Avainsana: organisaatio

Asiantuntijatiimin ohjaaminen muutoksen jälkeen

19.11.2024

Organisaatiot ovat jatkuvassa muutoksessa, ja välillä monta muutosta toteutuu yhdellä kerralla. Miten itse itseään johtavan eli itseohjautuvan asiantuntijatiimin toimintaa voisi kehittää organisaatiomuutoksen jälkeen? Organisaatioiden muutos on osa tarpeellista sopeutumista toimintaympäristöjen muutoksiin. Se on normaalia kehityskulkua, vaikka juuri muutoshetkellä korostuu sen haasteellisuus. Toisaalta muutostilanteissa on tarve rakentaa yhteistä tahtotilaa, mutta usein muutosta ohjataan organisaation ylimmän johdon tasolta. Organisaatiomuutoksissa moni pienempi riviasiantuntijan tärkeä näkemys jää helposti suuremman kokonaisuuden jalkoihin. Muutokset eivät koskaan vastaa täydellisesti kaikkien organisaatiossa toimivien ihmisten toiveita ja odotuksia. Uudessa tilanteessa merkityksellisyyden kokemuksien syntymiseen tarvitaan ihmisen uskomatonta kykyä sopeutua uuteen. Muutostilanteiden jälkeen vallitsee hetkellinen hämmennys. Organisaation perustehtävä ja asiantuntijana työskentelyn tavoitteet eivät ole välttämättä kadonneet minnekään, mutta muutokset voivat tuntua pitkäänkin. Uuteen sopeutumiselle on annettava aikaa etenkin, jos lähityöyhteisö eli tiimi vaihtuu tai tehtävänkuva muuttuu. Pienempikin muutos voi rikkoa totuttuja rutiineja. Tiimin toimintakulttuuri muodostuu toimijoidensa näköiseksi Jokaiseen itseohjautuvaan asiantuntijatiimiin muodostuu ajan myötä toimintakulttuuria, jossa organisaation virallinen strategia ja kvartaalitavoitteet sekoittuvat päivittäisiin tehtäviin, kommunikaatioon ja yksilöiden välisiin henkilösuhteisiin. Toimintakulttuurin voi antaa muodostua ja elää omaa elämäänsä, tai sitä voi yrittää ohjata hienovaraisesti ja jalostaa tietoisesti. Muutosten aikana ja niiden jälkeen toimintakulttuuriin voi syntyä epämääräistä vastarintaa ja tyytymättömyyttä. Se voi olla oire, jolla ihmiset reagoivat pettymyksiin, joita muutokset ovat tuoneet. Mitä suuremmat odotukset, sitä suurempi riski on pettyä, jos muutos onkin jotain muuta kuin odotettiin. Siitä ei päästä itsekseen yli, vaan se on purettava käsiteltäväksi pienempinä palasina. Luottamuksellinen ja arvostava ilmapiiri mahdollistaa niin avoimen keskustelun ja yhteisen ongelmanratkaisun kuin uskalluksen rakentavan kritiikin esittämiselle. Olen toiminut vuoden 2024 alusta alkaen lähiesihenkilönä uudessa, hankeviestinnän ja julkaisutoiminnan palvelutiimissä, jonka jäsenet ovat itseohjautuvia asiantuntijoita. Tiimimme muodostettiin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintojen uudelleenorganisoimisen myötä. Toiminnan käynnistysvuosi on sujunut subjektiivisesti arvioituna yllättävän hyvin. Suurin kiitos siitä kohdistuu tiimin jäsenille, jotka kantavat vastuun oman tehtävänsä suorittamisen lisäksi osaamisensa ylläpitämisestä ja erilaisten kehittämistarpeiden tunnistamisesta. Organisaatiomuutoksen jälkeen tärkeintä on ollut selkeyttää tilanne ja tulkita yhdessä, mikä on uutta ja miten se vaikuttaa yksilöön sekä ryhmään. Olen esihenkilönä palveluammatissa, ja menestyäkseni tehtävässäni minun on tunnettava itseni ja ajattelumallini, sillä ne vaikuttavat toimintatapaani ja päätöksiini pintaa syvemmällä. Tiiminvetäjän tärkein tehtävä voi olla tiimin ohjaaminen yhteisesti määriteltyjä tavoitteita kohti. Joskus tämä voi vaatia erilaisten käytännön kysymysten selvittämistä. Useimmiten se kuitenkin on pysähtymistä hetkeen, ryhmän yhteisen edun ajattelemista tai yksilön kuuntelemista ja kohtaamista. Ilman säännöllistä vuorovaikutusta tiiminjäsenten kesken on vaikea löytää yhteisiä näkemyksiä pienempään tai isompaan asiaan. Tiimin jäsenten tuominen yhteen on itsenäisesti toimiville asiantuntijoillekin tärkeää. Samalla kun yhdessä kehitämme konkreettisesti palvelujamme tai prosessejamme, syntyy aina vertaisten välistä keskustelua, joka voi johtaa uusiin oivalluksiin. Tärkeää on, että asiantuntijan työpäivistä löytyy merkityksellisyyttä muutoksienkin jälkeen. Jaettu johtajuus tulevaisuuden asiantuntijatiimeissä Asiantuntijatiimillä voi olla isomman muutoksen jälkeen tavoitteet hukassa tai motivaatio kadoksissa, mikäli jälkitilanteita ei olla ohjattu riittävästi. On voitu unohtaa jättää aikaa muutoksen yhteisten merkitysten löytämiselle. Kollegat saattavat tulkita asioita keskenään eri tavoin. Johtamisvastuun uusien tiimien kehittymisestä voi ottaa virallinen johtaja tai asiantuntijoiden joukosta nouseva epävirallinen johtaja, johon muut asiantuntijat luottavat. Johtaja ei ole vain organisaation hierarkiassa sijaitseva vastuurooli, vaan toimija, jonka tehtävänä on luoda puitteet asiantuntijatiimien kukoistukselle. Itseohjautuvien asiantuntijatiimien voimavara on yhteisesti jaettu ymmärrys tulevaisuuden tavoitteista, johon kuuluu myös käsitys oman työn merkityksestä ja arvosta. Työtä tekemällä edistetään yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Jokaisen tiimissä työskentelevän asiantuntijan työnkuva voi olla erilainen, mutta yhdessä nämä tehtävät muodostavat toimivan kokonaisuuden, joka on edistää tavoitteiden saavuttamista. Jokainen yksittäinen tehtävä ei nostata tekijässään välttämättä suurta intohimoa, mutta suorittaminen voi olla välttämätöntä, jotta laajempi kokonaisuus etenee. Asiantuntija tietää tämän, eikä lannistu rutiinitehtävistäkään. Hyvä organisaation strategia ei ole ympäripyöreä tai liian jäykkä, vaan sitä on mahdollista soveltaa erilaisten tiimien kohdalla eri tavoin painottaen. Johtajuuden mallit ja käytännöt ovat nekin jatkuvassa muutoksessa, ja käsitys johtajuudesta on moniulotteinen. Ehkäpä tulevaisuudessa johtajuus nähdään luontevammin tiimien yhteisenä prosessina, johon jokainen tiimin jäsen osallistuu tuomalla näkemyksensä ja osaamisensa päätöksentekoon mukaan. Yksi johtajaksi nimetty voi olla virallisesti vastuussa tehdyistä päätöksistä, mutta tiimin jokaisen jäsenen sitoutumista tarvitaan yhteisiin päätöksiin ja tavoitteisiin. Kirjoittaja Milla Åman Kyyrö on viestinnän asiantuntija ja työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2006. Hän on erikoistunut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden viestintään. Tikissä-blogin päätoimittajana hän aloitti vuonna 2018. Hän toimii hankeviestintä- ja julkaisupalvelut -tiimin esihenkilönä. Koulutukseltaan Milla on Master of Media Management (MA) ja kulttuurituottaja (YAMK). Kirjallisuus Schein, E. Organizational Culture and Leadership. John Wiley Sons Inc (2017).

Strategiset kyvykkyydet yrityksen kilpailuetuna

http://Shakkilauta%20ja%20nappuloita%20lähikuvassa,%20valkoinen%20kuningas%20kaatunut
27.5.2024
Helena Kuusisto-Ek

Strateginen johtaminen mahdollistaa yrityksen kilpailuedun tunnistamisen ja tulevaisuuskestävän toiminnan rakentamisen. Valittu strategia edellyttää kykyä viedä se käytäntöön ja useimmiten se tarkoittaa muutosta, uudistumista ja vanhoista toimintamalleista luopumista. Strateginen johtaminen liittyy tiiviisti muutosjohtamiseen ja organisaation transformaatioon, jonka edellytyksenä ovat ns. strategiset kyvykkyydet (strategic capabilities). Miten strategiset kyvykkyydet määritellään? Kyvykkyys nähdään aineettomana pääomana ja erityisesti organisaation osaamisena, joka vahvistaa organisaation kilpailukykyä. Tässä yhteydessä puhutaan myös ns. ydinkyvykkyydestä (core competency), joka tarkoittaa ylivoimaista osaamista verrattuna kilpailijoihin. 1 Tällöin keskeiseksi asiaksi muodostuu kyvykkyyksien ja osaamisen ennakointi, tunnistaminen ja kehittäminen liiketoiminnan tarpeita vastaavaksi. Strategiset kyvykkyydet puolestaan erottavat organisaation muista toimijoista ja niitä on vaikea kopioida. Ne ovat usein ns. dynaamisia kyvykkyyksiä, jolloin yritys muokkaa ja laajentaa resurssejaan vastatakseen muuttuvaan toimintaympäristöön. 2 Näitä voivat olla esimerkiksi kyky tarttua uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin muita nopeammin, yrityksen toimintamallin muuttaminen muita asiakaslähtöisemmäksi ja organisaatiokulttuurin valjastaminen tukemaan muutosta muista erottuen. Organisaation strategia ja toimintaympäristö määrittelevät sen, mitkä kyvykkyydet ovat tarkoituksenmukaisia eri tilanteissa. Mitä strategiset kyvykkyydet ovat käytännössä? Strateginen kyvykkyys varmistaa organisaation kilpailukyvyn pitkällä aikajänteellä ja sen varaan voidaan rakentaa toimintaa, joka luo lisäarvoa muista erottuvalla tavalla. Strategista kyvykkyyttä voidaan rakentaa yrityksen vahvuuksista käsin (inside-out), jolloin liiketoimintaa uudistetaan yhdistämällä ja uudistamalla nykyisiä kyvykkyyksiä uudella tavalla. Tästä voi olla esimerkkinä uudelle toimialalle laajentuminen nykyisiä resursseja uudelleenorganisoimalla tai uusien liiketoimintojen rakentaminen erilaisella ansaintalogiikalla. Toinen vaihtoehto strategisen kyvykkyyden rakentamiseen on mukautua toimintaympäristön tarpeisiin uudistamalla kyvykkyyksiä sen mukaisesti (outside-in). Tästä voi olla esimerkkinä liiketoiminnan laajentaminen verkostoyhteistyön ja uuden osaamisen avulla tai toiminnan uudelleen asemointi muuntamalla liiketoiminta vastaamaan uusia asiakastarpeita. Näissä tapauksissa strategisten kyvykkyyksien kehittäminen voi olla hidasta riippuen siitä millainen muutostarve on. Tämän vuoksi tähän pitää varata riittävästi aikaa, vähintään 3-5 vuotta tilanteesta riippuen. 3 Strategiset kyvykkyydet voivat liittyä teknologiaan, liiketoimintamalliin, verkostoyhteistyöhön, innovointikykyyn, ylivertaiseen osaamiseen asiakaslähtöisessä liiketoiminnassa, työntekijäymmärryksen tehokkaaseen hyödyntämiseen, toimintakulttuuriin ja muutoskyvykkyyteen. Näiden pohjalta voidaan rakentaa etumatkaa kilpailijoihin ja siten vahvistaa yrityksen strategista kapasiteettia (strategic capacity). Miten strategialähtöisistä kyvykkyyksistä tulee kilpailuetu? Strategialähtöinen organisaatio korostaa toiminnassaan onnistunutta strategian mukaista toimintaa, jossa uudistuminen ja strategian toteutus on varmistettu tunnistamalla strategiset kyvykkyydet. 4 Tämä edellyttää holistista näkemystä organisaation toiminnasta: toimialatuntemus, strategia, uudistuminen, kyvykkyydet ja toimintakulttuuri muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla luodaan kilpailuetua. Toimialatuntemus määrittää, minkälaisilla kyvykkyyksillä pärjätään tietyssä toimintaympäristössä. Strateginen johtaminen kuvaa sitä, millä keinoilla kilpailussa pärjätään ja mitä strategiassa kannattaa painottaa. Resurssipohjainen strategia-ajattelu korostaa osaamista keskeisimpänä kilpailutekijänä, jonka avulla koko organisaatio voi uudistua. Strategiset kyvykkyydet varmistavat sen, että strategia saadaan toteutettua ja koko organisaatiolla on valmius uudistua strategian mukaisesti. Toimintakulttuuri määrittää sen, tukeeko se strategian mukaista uudistumista vai onko se mahdollisesti este kyvykkyyksien hyödyntämiselle. Mikäli organisaatiolla on kilpailijoihinsa nähden suhteellisesti paremmat ja nopeammin kehittyvät kyvykkyydet, kyvykkyydet ovat sen strateginen kilpailutekijä. Strategisten kyvykkyyksien avulla varmistetaan strategian toteutus ja sen edellyttämä muutos ja uudistuminen. 5 Strategian käytäntöön viennissä voi kuitenkin jäädä liian vähälle huomiolle se, ovatko organisaation kyvykkyydet ja henkilöstön osaaminen riittäviä tulosten aikaansaamiseksi. Usein kuultu perustelu liittyy siihen, että kyvykkyydet ja osaaminen ovat asioita, joita on vaikea kytkeä strategisiin tavoitteisiin tai että ne ovat perinteisesti olleet henkilöstöjohdon vastuulla. Nämä teemat eivät myöskään välttämättä ole johtoryhmän agendalla strategiaa määriteltäessä, jolloin keskustelu ja syväymmärrys organisaation kyvykkyydestä ja henkilöstön osaamisesta voi jäädä vähäiseksi. Ne voidaan nähdä joskus pelkästään kulueränä, jolloin keskustelu aineettomaan pääomaan investoimisesta on uusi ja vaikutusten arviointi vaikeaa. Mitä osaamisintensiivisempi toimiala on kysymyksessä, sitä keskeisemmäksi nousee strategisten kyvykkyyksien tunnistaminen organisaatiotasolla. Sen lisäksi keskeinen asia on näistä johdettu osaamisen johtaminen: osaamisten tunnistaminen, osaamisen kehittäminen ja osaamisista luopuminen. Johtamistyön keskiöön nousee tällöin kokonaisvaltainen uudistumisen johtaminen, joka koskee koko organisaatiota. Kirjoittaja Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä ja tekee parhaillaan väitöskirjaa Tampereen Yliopistossa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Hän on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, osaamisen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Hän toimii UUTOS – Uusi työ ja osaamisen johtaminen -hankkeen asiantuntijana. Lähteet Barney, Jay B. (1991) Firm resources and sustained competitive advantage. Journal of Management 17:99–120. Eisenhart KM & Martin JA (2000) Dynamic capabilities: What are they? Strategic Management Journal 21: 1105–1121. Oiva Annukka (2007) Strategiakeskeinen kyvykkyyden johtaminen ja organisaation strateginen valmius. Väitöskirja. Oulun Yliopisto. Teece, D.J., Pisano, G. and Shuen, A. (1997). Dynamic capabilities and strategic management. Strategic Management Journal, 18, 509–533. Tanner, Riika (2024) Strategiasta käytäntöön. Helsinki. Alma Kiinnostaako tämä teema yritystäsi? Tule mukaan syksyllä 2024 jatkuvaan hankkeeseen. Lue lisää Uutos-hankkeen sivuilta.

Edelläkävijäorganisaatioissa keskitytään toimivan oppimiskulttuurin luomiseen

http://Viisi%20henkilöä%20yhden%20työpöydän%20äärellä.
29.8.2023
Kati Marin & Irina Tikka

Toimintaympäristön nopeiden muutosten ja aiempaa suuremman ennakoimattomuuden myötä yritysten tulee kiinnittää huomiota yhä systemaattisemmin osaamisen kehittämiseen ja mahdollistaa työpaikalla tapahtuva ketterä jatkuva oppiminen. Systeemisessä toimintaympäristössä tarvitaan nykyistä monimuotoisempaa ja yhteisöllisempää tietoa, jonka avulla pystymme hahmottamaan viheliäisten ongelmien keskinäisriippuvuuksia ja eri asioiden välisiä yhteyksiä (1). Ongelmia ei ratkota enää yksin. Organisaatioiden kehittyminen tapahtuu enenevässä määrin verkostoissa ja kompleksissa ympäristöissä, eikä välttämättä enää rakennukaan täysin yksilöiden ominaisuuksien varaan. (2). Osaamista, tietoa ja kokemuksia jakamalla syntyy ratkaisuja Käytäntöyhteisöt ovat yksi esimerkki verkostosta, jossa opitaan. Tunnusomaista niille on se, että yhteisöön kuuluvia ihmisiä yhdistää kiinnostus ilmiöön, jonka äärellä he työskentelevät ja ratkaisevat kompleksisia ongelmia. Yhteisön keskuudessa jaetaan tietoa, materiaaleja, kokemuksia sekä yleisesti omaa osaamista aiheesta. Käytäntöyhteisöllä ei välttämättä ole yhteisesti jaettua päämäärää tai toimeksiantoa. Yksilöt kokevat yhteisön merkitykselliseksi siksi, että se kokoaa samasta aiheesta kiinnostuneita ihmisiä yhteen ja auttaa oppimaan merkityksellisiä asioita omien työtehtävien tai intressien näkökulmasta. (3) Parhaimmillaan käytäntöyhteisö luo yhteisesti jaettua käsitystä ongelmista ja niiden ratkaisuista ja tukee näin yhteisten organisaatiotavoitteiden saavuttamista. Modernissa organisaatiossa oppiminen ei välttämättä olekaan niin suoraviivaisesti johdettavissa. Tärkeämpää on luoda edellytyksiä sille, että työntekijät ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, jakavat omaa osaamistaan ja hiljaista tietoa yhdessä tekemisen, keskustelujen sekä reflektion kautta. Opitut asiat ja uudet ratkaisut integroidaan organisaation rakenteisiin toimintamalleiksi, joiden kautta poisopitaan vanhasta ja sovelletaan uutta osaamista. (4) Tämän lisäksi, yritykset ja työntekijät hyötyvät myös siitä, että ne liittyvät osaksi ekosysteemejä. Niiden kautta yritykset voivat löytää aiempaa vaikuttavampia toimintatapoja ja puuttuvaa osaamista monimutkaisten ja liiketoiminnan kannalta oleellisten ongelmien ratkaisemiseen. (5) Edelläkävijäorganisaatioissa ei keskitytä enää vain kompetenssien johtamiseen vaan huomiota kiinnitetään toimivan oppimiskulttuurin ja -käytänteiden sekä verkostojen luomiseen (6). Verkostoituminen, ideoiden ristiinpölyttäminen ja reflektointi ei ole suoraviivainen prosessi. Siksi yritysten tulee uskaltaa antaa henkilöstölle aikaa ja lupa uuden oppimiselle. Opitaan arjessa –toimintamalli auttaa yrityksiä luomaan oppimista tukevan toimintakulttuurin Verkostoitumista ja yhteistä tiedon rakentelua voi edistää ja mahdollistaa erilaisten toimintamallien ja yhteiskehittämistä tukevien teknologioiden avulla. On tärkeää luoda toimintakulttuuria, jossa kysyminen, avun pyytäminen ja epäonnistuminenkin on sallittua. Turvallisessa ilmapiirissä ihmiset uskaltavat jakaa keskeneräisiäkin ajatuksia ja toisaalta haastaa rakentavalla tavalla toinen toistensa ideoita. Usein tämän kaltaiset rakenteet ja toimintakulttuuri ruokkivat työntekijöiden halua oppia uutta ja osallistua yrityksen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. (7) Metropolia on yhteistyössä kumppaneidensa kanssa kehittänyt työssä oppimiseen “Opitaan Arjessa -toimintamallin”. Sen tavoitteena on edistää tiimien oppimista työn arjessa sekä käynnistää yrityksen oppimista tukevan toimintakulttuurin kehittymisen. Toimintamallissa tiimi nostaa itse omasta työstään ajankohtaisen kehityskohteen ja sen ratkaiseminen muodostaa oppimispolun. Tukemalla koko tiimin oppimista lisätään sekä yksilöiden että työyhteisön osaamista. Yksilöisen ja työyhteisön osaamisen kasvattamisen lisäksi Opitaan Arjessa –mallin prosessi vahvistaa tiimien yhteisöllisyyttä ja yhteistyön sujuvuutta, osaamisen jakamisen kulttuuria ja työn merkityksellisyyttä. Työyhteisöjen ja tiimien muutosmatkaa tukevat Metropolia ammattikorkeakoulun asiantuntijat, jotka sparraavat ja fasilitoivat työn arjessa tapahtuvaa oppimisprosessia. He voivat tuoda Opitaan arjessa –mallin valmennuksen osaksi myös korkeakoulussa tuotettavaa uutta tieteellistä ja substanssitason näkökulmaa ja sisältöä. Toimintamallin prosessiin osallistuvia työntekijöitä voidaan palkita korkeakoulun myöntämillä osaamismerkeillä ja opintopisteillä. Toimintamalli on sovellettavissa eri kokoisissa ja eri toimialojen yrityksissä. Kirjoittajat Kati Marin toimii jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja kehittäjänä. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja kohta valmis tradenomi (YAMK). Työssään hän kehittää erilaisia uusia oppimispalveluita, jotka vastaavat työelämän ja sitä kautta ihmisten muuttuviin osaamistarpeisiin. Uudet oivallukset syntyvät yhdessä tekemisen ja erilaisten ajatusten ristiinpölyttämisen kautta. Tutustu Katin LinkedIn-profiiliin. Irina Tikka toimii osaamisen kehittämisen asiantuntijana Oppimisen verkostot ja palvelut -tiimissä. Hän tunnistaa oppimistarpeita ja kehittää oppimisratkaisuja Metropolian kumppaneille. Aiemmin hän on toiminut Metropoliassa muun muassa kansainvälistymisen, opetuksen suunnittelun ja liiketoiminnan kehittämisen tehtävissä. Koulutukseltaan hän on tradenomi (YAMK) ja kohta ammatillinen opettaja. Hänen intohimona on tukea muita menestymään osaamisen vahvistamisen, oppimisen ja oivaltamisen avulla. Tutustu Irinan LinkedIn-profiiliin.   Lähteet Joutsenvirta, M. (2022). Miten opitaan tulevaisuudesta käsin? Julkaisussa Työn tuuli. Kyvykkyyden johtaminen organisaation menestystekijäksi. (PDF) Viitattu 12.5.2023. Ryky, P. (2022). Oppimisen johtaminen : Teoreettinen katsaus klassikoihin ja uudempiin malleihin. (PDF) TYÖ2030 - Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma. Viitattu 12.5.2023. Wenger, E. (2004). Knowledge management as a doughnut: Shaping your knowledge strategy through communities of practice.  (PDF) Ivey business journal, 68(3), 1-8. Viitattu 12.5.2023. Nonaka, I., & Konno, N. (1998). The concept of “Ba”: Building a foundation for knowledge creation. (PDF) California management review, 40(3), 40-54. Viitattu 12.5.2023. Arola, M., Huttula, T., Jämsén, P., Kirjavainen, A., Mustikainen, H., Ranki, S., Santamäki, I., Vesa, A.-M. & Villanen, J. (2022). Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä. Uuden osaamisjärjestelmän kuvaus. (sitra.fi) Viitattu 12.5.2023. Mukamas (2019). Vaietaanko vai voitetaanko? Viisi jatkuvan työssäoppimisen edellytystä. (mukamas.fi) Viitattu 12.5.2023. Siikanen, R. & Härkin, J. (2022). Develop and maintain strategy-driven learning culture. Learning Built With a Purpose to Engage Learniners. (PDF) Viitattu 12.5.2023. -- Jos olet kiinnostunut ottamaan mallin avulla ensimmäiset askeleet kohti oppivan organisaation luomista, ota yhteyttä Irina Tikkaan (irina.tikka@metropolia.fi). Luodaan yhdessä toimivia oppivia organisaatioita.

Resilienssi lisää yritysten kehittymistä ja mahdollisuuksia

28.5.2019
Marjatta Komulainen

Organisaatioissa resilienssi tulee näkyväksi ihmistä arvostavassa kulttuurissa ja osallistavassa johtamisessa. Resilienssi (uudistumiskyky, muutosjoustavuus) on organisaatiolle myönteinen voimavara. Sen taustalla on ajatus organisaation aktiivisesta, jatkuvasta kehittymisestä ja kyvystä vastata toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin, jotka voivat olla yllättäviä. Resilienssi organisaatio kehittää uudistumiskykyään ja muutosjoustavuuttaan ennakoiden tulevaisuutta. Rakentamalla vuorovaikutteista organisaatiokulttuuria ei muodostu siiloja. Näin organisaation mahdollisuudet menestyä kasvavat. Organisaatioissa toimivat ihmiset on kohdattava tunteen tasolla. Vuorovaikutuksen tulee liittyä myös asioihin ja tilanteisiin, joita tuotamme kumppaniemme kanssa. Vuorovaikutus ja ennakointi ovat yhteistyötä On totta, että organisaation ilmapiiri, työhyvinvointi ja keskusteleva kulttuuri näkyvät ja heijastuvat asiakkaisiin. Kun organisaation johtamiskulttuuri on arvostavaa ja vuorovaikutusta riittävästi, se luo arvoa asiakkaille saakka.  Resilientti työyhteisö osaa katsoa tulevaisuuteen ja ennakoi sitä yhdessä. Ennakointi liittyy tyypillisimmin yrityksen ydintoimintaan tai asiakkaisiin. Resilienssiin kuuluu ympärille katsominen ja nähdyn pohjalta hahmoteltavat tulevaisuuden kehityspolut, skenaariot. Koko organisaation ennakointitaitoja voi lisätä esimerkiksi Sitran megatrendikorteilla tai muilla osallistavilla kehittämisen ennakointimenetelmillä.  Siiloutumisen tilalle kollektiivisen älyn hyödyntäminen Organisaatioita koskevat monet muutokset: suhdannevaihtelut, robotisaatio, digitalisaatio ja ilmastonmuutos. Haasteena ovat myös uudet tarpeet tuottaa palveluja asiakkaille. Parhaiten selviytyvät organisaatiot hakevat ratkaisuja vuorovaikutuksen ja yhdessä oppimisen avulla. Tavoitteena on ratkoa arkipäiväisiä asioita yhdessä. Vuorovaikutus lisää mahdollisuuksia muokata organisaatiokulttuuria, jossa siiloutuminen rikotaan. Vuorovaikutus hyödyntää työyhteisön kollektiivista älyä. Uudistumiskyky on erityinen voimavara sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksissa, joissa keskustellaan yhdyspintojen edistämisestä. Yhdyspinnoilla tarkoitetaan sellaisia palvelun tuottamisen alueita, joissa eri palvelun tuottajat kohtaavat suuren määrän asiakkaita. Yhdyspinnoilla palvelujen tuottajien on hedelmällisintä tehdä yhteistyötä ja varmistaa asiakaslähtöinen kehittäminen. Oman toiminnan arviointi on taitolaji Jatkuva oppiminen ja oman toiminnan arviointi suhteessa ympäristöön kuuluvat resilienssiä lisääviin taitoihin. Toiminta on tuottavaa, kun pikaratkaisujen lisäksi pysähdytään yhdessä oppimaan ja arvioimaan omaa toimintaa. Resilienssiä syntyy, kun tilannekohtaisten pikaratkaisujen lisäksi pysähdytään yhdessä analysoimaan ongelmia ja haetaan ratkaisuja osana yrityksen kokonaisuutta. Organisaation toiminnan kehittämisessä haastena ovat ennalta suunnitellulta työltä aikaa vievät tulipalojen sammuttamiset. Yhteiset kehittämistilaisuudet organisaation avuksi Resilienssi on käsite, josta puhutaan yritysten ja organisaatioiden ja johtamisen kehittämisen yhteydessä. Tuottavasti moninainen -hankkeessa rakennettu organisaatioiden kehittämisprosessi tarjoaa mahdollisuuden kehittää työyhteisön resilienssitaitoja. Kehittämisprosessin pajat tarjoavat mahdollisuuden tarkastella häiröitä tai sujumattomuuksia yhdessä. Lue lisää Tuottavasti moninainen -hankkeen kotisivuilta. Lähteet Jauhiainen, Minna. 2018. Organisaation resilienssi ja kestävä tuottavuus. Työelämän tutkimuspäivät. Työterveyslaitos. https://www.slideshare.net/tyoterveyslaitos/organisaation-resilienssi-ja-kestv-tuottavuus Kirjoittaja Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters´ tutkinnot. Hän on johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, ja väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.