Avainsana: liikkeellä marraskuussa
Soup Talks tanssifestivaaleilla
Liikkeellä marraskuussa on pääkaupunkiseudulla vuosittain järjestettävä nykytanssifestivaali. Festivaali kutsuu kokoontumaan yhteen ja kokemaan taiteellisia teoksia sekä paikalliselta taidekentältä, että ulkomailta. Festivaali esittelee taiteilijoiden kriittistä ajattelua, visioita, kokemuksia, unelmia, avaten pieniä ikkunoita maailmaan, jossa elämme. Olin mukana festivaalilla vuonna 2022, jolloin se järjestettiin 3.-13.11. Tapahtumapaikkoina toimivat kulttuurikeskukset Stoa ja Caisa, Tanssintalo, Zodiak, Kiasma ja Taidehalli. Valitsin projektin syventymisalueekseni yleisötyön, sillä minulla ei ole aiheesta aikasempaa kokemusta. Projektin työtehtäviin sisältyi vahvasti yleisön kohtaaminen ja heidän näkemänsä esityksen kokemuksen laajentaminen, joten koin oma syventymisalueeni tulevan luonnollisesti tässä tapahtumassa. Yleisötyö kattaa kaikki ne toimintatavat, joiden avulla on tarkoitus syventää yleisön kokemusta nähdystä esityksestä. Yleisötyön tavoitteita ovat muun muassa: Luoda suhde uusiin katsojiin sekä vahvistaa suhdetta jo olemassa oleviin katsojiin Tehdä esityksen näkemisen kokemuksesta rikkaampi ja monipuolisempi Luoda henkilökohtaisempi suhde katsojan ja esityksen välille Tuoda passiiviseen katsojakokemukseen enemmän toiminnallisuutta Luoda enemmän keskustelua teoksista ja herättää katsojissa erilaisia näkökulmia Festivaalin yleisötyö pyöri vahvasti yhteisen syömisen ympärillä. Kaikkien esitysten päätteeksi yleisölle tarjoiltiin lämmintä keittoa ja osana festivaalin ohjelmaa järjestettiin Caisassa Soup Talks-keskustelutilaisuuksia, joiden järjestäminen oli vastuullani tämän projektin aikana. Keskustelut käytiin festivaalin aikana päivittäin ja niitä moderoi paikallinen taiteilija. Tilaisuuksissa yleisö pääsi kuulemaan festivaalin taiteilijoiden ajatuksia teoksistaan ja niiden synnystä. Tarjoamalla yleisölle ja taiteilijoille lämmin keitto keskustelun yhteydessä, saatiin aikaiseksi lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä tapa luoda parempi yhteys sekä avata keskustelua yhdessä ruokailun ohessa. Pääsin myös vastaamaan yhdestä festivaalin teoksesta, Calixto Neton Feijoadasta. Teoksessa esitettiin brasilian perinne ruuan, feijoadan, valmistus ja sen kiistanalainen historia brasilialaisten orjien näkulmasta musiikin ja tanssin kautta. Esityksen päätteeksi kaikille tarjoiltiin annos feijoadaa. Tässäkin teoksessa siis tuotiin yleisö ja taiteilijat yhteen ruuan voimalla. Tanssitaide ja yleisötyö olivat itselleni täysin uusi alue, joihin pääsin syvemmin tututstumaan tekemässäni projektissa. Keskustelutilaisuuksien ja esityksien järjestelyn lisäksi pääsin kokemaan mitä esitysten taustalla tapahtuu, kuten rekvisiitan hankinta ja vaatehuolto. Projektin aikana tuli monia yllättäviäkin tilanteita ja haasteita, jotka vaativat itsenäistä ja luovaan ratkaisukykyä. Esimerkiksi taiteilijoiden esityksiin tarvittavien rekvisiitan hankinta ja etsiminen opettivat paljon kompromissien neuvottelusta sekä vaihtoehtoisten toteutustapojen keksimisestä rajatun aikataulun puitteissa. Kaiken kaikkiaan Liikkella marraskuussa oli upea ja opettavainen kokemus!
Liikkeellä marraskuussa 2020 – yksi vuoden ainoista livefestivaaleista
Liikkeellä marraskuussa on yksi Suomen merkittävimmistä tanssifestivaaleista, joka vuonna 2020 päätti rajoituksista huolimatta järjestää livetapahtuman. Taiteellinen johto oli ehdoton siinä, ettei tapahtumasta tulisi tehdä virtuaalista, joten reilu kuukausi aikaisemmin alettiin toteuttaa vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotta saataisiin luotua mahdollisimman turvallinen mutta eheä festivaalikokemus. Suoritin festivaalin tuottajana opiskeluun liittyvän itsenäisen projektin, näkökulmana tapahtumatuotanto poikkeusaikana. Festivaali osoittautui loistavaksi näköalapaikaksi aiheelleni. Se osoitti, että tapahtumia voi järjestää vastuullisesti ja turvallisesti, sekä kuinka elintärkeää ihmisille on päästä kokemaan yhdessä. Kapasiteetin pienennyksillä, maskeilla, käsideseillä ja karanteeneilla saatiin aikaan aito festivaalin tuntuinen kokonaisuus aikana, jona festivaaleista tehtiin lähes mahdottomia. Pandemian luoma kolaus kulttuurin kentälle on luonut paljon keskustelua ja herättänyt tunteita. On sääli, ettei päättäjätasolla nähdä kuinka kulttuuritapahtumia voidaan järjestää turvallisesti. Mediassa on ollut paljon hälinää alan toimijoiden keskuudessa siitä, kuinka ei nähdä miten montaa tämä ala työllistää. Syystäkin hälistään. Ymmärrän, että helposti tapahtumat näyttäytyvät suurena riskinä taudin leviämiselle ja ihmisjoukkojen kohtaaminen kuulostaa ensi hätään pahimmalta uhkalta pandemian näkökulmasta. Ja sitä se on, jos tapahtumia ei järjestetä asianmukaisella tavalla. Tapahtumien kieltäminen on päättäjille varmasti helppo keino osoittaa, että asian eteen toimitaan. Valitettavasti kyse on kuitenkin satojen tuhansien ihmisten elinkeinosta. Kulttuuritoimijat ovat pystyneet osoittamaan vastuullisuutensa ja kykynsä järjestää onnistuneita ja turvallisia tapahtumia. Uskaltaisin väittää tapahtumien vahvistaneen ihmisten hyvinvointia ja mahdollistaneen normaalin kaltaisia kokemuksia epävarmuuden keskellä. Kokemuksia, jotka vahvistavat meidän yhteyttämme kanssakulkijoina ja tarjonneet mahdollisuuksia kohtaamisille ja keskustelulle. Liikkeellä marraskuussa oli tästä oiva osoitus. Hartain toiveeni tulevaisuudelle olisi, että yhteiskunnassa nähtäisiin kulttuurin ja tapahtumien merkittävä vaikutus niin ihmisten hyvinvointiin kuin myös kansantalouteen. Toivon, että jo alkanut voimakas mediapuhe kulttuurin ja taiteen kärsimyksestä koronan keskellä, herättäisi kokonaisvaltaisesti keskustelun siitä, kuinka näkymättömänä päättäjien ja valtion tasolla alaamme pidetään. On se sitä jo hieman aloittanut, mutta toivon, että alan toimijat jaksavat pitää äänensä kuuluvissa, jotta se kantautuisi mahdollisimman monelle. Toiveikkaana, Heidi Kulttuurituottaja -18