Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: sairaanhoitaja

Terveyden edistäminen sairaanhoitajakoulutuksessa
4.6.2020
Mirjami Huuskonen & Arja Liinamo

On tärkeää ymmärtää, että vaikka sairaanhoitajan työ kohdistuu useimmiten yksilöön, työllä on merkittävä kansanterveydellinen vaikutus. Sairaanhoitajakoulutuksen tulee pystyä osaltaan vastaamaan kansanterveyden haasteisiin ja pyrkiä kouluttamaan hoitoalan ammattilaisia, joilla on osaamista terveyden edistämiseen. Hoitoalalla tarvitaan runsaasti tekijöitä nyt ja tulevaisuudessa. Sairaanhoitajien työolot, työhyvinvointi ja alan vetovoimaisuus puhuttavat paljon ja nämäkään eivät saisi jäädä huomiotta hoitotyön koulutuksessa. Sairaanhoitajien oma terveyden edistäminen on vähintään yhtä merkityksellistä kuin koko väestön. Sairaanhoitajat tulevat tarvitsemaan työssään entistä enemmän terveyden edistämiseen liittyvää osaamista ja tämä edellyttää terveyden edistämisen opetuksen vahvaa asemaa sairaanhoitajakoulutuksessa. Sairaanhoitajien ammatillinen osaaminen on tärkeä osa terveydenhuoltoa, koska sillä on vaikutuksia muun muassa potilasturvallisuuteen, kansanterveysongelmien ehkäisyyn ja terveydenhuollon kustannuksiin (², ⁷). Käynnissä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja palvelu-uudistus eli sote-uudistus luo uusia vaatimuksia sairaanhoitajan ammatilliselle osaamiselle (⁶, ⁸, ⁷) ja sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen kehittäminen voidaankin sanoa olevan osa sote-uudistusta (⁹). On tärkeää, että ammattikorkeakoulut ovat aktiivisesti mukana tässä kansallisessa, suuressa terveydenhuollon muutoshankkeessa, joka sote-uudistus on. Terveyden edistäminen edellyttää tietoa yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja niiden kautta vaikuttamisesta. Tietojen lisäksi tarvitaan taitoja, joilla luodaan luottamukseen perustuva yhteistyösuhde potilaan kanssa sekä vahvistetaan yksilöiden ja ryhmien omia voimavaroja. (¹¹) Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisen myötä sairaanhoitajat tulevat tarvitsemaan entistä monipuolisempia terveyden edistämiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Esimerkiksi omahoidon tukeminen lisääntyy sairaanhoitajan työssä jatkuvasti ja digitalisaation myötä palveluita tarjotaan monin eri tavoin. Omahoidolla tarkoitetaan potilaan itsensä toteuttamaa näyttöön perustuvaa hoitoa, joka on yhdessä ammattihenkilön kanssa suunniteltua ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa. Omahoidon tukemisessa ammattihenkilö toimii ikään kuin valmentajana. (¹²) Millaista osaamista terveyden edistäminen vaatii? Vaikuttava ja laadukas terveyden edistäminen edellyttää sen parissa työskenteleviltä oikeanlaista ja riittävää osaamista. Vaikuttavuutta ei voida saavuttaa ilman terveyden edistämisen asiantuntijuutta. Terveyden edistäminen ja sen kehittäminen vaatii, että osaamisalueet ovat selkeästi määritelty (¹⁰,¹). International Union for Health Promotion and Education (⁵) eli IUHPE on määritellyt terveyden edistämisen keskeiset osaamisalueet, joita on yhteensä 11 (kuvio 1). Määritelmän mukaan terveyden edistämisen ydinosaaminen perustuu eettiseen ja tiedolliseen osaamiseen, johon loput yhdeksän osa-aluetta nojaavat. Nämä osa-alueet ovat muutoksen mahdollistaminen terveyden puolesta puhuminen välittäjänä toimiminen viestintä johtaminen terveystarpeiden arviointi terveyden edistämisen suunnittelu toimeenpano tutkimus ja arviointi Terveyden edistämisen osaamisalueet sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa Vastikään julkaistussa pro gradu-tutkimuksessa Terveyden edistämisen osaaminen sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa selvitettiin, miten edellä esitetyt IUHPE:n määrittelemät terveyden edistämisen ydinosaamisalueet ja niiden osaamisvaatimukset näyttäytyvät sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmissa. (⁴) Pro gradu-tutkielman idea sai alkunsa Health Promotion Programme-hankkeesta (HPP), joka oli Tallinnan yliopiston Haapsalu Collegen, Haapsalun ammatillisen koulutuksen keskuksen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyöhanke. HPP -hankkeessa kehitettiin terveyden edistämisen opetussuunnitelmia IUHPE:n ydinosaamisalueiden sekä kansallisesti Suomessa ja Virossa kansanterveyden ammattilaisten ja asiantuntijoiden tunnistamien osaamistarpeiden pohjalta. (³) Pro gradu -tutkimuksen mukaan suomalaisten sairaanhoitajakoulutusten vuosien 2018-2019 opetussuunnitelmien opintojaksoissa oli tavoitteita liittyen kaikkiin terveyden edistämisen ydinosaamisalueisiin, mutta osaamisalueet painottuivat eri tavoin eri ammattikorkeakouluissa. Opetussuunnitelmissa korostuneet osaamisalueet olivat eettinen ja tiedollinen osaaminen terveyden edistämisen suunnittelu ja toimeenpano muutoksen mahdollistaminen Terveyden puolesta puhuminen, johtaminen ja välittäjänä toimiminen olivat vähiten esiin tulleita osaamisalueita. Tuloksista ilmeni, että terveyden edistämisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen tuli vähäisesti esille sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa, eikä tämä tue esimerkiksi kansallista tavoitetta terveyserojen kaventamisesta. (⁴) Lähteet Battel-Kirk B, Van der Zanden G, Schipperen M, Contu P, Gallardo C, Martinez A, Garcia de Sola S, Sotgiu A, Zaagsma M, Barry M. Developing a Competency-Based Pan-European Accreditation Framework for Health Promotion. Health Education & Behavior. 2012;39:672-680. Hahtela N, Meretoja R. Sairaanhoitajan työnkuvan muutokset sote-uudistuksessa. Tutkiva hoitotyö. 2017;15:36-37. Health Promotion Programme 2016-2019 verkkosivu, aukeaa toiseen palveluun Huuskonen M. Terveyden edistämisen osaaminen sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa: dokumenttianalyysi. Pro gradu -tutkielma (aukeaa PDF). Itä-Suomen yliopisto: 2020. International Union for Health Promotion and Education. Core Competencies and Professional Standards for Health Promotion (aukeaa PDF). Full version. April 2016. Juujärvi S, Sinervo T, Laulainen T, Niiranen V, Kujala S, Heponiemi T, Keskimäki I. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon murroksessa. Päätösten tueksi 3/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (aukeaa PDF). Kajander-Unkuri S. Nurce Competence of Graduating Nursing Students. Väitöskirja. Turun yliopisto: 2015. Maijala V. Health Promotion in Primary Health Care Registered Nurses’ Appointments. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto: 2016. Rautiainen E, Vallimies-Patomäki M, Aitamurto J, Merasto M, Moisio E-L, Tepponen M. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen –Kehittämisehdostukset tukemaan työelämän muutosta. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta. Hoitotyön jaosto. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:61 (aukeaa PDF). Shilton T, Howat P, James R, Hutchins C, Burke L. Potential uses of health promotion competencies. Health Promotion Journal of Australia.2008;19:184-188. Sosiaali- ja terveysministeriö. Koulutuksella osaamista asiakaskeskeisiin ja moniammatillisiin palveluihin. Ehdotukset hoitotyön toimintaohjelman pohjalta. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:7 (aukeaa PDF). Kirjoittajat Mirjami Huuskonen työskentelee sairaanhoitajana Peijaksen sairaalan sijaispoolissa. Työn ohella hän viimeistelee kansanterveystieteen maisteriopintoja Itä-Suomen yliopistossa sekä aloittelee ammatillisen opettajan pedagogisia opintoja Oulun ammattikorkeakoulussa. Kiinnostuksen kohteena Mirjamilla on terveyden edistäminen ja sen opetus ja kehittäminen. Vapaa-ajallaan Mirjami keskittyy omaan ja perheensä terveyden edistämiseen muun muassa lenkkeilemällä ja puuhailemalla lastensa kanssa. Arja Liinamo, Th, TtT, on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) ja projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on hyvin pitkä työkokemus terveyden edistämisen asiantuntija- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteen on erityisesti monialaisen terveyden edistämisen osaamisen ja toiminnan kehittäminen.      

Lue lisää

Sairaanhoitajaopiskelijat eri puolilla maailmaa – samanlaisia, mutta silti niin erilaisia
29.10.2019
Aija Ahokas, Eila-Sisko Korhonen, Leena Rekola

Sairaanhoitajaopiskelijoita on tutkittu Metropolia ammattikorkeakoulussa sekä kolmessa kumppanikorkeakoulussa Sri Lankassa, Kiinassa ja Japanissa. Tutkittaessa eri maiden opiskelijoiden taustatekijöitä, tuli esiin tilastollisesti merkittäviä eroja. Tässä blogimerkinnässä kuvaamme tutkittujen taustatietojen eroavuuksia eri maiden välillä tarkastellen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä sekä työskentelyä opintojen ohessa. Kuvaamme myös kunkin maan asiantuntijoiden reflektointia tuloksista.  Opiskelukulttuuri on sidoksissa yhteisön normeihin Tavolacci, Delay, Grigioni, Déchelotte & Ladner (2018) tutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoilla on jo opiskeluaikana kolmivuorotyöhön ja työn vaativuuteen liittyviä hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia  riskitekijöitä enemmän kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Siksi olisi tärkeää, että hoitotyön opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa otetaan huomioon opiskelu- ja työstressin sekä kolmivuorotyön aiheuttamat haasteet  terveyskäyttäytymiselle. Sairaanhoitajaopiskelijoita tulisi tukea koulutuksen aikana terveyskäyttäytymiseen, joka edistäisi terveyttä ja hyvinvointia, opintoja ja myöhemmin työssä jaksamista. Tulevassa ammatissaan opiskelijat toimivat terveyskäyttäytymisen  roolimalleina väestölle ja ohjaavat sekä opastavat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa ja terveyden edistämisessä (Klainin-Yobas & al. 2015 ja Tavolacci & al. 2018). Ohjauksen uskottavuuden näkökulmasta on tärkeää, että myös ohjaaja itse osoittaa omaavansa terveet elämäntavat  (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013). Havaintoja Suomesta Ajantasainen tieto opiskelijoiden elämäntilanteesta auttaa opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Seuraavia havaintoja on kertynyt suomalaisten opiskelijoiden parista: Viime vuosien aikana lähiopetuksen määrä on vähentynyt ja opiskelu on siirtynyt entistä enemmän verkko-ja digipainotteiseksi opiskeluksi.  Opiskelijoiden työskentely omissa opiskelijaryhmissään on pienentynyt ja siten ryhmistä ja omilta opettajilta saatava tuki on vähentynyt.  Tietokoneriippuvainen elämäntapa on vähentänyt arkiliikuntaa ja lisännyt niska- ja hartiaseudun ongelmia ja muuta fyysistä kuormitusta.  Opiskelijoiden opiskelu- ja elämäntilanteet ovat muuttuneet viime vuosina, ja yhä useampi opiskelija tekee töitä opintojensa ohessa rahoittaakseen opiskeluaan, mikä lisää stressiä. Vertailua neljän maan sairaanhoitajaopiskelijoista Metropolia ammattikorkeakoulu osallistui tutkimushankkeeseen, jossa kerättiin aineistoa neljästä eri korkeakoulusta: International Institute of Health Sciences (Sri Lanka) Peking University School of Nursing (Kiina) The University of Tokushima (Japani) Metropolia AMK (Suomi) Tutkimushankkeen aiheena oli sairaanhoitajaopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen. Tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden: terveyskäyttäytymistä elintapoja terveys- ja elämäntilannetta terveyspalvelujen ja terveysneuvonnan käyttöä sosiaalista tukea motivaatiota hoitotyön koulutuksessa kutsumusta sairaanhoitajaksi Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 795 opiskelijalta. Kysely sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä.  Suomalaisopiskelijoilla laajin ikähaarukka Vertailututkimuksen kyselyyn vastanneista opiskelijoista suurin osa oli ensimmäisen ja toisen lukuvuoden opiskelijoita (68% n=540) ja   iältään 18-27 vuotta (63%, n=504). 28-32 vuotiaita oli 27% (n=219) ja yli 48 vuotiaita 4% (n=34). Suurin osa oli ensimmäistä ammattiaan opiskelevia nuoria. Suomessa opiskelijoiden ikä vaihteli eniten. Suomalaiset opiskelijat olivat iältään 18-48 vuotiaita. Sen sijaan Kiinassa ja Japanissa opiskelijat olivat suurimmalta osalta 18-22 vuotiaita. Sri Lankassa pääosa opiskelijoista on 22-32 vuotiaita. Erot opiskelijoiden iässä maittain tarkasteltuna ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000). Sukupuolittuneisuus vallitsee yhä Tutkimus paljasti, että sairaanhoitajaopiskelijat olivat kaikissa maissa pääsääntöisesti naisia (83% n=667). Miehiä oli vain 17% (n= 127). Opiskelijoista miehiä oli eniten Kiinassa (n= 69/200), Japanissa vastaajista oli miehiä vain kahdeksan. Sri Lankassa ja Suomessa miesopiskelijoita oli kummassakin 25/200 opiskelijasta. Erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000) maittain. Opiskelevat nuoret harvemmin avioliitossa Kyselyn perusteella lähes kaikki (83% n=661) opiskelijat olivat naimattomia. Avioliitossa opiskelijoista oli 16% (n=126). Suomessa avioliitossa elävien opiskelijoiden määrä oli muita maita suurempi (n=108/202). Tätä selittänee, että suomalaiset opiskelijat olivat iältään vanhempia ja ikäjakauma moninaisempi. Noin puolet opiskelijoista (55% n=436) ilmoitti elävänsä yhdessä perheen kanssa. Japanissa ja Kiinassa opiskelijoista lähes puolet, Sri Lankassa lähes kaikki ja Suomessa vain muutama eli perheen kanssa. Erot maiden välillä olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000). Opintojen ja palkkatyön yhdistäminen vähäistä Neljää maata vertailtaessa, kaikista opiskelijoista pieni määrä teki opiskelun ohella kokopäivätyötä (n=96/795) ja noin puolet keikkatyötä. 40% opiskelijoista ei työskennellyt palkallisessa työssä opintojen aikana. Maittain tarkasteltuna Kiinassa (n=134/200), Japanissa (n=134/193) ja Sri Lankassa (n=101/200) opiskelijaa ilmoitti, että he eivät tee palkkatyötä opintojen aikana. Suomessa opiskelijat tekivät jonkin verran muita maita useammin keikkatyötä (n=148/202). Mitä tutkimustulokset merkitsevät eri maissa? Pyysimme hankkeessa mukana olevia henkilöitä reflektoimaan vertailututkimuksessa esiin tulleita eroja. Alla kumppanikorkeakoulujemme yhteyshenkilöiltä saatuja kommentteja eroihin liittyvistä näkökulmista. Kiina Kiinassa hakeudutaan perinteisesti korkeakouluun suoraan lukion jälkeen. Siksi suurin osa opiskelijoista on iältään 18-20 vuotiaita. Viime vuosina sairaanhoitajakoulutus on kehittynyt nopeasti ja yhteiskunnassa on syntynyt tarve erityisesti miessairaanhoitajille. Samaan aikaan perinteisen ajattelun muutoksen myötä, enää ei ajatella, että vain naiset voisivat hakeutua sairaanhoitajiksi. Siksi sairaanhoitajakoulut ovat lisänneet kiintiöitä ja yhä useammat miehet hakeutuvat opiskelemaan alaa. Japani Japanissa opiskelijat valmistuvat lukiosta maaliskuussa, jolloin he ovat yleensä 18-vuotiaita.  Sen jälkeen he aloittavat yliopisto-opiskelunsa huhtikuussa. Yleensä japanilaiset sairaanhoitajaopiskelijat ovat iältään 18-22 vuotiaita. Japanissa ajateltiin aiemmin, että sairaanhoito olisi naisten työtä, ja tämä ajattelu on edelleen voimassa. Kuitenkin, myös miesten määrä on alalla lisääntynyt.  Japanissa on työssäkäyviä sairaanhoitajia yhteensä 1 210 665, ja heistä miehiä 84 193. Miehiä on yhteensä 6,63 % kaikista sairaanhoitajista, lähihoitajista ja terveydenhoitajista (Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016).   Japanissa miesten hakeutuminen hoitotyöhön lisääntyi vuonna 1985 sen jälkeen, kun laki miesten ja naisten yhtäläisistä työllistymismahdollisuuksista perustettiin. Kyseinen laki “Equal Employment Opportunity of Men and Women ” kieltää miesten ja naisten välisen syrjinnän työpaikoilla ja kohtelee heitä tasa-arvoisesti palkkaamisen, palkankorotuksen, koulutuksen, eläkeiän ja eläkkeelle siirtymisen suhteen. Tokushiman yliopistossa sairaanhoitajakoulutuksen aloitti vuonna 2018 kaksi ja vuonna 2019 kolme miesopiskelijaa, naisopiskelijoita kumpanakin oli vuonna 70. Sri Lanka Myös Sri Lankassa sairaanhoidon opiskelijat ovat nuorempia kuin Suomessa.  Sri Lankassa julkisen sektorin oppilaitokset rekrytoivat 18–22-vuotiaita opiskelijoita, joista sairaanhoitajakoulutuksessa miesopiskelijoita on 5% standardien mukaisesti. Yksityisissä oppilaitoksissa ei ole tällaista standardia miesopiskelijoiden määrästä. Suomi Suomessa opiskelijat voivat aloittaa korkeakouluopinnot joko suoraan lukion tai vaihtoehtoisesti peruskoulun jälkeisen toisen asteen koulutuksen ja usean vuoden työkokemuksen jälkeen. Suomessa myös kannustetaan aikuiskoulutukseen ja sairaanhoitajatutkinnoissa on oma erillinen linja aikuisopiskelijoille. Monet aikuiset ammatinvaihtajat haluavat hakeutua ihmisläheiseen ammattiin. Itsenäistyminen, opiskelu ja asuminen Kiina Lukion jälkeen kiinalaiset opiskelijat tulevat yliopistoon kaikkialta maasta. Kiina on iso maa ja väestömäärä on suuri, ja vain muutamat paikalliset opiskelijat voivat jatkaa asumistaan perheidensä kanssa.  Vuokra kampuksilla on yleensä halvempaa kuin kampusten ulkopuolella, josta olisi vaikeampaa löytää asunto. Siksi suurin osa opiskelijoista asuu asuntolassa opintojensa aikana. Japani Japanissa Tokushiman yliopiston opiskelijat tulevat usein Tokushiman prefektuurin ulkopuolelta, joten he asuvat itsenäisesti poissa kotoa tai asuvat yliopiston asuntolassa. Myös opiskelijat, jotka tulevat Tokushiman prefektuurista, usein asuvat itsenäisesti, etenkin jos he tulevat kaupungin ulkopuolelta ja siten kaukaa yliopistosta. Sri Lanka Sri Lankassa melkein kaikki opiskelijat asuvat kotona. Opiskelijoilla on mahdollisuus asua kotona tai muuttaa sairaanhoitajakoulujen yhteydessä olevaan asuntolaan. Asuntolassa ei kuitenkaan ole pakko asua. Sri Lankassa opiskelijat valitsevat yleensä perinteisesti kotona asumisen. Suomi Suomessa opiskelijat pyrkivät itsenäistymään ja muuttamaan kotoa varhain. Lisäksi Metropolian opiskelijat tulevat eri puolelta Suomea, joten asuminen pois kotoa on opiskelijoille tyypillistä. Opintojen rahoittaminen Kiina Kiinalaisista opiskelijoista suurin osa keskittyy opiskeluunsa perheen tukemana tai valtion tuella, eivätkä he siksi tee töitä opintojensa aikana. Jotkut opiskelijat voivat kuitenkin työskennellä osa-aikaisesti omien taloudellisten tarpeidensa ja henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Vain pieni määrä opiskelijoita työskentelee kokopäiväisesti.  On huomattava, että useimmilla kiinalaisilla opiskelijoilla ei ole työkokemusta ennen yliopisto-opiskeluaan, johtuen yliopistojen pääsykoejärjestelmän ja osittain myös perinteisten arvojen takia. Japani Opintojen rahoittamisesta ei ole tarjolla paikallisen asiantuntijan tulkintaa. Sri Lanka Sri Lankassa opiskelijat opiskelevat kokopäiväisesti. Sen takia opiskelijoille ei ole sallittua toimia muussa ammatissa edes osa-aikaisesti. Suomi Suomessa korkeakouluopiskelijat yleensä tekevät töitä opiskelunsa ohessa. Tätä selittää myös asuminen poissa kotoa, kalliit vuokrat ja elinkustannukset pääkaupunkiseudulla. Lisäksi nuoret eivät halua ottaa opintolainaa ja velkaantua jo opiskelujensa aikana. Päätelmät Vaikka tilastollisesti merkittäviä eroja opiskelijoiden taustasta löytyikin, silti myös samanlaisuuksia löytyi. Kaikki opiskelivat samaa ammattia, ja suurin osa opiskelijoita olivat naisia. Suomalaiset opiskelijat erottuivat joukosta siten, että he työskentelivät enemmän opintojensa aikana ja asuivat yksin poissa kotoa sekä heidän ikäjakauma oli muita maita suurempi. Eroavaisuuksia selittivät kulttuuriset lähtökohdat. Voidaankin todeta, että vaikka opiskelijat olivat samanlaisia, he ovat silti niin erilaisia. Lähteet Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415. Klainin-Yobas, P., He, H-G., Lau, Y. 2015. Physical fitness, health behaviour and health among nursing students: A descriptive correlational study. Nurse Education Today. 35, 1190-1205. Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314. Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016 (Japan) Tavolacci. M.P., Delay, J., Grigioni, S., Déchelotte, P., Ladner, J. 2018. Changes and specificities in health behaviors among healthcare students over an 8-year period. PLoS ONE 13(3):e0194188 Kirjoittajat: Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana Metropolian Jatkuvan oppimisen palveluissa sekä lehtorina terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään. Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus- ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan. Leena Rekola työskentelee TKI-yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja.  Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa. Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.

Lue lisää

Onko sairaanhoitajan ammatti kutsumusammatti?
16.5.2019
Anita Näslindh-Ylispangar

Kutsumukseen liitetään toisinaan negatiivinen stigma ja vahva stereotypia siihen, että kutsumustyötä tekevät eritoten naiset itseään säästämättä, laadusta tinkimättä hiljaisina puurtajina hoitotyössä vanhusten ja vammaisten parissa. Vuodesta toiseen terveys- ja sosiaalialalle hakeutuu uusia ja innokkaita opiskelijoita. Nuorten ohella hakijoiden joukossa on varttuneita opiskelijoita, jotka haluavat vaihtaa alaa ihmisläheiseen ja merkitykselliseen työhön. Voisiko kyseessä olla kutsumus vai motivaatio eheytyä ihmisenä? Tässä blogitekstissä luon katsauksia siihen, hakeudutaanko hoitoalalle kutsumuksen vai muiden syiden vuoksi. Ja mitä kutsumus oikeastaan tänä päivänä onkaan? Ajatuksia ja tutkimuksia kutsumuksesta Filosofi Viktor E. Frankl (1984) kuvaa olemassaolon eksistentiaalista tyhjiötä, täyttymättömyyttä ja tyhjyyden tunnetta tilanteissa, joissa ihminen on toimeton ja vailla merkityksellisiä ihmissuhteita. Sen sijaan ihminen kokee eheyttä ja hyvinvointia silloin kun hänellä on tarkoitus ja tehtävä, jonka vuoksi elää. Lähimmäisenrakkauteen liittyvät vahvasti kutsumuksen ja diakonisen auttamistyön käsitteet, jotka ovat eettisen toiminnan ja auttamistyön merkittäviä peruslähtökohtia. Eräässä laadullisessa tutkimuksessa Malmin seurakunnassa (2003) vanhusasiakkaat (8) kuvasivat kutsumuksen työksi, joka tehdään ilolla niille ihmisille, jotka eniten tarvitsevat apua. Kutsumustyönä nähtiin konkreettiset arjen teot, talkoohenkisyys ja aito välittäminen. Seurakunnan diakoniatyöntekijät (8) puolestaan kokivat työllään olevan merkitystä ihmisen hyvinvointiin ja hyvään elämään. Eettisen toiminnan ja auttamistyön merkittäviä peruslähtökohtia ovatkin kutsumuksen ja diakonisen auttamistyön käsitteet (Näslindh-Ylispangar, A. 2012, 2008, 2003). Kirjallisuuden mukaan kutsumus voidaan kokea myös työssäjaksamisen perustaksi: kun oman työn ydin tunnistetaan ja siihen fokusoidaan osaaminen ja kokemus. Kutsumukseen perustuva työ voi olla myös oman alan kehittämistyötä, joka on tieteellisesti ja ammatillisesti korkeatasoista ja josta saadaan asianmukainen palkka. Esteenä kutsumukseen perustuvaan työskentelyyn nähdään kuitenkin usein huono esimiestyö sekä niukat resurssit, jolloin työntekijät joutuivat liikaa keskittymään taloudellisiin tarpeisiin hengellisten tarpeiden sijaan. Kokevatko nykyiset sairaanhoitajaopiskelijat kutsumusta ammattiinsa? Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä Terveyskäyttäytymisen tutkimuksessa (2018) selvitettiin terveyskäyttäytymisen ohella sairaanhoitajaopiskelijoiden (N=800) kutsumusta ja motivaatiota sairaanhoitajan ammattiin. Tutkimus toteutettiin Pekingin-, Tokusiman, Colombon yliopistoissa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Motivaatiota/kutsumusta ammattiin hakeutumiseen kysyttiin laadullisessa kysymyksessä, johon opiskelijat vastasivat avoimina vastauksina. Metropolian sairaanhoidon opiskelijoista yli puolet (n=111) kuvasi motivaatiotaan/kutsumustaan hoitotyöhön siten, että heillä ei ollut varsinaista kutsumusta vaan he halusivat työllistyä. He kokivat myös persoonina soveltuvansa sairaanhoitajan kiinnostavaan ja inspiroivaan ammattiin. Osallistuneista opiskelijoista 14 käytti sanaa “kutsumus” kuvatessaan hoitotyön hakeutumistaan. ”...halusin tehdä työtä, jossa voin tehdä konkreettisesti hyvää. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt enemmän saattohoitotyötä. Tosin siinäkin voin toteuttaa kutsumustani…..” ”...koen sairaanhoitajan työn todellisena kutsumuksena ja nautin työstäni kovasti.” ” Saan iloa ja voimia jaksaa, kun autan muita….” ”Ainut vaihtoehto omaksi ammatiksi.” Aineistosta yleisimmäksi perusteeksi hoitotyöhön hakeutumisessa kuvattiin halua auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä (n= 32), toiseksi yleisin hakeutumisen peruste alalle oli ammattiin/ professioon liittyvä lähtökohta. Tärkeänä perusteena kuvattiin myös työn merkityksellisyyttä itselle ja/tai yhteiskunnalle (n=13). Muut kuvaukset liittyivät motivaation katoamiseen opiskelun aikana (n=10). Sairaanhoitajaopiskelijat toivat esille sen, että halusivat olla avuksi ja olla toisten tukena silloin kun sitä tarvitaan. Omassa työssään he edistävät myös ihmisten hyvinvointia merkityksellisellä tavalla.   Kutsumus on saanut uusia merkityksiä Aineistosta voi päätellä ainakin sen, että ehkä tänä päivänä kutsumus saa erilaisia merkityksiä: ihmisläheinen, konkreettinen ilolla tehty työ koettiin edelleen merkityksellisenä yksilölle ja yhteiskunnalle sairaanhoitajaopiskelijoiden keskuudessa. Kutsumustietoisuus tänään tarkoittanee hoitotyössä sitä, että tulevat sairaanhoitajat ovat tietoisia työtehtävästään, he arvostavat omaa työtään ja kehittävät sitä. Kutsumus ei välttämättä enää merkitse pelkästään halua tehdä hyvää ja auttaa, vaan myös monia muita asioita. Liittykö kutsumukseen hiljainen tieto ammattiylpeydestä vai ammatti-identiteetistä? Vahvaa kansainvälistä yhteistyötä Tutkimushanke (2017-2018) oli osana kansainvälistä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkimusyhteistyötä, johon osallistuivat Metropolia ammattikorkeakoulu (Suomi),  Tokushiman yliopisto (Japani), International Institute of Health Science (Sri Lanka) sekä Pekingin Yliopisto, School of Nursing (Kiina). Kussakin maassa tutkittiin hoitotyön opiskelijoiden (N=800) terveyskäyttäytymistä sekä kutsumusta samalla terveyskäyttäytymisen mittarilla. Kukin kumppaniyliopisto haki itsenäisesti tutkimusluvat ja tutkimuksen eettisen arvioinnin omasta maastaan. Saadut tulokset julkaistiin itsenäisesti omassa maassaan, omalla kielellä. Tulokset esitettiin lisäksi Sri Lankassa konferenssijulkaisussa sekä esityksissä 11/ 2018. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettinen toimikunta sekä Metropolia myönsivät tutkimussuunnitelman perusteella tutkimusluvan 6/2018, Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan johtaja vuonna 12/ 2017. Kirjoittaja Anita Näslindh-Ylispangar (FT, TtM, erikoissairaanhoitaja-diakonissa) työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa palvelujohtajana. Mielenkiinnon kohteena hänellä ovat eettiset kysymykset johtamisessa, sotejohtamisessa, sekä väestön terveyskäyttäytyminen, vanhustyö että saattohoito.   Kirjallisuutta Ahokas A, Korhonen E-S, Rekola L, Näslindh-Ylispangar A (2018) Nursing Students’ Health Behaviour in Finland. BioInquirer Journal. The Official Publication of the International Institute of Health Sciences, Sri Lanka. November 2018, Volume 4, Issue I. Frankl VE. 1994. Ihmisyyden rajalla. Keuruu: Otava. Kettunen P. 2003. Hengellinen kokemus ja ihmisen kokonaisvaltaisuus. Teoksessa: Häyrynen S, Kotila H, Vatanen O. (toim). Spiritualiteetin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 361–379. Metzl J & Kirkland A. eds. 2010. Against Health. How Health Became the New Morality. New York: New York University Press. Näslindh-Ylispangar, A. (Director of the study), Korhonen, E-S. Ahokas, A. Rekola, L. Nursing  students’ health behaviour in Finland. SRI Lankan konferenssin abstrakti, marraskuu 2018. (IIIHS). Näslindh-Ylispangar A. 2003. Lähimmäisenrakkaus diakonisessa auttamistyössä. Diakonia-amk opinnäytetyö. Näslindh-Ylispangar, A. 2008. Men's Health Behavior, Helath Belives and Need for Health Counselling. A study amongst 40-year-old males from one Helsinki City region. University of Helsinki. Department of General Practice and Primary Health Care. Academic Dissertation. Helsinki University Printing House. Näslindh-Ylispangar, A. 2012. Vanhuksen terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäminen, Edita. Raatikainen R. 1997. Nursing care as calling. Journal of Advanced Nursing. 25; 6, 1111–1115. Sihvo J. Diakonia. 1969. Kutsumus ja ammatti. Porvoo: WSOY. Vieno, A., Villa, T. 2017. Opiskelijoiden hyvinvointitutkimukset.  Selvitys korkeakouluopiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia koskevista valtakunnallisista tiedonkeruista Suomessa.  Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2017. Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki. Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542.

Lue lisää