johtava autoteollisuuden akustisten- ja eristys osien valmistaja Hän asuu Kaiserslauternissa, mutta käy töissä Wittenissä Ruhrin alueella 330 kilometrin päässä. Etäisyydet kotoa töihin ovat yleiset Saksassa. Autobahn palvelee kaikkialla. Viikonloppuisin ollaan kotona, työviikot jossain lähempänä.
Tomi Siebelin tehtävä on toimia laatuinsinöörinä Volvo-projektissa. Pelzer tekee Volvolle uuteen S90/V90-malliin takakontin sisustusta. Käytännössä Siebelin työ on projektin johtamista; PPAP-prosessin saattamista loppuun, laatuvaatimuksien ja spesifikaatioiden täyttäminen on laadunvalvonnan kulmakiviä.
Valmistumisen jälkeen Siebel muutti heti Saksaan, eikä hänellä vielä ollut työkokemusta. ”Lähetin 300 hakemusta ja sain muutaman haastattelun. Se ei ollut helpoin vaihtoehto, halusin silti tehdä niin ja se on toiminut hyvin. Aluksi oli vaikeaa, en tarkalleen tiennyt mitä pitäisi tehdä tai tarjota yrityksille. Työnhaussa meni nelisen kuukautta, aloitin lopulta pienessä, juuri perustetussa firmassa, joka teki autonosien laadunvalvontaa. Meillä oli muutamia ulkomaalaisia asiakkaita, joita yritettiin markkinoida euroopassa, joka ei onnistunut. Yritys meni konkurssiin ja siitä tuli opittua paljon kaikenlaista, yrityksen nousu ja tuho. Sen jälkeen oli helpompi löytää töitä, lähetin 20 hakemusta, tuli 5 haastattelupyyntöä: parin kuukauden päästä olin seuraavassa työpaikassa.
Täällä on laatuinsinööreille autoteollisuudessa paljon töitä, koska teollisuus perustuu alihankkijoihin. Toimiva autoteollisuus vaatii alihankkijoiden valvontaa. Projektinhallintaan, alihankkijoiden valvontaan ja laatuinsinöörin aloille löytyy töitä Saksassa”.
”Nykyiseen tehtävään päädyin hakemalla. Hain eri paikkoihin, mulle soitettiin ja kysyttiin lyhyen haastattelun jälkeen, paljonko haluan palkkaa. Yleensä Saksassa kysytään heti palkka, sitten sanotaan summa, se on ok tai ei, riippuen yrityksen kaavaillusta budjetista. Kairon taksikuskit ovat hyvä preppauskeino palkkaneuvotteluihin. Palkka- ja hintatasosta sen verran, että taso Saksassa ei houkuttele palaamaan Suomeen. Olen nyt siirtymässä projektipäälliköksi omaan projektiin. Toinen Saksassa yleinen juttu on että insinöörit työllistyy ensin rekrytointifirmojen kautta ja myöhemmin siirtyy vakituiseksi yritykseen, näin minunkin tapauksessa. Mielikuvani on, että työnteko Saksassa on tahdiltaan kovempaa kuin Suomessa."
Siebel jatkaa: ”Täällä pitää toimittaa. Ei voi taukoja pitää, jos on töitä. Jos haluaa edetä, kelloa ei voi katsoa. Kun ei ole töitä, on vapaampaa jos on tehnyt työnsä hyvin. Kun pitää tehdä töitä, on vaarallista sanoa että kello on neljä, täytyy lähteä kotiin. Varsinkin autoteollisuudessa on hektistä. Varastot on pieniä, koko ajan pitää tulla uutta tavaraa alihankkijoilta. On vaarana että tehdas pysähtyy, jos ketju ei toimi. Siksi pitää olla varautunut koko ajan.”
Siebelin mukaan työkulttuuri Saksassa riippuu kuitenkin työpaikasta. ”Kun menet haastatteluun, sun täytyy pitää siitä henkilöstä joka sua haastattelee, se on yleensä sun tuleva pomo. Jos se toimii hyvin, sopii ajattelutapa hyvin yhteen. Työpaikat, jotka olen saanut, niissä on haastattelujen jälkeen ollut ajatus, että toi meni hyvin, persoonallisuudet ovat kohdanneet hyvin. Sitten on ollut haastattelut, joiden jälkeen on ollut tunne etten haluaisi työskennellä tuolla, eikä niitä paikkoja ole mulle tarjottukaan”, Siebel summaa.
Urakehitykseensä Siebel kokee koulutuksen ja oman asenteen vaikuttaneen eniten.
”Koulutuksen avulla pääsee näihin työtehtäviin. Koulutus on pakko olla. Uskon, että uralla on paljon kiinni asenteesta. Yritän lukea paljon kirjoja, jotka auttaa itsensä kehittämiseen. Ne ovat auttaneet siihen, miten reagoida tilanteisiin ja ongelmiin. Esimerkiksi, miten pysyä positiivisena. Suosittelen kirjaa Dale Carnegie; Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Tärkein sisältö tuossa kirjassa on neuvottelusta, eli miten olla mukava henkilö ja saada toinen ymmärtämään sun pointti niin, että molemmat on tyytyväisiä. Eli lähinnä miten esittää asioita.”
Metropoliassa annetusta opista Siebel kokee hyötyneensä etenkin siinä, miten työskennellä hyvin ja laadukkaasti. Miten raportoida, esimerkiksi labrakursseissa ja opinnäytetyössä oppii tiettyä järjestelmällisyyttä ja laadukasta työtä.
Lisäksi kiitoksen ansaitsevat opettajat. ”He, jotka ovat olleet työelämässä. Heiltä sai tietoa, jota ei oppikirjoista saa, erityinen kiitos opinnäytetyöni ohjaajalle lehtori Jarmo Perttulalle.” Myös kieliopinnot Tomi Siebel kokee tärkeäksi anniksi. ”Saksaa olen opiskellut ammattikorkeakoulussa, on tärkeää saavuttaa tietty taso että pystyy kommunikoimaan. Arkikeskustelujen täytyy sujua. Englanti pitää olla vahva, joka tukee vaikeammissa keskusteluissa.”
Valinta lähteä opiskelemaan insinööriksi syntyi lukiossa. Nyt Siebel kuvailee: ”Tämä on ollut mahtava matka, oon nähny niin paljon, päässyt matkustamaan työn kautta niin paljon, Euroopan ulkopuolelle tapaamaan eri paikkoihin uusia ihmisiä. Toki on raskasta olla koko ajan matkustamassa, mutta toisaalta tulee nähtyä niin paljon ja on tapahtumien keskipisteessä. Teen globaalisti töitä, tapaan paljon eri kansallisuuksia töissä, kuten Kiina, Tsekki, Hollanti, Britannia, meillä on monikansallinen tiimi. Minulle kansainvälistyminen on sitä, että tunnet, että sinulla on mahdollisuus asua myös muissa maissa.”
Rekrytoitumisvinkkeinä Tomi Siebel kertoo, että jos haluaa esimerkiksi autoteollisuuteen töihin, ”kannattaa ostaa muutama kirja tietystä aiheesta, jotka kiinnostaa. Autoteollisuuden uraa havittelevan kannattaa valita teoksia APQP:stä, PPAP:sta ja FMEA:sta, edellä mainitut järjestelmät ovat konkreettista tietoa, minkä voi tuoda esille työhaastattelussa. Siitä pääsee alkuun. Sen jälkeen voi etsiä sopivan polun eteenpäin."
"Opiskelijoille haluaisin vielä sanoa, että työnteko on helpompaa kuin opiskelu, eikä menestymistä työelämässä ole syytä epäröidä. Tarttukaa rohkeasti tilaisuuksiin, mutta vasta kun koulu on suoritettu kunnialla loppuun!”
Anonyymit asiantuntijat
27.12.2016
Vuoropuheluja
"Asiantuntija" on yksi Suomen tyypillisimmistä ammateista. Tittelin alle mahtuu joka alan edustajia, taustoja ja urapolkuja. Asiantuntijoiden nippuun liitettävien yksittäisten ammattilaisten kirjo on laaja. Erottuminen oman alansa edustajana vaatii työtä. Kilpailu jokaisesta työpaikasta on kovaa. Silti työorganisaatioissamme toimii asiantuntijoita tai spesialisteja, jotka piiloutuvat harmaaseen massaan. He tekevät asiantuntijatyönsä jämäkällä otteella, rakkaudella ja vahvalla ammattietiikalla. Mutta alan asiantuntijoita etsittäessä, hakukoneet eivät löydä heitä.
Eivät he ole huonompia asiantuntijoita kuin toisetkaan alansa edustajat, he vain valitsevat keskittyä olennaiseen - omaan asiantuntijatyöhönsä. Globaalin kilpailun aikakaudella omaan työhön keskittyminen ei joka tilanteessa enää riitä, ei palvele tarkoitustaan. Harmaiden asiantuntijoiden työn tulokset on helppo sivuuttaa päätöksenteossa, vaikka he tietäisivät kaikki oikeat vastaukset kaikkiin alansa kiperiin kysymyksiin ja suorittaisivat työnsä oikein.
Asiantuntijat tekevät tärkeänä pitämää työtänsä, raportoivat tekemisestään organisaationsa sisällä, ja luovat omalla työllään suuntaviivoja oman organisaationsa tai jopa kansakunnan tulevaisuudelle. Joka alalle mahtuu yksi tai muutama asiantuntijaa, joiden nimet tulevat ensimmäisenä mieleen, kun kyseisen alan edustajaa tarvitaan antamaan asiantuntijalausuntoa medialle. Ovatko he aina parhaita alallaan ja eniten oikeassa? Tuskin.
Asiantuntija on anonyymi, kunnes hänestä tulee brändi. Valta on medialla. Sosiaalisella tai perinteisellä. Kansalaiset eivät juuri minkään alan asiantuntijatyötä sen vivahteikkaitten nyanssien kautta ymmärrä, eivätkä sitä siksi arvosta, ennen kuin median kautta asiantuntijan erityisalana oleva ilmiö nousee yleisesti tunnetuksi puheenaiheeksi. Mitä, jos ei olekaan itse samaa mieltä oman alansa eniten mediassa esillä olevien asiantuntijoiden kanssa? Kuka muokkaa median ja sen välityksellä koko kansan mielipiteitä? Eikö mukana keskustelussa tulisi olla se vaihtoehtoinen, kriittinen ääni? Ei siksi, että joku kokee tarvetta ilmaista olevansa itse enemmän oikeassa, vaan siksi, että se oma ala voisi saada puhtia kehittymiselle siitä, että muitakin ääniä valikoituisi kuultavaksi, kuin vain se julkisuudessa eniten käytetty?
Moni asiantuntija kavahtaa itsensä brändäämistä, mutta ehkä sekin ymmärretään usein liian vakavasti. Jokin digitaalinen jalanjälki on luultavasti uran varrella kertynyt joka tapauksessa. Mikset ottaisi omaa verkkopreesensiäsi omiin hyppysiisi?
Harjoituksena; Googlaa itsesi. Mitä löytyy? Kelpaavatko tulokset? Jos ne eivät miellytä, on hyvä pohtia, miten tilannetta voisi parantaa
Ehdotuksena; bloggaa, tubeta, tee podcasteja, kirjoita kolumni paikallislehteen. Ole esillä niissä kanavissa ja foorumeilla, joissa alasi ihmiset muutenkin ovat. Kerro tekemästäsi työstä tekstein, kuvin, videoin. Jokaiselle löytyy jokin sopiva itseilmaisumuoto
Huomio; mitä useampi alansa asiantuntija esittää omia näkemyksiään julkisesti, se kehittää myös osaltaan niin alasi kollegoiden kuin suuren yleisön ymmärrystä alastasi
Kommentit
Ei kommentteja