Tulevaisuuden tuottajat

Musiikkipedagogin opintoja Metropolia ammattikorkeakoulussa suorittava Inka Lepistö sai syksyllä 2020 idean: hän tahtoi kirjoittaa ja säveltää lapsen tunne-elämää tukevan laulukirjan. Kyseessä oli hänelle entuudestaan tuntematon projekti, sillä Lepistö ei ollut aiemmin tehnyt vastaavaa projektia. Hän otti yhteyttä minuun, tietäen että olen taittanut kirjoja. Aloitimme suunnittelun syksyllä 2020, saimme työryhmään kuvittajan ja laadimme suunnitelman aikataululle.   Opiskelen itse Metropoliassa kulttuurituotantoa ja opintoihimme kuuluu projektinhallintaa. Toimin projektissa graafisen suunnittelijan lisäksi siis myös tuottajan roolissa. Työtehtäviäni olivat työryhmän vetäminen, taittotyöt ja juoksevien asioiden hoito. Hain apurahaa ja hoidin yhteydenpidon painoon.   Projekti kuitenkin viivästyi. Elämä tuli väliin ja Covid-19 pandemia repi toisiamme eri suuntiin. Kuvittajan elämäntilanne muuttui ja hän joutui hyppäämään pois junasta. Hain Koneen Säätiöltä työskentelyapurahaa uudelle kuvittajalle mutta apurahoja ei sillä kertaa saatu. Piti laatia uusi suunnitelma kirjan toteuttamiseen. Aiemman käsin piirretyn menetelmän sijasta, päätimme toteuttaa kuvituksen vektorigrafiikkana joka onnistui myös minulta. Kuvittaminen oli haastavampaa kuin olin kuvitellut ja se vei minulta yli 300 työtuntia. Suurin osa ajasta kului suunnitteluun. Lukuisten erehdysten kautta oikea värimaailma ja tyyli kuitenkin löytyi.   Tuottajan näkökulmasta syvennyin projektissa myös myyntiin. Selvitin elementtejä, joita myyvä lastenkirja sisältää. Uuden tiedon valossa, päätimme jatkaa kirjan kehittämistä ja käyttää nykyistä versiota vain pilotointiin. Pilotointivaiheessa, laulujen mielekkyyttä testataan musiikkiryhmissä lasten kanssa. Jatkamme myös kuvituksen työstämistä lapsilta saadun palautteen avulla. Tässä muutama kommentti viisivuotiaalta kuvituksesta: Projekti oli mielekäs matka lastenkulttuuriin. Opin paljon uutta kirjallisuudesta ja musiikista. Valmistuneet laulut ovat ihania ja lapset ovat pitäneet niistä. Mielekkäintä projektissa oli lasten parissa työskentely ja heidän tunne-elämäänsä kurkistaminen. Oli hauskaa huomata kuinka eri tavalla lapset tulkitsevat värejä, ääniä ja muotoja. Mukavinta projektissa oli myös sen konkreettisuus. Kun lapsi huomauttaa, että jostain kuvasta tulee mieleen ilo, surun sijaan siihen pitää kuvittajana sopeutua. Neuvottelulle ei ole varaa. -Adelina Lovisa