Avainsana: yamk

Onnistuneen opinnäytetyön resepti

http://Pöydällä%20tiramisu-leivonnan%20aineksia.
11.5.2023
Niina Pietilä, Miia Ojanen, Saila Nevanen & Katja Ihamäki

Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sisältyy 30 opintopisteen opinnäytetyö. Vaikka tutkintoa suorittavilla opiskelijoilla on jo aiempaa kokemusta opinnäytetyön kirjoittamisesta, ei uuden opinnäytetyöprosessin loppuun saattaminen ole aina yksinkertainen yhtälö. Haasteena on pitkän prosessin ja laajan sisällön koossa pitäminen. Opinnäytetyössä ei ole kyse vain opiskelu- tai ajattelutaitojen osoittamisesta, vaan se antaa hyvät mahdollisuudet kehittää näitä taitoja edelleen. Itse opinnäytetyön voi väittää olevan varsinainen taitojen jalostuksen aarreaitta. Tämä ilouutinen voi kuitenkin olla työn tahmeassa vaiheessa laiha lohduke. Hakala (1) kirjoittaa opinnäytetyön tekemisen valmistelevan työelämän vaatimuksiin kuten ongelmanratkaisuun, lähdekritiikkiin ja tietojen ja taitojen laaja-alaiseen soveltamiseen. Opinnäytetyön myötä harjoitellaan transversaaleja taitoja, joilla tarkoitetaan yleisiä oppimisen ja ajattelun taitoja, jotka luovat pohjan elinikäiselle oppimiselle (2). Vaatimukset eivät ole mitättömiä, mutta Hakala lohduttaa opinnäytetyöntekijää sillä, ettei opinnäytetyön tekeminen ole sen kovempaa työtä kuin esimerkiksi halonhakkuu (1). Onnistuneen reseptin perusta luodaan taitoja tunnistamalla Halusimme ITSHEC –hankkeessa tarjota sosiaalialan YAMK-tutkintoa suorittaville ja opinnäytetöidensä kanssa hikoileville opiskelijoille välineen, jolla he voisivat jo prosessin alussa pysähtyä miettimään opinnäytetyössä tarvitsemiaan taitoja. Tavoitteena on, että väline toimii sekä opiskelijoiden yksilöllisen opinnäytetyöprosessin että vertaistyöskentelyn tukena opinnäytetyön eri vaiheissa. Myös opinnäytetyön ohjaaja voi saada arvokasta tietoa opiskelijoiden yksilöllisistä ohjauksen ja tuen tarpeista. Halonhakkuun sijaan valitsimme arkiseksi verrokiksi leipomisen. Sen voi tehdä jo olemassa olevaa reseptiä noudattaen, mutta usein olosuhteet tai omat mieltymykset houkuttelevat muuttamaan valmista reseptiä. Reseptissä keskeisessä osassa ovat transversaalit taidot. Ne eivät ole sidoksissa vain tiettyyn ammattiin tai tehtävään vaan ovat siirrettävissä tehtävästä toiseen (3). Transversaalit taidot on ITSHEC-hankkeessa jaoteltu kolmeen pääluokkaan: kriittinen ja luova ajattelu ihmissuhdetaidot ja sosiaaliset- ja tunnetaidot oppimaan oppiminen (2). Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opinnäytetyön suunnittelu aloitetaan heti ensimmäisinä opiskelupäivinä. Reseptin kirjoittamisen alussa opiskelijoita pyydetään muistelemaan aiempaa opinnäytetyön prosessia ja tekijöitä, jotka muistuvat mieleen merkityksellisinä opinnäytetyön valmiiksi saamisen kannalta. Menneen kokemuksen onnistumisen muistelu ei ole sattumanvarainen valinta, vaan tavoitteena on auttaa opiskelijaa hyödyntämään jo hyväksi koettuja, omaa oppimista tukevia toimintoja. Tämä tukee opiskelijan kykyä itsensä johtamiseen sekä auttaa tarkastelemaan, mitkä ovat juuri häntä eteenpäin auttavia toimia ja tavoitteita (4). Aloitetaan vatkaus, eikä unohdeta vaniljatankoa Onnistuneen opinnäytetyön reseptin laatiminen aloitetaan kokoamalla yhteen keskeiset ainesosat, joita opiskelija tunnistaa aiemmista oppimiskokemuksista sekä reflektoimalla työssä tarvittavia keskeisiä taitoja. Opiskelijoita muistutetaan, ettei paras lopputulos synny ensimmäisellä kokeilulla. Reseptiä testataan ja kehitetään kokeilun perusteella. Tämä testaaminen sekä tarpeelliset muutokset ainesosiin ja niiden välisiin suhteisiin sekä leivontatapahtumaan vertautuu yksilölliseen opinnäytetyöprosessiin, joka on harvoin suoraviivainen, vaikka prosessin vaiheita voidaankin erotella. Yksilöllisten tekijöiden sekä olosuhteiden vaikutuksesta muovautuvat opinnäytetyöprosessit edellyttävät opiskelijoilta jatkuvaa reflektointia. Keskeistä on oman työskentelyn vahvuuksien sekä kehittämisen tarpeiden tunnistaminen työskentelyn eri vaiheissa. Reseptin toimivuuden arvioimiseksi sekä parantamiseksi opiskelijoita ohjataan prosessin aikana tarkastelemaan, mitkä reseptiin valitut ainesosat ovat olleet olennaisia, mitä uusia aineksia on otettu käyttöön ja millaisessa suhteessa niitä on opinnäytetyöprosessissa hyödynnetty. Reflektointi on jatkuva prosessi, jota opiskelijaa ohjataan harjoittamaan vastuullisesti läpi koko opinnäytetyön. Tuloksena on yksilöllisesti ja yhteisöllisesti päivittyvä taitoresepti, jota opiskelija tarkastelee ja soveltaa opinnäytetyön vaiheissa. Toimivan reseptin laatimisessa toisten leipureiden kokemukset sekä reseptien jakaminen on arvokasta. Vertaistuen ja -ohjauksen on havaittu tukevan opiskelijoita opinnäytetyöprosessin aikaisessa oppimisessa (5). Siksi prosessin tueksi on kehitetty pienryhmissä tapahtuva vertaistyöskentely. Vertaiskeskustelujen tavoitteena on yhteisesti tunnistaa ja jakaa opinnäytetyöprosessissa tarpeellisia taitoja ja tietoja. Opiskelijoita ohjeistetaan kirjaamaan tunnistettuja taitoja sekä reseptien jakamisessa leipureilta toisille siirtyneitä ainesosia. Koristellaan hedelmäkakku, napsitaan kuvia ja herkutellaan Kuten projektit yleisesti, myös opinnäytetyöt saavuttavat päätöksensä. Prosessin päättyessä on hyödyllistä pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia opitun merkitystä oman asiantuntijuuden kehittymiselle. Opiskelijoita ohjataan tunnistamaan sekä arvioimaan opinnäytetyöprosessin aikana hyödynnettyjä transversaaleja taitoja sekä niiden suhteita prosessissa: Miten resepti on muuttunut matkan aikana? Mitä olen oppinut? Opitun reflektointia tukee kokemusten jakaminen vertaisoppijoiden kesken. Opiskelijoita ohjataan lisäksi tarkastelemaan, miten opinnäytetyön tekeminen on vahvistanut työelämävalmiuksia. Keskeistä on arvioida, miten prosessissa kehittyneistä taidoista ja tiedosta voidaan hyötyä ammatillisessa työssä. Opinnäytetyön merkityksestä asiantuntijaosaamisen sekä työprosessien kehittymiselle on olemassa näyttöä (6, 7). Tavoitteena on, etteivät opinnäytetyön aikana jalostuneet reseptit jää pölyttymään taitojen aarreaittaan, vaan niiden pohjalta kehitetään uusia, eri ainesosia yhdisteleviä sovelluksia oman asiantuntijuuden ja ammatillisen työn tueksi opinnäytetyöprosessin päättymisen jälkeenkin. Kirjoittajat Niina Pietilä on sosiaalityöntekijä (VTL) ja työnohjaaja. Hän työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa lehtorina sosionomi- ja sosionomi YAMK-tutkinnossa. Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi- ja sosionomi YAMK –tutkinnossa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä. Saila Nevanen (KT, FM) työskentelee yliopettajana Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän on perehtynyt lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyviin työalueisiin ja ohjaa opinnäytetöitä sekä sosionomi- että sosionomi YAMK –tutkinnoissa. Katja Ihamäki (FM, VTT) työskentelee lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän opettaa yhteiskuntatieteitä, ohjaa harjoitteluja ja opinnäytetöitä sekä sosionomi- että YAMK-tutkinnossa. Lähteet Hakala, J.T. 2022. Hyvä, parempi, valmis. Opinnäytetyöopas ammattikorkeakouluille. Gaudeamus. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide (handle.net). Barcelona: ITSHEC; 2022, 7–20. Tynjälä, P., Virtanen, A., Klemola, U., Kostiainen, E., & Rasku-Puttonen, H. 2016. Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39(3), 368–387. Kantola, J. 2020. Kaksi tarinaa gradun tekemisestä – Itsensä johtamisen näkökulma. Teoksessa H. Katajamäki (toim.), Tieteellinen kirjoittaminen tiedeyhteisössä. VAKKI, 40–54. Suhonen, M., Kaakinen, P., Kaasila, R. & Sarenius, V-M. 2015. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu –tutkielmien pienryhmäohjauksessa. Yliopistopedagogiikka 22 (1), 12–19. Kotila, H., Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K., Lagstedt, A., Taanila, A. & Aura, P. 2022. Opinnäytetyön koettu hyöty ammattikorkeakoulun alumnien arvioimana. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 24 (1), 12–26. Rissanen, R. 2003. Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina: fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.

Päräyttääkö innovaatiotoiminta?

17.5.2016

Viime viikon perjantaina Uusimaa-viikon kunniaksi vietettiin Uusimaa innovoi -päivää Aalto-yliopiston Urban Mill -tiloissa Espoossa. Tilaisuus kutsui paikalle pöhisemään "uuden työn" teemalla. Näytteilleasettajia olikin kymmenittäin. Järjestelyt ja puitteet edistivät pöhinää ja järjestäjätahojen keskinäistä verkostoitumista. Ulkopuolista yleisöä ei paikalle virrannut valtoimenaan. Muutamat uteliaatkin toki uskalsivat tutustua toimijoihin. Alueella saattoi muun muassa maistella hyönteisproteiinia tai nauttia perinteistä, grillattua makkaraa. Ja tehdä töitä. Tilaisuus oli erinomainen osoitus siitä, että TKI-toiminnassa jo mukana olevat ovat innostuneita hankemaailmasta. Mutta se ei riitä loputtomiin. Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on osa lakisääteistä tehtäväämme. Metropolian TKI-toiminta näkyy opiskelijoille innovaatio-opintoina ja ylempien AMK-tutkintojen työelämää aidosti kehittävinä opinnäytetöinä. Metropolian TKI-toiminta elää myös ulkopuolista rahoitusta saaneiden, kumppaneiden kanssa toteuttavissa kehittämishankkeissa.  Paljon kiehtovaa ajattelua ja käytännöllistä ongelmanratkaisua syntyy näissä prosesseissa. Mutta - miten ulkopuolinen yleisö saataisiin ymmärtämään innovaatiotoimintamme hienous? Onko edes mahdollista innostaa ihmiset osallistumaan juuri meidän hankkeisiin, kun somekanavat ovat pullollaan yleisöille avoimia, joukkoistettuja ongelmanratkaisu-, kilpailu-, ideointi- ja innovaatiokutsuja? Korkeakoulut, yliopistot, asiantuntijat ja tutkijat kautta maailman tunnistanevat haasteen: pitäisi tehdä oma työ hyvin ja lisäksi vielä kertoa siitä. Yleisön on kuultava toiminnasta ja tuloksista, mieluiten vielä helposti ymmärrettävällä tavalla, muutoin toimintaa ei välttämättä ole yleisön silmissä olemassakaan. Oman työroolin kautta polttavin kysymys onkin, miten viestiä hankkeistamme saadaan parhaiten perille sähköisen informaatiotulvan keskellä? Yksinkertaistaen väitän, että tutkimus-, kehittämis- ja innovointiorganisaatioiden ulkopuolisia tahoja kiinnostaa lähinnä, "mitä hyötyä tästä on minulle" tai "mitä hyötyä tästä on yhteiskunnalle". Näen ratkaisun kaksivaiheisena. Ensinnäkin, TKI-toimintamme on oltava paitsi tarpeellista ja uskottavaa, myös kiehtovaa. Toisekseen, meidän on osattava viestiä siitä kullekin tunnistetulle kohderyhmälle eli suurelle tai pienemmälle yleisölle oikealla tavalla: kertoa TKI-toimintamme tarpeellisuudesta, uskottavuudesta ja kiehtovuudesta. Miten siis kertoa hanketoiminnastamme teille siellä päätelaitteiden toisella puolen? Olisiko ympäripyöreän "Hei, meillä on mahtavia ja monipuolisia hankkeita, joista suurin osa pyrkii saamaan jonkin ulkopuolisen kohdeyleisön jäsenet toimenpiteittensä piiriin! Lue lisää täältä!" sijasta syytä kertoa yksittäisistä hankkeista ja niiden toiminnasta käytännönläheisesti, TKI- ja AMK-jargonista irti rimpuillen? Tässä paras yritykseni: "Hei, meillä Metropoliassa on menossa noin viisikymmentä erilaista hanketta. Niissä ratkotaan monenlaisia ajankohtaisia kysymyksiä yhdessä muiden organisaatioiden kanssa! Ovatko kaupungit, design, rakentaminen,  uusi työ, kehittäminen ja kansainvälisyys sinua kiinnostavia teemoja? Jos jokin näistä päräyttää, tutustu meneillään olevaan kansainväliseen Live Baltic Campus -hankkeeseen.  Siinä on mukana Itämeren maiden korkeakouluja, jotka haluavat  kehittää opiskelupaikkoja tulevaisuuden työskentely-ympäristöinä.  Jos haluat tavata ihmisiä, jotka pohtivat näitä asioita, olet tervetullut osallistumaan Live Baltic Campuksen maksuttomaan tapahtumaan Livable City Forumiin kesäkuussa. Torstaina 9.6.2016 Helsingissä vietetään Helsinki Design Picnic. Se on tilaisuus kuulla ja keskustella, miten muotoilun avulla voisi tehdä elävämpää kaupunkiympäristöä ja vahvistaa kaupunkien kilpailukykyä. Koska hanke on kansainvälinen, ohjelma on englanniksi." Parhaiten hankkeiden puolesta puhuvat niiden tekijät ja hankkeisiin osallistuvat ihmiset. He antavat hankkeille ja hankkeissa käsiteltäville ilmiöille kasvot. Toivonkin, että tässä blogissa eri hankkeista tulevat kirjoittajat voivat tuoda esille Metropolian TKI-toimintaa elävänä, isojen kysymysten äärellä hämmästelevänä ja lopputuloksiltaan yllättävänä. Päräyttääkö innovaatiotoiminta vai onko se jo aivan loppuunkaluttu aihe? Jätä kommenttisi!