Avainsana: vapaaehtoistoiminta

Vapaaehtoistoiminnalla kohti sosiaalisesti kestävää huomista

http://Viiden%20hengen%20diversiteettiä%20edustava%20ryhmä%20istumassa%20pöydän%20äärellä%20vaaleansävyisissä%20paitapuseroissa,%20yhden%20edessä%20läppäri%20ja%20toinen%20pitelee%20etualalla%20paperia.
7.12.2022
Raatikainen, Eija & Mäenpää, Seija

Voisiko vapaaehtoistoiminta olla ratkaisuna inhimillinen ja mukaan kutsuva toimintamuoto yhä useammalle ihmiselle osallistua sosiaalisesti kestävämmän (1) huomisen luomiseen? Näkökulmia ovat esimerkiksi edellytysten luominen yksilön elämänhallinnalle, vastuullisuudelle tai oman toiminnan merkityksen ja vaikutuksen syvemmälle ymmärtämiselle? (1) Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, miten konkreettisesti yksilöitä vapaaehtoistoimintaan kouluttamalla on luotu vertaismentoritoiminnan voimauttavia kokemuksia. Muutokset kohti sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa syntyvät ketterästä tarttumisesta ajankohtaisiin haasteisiin, ja osallistujien osaamisen tunnistamisesta ja sen vahvistamisesta. Vapaaehtoistoiminnan muodot ovat viime aikoina muuttuneet ja monipuolistuneet. Erityisesti pandemia-aika tuotti uudenlaisia tapoja järjestää vapaaehtoistoimintaa. Tuolloin esimerkiksi perustettiin erilaisia kauppa-apu palveluita tai toimintaa siirrettiin verkkoympäristöön (2). Vapaaehtoistoiminta pähkinänkuoressa Vapaaehtoistoiminta on tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin tehtävää toimintaa, jota ihminen tekee palkatta ja vapaasta tahdostaan (3). Vapaaehtoistoiminta voi olla tukea tuottavaa (tukihenkilötoiminta) osallistavaa, (harrastukset) palveluja (nettisivut tai vertaistoiminta) talkoo-, keräys- ja tapahtumatoimintaa (keräykset ja talkoot) tai järjestötoimintaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista (4). Sen voidaan ajatella olevan lähelle kansalaiskasvatusta, jolloin se edistää ihmisen sosiaalista vastuuntuntoa ja oikeudenmukaisuutta. Myös ihmisen empatiakyky ja solidaarisuus vahvistuvat vapaaehtoistoiminnassa (5). Se voi myös tarjota uuden tavan nähdä maailma (6). Vapaaehtoistoiminta on tärkeää toimintaa julkisten ja yksityisten palvelujen rinnalla. Joissakin yhteydessä sitä kutsutaan metaforalla ‘luonnonvara’ (The volunteering-as-a-natural-resource) (7). Vapaaehtoistoimintaa ja vertaismentorointia opitaan osana ammattikorkeakouluopintoja Metropolia ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkinnossa on jo usean vuoden ajan ollut mahdollista opiskella vapaaehtoistoimintaa osana opintoja. Sosionomitutkinnon tarjoama opintojakso Harjoittelu vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä on viiden opintopisteen laajuinen. Opintojaksolle ominaista on, että sen toteuttamisessa on huomioitu vertaismentoroinnin mahdollisuus. Harjoittelussa vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä on ollut käytössä kaksitasoinen vertaismentorointimalli. Mallia on kehitetty opiskelijoiden kanssa. Tavoitteena on oppia yhteisesti vertaismentoroinnin keinoin tukemaan kanssaopiskelijoita oppimisprosessissa (8). Yhteisöllisen mallin pilotointi etsi keinoja heikossa asemassa olevien työllistymisen tukemiseen Kohti työelämää - yhteisön voimin -hanke pilotoi uutta yhteisöllistä mallia, jolla edistettäisiin työllistymistä korkean työttömyysasteen maahanmuuttajavaltaisilla alueilla pääkaupunkiseudulla. Hanketta toteuttivat yhteistyössä Kalliolan kansalaisopisto, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Invalidisäätiö (Live tai Livepalvelut). Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla asuvien, palveluverkon ulkopuolelle pudonneiden maahanmuuttajien perustaitoja. Sitä kautta tavoitteena oli edistää heidän mahdollisuuksiaan työllistyä nopeasti tai hankkia riittävä pohja tutkintoon johtavan koulutuksen opinnoille. Hankkeen toteuttamisessa keskeisiä ideoita olivat vertaismentorointi ja vapaaehtoistoiminta. Hankkeessa toimiville mentoreille tarjottiin suoritettavaksi Metropolian sosionomitutkinnon vapaaehtoistoiminnan opintojakso. Vertaisten merkitys hankkeessa nousi tärkeäksi, myös tutkimuksen mukaan (9) vertaisuus voi luoda turvaa, jaetun kokemuksen ja samastuttavuuden. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta yhdistyivät oppimiseen hankkeelle räätälöidyn vapaaehtoistoiminnan opintojaksolla Kohti työelämää -hankkeen tarpeisiin räätälöitiin Metropoliassa tarjolla olevan vapaaehtoistoiminnan viiden opintopisteen opintojaksosta suppeampi, kahden opintopisteen laajuinen opintojakso. Tähän räätälöityyn koulutukseen osallistui seitsemän maahanmuuttajataustaista henkilöä. Heidän tehtävänään oli toimia vertaismentoreina Kalliola Setlementin pitämille kolmelle kurssiryhmälle. Tehtävän suorittaminen oikeutti vertaismentorit saamaan kaksi opintopistettä Metropoliasta. Vapaaehtoistoiminnan opintojakson yleisenä tavoitteena oli opiskelijan osaamisen kehittymisen siten, että hän edistää toiminnallaan osallisuutta, toimijuutta, ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja kestävää kehitystä. Hankkeeseen osallistuneet vertaismentorit paneutuivat huolellisesti jakson oppimateriaaleihin ja tehtäviin. Kehitin tehtäviä ja niiden arviointia sen mukaan, kun pääsin selville osallistujien suomen kielen taidoista. Suullisessa ilmaisussani pyrin selkeyteen muun muassa tauottamalla ja käyttämällä yksinkertaisia ja mahdollisimman yksiselitteisiä sanoja. Keskusteluille annettiin riittävästi aikaa. Sanojen löytämisessä koko ryhmä tuki puhujaa. Kirjallisista, itsenäisistä tehtävistä poistin joitakin vaikeaselkoisempia lähteitä, rajasin sivumääriä ja vaihdoin osan tilalle videoita - Asiantuntijalehtori, projektityöntekijä Seija Mäenpää. Vapaaehtoistoiminnan opintojakson uudelleen muotoilemisessa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta yhdistyi oppimistoimintaan konkreettisesti. Lisäksi se mahdollisti hankkeen maahanmuuttajataustaisten kansalaisten osallisuuden ja kehittäjäkumppanuuden toteutumisen. Vapaaehtoistoiminnan opintojakso lisäsi osallistujien ymmärrystä vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallisesta merkityksestä Taloustutkimuksen teettämän tutkimuksen mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistumista helpottaisi se, että tarjolla olisi lyhytkestoisia ja kertaluonteisia tehtäviä (33% vastanneista) (10). Vapaaehtoistoiminnan tutkijat puolestaan peräänkuuluttavat sitä, että kiinnitettäisiin entistä vahvemmin huomiota siihen, että vapaaehtoistoiminnan ympäristöstä tulisi entistä kestävämpi varmistaen vapaaehtoisresurssien kasvun (7). Kerätyn palautteen perusteella vertaismentorit kokivat tietämyksensä vapaaehtoistoiminnan merkityksestä ihmisten hyvinvointiin laajentuneen. He näkivät erittäin motivoivana mentorointitoiminnan yhteyden vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin, sen yhteiskunnallisen hyödyn ja oman osuutensa kurssilaisten tukijana ja itsensä yhteiskunnallisina vaikuttajina. Osallistujat arvostivat heille ja heidän tarpeiden pohjalta muotoiltua opintojaksoa. Vapaaehtoistoimintaa ja sen merkitystä ja mahdollisuuksia osana hanketoimintaa on hyvä lähestyä laajasti ja monesta näkökulmasta. Esimerkiksi tässä, vertaismentoreiden osaaminen tunnistettiin ja tunnustettiin opintopisteiden muodossa, jolloin hankkeeseen osallistuneet saivat siitä myös omaan työnhakuunsa vahvistusta. Vapaaehtoistoiminta on kaikille avointa ja siten yksi avaintekijä sosiaalisesti kestävämpään huomiseen. Koulutuksen ulottuminen mahdollisimman monien saataville, esimerkiksi osana hanketoimintaa, vahvistaa osaltaan sosiaalista kestävyyttä ja edistää kansalaisia osallistavampaa huomista. Kirjoittajat Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eija toimii teemavastaavana (Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen) Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä. Eija on Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan apulaispäätoimittaja. Seija Mäenpää työskentelee lehtorina Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella ja opettaa sosionomiksi (AMK) valmistuville opiskelijoille sosiaalipedagogiikkaan, varhaiskasvatukseen ja luoviin menetelmiin liittyviä aiheita. Työnkuvaan kuuluu myös opinnäytetöiden ja työharjoittelujen ohjaus, sekä hanketyö. Lähteet Sosiaalinen kestävä kehitys – Kestävä kehitys (keke.bc.fi) Lahikainen, E. & Nieminen, P. (toim) (2022). Vapaaehtoistoiminta poikkeusaikana PDF (kansalaisareena.fi). Kansalaisareenan julkaisuja 3/2021. Kansalaisareena. Mitä on vapaaehtoistoiminta? (kansalaisareena.fi) Laimio, Anne & Välimäki, Sari. 2011. Vapaaehtoistoiminta kehittyy (PDF) (kansalaisareena.fi). Jyväskylä: Kopijyvä Oy. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeaumus. Raatikainen, E. (2019). Learning through Service and Volunteerism: The pedagogical Model in Higher Education in Finland in Degree Programme in Social Services (doi.org). IJRDO- Journal of Educational Research, 4(6), 17-31. Koolen-Maas, S. A., Meijs, L. C. P. M., van Overbeeke, P. S. M., & Brudney, J. L. (2022). Rethinking Volunteering as a Natural Resource: A Conceptual Typology. (doi.org) Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly, 0(0). Raatikainen, E- & Tast, S. (2017). Mentorointimalli opiskelijan tukena vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisessa – Case Metropolia. Teoksessa Kolme kulmaa opinnollistamiseen OPAS OPINNOLLISTAMISEN RATKAISUISTA, TYÖKALUISTA JA VINKEISTÄ (docplayer.fi) , 11-14. VERKKOVIRTA, Työnopinnollistamista verkostoyhteistyönä. Mikkonen, Irja & Saarinen Anja 2019: Vertaistuki voimavarana. Kompassi. Artikkeli on aikaisemmin julkaistu englanninkielisenä Euroopan Tieteiden ja Taiteiden Akatemian European Academy of Science and Arts julkaisussa Revisiting Values and Rights in a Digitalising World. Editors Juhani Laurinkari, Felix Unger and Zoltan Tefner. EASA 201. Rahkonen, J. 2021. TUTKIMUSRAPORTTI. Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa Juho Rahkonen Taloustutkimus Oy Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa 2021.

Miksi opinnollistaa palkatonta työtä?

1.5.2018
Mai Salmenkangas

Raha puhuu - ja rajaa oppimisympäristöjä. Korkeakouluissa on viime vuosina kehitetty erityisesti palkkatyön opinnollistamista eli kehitetty malleja, joissa opiskelija voi suorittaa opintoja käydessään töissä. Vapaaehtoistoiminnan konteksti on kuitenkin yhtä hyvä oppimisympäristö, joistakin näkökulmista jopa parempi. Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan tutkinto on kehittänyt vapaaehtoistoiminnan opinnollistamista vuosikymmenen ajan, viimeisimpänä Verkkovirta-hankkeessa. Karttuneen kokemuksen perusteella voidaan väittää, että jos ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden työelämäyhteistyö rajautuu pääosin palkkatyön opinnollistamiseen tai kumppaneiden maksamiin projekteihin, jätetään arvokkaita oppimisen mahdollisuuksia käyttämättä. Osaamista tulevaisuuteen EK:n taannoinen Oivallus-hanke kiteyttää erinomaisesti, miten tulevaisuudessa halutut ammattilaiset eivät ole pelkästään oman alansa osaajia, vaan laaja-alaisia ja asenteeltaan joustavia työntekijöitä. Tulevaisuuden ammattilaisen tulee kyetä oppimaan verkostoissa ja työskentelemään erilaisissa ryhmissä. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa vaihtelevia oppimisympäristöjä, joissa voidaan oppia juuri mainitun kaltaisia metataitoja. Vapaaehtoisen roolissa pääsee usein lähemmäs ihmisten arkea ja sen haasteita. Kohtaaminen lisää ymmärrystä tulevaisuuden asiakkaan, potilaan, loppukäyttäjän tai yhteistyökumppanin näkökulmasta, mikä on hyödyllistä kaikille opiskelijoille. Monelle vapaaehtoistyö tarjoaa myös mahdollisuuden harjoitella ongelmanratkaisua, vuorovaikutusta, vastuunkantoa ja moniammatillista yhteistyötä uudesta roolista käsin. Isoihin saappaisiin vapaaehtoistoiminnassa Monet esimerkit osoittavat, että vapaaehtoistoiminnassa voi saada enemmän vastuuta kuin palkkatyössä konsanaan. Saksalaiset liiketalouden opiskelijat kiittelivät mahdollisuutta kehittää pienen hyväntekeväisyysjärjestön taloushallinnon käytäntöjä ja laatia sille heti käyttöön otettava markkinointisuunnitelma. Oman alansa yrityksessä he olisivat todennäköisesti saaneet hoidettavakseen huomattavasti kapeamman ja vähemmän vastuullisen siivun. Erinomaisia esimerkkejä isoihin saappaisiin kasvamisesta löytyy myös Suomesta. Kesällä 2016 Suomen Partiolaisten Roihu-leirillä yksi arkkitehtiopiskelija suunnitteli asemakaavan 17.000 partiolaisen telttaleirille, kulttuurituotannon opiskelija koordinoi 200 henkilön toteuttamia produktioita joka ilta viikon ajan ja sosionomiopiskelija vastasi yli sadan lapsen päiväkodista. Näin haastavia oppimisympäristöjä tarjoaa vain harva opiskeluaikainen työpaikka tai harjoittelu. RoihuAkatemian tuella monet opiskelijoista saivatkin 5-20 opintopistettä Roihulla tekemästään vapaaehtoistoiminnasta. Kasvatusta ja hyvää elämää Vapaaehtoisuus voidaan nähdä jossakin määrin myös itseisarvona. Kokemus on osoittanut, että vapaaehtoistoiminta antaa monelle opiskelijalle merkityksellisiä oivalluksia ja mielekkyyden kokemuksia, jotka eivät liity pelkästään ammattilaisena vaan myös ihmisenä kasvamiseen. Esimerkiksi strategioissa taajaan vilahtavat demokratia, aktiivinen kansalaisuus, yhteiskuntavastuu tai kestävä kehitys voivat vapaaehtoistoiminnan kautta konkretisoitua syvälliseksi ymmärrykseksi ja toiminnaksi opiskelijan omassa arkiympäristössä. Joillekin vapaaehtoistoiminnasta tulee elämäntapa, toisilla se avaa silmiä katsomaan ympäröivää yhteiskuntaa aivan uudella tavalla. Myös Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen on nostanut esiin, että tämän päivän suomalaisessa korkeakouluvisiossa kasvatus näyttää jäävän koulutuksen jalkoihin. Vaikka puhe kilpailukyvystä dominoi julkista keskustelua, korkeakoulujen pitäisi muistaa, että sen tehtävänä on tarjota opiskelijoille myös eväitä hyvään elämään. Rajoituksia ja mahdollisuuksia Suinkaan kaikkia opintoja ei ole mielekästä toteuttaa opinnollistamalla vapaaehtoistoimintaa. Sisällöiltään vapaaehtoistoiminta voi olla helpompi istuttaa joihinkin opintokokonaisuuksiin kuin toisiin. On kuitenkin syytä romuttaa virheellinen käsitys, että vapaaehtoistoiminnan opinnollistaminen sopisi vain joillekin opiskelijoille, esimerkiksi sosiaali- tai terveysalalle. Tutkinto-ohjelman erityispiirteet huomioon ottaen sitä voidaan hyvin räätälöidä kaikille. Vapaaehtoistoiminta voi toimia erinomaisena keinona esimerkiksi orientoida alalle, opettaa metataitoja, auttaa erikoistumisessa ja/tai edistää opintoja kesälukukauden aikana. Joskus epäillään vapaaehtoistoiminnan ja akateemisuuden hylkivän toisiaan. Tätä vastaan todistavat lukemattomat ulkomaiset korkeakoulut erityisesti anglosaksissa maissa ja Aasiassa, missä Service Learning (palveluoppiminen) -ajattelun pohjalta yhdistetään ympäröivissä yhteiskunnassa tehtävää vapaaehtoistoimintaa korkeakouluopintoihin laajalti. Korkeakoulut Suomessa voisivat käynnistää vapaaehtoistoiminnan opinnollistamiseen liittyvän toimintamallien yhteiskehittelyn ja jakamisen samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa yli tuhannen korkeakoulun ja muun oppilaitoksen verkosto Campus Compact. Tervetuloa ottamaan ensimmäinen askel tähän suuntaan liittymällä Facebook-ryhmään nimeltä Service Learning Suomessa! Teksti: Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtori Mai Salmenkangas Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Verkkovirta-hankkeen Uutiskirjeessä vuonna 2017.