Tulevaisuuden tuottajat

Viidessä vuodessa larppaavasta assarista pelien parissa uraa luovaksi tuottajaksi. Mitä ihmettä tapahtui? Kun aloitin opintoni syksyllä 2014 moni vanhempi opiskelija ja opettaja toisti ensimmäisen vuoden aikana mantraa, että ryhtymällä tekemään ei ikinä tiedä minne päätyy. Siksi kannattaa seurata intressejään. En tiedä uskoinko tähän silloin, mutta keväällä 2015 hain tuottamaan ohjelmaa harrastuskenttäni merkittävimpään tapahtumaan, Ropeconiin. Niin isosta tehtävästä minulla ei vielä ollut kokemusta, mutta luottamusta irtosi opintojen ansiosta. Kulttuurituotannon mahtaviin ominaisuuksiin kuuluu mahdollisuus ohjata koulutuksen sisältöä merkittävästi omien tavoitteiden mukaan, ja tein roolistani vuoden 2016 Ropeconin ohjelmavastaavana ensimmäisen ison kouluprojektini. Kunnianhimo kasvoi tehdessä, ja sisällytin pelialaa käsittelevän ohjelmasarjan tuottamisen osaksi kokonaisuutta. Digipelialaan tutustuminen oli hyppy jokseenkin tuntemattomalle alueelle, mutta kiinnostukseni heräsi entisestään. Pystyin tunnistamaan kokemuksistani liveroolipelien tuottajana ja aktiivisena pelaajana paljon asioita, jotka auttoivat minua ymmärtämään pelien tekemistä. Minulle muodostui ensimmäistä kertaa selkeä suunta opinnoille. Kulttuurituotannosta pelipuolelle Kulttuurituottajaa ajatellaan helposti tapahtumatuottajana tai kulttuurialan toimijana, mutta me voimme olla niin paljon muutakin. Tietenkin pelialalla voi toimia myös tapahtumien, järjestöjen ja kulttuurin parissa. Pelien tuottaminen sen sijaan on aivan erilaista ammattiosaamista. Tästä syystä minulle ei ollut selkeää miten lähteä hankkimaan sitä tarvittavaa ammattiosaamista. Suoraan tuottajalle muotoiltuja kursseja ei Metropolian pelipuolella ollut, muutaman opintopisteen alkeistason lisäksi. Me pelejä tuottavat tunnumme olevan pieni niche niin kulttuurituotannossa, pelikoulutuksessa kuin pelialallakin. Opinahjomme vahvuus, eli modulaarisuus ja laaja tarjonta, pelastivat jälleen. Hyppäsin toisen vuoden puolivälissä perusopinnoista suoraan työharjoitteluun Metropolia Game Studion tuottajaksi, jossa viihdyin suorittamassa opintojani kaikkiaan noin 10 kuukautta. Työskentelin kaikkien studion projektien ja pelitiimien kanssa, ja pääsin perehtymään pelien teknisiin ulottuvuuksiin, tiimijohtajuuteen ja pelituottajan ydinosa-alueeseen - ohjelmistokehitykseen. Pelien tuottaminen on yhdistelmä useita taitoja, joista monia kulttuurituotanto opettaa. Resursointi, budjetointi, projektinhallinta, johtajuus ja niin edelleen. Peleistä kiinnostunut kulttuurituottaja on enemmän kuin kykenevä oppimaan erilaisia tuotantomenetelmiä, sekä vihkiytymään pelinkehityksen teknisiin aspekteihin. Se pelialan jokin Mikään teoreettinen tieto ei pysty opettamaan tai kommunikoimaan sitä, minkälaista pelin tuottaminen oikeasti on. Ainoa tapa ymmärtää pelin tekemistä on tehdä peli. Pelin tekemisestä ja pelialasta on paljon kiillotettuja ja vääriä mielikuvia, sillä ala on monella tapaa kilpailtu, haastava ja epävarma, ja siellä alkuun pääseminen tuottajana on hartiavoimin tehtävää työtä. Pelituottajana alalla toimivat ihmiset ovat päätyneet tehtäväänsä milloin mistäkin, eikä mitään yhtä kaavaa tehtävään opiskelulle ole. Silti se on mahdollista, ja Metropolian pelitiimeihin liittyminen on kulttuurituottajalle näistä keinoista paras. Alalle haluavan kannattaa olla henkisesti valmistautunut yrittäjyyteen, sillä moni saa palkkatyöhön tarvittavan kokemuksen nimenomaan omien indie-pelien julkaisusta. Suomalainen peliala on onneksi yhteisöllinen ja lämmin, ja se tukee uusia tekijöitä anteliaasti uran alkumetreillä. Uutena alalle tullessa pitää siis omaksua paitsi kaikki oman ammattitaidon kehittämiseen vaadittava tieto, myös ymmärrys siitä miten pelialalla rakennetaan uraa, miten pelejä myydään ja julkaistaan, sekä minkälaiset pelit pärjäävät ja miksi. Ja kaikkea tätä tietoa pitää päivittää koko ajan. Ehkä juuri siksi ala on niin kiehtova. Se on jatkuvasti muuttuva mysteeri. Pelin tekeminen on hyvin erilaista kuin moni kuvittelee, mutta se on juuri niin intohimolla tehtävää työtä kuin voisi odottaa. Vaikeinakin päivinä tiedän tekeväni pelejä muiden ihmisten kanssa jotka haluavat tehdä pelejä. Ajatuksesta tulee kotoisa olo, ja siitä tiedän olevani oikealla alalla.   Teksti ja kuva: Veera Schneider. Kirjoittaja on pelialalla toimiva yrittäjä, toiminnanjohtaja ja opiskelija kulttuurituotannon linjalla.