Tikissä

Ennakoinnissa on vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien luominen tunnistettu erityiseksi haasteeksi. Ilman vaihtoehtoja emme voi valita hyvää tulevaisuutta rakentavia tekoja ja päätöksiä, varautua kriiseihin tai välttää huonoja ratkaisuja. Mutta kun tulevaisuuskuvia rakennetaan, lähdetään usein kuvittelemaan tulevaisuuksia tuttujen, omaa ajattelua määrittävien oletusten, mielen mallien ja itsestäänselvyyksien puitteissa. Näin tulevaisuutta koskeva tieto jää tavoittamatta, näkökulmat ja vaihtoehdot jäävät turhan rajallisiksi ja ennakointityö vaille toivottua vaikutusta. Tulevaisuustiedon luonnetta on pohdittu jo kauan. Tulevaisuutta koskeva tieto ei voi perustua pelkästään nykyhetken aistimuksiin eikä menneisyyden muistamiseen. Tulevaisuustiedolla onkin oma erityinen luonteensa ja on ollut tieteellisen tutkimuksen kohde jo usean vuosikymmenen ajan. Tulevaisuutta koskeva tieto ymmärretään luonteeltaan avoimeksi, kompleksiseksi ja muuttuvaksi, mutta ennen kaikkea se on mielellistä, tietoisuudessa olevaa. ”Ennakointi on ennen kaikkea ajattelun taitoja, jossa keskeistä on omien ajattelumallien, olettamusten ja ajattelun rajoitusten tunnistaminen ja kyseenalaistaminen”, toteaa Sanna Ahvenharju Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta (1). Ennakointitietoa luodaan, ei keräillä Koronapandemia yllätettyä niin Suomen kuin koko ihmiskunnan tilasi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tutkimuksen ennakointitiedon merkityksestä ja hyödyntämisestä kriiseihin varautumisessa ja päätöksenteossa (2). Tutkijaryhmä teki kolme huomiota: Ennakointitiedosta ei ole puutetta. Päinvastoin informaatiota on usein liikaa. Ennakointikyvykkyyttä on vahvistettava niin hallinnossa kuin muissakin organisaatioissa. Ennakoinnin tulee olla jatkuvaluonteista ja joustavaa, sillä tulevaisuutta ei pystytä täydellisesti ennustamaan eikä kaikkia mahdollisia kehityskulkuja tunnistamaan. Hyvällä ennakointikyvykkyydellä varustetut yksilöt ja organisaatiot kykenevät soveltamaan saatavilla olevaa tulevaisuustietoa omaan toimintaympäristöönsä, mutta myös varautumaan yllättäviin ja osin jopa ennalta tiedostamattomiin mahdollisuuksiin. Kehitetään tutkimukseen perustuvia toimintamalleja, joilla ennakointitieto kytketään suoremmin osaksi poliittista päätöksentekoa ja huomioidaan erityisesti heikot signaalit ja villit kortit nykyistä paremmin. (siteerattu 1 mukaan) Tutkimusryhmän huomiot ovat kuitenkin ristiriitaisia. Toisaalta todetaan, että ennakointitietoa on ja jopa niin paljon, että sitä tulisi seuloa ja koostaa yhteenvedoiksi. Samaan aikaan ennakointikyvykkyyttä, muun muassa kykyä tulkita tietoa ja käyttää sitä hyvän tulevaisuuden rakentamisessa, tulisi vahvistaa ja ennakointitietoa tulisi kyetä soveltamaan eri toimintaympäristöihin. Seulottu ja tiivistetty ennakointitieto sisältää väistämättä vähemmän yksityiskohtia kuin alkuperäinen aineisto. Tiedon valinta on jo osa ennakointitiedon tulkintaprosessia. Muualla tuotetun tiedon kokoaminen ja tiivistäminen ei siksi mahdollista samanlaista tulevaisuuskuvien sisäistämistä ja syvällistä ymmärtämistä kuin alkuperäinen aineisto. ”Ennakointi on paitsi todennäköisen tulevaisuuden tuntemusta, myös kriittisyyttä ja luovuutta. Sitä ei voi ulkoistaa pelkästään tiedonhankintana, vaan se on ajattelun taito, joka jokaisen tulee opetella itse,” korostaa Ahvenharju (1). Tulevaisuustieto on luonteeltaan kompleksista, ihmismieli on suuntautunut hahmottamaan ja käsittelemään yksinkertaisia kokonaisuuksia. Toisinajatteleva kiinalaiskirjailija Xu Zhiyuan toteaakin, että ihmiset "jättävät huomiotta lähtökohtaisen monimutkaisuuden, ja, tehtyään siistit vertailunsa nykyhetken ja menneisyyden välillä tai löydettyään tyydyttävän kuvaavan nimikkeen, he nojaavat taaksepäin itsetyytyväisinä siitä, että he ymmärtävät asioita". (3) Ennakointitieto on elämänmakuisia tulevaisuuskuvia Skenaarioita laadittaessa pyritään luomaan mahdollisimman elämänmakuisia ja yksityiskohdiltaan rikkaita kuvauksia ja visualisointeja, koska siten tulevaisuuskuvat aukeavat parhaiten skenaarioihin tutustuville. Latteat skenaariokuvaukset eivät herätä ajatuksia eivätkä tunteita, eivätkä ne siksi myöskään kovin helposti johda mihinkään johtopäätöksiin tai konkreettisiin toimenpiteisiin. Toisin sanoen niillä ei ole vaikuttavuutta. Ennakoinnin ja sen vaikuttavuuden parantamiseksi eivät seulonta ja tiivistäminen sekä ennakointikyvyn kehittäminen riitä. Se vaatii myös aikaa ja vaivaa monilta ja erityisesti päättäjiltä. Vaikka Metropoliassa ei ole tehty laajoja tulevaisuuskuvia rakentavaa skenaariotyötä, on kuitenkin jo tunnistettu se, että nopeasti muuttuva, kompleksinen toimintaympäristö edellyttää laajaa ymmärrystä yhteiskunnan ja työelämän toimintaympäristöjen kehityskuluista. Metropoliassa toteutetaan koko ajan monenlaista ennakointitoimintaa eri tahoilla, mutta kokonaisuutta ei toistaiseksi toteuteta systemaattisesti. Metropolian ennakointitarpeet ovat hyvin monenlaisia, kunkin yksittäisen tutkinnon osaamistarpeista koko yhteiskuntamme koulutuspolitiikkaan. Vaikka ennakoinnin osa-alueet kytkeytyvät toisiinsa, kuvaa kokonaisuuden hahmottamisen ongelma hyvin sitä, miten hankalaa ennakointitiedon tiivistäminen on. Tutkintojen osaamistarpeista ei voi tiivistää koulutuspolitiikan kokonaisuutta eikä pelkästä koulutuspolitiikan ennakoinnista voi päätellä mitä osaamisia yksittäisissä tutkinnoissa opiskelevat tarvitsevat valmistumisensa jälkeen ammatissa toimiessaan. Näiden perusteella on ymmärrettävissä, että ennakointitoiminnan pohjalta muodostettuja tulevaisuusnäkemyksiä ei Metropoliassa vielä hyödynnetä päätöksenteossa ja toiminnassa aktiivisesti. Tulevaisuuden kehityskulkuja hahmottavan ennakointityön kehittämistarve on tunnistettu ja kirjattu strategiaan, ja strategian konkretisoimiseksi valmistuu syksyllä 2023 malli Metropolian ennakointikyvykkyyden pitkäjänteiseen kehittämiseen. Tarvitaan tottumusten näkyväksi tekemistä Uskommekin, että organisaatiot pystyvät parhaiten hyödyntämään jatkuvasti päivittyvää ennakointitietoa, jos yksilöt ymmärtävät ennakointitiedon luonteen ja siihen kuuluvat erilaiset skenaariot. Tämä vaatii aikaa ja paneutumista. Paras keino ymmärtää tulevaisuustietoa on osallistua itse tiedon tuottamiseen. Tulevaisuustiedot tuottamisessa tulee väistämättä vastaan myös omien ennakkokäsitysten, toiveiden ja pelkojen tunnistaminen. Oman toiminnan sisäisten, usein tunnistamattomien rakenteiden ja tottumusten näkyväksi tekeminen on vaikeaa, ja niiden näkyväksi tekeminen ulkopuolisten toimesta koetaan usein kritiikiksi (4). Erityisen tärkeää on, että päätöksentekijät sisäistävät ennakointitiedon. Organisaatioiden strategisen suunnittelun ja johtamisen menetelmät ovat vakiintuneita. Ne johtavat toimintaa väistämättä oikeaan (tai todennäköisimmin oikeaan) suuntaan, kunhan niiden lähtökohdaksi on käytettävissä toimintaympäristöä koskevaa, esimeriksi markkinatietoa ja sisäistettyä ennakointitietoa. Ennakointitiedon hyödyntäminen perustuu siis yksilöiden ajatteluun ja ennakointitiedon syvään ymmärtämiseen. Taide tulevaisuustiedon vauhdittajana Niinpä tulevaisuudentutkimuksen piirissä onkin kiinnitetty huomiota taiteen mahdollisuuksiin tehdä näkyväksi totuttuja rakenteita ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Taide liittyy tulevaisuudentutkimukseen kolmella tavalla (5): Voimme tutkia taiteen tulevaisuuksia. Voimme tarkastella, miten taide tekee tulevaisuuskuvia näkyväksi. Voimme soveltaa taiteen menetelmiä tulevaisuuskuvien luomisessa. Parhaiten tunnettu esimerkki taiteen ja tulevaisuuden yhteydestä lienee tieteiskirjallisuus. Kirjailijat ovat luoneet tulevaisuuskuvia ja ovat tekstillään ja rikkaalla tapahtumien ja ihmisten elämän kuvailulla saaneet lukijat ymmärtämään ja sisäistämään nämä tulevaisuuskuvat erittäin hyvin. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n kesäseminaarissa elokuussa 2023 käsiteltiin muita taiteen ja tulevaisuuksien tutkimuksen yhteyksiä useasta näkökulmasta. Tulevaisuuskuvien sisäistämiseen liittyen esiteltiin teatterin menetelmien käyttöä. Ne voivat tuoda uusia välineitä tulevaisuustyöhön osallistuvien keskinäiseen vuoropuheluun, kannustaa moniääniseen keskusteluun ja tehdä kokemuksellista tietoa näkyväksi. Draamamenetelmät mahdollistavat ”pinnan alle” sukeltamisen ja subjektiivisten näkökulmien (teot, maailmakuvat, ajatukset, tunteet, asenteet) kautta tarkastelun. Käytettävissä on työpajamenetelmiä, jotka eivät edellytä osallistujilta draaman erityistaitoja. Kehollisuus ja tanssikin voivat olla osa tulevaisuuskuvien syvällistä ymmärtämistä. Kuvataitelija työstää taidetta tehdessään omia tai muiden tulevaisuuskuvia. Taiteen kokijalle voidaan välittää kuvia ja tunteita, herätellä kysymyksiä pohdittavaksi sekä ohjata kokija tietylle intuition polulle. Teos ja sen kohtaaminen sellaisena kuin se on sekä siinä heräävät ensiajatukset ja -kokemukset ovat tärkeitä, sillä niissä voi piillä teoksen tulkintaan liittyvä ainutlaatuinen kulma tai oivallus. Teokseen liittyvä teksti täydentää kokemuksen luomalla kontekstin ja avaamalla merkityksen tai sanoman sekä joskus myös haastaa ensivaikutelman. Ennakointi voi vaikuttaa tulevaisuuteemme, kun meillä on riittävästi mahdollisuuksia ymmärtää ja sisäistää ennakointitietoa joko osallistumalla itse sen tuottamiseen tai rakentamalla tulevaisuustiedon syvää ymmärtämistä. Taiteen menetelmät ovat hienoja tapoja tukea ymmärtämistä ja sisäistämistä. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen on musiikin tohtori, hän toimii tutkija-projektipäällikkönä Metropolian TKIO:n ja ennakointikyvykkyyden kehittämishankkeissa. Tapani Martti on diplomi-insinööri, tulevaisuuden tekijä ja toiminnan kehittäjä. Hän toimii lehtorina Metropolian ICT ja tuotantotalous -osaamisalueella. Lähteet Turun yliopisto, mediatiedote 2021. Selvitys: Tuotettu tulevaisuustieto ja käyttäjien tietotarpeet tulisi saada paremmin kohtaamaan (utu.fi). Ahvenharju, Sanna – Pouru-Mikkola, Laura – Minkkinen, Matti & Ahlqvist, Toni 2020. Tulevaisuustiedon lähteillä. Analyysi ennakointiraporteista ja tulevaisuuden ilmiöistä (PDF). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2020. Baggini, Julian 2022. Ajatteleva maailma. Eurooppalaisen filosofian seura, niin & näin -kirjat 131. Ilmola-Sheppard, Leena 2021. Taiten eriarvoistavat mekanismit: merkityksenrakentamisprosessi(na) systeemianalyysi ja skenaariot työkaluina. Futura 1/2021, 56–67. Salminen, Hazel & Viherä, Marja-Liisa 2021. Taiteesta ja tulevaisuuksista – tunne ja mielikuvitus? Futura 1 / 2021, 1–3.