Tulevaisuuden tuottajat

”Kuinka moni teistä on joskus kuullut kulttuurituotannosta?” aloitan esittelyni erään toisen asteen oppilaitoksen jatko-opintopäivässsä. Ryhmän opettaja nyökkää yllätyksekseni, mutta oppilaat ovat hiljaa, niin kuin ajattelinkin. Paikalla on noin 12 nuorta. Puolet heistä todennäköisesti tuli paikalle, koska jonnekin piti mennä. Muutama saapuneista on hyvällä tuurilla oikeasti kiinnostuneita aiheesta. ”Älkää huoliko”, sanon. ”Minäkään en tiennyt alasta mitään”,  pidän tauon, ”kunnes sitten tiesin.” Muutama opiskelija hymähtää. Hyvä, sain heidän huomionsa.  Kerron lyhyesti tarinan itsestäni. Miten lukiossa minua kiinnosti moni asia, mutta ei yksikään aine yksinään. Harrastin kyllä kulttuurin kentällä, mutta en tiennyt, että alalle voisi kouluttautua muuten kuin taiteilijana. Kerron, miten kipuilin jatko-opintovalinnan kanssa ja pohdin, ”Eikö mitään muuta ollut tarjolla?” Kuvittelen, että muutama opiskelija samaistuu tarinaani.  Jatkan esittelyni loppuun kuvaillen opintoja, työllisyystilannetta, uramahdollisuuksia ja omia lempihetkiäni opintojeni aikana. Lopuksi pyydän kysymyksiä. Niitä ei tule. Jälleen en ole yllättynyt, vaikka kovasti haluaisinkin kuulla kuulijoideni ajatuksia ja jutella heidän kanssaan. Kun oppilaat sitten alkavat poistua luokasta, kuulen sivukorvalla muutaman heistä juttelevan ”Muahan alkoi ihan kiinnostamaan toi”  ja tiedän, että ainakin joku samaistui tarinaani.   AMK-tutkintojen näkyvyys lukioissa Metropolian opiskelijalähettiläänä esittelin Metropoliaa sekä omaa tutkintoalaani kulttuurituotantoa toisen asteen opiskelijoille kouluvierailuilla sekä tapahtumissa. Suurin osa esittelyistäni sujui edellä mainitulla kaavalla. Teinit ovat haastava yleisö ja oman opiskelualani tuntemattomuus rajaa paikalla olijoita sekä osallistumisinnokkuutta. Se on ymmärrettävää, enkä ole siitä pahoillani. Itseasiassa se sai minut kokemaan läsnäoloni entistä tärkeämmäksi.  Vierailujeni aikana huomasin, että ammattikorkeakoulut ja niiden tutkinnot olivat lukiossa aliedustettuja ja välillä tuntemattomia jopa opettajille. ”Onko tuo siis kandidaatintutkielmaa vastaava työ?” eräskin opettaja kysyi, kun mainitsin opinnäytetyön. Muistan saman ilmiön toki jo omilta lukioajoiltani, mutta oli yllättävää, että ammattikorkeakoulualoja edelleen tarjotaan jatko-opintovaihtoehdoksi suhteellisen vähän. Vanhat asenteet siitä, että ammattikoulusta mennään ammattikorkeaan ja lukiosta yliopistoon tuntuvat yhä istuvan tiukassa, ja samalla kun tässä ei ole mitään vikaa, se hankaloittaa niiden nuorten tilannetta, joilla on haasteita löytää tulevaa jatko-opintopaikkaa perinteisten oppiaineiden, lääkärien, juristien ja kauppatieteilijöiden opintojen joukosta. Niiden, jotka etsivät vaihtoehtoja, joista eivät vielä tiedä. Vähän niin kuin minäkin etsin.  "Vanhat asenteet siitä, että ammattikoulusta mennään ammattikorkeaan ja lukiosta yliopistoon tuntuvat yhä istuvan tiukassa – –" Uutisista saa lukea toistuvasti, että nuoret eivät pysty päättämään 16-vuotiaina, mitä haluavat tehdä isona. Mielestäni ei pitäisikään pystyä, mutta valinnasta tekee entistä vaikeampaa se, etteivät he tunne puoliakaan mahdollisista ammateista, tutkintoaloista tai opiskelumahdollisuuksista, joita olisi tarjolla. Ajassa, jossa ammatin voi luoda melkein mitä tahansa kykyä tai osaamista hyödyntämällä, ja uudelleen kouluttautuminen tulee olemaan monen urapolulla osa arkea, luulisi, että jatko-opintomahdollisuuksien moninaisuutta haluttaisiin korostaa.  Silti toisella asteella vaihtoehdot tuntuvat painottuvan perinteisiin opintopolkuihin, jotka johtavat yhteen ammattiin ja uraputkeen.  Pitääkö oikeaan ammattiin päätyä? Toivoisinkin, että opiskelijoita haastettaisiin enemmän pohtimaan opintoja myös työelämän kannalta: millaisissa ympäristöissä he haluavat työskennellä, millaisia ihmisiä ja työrooleja näissä paikoissa on tai voisi olla ja mitä ominaisuuksia sekä taitoja tarvitaan, jotta kyseistä työtehtävää voi suorittaa. Kaikkiin ammatteihin ei tietenkään löydy suoraa koulutusta, mutta joku saattaisi yllättyä, kuinka moneen löytyy.  Kuinka monet meistä ovatkaan kuulleet konseptisuunnittelijan, kiertotalousinsinöörin tai hyvinvointikoordinaattorin maininneen ”vain päätyneensä” kyseiseen ammattiin. Harvalta on kuitenkaan koskaan kysytty: ”Haluaisitko olla tapahtumatuottaja, liiketoiminnan kehittäjä, robottijärjestelmäasiantuntija tai musiikkiterapeutti?” Nykyään kuitenkin voitaisiin kysyä  – sillä näihin ammatteihin ei tarvitse vain päätyä, vaan niihin voi myös opiskella.  Veera Peltola, Kutu 21