Avainsana: Kulttuurituottaja 2021

Katutanssia Vantaalla

Vastasin keväällä 2024 VKTY Summer Camp 2024 -tapahtumaviikon sosiaalisen median markkinoinnista ja viestinnästä, keskittyen erityisesti Instagram-sisältöihin ja -kampanjoihin. VKTY Summer Camp 2024 on Vantaan katutanssiyhdistyksen vuosittain järjestämä katutanssiviikko kesäkuun alussa.  Kymmenettä kertaa järjestetty katutanssiviikko sisälsi useita katutanssitunteja, avoimia treenisessareita sekä lasten ja nuorten omat katutanssileirit. Koko viikko huipentui katutanssitapahtumaan, jossa tanssijat kisaavat tanssibattleja eri kategorioissa. Tapahtuma on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suurimpana ja tunnetuimpana katutanssitapahtumana Suomessa. Instagram-markkinointi VKTY Summer Camp käytti markkinoinnissaan ja viestinnässään omaa Instagram-tiliä, ja se toimi tapahtumaviikon pääviestintäkanavana. Syvennyin projektin aikana siihen, miten toteutetaan laadukkaita Instagram-postauksia ja -storeja, kuinka seuraajien kanssa ylläpidetään aktiivista vuorovaikutusta sekä kuinka maksettua mainontaa toteutetaan ja kohdennetaan kohderyhmälle. Projektissa korostuivat lisäksi markkinoinnin suunnittelu, aikataulutus sekä tilastojen seuraaminen.  VKTY Summer Camp 2024 -tapahtumaviikon erilaisia Instagram-postauksia.  Oivallukset Instagram-markkinoinnista Opin, että onnistunut Instagram-markkinointi perustuu selkeisiin tavoitteisiin, huolellisesti valittuun kohderyhmään ja visuaalisesti yhtenäiseen brändi-ilmeeseen. Instagram ei ole suora verkkokauppa, vaan tärkeä väline brändin tunnettuuden lisäämiseen, käyttäjien sitouttamiseen ja palvelujen esittelyyn, mikä voi johdattaa käyttäjiä ostopäätöksiin.  Instagram-markkinoinnin suunnittelu painottui erityisesti tavoitteiden asettamiseen, oikeiden mainosmuotojen valintaan (esim. kuvakarusellit ja stories), visuaalisuuden suunnitteluun Canvan avulla sekä käyttäjien ohjaamiseen linkkien ja toimintakehotusten avulla.  Vaikka Instagram-markkinoinnin seuranta jäi toteutusvaiheessa vähäisemmälle, opin sen merkityksen sisällön kehittämisessä jatkoa varten. Kokonaisuudessaan Instagram osoittautui tehokkaaksi ja monipuoliseksi markkinointikanavaksi kyseiselle tapahtumaviikolle, kun sitä hyödynnettiin suunnitelmallisesti sekä kohderyhmää puhuttelevalla ja kiinnostavalla sisällöllä. Projektin myötä opin paljon laaja-alaista tietoa sosiaalisen median markkinoinnista ja sain todella arvokasta käytännön kokemusta. Samalla projekti vahvisti ammatillista identiteettiäni ja kehitti minua kulttuurituottajana, ja uskon, että nämä opit ja taidot ovat tärkeitä työkaluja tulevaisuuden työuralle. Ville Louhelainen, kulttuurituotannon opiskelija 2021

Festarit siistiksi

10.6.2025
Emilia Sipakko

Oivalluksia Sideways-festivaalin siivouksesta Viime kesänä sain toimia toisena Sideways-festivaalin siivousvastaavana. Pääsin kokemaan, mitä vaatii festarin siistinä pitäminen suuren väkijoukon keskellä ja mihin kaikkeen siivous vaikuttaa. Siivousvastuussa opin konkreettisesti sen, kuinka suuri merkitys kyseisellä työllä on. Festivaalin siisteys ei synny itsestään, vaan se on tiimityötä, suunnittelua ja ongelmanratkaisua. Jokainen puhdas nurkka ja tyhjä roskis on monen pienen päätöksen ja yhteistyön tulos. Festarit rakentuvat yksityiskohdista, joita ehkä harva noteeraa, mutta jotka vaikuttavat merkittävästi kokonaisuuteen. Siivoustiimin työ on paljon enemmän kuin roskien keruuta Siivoojat ovat kenttähenkilökuntaa, he liikkuvat alueella jatkuvasti ja kohtaavat festarikävijöitä erilaisissa tilanteissa, kävijöiden kysyttäessä reittiohjeita tai vaikka vessojen sijainteja. Kerran päädyin auttamaan loukkaantunutta henkilöä, koska olin sattumalta lähin työntekijä paikalla. Ihmisten kohtaaminen on siis myös keskiössä. Roskikset eivät ilmesty festarialueelle itsekseen Ensimmäinen festivaalipäivä alkoi roskisten roudauksella paikoilleen. Roskisten paikat suunnitellaan ajatuksella, jolloin mietitään, missä ihmiset liikkuvat, mihin he pysähtyvät, missä he syövät ja juovat. Jos roska-astia on väärässä kohdassa, se jää helposti käyttämättömäksi. Roskisten oikein sijoittelu on siis tärkeä osa toimivaa ja viihtyisää aluetta. Siivoustiimi koostui vapaaehtoisista, joiden panos oli korvaamaton Vastuullani oli luoda hyvää henkeä ja huolehtia siitä, että jokainen tiimissä tunsi itsensä tärkeäksi ja osaksi isompaa kokonaisuutta. Koin, että fiiliksen ylläpitäminen oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni, varsinkin kun työ voi olla fyysisesti ja henkisestikin kuormittavaa. Siisteys ei ole vain visuaalinen tekijä Se vaikuttaa suoraan kävijöiden kokemukseen. Siisti ympäristö luo miellyttävämmän fiiliksen ja vähentää häiriötekijöitä. Se antaa kävijöille mahdollisuuden keskittyä itse tapahtumaan ja nauttia siitä täysillä. Tauot ja jaksaminen ovat olennainen osa työn onnistumista Hektisessä festariympäristössä taukojen pitäminen ja veden juonti, itsestään selvätkin asiat, voivat helposti unohtua sekä itseltä että muilta. Kun päivät ovat pitkiä, työ fyysistä ja lämpötila korkea, pienetkin tauot voivat tehdä suuren eron jaksamiseen ja yleiseen fiilikseen. Festariympäristössä saa kokea paljon mielenkiintoisia hetkiä, jotka tekevät työstä entistä hauskempaa Siivouksen näkökulmasta tapahtuma näyttäytyy kokonaisuutena. Päivän aikana tulee kuljettua koko alueen läpi monta kertaa, koluttua takatilat ja kohdattua henkilökuntaa, ja nähtyä hetket ennen yleisön saapumista ja sen jälkeen. Välillä ehtii myös vilkuilla lavalle ja napata keikasta pienen hetken. Siitä muodostuu omanlainen, mutta aito festaritunnelma. Lopuksi tulee se palkitsevin hetki Kun festivaalipäivä päättyy ja alue tyhjenee, ja loppusiivous on tehty. Päivän mittaan tehty kova työ näyttäytyy, kun alue on siisti, järjestyksessä ja valmis seuraavaa tapahtumapäivää varten. Siinä näkee konkreettisesti oman työn jäljen ja lopputuloksen, mikä tekee vaivannäöstä palkitsevaa.

Tuotantoassistentin eri roolit inserttituotannossa

Työskentelin Yellow Film & TV:n tuottaman viihdeohjelman, Putouksen, 16. kauden inserttituotannossa tuotantoassistenttina. Halusin päästä mukaan inserttituotannon tuottamiseen, sillä se eroaa livetuotannon maailmasta merkittävästi. Insertit ovat etukäteen kuvattuja kokonaisuuksia, jotka livelähetyksen aikana näytetään osana ohjelmaa. Kun kuvataan suuri määrä erillisiä sketsejä, työskentely on hyvin erilaista kuin esimerkiksi tv-sarjassa tai liveformaattissa. Muun muassa kuvausten rytmi, sisältö ja työryhmä ovat eroavat toisistaan, joten myös työskentelytapa poikkeaa. Työtehtäviini kuului pääasiallisesti rekvisiitan suunnittelu yhdessä ohjaajan kanssa, sen ostaminen/tekeminen sekä settaaminen, eli tarvittavan rekvisiitan asettelu kohtausta varten, itse kuvauskohteessa. Rekvisiitan lisäksi huolehdin assistentille kuuluvista tuotannon töistä. Vastuullani oli mm.  kuvauskorteista huolehtiminen sekä työryhmän kuskaaminen kuvauskohteesta toiseen. Pyöritin myös kuvausten aikana pienimuotoista cateringia. Olin monesti myös ainoa tuotannon henkilö kuvauksissa paikalla, joten huolehdin tuotannollisesta sujuvuudesta kuvausten aikana.  Inserttituotannon työryhmä oli tuotannossamme pienempi kuin esimerkiksi kokonaisen tv-sarjan kuvauksissa. Tämän takia myös työkuva oli minulla laajempi mitä assistentille yleensä kuuluu. Normaalisti tuotannoissa on erikseen rekvisitööri, joka hoitaa rekvisiitan suunnittelun ja toteutuksen sekä vielä erikseen settaava rekvi itse kuvauskohteessa. Nyt kuitenkin kummatkin roolit olivat minulla tuotannon juoksevien asioiden sekä cateringin lisäksi.  Vaikka työmäärä oli suuri ja ylityötunteja kertyi tuotannon aikana, en kokenut työtäni kuormittavaksi. Syy jaksamiseen oli ehdottomasti yhdessä tekemisen meininki, kaikkien työntekijöiden keskinäinen arvostus sekä hyvä ilmapiiri. Kun tehtiin tiiviisti pienellä porukalla töitä, oli työryhmän todella helppo hitsautua yhteen ja nauttia päivistä, vaikka rankkoja tai stressaavia päiviä mahtuu aina mukaan.  Työkokemus vahvisti minulle sen, että elokuva- ja tv-maailma on ehdottomasti paikka mihin kuulun. Isommankin vastuun ottaminen tuntuu siellä luontevalta ja nautin suuresti töistäni.  Sanni Uosukainen, kulttuurituotannon opiskelija 2021

Imagining Tomorrow International 2024 -seminaari Utrechtissa

Osallistuin alkuvuodesta Utrechtissa, Alankomaissa järjestettyyn Imagining Tomorrow International 2024 -seminaariin. Seminaari on EU:n rahoittama hanke ja sen pääjärjestäjänä toimii hollantilainen HKU University of the arts Utrecht. Mukana oli noin 60 opiskelijaa viidestä korkeakoulusta, jotka sijaitsevat Alankomaissa, Saksassa, Intiassa, Belgiassa ja Suomessa. Seminaarissa osallistujat käsittelivät erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia kysymyksiä yhteisluomisen kautta. Mukana oli 4 paikallista organisaatioita, joille opiskelijat kehittivät yhdessä moninaisia innovaatioideoita, auttaen näin organisaatioita kehittämään toimintaansa entistä parempaan suuntaan. Seminaari oli myös mahdollisuus verkostoitua kansainvälisesti sekä kehittää omaa kansainvälistä ammattiosaamista. Syvennyin projektin aikana kansainväliseen yhteistyöhön, joka oli seminaarin yksi toiminta-ajatuksista, ja pääsin kehittämään kansainvälisesti verkosto-, ammatti- ja kulttuuriosaamistani. Seminaari oli erinomainen tilaisuus ymmärtää paremmin kulttuurienvälisyyttä ja monikulttuurisen yhteistyön merkitystä. Tutustuin projektin aikana Liisa Uusitalon ja Marja Joutsenvirran toimittamaan kirjaan Kulttuuriosaaminen – Tietotalouden taitolaji (toim. 2009) sekä toisena lähteenä Fred Dervinin ja Laura Keihään teokseen Johdanto uuteen kulttuurien väliseen viestintään ja kasvatukseen (2013). Kirjoissa käsiteltiin laajasti kulttuuriosaamista sekä kulttuurienvälisyyttä, jotka ovat tärkeitä käsitteitä ymmärtää, kun tehdään kansainvälistä yhteistyötä. Näiden käsitteiden pohjalta avarsin omaa näkemystäni kansainvälisestä työskentelystä ja sain teoreettista tukea projektin työstämiseen. Opin kirjoista, että toimiva kansainvälinen yhteistyö vaatii ymmärrystä eri kulttuureihin vaikuttavista aineellisista, aineettomista ja toiminnallisista tekijöistä, mutta kykyä kohdata toinen ihminen yksilöllisesti lyömättä lukkoon käsityksiä hänen kulttuuristaan.   Projektin lopputuloksena 12 moniammatillista ja kansainvälistä pienryhmää loi jokaiselle paikalliselle organisaatioille yhteensä 3 innovaatiosuunnitelmaa. Oma projektiryhmäni työskenteli Kamp Amersfoort -vankileirimuseon kanssa, jonka näkyvyyttä ja ulkoaluetta pyrimme kehittämään suunnitelmamme kautta. Organisaatio antoi suunnitelmastamme enimmäkseen hyvää palautetta ja totesi sen olevan erittäin käyttökelpoinen. Vaikka saimme innovaatiosuunnitelman lopulta onnistuneesti toteutettua, oli matka sen saavuttamiseen myös jokseenkin haastava. Tätä edesauttoi projektissa enemmän korostunut kova suorittaminen, kuin prosessimainen yhteistyö. Projektista otankin isoimpana oppinani mukaan sen, että matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä. Tällaisessa seminaarissa kansainvälisen yhteistyön ja verkostotaitojen harjoittaminen ovat tärkeässä osassa ja sille pitäisi antaa myös enemmän painoarvoa. Ei siis keskitytä pelkästään laput silmillä suorittamiseen ja vaativiin tuloksiin, vaan annetaan myös arvoa prosessille ja panostetaan siihen. Siten myös kansainvälinen yhteistyö toimii paremmin. Niklas Söderström / Kulttuurituotannon opiskelija 2021

periglitch ⊂ verkko – esitystaidetta epätyypillisessä ympäristössä | projektijohtaminen taiteellisena suunnittelijana

Ohdakkeisen kosteuden kyllästämässä verkossa oliot menettävät ajan myötä silmänsä. Kuoriuduttua omasta hengestään, tahman pulpe valloittaa niiden kudosten jokaisen säikeen. Eheät rihmat hapertuvat, haaveet kerrostuvat ja liukkaus juoksee luiden ympäriltä karkuun.  Hajaspektri värähtelee pirskahtelevina hermokimppuina selkärangan jatkeena. Värähtelyn taajuus on kutsu perinnössä vellovaan leikkiin, perimmäisimpään glitchiin. Heinäkuussa 2022 Kumpulan Metsäteatterissa sai ensi-iltansa tahmeana pulppuava performanssi, nykyteatteriesitys periglitch ⊂ verkko (luentatapa: periglitch sisältyen verkkoon). Temaattisesti teos käsitteli luomista, luopumista, perintöä ja valtaa. Teoksen visuaalien ja audion muotoa ja järjestystä voisi luonnehtia jopa installaatiomaiseksi. Kalliota koristivat erilaiset virkatut ja nyplätyt verkot, liitupiirrokset, muoviköydet ja pitsikankaat. Ympäristösyistä halusimme hyödyntää esityksessä mahdollisimman vähän sähköä, joka olisi myös langatonta (Bluetooth-kaiuttimet, taskulamput). Lisäksi luovuimme esimerkiksi kaikesta paperisesta mainonnasta eikä projektista tuotettu julisteita.   Verkko on langasta tai köydestä punottu hyvin löyhä isoaukkoinen kudos, hämähäkin pyydystysvälineekseen seitistä punoma staattinen organismi, rakennetyyppi, joka muodostuu solmuista ja niiden välisistä yhteyksistä tai sähköllä varautuneista pisteistä ja niitä yhdistävistä kaarista koostuva aineeton tai aineellinen objekti. Peri- voi merkitä totta, aitoa, vanhastaan kumpuavaa tai puhdasta. Tällaista periä ovat periaate, perisynti, perisokeus, perikuva ja perivihollinen. Peri voi merkitä myös jonkin ympärillä tai lähellä sijaitsevaa tai olevaa, jotakin ympäröivää tai peittävää tai jonkin ympärystä. Tällaista periä ovat periferia ja periskooppi. Glitch on tilapäinen vika tai puute, joka voi toimia toisinaan hyväksikäyttöä tai riistämistä mahdollistavana alustana (lukuohje.) Kumpulan Metsäteatteri on Ilves-Teatterin ja Helsingin Kellariteatterin yhteinen kesänäyttämö, jonka produktiot rakennetaan Kätilöopiston takana sijaitsevalle kallioalueelle. Tilaajat Ilves-Teatteri ja Helsingin Kellariteatteri tarjosivat produktiolle budjetin ja mahdollisuuden käyttää olemassa olevaa kalustoa. Osa työryhmästä oli kahden teatterin jäseniä ja osa teatterien ulkopuolisia taiteilijoita.   Esityskausi koostui 13 näytöksestä, joista muutama jouduttiin sääolosuhteiden vuoksi perumaan. Tarjolla oli sekä iltakahdeksan että keskiyön näytöksiä, jotka olivat samasta esityksestä kaksi toisistaan eroavaa versiota. Yönäytöksiin oli esimerkiksi luotu erillinen valosuunniteltu, joka ei ollut iltanäytöksissä mahdollinen luonnonvalosta johtuen. Merkittävä osa katsojista oli opiskelijoita, teatterien jäseniä ja työryhmäläisten läheisiä, mutta produktio tavoitti reilusti myös sellaista yleisöä, joille teoksen työryhmä tai Kumpulan Metsäteatteri ei ollut ennestään tuttu. Utuisena loistavan liejun ja kiemuroina hohtavien ohdakkeiden vajottua upoksiin alkaa pimeässä kuulua pirskahdellen värähtelevä pulpe. Esityksen sivutapahtumana järjestimme myös elektronisen konemusiikin “tanssibileet”. Tavoitteenamme oli käyttää sitä yhtenä alakulttuurityylisenä markkinointikeinona. Tapahtumassa soittivat artistit Ruusu-Aura ja Baeblade. “Kutsu perimmäiseen glitchiin” -reivit olivat maksuttomat. Bileiden tuotantotiimi koostui kuudesta työryhmän jäsenestä, mukaan lukien minä ja molemmat produktion tuottajat.                       Oma roolini produktiossa oli toimia esitysdramaturgina ja toisena produktion työryhmän koollekutsujana. Vastasin ensisijaisesti teoksen näyttämöllisestä muodosta eli työskentelin taiteellisten sisältöjen parissa. Lisäksi koordinoin tuottajia, ja tein tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan perinteisiä tuottajan töitä. Seurasin produktion omaa sähköpostia, etsin potentiaalisia yhteistyökumppaneita, toimin lipunmyyntitehtävissä, tein tilityksiä yhdessä tuottajien kanssa ja olin osavastuussa sosiaalisen median kanavien ylläpitämisestä.   Esityskaudella pääsimme koollekutsujaparini kanssa antamaan lyhyen haastattelun Radio Helsingille.  Yhteistyökumppaneiksi saimme Jalotofun, Helsinki Distilling co. ja Nextiilin, joista jälkimmäinen tarjosi merkittävän osan lavastuksessa ja puvustuksessa hyödynnetyistä materiaaleista. Prosessi monine vaiheineen antoi konkreettisia oppeja projektinhallinnasta, sillä tämän kaltaisessa projektissa ei ole vastuussa ainoastaan omasta työskentelystään vaan projektin loppuunsaattamisesta kokonaisuudessaan. En voi kuitenkaan suositella taiteellisen työskentelyn ja käytännön hallinnollisten töiden yhdistämistä ellei tiimi ole itseohjautuva tai tasapäinen. Isoissa projekteissa hierarkiat tuovat selkeämmät rajat ja sitä kautta myös työnjaon, jolloin projektin on mahdollista edistyä tehokkaammin eikä epäolennaisuuksiin jäädä jumiin. Työryhmän potentiaali pääsee todennäköisemmin oikeuksiinsa, kun työskentelyyn käytettävien resurssien jakautumisesta ei tarvitse tehdä jatkuvia kompromisseja. Projekti oli muodoltaan ja sisällöltään kiinnostavimpia mitä olen päässyt tekemään. Poikkitaiteellisten, useiden taiteenlajien elementtejä yhdistelevien kokonaisuuksien parissa on mielestäni kiitollista työskennellä. Mielekästä tästä projektista teki erityisesti sen tulosvapaa luonne ja toisistaan inspiroituvien tekijöiden syväluotaavasta pohdinnasta kumpuava luomisen prosessi. Jokainen mukana ollut taiteilija koki projektin lähtökohdat tarpeeksi kiinnostavana tai innostavana ollakseen mukana sen rakentamisessa. Teoksen vahvuus löytyy mielestäni sen epäkonventionaalisesta muodosta, sisällön metatasoista ja tavasta hyödyntää tavallisesti ei-esitystilaksi miellettyä ympäristöä omaleimaisen maailman synnyttämisen välineenä. Lähtönä meillä oli ruumiillisuus ja ruumiin sisäiset tuntemukset, Vanhan Testamentin luomiskertomus ja syntiinlankeemus, Hedy Lamarr, verkot, verkostot, neo-orgaanisuus ja post-apokalyptisyys.    Tekstissä on lainattu periglitch ⊂ verkko -teoksen markkinointitekstejä ja käsikirjoitusta.