Tulevaisuuden tuottajat

Millainen mielikuva meillä on taidemuseosta? Onko se hiljainen temppeli, joka on pyhitetty taiteeseen syventymiselle ja sen herättämien kokemusten pohtimiselle? Museossa on mahdollista sammuttaa tiedonjanoaan lukemalla taustatietoa teoksista ja niiden tekijöistä tai kuuntelemalla asiantuntevaa opasta. Jossain mielikuvissa taidemuseo voi olla myös paikka, jossa keskustellaan vilkkaasti, osallistutaan taidetyöpajoihin ja tapahtumiin. Näyttelysaleissa kuuluu puheensorinaa ja kuvataiteen rinnalla läsnä on vaikkapa musiikkia tai tanssia. Pohdin Ateneumin taidemuseon tilaamassa opinnäytetyössä sitä, miten erilaiset museoasiakkaat ja museon tehtävät sopivat saman katon alle. Yhtäältä museo on kansallinen muistiorganisaatio, jonka tehtävä on säilyttää kokoelmaansa kuuluvat teokset tuleville sukupolville. Toisaalta museoiden tehtävä on tarjota monipuolisia oppimisen, ilon, pohdinnan ja tiedon jakamisen kokemuksia. Jo se, että teokset asetetaan esille näyttelyyn, on periaatteessa ristiriidassa niiden turvallisen säilyttämisen kanssa. Kun tähän yhtälöön tuodaan mukaan pienet lapset perheineen, niin luvassa on sekä iloa että oppimista, mutta myös neuvottelua teosturvallisuuden ja eri asiakasryhmien odotusten kanssa. Museoon perheen kanssa - Taidemuseo erityisenä toimintaympäristönä Haastattelin 0-3-vuotiaiden lasten vanhempia, jotka luettelivat joukoittain tapoja, joilla taidemuseovierailut lisäävät heidän hyvinvointiaan. Erityisesti perhevapaalla olevat vanhemmat arvostivat museoiden tarjoamia palveluita ja kokivat niiden jopa paikkaavaan sukulaisten tukiverkkoa silloin, kun esimerkiksi isovanhempia ei asunut lähistöllä. Vanhemmat kertoivat, että retki museoon oli hyvä syy lähteä liikkeelle kotoa ja tarjosi sekä lapsille että aikuisille virkistystä jo matkalla. Kaupungin hyörinä, museon kahvila ja kaunis museorakennus tekivät retkestä elämyksen. Lapsia Ateneumissa kiinnostivat kaikuva tila, pitkät portaat, joissa kiivetä ja ihan pienemmille näyttelysaliin vievät liukuovetkin oli kiinnostava asia, jota voi oman aikuisen sylistä tutkia. Taideteosten tutkiminen tarjosi perheille mahdollisuuden arkisista jutuista poikkeaviin keskusteluihin. Teoksista saatettiin etsiä tuttuja asioita, mutta ne herättivät myös keskustelua tunteista ja tunnelmista. Vaikka haastattelemani vanhemmat kävivät mielellään lastensa kanssa taidemuseossa, he kuvailivat kokemusta myös stressaavaksi. Moni mietti häiritsevätkö he muita asiakkaita tai onko olemassa vaara, että heidän lapsensa vahingoittaa esineitä. Samaa asiaa pohdittiin myös Ateneumin henkilökunnan kanssa käymässäni keskustelussa. Henkilökunnalla oli selvästi ymmärrystä pientenkin lasten tarpeista ja siitä, että lapset oppivat maailmasta kaikin aistein ja erityisesti koskettelu on lapsille tärkeää. Ateneumin työntekijät arvelivat, että lapset nauttivat siitä, että he osaavat kävellä, juosta ja hyppiä, eikä hiljaa paikallaan katselu ja kuuntelu ole heille tyypillinen tapa toimia ja osallistua. Perheyleisötyötä yhdessä kehittäen Ateneumin henkilökunta kuvaili sitä, miten heidän tavoitteenaan on tarjota lapsille ja perheille mukava ja turvallinen tapa olla museossa esimerkiksi järjestämällä lapsiperheille suunnattuja tapahtumia. Samaan aikaan keskusteluun hiipi huoli siitä, miten kohtaamiset arvokkaiden teosten keskellä sujuvat. Teoksiin ei voi koskea, ja museon henkilökunta pitää siitä huolen, mutta vähintään yhtä hyvää huolta halutaan pitää suhteesta museokävijöihin. Jos lapsiasiakasta pitää kieltää koskemasta teokseen, miten se osataan tehdä mahdollisimman mukavasti, niin että lapselle tai hänen vanhemmalleen ei tule kurja olo? Keskustelussa Ateneumin henkilökunnan kanssa esiin nousi toive, että kaikki ovat onnellisia Ateneumissa käynnin jälkeen. Vanhemmat puolestaan toivoivat, että museo toivottaa heidät lapsineen tervetulleiksi museoon. Tavoitteet ovat siis yhtäläiset, ja se lupaa hyvää perheille suunnattujen palvelujen kehittämistyölle, jota Ateneumissa jatketaan tulevina vuosina. Tutkielman tulokset lyhyesti Opinnäytetyön tulokset korostavat perheyleisötyön merkitystä ja sen kehittämistarpeita taidemuseoissa. Vanhemmat kokevat museon tärkeäksi vapaa-ajan viettopaikaksi, jossa yhdistyvät sekä perheen yhteinen tekeminen että lasten oppiminen. Toisaalta museokäyntiin liittyy myös jännitteitä, kuten huoli teosturvallisuudesta ja siitä, miten muut asiakkaat suhtautuvat lapsiin. Ateneumin henkilökunta jakaa pitkälti samat näkemykset ja pitää tärkeänä perheiden huomioimista. Museon palveluiden kehittäminen edellyttää sekä saavutettavuuden lisäämistä että uusien kävijöiden tutustuttamista museoympäristön käytäntöihin. Tärkeimpiä kehityskohteita ovat perheille sopivien tilojen ja toimintojen tarjoaminen, henkilökunnan koulutus lapsiasiakkaiden kohtaamiseen sekä selkeän viestinnän kehittäminen museokokemuksen sujuvoittamiseksi. Kirjoittaja:Mari Jalkanen on kulttuurielämysten saavutettavuudesta ja kulttuurihyvinvoinnista kiinnostunut yleisötyön ammattilainen. Hänen tiensä taidemuseoiden yleisötyön ja kulttuurikasvatuksen pariin on kulkenut varhaiskasvatuksen ja taidehistorian opintojen kautta. Jalkasen työhistoria koostuu ryhmien ohjaamisesta, palvelujen kehittämisestä ja tuotannollisista tehtävistä. Hän on täydentänyt osaamistaan Kulttuurituottaja YAMK -opinnoilla ja valmistunut Metropolian Ammattikorkeakoulusta keväällä 2024. Lue lisää opinnäytetyöstä: Jalkanen Mari (2024). Perheyleisötyön johtaminen : Ateneum-kokemus 0–3-vuotiaan kanssa. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.