Avainsana: Vantaa
Mitä yrittäjyyskeskukset voivat tuoda lisää korkeakoulujen toimintaan
Korkeakouluilla on merkittävä rooli aluekehityksen tukemisessa. Viime aikoina on tuotu enemmän esiin yrittäjyysmyönteisen ajatusmaailman, toiminnan, instituutioiden ja pääoman kehittämistä sen sijaan, että tarkastellaan vain teknologisten innovaatioiden kehittymistä ja niiden siirtymää kaupalliseen toimintaan. Yrittäjyyskorkeakoulu toimii moottorina kehitykselle Pittz ja Hertz (2017) rakentavat mallin yrittäjyyskorkeakoulusta. Mallissaan he esittävät alueellisen yrittäjyysekosysteemin kehittymisen tukemisen tapoja. Näitä voivat olla esimerkiksi tutkimuksen siirtymä korkeakoulusta sen ulkopuolelle, yrittäjyyden opettaminen ja yrittäjyyteen kannustavan ympäristön luominen. Näin ollen yrittäjyyskorkeakoululla voidaan nähdä olevan kolme tehtävää, opettaminen, tutkiminen ja yrittäjyyden kehittäminen. Tutkimusten mukaan on tarvetta oikeassa elämässä tapahtuvalle kokemiselle ja toiminnalle yrittäjyyden tukemiseen. Yrittäjyyskorkeakoulu tarjoaa näitä koko opintopolun matkalla, kasvattaakseen yrittäjiä sekä innovatiivisia työntekijöitä. Yrittäjyyskorkeakoulu luo kokemuksia yrittäjyydestä priorisoimalla koulutukseen liittyvät tavoitteet. Näin se eroaa yrityshautomoista ja -kiihdyttämöistä. Yrittäjyyskeskus yrittäjyysyliopiston sisällä luo yrittäjämäistä inhimillistä pääomaa opintokokonaisuuksien sisällä. Se ottaa hoitaakseen inkubaattori- ja kiihdyttämötoimintojen kehittämisen ja tukee näin innovaatioita koko opintopolun ajalla. Lisäksi yrittäjyyskeskus luo yrittäjyyden kulttuuria, joka luo suosiollisempia asenteita, liiketoiminnan kehittämistä, yrittäjähenkisiä tiimejä sekä mahdollisuuksien tunnistamista. Se myös tarjoaa fyysisen tilan ja resursseja yhteistyölle ja rohkaisee roolimalleja tarjoamaan malleja yrittäjyydestä haaveileville. Mallit yrittäjyyskeskusten toiminnan analysointiin Pittz ja Hertz (2017) tuovat esiin yrittäjyyskeskusten, joko erillisten yksiköiden tai spesifien oppilaitosten, kasvun lisääntymisen osana yrittäjyysekosysteemiä ja sen kehittämistä. Usein nämä keskukset ovat vastuussa yrittäjyyskasvatuksen, -tuen ja -kulttuurin sekä korkeakoulun yrittäjyyteen liittyvien toimijoiden yhteen saattamisesta. Yrittäjyyskeskuksen rakenteiden ja funktioiden tarkastelu osana laajempaa yrittäjyysekosysteemiä on olennaista, jotta voidaan maksimoida yrittäjyyskeskuksen toiminnan tehokkuus. Artikkelissaan Pittz ja Hertz (2017) vievät yrittäjyyskeskuksen konseptin kehittämistä eteenpäin. Yrittäjyyskeskuksen olennaisin tehtävä on toimia ekosysteemin fasilitaattorina ja tässä roolissa madaltaa ekosysteemin toimijoiden kynnystä osallistua toimintaan. Lisäksi sillä on rooli ekosysteemin kartoittamisessa. Tunnistamalla ja luomalla lista ekosysteemin toimijoista ja siitä, kuinka ne liittyvät toisiinsa, voidaan kehittää ekosysteemikartta, josta tulee tärkeä työkalu osallistamisen kehittämisessä. Parhaimmillaan yrittäjyyskeskuksella on erityinen funktio siinä, että se tekee töitä kaikkien koulun muiden osastojen, kuten hallinnon tukipalveluiden, osaamisalueiden, tiedekuntien ja yhteistyöalustojen kanssa. Se voi rakentaa siltoja osien välillä ja yhdistää niitä yrittäjyyden tukemiseen. Kirjoittajat tuovat esiin useita malleja, joiden perusteella voidaan tarkastella yrittäjyysekosysteemin toiminnan edellytyksiä. Eräs tapa listata nämä ovat: hallitus korkeakoulu epävirallinen verkosto virallinen verkosto ammatillinen tuki lahjakkuudet pääoma. Toinen tapa tarkastella edellytyksiä ovat toimivat paikalliset ja kansainväliset markkinat saatavilla oleva inhimillinen sekä taloudellinen pääoma, mentorointi sekä tukirakenteet, vahva lainsäädäntö sekä merkittävät korkeakoulut. Tämän lisäksi on systeemiset tekijät, joita ovat verkostot johtajat rahoitus lahjakkuudet osaaminen tukipalvelut. Kulttuuriset tekijät, joita ovat historialliset menestystarinat ja tuki sosiaalisia attribuutteja, joita ovat pääoma, verkostot, mentorit sekä lahjakkuudet materiaaliset ominaisuudet eli politiikat, korkeakoulut, avoimet markkinat, tukipalvelut ja fyysiset rakenteet Kaikkia näitä malleja yhdistää ajatus siitä, että yrittäjyyskeskukselle olennaista ovat relationaaliset suhteet, jotka tukevat yrittäjyyttä. Lisäksi kaikki nämä mallit ovat olennaisia luotaessa kuvaa siitä monimutkaisuudesta, missä yrittäjyyskeskukset toimivat. Yrittäjyyskeskusten tehtävä on usein linkittää moninaiset sidosryhmät yhteen tukemaan uusien yritysten kasvua. Elinvoimaisessa yrittäjyyskeskuksessa on vähän raja-aitoja yrittäjien välillä, siellä tapahtuu mentorointia, siellä jaetaan menestystarinoita, siellä kritisoidaan liiketoimintamalleja ja aloittavat yritykset tukevat toisiaan. Tämän lisäksi tästä yrittäjyyskeskuksesta onnistuneesti kasvaneet ja yrityksensä myyneet yrittäjät toimivat tukihenkilöinä ja sijoittajina. My Business Hub -hanke yrittäjyyskorkeakoulun toimijana Metropolia Ammattikorkeakoulun yrittäjyys- ja innovaatiotiimi toimii My Business Hub -hankkeen kotipesänä. Innovaatiotoiminta ja yrittäjyys -tiimi vastaa osittain Pittzin ja Hertzin (2017) esittelemää yrittäjyyskeskusta, sillä myös sen tehtäviin kuuluu yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyyden kulttuurin luominen. Meillä tiimin tehtäviin kuuluu myös lisätyn ja virtuaalitodellisuuden aiheen parissa toimivan XR-Centerin ylläpitäminen, joka antaa toimivan mallin myös tilojen toiminnan kehittämiseen osana yrittäjyyden tukemista. My Business Hub -hankkeessa meillä oli tehtävänä myös kehittää tilojen ja erikoistilojen käyttöä tukemaan vantaalaisten yritysten toimintaa. Eräs hankkeemme tavoitteista oli luoda myös fyysinen ulottuvuus yrittäjien kanssa toimimiseen ja paikallisen yrittäjäekosysteemin käyttöön. Tämä tarve oli noussut esille johtuen Myyrmäen kampuksen laajoista ja monipuolisista erikoistiloista ja tutkimuslaitteistoista, joita voitaisiin hyödyntää laajemmin yritysten käytössä. Lisäksi tehtäväksemme annettiin yritysyhteistyötilojen tarpeen selvittäminen ja kehittäminen. Hankkeen alussa teimme kyselyn siitä, kaivataanko Myyrmäen alueelle lisää yhdessä työskentelyyn tarkoitettuja co-working tiloja. Kyselyn kautta selvisi, että Myyrmäen alueella on jo olemassa olevia co-working tiloja, joilla on oma erityinen profiilinsa ja omat tyytyväiset käyttäjänsä. Vaikka suoranaista co-working -tilojen tarvetta ei tunnistettu, hankkeen aikana rakensimme kuitenkin infrastruktuuria ja palveluita yritysyhteistyön sujuvoittamiseen. Tämän toiminta kulminoitui kampukselle hankittuihin uusin ja liikuteltaviin toimistoyksiköihin, jotka jätettiin tarkoituksella auki niin yrittäjille kuin Vantaan kaupungin toimijoille. Näin tarjosimme tilaa ekosysteemin käyttöön. Luovuudelle teimme tilaa kampuksella rakennuttamalla sinne kampusgalleria M -kokonaisuuden. Tämän työn teimme yhteistyössä Vantaan taiteilijaseuran kanssa. Olemme saaneet kunnian esittää kahden taiteilijan teoksia kampuksellamme. Lisäksi olemme tehneet yhteistyötä XR-design opettajien ja opiskelijoiden kanssa ja sekä yhdistäneet toiminnan kautta kampuksiamme, mutta myös luoneet vantaalaisille taiteilijoille mahdollisuuden tutustua taiteen uuteen, digitaaliseen maailmaan. Lisäksi avasimme ovemme Vandance tanssifestivaalille, joka toteutti meille tanssiteoksen osana ohjelmaansa. Kampuksen erikoistiloista keskityimme kehittämään Urbanfarmlabia, kampuksemme sisäviljelyn ja sen tekniikan kehittämiseen erikoistunutta ympäristöä. Otimme toiminnan kehittämiseen lähtökohdaksi palvelun, eli mietimme miten voimme tarjota palveluitamme mahdollisimman helposti ja sujuvasti. Saimme kehitettyä kolme kokonaisuutta tukemaan siirtymää kohti kestävämpää tulevaisuutta. Metropolian innovaatiot ja yrittäjyys -tiimin tehtävänä on varmistaa yrittäjyyden koulutuksesta ja mahdollisuuksien luomisesta. Käytännössä tämä tapahtuu Turbiini-kampushautomo-ohjelman kautta. Lisäksi tiimi rakentaa yrittäjämyönteisempää Metropoliaa. Yrittäjämyönteinen Metropolia toteutuu myös hankkeiden, kuten My Business Hubin myötä - sen avulla kehitettiin Myyrmäen kampuksen toimintaa suuntaan, jossa se voi toimia vantaalaisen yritysekosysteemin sydämessä, yritysten tarpeita mahdollisimman hyvin ja luovasti palvellen. Hankkeen avulla saatiin rakennettua uutta yhteistyötä yrityksiin, löydettyä kiinnostavia oppimishaasteita opiskelijoille ja kehitettyä yrittäjämyönteisyyttä kampuksella. Lähde Pittz T, Hertz G, A relational perspective on entrepreneurial ecosystems, The role and sustenance of entrepreneurship center, Journal of enterprising communities, people and places in the global economy vol 12, no 2, 2018, pp230-231.
Kampus yritysyhteistyön raja-alueena
Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tapahtuu alueellisesti vaikuttavissa kumppaniverkostoissa. TKI-toiminnan yhtenä tehtävänä on kehittää ratkaisuja elinkeino- ja työelämän tarpeisiin. TKI-hankkeissa tehtävä työ tähtää esimerkiksi siihen, että alueellista kilpailukykyä tuetaan. Se voi käytännössä tarkoittaa yritystoiminnan hautomojen ja kiihdyttämöjen perustamista tai kytkösten luomista eri toimijoiden välille. Näistä kytköksistä syntyy eläviä yhteisöjä ja verkostoja, joissa niin vakiintuneet kuin uudet toimijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tässä kirjoituksessa kuvaan, miten tällaisen ekosysteemin kehittymistä voidaan tukea ammattikorkeakoulun toiminnalla. Miten kampukselle rakennetaan yrittäjyyttä tukeva yhteisö? Kun rakennamme modernia yhteisöä, sitä voidaan tarkastella monelta eri tulokulmalta. Miller ja Acs (1) tuovat esiin kiinnostavan vertauksen. Korkeakoulun kampus on mahdollista nähdä modernina raja-alueena, yrittäjämäisenä ja mahdollistavana yhteisönä. Yrittäjyyshengessä ja pioneerihengessä on paljon samaa. Molemmat korostavat vapautta, tarvetta pärjätä ja resursseja näiden tarpeiden toteuttamiseen. Molempiin liittyy myös toive menestyksestä ja oman paikan löytämisestä. Korkeakoulun kampus voidaan nähdä uutena raja-alueena, jossa vapaana olevia resursseja, kuten oli aikanaan Yhdysvaltojen suuressa lännessä. Kampuksilla on saatavilla osaamispääomaa, opinnollista vapautta ja erilaisia ihmisiä. Näistä voi syntyä uusia mahdollisuuksia ja kehittyä uutta yritystoimintaa. Erona menneeseen länteen on, että korkeakoulun raja-alue on rakentamisprosessin lopputulos. Yrittäjähengen synnyttäminen vaatii rakenteita, joiden kautta luodaan mahdollisuus raja-alueen kaltaisen tilan syntymiseen. Näitä toimenpiteitä on yrittäjyyden opettaminen, laaja kurssitarjonta opiskelijoiden yrittämisen tukeminen ja Chicagossa yrittäjyyskeskuksen luominen. Metropoliassa tätä raja-aluetta rakennetaan Turbiinin yrittäjyyskoulutuksen avulla. Sen avulla on mahdollista oppia taitoja, joilla yrittäminen onnistuu. Minnot, monialaiset innovaatioprojektit, opettavat yhteistä ongelmanratkaisua. Erilaiset yhteiskehittämisen tilat, kuten XR-Center tai Urbanfoodlab taas tarjoavat fyysisiä ympäristöjä, missä kehittää liiketoimintaa eteenpäin. Turnerin rajateoriassa ekosysteemi on toistuva prosessi Miller ja Acs tarkastelevat kampusta Frederick Jackson Turnerin rajateorian kautta ja tuovat esiin, että kampus täyttää Turnerin määritelmän raja-alueesta, jossa on saatavilla pääomia, vapautta ja diversiteettiä. Yhdessä nämä luovat mahdollisuuksia, tukevat yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta. Turner ymmärtää raja-alueen enemmän toistuvana prosessina kuin fyysisenä tai maantieteellisenä paikkana. Hänen ekosysteeminsä otti ”nälkäisiä” ihmisiä, antoi heille vapauden ja resursseja ja kun raja-alue sulkeutui niin sieltä tuli kunnianhimoinen ja nouseva ihmistyyppi sekä talous. Tämä katsantokanta on hyvin amerikkalainen ja sen soveltaminen suomalaiseen korkeakoulumaailmaan on tehtävä varoen, mutta se tarjoaa kiinnostavan ja laajan kulttuurisen kehikon, jonka kautta voidaan tarkastella korkeakoulun yrittäjyysekosysteemiä. Miller ja Acs tuovat esiin, että yksinkertaisimmillaan yritysekosysteemi on nippu yksittäisiä toimijoita, joita hallitaan siten että yritystoiminta on mahdollista. Yritysekosysteemin käsitettä on avattu laajemmin sarjan muissa osissa. Moderni kampus voidaan nähdä paikkana, jossa opiskelijoilla on taloudellisia resursseja, tutkimusta sekä teknologiaa, lahjakkaita ihmisiä sekä huomattava määrä opintosuoritusten ulkopuolisia toimintamahdollisuuksia. Kun yrittäjän ajatellaan olevan toimija, joka yhdistelee erilaisia resursseja luodakseen lisäarvoa, voidaan nähdä, että oppilas voi kulkea lukuisia erilaisia polkuja yrittäjyyteen. Edellytykset menestyvälle yritysekosysteemille Chicagon mallilla Miller ja Acs tutkimuskohteena oli Chicagon yliopisto. Se on kehittänyt yritysekosysteemiään, omaa raja-aluettaan, jo vuodesta 1994. Silloin luotiin yrittäjyyden professuuri, jolle saatiin 1,5 miljoonan dollarin lahjoitus. Tämän jälkeen luotiin yrittäjyyskursseja, joita ei koordinoitu sen tarkemmin New Venture Challenge, joka on yrityskilpailu opiskelijoille ARCH Ventures, sijoitusrahasto, joka liittyy yliopiston älylliseen ja tutkimukselliseen omaisuuteen. Sijoitusrahaston luomisen myötä fokus vaihtui nopeasti yrittäjyyden taitojen opettamisesta yritysten rakentamiseen ja kehittämiseen. Seuraava vaihe oli yrittäjyyskeskuksen luominen kampukselle, joka koordinoi kaikkea yrittäjyyteen liittyvää yliopistolla. Keskus on saanut huomattavia taloudellisia lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Keskuksen missio on neliosainen: kehittää kokeellisia ohjelmia tukemaan perinteisempää opetustoimintaa sponsoroida ja tukea huippututkimusta tukea opiskelijoita, opettajia ja henkilökuntaa aloittamaan ja kasvattamaan yrityksiä kehittää sekä paikallista että globaalia yritysekosysteemiä. Koulu tarjoaa useita kymmeniä erilaisia kursseja, jotka liittyvät yrittäjyyteen ja useilla näistä kursseista opiskelijat yhytetään start up-yrityksiin, tutkijoihin sekä yritysten ja sosiaalisten organisaatioiden johtajiin. Laaja kurssitarjonta on koettu olennaiseksi, jotta luodaan mahdollisimman paljon yrittäjyysmahdollisuuksia opiskelijoille. He tukevat vaihtomahdollisuuksia, tukea kampuksen ulkopuolisiin ideakilpailuihin, tiloja opiskelijoiden pitämille tilaisuuksille, yhteistyön innovaatio hubeihin sekä yhteydet useisiin sijoitusrahastoihin. Kirjoittajat tuovat esiin myös, kuinka yliopisto on kasvattanut vahvoja ja kehittyviä suhteita kampuksen ulkopuolella toimiviin yhteisöihin. Yritysekosysteemin kehittyminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista Miller ja Acs kertovat, että yliopisto on rakentanut yrittäjyyden koulutusta ja yritysekosysteemiä jo 90-luvulta alkaen. He ovat rakentaneet alustoja, verkostoja ja muita resursseja, jotka ovat mahdollistaneet nopeasti kasvavien yritysten syntymisen kampukselta. Vaikka tulokset eivät ole suoraan siirrettävissä, niistä voidaan nähdä moniulotteisen hallinnon, avoimuuden ja toiminnan jakautumisen laajasti ympäri yliopiston olleen tekijöitä opiskelija perustajien vetämän yritysekosysteemin kasvuun. On myös syytä ottaa huomioon kaikki ne tekemiset ja ohjelmat, jotka ovat päättyneet ja epäonnistuneet. Kohteena ollutta Chicagon yliopistoa on myös onnistanut siinä, että sen käyneet ovat olleet halukkaita tukemaan yritysekosysteemin syntyä lahjoittamalla sekä aikaansa, rahaansa tai osaamistaan sen kasvattamiseen. Heillä on toimiva prosessi, vahva tuki, toimivat siteet kampuksen ulkopuolelle ja selkeä fokus opiskelijoihin. Esimerkki on kiinnostava kohde myös siksi, että heillä ei ole insinöörikoulutusta, vaan he ovat rakentaneet toimivan ekosysteemin ilman suoraa teknistä osaamista. He ovat sen sijaan keskittyneet tarjoamaan kokeellista opetusta ja laajat suhteet kampuksen ulkopuolella olevaan maailmaan, huolimatta heidän pääainevalinnastaan tai suuntautumisestaan. Tällä pohjalta huipulle tavalla on onnistuttu luomaan suurta menestystä. Suuri joukko opiskelijoita, joista osa tulee liiketalouden puolelta, kasvavat resurssit ja kurssitarjonta innovaatioissa ja yrittäjyydessä sekä vapaus etsiä ja löytää näitä resursseja ovat auttaneet Chicagon yliopistoa luomaan maailmanluokan yritysekosysteemin. Voisiko start-up -hub edistää Vantaan kilpailukykyä? Meidän hankkeemme, My Business Hub-kaupunginosan kilpailukyvyn kehittäjänä , voidaan nähdä lähtölaukauksena kahteen suuntaan: se tarjoaa selkeän tien Vantaan kaupungin start-up hubin ja ekosysteemin aloittamiseen. Käytännössä kaupungin kannattaisi valita joku sen alueella toimivista korkeakouluyksiköistä ja aloittaa rakennustyö yhdessä. Korkeakoulun tehtäviin kuuluu hautomo - eli inkubaatiopolun rakentaminen omien vahvuuksien varaan. Kiihdyttämö, mikäli sellainen halutaan kehittää, voi olla myös toisessa ympäristössä, mutta ottaen huomioon aikaisemmat kokemukset Vantaalla, irti korkeakoulusta oleva start up-toiminta on todella haastava saada pyörimään. Toinen, hankkeen varsinainen tavoite, on yrittäjien yhteisön rakentaminen, ja siihen hanke tulee tarjoamaan toimivan alustan sekä toimintamallin. Tämän käytännönläheisen tavoitteen voi rikastaa ajattelemalla myös laajemmin, hakien vertauskuvia historiasta. Kirjoittaja Timo Nykopp on toiminut My Business Hub -hankkeen projektipäällikkönä. Nyt hän toimii Food System Cityn projektipäällikkönä, rakentaen yhteisöä kestävän ruoantuotannon maailmaan. Aikaisemmin hän on toiminut yrittäjänä, liiketoiminnan kehittämisen parissa ja palveluyritysten esimiestehtävissä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Hän innostuu uusista asioista, innovaatioista ja haasteista. Vapaa-aika kuluu puolimaratoniin treenatessa ja kirjoittaessa. Lähde Miller D., Acs Z. 2017. The campus as an entrepreneurial ecosystem: The University of Chicago. Small Business Economics volume 49, pages 75–95. (Springer.com)
Vantaan asukkaat osallistuvat kaupunkisuunnitteluun VR-pelin avulla
Voiko kaupunkilaisen ääni kuulua virtuaalitodellisuussovelluksen (VR-sovellus) kautta kunnan päätöksenteossa? Kaupungeissa halutaan kokeilla osallistavia menetelmiä uusia palveluita suunniteltaessa. Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmä kehitti Santeri Saarisen johdolla VR-sovellusta, joka soveltuu erityisesti kaupunkien tarpeisiin. Vielä kehitteillä olevaa sovellusta pilotoitiin ensimmäisen kerran keväällä Vantaan Tikkurilassa ja se nimettiin Tikkuraitiksi. Siis, että mikä jaettu VR-sovellus? Yksinkertaisesti voisimme VR-sovelluksen sijaan puhua VR-pelistä. Pelistä, jota voi pelata paikasta riippumatta yhtä aikaa muiden pelaajien kanssa. Helposti herää kysymys: No, mitä uutta siinä sitten on? Uutta on se, tämän pelin käyttäjinä ovat tavalliset kaupunkilaiset, joista monelle virtuaalitodellisuus on uusi ja tuntematon toimintaympäristö. Kokemuksellisuudessaan se on aivan toista luokkaa kuin esimerkiksi perinteiset peliympäristöt. Lisäksi pelin sisään rakennettu vaikuttamismahdollisuus tekee tästä VR-pelistä ainutlaatuisen. Peli on käytännössä virtuaalinen tila yhteissuunnittelulle. Pelissä luodaan todellisuutta muistuttava moniulotteinen kaupunkitila, jossa useat henkilöt voivat fyysisestä sijainnistaan riippumatta toimia yhtäaikaisesti. He voivat kommentoida ja keskustella sekä tehdä konkreettisia muutoksia ympäröivään kaupunkitilaan yhdessä muiden pelin osallistujien kanssa. Pelin lopullisen version valmistuttua käyttäjä voi halutessaan ottaa myös videoita tallentaakseen muiden katseltavaksi tekemiään muutoksia. Huikeata, eikö totta! Tulikoe – VR-sovellus loppukäyttäjien testiin Vantaalla tehty pelin pilottikokeilu toteutettiin yhtäaikaisesti Vantaan kaupungintalolla, kirjastolla ja Tampereella, missä VR-sovelluksen Game Master hallinnoi ja ohjasi käyttäjiä pelin sisältä käsin. Käyttäjäryhmät olivat nuoret aikuiset, rakennusvalvonta (KUNTEK) suunnittelijat, alueen yrittäjät ja kuntapäättäjät. Testikohderyhmiltä kerättiin palautetta pelin jatkokehittämisen tueksi. Käyttäjäpalautteen keskiössä oli kiinnostavuus ja käytettävyys. Kokemukset kaupungintalolla olivat positiivisia. Kaupungin kehittämistyötä tekevät henkilöt ja luottamushenkilöt suhtautuivat myönteisesti uusien teknologioiden käyttöön ja uskaltautuivat rohkeasti kokeilemaan jaettua VR-sovellusta. Heistä oli mielenkiintoista päästä itsekin tarkastelemaan millaisia vaikuttamismahdollisuuksia heille on tarjolla. Nuorten testiryhmä oli innoissaan päivän sisällöstä. He olivat mielissään, että kehitteillä on vaikuttamisen keino, jota he voisivat olla valmiita käyttämään sen kiinnostavuuden vuoksi. Testaukset sujuivatkin iloisissa merkeissä. Käyttäjille kokemuksellisuus pelin sisällä oli vahvaa ja tämä sai aikaan erilaisia tunteita hämmästyksestä naurun hörähdyksiin. Palaute heiltä olikin pääosin positiivista ja he olivat suurimmalta osin halukkaita ottamaan käyttöön kyseisen palvelun, jos sellainen olisi vapaasti tarjolla. Kritiikkiä tuli pelin keskeneräisyydestä, mutta se oli odotettavissakin kehitystyön tässä vaiheessa. Käyttäjäpalaute oli kokonaisuudessaan hurjan hyvää siitäkin huolimatta, että lähdimme testaukseen keskeneräisellä tuotteella. Ihmiset ovat selkeästi kiinnostuneita uusista teknologioista, eivätkä pidä niitä vaikeina käyttää. Jo lyhyen kokeilun aikana on mahdollista oppia täysin uusi työkalu ja sitä pidettiin erittäin mielenkiintoisena käyttää. Kuntalaiset pääsivät suoraan vuorovaikutukseen kaupungin henkilöstön kanssa ja kokemukset olivat positiivisia. Avoimuutta kuntalaisten suuntaan Paras anti testauksessa oli jaetun VR-sovelluksen yhteiskäytön onnistuminen. Toki joitain haasteitakin oli, mutta vuorovaikutus käyttäjien välillä onnistui tästäkin huolimatta. Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysyksikkö Electrian toteuttama lopullinen versio VR-sovelluksesta luovutetaan Vantaan kaupungin elinkeinopalveluille tänä syksynä. Se, mistä sen löytää jatkossa on kaupungin päätettävissä. Electriassa toivomme, että sovellusta käytettäisiin aktiivisesti jaetun kaupunkivision löytämiseksi Tikkuraitin remontin yhteydessä. Täytyykin loppuun todeta Vantaan kaupungin tekevän hienoa työtä etsiessään uusia keinoja osallistaa kuntalaisia kaupungin kehittämiseksi! Viestiminen kaupunkilaisten suuntaan on aktiviista tapahtumissa ja toimintaa kehitetään jatkuvasti. Vantaalaisten kelpaa olla ylpeitä kaupungistaan! Videolta voit katsoa miltä Tikkuraitti-virtuaalipelin testaus näyttää. Seuraa kehitystyötä Vantaan kaupungin facebookissa ja Metropolian Facebookissa