Avainsana: sosiaali- ja terveysala
Asiakkaiden ja ammattilaisten osaamisella sosiaali- ja terveysalan digikuilujen yli
Jotta sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden on mahdollista hyötyä digipalveluista, on ylitettävä digikuilut. Kolme kriittistä digipalveluiden kuilua ovat toimivan internetyhteyden saatavuus, palvelun tarjoajan ja käyttäjän digitaidot sekä digilukutaito ja kyky käyttää digitaalisia etäpalveluita tavalla, joka hyödyttää asiakkaita ja ammattilaisia. Nämä kolme digikuilua on tunnistettu aiemmassa tutkimuksessa ja niiden olemassaolo tunnistettiin myös Hyvinvointia hybridisti -hankkeen aikana, jossa näkökulmana oli digiteknologiavalmiuksien, vuorovaikutusosaamisen ja palvelujen arviointiosaaminen. Sosiaali- ja terveysalan etäpalvelujen toteuttaminen haastaa ammattilaiset Teknologia tuo mukanaan erilaisia haasteita, mutta se myös mahdollistaa uusia tapoja pitää yhteyttä asiakkaisiin ja esimerkiksi erilaiset tavat muistuttaa asiakkaita sovituista asioista tai tulevista ajanvarauksista voivat helpottaa niin ammattilaisten kuin asiakkaidenkin arkea. Teknologia mahdollistaa myös aiempaa säännöllisemmän yhteydenpidon matalammalla kynnyksellä ja helpottaa tiedon jakamista. Joillekin asiakkaille voi myös olla helpompaa osallistua tai sitoutua hoitoon etäyhteyksin kuin paikan päälle tulemalla, joten teknologia saattaa myös joidenkin asiakkaiden osalta edistää palveluiden saavutettavuutta. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vaaditaan monipuolista osaamista etäpalveluita toteutettaessa. Ammattilaisten pitää olla kykeneviä käyttämään erilaisia laitteita ja myös opastamaan asiakasta niiden käyttöön. Lisäksi ammattilaisten tulee hallita tietoturvaan sekä tietosuojaan liittyvät periaatteet ja osata viestiä näistä myös asiakkaalle. Hankkeen aikana syntyneen ymmärryksen perusteella ammattilaiset tarvitsevat myös erityistä vuorovaikutusosaamista nimenomaan etäpalveluiden näkökulmasta, kuin myös arviointiosaamista potilaan tilanteen ja valmiuksien arviointiin. Ammattilaisille tulisi järjestää koulutusta tietotekniikkaan, tietoturvaan, tietosuojaan sekä etävuorovaikutukseen liittyen sekä työnohjausta näistä aiheista. Työkokemus edistää vuorovaikutustaitoja ja kollegoilta saatu tuki ja opastus on usein avainasemassa osaamisen kehittymisessä. On siis tärkeää, että myös työpaikoilla tunnistetaan eri osaamisalueiden osaajat ja hyödynnetään heidän osaamisensa työyhteisön ja palveluiden hyväksi. Etätapaamiseen on keskityttävä Etävuorovaikutuksen edellytyksiä ovat toimivat laitteet ja yhteydet. Ne eivät kuitenkaan yksistään riitä, vaan tapaamiseen tulee olla varattuna riittävästi aikaa, jonka lisäksi sekä ammattilaisen, että asiakkaan tulee keskittyä tilanteeseen eikä yrittää tehdä useaa asiaa samanaikaisesti. Tämä tarkoittaa ammattilaisen näkökulmasta läsnäolon lisäksi asiakkaan aktiivista kuuntelua sekä keskustelun yhteen vetämistä lopuksi. Asiakkaan osalta etävuorovaikutuksen onnistumiseen vaikuttavat myös asennoituminen tilanteeseen sekä osaaminen. Ammattilaisten tulisikin paitsi tukea asiakkaita etäpalveluiden käytössä myös tuoda esiin erilaisia etäpalveluiden mahdollisuuksia ja kannustaa asiakkaita kokeilemaan niitä. On tärkeää, että asiakkaat ymmärtävät miksi ja milloin etäpalveluita on mahdollista käyttää, että asiakkaat tunnistavat mahdollisuuksia niiden käytössä, mutta toisaalta vältytään myös väärinkäsityksiltä. Asiakkaiden osalta etäpalveluiden käytössä on hyvä huomioida erilaiset toimintakyvyn haasteet, kuten esimerkiksi heikko näkö- tai kuuloaisti tai kognition alenema. Joissain tapauksissa myös asiakkaat saattavat suhtautua etätapaamiseen huolettomammin, kuin lähitapaamisiin, jolloin tilanne voi olla hälyinen tai asiakas tekee muita asioita yhtäaikaisesti. Tällaisissa tilanteissa vuorovaikutuksen rakentaminen voi olla haasteellista, ellei jopa mahdotonta. Ryhmätilanteisiin tarvitaan selkeät pelisäännöt Sosiaali- ja terveysalan ryhmässä toteutettavat palvelut ovat siirtyneet osittain etäpalveluiksi ja ne vaativat ammattilaiselta yksilötapaamisiin verrattuna vielä moninaisempaa osaamista ja erityisen huolellista suunnittelua. Ryhmätilanteessa on tärkeää, että tilanteen ohjaajana toimiva ammattilainen määrittää ja viestii selkeästi tapaamisen tarkoituksen, keston sekä selkeät pelisäännöt. Tärkeää on myös osallistujien tasavertaisuudesta huolehtiminen sekä puheenvuorojen jakaminen huolehtien siitä, että kaikki pääsevät ääneen. Kuten yksilötapaamisiin, myös ryhmätilanteisiin tulee olla riittävästi aikaa sekä riittävästi ammattilaisia osallistujien lukumäärään nähden. Ammattilaisella on myös merkittävä rooli ryhmätilanteen tunnelman luomisessa. Ammattilaisen tulee huolehtia tasavertaisuuden, turvallisuuden, välittömyyden, ryhmäytymisen, rauhallisen ympäristön sekä osallistujien tasavertaisuuden varmistamisesta. Vuorovaikutuksen onnistumiseen vaikuttavat ryhmätilanteissa edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös niin ammattilaisten kuin asiakkaiden mielentila ja asenteet. Ihanteellinen etänä tapahtuva vuorovaikutustilanne on rauhallinen, kiireetön, innostava ja sellainen että kaikki tulevat tasapuolisesti kohdelluiksi. Tilanteen tulee olla myös kaikille osallistujille turvallinen sekä selkeästi fasilitoitu. Tärkeää on myös suunnitelmallisuus, vastavuoroisuus sekä yksilöllinen kohtaaminen. Näiden tavoitteiden saavuttamista edesauttaa hyvä vuorovaikutus, joka pitää sisällään aidon, yksilöllisen sekä empaattisen kohtaamisen, molemminpuolisen luottamuksen sekä läsnäolon. Vuorovaikutuksen lisäksi tärkeää on selkeä struktuuri eli kaikille selvät työnjako, tavoitteet, työtavat sekä ajanhallinta. Edellä mainittujen lisäksi tärkeää on myös, että kaikilla osapuolilla on toimivat yhteydet ja laitteet, joissa on toimiva ääni- sekä kuvayhteys. Vuorovaikutusosaaminen korostuu etäpalvelun tuottamisessa Hyvän etäpalvelun edellytyksissä korostuu erityisesti ammattilaisen ja asiakkaan osaamisen ja asenteen merkitys sekä yhteyksien ja laitteiden toimivuus. Ammattilaisella on oltava erityistä vuorovaikutusosaamista pystyäkseen hallitsemaan sanatonta ja sanallista viestintää myös etänä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Niin ammattilaiset kuin asiakkaan tarvitsevat myös teknistä osaamista laitteiden käyttöön. Tärkeää on myös arvioida asiakkaan toimintakyky ja mahdollisuus etäpalveluiden käyttöön. Vuorovaikutuksen kannalta toimiva videoyhteys on etäpalveluissa hyvin merkittävässä roolissa. Videoyhteys on hyvin tärkeä työkalu vuorovaikutuksen edistämisessä ja katsekontaktin merkitys onnistuneelle vuorovaikutukselle on kiistaton. Lisäksi on tärkeää huomioida se, että myös etäpalveluihin on varattava riittävästi aikaa. Vuorovaikutuksen toteutuminen etäpalveluissa vaatii tilanteeseen rauhoittumista ja rauhallista tilaa. Usean asian yhtäaikainen tekeminen heikentää vuorovaikutusta. Etäpalveluiden toimivuutta ja hyödyllisyyttä estäviä tekijöitä ovat puuttuvat tai puutteelliset laitteet, asiakkaan heikko toimintakyky, joka voi pahimmillaan vaarantaa asiakkaan turvallisuuden. Myös asiakkaan kielteisellä asenteella voi olla vaikutusta etäpalveluiden käyttöön ja usein asenteisiin ymmärrettävästi vaikuttavat aiemmat huonot kokemukset ja ennakkoluuloja, jotka ovat voineet syntyä esimerkiksi jonkun perheenjäsenen tai tuttavan kokemuksista. Lisäksi asenteisiin vaikuttaa motivaation puute sekä sitoutumattomuus, jotka voivat johtua muun muassa siitä, että etäpalveluiden tarkoitus ja hyödyt ovat jääneet asiakkaalle epäselviksi, tai etäpalveluun ei suhtauduta samalla vakavuudella kuin lähitapaamisiin. Hyvinvointia hybridisti -hankkeen aikana on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja hanketyöntekijöiden kesken tunnistettu yhdeksi merkittäväksi käyttöä estäväksi tekijäksi asiakkaiden turvattomuuden tunne etäpalvelussa. Turvattomuus voi liittyä huoleen omien arkaluontoisten tietojen salassa pysymisestä, luottamuksellisuuden toteutumisesta tai fyysiseen turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Yhtenä tekijänä tunnistettiin myös asiakkaan usko omiin taitoihinsa käyttää digipalveluita ja niihin tarvittavia laitteita. Kokemus omasta osaamattomuudesta voi tehdä joillekin asiakkaille kynnyksen palveluiden piiriin hakeutumiselle, jolloin asiakas jää hyötymättä digitaalisesti tuotettavan palvelun hyödyistä tai pahimmassa tapauksessa jää kokonaan jonkun palvelun ulkopuolelle. Myös tutkimuksissa on tunnistettu teknologiaan liittyvän ahdistuksen, negatiivisten asenteiden sekä pelkojen merkitys digilukutaitoon ja muuhun kykyyn käyttää digitaalisia etäpalveluita tavalla, joka hyödyttäisi asiakkaita. Teknologiaan liittyvään ahdistukseen liittyy tutkimusten mukaan muun muassa häpeän tunteita, epämukavuutta sekä epävarmuutta. Tätä kuilua on mahdollista kaventaa muun muassa tarjoamalla matalan kynnyksen etäpalveluita, joiden avulla asiakkaat tulisivat tutuksi digitaalisten palveluiden ja laitteiden kanssa. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota riittävään koulutukseen ja opastukseen niin ammattilaisten kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. Ammattilaiselta saatu ohjaus ja tuki sekä erityisesti kannustaminen etäpalveluiden kokeiluun voivat olla ratkaisevassa asemassa madaltamaan etäpalveluihin hakeutumisen kynnystä. Lisäksi myös omaisten myönteinen suhtautuminen digipalveluihin ja ihanteellisessa tapauksessa myös opastaminen niiden käyttöön ovat merkittävässä roolissa. Kirjoittajat Lotta Kuosmanen (SH ylempi AMK, AmO, väitöskirjatutkija) on lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueen ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa. Lisäksi hän työskentelee Metropolian hankkeissa muun muassa inkluusion parissa. Pekka Paalasmaa on yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän on lääkintävoimistelija ja neurobiologian dosentti ja kiinnostunut kuntoutujan aseman vahvistumisesta työssään Kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelmassa. Teksti on tuotettu osana Hyvinvointia hybridisti -hanketta, jota rahoitti ESR (Euroopan Sosiaalirahasto). Hanke (2021-2023) rahoitettiin osana Euroopan unionin koronapandemian johdosta toteuttamia toimia. Hankkeessa Metropolia Ammattikorkeakoulu koordinoi yhteistyötä Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) kanssa. Lähteet Rasi-Heikkinen, P., & Doh, M. (2023). Older adults and digital inclusion. Educational gerontology, 49(5), 345-347. (tandfonline.com) Immonen, M., & Sintonen, S. (2015). Evolution of technology perceptions over time. (emerald.com) Information technology & people (West Linn, Or.), 28(3), 589-606. Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Merisalo, M., Kuusisto, O., Taipale, S., Kääriäinen, J., Wilska, T-A. (2019). Digitaalinen Suomi – Yhdenvertainen kaikille: Digi arkeen -neuvottelukunnan toimintakertomus (valtioneuvosto.fi) Valtiovarainministeriö. Kim, H., Freddolino, P. P., & Greenhow, C. (2023). Older adults' technology anxiety as a barrier to digital inclusion: A scoping review. (tandfonline.com) Educational gerontology, ahead-of-print(ahead-of-print), 1-18.
Eri-ikäisten ja moninaisuuden johtamisen opiskelu on tärkeää
Ikädiversiteettia toteuttava rekrytointistrategia on ymmärrettävä tärkeänä imagotekijänä ja keskeisenä työnantajabrändin osana nykypäivänä. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla työyhteisöjen ikädiversiteetin kehittäminen on merkityksellinen, sillä työvoimapula on haaste. Kaikki työntekijät on pidettävä henkilöstöresurssin vahvistamiseksi työssä - niin ikääntyneet konkarityöntekijät kuin kaiken ikäiset ulkomaalaistaustaiset työntekijät. Siksi ikädiversiteetin ja laajemmin moninaisuuden johtaminen ovat sosiaali- ja terveysalalla tärkeitä kehittämisteemoja. On hyvä, että Yhdysvalloista Eurooppaan ja Suomeen levinnyt moninaisuuden johtaminen on saanut organisaatioissa ja työyhteisöissä vakiintuneen aseman (1) Kaiken ikäisillä työntekijöillä on halu vaikuttaa työhönsä omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan. Iäkkäillä työntekijöillä on suomalaisten tutkimuksen mukaan työssään vähemmän etenemismahdollisuuksia, he kokevat työnsä usein kuormittavammaksi kuin nuoremmat, eivätkä saa työlleen tarvitsemaansa tukea. Toisaalta yli 55-vuotiailla on mielestään enemmän vaikutusmahdollisuuksia työssä kuin nuoremmilla työntekijöillä. Myös yli 45-vuotiaat haluavat vaikuttaa pitämiinsä taukoihin, työjärjestykseen, työmenetelmiin ja työtahtiin. (2) Ikädiversiteetin kehittäminen ja johtaminen on työyhteisöjen etu, koska: Iän on todettu rakentavan monimuotoisuutta työyhteisöissä ja organisaatioiden käytännön toimintatavoissa Eri ikäisillä on omat vahvuutensa, ja kun vahvuuksia ymmärretään ja niitä osataan sovittaa yhteen, voidaan vahvistaa organisaation tuottavuutta. Työyhteisön kulttuuri on hyvä, jos se mahdollistaa kokeneiden ja nuorempien työntekijöiden yhdessä työskentelyn tuloksellisesti. Mitä on moninaisuuden johtaminen omakohtaisesti koettuna? Omakohtaiset kokemukset, ajatukset ja tuntemukset ovat moninaisuuden johtamisessa tärkeitä. Usein ne liittyvät työyhteisön kohtaamisiin ja tilanteisiin, joissa ikädiversiteetti ja eri-ikäisyys voivat toimia mahdollisuutena tai haasteena. Millaisia kehittämisen kohteita ja voimavaroja moninaisissa työyhteisöissä on? Moninaisuus tuo työyhteisöihin positiivisia mahdollisuuksia, joskus moninaisuuteen liittyvää erilaisuutta voi olla vaikea sietää. Seuraavat omakohtaisuutta peilaavat kysymykset auttavat tunnistamaan moninaisuutta työyhteisöissä: Mitä työntekijöiden ja työyhteisön moninaisuuteen liittyviä ilmiöitä ja asioita tunnistat olevan omalla työpaikallasi tai työyhteisössäsi? Miten moninaisuuteen liittyvät asiat tai ilmiöt vaikuttavat työntekijöiden kanssakäymiseen, työyhteisön toimintaan ja työn tekemiseen? Miten moninaisuuteen liittyvät asiat tai ilmiöt vaikuttavat johtamiseen tai ilmenevät esihenkilöiden toiminnassa? Mitä moninaisuuteen kuuluvia asioita tai ilmiöitä sinun on vaikea sietää työyhteisössä? Miten eri-ikäisyys on vaikuttanut työyhteisösi toimintaan? Kun edellä mainittuja kysymyksiä pohtii nykyisen tai jokin aiemman työpaikan kokemusten sekä kirjallisuuden avulla saa vahvan pohjan moninaisuuden käsitteelle omakohtaisesti koettuna. Moninaisuuden johtamisen omakohtaiset kokemukset ovat tärkeitä, sillä niitä kehittämällä työyhteisön paikallisissa toimintatavoissa vahvistetaan työntekijöiden työuria ja työhön sitoutumista (3) Moninaisuuden johtamiselle on erilaisia kehittämismalleja ja -näkökulmia Moninaisuuden johtamista voi kehittää eri näkökulmista työyhteisöissä ja organisaatioissa. Toisinaan työyhteisöissä tarvitaan ristiriitojen ratkaisujen malleja, sillä työntekijöiden erilaiset näkemykset voivat joutua toisinaan törmäyskurssille ja niitä pitää osata sovittaa (4). Erilaiset ikäjohtamisen mallit ovat puolestaan moninaisuuden johtamisessa keskeisiä (5). Ratkaisuja on haettu myös etäjohtamisen ja etäjohtamistyökalujen malleista, sillä nekin kehittämisteemoina jäsentävät moninaisuuden johtamista. On todettu, että ihmiset selviytyvät esimerkiksi eri tavoin etätyöskentelystä (6). Toisille työntekijöille se on helpompaa toisten kokiessa siinä haasteina. Palvelutoimintaa tulee kehittää myös moninaisesta näkökulmasta, jolloin moniammatillisuuden korostaminen nousee keskeiseksi. Moninaisuutta voidaan tarkastella myös esihenkilötyön ja johtamisen kehittämisen näkökulmista. Moninaisuus voidaan liittää johtamisen teorioihin, kuten positiiviseen tai autenttiseen johtamiseen. Positiivinen johtaminen näkee työntekijät kehittämisvoimavarana ja keskeisenä resurssina työyhteisön kehittämisessä erilaisuudestaan riippumatta (7). Autenttinen johtaminen näkee jokaisen työntekijän tärkeänä, jonka kokemuksia tulee kunnioittaa, eikä niitä voi sivuuttaa (8). Kokemukset moninaisuudesta ovat aina todellisia työntekijälle itselleen ja siksi aina ainutkertaisia. Työntekijöiden ikä jäsentää työyhteisöjen moninaisuutta. On tärkeää ymmärtää moninaisuuden johtamista myös omakohtaisena kokemuksena, sillä omien kokemusten reflektointi auttaa kehittämään ja ymmärtämään työyhteisöjä. Erilaiset kehittämismallit auttavat työyhteisöjen johtamisen haasteissa ja mahdollisten ristiriitojen ratkaisuissa. Moninaisuuden johtaminen on vakiintunut pysyväksi osaksi suomalaista työelämään ja siksi sen opiskeleminen on tärkeää. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntijalehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Jaatinen, K. 2015. Työorganisaation moninaisuus ja moninaisuusjohtaminen - katsaus käsitteen ja tutkimuksen kehittymiseen. Liisa Timonen, Jaana Mäkelä & Anne-Mari Raivio (toim.) Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus. Mosaiikki - erilaisuus vahvuudeksi (docplayer.fi), luettu 10.12.23 Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165042 Tomperi, H. (2015). Eettinen johtaminen tiimeissä. Yritysetiikka 1(1), 14 - 27. Työkaari. Työkaariarvio (ttk.fi). Työturvallisuuskeskus. Luettu 22.11.2023. Nadiv, R. (2021) Home, work and both? The role of paradox mindset in a remote work environment during the covid -19 pandemic. International Journal of Manpower. Cameron, K. S., Dutton, J. E., & Quinn, R. E. (2003). Positive organizational scholarship: Foundations of a new discipline. San Francisco, CA: Berrett-Koehler. Avolio, B. J. & Gardner, W.L. (2005). Authentic leadership development: Getting to the root of positive forms of leadership. The Leadership Quarterly, 16(3), 315-338.
Työssä jaksaminen sosiaali- ja terveysalalla
Edeltävän parin vuoden poikkeuksellisen ajanjakson aikana ovat työtilanteet ja -olosuhteet muuttuneet monella alalla, monin tavoin. Yksi kiireisimpiä aloja on varmasti ollut hoitoala, jossa resurssien riittämättömyys suhteessa potilasmäärään on korostunut koronapandemian levitessä. Hoitoala ei ole ainut, jossa työoloja mittaavat kyselyt nostavat esiin resurssipulan, kiireen ja kuormittuneisuuden. Samaa tuovat esiin myös opetusalalla työskentelevät henkilöt. Useat kokoaikaiset opettajat ja esihenkilöt kertovat, että heidän keskimääräinen työaikansa ylittää normaalin työviikon, jatkuen usein myös iltoihin ja viikonloppuihin (1). Riittämättömyyden tunne on yksi niistä hankalista tunteista, jotka vaikuttavat työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen negatiivisesti ja monen olo tuntuu tällöin uhatulta; selviytymisen moodi on totaalisen eri, kuin saada aikaan hyvä flow rauhallisemmassa tekemisessä. Hyvän flow-tunteen metsästäminen ei ole kuitenkaan ainut työhyvinvoinnin osatekijä. Tarvitaan myös riittävää palkkiota, jotta työtyytyväisyyttä koetaan. Työolobarometri hoitoalalta (2) kertoo, että palkkauksen kannustavuus ei nouse edes työtehtävien vaativuuden kasvaessa. Erityisesti teho-osastojen ja päivystyksessä työskentelevien sairaanhoitajien tyytymättömyys palkkaukseen on ollut useamman vuoden jo tiedossa ja tämä nousee työolobarometreissa esiin. Muita työhyvinvointia edistäviä tekijöitä ovat palkkauksen lisäksi urakehitysmahdollisuudet ja työhyvinvointia tukevan toiminnan suunnitelmallisuus. Työnohjaus, päätöksenteon läpinäkyvyys ja resurssien riittävyys ovat keskeisiä osa-alueita sairaanhoitajan työelämässä pärjäämiseen. Miten työhyvinvointia ja työssä jaksamista voidaan edistää, jos resursseja ei ole? Yllä olevaan kysymykseen ei liene yksiselitteistä vastausta, mutta työolobarometrit kertovat kohtia, joihin voidaan puuttua, vaikka resursseja olisi vähänkin. Noita kohtia ovat muun muassa keskittyminen seuraaviin seikkoihin: työhyvinvoinnin johtamisen on tärkeää sisältyä johtamiseen ja esihenkilöiden työhön työajat ja -määrät on suunniteltava hyvin ja niitä täytyy seurata, jotta ylityksiin voidaan puuttua työyhteisön rakenteita on kehitettävä aktiivisesti niin, että työhyvinvointia on mahdollista kehittää yhteisesti työyhteisön kanssa työn arvostus ja osaamisen kunnioitus tulee näkyä yhteisissä pelisäännöissä Työhyvinvointia ja yhteisöllisyyden tuomaa tukea voi saada myös eri hankkeiden kautta. Katse tulevaisuuteen -hankkeen tavoitteena on vahvistaa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan yrittäjien, yritysten ja työntekijöiden resilienssiä ja muutoskyvykkyyttä. Kyseisen hankkeen kautta on myös mahdollisuus verkostoitua ja vahvistaa yrityksen ja työntekijöiden hyvinvointia. Yhteisössä on voimaa ja siksi yhteiseen työn ja työssä olemisen kehittämiseen on tärkeää satsata. Silloin, kun työntekijä kokee tekevänsä merkityksellistä työtä jaksavana ja kykenevänä ihmisenä, on hänen työnsä laatu myös parempaa. Merkityksellisyyden kokemisen tunteen antaminen ei vaadi onneksi välttämättä sen kummallisempaa resurssia, kuin johtajan tai esihenkilön kannustavaa palautetta työntekijälle hyvin tehdystä työstä. Kirjoittaja Helena Miettunen (FT, FM, KM) on Metropolia ammattikorkeakoulun lehtori ja tutkintovastaava, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja coach. Hän toimii Katse tulevaisuuteen -hankkeen asiantuntijana. Lähteet OAJ: Tutkimustietoa opetusalan työoloista -raportti (oaj.fi) Sairaanhoitajat: Työolobarometri hoitoalalta vuodelta 2020 (sairaanhoitajat.fi)
Sisäilmapartio innovoitiin ratkaisuksi monialaisena opiskelijayhteistyönä
Voidaanko sisäilmasta oireileva ihminen kohdata tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan ja talotekniikan yhteisenä sisäilmapartiona? Mitä se vaatii ja miten se toteutetaan jo kyseisten alojen ammattikorkeakouluopintojen aikana, yhteisesti tarjottuna palveluna? Tässä blogikirjoituksessa avaamme, kuinka Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan sekä talotekniikan opiskelijat löivät hynttyyt yhteen ja lähtivät yhdessä etsimään uusia ratkaisuja herkkään ja arkaluontoiseen aiheeseen. Sisäilman merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille Hyvä sisäilma tukee ihmisen toimintakykyä ja terveyttä ja sillä on merkittävä vaikutus niin työtehoon, hyvinvointiin kuin viihtyvyyteenkin. Moni suomalainen on kokenut tai kokee sisäilmaoireita ja oireilee nimenomaan työpaikalla, jopa kolme kertaa useammin kuin kotona. Suomessa on jo pitkään pyritty vähentämään altistumista sisäilman epäpuhtauksille, Tavoitteena on ollut taata ihmisille terveellinen ja turvallinen ympäristö muun muassa kehittämällä lainsäädäntöä panostamalla ohjeistuksiin, ennaltaehkäisevään työhön sekä rakennusten korjaukseen. Sisäilmaoireilu nähdään edelleen keskeisenä ympäristöterveydellisenä haasteena. (1) Sisäilmaongelmat ovat oireileville ihmisille raskaita monella tapaa, sekä välillisten taloudellisten ongelmien että moninaisten yksilöllisten oireiden vuoksi. Ihmiset oireilevat monin eri tavoin erilaisille altistumisille, joten syy-seuraussuhdetta on vaikea todentaa. Tänä päivänä ei siis vielä tiedetä mistä eri tekijöistä erilaiset terveysvaikutukset aiheutuvat. Se kuitenkin tiedetään, että esim. rakennusten kosteusvauriot ovat yksi syy hengitystieoireiden ja astman aiheuttajiin. (2) Yleisimmät koetut olosuhdehaitat työpaikoilla ovat tunkkainen ja kuiva ilma, riittämätön ilmanvaihto, veto ja epämiellyttävät hajut. Nämä oireiden aiheuttajat eivät siis sisällä ilmaan kuulumattomia haitallisia aineita, vaan pääosin koostuvat eroista lämpötilassa, kosteudessa, hiilidioksidipitoisuuksissa ja ilman liikkeessä. Yleisimpiä oireita ovat nenän, silmien ja kurkun ärsytysoireet sekä väsymys. (3) Oireiden vähättely turhauttaa sisäilmaongelmista kärsiviä Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on toimintaa, jolla mahdollistetaan ihmisen hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden ja toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen. Pitämällä huolta olosuhteista luodaan myös mahdollisuuksia edistävälle toiminnalle. (4) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on asiakkaan kohtaamisella suuri merkitys. Sisäilmasta oireileva ihminen on voinut kokea vähättelyä sekä kyseenalaistamista ja on voinut turhautua siitä, ettei koe saavansa apua ongelmaansa eikä häntä oteta tosissaan. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kokoamat onnistuneen asiakaskohtaamisen kulmakivet toimivat peruspilareina ihmistä arvostavaan ja kunnioittavaan kohtaamiseen sekä antaa vinkkejä mahdollisten haastavien tilanteiden hoitamiseen. Opiskelijat kannustavatkin miettimään ennen ensimmäistä asiakastapaamista, minkälaista palvelua juuri sinä pitäisit hyvänä ja minkälaista palvelua ja kohtaamista arvostat. Monialainen innovaatioprojekti mahdollistaa uudet näkökulmat Syksyllä 2021 päätimme toteuttaa jo aiemmin kahvipöytäkeskustelusta alkunsa saaneen yhteisen haaveemme Metropolian talotekniikan ja sosiaali- ja terveysalan yhteisestä monialaisesta innovaatioprojektista eli MINNOsta. Lähdimme haastamaan opiskelijoita innovoimaan sisäilmaongelmiin monialaista palvelua, joka voitaisiin toteuttaa oppimisen yhteydessä. Haasteeseen tarttuneet opiskelijat opiskelevat talotekniikan, toimintaterapian, terveydenhoitajan ja suun terveydenhuollon tutkinto-ohjelmissa. Metropolian Myllypuron kampuksella vuonna 2020 toimintansa aloittanut oppimis- ja kehittämisympäristö HyMy-kylä toimi tämän MINNO-projektin työelämäkumppanina. Ongelman määrittelystä kohti ratkaisukeskeistä ajattelua Monialaisen opiskelijaryhmän yhteistyössä on tärkeää, että ryhmä kokonaisuutena osaa hyödyntää yhteiseen haasteeseen kaiken ryhmän sisältä löytyvän tiedon sekä erilaiset vahvuudet. Ryhmämme päätti luoda koko projektin tavoitteeksi vankan ja tukevan pohjan palvelulle ja jättää pilotoinnin suosiolla seuraaville MINNO-projektiryhmille. Aiheen arkaluonteisuudesta ja herkkyydestä tietoisina, opiskelijat kartoittivat sisäilmaongelmaa ja mahdollisia ratkaisuja monesta eri näkökulmasta: Miten oirekartoitukset tehdään ja mitä niissä tulee ottaa huomioon. Tähän luotiin haastattelupohja, johon sosiaali- ja terveysalan opiskelijat toivat asiakaslähtöisyyttä sekä oireiden kartoittamista ja talotekniikan opiskelijat mahdollisia vaikuttavia tekijöitä. Minkälaista kuormitusta/epätasapainoa/epäpuhtauksia sisäilmassa on ja miten niitä mitataan. Onko aiempaa yhteyttä oireiden ja altistumisten välillä, ja mitkä ovat suurimpia oireiden aiheuttajia. Tämän perusteella voidaan tehdä mittaussuunnitelma ja pyrkiä löytämään yhteys ilman, että kaikkia mahdollisia tekijöitä tarvitsee mitata ja tutkia. Monet tekijät ovat riippuvaisia vuodenajasta ja muutoinkin hetkellisiä. Mittausryhmä siis tietää, että tietyt mittaukset voivat olla nopeita, kun taas toiset saattavat olla viikkojen tai jopa kuukausien mittaisia. Mistä sisäilmakartoitukset ja oirekartoitukset Suomessa rakentuvat Mitä tietoa löytyy sisäilmasta oireilevien kohdatuksi tulemisen kokemuksesta Millainen monialainen palvelu edistäisi sisäilmasta oireilevan terveyttä ja hyvinvointia, vahvistaisi ihmisen kokemusta kuulluksi ja huomioisi ongelman kokonaisuutena. Syntyi palvelun ensimmäinen prototyyppi, HyMy-kylän Sisäilmapartio, jonka tarkoituksena on kartoittaa sisäilmaongelmia ja tuoda apua oireilevalle ihmiselle kokonaisvaltaisesti, kattaen ihmisen somaattisten oireiden kartoituksen, psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen, kiireettömän kohtaamisen sekä rakennuksen sisäilman tutkimisen haastattelussa tehdyn oirekartoituksen perusteella. Opiskelijoiden kokemukset monialaisesta projektista kannustavat jatkamaan MINNO-projektin alku tuntuu opiskelijoista usein siltä kuin heitettäisiin suoraan syvään päätyyn ilman pelastusrengasta. Haaste on ympäripyöreä, suunta sumuinen eikä ohjaavat opettajat anna selkeää toimeksiantoa. Sisäilmaongelmaan pureutuessaan opiskelijaryhmämme kokosi ilmiöön liittyvää faktatietoa, tutkimuksia, raportteja, kokemuksia, polkuja ja prosesseja, ja muodostivat yhteisen pöydän ideoinnille ja tulevan prototyypin rakentumiselle. He seilasivat edestakaisin omasta poterosta yhteiseen pöytään, ihmettelivät ja oivalsivat. Opiskelijat kokivat, että olivat oppineet toisen alan opiskelijoilta uutta näkökulmaa sekä joutuneet ravistelemaan omia ajatuksiaan ja asenteitaan. MINNO-projekti haastoi heitä ottamaan vastuuta, olemaan oma-aloitteisia ja luomaan yhteiset pelisäännöt entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Aikataulujen yhteensovittaminen, etätyöskentely sekä rajallinen aika aiheuttivat projektin aikana haastetta. Kokonaisuutena projektiryhmä koki onnistuneensa taustakartoituksen ja perustan luomisessa palvelun edelleen konseptoinnille. MINNO-projektiryhmä oivalsi, miten tärkeää on sisäilmaongelmassa ottaa huomioon kokonaisuus: sisäilmasta oireileva ihminen ja hänen oireensa, henkilökohtaiset kokemuksensa ja tarpeensa tilat ja ympäristöt, ja ajankohdat, joissa ihminen oireilee oireiden perusteella luotu yhteys mahdolliseen sisäilmaongelmaan ja sen perusteella tehty mittaussuunnitelma Prototyypistä kohti pilottia Palvelun prototypointia jatketaan tänä keväänä rakennustekniikan opiskelijoiden projektina. Heidän tarkoituksensa on tutkia rakenteita ja mahdollisia ulkoisia oireiden aiheuttajia. Syksyllä 2022 kaikki sisäilmaongelmaan liittyvien MINNO-projektien tuotokset kootaan yhteen ja lähdetään uuden MINNO-projektiryhmän kanssa rakentamaan varsinaista palvelupilottia. Tähän on tarkoitus löytää työelämän yhteistyökumppani, jonka kanssa Sisäilmapartio-toimintaa lähdetään pilotoimaan. Mitä ohjaavat opettajat oppivat? Yhtä lailla ohjaavina opettajina olimme uuden äärellä oppimassa ja kasvattamassa ymmärrystämme. Uusien ihmisten kanssa työskentely on aina avartavaa ja haasteen ihmettely yhdessä opiskelijoiden kanssa on aina eri menetelmien hyödyntämisen ja ohjausosaamisen vuoristorataa. Ohjaavana opettajana on osattava antaa tilaa ja aikaa opiskelijoiden hämmennykselle, hapuilulle ja lopulta oivallukselle. On annettava tilaa myös ohjaavalle kollegalleen, hyväksyä erilaiset tavat ohjata, ottaa oppia ja hyödyntää yhteisiä vahvuuksia ja osaamisen monimuotoista kirjoa. Yhteinen matka on se, joka opettaa uudella tavalla, joka kerta. Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampusta toimii ihmislähtöisen osaamisen keskittymänä, jossa kehitetään hyvinvointia ja rakennettua ympäristöä yhdessä. Kampuksella toimii kiinteistö- ja rakennusalan sekä sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmia. Kampus on avoin ja yhteinen kaikille, ja mahdollisti meidänkin kohtaamisen ja yhteisen kahvipöytäkeskustelun. Yhdistimme onnistuneesti tekniikan puolen yksi oikea ratkaisu jokaiseen ongelmaan -ajattelumaailman sosiaali- ja terveysalan asiakaslähtöiseen tapaan kohdata ihminen kokonaisvaltaisesti ja voimavaralähtöisesti. Tästä on hyvä jatkaa. Kirjoittajat Anita Ahlstrand (LitM, väitöskirjatutkija DPNurs Turku) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina ja HyMy-kylän palvelutoiminnan vetäjänä. Hänellä on pitkäaikainen kokemus monalaisesta ja työelämälähtöisestä yhteiskehittämisestä, innovaatiopedagogiikasta, tuotekehittämisestä ja ketterästä kokeilukulttuurista. Aamos Lemström (DI) on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulun Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella ja toimii vuorovaikutuksen sekä opetuksen kehittämisen parissa. Aamos on osaamisalueensa MINNO-koordinaattori. Lähteet Pekkanen, J., Jousilahti, P. & Laatikainen, T. 2019. Sisäilmaan liitetty oireilu. Teoksessa P. Koponen, K. Borodulin, A. Lundqvist, K. Sääksjärvi & S. Koskinen (toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti : 2018_004, 90-91. Hengitysliitto. 2020. Kodin kosteusvauriot & terveys - opas arjen tueksi. 1. painos. Kodin kosteusvauriot & terveys – opas arjen tueksi (PDF, hengitysliitto.fi) Luettu 15.3.2022. Hengitysliitto. Sisäilmasta oireilu. Luettu 15.3.2022. Vaarama, M., Karvonen, S., Kestilä, L., Moisio, P. & Muuri, A. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Leppänen, R. & Räsänen, I. 2021. Sisäilmapartio MINNO-projektin portfolio. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Asiantuntijat ja opiskelijat kehittävät yhdessä palveluita – TKIO-toimintaa käytännössä, osa 1
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on muun muassa antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Lisäksi tehtävänä on harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä samalla edistää elinikäistä oppimista (1). TKI-toimintaan integroidulla oppimisella (TKIO) tarkoitetaan tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen toimivaa kokonaisuutta. Tämän ajattelumallin mukaan oppiminen ja opetus tapahtuvat työelämäyhteydessä todellisten ilmiöiden ja ongelmien ratkaisemisessa, jossa huomioidaan avoimen TKI-toiminnan ja avoimen oppimisen molemmat näkökulmat. Metropolia Ammattikorkeakoulussa käynnistetyn tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ja oppimisen integraation tavoitteena on rakentaa avointa oppimisen toimintakulttuuria, jossa opiskelijat, korkeakoulun henkilöstö ja yhteistyökumppanit oppivat yhdessä (2). Tässä blogimerkinnässä kerromme sekä asiantuntijoiden että opiskelijoiden näkökulmasta DALLATEN - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin -hankkeeseen integroidusta innovaatioprojektiopintojaksosta syksyllä 2021. Yhteiskehittäminen tuottaa uutta tietoa ja käytännön ratkaisuja Avoin yhteistyö ja yhteiskehittäminen tarkoittavat avoimen oppimisen näkökulmasta toimintaa ihmisten ja instituutioiden välillä, erilaisia käytäntöjä ja osaamista jakamalla. Yhdessä kehittämisen prosessia ja tuloksia tehdään näkyväksi tuottamalla niistä avointa tietoa esimerkiksi julkaisutoiminnan avulla. Avoimen TKI-integroidun oppimisen ytimessä ovat avoin yhteistyö avoin oppiminen avoin tieto avoin toimintakulttuuri (3, 4) Yhdessä kehittämisen perusedellytyksiin kuuluvat luottamus, motivaatio sekä sitoutuminen pitkäjänteiseen kehittämiseen ja yhteistyöhön (5). Innovaatioprojektiopinnot TKIO-toiminnan areenana Metropoliassa monialaiset innovaatioprojektit nähdään yhtenä keskeisenä tapana toteuttaa työelämäyhteistyötä (6). Innovaatioprojektit voivat toimia myös perustana syvemmälle jatkuvaan tutkimus-, kehitys-, ja innovaatioyhteistyölle. Metropoliassa innovaatioprojekteja toteutetaan monialaisina MINNO-projekteina (6): Tilaajana voi toimia yritys, julkisen tai kolmannen sektorin toimija tai hanke. Innovaatioprojektin tilaaminen voi käynnistyä lähettämällä alustavan haasteajatuksen sähköpostitse Metropoliaan. Työelämässä tai hankkeessa syntyvää haastetta voidaan lähteä jalostamaan yhdessä keskustelemalla ja työstämällä siitä innovaatioprojektiopintoihin sopiva haastekuvaus. Projektihaasteen ympärille pyritään kokoamaan opiskelijoita monesta eri tutkinnosta, jossa tiimin jäsenet eivät yleensä ole toisilleen entuudestaan tuttuja. Opiskelijat harjoittelevat MINNO-projektissa hanketoimintaa, innovointia ja luovaa ongelmanratkaisua todellisten haasteiden parissa (7). Innovaatio-osaamiselle on tunnistettu olevan tarvetta myös tulevaisuuden työelämätaitona. Osaamisen ennakointi -foorumi on nimennyt vuotta 2035 kohti tulevaisuuden työelämässä tarvittaviksi taidoiksi innovaatio-osaamisen, luovuuden sekä asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaamisen (8). Koen, että tätä taitoa tarvitsevat tulevaisuuden työntekijöiksi valmistuvien opiskelijoiden lisäksi myös me jo työelämässä toimivat. Innovaatio-opinnot näkyvät monen ammattikorkeakoulun opinnoissa ja niitä toteutetaan myös ammattikorkeakoulujen yhteisinä innovaatioprojekti opintoina esimerkiksi 3AMK-yhteenliittymän opinnoissa (9). Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista. Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (10). MINNO-projektin tuotokset ovat aina julkisia, joka voi tuoda haasteita erityisesti silloin, jos tilaaja kokee tiedon julkisuuden ongelmalliseksi. Tämä on harvoin ongelma, kun kyseessä on julkisin varoin rahoitettu hanke. Siksi onkin tärkeää, että projektista tehdään jo alkuvaiheessa erillinen sopimus tilaajan kanssa. Opiskelijan ohjattu innovaatio-osaamisen kasvu Hanketoiminta, jossa työelämä on vahvasti mukana, mahdollistaa opiskelijoille aidon oppimisympäristön, jossa opiskelijat pääsevät mukaan yhdessä kehittämiseen. Innovaatio-opintojakson aikana opettajan ohjauksessa opiskelijat oppivat tunnistamaan ryhmässä tapahtuvan osaamisen lisäksi henkilökohtaisten ominaisuuksien tulevaisuusorientaatio taitojen luovan ajatteluprosessin sosiaalisten prosessien hallinnan kehittämisprojektin hallinnan sisällön osaamisen konkretisoinnin ja implementaation taitojen merkityksen oman innovaatiokompetenssin kehittymisessä (11). Opettaja ohjaa innovointia hanketoimeksiannon mukaisesti Opettajana minulle TKIO-toiminta tarkoittaa mahdollisuutta olla mukana yhdistämässä TKI-ympäristöjä oppimisympäristöiksi innovaatioprojektiopintojen ja hankkeissa toimimisen kautta. Toimiminen erilaisissa rooleissa TKIO-toiminnassa on näyttäytynyt myös mahdollisuutena toimia itseä kiinnostavissa hankkeissa, joissa yhdistyy työelämän, eri korkeakoulujen ja opiskelijoiden osaaminen. Opettajana roolini oli kahdenlainen; toimin opiskelijoiden projektin ohjaajana ja toisaalta myös hankeessa vanhustyön asiantuntijan ja projektiaiheen työstäjän roolissa. Ohjaajan roolissa keskeistä oli toisaalta auttaa opiskelijoita etenemään kohti opintojakson tavoitteiden toteutumista ja toisaalta luoda innostava ja turvallinen ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat tuoda esiin ajatuksiaan, luovuuttaan ja rohkaistua toimimaan myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella. TKIO-toiminnassa on tärkeää mahdollistaa yhdessä kehittämisen paikkoja hanketoimijoiden kanssa. Näin varmistetaan, että projekti tuottaa hyötyä hankkeelle. Ohjaaja auttaa opiskelijoita näkemään niin projektiryhmän työn ja tuotoksen merkityksen osana hankekokonaisuutta kuin myös jokaisen henkilökohtaisen innovaatiokompetenssin kehittymisen. Opiskelijat ongelmanratkaisijoina Dallaten-hankkeeseen tilattiin monialainen MINNO-projekti, jonka aiheena oli ”Tule ideoimaan keinoja, miten hankkeessa saadaan aidosti asiakaslähtöisyys toteutettua? Mitkä ovat iäkkäiden näkemykset/toiveet/ajatukset palveluista, joita ei ole tai, joita pitäisi kehittää enemmän heitä palveleviksi ja heidän näköiseksi”. Syksyn aikana kaksi opiskelijatiimiä lähti ratkomaan haastetta yhdessä hanketoimijoiden kanssa. Opiskelijoiden projektityön ohjaaja roolin lisäksi olen myös yksi hanketoimijoista. Tässä roolissa olen voinut hyödyntää omaa osaamistani ja verkostojani. Erityisen arvokkaana koen yhteistyön hankkeessa toimivien, eri alojen ja eri ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden kanssa. Yhdessä tekeminen, keskustelut ja työpajat kehittävät omaa osaamista, haastavat katsomaan asioita erilaisista näkökulmista ja etsimään yhteisiä toimintatapoja ja näkökulmia hankkeen tavoitteiden mukaisesti yhdessä tekemisen kautta. Syyslukukaudella 2021 yhdessä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kanssa selvitimme ja innovoimme, mitkä ovat iäkkäiden näkemykset Dallaten-hankkeen esittämään haasteeseen. Opiskelijaryhmän tehtävänä oli keksiä keinoja asiakaslähtöisyyden toteutumiseen ikäihmisten liikunta- ja hyvinvointipalveluiden kehittämisessä. Kuka osaisi kertoa iäkkäiden tarvitsemista palveluista paremmin, kuin iäkkäät itse? Ei kukaan. Opiskelijaryhmämme päätti ideointivaiheen jälkeen jalkautua ja kysyä asiaa suoraan kohderyhmältä. Opiskelijat valmistelivat kysymykset ja testasivat niitä ensin ryhmänjäsenten omilla iäkkäillä omaisilla. Heiltä saadun palautteen ja vastausten perusteella tehtiin pientä hienosäätöä kysymyksiin ja päätettiin lähteä tapaamaan ikäihmisiä sinne, missä he itse liikkuvat ja viettävät aikaa. Alueellinen rajaus kohdistui Myllypuroon. Paikalliset verkostot mukana kehittämistyössä Opettajan vihjeestä opiskelijaryhmä otti yhteyttä Myllypuron eläkkeensaajien yhdistykseen, ja heidät kutsuttiin viikoittaiseen tapaamiseen Myllypuron kirkolle. Yhteislauluhetken jälkeen päästiin keskustelemaan aiheesta lukuisien ikäihmisten kanssa. Yllätykseksemme kirkolle oli saapunut noin 40 henkeä, mahtavaa! Uskomme, että keskusteluhetki oli antoisa niin meille opiskelijoille, kuin näille ikäihmisillekin. Kolmas tempaus oli opiskelijoiden järjestämä tilaisuus Metropolian Myllypuron kampuksella. Tapahtuma oli suunnattu yli 65-vuotiaille ja siihen oli jaettu kutsuja paikallisesti ilmoitustauluilla. Tilaisuudessa tarjottiin glögiä ja pipareita, sekä mahdollisuus testata puristusvoimaa. Kysyttäessä ikäihmisiltä millaisia palveluja he haluaisivat, mainittiin muun muassa tuolijumppaa ja muuta ohjattua liikuntaa tietokoneopetusta kotiin kulttuuripalveluita lähemmäs kotia Myös kuntosalille ja liikuntapuiston kuntoilulaitteisiin toivottiin ohjausta. Yksi vastaaja toivoi reippaampaa liikuntaa yli 70-vuotiaille, koska iäkkäiden ryhmissä ei ole riittävästi haastetta, eikä aina haluaisi olla nuorempien ryhmissä ryhmän vanhin. Muutama vastaaja toivoi mahdollisuutta kangaspuilla kutomiseen. Yksi vastaaja toivoi eri aiheisia keskustelukerhoja, joissa saa olla eri mieltä muiden kanssa ja erimielisyydet hyväksytään. Ikäihmiset mainitsivat nuoruuden harrastuksina erilaiset liikuntaharrastukset, mutta useampi mainitsi myös käsitöiden tekemisen. Nykyisinä harrastuksina kerrottiin olevan muun muassa erilaiset kulttuuriharrastukset kuten teatteri, laulukuoro, lukeminen sekä erilaiset kerhot ja yritystoiminta. Liikuntaa kyselyyn vastanneet kertoivat harrastavansa toimintakykynsä mukaan. Liikuntamuodoiksi mainittiin muun muassa sauvakävely, asahi, vesiliikunta ja kuntosali. Osa kertoi käyvänsä Myllypuron Liikuntamyllyssä järjestettävissä Seniorisäpinöissä, jossa on ohjattua liikuntaa. Elämäntilanne vaikuttaa palvelujen käyttämiseen Harrastusten estäviksi tekijöiksi haastatellut mainitsivat koronan aiheuttamien rajoitusten lisäksi huonon liikuntakyvyn ja terveyden sekä motivaation puutteen. Jos läheinen ihminen, jonka kanssa oli aiemmin harrastanut, oli kuollut, tuntui harrastuksen jatkaminen yksinään vaikealta. Palvelujen pitäisi olla lähellä, koska kauemmas lähteminen tuntuu hankalalta tai ei onnistu. Joihinkin liikuntaryhmiin täytyy ilmoittautua netissä ja jos tällaisia taitoja tai laitteita ole, on se hankalaa. Taloudellinen tilanne vaikuttaa, kulttuuritapahtumissa kävisi enemmän, jos siihen olisi varaa. Suurin osa vastaajista kertoi haluavansa harrastaa ryhmässä ja jossain muualla kuin kotona. Korona on eristänyt ikääntyneitä kotiin, joten nyt lähdettäisiin mielellään muiden ihmisten pariin niin kauan kuin toimintakykyä riittää. Ryhmä myös motivoi ja innostaa liikkumaan. Palvelujen kehittämiskohteeksi mainittiin esteettömyys, toiveena oli myös, että harrastusten vetäjät olisivat koulutettuja nimenomaan ikääntyneiden ohjaamiseen. Esimerkiksi kuntosalilla ohjaajan tulisi tietää mitkä liikkeet ja laitteet tukisivat parhaiten ikääntyneiden toimintakykyä ja terveyttä. Yksi vastaaja toivoi, että ikääntyneiden jumpissa ei soitettaisi ”stereotyyppistä vanhusten musiikkia”. Opiskelijoiden työ kehitystehtävän parissa päättyy innovaatio-opintojakson päättyessä. Tulosten siirtäminen hanketyöhön tai innovaatioiden muu hyötykäyttö jää tällöin hanketoimijoiden vastuulle. Lähteet Ammattikorkeakoululaki. Metropodia: Strategiasta käytäntöön 1: TKI + O= totta? 2021. Avoin TKIO oppimisen viitekehyksenä. Teoksessa Avoin TKI-integroitu oppiminen - toimintamallit ja hyvät käytänteet. 2021. Aino Helariutta, Minna Fred, Helena Kangastie, Maija Merimaa & Seliina Päällysaho (toim.) Fred, M., Helariutta A. & Kangastie, H. 2021 Avoimen TKI-integroidun oppimisen viitekehys (PDF) Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. (PDF) 4Front Helmikuu 2020. Metropolia: Innovaatioprojekteissa etsitään käytännön ratkaisuja työelämän tarpeisiin. Järvinen, J. & Rantavuori, H. 2019. Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksi (PDF) 3AMK Intensive courses. 2021.https://www.3amk.fi/en/studies-in-english/intensive-courses-2/ Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15. Hero. L-M. (2019) Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity sustems and students experience. Annales univesitatis Turkuensis. 475, Finland. Kirjoittajat Hannele Hokkanen TtM, Sh, lehtori, Sosiaali- ja terveysalan innovaatioprojekti koordinaattori. Hän toimii Dallaten-hankkeessa asiantuntijana. Monialainen ja innovatiivinen työskentelystä sekä vanhustyön kehittäminen ovat hänen innoittajiaan. Seitsemän bioanalytiikan, ensihoidon, sairaanhoidon, sosionomi tutkinto-ohjelmien opiskelijaa osana 10 op innovaatioprojektiopintojaan. Lisätietoja Kiinnostuitko MINNO-innovaatioprojektien mahdollisuuksista? Tilaajana voi toimia yritys, julkisen tai kolmannen sektorin toimija tai hanke. Käynnistä innovaatioprojekti kanssamme, lähetä alustava haasteajatus sähköpostitse minno@metropolia.fi
Työntekijöiden näkökulmia tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamiseen
Yhteisen käsityksen muodostaminen sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaamisesta vaatii korkeakouluilta vuoropuhelua työelämän toimijoiden kanssa. Vuoropuhelun kautta on mahdollista hakea kestäviä ratkaisuja kysymyksiin, miten ja millä tavalla luomme sosiaali- ja terveysalalle riittävää osaamista asiakkaan parhaaksi. Tässä blogimerkinnässä tuomme esille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten pohdintoja osaamisen nykytilasta ja tulevaisuuden osaamisen kehittämisestä. Tulevaisuusareena osaamisen sanoittajana Syksyllä 2020 Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämässä Tulevaisuusareena -verkkotapahtumassa aiheena oli muun muassa uudistuva sote ja monialaisuus. Tilaisuudessa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pohtivat tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista ja osaamisen nykytilaa. Keskustelussa nousi esille osaamisen uudistamiseen vaikuttavia asioita. Osallistujat tunnistivat ja nimesivät sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden selvästi kehittyneitä osaamisia. Pohdinnan tuloksena syntyi myös ehdotuksia toimenpiteiksi, joiden avulla työntekijöiden osaamista voisi kehittää sosiaali- ja terveysalalla. Osaamisen uudistaminen vaatii tekoja Tulevaisuuden osaamisesta ei juurikaan keskustella työpaikoilla ja kokonaiskuva tarvittavasta osaamisesta on jäänyt pirstaleiseksi. Osa työntekijöistä on jo uupuneita kehittämiseen ja he tunnistavat “muutosähkyä”, kun taas toisilla osaamisen kehittämiseen ei löydy työn ja muutoksen keskellä riittävästi aikaa. Työntekijät kokevat kuitenkin, että osaaminen on kehittynyt ennen kaikkea asiakaslähtöisessä työtavassa asiakkaan ohjaus- ja neuvontaosaamisessa monialaisessa ja ammatillisessa työskentelyssä. Lisäksi koronapandemian aikana on otettu käyttöön uusia digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluja asiakas- ja potilastyössä, mikä on tuottanut uudenlaista osaamista, mutta myös samalla nostanut esiin uusia osaamistarpeita. Arjen työn tulisi ohjata osaamisen kehittämistä Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kokevat, että tänä päivänä keskustellaan liian vähän asiakkaan ja työntekijän arjesta. Heidän mielestään sekä asiakkaan että työntekijän arjen parempi tuntemus mahdollistaisi osaamistarpeiden tunnistamisen. Toiseksi asiakaslähtöisyyden tulisi olla nykyistä enemmän esillä tiimityössä ja työyhteisöjen keskusteluissa. Toisin sanoen sote-palveluja käyttävä asiakas tulisi ottaa mukaan suunnittelemaan ja päättämään häntä itseään koskevista palveluista. Tällöin hänet kyettäisiin ohjaamaan oikeanlaisten palvelujen äärelle. Yhdeksi tärkeäksi tulevaisuuden osaamiseksi asiakaslähtöisyyden ohella sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset nostivatkin verkostotyöskentelyosaamisen ja monialaisen yhteistyön esimerkiksi kulttuurialan kanssa. Palkitseminen uudistamiskierteen vauhdittajana Sosiaali- ja terveysala on toimialana laaja ja sisältää erilaisia sekä eri kokoisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavia organisaatioita, ammattiryhmiä sekä työtehtäviä. Tästä johtuen osaamisen kehittäminen asiakkaan parhaaksi ei ole yksiselitteistä eikä tapahdu nopeasti. Jatkuva muutos ei jätä riittävästi aikaa tarvittavan osaamisen tunnistamiselle, eikä henkilökohtaisen ja yhteisöllisen osaamisen uudistamiselle. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten mielestä onnistuneesta asiakastyöstä pitäisi palkita. Palkitseminen voisi olla osaamisen uudistamiskierteen positiivinen käynnistäjä. He korostavat, että palkitsemisessa on kyse riittävän hyvästä onnistumisesta asiakkaan parhaaksi asiakastyössä. Palkitsemisesta hyötyvät niin asiakas kuin työntekijä. Tämä jää usein johtamisessa huomioimatta. Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä ja Sotetie-hankkeen Metropolian projektipäällikkönä, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista. Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella ja Sotetie-hankkeen asiantuntijana, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista. -- SOTETIE-hanke (2019-2021) on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama valtakunnallinen hanke, jossa kehitetään työelämälähtöistä jatkuvaa oppimista tukeva toimintamalli, sähköinen tiekartta tukemaan sote-ammattilaisten osaamistarpeen arviointia. Tiekartan avulla pystytään arvioimaan osaamistarpeita ammattilaisen, työyhteisön ja organisaation tasolla sekä kohdentamaan verkko-opintotarjontaa. Lisätietoa hankkeesta löydät Savonian blogista Metropolian sivuilta
Terveyden edistäminen sairaanhoitajakoulutuksessa
On tärkeää ymmärtää, että vaikka sairaanhoitajan työ kohdistuu useimmiten yksilöön, työllä on merkittävä kansanterveydellinen vaikutus. Sairaanhoitajakoulutuksen tulee pystyä osaltaan vastaamaan kansanterveyden haasteisiin ja pyrkiä kouluttamaan hoitoalan ammattilaisia, joilla on osaamista terveyden edistämiseen. Hoitoalalla tarvitaan runsaasti tekijöitä nyt ja tulevaisuudessa. Sairaanhoitajien työolot, työhyvinvointi ja alan vetovoimaisuus puhuttavat paljon ja nämäkään eivät saisi jäädä huomiotta hoitotyön koulutuksessa. Sairaanhoitajien oma terveyden edistäminen on vähintään yhtä merkityksellistä kuin koko väestön. Sairaanhoitajat tulevat tarvitsemaan työssään entistä enemmän terveyden edistämiseen liittyvää osaamista ja tämä edellyttää terveyden edistämisen opetuksen vahvaa asemaa sairaanhoitajakoulutuksessa. Sairaanhoitajien ammatillinen osaaminen on tärkeä osa terveydenhuoltoa, koska sillä on vaikutuksia muun muassa potilasturvallisuuteen, kansanterveysongelmien ehkäisyyn ja terveydenhuollon kustannuksiin (², ⁷). Käynnissä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja palvelu-uudistus eli sote-uudistus luo uusia vaatimuksia sairaanhoitajan ammatilliselle osaamiselle (⁶, ⁸, ⁷) ja sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen kehittäminen voidaankin sanoa olevan osa sote-uudistusta (⁹). On tärkeää, että ammattikorkeakoulut ovat aktiivisesti mukana tässä kansallisessa, suuressa terveydenhuollon muutoshankkeessa, joka sote-uudistus on. Terveyden edistäminen edellyttää tietoa yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja niiden kautta vaikuttamisesta. Tietojen lisäksi tarvitaan taitoja, joilla luodaan luottamukseen perustuva yhteistyösuhde potilaan kanssa sekä vahvistetaan yksilöiden ja ryhmien omia voimavaroja. (¹¹) Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisen myötä sairaanhoitajat tulevat tarvitsemaan entistä monipuolisempia terveyden edistämiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Esimerkiksi omahoidon tukeminen lisääntyy sairaanhoitajan työssä jatkuvasti ja digitalisaation myötä palveluita tarjotaan monin eri tavoin. Omahoidolla tarkoitetaan potilaan itsensä toteuttamaa näyttöön perustuvaa hoitoa, joka on yhdessä ammattihenkilön kanssa suunniteltua ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa. Omahoidon tukemisessa ammattihenkilö toimii ikään kuin valmentajana. (¹²) Millaista osaamista terveyden edistäminen vaatii? Vaikuttava ja laadukas terveyden edistäminen edellyttää sen parissa työskenteleviltä oikeanlaista ja riittävää osaamista. Vaikuttavuutta ei voida saavuttaa ilman terveyden edistämisen asiantuntijuutta. Terveyden edistäminen ja sen kehittäminen vaatii, että osaamisalueet ovat selkeästi määritelty (¹⁰,¹). International Union for Health Promotion and Education (⁵) eli IUHPE on määritellyt terveyden edistämisen keskeiset osaamisalueet, joita on yhteensä 11 (kuvio 1). Määritelmän mukaan terveyden edistämisen ydinosaaminen perustuu eettiseen ja tiedolliseen osaamiseen, johon loput yhdeksän osa-aluetta nojaavat. Nämä osa-alueet ovat muutoksen mahdollistaminen terveyden puolesta puhuminen välittäjänä toimiminen viestintä johtaminen terveystarpeiden arviointi terveyden edistämisen suunnittelu toimeenpano tutkimus ja arviointi Terveyden edistämisen osaamisalueet sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa Vastikään julkaistussa pro gradu-tutkimuksessa Terveyden edistämisen osaaminen sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa selvitettiin, miten edellä esitetyt IUHPE:n määrittelemät terveyden edistämisen ydinosaamisalueet ja niiden osaamisvaatimukset näyttäytyvät sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmissa. (⁴) Pro gradu-tutkielman idea sai alkunsa Health Promotion Programme-hankkeesta (HPP), joka oli Tallinnan yliopiston Haapsalu Collegen, Haapsalun ammatillisen koulutuksen keskuksen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyöhanke. HPP -hankkeessa kehitettiin terveyden edistämisen opetussuunnitelmia IUHPE:n ydinosaamisalueiden sekä kansallisesti Suomessa ja Virossa kansanterveyden ammattilaisten ja asiantuntijoiden tunnistamien osaamistarpeiden pohjalta. (³) Pro gradu -tutkimuksen mukaan suomalaisten sairaanhoitajakoulutusten vuosien 2018-2019 opetussuunnitelmien opintojaksoissa oli tavoitteita liittyen kaikkiin terveyden edistämisen ydinosaamisalueisiin, mutta osaamisalueet painottuivat eri tavoin eri ammattikorkeakouluissa. Opetussuunnitelmissa korostuneet osaamisalueet olivat eettinen ja tiedollinen osaaminen terveyden edistämisen suunnittelu ja toimeenpano muutoksen mahdollistaminen Terveyden puolesta puhuminen, johtaminen ja välittäjänä toimiminen olivat vähiten esiin tulleita osaamisalueita. Tuloksista ilmeni, että terveyden edistämisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen tuli vähäisesti esille sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa, eikä tämä tue esimerkiksi kansallista tavoitetta terveyserojen kaventamisesta. (⁴) Lähteet Battel-Kirk B, Van der Zanden G, Schipperen M, Contu P, Gallardo C, Martinez A, Garcia de Sola S, Sotgiu A, Zaagsma M, Barry M. Developing a Competency-Based Pan-European Accreditation Framework for Health Promotion. Health Education & Behavior. 2012;39:672-680. Hahtela N, Meretoja R. Sairaanhoitajan työnkuvan muutokset sote-uudistuksessa. Tutkiva hoitotyö. 2017;15:36-37. Health Promotion Programme 2016-2019 verkkosivu, aukeaa toiseen palveluun Huuskonen M. Terveyden edistämisen osaaminen sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa: dokumenttianalyysi. Pro gradu -tutkielma (aukeaa PDF). Itä-Suomen yliopisto: 2020. International Union for Health Promotion and Education. Core Competencies and Professional Standards for Health Promotion (aukeaa PDF). Full version. April 2016. Juujärvi S, Sinervo T, Laulainen T, Niiranen V, Kujala S, Heponiemi T, Keskimäki I. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon murroksessa. Päätösten tueksi 3/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (aukeaa PDF). Kajander-Unkuri S. Nurce Competence of Graduating Nursing Students. Väitöskirja. Turun yliopisto: 2015. Maijala V. Health Promotion in Primary Health Care Registered Nurses’ Appointments. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto: 2016. Rautiainen E, Vallimies-Patomäki M, Aitamurto J, Merasto M, Moisio E-L, Tepponen M. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen –Kehittämisehdostukset tukemaan työelämän muutosta. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta. Hoitotyön jaosto. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:61 (aukeaa PDF). Shilton T, Howat P, James R, Hutchins C, Burke L. Potential uses of health promotion competencies. Health Promotion Journal of Australia.2008;19:184-188. Sosiaali- ja terveysministeriö. Koulutuksella osaamista asiakaskeskeisiin ja moniammatillisiin palveluihin. Ehdotukset hoitotyön toimintaohjelman pohjalta. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:7 (aukeaa PDF). Kirjoittajat Mirjami Huuskonen työskentelee sairaanhoitajana Peijaksen sairaalan sijaispoolissa. Työn ohella hän viimeistelee kansanterveystieteen maisteriopintoja Itä-Suomen yliopistossa sekä aloittelee ammatillisen opettajan pedagogisia opintoja Oulun ammattikorkeakoulussa. Kiinnostuksen kohteena Mirjamilla on terveyden edistäminen ja sen opetus ja kehittäminen. Vapaa-ajallaan Mirjami keskittyy omaan ja perheensä terveyden edistämiseen muun muassa lenkkeilemällä ja puuhailemalla lastensa kanssa. Arja Liinamo, Th, TtT, on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) ja projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on hyvin pitkä työkokemus terveyden edistämisen asiantuntija- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteen on erityisesti monialaisen terveyden edistämisen osaamisen ja toiminnan kehittäminen.
Työn itseohjautuvuus vaatii henkilöstölähtöisyyttä
Suomalaisessa työelämässä itseohjautuvuudesta on tullut vallitseva puheenaihe. Itseohjautuvuus on yksilön ominaisuus, itseorganisoituminen puolestaan on ryhmän ominaisuus (Martela & Jarenko 2017). Itseohjautuvuus tarkoittaa yksilön ominaisuuksina motivaatiota, päämääriä ja osaamista. Itseorganisoituminen on organisoitumisen tapa, jossa ylhäältä annetut valmiit rakenteet on minimoitu. Itseohjautuvuus kuuluu jo sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjen työkulttuuriin, joka on muutenkin muutoksessa. Perus- ja lähihoitajat työskentelevät usein äärirajoilla ja työn toimintaympäristönä on itseohjautuvuutta vaativa vanhusten kotihoito eli asiakkaan koti. Vanhustyö on kuormittavaa ja ihmiskeskeistä, digitalisaatio muuttaa työtä ja sen tekemisen tapoja. Vanhustyön työntekijöiden työhyvinvointi paranisi, jos heidän äänensä kuuluisi muutoksissa ja muutoksille olisi varattu riittävästi aikaa (vrt. Bordi ym. 2019). Itseohjautuvuuden maailmassa työntekijä tarvitsee mielekkään työn, jonka eteen hän jaksaa ponnistella. Itseohjautuvuuden johtamiselta vaaditaan johtajien roolin ja merkityksen muuttamista. Esimiehen rooli muuttuu ”liidaamisesta mahdollistajaksi” - pysyvien työroolien johtamisesta oppimista tukevaksi roolimalliksi. Johtajuudelle annetaan mahdollisuus levitä läpi koko organisaation ja kaikkien toimijoiden. Urasuunnittelu itseohjautuvissa organisaatioissa näyttäisi niinikään uudistuvan. Tulevaisuudessa urapolun keskusteluja voitaisiin käydä epävirallisemman esihenkilön kanssa tai vapaaehtoispoolista valittavan henkilön kanssa. Positiivisia voimatekijöitä ovat työntekijöiden mahdollisuuden siirtyä osaostolta toiselle eli sukkuloinnin mahdollistaminen tai mentorointi ja start up-kannusteet (Salovaara & Vuori 2019). Nuoret ja iäkkäät itseohjautuvat työntekijät asiakaslähtöisessä työssä Itseohjautuvuutta vaaditaan uusissa työelämän tilanteissa toistuvasti. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan yrityksissä työskenteleviltä nuorilta työntekijöiltä vaaditaan itseohjautuvaa työotetta. Ammattitaitoon perustuva tutkinto on uusi ja ammatillinen osaaminen on nuorilla kehittämisvaiheessa. Koetuksella saattavat olla myös nuorten työntekijöiden tunteet työn autonomisesta hallinnasta. Puhutaan henkisestä ja psyykkisestä stressistä ja siitä, että asiakkaan hoitaminen edellyttää ristiriitaisten eettisten asioiden sietämistä. Itseohjautuvuuden kasvaessa tarvitaan kykyä johtaa nuoria ja iäkkäitä työntekijöitä samaan suuntaan. Iäkkäämpien työntekijöiden kokemukset asiakkaista, toimintaympäristöstä, tuotteista ja palveluista lisäävät parhaimmillaan nuorten työtekijöiden psykologista turvaa. Nuoret kaipaavat hiljaisen tiedon jakamista. Kokemusten mukaan työntekijöiden henkilöstölähtöisyyttä lisäisivät heidän päätösvaltansa lisääminen ja mahdollistaminen Nämä edellä mainitut havainnot ovat kertyneet Metropolia AMK:n ja Saimaan AMK:n Tuottavasti moninainen –hankkeessa. Kokemusten mukaan työntekijöiden henkilöstölähtöisyyttä lisäisivät heidän päätösvaltansa lisääminen ja mahdollistaminen. Tätä yritysten henkilöstö on Tuottavasti moninainen -hankkeen kehittämisprosesseissa usein itsekin toivonut. Onnistuminen edellyttää johtajuusmyyttien purkamista Tampereen työelämän tutkimuspäivillä 2019 keskusteltiin, mitä uudelta johtajuudelta itseohjautuvassa organisaatiossa edellytetään. Työelämältä vaaditaan johtajuusmyyttien ja kompetenssinäkökulmien purkamista. Osaamisen kumuloitumisessa ei ole kyse huippuyksilöistä, vaan työyhteisöissä olevasta yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Samassa tilaisuudessa pohdittiin uusia henkilöstöjohtamisen käytänteitä, kuten päätösten tekemisen neuvonpitoprosessia, jossa päätösten tekemisen keskiöön nousevat seuraavat asiat: kysytään ihmisiltä, joihin päätös vaikuttaa kysytään ihmisiltä, jotka tuntevat asiaa päätöksenteko tehdään edellisten perusteella (vrt. Salovaara & Vuori 2019). Lähteet: Bordi, Laura ym. 2019. Hyvinvointi digitalisoituvassa vanhustyössä. Selvitys. Tampereen yliopisto. Tampere, PDF-tiedosto. Luettu: 16.11.2019 Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2017. Itseohjautuvuus tulee, oletko valmis? teoksessa Martela & Jarenko (toim.). Itseohjautuvuus – Miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki. Alma Talent 2017. Salovaara, Perttu & Vuori, Johanna 2019. Työryhmä esitys Työelämän tutkimuspäivillä 2019. Tampere. Kirjoittaja: Marjatta Komulainen, VTM, MBA ja väitöstutkija, joka toimii johtamisen asiantuntija-lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa. Hän työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolisesti kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.
Työntekijyysosaaminen avaimena työn muutokseen
Työelämän muutoksessa yhä useampi työntekijä joutuu varmistamaan, että hänellä on vaadittavaa osaamista ja tarvittavat työelämätaidot sosiaali- ja terveysalalla, niin nykyisessä työssään kuin tulevaisuuden työtehtävissä. Tarvitaan yhä ennakoidumpaa toimintaa osaamisen varmistamiseksi. Työpaikasta riippumatta kaikilla täytyy olla mahdollisuus oppia uutta, jolloin organisaatioiden kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttää vahvaa panostusta osaamisen uudistamiseen. Työyhteisöjen kehittäminen tuottavuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua organisaation sisällä sekä yksilöllisen osaamisen että organisaation eri tasoille skaalautuvan osaamisen varmistamiseksi. (Mäkelä ym. 2019, Alanko ym. 2019) Tulevaisuuden työntekijyysosaaminen Optimoitu sosiaali- ja terveysalan (sote) ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus -selvityksessä (2018) on nostettu esille työelämätaitoina työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaaminen. Selvitys herättää kysymyksen siitä, mitä työntekijyysosaaminen voisi olla käytännön osaamisena. Tällainen osaaminen voisi tarkoittaa kykyä arvioida ja kehittää omia tietoja ja taitoja suunnitelmallisesti. Muuttuvat työtilanteet edellyttävät myös kykyä itsensä johtamiseen. Ehkä yksi keskeisimmistä taidoista on omasta ja työyhteisön työhyvinvoinnista huolehtiminen. Ei varmaankaan ole työpaikkaa, jossa valtavan kiireen ja paineen keskellä ei käytäisi jatkuvaa tasapainoilua jaksamisen ja hyvinvoinnin välillä. Työmarkkinakelpoisuus ja -kykyisyys edellyttävät puolestaan valmiuksia suunnitella omaa urakehitystä, jotta työntekijä säilyttäisi kilpailukykynsä työntekijänä ja työnhakijana. Tähän liittyy tänä päivänä vahvasti oman ammatillisen osaamisen markkinointi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Työntekijyysosaaminen sisältää myös yhteiskunnallisen muutoksen seuraamista ja asioihin puuttumista sekä vaikuttamista ennakkoon sosiaali- ja terveydenhuollossa tunnistettuihin muutoksiin. (Kangasniemi ym. 2018) Tämä tukee työntekijän kykyä selvitä muutoksen tuomasta epävarmuudesta, jonka resilienssin käsite pitää sisällä. Keskeiseksi resilienssin käsitteessä nousee niin ikään organisaation valmius ottaa maailma vastaan sellaisena kuin se tulee ilman paniikkia. Jos organisaatio tässä onnistuu, niin se tarjoaa mahdollisuuden selviytyä haastavista muutoksista, niin että työntekijöiden työhyvinvointi säilyy. (Janhonen 2019) Monialaisen yhteistoimintaosaamisen rakentuminen Teema, josta sosiaali- ja terveysalalla on keskusteltu useiden vuosien ajan, ja jota on yritetty ratkaista erilaisin toimintamallein, kuitenkaan siinä onnistumatta, on moniammatillisuus tai vaativampana muotona monialainen yhteistoiminta. Millaista osaamista se työntekijältä vaatii? Työntekijältä edellytetään taitoa työskennellä erilaisissa toimintaympäristöissä ja -kulttuureissa. Toisaalta työntekijällä tulisi olla osaamista verkostotyöskentelystä monialaisissa työryhmissä. Itseohjautuvuus ja itseohjautuvat työyhteisöt ovatkin nousseet keskiöön sosiaali- ja terveysalalla työmalleina. Tällainen toimintamalli edellyttää yhteisen työskentelyn taitoja sekä osaamista itseohjautuvaan monialaiseen ja -ammatilliseen yhteistyöhön että tiimityöhön. Kuinka omaa työtä kyetään integroimaan muiden ammattiryhmien työn rajapinnoille sekä miten tullaan tietoiseksi muiden toimijoiden osaamisesta ja työnkuvista sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreilla, on myös keskeinen perusta monialaisen yhteistyön onnistumiselle. Kangasniemi ym. (2018) tarkastelevat osaamista kolmen eri jaottelun pohjalta, jotka ovat jaettu osaaminen, integroiva osaaminen ja rajatyö osaaminen. Ne vaativat työntekijältä uudenlaista osaamista ja asennoitumista työn tekemiseen. Edellä mainitussa teoksessa osaamista kuvataan seuraavalla tavalla: Jaetulla osaamisella tarkoitetaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmiä koskevia asia- ja osaamissisältöjä sosiaali- ja terveyspalvelu järjestelmän toimivuuden takaamiseksi kuten asiakaslähtöisyys, palvelu/asiakasohjaus ja palvelutarpeen arviointi. Integroivassa osaamisessa eri ammattialojen ydinosaamisen avulla varmistetaan palvelujen oikea-aikaisuus ja jatkuvuus yhteistyön ja vastuullisen työnjaon kautta. Edellytyksenä tälle nähdään muun muassa eri ammattiryhmien ja palveluntarjoajien osaamisen tuntemista ja hyödyntämistä asiakkaan parhaaksi esimerkiksi ikääntyneiden hoidossa. Rajatyö osaaminen tarkoittaa perinteisten toimenkuvien ja tehtävien uudelleen muotoilua tai uusia ammattiryhmiä, jotka vastaavat sosiaali- ja terveysalan rajat ylittävien asiakkuuksien palvelutarpeeseen hyvän hoidon ja palvelun saatavuuden varmistamiseksi esimerkkinä maahanmuuttajien palvelut. Sujuva yhteistyö perustuu arvostukselle ja luottamukselle Työntekijyysosaaminen ja monialainen yhteistyöosaaminen edellyttävät aina toisten kunnioitusta, arvostusta ja keskinäistä luottamusta eri ammattiryhmien ammattiosaamiseen, niin että kaikki toimivat yhdessä asiakkaiden parhaaksi. Tasa-arvoisessa työyhteisössä itsensä johtaminen ja valmiudet tukea esimiehen muutosjohtamista nousevat arvoon arvaamattomaan. Jos organisaatio ei uudistu, se menettää ennen pitkää kilpailukykynsä. Uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa osaamista ja kyvykkyyksien kehittymistä pitää johtaa systemaattisesti niin nykyisten työntekijöiden uudistumisen kuin uusien osaajien rekrytointien kautta. Ne työnantajat voittavat, jotka vetävät puoleensa parhaat osaajat, jotka edelleen vauhdittavat uudistumista. Lähteet: Alanko, Leena & Hämäläinen, Mirja & Jousilahti, Julia & Leppänen, Juha & Neuvonen, Aleksi: Jatkuvasta oppimisesta totta - keskustelupaperi. 2019. Demos. SAK. Leena Alanko, Mirja Hämäläinen, Julia Jousilahti, Kangasniemi, Mari & Hipp, Kirsi & Häggman-Laitila, Arja & Kallio, Hanna & Karki, Suyen & Kinnunen, Pirjo & Pietilä Anna-Maija & Saarnio, Reetta & Viinamäki, Leena & Voutilainen, Ari & Walden, Anne 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018, aukeaa verkkosivulle valtioneuvosto.fi Mäkelä, Terhi & Laukkanen, Minna: Tulevaisuudentyöelämätaitoja ei opita luokkahuoneessa 2019, aukeaa verkkosivulle talouselama.fi Janhonen Minna: Resilientti organisaatio tekee tolkkua arjen kaaoksesta. 2019, aukeaa verkkosivulle nitor.com Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä ja Sotetie-hankkeen Metropolian projektipäällikkönä, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista. Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella ja Sotetie-hankkeen asiantuntijana, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista. - Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa valtakunnallisessa Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta (SOTETIE) –hankkeessa, joka käynnistyi syyskuussa ja jatkuu vuoden 2021 loppuun saakka. Hankkeessa kehitetään sähköinen tiekartta, joka tekee sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutuksen tarpeen arvioinnin ja opintojen löytämisen nopeaksi ja helpoksi. Linkki Sotetie-hankkeen sivulle, aukeaa verkkosivulle metropolia.fi
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.