Avainsana: kulttuurituottaja YAMK
Tunnetta ja säpinää osallisuustyöhön osallistavan tapahtumatuotannon mallilla
Vaikka nykynuoret eivät tiedä, mitä dynamolla tehdään, on osallistavan tapahtumatuotannon malli, Dynamo, tuonut valoa ja voimaantumista jo usealle kymmenelle nuorelle. Suomen Nuorisoseurojen Dynamon avulla luodaan uusia tapahtumia, tekemistä ja voimaantumista nuorten elämään. Dynamo – valoa ja voimaantumista nuorille Dynamo, malli osallistavaan tapahtumatuotantoon toimii. Tyyliini ei useinkaan kuulu näin polleasti paukutella henkseleitä, uskon enemmän perisuomalaiseen kainosteluun. Kehitin osana opinnäytetyötäni Dynamo, malli osallistavaan tapahtumatuotantoon-konseptin. Kehitystyön aikana oli reilun puolentoista vuoden aikana neljä nuorten tuottajaryhmää, joiden kanssa sain sparrailla aiheen parissa. Keräsin palautetta, haastattelin ja kirjoitin mallia. Matka siihen, että uskallan tuon alun julistuksen tehdä, on ollut haastava. Mutta niinhän se on, kun vähän ”ahistaa”, tietää olevansa oppimisen äärellä. Mittarit, haastattelut ja merkityksellisyyden kokemukset tukena Ja, miksi väitän, että Dynamo toimii? Lähestyn asiaa kahta eri kautta. Ensinnäkin käyttämämme Osallisuuskeskus Kentaurin nuorille henkilöille tarkoitettu osallisuusmittari oli vahvasti lämpimän puolella. Saimme kaikista mittarin väittämistä vähintään 3,5 ja kokonaiskeskiarvoksi muodostui 3,8. Neljä olisi ollut täydet pisteet. Dynamo-tuottajaryhmät vastasivat palautekyselyyn systemaattisesti, ryhmän loputtua, osana ryhmätoimintaa. Vastaajamäärä on siis hyvin lähellä todellista määrää. Toiseksi todistelen asiaa tekemilläni haastatteluilla. Tein yhteensä kahdeksan haastattelua Dynamo-tuottajaryhmien nuorille, joista kuusi päätyi opinnäytetyöhöni. Haastatteluja tehdessä ihmettelin, miksi tämänkaltainen tiedonkeruu ei ole rutiinitoimenpide jokaisessa ohjaamassani ryhmässä. Nuoret nostivat ehdottomaan keskiöön ryhmän ja siinä toimimisen. Se oli tärkeää, kuinka ryhmässä pikkuhiljaa uskalsi tuoda oman äänensä kuuluviin. Ohjaaja tuki ryhmää, antaen ryhmän kuitenkin päättää tapahtumatuotantoon liittyvistä seikoista. Se tuntuikin olevan tärkeä jako; ohjaaja johtaa ryhmää ja tiimihenkeä ja Dynamo-tuottajaryhmä ottaa koppia tapahtumatuotannon päätöksistä. Ryhmähengen ja työn jaon lisäksi esiin nousi tapahtumatuotannon koukuttava luonne. Eräs haastateltavista kuvasi sitä kuin palapeliksi. Ja sanoi nauttivansa myös niistä tilanteista, kun ryhmä yritti saada väärä palaa väärään kohtaan ja lopulta sai ratkaistua sen oikean sijainnin. Eniten esille nousi tapahtumapäivä ja sen tuoma merkityksellisyys. Haastateltavat kuvasivat käsinkosketeltavasti sitä jännitystä, mikä päivään liittyi. Ilmaistapahtumaan liittyvä huoli, tuleeko ketään ja kun lopulta huomaa, että jono kaartaa jo tuntia ennen kulman taakse. Ja, kun yleisö tulee sisään ja heistä näkee, että tapahtuma imee heidät mukaan. Osittain ylpeyteen sekoittui havaintoni mukaan hämmästystä. Me ryhmänä, ja minä, me ja minä olemme tehneet jotain sellaista, johon toiset ilolla tarttuvat. Osallisuus ei ole itsestäänselvyys – se täytyy rakentaa Ja, miksi Dynamon osallisuutta vahvistava kokemus on minulle kehittäjänä niin tärkeä? Alkuun jännitin, että osallisuusaiheita on niin paljon tarjolla, että ehkei Dynamolle ole tilausta. Matkan jatkuessa ymmärsin, että osallisuus on monelle hankalaa. Ja lopulta tiesin, että aitoon osallisuuden kokemukseen tarvitaan roppakaupalla keinoja ja menetelmiä. Ja osallisuuden tulee olla aitoa, konsulteille maksetaan. THL: n SOKRA-hankkeen osallisuuden määritelmässä ajatellaan, että osallisuus on sitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, yhteisön elämäänsä ja yhtyä yhtyeiseen hyvään. Tekemällä yhdessä tapahtumia, voimme saavuttaa nämä kaikki asiat kerralla. Dynamo-mallin neljään jaettu ryhmäprosessin aikajana auttaa ohjaajaa saavuttamaan osallisuuden kaikki näkökulmat. Lisäksi se sisältää alkuun neljän kerran tapahtumapaketin, jonka avulla luodaan uusi tapahtumakonsepti, jonka omistajiksi ryhmään osallistuvat nuoret pääsevät. Matka on kuitenkin tärkein. Dynamossakin tärkeintä on, että meillä on aikaa kohdata toisemme ja kysyä, mitä kuuluu? Se kysymys tekee meidät näkyviksi ja osalliseksi ympäröivään maailmaan. Nazia Asif on juuri kulttuurituottaja (ylempi AMK) tutkinnosta valmistunut Dymamo-mallin testaaja ja kehittäjä. Lue lisää mallista ja Nazian ajatuksista hänen opinnäytetyöstään Nuorten osallisuuden vahvistaminen yhdessä tapahtumia tehden.
Esteettömyys ei tapahdu itsestään – se tarvitsee johtajan
Opinnäytetyöni aiheena oli esteettömyyskartoituksen ja toimenpide-ehdotuksien luominen historiallisessa miljöössä sijaitsevalle tapahtuma-areenalle. Vaikka työni keskittyi pääasiassa liikkumisympäristön esteettömyyteen, huomasin nopeasti, ettei ratkaisut tilanteen parantamiseen ole pelkästään fyysisten esteiden poistaminen. Organisaatiolta täytyy löytyä aitoa halua muutosten tekemiseen ja prosessin läpiviemiseen. Tässä työssä korostuu erityisesti johtajuuden merkitys. Esteettömyys vaatii arvojen mukaista johtamista Ensimmäinen askel esteettömyyden ja saavutettavuuden parantamiseksi on asian tunnistaminen ja tunnustaminen. Johtamisen näkökulmasta kehittämistyö onnistuu vain, jos esteettömyys sisäistetään osaksi organisaation arvoja ja pitkän aikavälin strategiaa. Kartoituksen toteuttaminen ja sen tulosten hyödyntäminen vaativat suunnitelmallista ja osallistavaa johtamista, jonka avulla voidaan vahvistaa henkilöstön ja asiakkaiden osallisuutta sekä rakentaa arvoa tuottavia palveluita. Tavoitteet on vietävä strategiatasolta käytännön toimintaan – yksi- köihin ja arjen päätöksiin. Tämä edellyttää arvolähtöistä viestintää, joka tekee esteettömyyden merkityksen näkyväksi kaikille sidosryhmille. Osallistava toimintatapa lisää sitoutumista ja tuo esiin myös sellaisia esteettömyyden näkökulmia, joita muuten ei ehkä huomattaisi. Esteettömyys on jatkuva, vastuullinen prosessi Historialliset ja ainutlaatuiset miljööt tapahtumapaikkoina sekä niiden mukanaan tuomat haasteet korostavat yksilöllisten ja innovatiivisten ratkaisujen luomista esteettömyyden toteutumiseksi. Innovatiivinen organisaatiokulttuuri, joka edellyttää johtajan osittaista vallasta luopumista ja vastuun jakamista alaisille, voi tällaisessa ympäristössä tukea osallistavaa johtamista. Johtajalta tai prosessin vetäjältä edellytetään myös kykyä suunnitella konkreettisia toimenpiteitä ja aikatauluja. Kartoituksessa esiin tulleet puutteet on priorisoitava ja muutostyöt aikataulutettava realistisesti, huomioiden organisaation resurssit. Tarvitaan myös selkeitä rakenteita, kuten vastuutahojen nimeämistä ja seurantajärjestelmiä, jotka tukevat kehittämistyön jatkuvuutta. Esimerkiksi esteettömyyteen liittyvä osaaminen voidaan sisällyttää osaksi henkilöstön perehdytystä ja koulutusta. Esteettömyyden tulisi olla osa arkipäivän ajattelua, ei vain erillinen kehittämishanke. Kehittämistyö vaatii monitasoista johtamista, jossa yhdistyvät strateginen suunnittelu, ihmisten kuunteleminen, konkreettinen toimeenpano ja jatkuva arviointi. Esteettömyys on oikeus, ei lisäpalvelu Esteettömyys ei ole koskaan täysin valmis tavoite, vaan jatkuva prosessi, jota voi ja tulee kehittää. Se tarkoittaa ympäristön, palvelujen ja viestinnän suunnittelua siten, että kaikki ihmiset, riippumatta toimintakyvystä, iästä tai muista yksilöllisistä tekijöistä, voivat osallistua tasavertaisesti yhteiskunnan toimintaan. Esteettömyyden varmistaminen on keskeinen osa kaikkien tapahtumapaikkojen suunnittelua ja ylläpitoa. Kaikessa kehittämistoiminnassa korostetaan osallisuuden merkitystä. Jokaisella ihmisellä on oikeus käyttää julkisia palveluita ja liikkua niissä turvallisesti ja itsenäisesti. Lainsäädännön näkökulmasta esteettömyys on velvoite. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki edellyttää julkisilta toimijoilta aktiivisia toimia syrjinnän estämiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esteettömyyden johtamisessa tärkeää on kohderyhmään kuuluvien kuuleminen ja huomioiminen päätöksenteossa. Kirjoittajasta: Kulttuurituotannon (YAMK) koulutusohjelmasta juuri valmistuva Eija Karnaattu työskentelee Haminan kaupungilla tuottajana Hamina Bastioni -nimisellä tapahtuma-areenalla. Lähes kymmenen vuoden kokemus tapahtuma-alasta ja historiallisesti merkittävässä suojelukohteessa työskentelemisestä sekä aikaisempi tuotekehitystyöhön liittyvä koulutus ovat antaneet hänelle vahvan pohjan esteettömyyteen liittyvän osaamisen syventämiselle. Karnaatun asiantuntemus esteettömyydestä pohjautuu käytännön työn kautta kertyneeseen kokemukseen sekä jatkuvaan kehittämiseen esteettömien tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen parissa, etenkin vaativissa ympäristöissä. Lisää teemasta voi lukea hänen opinnäytetyöstään Hamina Bastionin esteettömyyden kehittäminen : esteettömyyskartoitus ja toimenpide-ehdotukset
Hajanaisesti kerätty tieto ei tue päätöksentekoa – järjestelmällisyys antaa aineistolle suunnan
Digitaalinen muutos on tuonut organisaatioille yhä enemmän tietoa, mutta samalla se on lisännyt sen hajanaisuutta. Kuopion kansalaisopiston kehittämistyössä kävi ilmi, että tietoa kertyy moniin eri paikkoihin ja vaihtelevissa muodoissa, mutta sen hyödyntäminen päätöksenteossa jää usein satunnaiseksi ja epäyhtenäiseksi. Tässä blogissa pohdin, miten sirpaleisuus vaikuttaa arjen suunnitteluun – ja miten tilanteeseen voidaan vastata? Tiedonkeruun sudenkuopat Organisaatiot ovat keskellä nopeaa digitaalista muutosta, jonka myötä tiedon määrä on kasvanut merkittävästi. Tietoa syntyy asiakaspalautteista, verkkopalveluista, rekisteritiedoista ja erilaisista osallistavista alustoista. Samalla kun saatavilla olevan tiedon määrä kasvaa, lisääntyy myös riski sen hajautumisesta ja hallitsemattomuudesta. Kuopion kansalaisopistossa toteutetussa kehittämistyössä havaittiin, että tieto ei muutu automaattisesti käyttökelpoiseksi. Sen arvo syntyy vasta silloin, kun sitä kerätään johdonmukaisesti, tallennetaan yhtenäisesti ja tulkitaan tavoitteellisesti. Kyselyaineistossa toistui havainto siitä, että tieto on hajautunut eri lähteisiin, mikä vaikeuttaa sen hyödyntämistä suunnittelun ja päätöksenteon tukena. Paloista kokonaisuuteen – järjestelmällisyys ratkaisee Palautteet, osallistujamäärät, kurssisuunnitelmat ja sisäiset muistiot sijaitsivat eri järjestelmissä, eikä niiden hyödyntäminen ollut systemaattista. Vaikka teknisiä työkaluja oli olemassa, niiden käyttö oli vaihtelevaa ja yhteiset käytännöt puuttuivat. Tämä loi tilanteen, jossa suunnittelu nojasi osittain hajanaiseen tai vaikeasti saavutettavaan tietoon. Viime vuosina koulutusorganisaatioissa on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota siihen, miten tieto tukee toiminnan kehittämistä ja resurssien kohdentamista. Päätöksenteko ei voi enää perustua vain kokemukseen tai aiempaan toimintatapaan – sen taustalle odotetaan selkeää ja ajantasaista tietopohjaa. Erityisesti vaikuttavuuden osoittamiseen, laatutyöhön ja strategiseen suunnitteluun kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet. Tämän vuoksi tiedon keruun ja käytön järjestelmällisyys ei ole enää kehittämistyön lisäosa, vaan toiminnan edellytys. Padlet-kokeilu – portti yhteiseen ymmärrykseen Opinnäytetyön yhteydessä havaittiin, että tiedon käyttöön suhtaudutaan opistolla myönteisesti, mutta sen hyödyntämiseen liittyvät käytännöt ovat vielä osin jäsentymättömiä. Henkilöstö koki, että tiedon merkitys ymmärretään, mutta sen hyödyntäminen kaipaa yhtenäisempiä käytäntöjä ja selkeämpää vastuunjakoa. Kehittämistyön aikana kokeiltiin Padlet-alustaa, jonka kautta kerättiin havaintoja työryhmiltä visuaalisessa ja helposti jaettavassa muodossa. Vaikka alusta ei ole osa opiston vakiokäytäntöjä, kokeilu osoitti, kuinka saavutettava ja jaettu tieto voi tukea yhteistä ymmärrystä ja osallistumisen kokemusta. Ajattelutavan muutos – tieto käyttöön, ei arkistoon Digitaaliset työkalut tarjoavat välineet, mutta tiedon arvo syntyy vasta, kun sen käyttö on osa arjen toimintaa. Kuopion kansalaisopistossa on käynnistetty työ tiedonkeruun, säilytyksen ja hyödyntämisen yhtenäistämiseksi. Kyse on ennen kaikkea ajattelutavan muutoksesta – tiedon pitää olla yhteinen ja käytössä, ei vain tallessa. Kirjoittaja: Anu Rissanen toimii tanssinopettaja ja asiakaspalvelun esihenkilönä Kuopion kansalaisopistossa. Hänen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyönsä "Tiedon voima päätöksenteossa ja johtamisessa - Case Kuopion kansalaisopisto" on luettavissa theseuksessa https://www.theseus.fi/handle/10024/893980
Kiinalainen mustetaide: hyvinvointia ja kulttuurista elämyksellisyyttä elämyspajan muodossa
Kiinalainen mustetaide on enemmän kuin esteettinen ilmaisu – se on meditatiivinen kokemus, jossa yhdistyvät rauha, keskittyminen ja luovuus. Elämyspajan muodossa tämä perinteinen taidemuoto avautuu osallistujille kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin väylänä. Mustemaalauksen rauhallinen rytmi ja harkittu prosessi tukevat läsnäoloa, rentoutumista ja mielen tasapainottumista. Tämän vuoksi mustetaide ei ole vain taiteen tekemistä, vaan keino kohdata itsensä. Opinnäytetyössäni painotan erityisesti elämyspajan monipuolisuuden merkitystä – se syventää kokemusta ja vahvistaa koettua hyvinvointia. Elämyspaja ei ole vain maalaustyöpaja Vaikka mustetaide näyttäytyy usein visuaalisena tuotoksena, sen juuret ulottuvat syvälle kiinalaiseen estetiikkaan, filosofiaan ja kulttuuriperintöön. Elämyspajassa tämä historiallinen ja filosofinen pohja avautuu osallistujille tavalla, joka rikastuttaa kokemusta ja mahdollistaa työskentelyn ilman suorituspaineita. Suomalaisessa kontekstissa kulttuurierot voivat kuitenkin vaikeuttaa tämän syvemmän ymmärryksen välittymistä. Tämän vuoksi elämyspajan rakenteella ja suunnittelulla on keskeinen rooli osallistujien hyvinvointikokemuksen rakentumisessa. Elämyskolmio osallistujakokemuksen jäsentäjänä Elämyskolmio on keskeinen työkalu elämyspajan suunnittelussa. Sen avulla on mahdollista hahmottaa tunnekokemuksen, toiminnallisuuden ja merkityksellisyyden eri ulottuvuudet, jotka yhdessä muodostavat vaikuttavan kokemuksen. Hyödynsin elämyskolmiota sekä pajakonseptin rakentamisessa että kyselylomakkeen laadinnassa. Lisäksi käytin muita tutkimusmenetelmiä, kuten asiantuntijahaastatteluja ja palvelumuotoilua, jotka tukivat kokonaisvaltaisen konseptin kehittämistä. Taidetta, tutkimusta ja hyvinvointia Vaikka Itä-Aasiassa mustetaiteen hyvinvointivaikutukset tunnetaan laajalti, länsimaissa aiheesta on vain vähän akateemista tutkimusta. Tämän vuoksi oma tutkimukseni pyrkii paikkaamaan tiedollista aukkoa ja tarjoamaan perusteltuja näkemyksiä taidemuodon hyvinvointia tukevasta potentiaalista. Osallistava tutkimus ja asiantuntijahaastattelut voivat syventää ymmärrystämme siitä, millaisia mekanismeja taide aktivoi mielen ja kehon hyvinvoinnissa. Nämä tutkimusmenetelmät myös tukevat taiteen aseman vahvistamista osana kulttuurihyvinvointia. Kulttuurisen ja yhteisöllisen kokemuksen rakentuminen Elämyspaja ei ainoastaan tarjoa taiteellista nautintoa, vaan luo tilaa kulttuuriselle syventymiselle, yhteisöllisyydelle ja itseilmaisulle. Osallistujat voivat löytää uusia näkökulmia, lievittää stressiä, kehittää mindfulness-taitoja ja vahvistaa kulttuurista ymmärrystä. Tällainen monitasoinen kokemus voi myös vahvistaa osallisuuden tunnetta ja lisätä kulttuurista vuorovaikutusta ryhmien välillä. Elämyspajat voivat siten toimia sekä yksilöllisen hyvinvoinnin että yhteisöllisyyden kasvualustana. Mustetaiteen elämyspajakonsepti ei keskity vain taideteoksen tuottamiseen. Sen ydin on hyvinvoinnin ja kulttuurin yhdistämisessä tavalla, joka tukee ihmistä kokonaisvaltaisesti. Taiteen tekeminen muuttuu prosessiksi, jossa läsnäolo, esteettisyys ja itsensä ilmaiseminen nivoutuvat yhteen. LUE LISÄÄ & KIRJOITTAJA Lue lisää Yidanin työstä Theseuksesta Hyvinvointia musteesta : kiinalaisen mustetaide-elämyspajan luominen https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503043649
Merkityksellisen messukokemuksen resepti: elämyksiä, osallisuutta ja kestävää kehitystä
Kansainväliset messut ja tapahtumat elävät murrosvaihetta. Fyysisen tapahtumatilan rinnalle on noussut vahva digitaalinen ulottuvuus, joka ei ole enää vain lisäpalvelu, vaan olennainen osa tapahtumien rakennetta. Digitaalisuus mahdollistaa uudenlaista vuorovaikutusta, osallistamista ja kestävän kehityksen huomioimista. Tässä blogissa tarkastelen opinnäytetyöni pohjalta, miten digitaaliset ratkaisut rakentavat merkityksellisiä kokemuksia ja tukevat vastuullista tapahtumatuotantoa. Koen, että digitaalisuus avaa tapahtuma-alalle kiehtovia kehitysnäkymiä tulevaisuudessa. Elämyksiä ja vuorovaikutusta teknologian avulla Digitaalisuus ei ole vain teknologinen lisä – se on kokemus sinänsä. Messukävijälle – ja myös näytteilleasettajille – se tuo mukanaan elämyksiä, uusia kohtaamisia ja yksilöllisiä polkuja tapahtuman sisällä. Virtuaalitodellisuus (VR), lisätty todellisuus (AR) ja interaktiiviset alustat tekevät tapahtumista moniaistisia ja henkilökohtaisia. Ne eivät enää toimi vain yleisön viihdyttäjinä, vaan ovat osa tapahtuman ydinsisältöä. Osallistaminen muuttaa tapahtuman luonteen Messut eivät ole enää yksisuuntainen tiedon ja tuotteiden esittelykanava. Kävijät odottavat osallisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Digitaaliset kyselyt, live-äänestykset ja pelillistetyt sisällöt aktivoivat yleisöä tavalla, joka tekee heistä tapahtuman rakentajia. Myös etäosallistuminen on yleistynyt. Se tekee tapahtumista saavutettavampia ja laajentaa kohderyhmiä. Samalla se mahdollistaa uusien kansainvälisten yhteistyömuotojen syntymisen, mikä tuo tapahtuma-alalle arvokkaita synergiaetuja. Messukävijät etsivät nykyään enemmän kuin informaatiota – he etsivät merkityksiä. Tapahtumat, jotka huomioivat osallistujien arvot, tarjoavat mahdollisuuksia oppimiseen ja yhteisöllisyyteen, jäävät mieleen ja vaikuttavat syvemmin. Työpajat, keskustelutilaisuudet ja digialustat, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen, ovat nousseet keskeisiksi. Digitaalisuus mahdollistaa yksilöllisten kokemusten rakentamisen, jossa osallistuja voi valita juuri itselleen merkityksellisimmät sisällöt. Messutapahtumat tarjoavat yhä useammin mahdollisuuksia myös sidosryhmien, kuten kumppaneiden ja näytteilleasettajien, osallistamiseen suunnittelu- ja kehittämisprosesseihin. Tämä yhteiskehittämisen malli tukee pitkäaikaisia kumppanuuksia ja vastaa aidosti osallistujien tarpeisiin. Kestävä kehitys tapahtumatuotannon ytimenä Ekologisuus on noussut merkittäväksi teemaksi kansainvälisessä tapahtumatuotannossa. Ympäristövaikutukset huomioidaan jo suunnittelun alkuvaiheessa, ja digitaalisuus toimii tässä tärkeänä välineenä. Virtuaaliset ja hybridi-tapahtumat vähentävät matkustamisen tarvetta, digitaalinen viestintä korvaa painotuotteita ja reaaliaikainen data mahdollistaa energiankulutuksen seurannan. Osallistujat odottavat vastuullisia valintoja – niistä on tullut tapahtuman kiinnostavuuteen ja imagoon vaikuttavia tekijöitä. Opinnäytetyöni perusteella on selvää, että digitaalisuus tuo mukanaan paitsi elämysmaailmoja ja osallistumisen tapoja, myös mahdollisuuden rakentaa merkityksellisyyttä ja ekologista vastuuta. Tulevaisuuden tapahtumajärjestäjiltä vaaditaan uudenlaista osaamista. On osattava yhdistää teknologia inhimilliseen kokemukseen, kohdata osallistujat yksilöinä ja luoda sisältöjä, jotka todella puhuttelevat. Tärkeintä on luoda kokemuksia, jotka jäävät mieleen – ja sydämeen Kirjoittaja Susanne Hamarin opinnäytetyö Messutapahtuman teema-alueen asiakaskokemuksen kehittäminen : B2B ja B2C tarpeet ja toiveet huomioiden on luettavissa Thesuksessa osoitteessa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052113875 Susanne Hamari (juuri valmistuva kulttuurituottaja YAMK) on kiertotalouden innovatiivinen kehittäjä, yrittäjä ja materiaalien uusiokäytön asiantuntija. Hän kehittää messutapahtumia ja niiden teema-alueita sekä uusia messukonsepteja. Hamari on kulttuurialan moniosaaja ja myös koulutuksen sekä ohjaustoiminnan ammattilainen.
Luova johtaja – yhteisöjen vahvistaja!
Johtajuus on murroksessa ja luovien alojen osaajilla jo paljon kokemusta ja ymmärrystä vallalla olevaan murrokseen. Luovan alan työsuhteiden laatu ja pituus on jo pitkään vaihdellut virkasuhteista freelancer-toimintaan ja tehtäviensesonkiluonteisuus on tuttua. Olemme oppineet näkemään ihmiset ja tavoitteet työsuhteiden sijaan. Niinkuin luovilla aloilla usein, olemme myös johtajuudessa suunnan näyttäjiä. Muutosjohtaminen nojaa motivaatioiden ymmärrykseen ja arvoihin Jatkuvasti muutoksessa olevissa yhteisöissä johtajuudelta vaaditaan joustavuutta ja kykyä ymmärtää yhteisön ja sen sisällä toimivien tiimien yhdistäviä motivaatiotekijöitä. Yksi motivaatiotekijä, jota yritysmaailmassa usein nostetaan esille on työyhteisön ja yrityksen yhteiset arvot. Yhteisön (organisaatio, työyhteisö, ryhmä) arvojen integroituminen yhteisön jäsenten (työntekijät tai vapaaehtoisen toiminnan tekijät) henkilökohtaisiin arvoihin on erinomainen ensiaskel luottamuksen syntymiseen ja liittymiseen: tahtoon kuulua osaksi yhteisöä. Arvot eivät riitä osallisuuden tunteen takaajaksi Arvot yksinään eivät sitouta yhteisön jäseniä osaksi yhteisöä. Sitoutumista voi edistää syventämällä yhteisön jäsenten osallisuuden kokemusta. Johtaja voi syventää osallisuutta jo kuuntelemalla ja kannustamalla yhteisön jäseniä keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Luottamuksen ja yhteisten toimintatapojen kirkastuessa yhteisön jäsenet voivat olla mukana tekemässä yhteisön päätöksiä tai tehdä esimerkiksi nopeaa päätöksentekoa vaativia toimenpiteitä itsenäisesti. Johtaja voi osallisuuden ja vastuun jakamisen kautta lisätä yhteisöön kuulumisen merkitystä ja tahtoa. Osa osallisuutta on jakaminen. Jakaminen on parhaimmillaan yhteisiä kokemuksia, elämyksiä ja oppimista. Kokemukset syntyvät kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa dialogeissa tai yhteisön yhteisissä tilanteissa. Kulttuurilla on jo itsessään jakamista ja elämyksiä toteuttava intentio. Kulttuurin tehtävä on myös avartaa näköalojamme sekä selittää ja tehdä näkyväksi ajankohtaisia ilmiöitä. Kulttuuriala antaa johtajalle näin tärkeitä työkaluja liittymäpintojen madaltamiseksi ja yhteisöjen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi. Yhteisöt siis muuttuvat. Johtajuus luovalla alalla on vaativa tehtävä Luovien alojen johtajuuden osaaminen ja kokemus on tärkeää ja tarpeellista toimia-alasta riippumatta. Luovat johtajat ovat ketteriä ja katsovat pintaa syvemmälle pelkäämättä kohtaamista. Luovalla johtajuudella on myös iso yhteiskunnallinen rooli. Yhä nopeammin muuttuvat yhteiskunnalliset tilanteet vaativat nopeaa ja joustavaa reagointia ja yhä uudelleen ja uudelleen luottamuksen rakentamista uusissa ryhmissä ja yhteisöissä. Luovalla alalla osataan luoda yhteisöihin struktuuria ja kohdata ihmisiä. Voimme olla näistä taidoistamme ylpeitä ja nostaa ne rohkeasti esille! Kirjoittaja: Taina Arjanne on toiminut pitkään erilaisissa vastuu- ja johtotehtävissä sekä pienissä yrityksissä että suurissa konserneissa. Hän haki kulttuurituottaja YAMK tutkinnosta ajatuksia osallistavan johtajuuden polulle toimiessaan Tommy Hellsten -instituutti Oy:n toimitusjohtajana. Taina valmistui kulttuurituottaja YAMK:iksi Metropolian Ammattikorkeakoulusta keväällä 2024. Lue lisää opinnäytetyöstä: Arjanne, Tanja (2024). Osallisuuden johtaminen. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Perheet etsivät taidemuseosta virkistystä arkeen
Millainen mielikuva meillä on taidemuseosta? Onko se hiljainen temppeli, joka on pyhitetty taiteeseen syventymiselle ja sen herättämien kokemusten pohtimiselle? Museossa on mahdollista sammuttaa tiedonjanoaan lukemalla taustatietoa teoksista ja niiden tekijöistä tai kuuntelemalla asiantuntevaa opasta. Jossain mielikuvissa taidemuseo voi olla myös paikka, jossa keskustellaan vilkkaasti, osallistutaan taidetyöpajoihin ja tapahtumiin. Näyttelysaleissa kuuluu puheensorinaa ja kuvataiteen rinnalla läsnä on vaikkapa musiikkia tai tanssia. Pohdin Ateneumin taidemuseon tilaamassa opinnäytetyössä sitä, miten erilaiset museoasiakkaat ja museon tehtävät sopivat saman katon alle. Yhtäältä museo on kansallinen muistiorganisaatio, jonka tehtävä on säilyttää kokoelmaansa kuuluvat teokset tuleville sukupolville. Toisaalta museoiden tehtävä on tarjota monipuolisia oppimisen, ilon, pohdinnan ja tiedon jakamisen kokemuksia. Jo se, että teokset asetetaan esille näyttelyyn, on periaatteessa ristiriidassa niiden turvallisen säilyttämisen kanssa. Kun tähän yhtälöön tuodaan mukaan pienet lapset perheineen, niin luvassa on sekä iloa että oppimista, mutta myös neuvottelua teosturvallisuuden ja eri asiakasryhmien odotusten kanssa. Museoon perheen kanssa - Taidemuseo erityisenä toimintaympäristönä Haastattelin 0-3-vuotiaiden lasten vanhempia, jotka luettelivat joukoittain tapoja, joilla taidemuseovierailut lisäävät heidän hyvinvointiaan. Erityisesti perhevapaalla olevat vanhemmat arvostivat museoiden tarjoamia palveluita ja kokivat niiden jopa paikkaavaan sukulaisten tukiverkkoa silloin, kun esimerkiksi isovanhempia ei asunut lähistöllä. Vanhemmat kertoivat, että retki museoon oli hyvä syy lähteä liikkeelle kotoa ja tarjosi sekä lapsille että aikuisille virkistystä jo matkalla. Kaupungin hyörinä, museon kahvila ja kaunis museorakennus tekivät retkestä elämyksen. Lapsia Ateneumissa kiinnostivat kaikuva tila, pitkät portaat, joissa kiivetä ja ihan pienemmille näyttelysaliin vievät liukuovetkin oli kiinnostava asia, jota voi oman aikuisen sylistä tutkia. Taideteosten tutkiminen tarjosi perheille mahdollisuuden arkisista jutuista poikkeaviin keskusteluihin. Teoksista saatettiin etsiä tuttuja asioita, mutta ne herättivät myös keskustelua tunteista ja tunnelmista. Vaikka haastattelemani vanhemmat kävivät mielellään lastensa kanssa taidemuseossa, he kuvailivat kokemusta myös stressaavaksi. Moni mietti häiritsevätkö he muita asiakkaita tai onko olemassa vaara, että heidän lapsensa vahingoittaa esineitä. Samaa asiaa pohdittiin myös Ateneumin henkilökunnan kanssa käymässäni keskustelussa. Henkilökunnalla oli selvästi ymmärrystä pientenkin lasten tarpeista ja siitä, että lapset oppivat maailmasta kaikin aistein ja erityisesti koskettelu on lapsille tärkeää. Ateneumin työntekijät arvelivat, että lapset nauttivat siitä, että he osaavat kävellä, juosta ja hyppiä, eikä hiljaa paikallaan katselu ja kuuntelu ole heille tyypillinen tapa toimia ja osallistua. Perheyleisötyötä yhdessä kehittäen Ateneumin henkilökunta kuvaili sitä, miten heidän tavoitteenaan on tarjota lapsille ja perheille mukava ja turvallinen tapa olla museossa esimerkiksi järjestämällä lapsiperheille suunnattuja tapahtumia. Samaan aikaan keskusteluun hiipi huoli siitä, miten kohtaamiset arvokkaiden teosten keskellä sujuvat. Teoksiin ei voi koskea, ja museon henkilökunta pitää siitä huolen, mutta vähintään yhtä hyvää huolta halutaan pitää suhteesta museokävijöihin. Jos lapsiasiakasta pitää kieltää koskemasta teokseen, miten se osataan tehdä mahdollisimman mukavasti, niin että lapselle tai hänen vanhemmalleen ei tule kurja olo? Keskustelussa Ateneumin henkilökunnan kanssa esiin nousi toive, että kaikki ovat onnellisia Ateneumissa käynnin jälkeen. Vanhemmat puolestaan toivoivat, että museo toivottaa heidät lapsineen tervetulleiksi museoon. Tavoitteet ovat siis yhtäläiset, ja se lupaa hyvää perheille suunnattujen palvelujen kehittämistyölle, jota Ateneumissa jatketaan tulevina vuosina. Tutkielman tulokset lyhyesti Opinnäytetyön tulokset korostavat perheyleisötyön merkitystä ja sen kehittämistarpeita taidemuseoissa. Vanhemmat kokevat museon tärkeäksi vapaa-ajan viettopaikaksi, jossa yhdistyvät sekä perheen yhteinen tekeminen että lasten oppiminen. Toisaalta museokäyntiin liittyy myös jännitteitä, kuten huoli teosturvallisuudesta ja siitä, miten muut asiakkaat suhtautuvat lapsiin. Ateneumin henkilökunta jakaa pitkälti samat näkemykset ja pitää tärkeänä perheiden huomioimista. Museon palveluiden kehittäminen edellyttää sekä saavutettavuuden lisäämistä että uusien kävijöiden tutustuttamista museoympäristön käytäntöihin. Tärkeimpiä kehityskohteita ovat perheille sopivien tilojen ja toimintojen tarjoaminen, henkilökunnan koulutus lapsiasiakkaiden kohtaamiseen sekä selkeän viestinnän kehittäminen museokokemuksen sujuvoittamiseksi. Kirjoittaja:Mari Jalkanen on kulttuurielämysten saavutettavuudesta ja kulttuurihyvinvoinnista kiinnostunut yleisötyön ammattilainen. Hänen tiensä taidemuseoiden yleisötyön ja kulttuurikasvatuksen pariin on kulkenut varhaiskasvatuksen ja taidehistorian opintojen kautta. Jalkasen työhistoria koostuu ryhmien ohjaamisesta, palvelujen kehittämisestä ja tuotannollisista tehtävistä. Hän on täydentänyt osaamistaan Kulttuurituottaja YAMK -opinnoilla ja valmistunut Metropolian Ammattikorkeakoulusta keväällä 2024. Lue lisää opinnäytetyöstä: Jalkanen Mari (2024). Perheyleisötyön johtaminen : Ateneum-kokemus 0–3-vuotiaan kanssa. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Nykyaikaista oppilaitosviestintää: viestinnän sähköiset työkalut taiteen perusopetuksessa
Tässä blogikirjoituksessa käsitellään erilaisia sähköisiä menetelmiä, joilla oppilaitoksen viestintää voidaan virtaviivaistaa ja kehittää. Teknologia on edennyt valtavia harppauksia eteenpäin 2000-luvun alusta ja se näkyy myös taiteen perusopetuksen oppilaitoksen viestinnän kehittämisen piirissä. Taiteen perusopetuksen oppilaitoksia on Suomessa useita kymmeniä, ja taiteenlajit vaihtelevat esimerkiksi arkkitehtuurista ja sirkuksesta musiikkiin. Kaikille oppilaitoksille on kuitenkin yhteistä se, että jokaisessa on tarve viestinnälle ja sen kehittämiselle. Pelkästään sosiaalisesta mediasta on tullut oppilaitokselle päivittäinen työkalu, jonka avulla tavoitetaan oppilaat ja vanhemmat. Se ei kuitenkaan itsessään välttämättä ole riittävä viestinnän toimenpide, mikäli sen ominaisuuksia ei hyödynnetä. Lisäksi sisällön luomiseen voidaan hyödyntää lukuisia muita työkaluja. Onnistunut viestintä vaatii suunnitelmallisuutta Viestinnän seuranta ja arviointi ovat avainasemassa viestinnän rakentamisessa. Jokainen julkaisu Facebookissa, TikTokissa, Googlessa tai Instagramissa voidaan analysoida jälkikäteen. Tuolloin käydään läpi esimerkiksi julkaisun tavoittavuus jaminkälaista kohderyhmää tavoitetut ihmiset ovat. Lisäksi voidaan tarkistaa, miten eri avainsanat ovat lisänneet julkaisun suosiota. Kun tämä analyysi on tehty, tuloksia voidaan hyödyntää seuraavissa julkaisussa ja samalla tehdä mahdollisia korjausliikkeitä. Jokainen taiteen perusopetuksen oppilaitos on oma yksilönsä, joten menestyksen mittarit ja kohderyhmät on analysoitava itse. Ilman kohderyhmien määrittelyä ja onnistumisen seurantaa viestintä on pitkälti hakuammuntaa. Visuaalinen ilme ei aina vaadi kalliita työkaluja Viestinnän visuaaliseen rakentamiseen voidaan hyödyntää lukuisia eri työkaluja, eikäkaikkeen tarvita erillisiä graafisia palveluita, kalliita kuvankäsittelyohjelmia tai edeserillistä tiedottajaa. Sähköisiä graafisen suunnittelun apuvälineitä löytyy lisäksipelkästään selainversioina, eikä siihen vaadita kuin perusmuotoinen tietokone. Tästä yhtenä esimerkkinä on Canva-kuvankäsittelyohjelma, joka on lisäksi saatavilla oppilaitoslisenssillä veloituksetta. Sieltä voidaan löytää tuhansia valmispohjia, joistavoidaan muokata oman brändin näköisiä napin painalluksella. Tiesitkö että käytät jo tekoälyä arjen toimintojesi tukena? Tekoäly herättää monissa erilaisia tunteita innostuneisuudesta aina pelkoon asti.Tekoäly on kuitenkin jo monilla päivittäisessä käytössä heidän tietämättään. Kunkäännät esimerkiksi tiedotetta selaimen kääntäjällä eri kielelle, hyödynnättodennäköisesti tekoälyä. Pienissä taiteen perusopetuksen oppilaitoksissa tekoälyolisi hyödynnettävissä oleva ketterä uusi kollega esimerkiksi somepostaustentekoon, vieraskielisten viestinnän tueksi sekä selkokielisyyden määrittelyyn. Yhtenäesimerkkinä tällaisesta ohjelmasta on ChatGPT. Oppilashallinnon ohjelmistot tukemassa kohdennettua viestintää Useammassa oppilaitoksessa on nykyään käytössään myös erillinenoppilashallinnon ohjelma, johon kerätään ilmoittautumiset. Tämän tyyppinenohjelmisto mahdollistaa kohderyhmien analyysin ennen viestinnän rakentamista.Oma asiakasrekisteri onkin monella tapaa organisaation tärkein viestinnän kohde.Tämän tyyppisiä palveluita tarjoaa esimerkiksi Eepos ja Hobiver. Saavutettavuus - Monipuolisia työkaluja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa Yhteiskunnan rakenne muuttuu jatkuvasti ja esimerkiksi vieraskielisten määräkasvaa. Tämän mukana kasvaa myös tarve selkokieliselle viestinnälle. Viestintäätulisi lisäksi tehdä muillakin kielillä kuin sillä tutulla kotimaisella. Samalla voidaanmyös ajatella, ettei pelkkä perinteinen viestintä ole riittävää. Tätä varten jokaisen oppilaitoksen tulisi ottaa käyttöönsä mahdollisimman laaja kirjo erilaisia työkaluja,jotta tavoittavuus pysyy yhdenvertaisena eri vastaanottajille. Asiaa tulisi myös ajatella siltä kantilta, että kehityksessä on pysyttävä mukana. Kim Kronman on Metropoliasta vuonna 2024 valmistunut kulttuurituottaja (YAMK). Hän on aiemmin valmistunut Noviasta kulttuurituottajaksi (AMK). Työurallaan hän on työskennellyt taiteen perusopetuksen hallinto- ja viestintätehtävissä erityisesti tanssin ja musiikin parissa. Tällä hetkellä hän työskentelee Estrada Musiikki- ja Tanssikoulussa Espoossa sekä Vuosaaren Musiikkiopistossa. Lisäksi hän toimii freelance-muusikkona. Lue lisää opinnäytetyöstä: Kronman, Kim (2024). Taiteen perusopetuksen oppilaitoksen viestinnän toimintamalli : avaimet tehokkaampaan kouluviestintään. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Tunteiden johtaminen muutoksessa – Kuorolaulun non-parlamentaarinen vaikuttaminen
Mitä tulee huomioida, kun kuorolaulua käytetään taiteellisena vaikuttamisen välineenä? Miten huomioida ja johtaa tunteita ja tunnelmia pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi? Miten tarinallista viestintää voi hyödyntää muutosjohtamisessa huomioiden erityisesti tunteet? Millaisia asioita tulee vaikuttamisen käytännön toteutuksessa huomioida pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi? Voiko kuorolaulu toimia yhtenä kansalaisvaikuttamisen taiteellisena välineenä? Let´s Change the Rules – Choirs for Ecocide Law on kansainvälinen projekti, jonka ydinryhmä on työskennellyt projektin parissa noin 2,5 vuotta. Ydintrioon kuuluu Merzi Rajala (FI), Peder Karlsson (SWE) ja minä, Kirsi Kaunismäki-Suhonen (FI). Projektin tavoitteena on levittää luonnontuhontalakitietoisuutta taiteen keinoin. Projektissa on kyse maailmanlaajuisesti ilmaisesta kuorokonserttikonseptista, mikä sisältää 15 pop-tyyliin sävellettyä laulua, harjoitus- ja tuotantoehdotuksia, media- ja mainosmateriaalia sekä ChoirMate -sovelluksen kappaleiden harjoittelemista varten. Konseptin poikkitaiteellista ja -tieteellistä pilotointia Jyväskylässä Konsertti pilotoitiin Jyväskylässä 15.4.2023. Konsertissa esiintyivät sekakuoro Harjun Laulu, Happy Voices Päikkärit ja Lapset, lauluyhtye Aves ja bändinä Trio Ohoi!. Konsertin aikana kolme kuvataiteilijaa live-maalasivat kuulemaansa musiikkia ja työt huutokaupattiin tilaisuuden lopuksi. Konsertin ja huutokaupan välissä järjestettiin paneelikeskustelu, jota moderoi Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologi Panu Halme. Keskusteluun osallistuivat europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen, sisäministeri Krista Mikkonen, emeritus suurlähettiläs Mikko Pyhälä, Allianssin luontodelegaatti Alli Pylkkö sekä Choirs for Ecocide Law -projektin taiteellinen johtaja, Sibelius-Akatemian Global Music -aineryhmän lehtori Merzi Rajala Tutkimusaineiston keräsin konserttiin osallistuneilta Harjun Laulun laulajilta. Fasilitoin kuorolle asiantuntijavierailuja (ydintyöryhmän jäsen Peder Karlsson, Panu Halme JY), ryhmähaastattelun, havainnoin aktiivisesti kuoroharjoituksia, pidin työpäiväkirjaa ja lopuksi teetin laulajille kyselyn konsertin jälkeen. Sain arvokasta tietoa prosessista paitsi opinnäytetyöhöni, myös koko kansainvälisen projektin kehittämisessä huomioitaviin asioihin. Kuoronjohtaja tunteita johtamassa Tutkimuksessani kävi ilmi, että turvallisen tilan, psykologisesti turvallisen ilmapiirin luominen myöskin – ja ehkä erityisesti – tilapäisyhteisössä on erittäin tärkeää. Kaikilla osallistujilla tulee olla kuulluksi tulemisen tunne ja heidän täytyy tuntea uskaltavansa aidosti kertoa omista tunteistaan ja tunnelmistaan prosessin aikana. On hyvä keskustella, että tunteet ovat tärkeitä ja sallittuja, mutta myös sopia, millainen tunteiden ilmaiseminen on hyväksyttävää.. Tunteiden johtaminen vaatii kuoronjohtajalta tunneälykkyyttä ja positiivista johtajuutta. Kuoronjohtajan tulee herkällä korvalla kuulla laulajia, lukea ilmeitä ja aistia asenteita. Tunteista ja ajatuksista tulee olla aikaa puhua joka harjoituskerralla, jotta luodaan yhteisöllistä ja avointa ilmapiiriä. On hyvä kuulla muiden ajatuksia ja sitä kautta vahvistaa koko ryhmän yhteisymmärrystä. Kuoronjohtajan tulee varmistaa, että laulajilla on riittävä projektin sisältöön perustuva tietopohja. Tieto poistaa epävarmuutta ja vähentää ennakkoluuloisuutta. Epävarmuuden ja ennakkoluulojen kohtaaminen harjoituksissa on ensiarvoisen tärkeää ja vaatii johtajalta itseltään hyvää perehtyneisyyttä asiaan. Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa. Choirs for Ecocide Law -projektin keskiössä on laulaja itse Kun kuoro alkaa työstää vaikuttamiseen tähtäävää projektia, on kasvatettava laulajien osallisuuden ja omistajuuden tunnetta. Laulajalle on tultava tunne, että hänen mielipiteitään ja ajatuksiaan kuullaan, hänen läsnäolollaan on merkitystä, ja hän on tärkeä projektin osa. Osallisuuden ja omistajuuden vahvistaminen sitouttaa laulajaa projektiin, kasvattaa me-henkeä, innostaa harjoittelemaan ja puhumaan projektista myös lähiympäristöönsä. Choirs for Ecocide Law -projektin keskiössä on laulaja itse, joka konserttiprosessin aikana syventää omaa ajatteluaan ja jakaa ajatuksiaan läheistensä ja lähiympäristöönsä kuuluvien ihmisten kanssa. Kun laulaja on projektista innostunut, hän vie sanomaansa innostuneena myös eteenpäin. Tarinoista tunteisiin - kuorolaulusta non-parlamentaariseen vaikuttamiseen Tarinalla on merkittävä rooli laulajan sitouttamisessa. Kun tehdään konserttikokonaisuutta, on siihen syytä miettiä houkuttava ja koukuttava draaman kaari: tunteisiin vetoavia elementtejä, intensiteetin nousuja ja laskuja ja loppua kohti nousevaa tunnelmaa. Tarinat vetoavat tunteisiin ja tunteet liikuttavat ihmistä. Tunteet auttavat myös muistamaan ja tunteiden liikutuksen takia tilanteisiin ja tunnelmiin voidaan palata vielä vuosienkin jälkeen.Pysyvä muutos saadaan aikaan huomioimalla tunteet ja vahvistamalla laulajan omistajuutta prosessiin. Laulamisessa on mukana tunteet ja tunteiden kautta voidaan vaikuttaa. Kuorolaulu on siis mainio taiteellinen kansalaisvaikuttamisen väline! Kirjoittaja: Kirsi Kaunismäki-Suhonen on luokanopettaja, musiikin opettaja, rehtori, integratiivinen muutosvalmentaja ja kuoronjohtaja. Kirsi on työskennellyt monien eri-ikäisten ja -tasoisten ryhmien kanssa koulutuksen ja taiteellisen työskentelyn parissa. Hän työskentelee aktiivisesti kansainvälisen Choirs for Ecocide Law -projektin ydinryhmässä, jonka tavoitteena on luonnontuhontalakitietoisuuden levittäminen taiteellisen vaikuttamisen kautta. Kirsi valmistui Kulttuurituottajaksi (YAMK) 2024 ja aloitti Metropolian Kulttuuripalveluiden ja musiikin osaamisaluejohtajana syyskuussa 2024. Lue lisää opinnäytetyöstä: Kaunismäki-Suhonen, Kirsi (2024) Tunteiden johtaminen muutoksessa: Kuorolaulun non-parlamentaarinen vaikuttaminen – Theseus, Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö
Tee yhteisöstäsi kilpailuetu – Yhteisömanageroinnin strategiset hyödyt
Yhteisömanagerointi ei ole sitä, että pyörittelet sosiaalisen median päivityksiä samalla kun juot kolmatta kahvikupillistasi. Se on aito strateginen voimavara, joka rakentaa siltoja brändisi ja asiakkaidesi välille. Ydintavoite? Pitää huolta, että yhteisössä ei ainoastaan viihdytä, vaan rakennetaan kestävää sitoutumista. Aidon yhteisöllisyyden ja aktiivisen vuorovaikutuksen avulla asiakkaat pysyvät tyytyväisinä ja antavat mielellään positiivista palautetta. Kun asiakaskokemus hiotaan huippuunsa, huomaat pian, ettei palautteeseen vastaaminen ja palveluiden räätälöinti olekaan vain ”pakollista hallinnointihumppaa”, vaan oivallinen tapa kasvattaa asiakastyytyväisyyttä. Ei mikään somepirkko, vaan strateginen toiminnankehittäjä Yhteisömanagerit ovat paljon muutakin kuin sisällöntuottajia. He vaikuttavat suoraan brändin, tuotteen tai palvelun ympärille rakentuvan yhteisön sydämeen. CMADFI:n tekemä tutkimus osoittaa, että yhteisömanagerin roolissa voi toimia lähes kuka tahansa – tuottajasta viestintäpäällikköön tai vertaisopastajaan. Tämä monipuolinen osaajajoukko yhdistää ainutlaatuisella tavalla erilaisia taitoja ja toimintaympäristöjä, mikä tekee heistä korvaamattomia organisaation menestyksen rakentajia. Yhteisömanagerit keräävät jatkuvasti tietoa siitä, miten jäsenet käyttäytyvät ja mitä he haluavat. Tämä data on puhdasta kultaa strategisessa suunnittelussa. Se auttaa yritystä kohdentamaan markkinointinsa tarkasti ja optimoimaan tuotekehityksensä vastaamaan asiakaskunnan toiveita. Tämän ansiosta yhteisömanageri on enemmän kuin asiakassuhteiden ylläpitäjä. Hän on liiketoiminnan kehittäjä, joka ymmärtää niin ihmisiä kuin numeroita. Yhteisömanageroinnin strategiset edut ovat kiistattomat Yhteisömanageroinnin hyödyt ovat kiistattomia, ja sen rooli nousee jatkuvasti tärkeämmäksi. Sijoittamalla yhteisömanagerointiin ja kehittämällä sitä aktiivisesti voit parantaa asiakassuhteitasi, rakentaa vahvemman ja innovatiivisemman organisaation sekä erottua kilpailijoistasi. Sen sijaan, että vain seuraisit markkinoiden liikkeitä, voit myös ennakoida ja vaikuttaa niihin. Joten, miksi et antaisi yhteisömanageroinnille ansaitsemaansa paikkaa osana strategisia suunnitelmiasi? Kun integroit sen liiketoimintastrategiaasi, annat organisaatiollesi mahdollisuuden reagoida nopeasti asiakkaiden tarpeisiin – ja ennen kaikkea ennakoida ja muokata niitä. Näin yhteisöstäsi kasvaa organisaatiosi sykkivä sydän, joka rakentaa siltoja, luo merkityksellisiä yhteyksiä ja pitää liiketoimintasi elinvoimaisena. Kirjoittaja Johanna Lohiluoma on tuottaja ja yhteisömanageri, joka auttaa organisaatioita rakentamaan sitoutuneita yhteisöjä sekä tukee liiketoiminnan kasvua luovilla ja strategisilla ratkaisuilla. Hän työskentelee B2B-yhteisöissä ja uskoo vahvasti siihen, että aito yhteisöllisyys kumpuaa ihmisten välisestä luottamuksesta ja vuorovaikutuksesta. Tällä hetkellä Johanna kehittää Excellence Finlandilla jäsenpalveluita ja yhteisöä – varmistaen, että jokainen jäsen saa täyden hyödyn ja parhaan mahdollisen kokemuksen. Kulttuurituottaja (YAMK) -tutkinnon hän suoritti vuonna 2024. Lue lisää opinnäytetyöstä: Lohiluoma, Johanna (2024) Yhteisömanageroinnin strategiset edut – Theseus. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku