Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: tki

Mitkä asiat kertovat, että TKI- opettajat onnistuvat työssään?
placeholder-image
30.6.2016
Pirjo Koski

Opiskelijat ovat laulaneet suvivirren ja olen jäänyt ansaitulle vapaajaksolle Juhannusviikolla. Lukukauden lopputtua on aikaa pohtia vastausta otsikossa esittämääni kysymykseen ikään kuin yhteenvetona menneelle lukukaudelle. Työssä onnistumisen kokemukset voivat olla hyvin erilaisia, mutta niitä tarvitaan. Psykiatri Ben Furmanin mukaan onnistumisen kokemuksen lisäksi  työssä on tärkeää motivaatio, ongelmien ratkaisu, toisiin vaikuttaminen ja kritiikin vastaanottaminen. Onnistumisen kokemuksesta tulee keskustelemalla ja osallisuudesta kiittämällä kaikkien yhteinen. Organisaatio-  ja sosiaalipsykologi Marjo-Riitta Ristikangas korostaa, että "Työssä onnistuminen alkaa luottamuksesta ja arvostuksesta".  Itsensä arvostaminen on tärkeää,  koska se heijastuu työpaikalla käyttäytymiseen. Itseluottamus rohkaisee heittäytymään erilaisiin asioihin ja tilanteisiin ja antaa myös rohkeutta epäonnistua. Haastavissa tilanteissa unelmointi, sparraus ja innostaminen sekä sopivan huumorin käyttö edistävät työntekoa. Positiivisuus, kiittäminen ja hymy vaikuttavat puolestaan tunnelmaan. Jari Hakasen mukaan työnteko onnistuu parhaiten, jos kokee työn imua (work engagement). Työn imu ilmenee tarmokkuuden kokemuksena ja energisenä olona. Työpaikalle on mukava mennä.  Työn imua kokeva omistautuu työlle ja kokee oman työnsä tärkeänä ja inspiroivana. Työn imusta kertoo myös uppoutumisen tila,  flow-kokemus. Tällaisessa tilassa aika kuluu kuin huomaamatta ja jo työn tekeminen tuntuu palkitsevalta, etenkin jos tulokset näkyvät ja niistä kiitetään. Työturvallisuuskeskuksen mukaan  jokainen työntekijä voi itse vaikuttaa työilmapiiriin, mutta siihen vaikuttaa myös yhteiset tavoitteet, työtehtävien ja vastuualueiden selkeys, kunnossa olevat pelisäännöt ja toimintatavat, käyttöön otetut henkilöstön kyvyt, taidot ja luovuus, sujuva yhteistyö sekä usko ongelmien ratkaisumahdollisuuksiin. "Työyhteisön ilmapiiri syntyy osana jokapäiväistä toimintaa". Mielestäni seuraavat asiat ilmaisevat TKI- opettajalle, että hän on onnistunut työssään Myönteinen työilmapiiri Avoimuus ja omien ja työkavereiden vuorovaikutustyylin hyväksyminen, vahva usko ongelmien ratkaisumahdollisuuksiin sekä  positiivisuus ja sparraus  vaikuttaa työilmapiiriin ja lisää tätä kautta onnistumisen mahdollisuuksia ja kokemuksia. Opetuksessa toteutuu yhteistoiminnallinen pedagogiikka Yhteisöllisyys ja yhteistoiminnallinen oppiminen sitouttaa opiskelijoita TKI:n oppimiseen sekä edistää samalla opiskelijoiden työelämätaitoja.  Sekä opiskelijan että opettajan näkökulmasta katsottuna onnistuminen on prosessi ja yhteistoiminnan tulos. Opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvat opettajat varmistavat yhdessä sen, että yhteistoiminnallisen pedagogiikan periaatteet toteutuvat. Opiskelijapalautteen antaminen ja saaminen Palautteen antaminen on yksi tärkeä osa oppimista. Palautteen avulla opettajat voivat sekä arvioida että kehittää opetustaan. Rakentava palaute kannustaa jatkuvaan kehittämiseen. Kehittämisen tavoitteena on parantaa sekä opetuksen  tuloksellisuutta että työelämän laatua. Opintopisteiden kertyminen Opintojen sekä opetuksen kannalta on tärkeää se, että opiskelijat toimivat sekä tavoitteellisesti että suunnitelmallisesti, pyrkien suorittamaan opintonsa sovitussa aikataulussa.  Tärkeää on myös se, että  TKI- opintojaksot ja niihin liittyvät tehtävät ja kokeet sekä opinnäyte-, innovaatio- ja kehittämistyöt arvioidaan sovitun ajan puitteissa. Laadukas hankesuunnittelu sekä ulkoisen rahoituksen saaminen Onnistumisen mahdollisuudet kasvavat, kun TKI- opettajat rohkenevat heittäytyä uusiin tilanteisiin, kuten hankesuunnitteluun, kiireenkin keskellä. Sujuva yhteistyö, avoin vuorovaikutus, omien kykyjen ja taitojen sekä luovuuden käyttö motivoi ja lisää onnistumisen mahdollisuuksia, mutta myös kokemuksia. Seuraavan lukuvuoden opetuksen ja  töiden suunnittelu Onnistumisen kanalta on tärkeää, että opettajille jää aikaa suunnittella työnsä ennen vapaajaksolle lähtemistä. Osa suunnittelusta toteutuu  opettajien yhteistyönä pienryhmäpalavereissa, neuvotteluissa ja kokouksissa. Osan opettaja tekee yksinään. Onnistunut yhteistyö tukee yksin tekemistä ja mahdollistaa työhön uppoutumisen,  flow-kokemuksen saavuttamisen. Tunnustuksen saaminen ja osallisuudesta kiittäminen Onnistumisista keskusteleminen ja osallisuudesta kiittäminen on tärkeää, koska silloin onnistumisen kokemuksesta tulee kaikkien TKI- opettajien yhteinen. Tunnustusta ja kiitosta tiimin jäsenet voivat jakaa myös toinen toisilleen.   Kiitos onnistuneesta lukukaudesta ja hyvää kesää kaikille! Metropolian stategia 2020

Lue lisää

Puolisen vuotta jälkeenpäin
29.6.2016
Katri Myllylä

Lehtorin arki voi ammattikorkeakoulussa olla hektistä. Reilun puolen vuoden aikana on opintojaksojen, tuutoroinnin, opinnäytetyöskentelyn organisoinnin ja ohjauksen sekä muiden työtehtävien rinnalla kulkenut hanketyöskentely, jota olen viime viikkoina blogiteksteissä jälkikäteen tarkastellut.   Kansainvälisen kumppanuushankkeemme kolmas työpaja oli 14.-15.1.2016 Tallinnassa. Teemana oli ongelmaperustainen ja tutkiva oppiminen. Minua ja Patrick Ausderauta oli pyydetty valmistelemaan osio ongelmaperusteiseen oppimiseen liittyen, erityisesti selkeästi strukturoitujen ongelmien näkökulmasta. Työpajan muista osioista vastasivat Nataša Hoić-Božić ja Ivona Franković (University of Rijeka) sekä Kai Pata ja Mart Laanpere (Tallinn University).   Tämän työpajan suhteen oli matkan varrella enemmänkin ongelmia, joita voi kuulua hanketyöskentelyyn. Näistäkin selvisimme.   Olin varannut matkatoimiston kautta majoituksen ja laivaliput jo ajoissa ennen lomille lähtöä ja kauhukseni huomasin töihin palattuani, dokumentteja tulostaessani, että paluumatka oli toimittamistani selkeistä tiedoista huolimatta varattu edellisen vuoden puolelle. Inhimillisiä erehdyksiä sattuu, mutta yllättävän paljon pikkujuttujen selvittelyyn voi mennä aikaa. Juuri silloin kun viikon aikana on käynnistettävänä monta isoa kokonaisuutta ja työajasta reilu kaksi vuorokautta kuluu ulkomailla.   Enemmän päänvaivaa kuitenkin itselleni aiheutti työpajan teeman tiukka ennakkorajaaminen, joka tuli meille yllättäen annettuna. Opetuksessani olen soveltanut niin ongelmaperusteisen kuin tutkivan oppimisen periaatteita. Mutta aihekokonaisuuksissa, joita opetan, ennakkoon tarkasti strukturoidut ongelmat ja ajatus prosessin myötä (yhteen) oikeaan ratkaisuun päätymisestä eivät ole relevantteja. Sen sijaan työskentely kompleksisten ilmiöiden kanssa nivoutuu vahvasti esimerkisi tarkasteltavien mediailmiöiden ymmärtämiseen.   Hyödynnän työssäni erilaisia digitaalisia välineitä, mutta etenkin Patrickilla on tähän tieto- ja viestintätekniikan puolelta vahvempaa osaamista. Minä pyrin huomioimaan pedagogisia tavoitteita ja niiden vaikutuksia tulevaan työpajaan. Muodostimme toisiamme täydentävän tiimin, jossa molemmilla oli toki perusymmärrys ja osaaminen sekä pedagogiikasta että tekniikasta. Alkutuskailujen jälkeen pääsimme etenemään materiaalien työstämisessä.   Toimme käsittelyyn esimerkkejä luonnontieteiden ja kielten opetukseen liittyen pyrkien näin huomioimaan osallistujien taustat ja mahdolliset tarpeet. Tiesimme myös, että työskentely jatkuisi teemaa laajentaen, joten oli luontevaa painottaa myös kysymyksiä siitä, miksi tietty menetelmä valitaan ja mitä osaamista tavoitellaan. Osallistujat saivat valita itse mahdollisen ongelman tai hyödyntää annettuja vaihtoehtoja. Näin he voisivat jatkaa aiheen käsittelyä työpajan jälkeen.   Digitaalisten työkalujen suhteen pyysimme osallistujia tutkailemaan ja arvioimaan eri vaihtoehtoihin liittyviä mahdollisuuksia ja rajoitteita työskentelyprosessin eri vaiheissa, kuten ideoinnin, keskustelun, äänestämisen, päätöstenteon, yhteistoiminnallisen sisällön kehittelyn sekä tulosten esittelyn ja jakamisen apuvälineinä. Lisävinkkejä voit löytää esimerkiksi Patrickin blogitekstistä.   Saimme osiostamme kiitosta siitä, että tarjosimme useita välinevaihtoehtoja testattaviksi ja arvioitaviksi. Vaihtoehtoisia tieto- ja viestintätekniikanvälineitä tarjotessamme pyrimme kuitenkin osaltamme painottamaan sitä, että välineiden valitsemisen tulisi olla alisteista osaamistavoitteille. Hankkeemme keskeisiä periaatteita noudattaen. Toiseen ja neljänteen työpajaan emme itse osallistuneet, mutta niidenkin teemat (pelillinen ja projektioppiminen, toiminnan analysointia tukevat välineet ja metodit, palautteen hyödyntäminen sekä työpajojen loppukoonti) olivat niin mielenkiintoisia, että materiaaleihin on tullut ajatuksella tutustuttua. Hankkeen luonteen, teemojen ja tavoitteiden vuoksi on ollut mielekästä käydä keskusteluja myös työpajojen välillä ja välissä.   Kuluneen kevään aikana työpajaan osallistuneet opettajat ovat soveltaneet tapaamisissa käsiteltyjä asioita käytäntöön. Tammikuisten koulutustemme mahdollisia pitkäaikaisia vaikutuksia on mahdotonta vielä arvioida, mutta palautteen perusteella työpajoihin osallistuneet ovat saaneet koulutuksista ideoita ja tukea omaan työhönsä. Koostesivusto hankkeen sisällöistä saatiin kesäkuussa valmiiksi. Sivustolla voi tutustua osallistujien luomiin materiaaleihin eli hankkeen konkreettisiin tuloksiin. Materiaalit on tarkoitettu muidenkin opettajien hyödynnettäviksi.   Kesälomallani köllötellessä voin olla siis tyytyväinen, että pääsin osaltani positiivisesti vaikuttamaan myös muiden opettajien arkeen.   Hankkeen sivuilta löytyy yhteenvedot  toteutetuista työpajoista.  

Lue lisää

Kokeneita opettajia kouluttamassa
22.6.2016
Katri Myllylä

Olen toiminut opetustehtävissä viitisentoista vuotta. Silti kouluttajana toimiminen toisille opettajille on omanlaisensa kokemus. Kun yhtälöön lisätään vieraat kielet ja toimintaympäristö, rajallinen aika ja isot tavoitteet, tulee kokonaisuudesta jännittävä. Olimme Patrick Ausderaun kanssa kouluttajina kansainvälisen kumppanuushankkeen ensimmäisessä työpajassa 9.-10.4.2015 Tallinnassa. Parin päivän sessioiden valmistelun aloitimme jo hyvissä ajoin ennen varsinaisia kontaktitapaamisia.   Työpajoihin osallistujat tulivat eri puolilta Viroa. Heidän opetettaviin aineisiin kuului englanti, matematiikka, fysiikka, kemia, IT, robotiikka, historia, maantieto, biologia ja luonnontiede. Opetuskokemusta osallistujilla oli kertynyt vähimmillään 3 ja enimmillään 33 vuotta. Laskin neljäntoista ensimmäisestä työpajasta palautetta antaneen taustatiedoista, että keskimäärin opetuskokemusta oli kertynyt 16 vuotta. 33 vuotta sitten olin itse vielä tyttönen. Osallistujat eivät olleet välttämättä ennen ensimmäistä työpajaa tavanneet, siitä huolimatta hyödynsimme pienryhmätyöskentelyä ja vertaisoppimista ensimmäisen päivän intron jälkeen. Samalla periaatteella jatkettiin työpajoissa myöhemminkin.   Työpajojen tavoitteena on ollut myös jalkauttaa tapaamisten sisältöjä osallistujien toimintaympäristöihin eri puolille Viroa. Osallistujat ovat saaneet erilaisia tehtäviä, joiden puitteissa he ovat jatkaneet aiheiden käsittelyä “kentällä”, luoden ja toteuttaen innovatiivisia opetusskenaarioita. Materiaaleja on ollut hankkeen alusta asti tarkoitus jakaa myöhemmin laajemmaltikin Euroopassa, jotta projektilla olisi laajempaa kansainvälistä hyödynnettävyyttä.   Olisin itse toivonut jo ensimmäisessä työpajassa keskusteltavan vahvemmin siitä, miten tärkeää olisi pyrkiä jakamaan alusta asti tuotettua informaatiota ja materiaaleja muiden nähtäville ja kommentoitaviksi, jopa keskeneräisinä. Näin myös vastavuoroisuudelle olisi ollut enemmän tilaa kehittelyssä. Mielestäni tämä liittyy osaltaan myös opettajuuden muutokseen sekä tiedon jakamisen avoimuuteen. Etenkin kun osallistujajoukossa on valtava määrä osaamista ja kokemusta. Tässä hankkeessa päätyminen työskentelyssä pitkälti suljettuun verkkoympäristöön nosti itselläni hankkeesta tiedottamisen kynnystä. Toki materiaaleja on työstetty projektin edetessä helpommin jaettavaan muotoon.   Yksi selittävä tekijä päätökseen toimia rajatussa ympäristössä voi olla toimintakulttuureihin liittyvät tavat ja tottumukset, joiden muuttaminen vaatii oman kokemukseni mukaan aikamoista ajattelun muutosta. En itsekään aikoinaan ollut valmis esimerkiksi jakamaan tuottamiani opetusmateriaaleja muille, saati laittanut kommentoitavaksi jotain keskeneräistä. Kunnes omassa työyhteisössäni uskalsin haastaa omat ajattelutapani. Jo omista opinnoista tuttu jatkuvan ammatillisen kehittymisen haaste on realisoitunut tässäkin. Materiaalien jako WTFPL-lisenssillä ei tuntuisi enää absurdilta.   Toinen selittävä tekijä voi olla kielihaasteisiin liittyvät asiat. Suureksi yllätyksekseni hankkeen työpajojen aikana osallistujat ovat käyttäneet suunnitelmiensa esittelyssä viroa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kun ohjelman mukaisesti olimme ensimmäisessä työpajassa Patrickin kanssa valmistautuneet antamaan osallistujien suunnitelmista palautetta, oli hämmästys suuri, kun presentoinnit pidettiinkin meille vieraalla kielellä.   Siinä sitten testattiin minunkin joustavuutta kun käännösohjelman ja virolaisten kollegoiden tulkkauksen pohjalta pyrin antamaan rakentavaa palautetta. Onneksi Tallinnan Yliopiston Kai Pata on osallistunut kaikkiin työpajoihin ja ollut korvaamaton apu. Ja toki teeman ollessa tuttu, pystyin esittämään ihan mielekkäitä kysymyksiä ja jatkokehitysideoita.   Ensimmäisessä työpajassa teemoina olivat trialoginen oppiminen sekä "flipped classroom" eli käänteisen opetuksen keinot ja käytännöt.  Teemoihin sidottiin tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet tavoiteltua oppimista tukemassa. Meidän osioomme trialogisesta oppimisesta upotimme Helsingin yliopistossa työskentelevän Sami Paavolan etävierailuluennon (osa 1 ja osa 2), joka tarjosi mielestäni erinomaista tukea tavoitteellemme käsitellä teemoja pedagogiikan kautta, eikä vain “tekniikka-edellä”. Mart Laanpere tiivisti lähtökohtiamme avauspuheenvuorossaan hyvin: “We are not focussing on the new devices here, but how these devices change your teaching. We are going to explore this together like You will with your students once You go back to your schools.” Osallistujien vahva innostus tekniikan käyttöön näyttäytyi muun muassa siinä, että yllättävän moni toi ensimmäisen kerran suunnitelmissaan tietyn yksittäisen visailusoftan, joka lienee ollut tuolloin suosittu laajemmaltikin. Tässä yhteydessä minun oli luontevaa esittää kysymyksiä siitä, miksi juuri tämä väline, kuka kysymykset laatii ja millaista oppimista tavoitellaan sekä millaista oppimista tiettyjen välineiden valinta edesauttaa. Myös virolaiset kouluttajat toivat aktiivisesti palautekeskustelussa pedagogiikkaan liittyviä seikkoja esiin. Siitäkin huolimatta saimme ensimmäisestä työpajasta palautetta, jossa osa olisi kaivannut vielä enemmän “softavinkkejä” omaan työhönsä.   Flipped classroom -teemaa käsittelivät Mart Laanpere, Kai Pata, Terje Väljataga, Marina Kurvits, Hans Põldoja ja Romil Rõbtšenkov Tallinnan Yliopistosta. Koulutukseen osallistuvat opettajat saivat myös ensikosketuksen tekeillä olevaan LePlanner-työkaluun, jonka avulla työstettäisiin hankkeen aikana tehtyjä opetusskenaarioita. Alkuun kokeneiden opettajien kouluttamiseen osallistuminen tuntui isolta haasteelta, mutta on ollut mukava nähdä, että minulla on ollut osaltani heille annettavaa. Pitkäkestoisessa hankkeessa on ollut nähtävissä myös se, miten ajattelu vaatii aikansa. Työpajojen sisältöjen “sulattelun” vaikutus on nähtävissä koulutukseen osallistuneiden käytännön sovelluksissa ja siinä innokkuudessa, millä ryhmästä löytyi vapaaehtoisia osallistumaan Virossa kevään 2016 opitun jalkauttamistapahtumiin.   Jokainen koulutettava on sitoutunut toteuttamaan myös tapahtumia, joissa he välittävät hankkeen aikana kertynyttä kokemustaan ja tietoaan omissa kouluissaan. Kaikkiaan hankkeen puitteissa on toteutettu kymmenittäin opetusskenaariota, jotka jaetaan muidenkin opettajien hyödynnettäviksi.   Hankkeen sivuilta löytyy koosteet toteutetuista työpajoista.

Lue lisää

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty (?)
15.6.2016
Katri Myllylä

Kerroin aiemmassa blogikirjoituksessani kokemuksistani kansainväliseen Creative Classroom -kumppanuushankkeeseen ensimetreillä. Nyt tarkastelen ensimmäiseen työpajaan valmistautumista kouluttajana. Hankkeen puitteissa järjestettäisiin neljä työpajaa, joihin valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin, jotta räätälöity koulutus olisi mahdollisimman hyvin osallistujien tarpeet ja koulujen informaatio- ja viestintäteknologioiden käytön huomioiva. Virolaisissa kouluissa toteutettiin projektin alkupuolella laaja kysely, mikä oli rakennettu hyödyntäen Viron kansallista elinikäisen oppimisen strategiaa. Kyselyssä kartoitettiin koulujen digitaalisia infrastruktuureja, tieto- ja viestintätekniikan käytänteitä ja kompetensseja sekä opettajien koulutustarvetta.   Tallinnan yliopiston vanhempi tutkija Mart Laanpere koosti englanniksi kyselyn tulokset, mitkä toimivat meille kouluttajille pohjana tulevien, osallistujille kustomoitujen neljän työpajan suunnitteluun. Kyselyyn vastasi 165 koulua ja aineistot olivat mielenkiintoisia, mutta kyselyn luonteen vuoksi niistä ei voinut päätellä esimerkiksi taustalla olevia pedagogisia lähtökohtia. Työpajoihin osallistuisi 20 pilottikoulun edustajaa eri puolilta Viroa. Mainintana, että Suomessa julkaistiin toukokuussa 2016 Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuna raportti Perusopetuksen oppimisympäristöjen digitalisaation nykytilanne ja opettajien valmiudet hyödyntää digitaalisia oppimisympäristöjä, joka tarjoaa yleiskuvan siitä, millainen on oppimisympäristöjen digitalisaation nykytilanne Suomessa ja minkälaiset ovat opettajien valmiudet niiden hyödyntämiseen perusasteella. Laajasta materiaalista löytyy vertailtavia kohtia Virossa hankkeen puitteissa toteutettuun esikyselyyn. Emme Patrik Ausderaun kanssa täällä Suomessa tarkemmin tienneet, millaisia taustoja osallistujilla olisi, mikä oli ihan hyvä suunnittelussa varsinaisten työpajojen sisältöihin keskittymisen kannalta. Sama tilannehan on usein opetuksessakin: ilman ennakko-oletuksia osallistujista voi toteutuksen suunnitella osaamistavoitteet huomioiden ja luokkaan on lähdettävä avoimin mielin.   Toki uuden ryhmän kohtaaminen on aina aika jännittävää. Oli sitten kyse koulutuksesta tai opetuksesta, toiminnan fasilitoijan tulisi mielestäni pystyä antamaan tilaa kohtaamistilanteessa osallistujille toiveineen ja tarpeineen sekä olla valmis reagoimaan tilanteeseen ja muuttamaan tarvittaessa käytännön toteutusta. Pidimme hankekumppaneiden kanssa syksyn 2014 ja alkukevään 2015 aikana etäpalavereita, joissa keskusteltiin tulevien työpajojen muodollisista ja sisällöllisistä seikoista. Keskusteluissa nousi esiin myös tarve paneutua pedagogisiin näkökulmiin, jotta vältyttäisiin “tekniikka edellä” -lähestymisestä. Mielestäni tämä on tärkeää kun puhutaan tieto- ja viestintätekniikan mahdollisista vaikutuksista opetukseen.   On hyvä kysyä, mihin ja mitä varten tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään? Mitkä ovat ne osaamistavoitteet, joiden saavuttamista tekniset vaihtoehdot tarjoavat tukea? Mikä on tekniikan käytön tuoma lisäarvo opetukseen? Entä rajoitukset? Miten tekniikan käyttö nivoutuu niihin pedagogisiin näkemyksiin, jotka ovat opettamisen lähtökohtina? Mihin ja miten tekniikalla vaikutetaan? Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa mahdollisuuksia uudenlaisiin oppimistilanteisiin, mutta tekniikoiden käyttö tekniikan vuoksi ei ole nähdäkseni riittävä lähtökohta opetuksen suunnitteluun. Tekniikka on väline. Tulevaisuusskenaarioiden supertekoälyn mahdolliset vaikutukset ovat asia erikseen.   Hankkeen aikana keskustelimme paljon myös digitalisaatiosta, mutta rajaan ne pohdinnat laajuudessan tarkoituksella tästä kirjoituksesta pois. Toimintaympäristöjen ja -kulttuurien digitalisoituminen ovat toki ydinteemoja koko hankkeessa. Itse jäin ennen ensimmäistä kasvokkain tapaamista kaipaamaan vielä enemmän aikaa pohdiskelevaan keskusteluun. Toki luotin samalla siihen, että olemme kovassa asiantuntijaseurassa.   Ensimmäisessä työpajassa teemoina olisivat trialoginen oppiminen sekä "flipped classroom" eli käänteisen opetuksen keinot ja käytännöt digitaalisin välinein. Patrickille ja minulle varattiin muutama osio ensimmäiseen työpajaan, joten tekemistä riitti hankkeen parissa ennen huhtikuuta. Samalla tutustuimme toisiimme ja hoidimme osaltamme muita hankkeeseen liittyviä asioita. Patrick on ollut mukana Knork-hankkeessa ja käynnistimme yhteistyön muun muassa Helsingin Yliopiston Sami Paavolan kanssa. Hanketyöskentely voikin poikia mielekästä verkostoitumista eri hankkeiden välille. Kuten omassa opetuksessamme Metropoliassa, toteutuksen suunnitteluun täytyi varata riittävästi aikaa. Paneutua tausta-aineistoihin, valmistella materiaalit ja ohjeet, sopia työnjaosta, visioida käytännön tilanteet rytmityksineen, uudelleen arvioida suunnitelmia pohtien, tukevatko valinnat varsinaisia tavoitteita oppimisesta. Ja tehdä ainakin yksi varasuunnitelma. Eli tehdä sitä “lähes näkymätöntä työtä”, jotta osallistujien oppiminen mahdollistuisi.

Lue lisää

“Alakko nää mua?”
8.6.2016
Katri Myllylä

Päätin kirjoittaa blogitekstini kansainväliseen projektiin osallistumisesta. Jakamalla kokemuksiani kouluttajan näkökulmasta toivon voivani kannustaa muitakin vastaavaan mukaan. Tällä kertaa tarkastelen projektin alkumetrejä ja asioita, joita osaamisreppuuni on kertynyt. Pohdiskellessani näin jälkeenpäin yhteisprojektin alkua, tuli otsikon lapsuudestani tuttu kysymys mieleen. Yleiskielisempi “tuletko leikkimään kanssani” ei aivan vastaa syntyjään oululaiselle samaa asiaa, vaan kysymykseen kuului usein pientä kutkuttavaa jännitystä, hienoista pelkoa torjutuksi tulemisesta ja halua viettää toisen kanssa aikaa ja kenties lähentyä. Joskus “alkamisesta” voi olla leikki kaukana. Tällä kertaa lausahdus ei tarkoita esimerkiksi seurustelukumppaniksi kysymistä vaan sitä fiilistä, joka itselläni oli lähtiessäni mukaan toisena Metropolian edustajana kansainväliseen Erasmus+  EU-projektiin, jossa Metropolia on yhtenä hankekumppanina. Tikkurilassa syksyllä 2014, kehityskeskusteluni yhteydessä, silloinen lähiesimieheni ehdotti, että lähtisin mukaan 1.9.2014 käynnistyneeseen hankkeeseen, En ollut mukana ensimmäisessä suunnitteluvaiheessa ja ajatus aluksi hirvitti, koska en tuntenut ketään osallistujista, en kunnolla edes omasta organisaatiosta - tai olinhan minä heidät kokouksissa nähnyt, mutta emme olleet sen tutumpia. Toisaalta projekti vaikutti sisällöltään ja tavoitteiltaan mielenkiintoiselta ja nythän minulle tarjoutui hyvä mahdollisuus sisäistenkin verkostojeni kasvattamiseen. Mukana Metropoliasta olivat Patrick Ausderau ja Olli Alm, joita lähestyin ensimmäiseksi. Aluksi kirjoitin viestini suomeksi, vaikka aika pian yhteiseksi käyttökieleksi vakiintui englanti, myös täällä “kotirintamalla”. Näin jälkikäteen ajateltuna projekti on ollut samalla myös itselleni mainiota kielitreeniä, kun englannin lisäksi mukaan on tullut välillä pienimuotoisesti muitakin kieliä. Ensimmäisessä viestissäni olin melko muodollinen, kirjoitinhan kollegoille, joita en vielä tuntenut. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni hyvää kielitreeniä.   Ensimmäisen viestini jälkeen alkoikin tapahtua. Vielä samana päivänä Olli soitti antaen yleiskatsauksen projektista ja kymmenkunnan sähköpostin jälkeen minulla oli käytössäni monenmoista materiaalia hankkeeseen liittyen - budjettipohjat, tiedon levitykseen liittyvät suunnitteludokumentit ja hankehakemus sisältökuvauksineen - ja yhteys projektia koordinoivaan henkilöönkin tuli samalla luotua. Sain hyviä vinkkejä ja apuja alkumetreillä myös muualta Metropoliasta: esimerkiksi kv-vastaavalta sain hyvät ohjeet Erasmus+-hankkeiden aloitukseen. Budjettiasiat ovat tuottaneet päänvaivaa useamman kerran monimutkaisuudessaan. Tässäkään en ole jäänyt yksin, kun talouspuolen Soili on tukenut omalla panoksellaan. Opin samalla, että mahdollisissa uusissa hankkeissa uskallan vaatia heti alussa selkeää linjausta ja ohjeistusta erilaisiin hankeraportteihin, koska niiden “puljaamiseen” voi mennä enemmänkin aikaa. Hyvä olisi nähdäkseni pystyä myös rauhoittamaan hanketyöskentelylle kerrallaan vähintään puolikkaita päiviä, mielellään kokonaisia - niin keskittymisen kuin raportoinninkin kannalta. Toki opetustyössä tämä voi olla aika haastavaa kun hankkeita tehdään muiden työtehtävien rinnalla. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni hallinnollisiin asioihin liittyviä oppeja ja kokemuksia kansainvälisestä hankkeesta sekä eväitä esimerkiksi hanketyöhön käytettävän ajan rytmittämiseen. Hanketyöskentelyyn olisi hyvä rauhoittaa kerrallaan vähintään puolikas työpäivä.   Onneksi isosta organisaatiosta löytyy löytyy paljon vahvaa osaamista ja hyvää “jeesi-meininkiä”, mikä on osoittautunut varsin tärkeäksi pitkän ja ison hankkeen aikana. Esimerkiksi luodakseni hankkeen alkuvaiheessa Metropolian sivuille hankkeen esittelyt suomeksi ja englanniksi sain julkaisemiseen tuen viestintäyksikön puolelta. Hanketyöskentelyn kannalta viestintäyksikkö on kullan arvoista porukkaa. Opin, että liikkeellä voisi olla jatkossa vieläkin aiemmin ja aktiivisemmin hyödyntäen heidän monipuolista osaamistaan. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni vahvempia talon sisäisiä verkostoja ja käsityksen siitä, kuinka monipuolisesti isossa talossa löytyykään tukea hanketyöskentelyyn - kun vain osaa ja kehtaa (ajoissa) kysyä   Lokakuussa 2014 heti vapaajaksoni päätyttyä projektin vetäjä BCS Koolitus Tallinnasta kutsui meidät osaksi isompaa verkostoa. Kutsuviestin To Do -lista tiedotussuunnitelmineen, artikkeleineen, työpajan valmisteluineen ja todistusdokumentteineen alkuun lähes pyörrytti ja herätti ajatuksen, että mihin olenkaan lähtenyt mukaan.  Mutta asioilla on tapana lutviutua ja kun tukenamme heti alkumetreiltä oli hyvä yhteistyökumppani, pääsi hankkeeseen kuitenkin aika lailla pian mukaan. Myös Patrick, isoihin hankkeisiin aiemman osallistuneen kokemuksella, toimi tässä hyvänä hankekaverina lohdutellen että saamme kyllä kaiken rullaamaan. Muut uudet tuttavamme olivat Kroatiasta - University of Rijeka(UNIRI), Virosta - Tallinn University(TLU) ja Sloveniasta - University of Ljubljana. Projektin luonteeseen sopien, hyödynsimme yhteydenpitoon ja yhteistoimintaan  erilaisia etätyöskentelyn välineitä, kuten Connect-yhteys. Kansainväliset kumppanimme tapasimme “livenä” vasta kuukausien jälkeen, minkä seurauksena keskinäinen viestintäkin muuttui rennommaksi ja ketteröityi. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni aiempaa laajempia kansainvälisiä verkostoja, laajalti tietoa ja ymmärrystä partneritahojen koulutuksesta sekä kulttuurista. Lisäksi mukana on nyt enemmän eväitä isoihin hankkeisiin kuuluviin stressin ja epävarmuuden sietoon.   Jälkeenpäin tarkasteltuna yllättää, kuinka paljon ehti tapahtua jo muutaman ensimmäisen viikon aikana. Vaikka alussa moni asia stressasi, näyttäytyy moni asia nyt varsin positiivisena ja antoisana. Vaikka alkupuolella projektia työ painottui moninaisten hallinnallisten asioiden valmisteluun, alkoi rinnalla ensimmäisen työpajan valmistelu. Otsikkooni palaten, jo hankkeen alkumetreiltä olen saanut monen monta uutta kaveria, niin omasta organisaatiosta kuin monesta muusta maasta. Hankkeen edetessä pääsin tutustumaan useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin sekä käytäntöihin ja sain samalla hyvää perspektiiviä omaan työhöni. Näkökulmien ja erilaisten kokemusten vaihto on ajoittain varsin tervetullutta tuuletusta opettajan arkeen. Lisätietoja hankkeen sivuilta.  

Lue lisää

Tehdääkö TKI- työtä talkoilla?
placeholder-image
25.5.2016
Pirjo Koski

Tutkimus- ja kehitystyön opettajana minulla on omakohtaista kokemusta talkoohengestä ja sellaisesta yhteistoiminnasta, jossa ryhmään sujahtaa ulkopuolinenkin onnistuneesti mukaan. Talkootyö eli talkoot on vanha, vapaaehtoisuuteen ja yhteisöllisyyteen perustuva tapa tehdä työtä. Tällaisessa yhteistyössä oman reviirin varjelun sijasta vaihdetaan ajatuksia esimerkiksi yhteisestä tutkimus- tai kehityskohteesta ja tuotetaan uusia ja mahdollisimman innovatiivisia ratkaisuja. Hyvin toimivassa ryhmässä on myös me-henkeä. Markku T. Hyyppä viittaa me-hengellä ”yhteen hiileen puhaltamiseen ja työkavereiden arvostamiseen”. Metafora ”yhteen hiileen puhaltaminen” kuvaa onnistunutta yhteistoimintaa ja yhteistyötä. Talkoohenki kuvaa työryhmän henkistä tilaan, joka mahdollistaa sujuvan yhteistyön. Talkoohengessä korostuu vapaaehtoisuus ja sellainen yhteistyö, jossa hyödynnetään jokaisen osaamista. Talkoohengessä tehdyn työn tuloksena syntyy aina jotain uutta. Ammattikorkeakoulut joutuvat hankkimaan noin parikymmentä prosenttia resursseistaan tutkimus- ja kehityshankkeista. Hankkeita aloitetaan usein talkoohengessä, koska niille ei löydy heti rahoitusta. Hanketyön lisäksi myös opettaminen edellyttää talkoohenkeä, yhteen hiileen puhaltamista sekä työkavereiden arvostamista sekä yhteistyötä ja avointa ajatusten vaihtoa. Opettajien ammattietiikassa korostetaan, että opettajalla on vastuu tukea oppijan kehitystä muiden kehityksestä vastuussa olevien kanssa. Yhteistyön vaade näkyy myös Metropolian pedagogisessa linjauksessa, jonka mukaan opettajat, muu henkilöstö, opiskelijat sekä kansalliset ja kansainväliset yhteistyökumppanit osallistuvat yhdessä opiskelijoiden kehityksen tukemiseen. Esimerkiksi tutkimus- ja kehitystyön opettajat ja opinnäytetyön ohjaajat tekevät sujuvaa yhteistyötä englannin- ja tilastotieteenopettajan sekä informaatikkojen ja ulkoisten sidosryhmien kanssa silloin, kun opinnäytetyöt tehdään hankkeissa. Metropolian kehittämis-, innovaatio- ja tutkimusohjelmia kutustaan osaamiskiihdyttämöiksi. Osaamiskiihdyttämöissä kootaan yhteen eri organisaatioiden ja alojen huippuosaajia ratkaisemaan merkittäviä yhteiskuntaan, talouteen ja elinympäristöön liittyviä tulevaisuuden haasteita. Onnistununeen yhteistyön ja talkoohengen on havaittu lisäävän työmotivaatiota ja työhön sitoutumisessa. Työhönsä sitoutuneet opettajat nauttivat työstään ja luottavat toinen toisiinsa, tekevät työnsä yhteistyössä toinen toistensa kansa ja jaksavat hyvin työssään. Tällainen työnteko näkyy lopulta myös organisaatioiden menestymisenä. Mistä yhteistyö ja talkoohenki oikein kumpuavat?  Työssä innostumisen mallin mukaan selitys löytyy työpaikan sujuvasta arjesta ja mahdollistavasta johtamisesta. On myös havaittu, että yhteistyö ja talkoohenki edellyttävät kaikilta osapuolilta huippuosaamisen lisäksi luottamusta, rohkeutta, luovuutta, avoimuutta, arvostusta, sitoutumista, positiivisuutta ja jokaisen vastuun kantoa. Selitys löytyy myös itseohjautuvasta organisaatiomallista. Itseohjautuvassa organisaatiossa tiimeille on annettu edellytykset toimia mahdollisimman vapaasti organisaatioiden sisällä. Lähteitä: Kohti innostunutta työyhteisöä. Työterveyslaitos. Saatavana www-muodossa >   http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/tyossainnostuminen/Documents/Kohti_innostunutta_tyoyhteisoa.pdf  < Luettu 27.5.2016 OAJ 2016. Opettajan ammattietiikka. Saatavana www-muodossa > http://www.oaj.fi/cs/oaj/opettajan%20ammattietiikka%20ja%20eettiset%20periaatteet < Luettu 25.5.2016 Paras opetus. Metropolia. Saatavana www-muodossa >https://tuubi.metropolia.fi/portal/c/document_library/get_file?uuid=580780a9-091f-4414-a39b-2d5f38819679&groupId=10341  < Luettu 27.5.2016  

Lue lisää

Edistys antaa syyn elää?
23.5.2016
Arto O. Salonen

Yhä useampi meistä kokee, että pitää juosta nopeammin ja nopeammin, jotta pysyisi paikoillaan. Mielenkiintoista on, että rahamme eivät riitä, vaikka olemme vauraampia kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Mitä oikein pitäisi tehdä, että pääsisimme eteenpäin? Mitä on edistys? Edustavatko edistystä suuremmat kuvaruudut, älykkäämmät puhelimet ja nopeammat tietokoneet? Mitä opimme siitä, että suomalaisten kokemus hyvinvoinnista ei ole kohentunut vuoden 1966 jälkeen? Keskivertosuomalaisella on 10 000 hyödykettä. Jos olisi 20 000, olisiko elämä haluttavampaa? Mitä oikeasti tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi? Ilmeneekö aito edistyminen siten, että uuteen päivään on kevyempää herätä? Lisääkö aito edistyminen elämänpaloa? Tavoittaako edistyksen ytimen siten, että tunnistaa oman elämän hienoimmat hetket ja rakentaa tulevaisuuden niitä uusintamalla? Edistystä on kaikki se, mikä auttaa liittämään omaa elämää osaksi itseä suurempaa kokonaisuutta. Sitä on taiteen saavutettavuuden parantuminen, kulttuurin monimuotoistuminen ja sosiaalinen vaurastuminen. Edistys auttaa ylittämään tottumusten rajat ja saa elämän tuntumaan haluttavalta. Edistyksellisessä tuotteessa tai palvelussa yhdistyy oma etu ja yhteinen hyvä. Itsekäs voiton tavoittelu yhteiskunnan, kansalaisten ja luonnon kustannuksella on tullut läpinäkyvyyttä edellyttävässä maailmassa yhä vaikeammaksi. Edistyksellinen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta tunnistaa yhteiskunnalliset ongelmat ja tarttuu globaaleihin haasteisiin. Käydään suoraan tulta päin ja rakennetaan maailma, josta tulevat sukupolvet voivat olla ylpeitä. Tällöin huomion kohteena ovat huono-osaisuus yhteiskunnassa kansanterveydelliset riskit likaiset energiaratkaisut tuhlailevat teolliset prosessit elämäniloa tukahduttava ja latistava ilmapiiri epätaloudellinen talous, sekä kaikenlainen urautunut ja vaihtoehtoja näkemätön ajattelu. Ajallemme tyypillisten viheliäisten ongelmien ratkominen antaa syvempiä merkityksiä jokaiselle toimijalle. Syntyy jaettua arvoa. Se tuo toiminnalle arvokkaan tarkoituksen. Tarvitaan enemmän sosiaalisia innovaatioita ja vähemmän materiaalista vaurautta. Enemmän aineettoman hyvinvoinnin varaan rakentamista ja vähemmän tavaravaurautta. Edistys ilmenee ihmiskunnan toivon lisääntymisenä. Aito edistys kiteytyy kehitykseen, joka lähentää köyhää ja rikasta. Tuloerojen kaventuminen lisää ihmisten välistä luottamusta ja parantaa yhteiskunnan eheyttä. Elämä on miellyttävää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset luottavat toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja huolehtivat toisistaan. Edistys tuntuu elämän haluna luissa ja ytimissä. Se maksimoi tulevaisuuden toivon ja vapauttaa ihmisen täydemmän potentiaalin. Edistyksen ilmapiirissä on mahdollista olla kaikkea sitä, mitä ihminen parhaimmillaan voi olla. Edistys on sivistystä, joka antaa syyn elää. Kuva: Timo Pajunen

Lue lisää
Uudemmat postaukset