Instagram haltuun: kolme vinkkiä ammattilais- tai yritystilin käyttöön
Sosiaalinen media ja erityisesti Instagram on nykyään lähes välttämätön työkalu oikeastaan minkä tahansa yrityksen markkinoinnissa. Lokakuussa 2023 se oli Statistan mukaan yksi maailman viidestä käytetyimmistä sovelluksista. Erityisesti milleniaaleille Instagram on sellainen, jota selaillaan jos on tylsää. Siksi asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden tavoittaminen sen kautta on äärimmäisen helppoa. Instagram onkin mielestäni tärkeä työkalu kulttuurituottajille. Tässä siis kolme hyvää pointtia Instagram-geimin uppaamiseen: Laadukkaat postaukset Instagrammilla on vuonna 2023 yli 1,3 miljardia käyttäjää Statistan mukaan. Potentiaalisten asiakkaiden tavoittaminen siellä on siis todella helppoa, varsinkin kun suositut postaukset eivät vaadi kalliita resursseja - tärkeämpää on erottua joukosta. Laatu on määrää tärkeämpää, ja on hyvä miettiä, kenet postauksella halutaan tavoittaa ja milloin postaus kannattaa tehdä. Instagramin yritystilin käyttäminen ei eroa henkilökohtaisen tilin käyttämisestä ollenkaan. Yritystilin ainoa ero on tarjolla oleva statistiikka esimerkiksi seuraajien aktiivisuudesta ja siitä, mikä on erityisesti kiinnittänyt heidän huomionsa. Tämä helpottaa tulevien postausten suunnittelemista huomattavasti. Milloin kannattaa postata? Postausten laadun lisäksi niiden ajankohta on tärkeää. Moni meistä on varmasti tottunut postaamaan Instaan silloin, kun se on itselle sopivinta, ajattelematta sen tarkemmin päivää tai vuorokauden aikaa. Ammattilaispostauksissa näihin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Netti on pullollaan erilaisia oppaita siitä, milloin on otollisin aika tehdä postaus, ja esimerkiksi Sproutsocial ja Hootsuite suosittelevat sivuillaan arki-aamupäiviin painottuvia postauksia. Kannattaa siis miettiä, mihin aikaan seuraajat ovat parhaiten tavoitettavissa, mutta myös sitä, mihin aikaan postaaminen on sopivinta esimerkiksi oman yrityksen tai vaikkapa tapahtuman luonteen kannalta. Otollisia aikoja postauksen tekemiseen. Lähde: Sprout Social Postausten sävy Sara Varjoranta sanoi opinnäytetyössään “Sosiaalisen median strategia - Tapaus Nitro” että “Hyvä ja toimiva markkinointi sosiaalisessa mediassa vaatii luovuutta, sillä viestiä ei saada läpi huutamalla, isoilla mainoksilla eikä kovalla toistolla”. Olen itse tästä täysin samaa mieltä, sillä toistuvat, painostavat mainokset esimerkiksi Instagramissa tuntuvat herkästi ärsyttävältä kiinnostavan sijasta. Tämän vuoksi haluan itse miettiä alusta lähtien lähestymistapaa, jossa postaukset eivät vaikuta suoralta mainonnalta, vaan enemmän kurkistuksilta yrityksen arkeen, antaen helposti lähestyttävän ja inhimillisen kuvan.Mielestäni tämä malli sopii erityisesti silloin, kun halutaan pehmentää yrityksen kuvaa ja päästä pois kylmästä, liian ammattimaisesta mielikuvasta. Hyvä esimerkki tästä on Verohallinnon Instagram-tili, jossa sisältö tekee esimerkiksi veroihin ja veroprosenttiin liittyvät asiat helpommin saavutettaviksi ja ymmärrettäviksi nuoremmille henkilöille humoristisella ja rennolla otteella. Verohallinnon virallinen Instagram-tili. Esimerkkipostauksia Verohallinnon Instagrammista. Postauksien sävy on merkittävä asia, jonka pohtiminen kannattaa.Vaikka pidän itse erityisesti kaverillisesta ja rennosta sävystä, niin kaikkiin postauksiin se ei sovi.On tärkeää miettiä, minkälainen sävy on kaikista sopivin, ja miten omien postausten sävy erottuu kilpailijoista. “Kirjoittajan persoonallinen ääni ja kiinnostava ilmaisutapa ovat nettivaikuttamisen tärkeimmät avaimet” todettiin opinnäytetyössä Sosiaalisen median strategian luominen - Case: StepUp Oy. Erityisesti tänä päivänä, kun sosiaalinen media on niin merkittävä osuus meidän kaikkien arkipäivää, on tärkeää miettiä siten, miten erottua joukosta. Kuvat ja postausten sisällöt vaihtelevat paljon niiden sisällön takia, joten myös postauksen äänen tulee olla kiinnostava. Vaikka postauksen aihe olisi kuinka kiinnostava, ei seuraaja jaksa lukea sitä, jos asia on esitetty epäselvästi tai turhan pitkäveteisesti. Sävyn lisäksi kannattaakin miettiä kieltä, jota postauksissa käytetään. Kirjakieli on virallista ja usein myös helppolukuista, mutta voi kuulostaa jäykältä ja kankealta. Puhekieli puolestaan on helposti lähestyttävää, mutta onko se tarpeeksi selkeää? Esimerkiksi slangisanojen käyttämistä voi miettiä tarkemmin, jotta esimerkiksi kuvatekstin sanoma pysyy lukijalle selkeänä taustasta riippumatta. Instagramin kannalta on siis oleellista muistaa kolme asiaa: laatu, aika, sävy. On parempi postata yksi hyvä ja huolellisesti suunniteltu postaus, kun monta huonoa, vasemmalla kädellä sutaistua postausta. Kannattaa postausta suunnitellessa myös miettiä julkaisuajankohtaa, sillä jos postaat kahdelta yöllä, on todennäköistä että seuraajasi eivät näe postausta ja sen sitovuus jää matalaksi. Erityisesti videoiden sekä kuvatekstien kanssa myös sävyllä on väliä: jos kyseessä on hassuttelupostaus, ei siinä kannata ehkä käyttää kirjakieltä, mutta jos kyse on tärkeästä informaatiosta joka seuraajien olisi hyvä tietää, kannattaa asia esittää selkeästi Kolme pointtia yritys- tai ammattilais Instagram-tilin käyttöön: laatu, aika ja sävy. Iina Kaikko, kutu19.
Intohimoa ja niukkuutta – kokemus mahdollisuuksien puutteesta taideorganisaation kehittämisen haasteena
Luovia dokumenttielokuvatuotantoja valmistetaan Suomessa yrityksissä, jotka toimivat pääasiassa julkisen projektirahoituksen varassa. Dokumenttikilta ry:n mukaan elokuvien rahoitus on jäänyt 2000-luvulla tasolle, joka ei enää pian mahdollista ohjaajien ja tuottajien toimeentuloa, ja tätä kautta ammattimaista tekemistä. Tekijöiden parissa on voimakas halu toimia eettisesti, mutta rahan ja ajan puute vaikeuttavat konkreettisia tekoja vastuullisuuden eteen. Katse on helppo kääntää rahoittajiin, mutta olisiko jotain tehtävissä sillä aikaa, kun byrokratian rattaat pyörivät? Alaa koskevissa selvityksissä on havaittu, että erityisesti dokumenttielokuvia Suomessa tuottavat yritykset ovat pieniä sekä liikevaihdon että henkilöstön lukujen valossa, joka saattaa vaikeuttaa organisaatioiden pitkäjänteistä kehittämistä. napafilms oy:n tilaamassa kehittämistyössä Dokumenttielokuvatuotannon jaettu johtajuus: johtamisen kehittäminen napafilms-tuotantoyhtiössä havaitsin, että luovien dokumenttielokuvissa johtajina toimivat tuottajat ja ohjaajat kokevat alan taloudellisten realiteettien vaikuttavan merkittävästi heidän tekemäänsä johtamis- ja asiantuntijatyöhön. Kehittämistyön tuloksista kuitenkin ilmeni myös, että tekijöiden parissa on runsaasti halua kehittää toimintaa eettiseen ja sosiaalisesti vastuulliseen suuntaan. Lisäksi alalla toimivien yksilöiden sisäinen motivaatio on vahvaa ja epävarmuutta täynnä olevaan tuotantomalliin tottuneet tekijät ovat äärimmäisen joustavia ja lujahermoisia. On kenties ilmeistä, että rahoitus vaikuttaa moneen projektinhallinnan osa-alueiseen, kuten aikatauluun, kustannuksiin, henkilöstön ja resurssien hallintaan, riskien hallintaan ja laatuun. Tuotantoyhtiöiden toiminnan kehittämisen keskeiseksi haasteeksi nousi työn haastatteluaineistossa kokemus mahdollisuuksien puutteesta: joko aikaa tai rahaa on aina liian vähän. Usein nämä ovat myös sama asia. Kokemus siitä, millä tavoilla rahoitus vaikuttaa elokuvantekijöiden toimintaan oli jopa niin vahva, että rahoituksen koettiin ”johtavan” tekijöitä. Jos yritykset taistelevat olemassaolostaan ja tekijät kokevat, ettei heidän työstään saamansa palkkio vastaa todellisuudessa tehdyn työn määrä, on konsultin luonnollisesti hankala ehdottaa merkittäviä satsauksia, kuten sisäisten uudistusten tekemistä, uusien järjestelmien synnyttämistä, henkilöstön laajamittaista kouluttamista tai uusien osaajien palkkaamista. Näistä syistä luovan alan organisaatioiden, jotka toimivat projekteittain tai muun määräaikaisen avustuksen turvin, olisi tärkeää tunnistaa omat ja verkostojen vahvuudet sekä valita tarkoin ne asiat, jotka ovat kehittämisen prioriteetteja. Suurten kehitysprojektien sijaan olisi syytä tunnistaa sellaiset kehittämisen kohdat, jotka ovat tehtävissä jo nyt tai aivan kohta ja aloittaa niistä. napafilms-tuotantoyhtiössä oli esimerkiksi valmistettu henkilöstön työturvallisuusohjeistus ja jalkautettu ohjeita sidosryhmiin. Tämän käytännön päälle voidaan jatkossa rakentaa lisää toimintaa, esimerkiksi laajentamalla ohjeistoa muihin vastuullisuuden osa-alueisiin. Epävarmoja ja pitkiä prosesseja hallinnoiva dokumenttielokuvatuottaja voi pyrkiä myös pohtimaan sitä, millaisilla arjen rutiineilla hän voi vahvistaa suhdettaan työryhmään ja tukea aidon luottamuksen syntymistä ryhmässä. Luottamuksen voidaan nimittäin nähdä olevan kriittinen tekijä dokumenttielokuvan työryhmän onnistumisen kannalta. Sen mahdollistama psykologinen turvallisuus vahvistaa tutkitusti ryhmien luovuutta, tyytyväisyyttä ja tehokkuutta, ja kun ryhmän jäsenet uskaltavat tuoda esiin epäkohtia, myös yhteisö kehittyy. Eräs kehittämistyöhöni haastatelluista tuottajista toi esiin, ettei heidän yrityksessään ei ole aina mahdollistaa käyttää lakipalveluja, sillä kustannukset ovat pois suoraan elokuvan tuotantobudjetista. Tämä toi mieleeni kysymyksen siitä, ajattelemmeko me taide- tai kulttuurituotteen hallinnollisten toimien olevan jollain tavalla erillisiä itse teoksesta ja arvotammeko me teoksen valmistamisen osa-alueita eri tavoin. Vastuullisuutta voidaan lisätä ammattimaistumisen kautta ja tästä näkökulmasta on tärkeää, että tarkastelemme aidosti ja kriittisesti sitä, mitä osaamista me tarvitsemme ja haluamme organisaatioihimme. Vastuullisuuden minimitasona pidetään yleensä lakien noudattamista, josta seuraa, että meidän on pidettävä hallinnolliset ja juridiset osa-alueet mielessämme, kun arvioimme toiminnan vastuullisuutta ja kehittämistoimien prioriteetteja. Kulttuurituottaja YAMK -tutkinnon vuonna 2023 suorittaneen Roosa Tikanojan kiinnostuksen kohteita ovat erityisesti osaamisen ja johtamisen kehittäminen audiovisuaalisella alalla. Av-alan projektipäällikkönä ja HR-tehtävissä työskennellyt Tikanoja vetää alan kestävän kehityksen hanketta, jonka keskiössä ovat erityisesti sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen vastuullisuuden teemat. Lue lisää opinnäytetyöstä: Tikanoja, Roosa (2023). Dokumenttielokuvatuotannon jaettu johtajuus: johtamisen kehittäminen napafilms-tuotantoyhtiössä. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Kulttuurituottajana museossa
Kansallismuseon torni on vaikuttava. Varsinkin, kun seisoo itse hölmistyneenä sekä tornin että oman edessä olevan elämän edessä. Olin juuri astumassa museoon tekemään itsenäistä projektiani ja jännitin, oliko vuosien haavekuva tuottajana museossa työskentelystä totta vai puuterimaista unikuvaa. Työnkuvani projektissa oli helposti lähestyttävä: avustava tuottaja Kansallismuseon tuottaja Viktor Sohlströmille. Projekti itsessään koostui useasta osasta. Kaksi ensimmäistä liittyi Kansallismuseossa avautuvaan Jaakko Heikkilän näyttelyyn Vaurauden filosofia. Sain tehtäväkseni suunnitella non-stop-työpajan näyttelyyn, jossa olisi tarkoitus tehdä pinssi tai rintaneula. Aihe kumpusi Heikkilän näyttelyn yhteyteen liitetyistä kokoelmateoksista, miniatyyrimaalauksista. Ne olivat aikansa luksustuote, joita kannettiin mukana matkoilla ja muisteltiin omia rakkaita. Pajassa sai tehdä oman ”miniatyyrimaalauksen”, jota sai kantaa mukanaan. Oli mielekästä olla käytännön pohdintojen parissa: mikä olisi hauskaa puuhaa niin lapsille kuin aikuisille, helppo toteuttaa, suhteellinen edullinen jne. Pajan lopullinen toteutus jäi avoimeksi, sillä oma osuuteni koski vain suunnittelua. Vaikka se ei olisi toteutunutkaan, sain paljon irti jo tästä vaiheesta. Toinen osa projektista liittyi Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksiin, joissa filosofi Sanna Tirkkosen johdolla pohdittiin Heikkilän näyttelyn teemoja eri aiheiden kautta. Heikkilän näyttelyssä oli henkilökuvia Suomen varakkaimmista ihmisistä. Homogeenisuus oli selvä: miesvoittoista ja valkoista. Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksissa oli mahdollisuus pohtia juuri näitä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kaivertavia kohtia ammattilaisajattelijan kanssa. Tilaisuudet olivat selkeitä: Tirkkonen alusti päivän aihetta filosofisesta näkökulmasta, josta sitten keskusteltiin osallistujien kanssa. Tilaisuudet striimattiin myös museon Facebookiin. Kolmas osa projektiani oli olla mukana Sibelius-Akatemian Kansallismuseossa järjestämissä konserteissa. Niitä oli kahtena päivänä, kolmessa eri museon tilassa. Tilaisuudet olivat avoimia kaikille, mutta ne järjestettiin museon aukioloaikojen ulkopuolella. Yksi tavoite opiskeluprojektissa oli se, että saisin jotain käryä siitä, haluanko työskennellä museossa. Mikä tuottajan rooli on siellä? Millaisia työtehtäviä hänellä on? Minulle valkeni se, että tuottaja on yksi yleisötyön tiimin jäsenestä, joka toteuttaa koko museon, mutta varsinkin yleisöntyön tavoitteita luoda enemmän kerroksia museon kävijäkokemukseen. Monet teokset voivat olla käsitteellisiä, vaikeasti avautuvia tai ne sisältävät yhteiskunnallisesti hankalia ja kipeitä aiheita. Yleisötyö tutkii ja toteuttaa erilaisia tapoja saada näyttely avautumaan katsojalle. Yleisötyön yksi suurimmista asiakaskohteista ovat lapset ja nuoret, joille erilaiset pajat sekä muut aktivoivat toiminnat sopivat erityisesti. Muutenkin yleisötyö tavoittelee sitä, etteivät museot olisi vain passiivisia tiedonantajia vaan paikkoja, joissa kaikenikäiset ja taustaiset ihmiset voivat oppia uutta, inspiroitua, viettää aikaa ja olla omina itsenään. Vuorovaikutteisuus tuo kävijälle tunteen, että on enemmän osa kokonaisuutta. Kuten Kansallismuseossa, voivat museot myydä myös omia palveluitaan ulos ja tuottaa asiakkaille kuratoitua ohjelmaa. Museon tuottaja voi siis tuottaa sisältöä, näyttelytiimin tai yleisötyötiimin eli museon sisäisiä toiveita, mutta myös myyntipalveluna ulkopuolisille tahoille. Tämä on hyvä tulonlähde museoille, joiden tilat saattavat olla ison ajan tyhjillään. Sain kokonaiskuvan, että tuottajan työ voi olla yllättävän monipuolinen museoissa. Tuottamisen tarpeita voi tulla monelta eri tiimiltä museon sisältä ja ulkopuolelta. Jännitykseni Kansallismuseon portailla haihtui ilmaan heti päästyäni kiinni hommista. Kun saa olla ja tehdä työtä rakastamassaan ympäristössä on yksi parhaimmista fiiliksistä ja sillä tiellä haluan pysyä. Terveisin Museotäti in the making, Johanna László
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media syventävä projekti tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku