Avainsana: opiskelijat
Audiovisuaaliselle alalle kaivataan avoimempaa rekrytointia
Audiovisuaalisella alalla on puhuttu viime vuosina paljon tekijä- ja osaajapulasta. Kovin pula on ollut etenkin kokeneista erityisosaajista (1). Samaan aikaan uraansa aloittelevien nuorten työntekijöiden on kuitenkin ollut vaikeaa löytää tietään työelämään. Etenkin jos kontaktiverkostot ovat jääneet opintojen aikana puutteellisiksi ja työkokemusta ammattituotannoissa ei ole kertynyt riittävästi, työllistyminen on ollut usein hyvin hankalaa. Av-alan toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana. Ajanjaksoa ovat kuvanneet jyrkät suhdannevaihtelut laidasta laitaan. Suurista tuotantovolyymeistä, työvoimapulasta ja ylikuumenemisesta on päädytty nopeasti tilanteeseen, jossa tuotantoja siirretään, peruutetaan tai ei edes aloiteta (2). Samalla av-alan mahdollisuudet työllistää nuoria työntekijöitä ovat heikentyneet. Hankalinta työllistyminen on ollut laskusuhdanteen aikana, jolloin tuotantoja on vähän ja tuottajat välttävät kaikkia taloudellisia ja tuotannollisia riskejä – eli tuoreita, vielä vähän epävarmoja ja edelleen ammattiaan opettelevia työntekijöitä. Tieto av-alan työpaikoista kulkee sisäpiirissä Metropolian Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -ESR-hankkeessa on etsitty keinoja, joilla audiovisuaaliselle alalle valmistuneet alle 30-vuotiaat nuoret pääsevät paremmin ja nopeammin työelämään. Hankkeessa on haastateltu 25 työelämän edustajaa ja 30 vastavalmistunutta tai uransa alkuvaiheessa olevaa nuorta av-alalle työllistymisestä (3, 4). Haastattelujen perusteella työllistymisen pullonkaula on av-alan rekrytointikäytäntöjen vanhanaikaisuus. Tällä hetkellä tieto työpaikoista kulkee pääosin vain alan sisällä ja rekrytoinnit tehdään käsinpoiminnalla. Rekrytointipäätökset perustuvat pitkälti rekrytointia tekevien henkilöiden omiin verkostoihin ja kokemuksiin tai niin kutsuttuun puskaradioon eli kollegoiden antamiin suosituksiin. Vain harvoista työpaikoista ilmoitetaan julkisissa tai puolijulkisissa kanavissa. Merkittävin julkinen rekrytointipaikka on Facebookin TV-friikuille töitä -ryhmä, jossa haetaan tyypillisesti työntekijöitä lyhyille keikoille ja jossa työnhakijat voivat esitellä itsensä. Työnantajat ja työntekijät näkevät rekrytoinnin eri tavoin Haastatellut työnantajat pitävät av-alan rekrytointikäytäntöjä suhteellisen toimivina. Verkostot ja suositusjärjestelmä auttavat työnantajien näkökulmasta hallitsemaan rekrytointeihin liittyviä riskejä. Toisaalta on havaittavissa, että alan rekrytointimenetelmät ovat kuormittavia, nopeatahtisia ja tieto työpaikoista liikkuu vain verkoston sisällä. Tästä seuraa etenkin uusia työntekijöitä koskettava vaikeus päästä sisään alan työelämään. Sen sijaan av-alaa vasta opiskelevan tai alalle juuri valmistuvan näkökulmasta työllistyminen ja rekrytointi vaikuttaa sekavalta ja sattumanvaraiselta prosessilta. Moni äskettäin valmistunut nuori kokee alan sisäänpäin lämpiäväksi. Suurin osa haastatelluista nuorista mainitsee, että alan työpaikoista on hyvin tai melko vaikeaa löytää tietoa. Nuoret ovat kokeneet, että työnantajiin on vaikea saada kontaktia, työpaikat ovat piilossa ja rekrytointi tapahtuu sisäpiirissä. Työhakemuksista ei anneta palautetta, kyselyihin ei vastata tai rekrytoinnissa ei keskitytä yksilön ominaisuuksiin. Nuoret odottavat työnantajilta aktiivisuutta Re:connect-hankkeen havaintojen mukaan av-alan rekrytointikäytäntöjä tulee kehittää ja monipuolistaa, jotta mahdollisimman monella olisi todellinen mahdollisuus hakea ja saada töitä. Hankkeen haastattelemat nuoret toivovat työnantajilta parempaa kommunikaatiota, empatiaa ja inhimillisempiä työsuhteita avoimempaa rekrytointikulttuuria, jotta uudet tekijät pääsisivät töihin helpommin enemmän työmahdollisuuksia vähäisellä kokemuksella töitä hakeville. Nuoret peräänkuuluttavat työnantajien omaa aktiivisuutta uusien tekijöiden etsimisessä. Etenkin nuoret toivovat, että työnantajat kutsuisivat työhaastatteluihin ja antaisivat palautetta, vaikka ei tulisikaan valituksi työhön. Läpinäkyvä ja inklusiivinen rekrytointikulttuuri on myös tuotannon etu Suljetun tuttavapiirin suosituksiin perustuva rekrytointikulttuuri on osa suurempaa ongelmaa, jossa erilaisista taustoista tulevat ihmiset eivät pääse osallisiksi tai työllisty. Av-alan epätasa-arvo ja moninaisuuden puute ovat olleet viime vuosina aiheina useissa hankkeissa ja tutkimuksissa, niin työntekijöiden, rahoituksen kuin sisältöjenkin näkökulmasta (5, 6, 7, 8, 9). Verkostojen ja suositusjärjestelmän rinnalle olisi aika saada läpinäkyvämpiä ja inklusiivisempia toimintatapoja. Näitä voisivat olla: julkisten tai laajasti käytettyjen rekrytointipalvelujen hyödyntäminen somejäteistä riippumaton alan oma rekrytointialusta ammattimaisten rekrytointiagenttien hyödyntäminen. Rekrytoinnin ulkoistamista pidetään yleisesti liian kalliina tuotannolle, mutta samalla ollaan valmiita maksamaan rekrytointeja tekevälle omalle työntekijälle. Kun tuotantopäätöksiä tehdään hyvinkin viime hetkellä ja rekrytoinnit pitää saada hoidettua jopa parissa viikossa, ammattimainen rekrytointiagentti voisi suoriutua tehtävästä nopeammin ja tehokkaammin ja ennen kaikkea minimoida rekrytointeihin liittyviä riskejä. Kirjoittajat Antti-Veikko Salo on Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hankkeen projektipäällikkö ja taustaltaan elokuvatuottaja. Aura Kaarivuo on Metropolian elokuvan ja television tutkinto-ohjelman tutkintovastaava ja on toiminut Re:connect-hankkeen projektikoordinaattorina. Lähteet Business Finland (2021). Kotimainen av-ala kiihtyvässä muutoksessa. Pula osaajista kasvun esteenä (businessfinland.fi). Toimialaselvitys 6/2021. Haapalainen, M. 2023. Tv-kanavat ja suoratoistopalvelut ovat rahavaikeuksissa ja hallitus poisti tuotantokannustimen. Miten käy suomalaisten tv-alan ammattilaisten? (journalisti.fi). Verkkouutinen. Journalisti 13.10.2023. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke (2023 a). Kysely tuotantoyhtiöille. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke (2023 b). Valmistuneiden opiskelijoiden haastattelut. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Diversiteetti audiovisuaalisella kentällä -työryhmä (2023). Roolihahmojen diversiteetti suomalaisissa television draamasarjoissa ja elokuvatuotannoissa vuonna 2022 (pdf). Tilasto. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Maskulin, Nina & Reinola, Kirsi (2020). Action!-hanke. Kyselyraportti täydennyskoulutustarpeista ja tasa-arvon toteutumisesta av-alalla (urn.fi). Aalto-yliopiston julkaisusarja TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI 4/2020. Savolainen, Tarja (2017). Sukupuolten tasa-arvo elokuvatuotannossa – Julkisen rahoituksen jakautuminen (pdf). Cuporen verkkojulkaisuja 43. Helsinki: Cupore. Tenkanen, Tiina (2022). Av- ja elokuva-ala vaatii tasa-arvoa ja moninaisuutta (teme.fi). Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton verkkojulkaisu Meteli 6.4.2022. Women in Film & Television Finland (2023). Mikä on WIFT Finland? (wift.fi). Re:connect-hankkeen johtopäätökset koottuna yksiin kansiin: Osaajapulaa ja työttömyyttä – Nuorten mutkikas tie av-alalle (theseus.fi)
Vetovoimaprojekti paljasti ammattikorkeakouluopiskelijoiden mielikuvat huolinta- ja logistiikka-alasta
Osaavasti hoidettu vienti ja tuonti ovat maamme talouden voimavara. Ulkomaankaupan sujuvoittamisessa huolitsijoilla on keskeinen rooli, ja heidän käsittelemänsä tavaran arvo on vuosittain 70–100 miljardin euron luokkaa. Alalla toimii noin 300 yritystä ja yli 4000 työntekijää. Yksi tulevien vuosien haaste on osaavan henkilökunnan saatavuus. Nuoret eivät aina hahmota alaa ja sen mahdollisuuksia. Siksi he eivät ehkä valitse tutkintoonsa huolinnan ja logistiikan opintoja. Kun pääkaupunkiseutu edustaa Suomen logistiikan merkittävää solmukohtaa, Metropolia ja Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitto ovat tehneet yhteistyötä alan vetovoiman lisäämiseksi ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Ratkaisuna laaja-alainen ja pitkäjänteinen kehittämistyö Metropolia on panostanut vuodesta 2019 alkaen logistiikka-alan opintotarjontaan, alan näkyvyyteen opiskelija-arjessa, nuorten asenteisiin luoda ammattiura logistiikan ja huolinnan parissa sekä siihen, että taustasta tai tutkinnosta riippumatta kenellä tahansa Metropolian opiskelijalla on mahdollisuus valita opintojensa osaksi alan kursseja. Tulokset ovat tulleet näkyviin monessa eri muodossa. Metropoliassa on ollut tämän yhteistyön ansiosta tarjolla esimerkiksi vuodesta 2020 alkaen vapaasti valittavina opintoina verkkopohjainen viiden opintopisteen laajuinen opintojakso Logistiikan perusteet. Sen ideana on ollut, paitsi antaa alasta perusteiden hallinta, myös räätälöidä oppimistehtävät osallistujan tutkinnon perusteella. On tärkeää, että vaikkapa kulttuurituotannon tai vaatetusalan opiskelija tunnistaa tulevan ammattinsa mukaisia logistiikan ilmiöitä siinä missä tuotantotalouden tai rakennusalankin opiskelija omiaan. Heti ensimmäisellä kerralla kurssille ilmoittautuneiden koulutustaustat olivat moninaiset: autotekniikasta 23 konetekniikasta 5 bio- ja kemiantekniikasta 4 rakennus- ja talotekniikasta 9 rakennusalan työnjohdon tutkinnosta 2 sähkö- ja automaatiotekniikasta 8 energia- ja ympäristötekniikasta 4 muotoilusta 1 kulttuurituotannosta 4 esitys- ja teatteritekniikasta 2. Tarve tietää logistiikasta ja huolinnasta on ollut siis huomattavan laajaa. Lisäksi ajasta ja kampuksesta riippumaton suoritustapa on koettu motivoivalta. Logistiikan maailma integroitu opetukseen Yhtenä tärkeänä päämääränä yhteistyössä on ollut kehittää alan tunnettuutta Metropoliassa, lisätä työelämäyhteyksiä ja luoda opintotarjontaa, jossa hyödynnetään valmista alan keskeistä ja jatkuvasti päivittyvää materiaalia. Yksi tällainen materiaalipankki on Reijo Rautauoman säätiön rakentama ja ylläpitämä verkkosivusto Logistiikan maailma, jossa käy vuosittain yli miljoona alalta tietoa ja hyviä käytäntöjä etsivää vierailijaa. Sivusto on Suomen käytetyin logistiikan perustietojen tietolähde ja siksi myös opiskelijoiden työelämävalmiuksien kannalta se on tärkeä tuntea. Metropoliassa sen hyödyntämistä on suunniteltu pedagogisesta näkökulmasta, sillä kokonaisuutena se on liian laaja opiskelijoiden suoraan omaksuttavaksi. Video- ja Jodel-kampanja alan vetovoiman lisäämiseksi Helmi- ja huhtikuun välillä 2023 Metropolia toteutti sosiaalisen median kampanjan, jonka tavoitteena oli kirkastaa nuorten mielikuvia logistiikka- ja huolinta-alasta ja tehdä siitä vetovoimaisemman. Metropolian elokuvaopiskelijoilta tilattiin video, jonka he toteuttivat käsikirjoituksesta alkaen ja jonka ideana oli saada tarinankerronnan avulla viesti huolinnasta ja logistiikasta varteenotettavana asiantuntija-alana tekijöiden itsensä ikäisille nuorille. Tuloksena tuli ammattitasoa vastaava, teknisesti korkeatasoinen 2:21 minuutin mittainen Munat matkaan – Eggs on the Road, Metropolian Youtube-kanavalla helmikuun alussa julkaistu video sai kuukauden sisällä yli 1300 katsojaa. Samalla viestintää toteutettiin monipuolisesti Metropolian sosiaalisen median kanavissa. Huumoria ja tarinallisuutta sisältävää videota markkinoitiin pääasiassa nuorten suosiman Jodel-sovelluksen kautta. Jodelissa hyödynnettiin myös kyselyitä ja logistiikka-alan opettajien läsnäoloa interaktiivisuuden saavuttamiseksi. Kampanjan toteuttajaksi palkattiin työharjoitteluun Metropolian graafisen suunnittelun opiskelija Tia Tast, joka kohderyhmään itse kuuluvana pystyi varmistamaan, että kampanjassa hyödynnettiin oikeita ratkaisuja. Hän suunnitteli kampanjaa varten kuvakkeita, infograafeja ja display-videoita. Räätälöity kysely alan houkuttelevuudesta Loppukeväästä 2023 Metropolia toteutti laajan kyselyn opiskelijoilleen. Tavoitteena oli selvittää, millaiset mielikuvat opiskelijoilla oli alasta kolmen vuoden mittaisen logistiikan ja huolinnan vetovoimaprojektin jälkeen. Oliko opintojen aikana tullut esiin uramahdollisuudet alan yrityksissä? Millaiset tehtävänimikkeet koettiin houkutteleviksi ja mitkä eivät herättäneet kiinnostusta? Millainen aloituspalkka oli opiskelijoiden mielestä sekä kilpailukykyinen että realistinen? Lisäksi kysyttiin, tunsivatko opiskelijat Logistiikan maailma -sivustoa ja miten Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitto ry voisi kehittää yhteyksiään Metropolian opiskelijoihin. Sähköisen kyselyn rakentamiseen panostettiin erittäin paljon. Jos kysymykset ovat epämääräisiä, myös vastaukset ovat sellaisia. Jos kysely on vaivalloinen ja pitkä, vastauksia tulee niin vähän, ettei niiden avulla pysty tekemään analyysia. Jos opiskelijat pitävät kyselyä hutaisten tehtynä, he saattavat vastata samalla mitalla ja vastata huvikseen mitä sattuu. Liian usein törmää kyselyihin, joiden kohdalla ei ole riittävän huolellisesti mietitty sitä, mitä kullakin kysymyksellä tavoitellaan. Sanamuodoilla ja itse kysymyssananalla on väliä. Avovastausmahdollisuuksienkin liiallinen viljely vesittää tarkoituksen, sillä yleensä vain kaikkein innokkaimmat tai kaikkein kielteisimmin asiaan suhtautuvat jaksavat tuottaa arjen keskellä aiheesta omaa pohdintaa. Muut jättävät avokysymyksiin helposti kokonaan vastaamatta. Kyselyn toteutus ja tulokset tekniikan ja liiketalouden opiskelijoiden osalta Metropolian kysely lähetettiin harjoitteluinsinöörien, opinto-ohjaajien tai tutkintovastaavien kautta kaikille tekniikan ja liiketalouden opiskelijoille. Kulttuurialan opiskelijat tavoitettiin sen opiskelijayhdistys Demoni ry:n Instagram-tilin kautta. Tällä kertaa kyselyä ei ulotettu sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, sillä heille on suunnitteilla omaan alaan liittyvä toteutus logistiikan perusteista. Vastauksia kyselyyn tuli 288, mikä on erittäin hyvä määrä: tekniikasta 114 liiketaloudesta 85 kulttuurista 82 sosiaali- ja terveysalalta 7 siitä huolimatta, ettei kyselyä markkinoitu sinne. Kyselyyn vastanneet ovat iältään melko nuoria. Noin 75 % heistä kuuluu ikäryhmään 18–25-vuotiaat ja 26–35-vuotiaisiin noin 20 %. Valtaosa on taustaltaan ylioppilaita, mutta ammatillinen tutkinto löytyy neljänneksellä vastaajista. Noin 10 %:lla on jo taustallaan yksi korkeakoulututkinto. Kyselyn tulokset koottiin raportissa osittain yhteen ja osittain niputettiin tekniikan ja liiketalouden opiskelijat yhteen sekä kulttuuri- ja sote-alan opiskelijat omaksi ryhmäkseen. Tähän ratkaisuun päädyttiin siksi, että logistiikka-alan yritykset pitävät todennäköisesti tulevia insinöörejä ja tradenomeja keskeisimpänä rekrytointipohjana ja haluavat tutustua erityisesti heidän vastauksiinsa. On kuitenkin hyvä huomata, että niin kulttuurialalla kuin sosiaali- ja terveysalalla on ammatteja, joissa on tärkeä tietää ainakin perusteet logistiikasta ja huolinnasta. Vastaajien aiempi työkokemus on hyvin kirjava. Kymmenen vastaajaa kertoo toimineensa logistiikan parissa, heillä kaikilla tutkinnon alat vaihtelevat: International Business and Logistics, liiketalous, tuotantotalous, sähkö- ja automaatiotekniikka, viestintä, konservointi, kulttuurituotanto ja vaatetusala. Aiemmasta logistiikka-alan työkokemuksesta valtaosa oli varastoinnin tai kuljetusten parista, muut työtehtävät hajaantuivat yksittäisiin mainintoihin, kuten esimerkiksi lentorahtien suunnittelu tai työskentely terminaaleissa. Mielikuvat sanoista ”huolinta” ja ”logistiikka” Kysyttäessä opiskelijoilta mitä heillä tulee mieleen sanasta ”huolinta” tekniikan ja liiketalouden edustajien vastauksissa painottuivat kuljetusketjujen, lähetysten seurannan ja kuljetusten kustannustehokkuuden varmistukseen, raaka-aineiden kuljetusten, vastaanoton ja varastoinnin suunnitteluun, sujuvan ulkomaankaupan ja kuljetusten asiantuntijana toimimiseen sekä vientiin ja tuontiin liittyvien sopimusasiakirjojen ja tullauksen sujuvaan hallinnointiin liittyvät tehtävät. Vastaavasti mielikuvat sanasta ”logistiikka” toivat mieleen erityisesti tavaran ja siihen liittyvän tiedon liikuttamisen, varastoimisen ja perille toimittamisen sekä ahtaus-, rahtaus-, varastointi- ja jakeluliiketoiminnan kokonaisuuden. Tekniikan ja liiketalouden opiskelijoille ei ole Metropoliassa vastausten mukaan kerrottu erityisen aktiivisesti uramahdollisuuksista huolinta- ja logistiikka-alan yrityksissä. Viisiportaisella asteikolla (0= ei lainkaan, 1= vähän, 2=jonkin verran, 3= melko paljon ja 4=erittäin paljon) mitattuna keskiarvo oli 1,6 eli vastausvaihtoehtojen ”vähän” ja ”jonkin verran” keskivaiheilla. Vain osa alan ammattinimikkeistä kiinnostaa nuoria Kysyttäessä huolinta- ja logistiikka-alan korkeakoulutettujen ammattinimikkeistä ja niiden kiinnostavuudesta vastausten viesti oli erittäin selvä. Nimikkeellä on väliä. Huolitsija- ja rahdinkäsittelijä- nimikkeitä ei koettu vetovoimaisina tai nykyaikaisina, vaihtoehdoiksi toivottiin avovastauksissa englanninkielisiä Supply Chain Manager -tyyppisiä nimikkeitä. Jos esimerkiksi yritys haluaa rekrytoida insinööritaustaisia valmistumassa olevia opiskelijoita, tehtävänimikkeen jälkiosan kannattaa olla ”-insinööri”, esimerkiksi tyyppiä kehitysinsinööri, suunnitteluinsinööri ja niin edelleen. Myös päällikkötehtäviä pidettiin kiinnostavina, kuten nimikkeitä logistiikka-, palvelu-, terminaali- ja avainasiakaspäällikkö. Houkuttelevan alkupalkan haarukka maltillinen Vastauksissa kysymykseen ”Minkä suuruinen bruttopalkka (euroa/kk) olisi mielestäsi realistinen ja samalla kilpailukykyinen aloittavana asiantuntijana huolinta- ja logistiikka-alalla?” noin 42 prosenttia päätyi palkkatasoon 2500 ja 3000 euron välillä. 35 prosenttia vastanneista katsoi, että alkupalkan tulisi olla 3000 ja 3500 euron välillä ollakseen houkutteleva. Vastauksia lähemmin tarkastellessa on huomattavissa jonkin verran eroa sen suhteen, oliko vastaaja itse kiinnostunut urasta logistiikan ja huolinnan parissa. Jos selvästi suuntautui jollekin muulle alalle, niin silloin usein alkupalkaksi oli merkinnyt hieman alemman tason kuin mihin ehkä itse jollain muulla alalla tähtäsi. Alan kansainvälisyys tunnetaan hyvin Mielikuvat urasta huolinta- ja logistiikka-alalla liittyivät eniten kansainvälisyyteen, monipuolisiin urapolkumahdollisuuksiin, toiminnan näkemiseen tulevaisuuden alana ja tarjolla olevien työpaikkojen runsauteen. Vähiten paikkansa pitäväksi arvioitiin väittämä ”uraa huolinta- ja logistiikka-alalla arvostetaan”. Tunne arvostuksen puutteesta voi johtua siitä, ettei alaa vielä tunneta riittävästi yhteiskunnassa tai omien verkostojen parissa eikä niissä tunnisteta sen tarjoamia asiantuntijatehtäviä. Esimerkiksi Petri Laitinen ja Anna Haakana viittaavat vuoden 2021 blogikirjoituksessaan nuorten käsityksiä selvittäviin tutkimuksiin, joissa huolinta- ja logistiikka-ala on saanut kuvauksia kuten ”tylsää”, ”rekalla ajamista”, ”varastotyötä”, ”raskasta” ja ”ei tietoa”. Tällaisten mielikuvien viljely nuorten keskuudessa on harmillista, sillä ne ruokkivat tarpeettomasti aikansa elänyttä kuvaa alasta ja vaikuttavat siihen, ettei uskota alaa arvostettavan. Liiton opiskelijasivuille tarvitaan näkyvyyttä Varsinaisesti Metropolian huolinta- ja logistiikka-alan vetovoimaprojektiin ei ole kuulunut Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliiton (SHLL ry.) tunnettuuden lisääminen. Vastaajista 86,4 prosenttia ei ollut koskaan kuullut liitosta. Tulevaisuudessa SHLL voisi harkita näkyvyytensä lisäämistä opiskeluarjessa lähinnä siitä näkökulmasta, että sen sivuilla kuitenkin on hyödyllistä tietoa alasta yleisesti, mutta myös alan opiskelusta erityisesti (ks. Huolinta- ja logistiikka-alan opiskelu ja työtehtävät). Logistiikan maailma -sivustoa oli hyödyntänyt 37,2 prosenttia vastaajista ja sen lisäksi sen tunsi 11,5 prosenttia, vaikkei ollut toistaiseksi sitä käyttänyt. Opiskelijat antoivat myös vinkkejä SHLL:lle siitä, mitkä olisivat parhaat keinot tavoittaa heidät opiskeluvaiheessa. Huolinta- ja logistiikka-alan tehtävissä toimivien entisten opiskelijoiden vierailut Metropoliassa koettiin kaikkein tepsivimpänä tapana tavoittaa nykyiset opiskelijat. Metropolian kampuksille suunnatut rekrytointitapahtumat valmistuville ja ekskursiot huolinta- ja logistiikka-alan yrityksiin olivat suosittuja vaihtoehtoja. Sen sijaan sosiaalisen median vaikuttajien eli influenssereiden vinkit somessa eivät herättäneet opiskelijoissa positiivista vastakaikua ollenkaan. Kesätyöpaikkoja yritysten kannattaisi tarjota joko Metropolian sivujen työpaikkailmoitusten tai Metropolian opettajien, harjoitteluinsinöörien tai koulutussuunnittelijoiden kautta. Opiskelijat eivät niinkään pysty etsimään mahdollisuuksia yritysten omilta nettisivuilta eivätkä ehkä tunne tarpeeksi sellaisia alan yrityksiä, joista kannattaisi kysellä kesätyö- tai harjoittelupaikkaa. Sen sijaan valmistuneita kannattaisi houkutella töihin yleisten työpaikkasivustojen (esim. Oikotie, Monster, Duunitori), Metropolian opettajien tai rekrytointitapahtumien avulla. Kyselyn tulokset kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveysalan osalta Kulttuuri- ja sotealan opiskelijat eivät saa kyselyn mukaan tietoa opinnoissaan uramahdollisuuksista logistiikka-alan yrityksissä. Kysymyksen “Onko opinnoissasi kerrottu uramahdollisuuksista huolinta- ja logistiikka-alan yrityksissä?” vastausten keskiarvo jäi 0,5:een asteikolla 4=erittäin paljon, 0= ei lainkaan. Tekniikan ja liiketalouden alalla keskiarvo oli sekin matala (1,6), mutta selvästi kulttuuri- ja sotealaa korkeampi. Tämä saattaa olla tärkeä signaali niin Metropolialle kuin huolinnan yrityksille. Useat kulttuuri- ja sotealan vastaajien opiskelemat tutkinnot voisivat antavat hyvät valmiudet myös huolinta- ja logistikka-alan tehtäviin ja varsinkin kulttuurialan kielitaitoiset ja kurinalaisesti toimivat opiskelijat olisivat potentiaalista työvoimaa alalle. Kulttuuri ja sotealan vastaajien mielikuvia huolinta- ja logistiikka-alasta kartoittavassa kysymyksessä esiintyi useita “en tiedä” -vastauksia, mikä kertoo alan olevan tuntematon. Suosittujen ammattinimikkeiden lista oli sekin hyvin erilainen kuin tekniikan ja liiketalouden alalla: kolme eniten mainintoja saanutta työnimikettä olivat verkostosuunnittelija, HR-asiantuntija ja viestintäkoordinaattori. Ideoita yhteyksien tiivistämiseen ja alan tunnettuuden kehittämiseen Kyselyssä viimeisenä osiona oli mahdollisuus esittää vapaamuotoisesti toiveita Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitolle ja ehdottaa, miten se voisi kehittää yhteyksiään opiskelijoihin. Yhteensä 39 kommentista useat koskivat toivetta aidon rekrytointitapahtuman järjestämiseen niin että opiskelijoille tarjottaisiin konkreettista ymmärrystä urakehityksestä, siitä mistä pääsee aloittamaan ja mitä tarvitsee osata tullessaan alalle. Kommentit ja vinkit olivat usein toiveita kohdata eri alojen edustajia enemmän kampuksilla ja tapahtumissa, esimerkiksi: ”Osallistukaa korkeakoulujen ja opiskelijoiden järjestämiin tapahtumiin jollain tavalla." ”Mainostakaan alan työpaikkoja opiskelijoille. Kun alumneja kertyy enemmän alalle, niin maine opiskelijoiden keskuudessa kasvaa. Alumneja kannattaa myös yrityksissä ja liitossa hyödyntää, sillä he tuntevat Metropolian ja osaavat neuvoa miten luoda yhteyksiä korkeakouluun.” ”Moni muu liitto ständeilee koululla ja Metropolia jakaa liittojen tapahtumia tai muuta sisältöä. Nämä ovat näkyvyyden kannalta toimineet minulle.” Yhteistyön osalta toivottiin myös enemmän kontakteja opiskelijajärjestöihin: ”Järjestäkää tapahtumia opiskelijayhdistysten kanssa. Tulemalla esille näkyvyydellä tapahtumissa voi syventää pääsyään opiskelijoiden piireihin. Enemmän tukea opiskelijayhteistyötä tekeville henkilöille.” Opiskelijat suhtautuivat kaiken kaikkiaan myönteisesti alaan ja mahdollisesti lisääntyvään aktiivisuuteen, mitkä tavat sitten ovatkaan: ”Olisi ihan kiva kuulla tästä enemmän kuin nyt.” ”Enemmän toimintaa kampuksilla.” ”Käyttäkää henkilökuntaa apuna tiedon tarjoamisessa. Rekrymessut, harkkainssit ja Metropolian intranet (OMA) sekä opetussuunnitelmaan sidotut tapahtumat toimivat kanavana hyvin.” Ovi on siis saatu raolleen ja kaikkia osapuolia motivoivan yhteistyön työn avulla se saadaan tulevaisuudessa apposen auki niin opiskelijoille kuin työvoimaa tarvitseville yrityksille! Tutustu Metropolian opiskelijoille 2023 tehdyn kyselyn tuloksiin PDF-raportista (wiki.metropolia.fi) Lähteet Ojala, Lauri, Aleksi Paimander, Eeli Friman ja Ilona Kairinen 2020. Huolinta – avain toimivaan ulkomaankauppaan (PDF) (huolintaliitto.fi). Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitto ry. Laitinen, Petri ja Anna Haakana 2021. Tuntematon huolinta-ala – merkittävä ja kokoaan suurempi ulkomaankaupan edistäjä. Merkintä Metropolian blogissa Vuoropuheluja. Kirjoittaja Tuire Ranta-Meyer FT, dosentti, yliopettaja on koordinoinut yhteistyötä Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliiton (SHLL ry), Reijo Rautauoman säätiön sekä Metropolian osaamisalueiden ja tutkintojen välillä.
Miten saada kotihoitoon pitovoimaa?
Osaavan työvoiman saaminen ja pitäminen kotihoidossa on ajankohtainen haaste niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin. Vanhuspalveluissa on tällä hetkellä paljon henkilöstövajetta. Alan vetovoimaisuus on heikentynyt ja moni alalla työskentelevä pohtii, vaihtaako raskaan ja eettisesti kuormittavan työn kevyempään. Tilannetta ei paranna se, että samaan aikaan julkinen kuva vanhuspalvelujen tilasta näyttäytyy julkisuudessa negatiivisessa valossa. Miten sitten lisätä veto- ja pitovoimaa? Tässä blogissa tarkastellaan kotihoidon pitovoimaa ja tekijöitä, jotka tukevat kotihoidon yrittäjän työvoiman saatavuutta. Kolmasosa vanhuspalveluissa työskentevistä hoitajista toimii kotihoidossa (1). Kotihoidossa työskentelee pääsääntöisesti lähihoitajia, terveydenhoitajia ja sairaanhoitajia, joista suurimman ryhmän muodostavat lähihoitajat. Työ on usein yksinäistä, vaativaa ja edellyttää osaamista ja kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Mia Roos ja kumppanit (2) ovat tehneet lähihoitajien työnkuvasta ja työn vetovoimatekijöistä kirjallisuuskatsauksen. Sen mukaan työntekijöiden veto- ja pitovoimaa lisäävät lähihoitajien työn arvostus joustavat toimintatavat työnkuvan optoimointi osallistava kehittäminen Kirjallisuuskatsauksen mukaan lähihoitajat toimivat myös mentoreina uusille työntekijöille, opettaen niin lähihoitajia kuin sairaanhoitajiakin. Pitovoimaa etsimässä Ongelmallista ilmiötä pyritään aktiivisesti ratkaisemaan erilaisilla toimenpiteillä ja hankkeilla. Työterveyslaitoksella on käynnissä Hyvä veto -hanke, jossa kehitetään toimintamallia hyvinvoinnin sekä vanhustyön arvostuksen ja vetovoimaisuuden parantamiseksi. Malli koostuu eettisestä organisaatiokulttuurista, valmentavasta johtamisesta sekä nuorten kokeneiden työntekijöiden yhteistyöstä (3). Työhyvinvointi on nostettu yhdeksi tärkeäksi pitovoimaa lisääväksi tekijäksi. Työnantajan panostus työntekijöiden työhyvinvointiin vähentää työn kuormittavuutta ja lisää sitä kautta työntekijöiden työhyvinvointia. Hyvä veto -hankkeessa on laadittu tätä varten politiikkasuositukset Vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin, joka sisältää seitsemän tutkimukseen ja asiantuntijatietoon perustuvaa suositusta (4). Vetovoimainen vanhustyö -hankkeessa on kehitetty työyhteisöille Vetovoiman itsearviointi -työkalu (5), jonka avulla yritys tai työyhteisö voi itse arvioida omaa toimintaansa. Työkalu sisältää laaja-alaisesti tietoa pito- ja vetovoimatekijöistä sekä mahdollistaa arvioimaan ja kehittämään oman työyhteisön tilannetta. Työkalu auttaa tiedostamaan näihin liittyviä tekijöitä, sekä antaa vinkkejä ja hyviä käytäntöjä hyödynnettäväksi työyhteisön pito- ja vetovoiman kehittämisessä. Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hankkeessa kotihoidon kanssa tehtyjen keskustelujen pohjalta on tunnistettu tarvetta mentorointimallin kehittämiselle kotihoitoon. Mentorointimallia ja -opasta pilotoidaan syksyn 2022 aikana (6). Valmistuessaan se voi tukea myös pienyrittäjiä toiminnan kehittämisessä. Opiskelijat ideoivat ratkaisuja kotihoidon pien- ja mikroyrityksille Dallaten - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin - hankkeessa mukana olevat hoiva-alan yrittäjät ovat tunnistaneet omassa arjessaan työvoiman veto- ja pitovoiman haasteet. Valjastimme syksyllä 2022 ratkaisujen tuottamiseen mukaan kaksi Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden monialaisen innovaatioprojektin (MINNO) tiimiä. Opiskelijatiimit ideoivat keinoja haasteeseen kahdesta näkökulmasta: Miten kotihoidon palveluja tarjoavat yritykset saisivat paremmin työntekijöitä palvelukseensa? Miten lisätä työvoiman pitovoimaa kotihoidossa? Opiskelijatiimeille annettu haaste oli tarkoituksellisesti mittasuhteiltaan suuri, joka antoi heille mahdollisuuden lähteä ideoimaan ilman ennakkorajauksia. Tarkoitus oli etsiä vetovoimaa lisääviä ratkaisuja erityisesti pienen, yksityisen kotihoidon palvelua tarjoavan yrityksen näkökulmasta. Opiskelijat perehtyivät kotihoidon pien- ja mikroyritysten keskeisiin ongelmiin haastattelemalla kotihoidon palveluja tarjoavaa yrittäjää sekä pohtimalla ryhmän kesken opiskelijoiden omia havaintoja kotihoidon työstä. Haastattelun ja pohdintojen kautta tunnistettiin seuraavat ongelmat, jotka vaikuttavat negatiivisesti kotihoidossa työskentelevien hoitajien pitovoimaan: työyhteisön puuttuminen yksinäinen työ arvostuksen puute suuri vastuun määrä Opiskelijat nostivat ideoinnin keskiöön työyhteisöllisyyden puutteen ja lisäksi he perehtyivät siihen, mitä alan työntekijät arvostavat, ja mikä saa heidät pysymään ja viihtymään työssään. Voisiko mentorointi lisätä pitovoimaa kotihoitoon MINNO-projektitiimi lähti useiden ideoiden jälkeen pohtimaan sitä, miten mentorointia voisi hyödyntää lisäämään kotihoidon pitovoimaa. Opiskelijat toteuttivat sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille kyselyn kartoittaakseen sitä, mikä luo pitovoimaisen työpaikan ja kokisivatko vastaajat hyötyä mentorointimallista pitovoimaa lisäävänä toimintana. Opiskelijoiden lisäksi he haastattelivat myös pienyrittäjää, joka toi esiin työntekijöiden kokemuksen siitä, että työyhteisön muodostuminen kotihoidon toiminatympäristössä voi olla haaasteellista työn liikkuvan luonteen vuoksi tuoden erilaisia haasteita työyhteisöön. Pienyrittäjän näkökulmaa pyrittiin hyödyntämään, jotta malli soveltuisi kotihoidon mikro- ja pienyrittäjien työympäristöön. Tiimi jalosti mentorointimallia siten, että se lisäisi kokeneiden työntekijöiden kokemaa arvostusta (7). Opiskelijat päätyivät työstämään sitä, miten mentorointimallin avulla voisi laajemmin tutustuttaa myös työntekijöitä toisiinsa.Opiskelijat kokivat mentorointimallin mielekkääksi, jota hyödyntämällä työyhteisöön pääseminen myös helpottuisi ja työskentelyn alun jännitys vähenisi.Opiskelijat kuvasivat jatkojalostetun mentorointimallin tavoitteeksi juurruttaa mentorointimalli arkeen niin, että myös uudet työntekijät voivat tulla tulevaisuudessa mentoreiksi. Heidän mukaansa tämä onnistuu parhaiten kun työntekijä saa ensin itse hyvät valmiudet työhösä huolellisen perehdytyksen ja omakohtaisen mentoroinnin myötä. Opiskelijoiden tuottama Mentorointimalli-video YouTubessa MINNO-opiskelijoiden tuotokset kotihoidon veto- ja pitovoimaan Dallaten-verkkosivulla Innovaatioprojektit: Veto- ja pitovoima 2022 (dallaten.fi). Niin julkinen sektori kuin yritykset ja yhdistyksetkin etsivat keinoja lisätä kotihoidon veto- ja pitovoimaa. Nähtäväksi jää, mitä keinoja meneillään olevat hankkeet ja kehittämistyöt onnistuvat tähän tuomaan. Myös pienyrittäjän kannattaa näitä seurata, sillä sieltä voi löytyä hyviä käytänteitä sovellettavasi oman yrityksen toimintaympäristöön. Ideoidun ratkaisun takana opiskelijat Projektissa mukana olevilla opiskelijoilla ei ollut aiempaa kokemusta projektityöskentelystä. Kaikki mukana olleet olivat terveydenhoitotyönalan opiskelijoita. Erityisen opettavaista oli kokea, minkälaista projektityöskentely on. Mielenkiintoa lisäsi mahdollisuus olla osana kehittämässä omaa alaa ja mahdollisesti tulevaisuuden työpaikkaa. Opiskelijat esittivätkin projektin päätteeksi toiveensa tulevaisuuden työnantajilleen - toivomme näkevämme mallin käytössä tulevaisuudessa. Kirjoittaja Hannele Hokkanen (TtM, Tuotekehittäjä EAT, Sh) on lehtori, joka työskentelee Dallaten hankkeessa ja Seniorit Tikissä hankkeessa vanhustyön asiantuntijana. Tämän lisäksi hän ohjaa ja koordinoi monialaisia innovaatioprojekti opintoja Sosiaali- ja terveysalalla. Hänen opetusalaansa kuuluvat myös Gerontologisen hoitotyön opetus ja sen kehittäminen. Lähteet Alastalo, Hanna & Kehusmaa, Sari 2021. Vanhuspalvelujen tila toukokuussa 2021. Verkkojulkaisu julkaistu 3.9.2021 Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (slideshare.net). Viitattu 10.11.2022 Roos, M. ym. 2022. Lähihoitajien työnkuva ja työn vetovoimatekijät sosiaali- ja terveysalalla - inteatiivinen kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 34 (3) (uef.fi). Viitattu 14.11.2022 Työterveyslaitos 2022. Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palvelussa - Hyvä veto. (ttl.fi) Työterveyslaitos 2022. Politiikkasuositus: vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin (ttl.fi) Vetovoiman itsearviointi -työkalu (vetovoimainenvanhustyo.fi) Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon (samk.fi) Kuntatyö 2030. Mentorointi kotihoidossa. (kuntatyo2030.fi) Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote, Mikkeli. 28.9.2021. Viitattu 10.10.2022 Työterveyslaitos 2020. Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palveluissa Hyvä veto -hanke https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/henkiloston-saatavuuden-ja-alan-vetovoimaisuuden-turvaaminen-iakkaiden-palveluissa-hyva-veto Viitaattu 11.11.2022 Työterveyslaitos. Politiikkasuositus: Vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin https://www.ttl.fi/tyoelaman-suunta/politiikkasuositukset/politiikkasuositus-vanhustyon-eettinen-kuormitus-vahenee-panostamalla-tyohyvinvointiin viitattu 6.11.2022 Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hanke https://vetojapitokotihoito.samk.fi/ Viitattu 12.11.2022 Vetovoimainen vanhustyö -hanke. https://vetovoimainenvanhustyo.fi/ Viitattu 5.11.2022 Vetovoimainen vanhustyö. Vanhustyön vetovoima malli https://vetovoimainenvanhustyo.fi/vanhustyon-vetovoimamalli/ Viitatattu 3.11.2022
Kotihoidon ammattilaiset ja ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittämiskumppaneina
Työntekijät tunnistavat usein työtä tehdessään haasteita, joiden ratkaiseminen helpottaa arjen työtä tai parantaisi palvelua. Haasteen ratkaiseminen voi vaatia jotakin kokonaan uutta toimintatapaa, palvelua tai tuotetta. Se voi myös olla vanhan toimintatavan, palvelun tai tuotteen uudenlaista käyttöä. Tällaisten ratkaisujen löytäminen edellyttää, että työssä tunnistettu haaste tulee näkyväksi työyhteisössä, jotta niihin voidaan lähteä etsimään ratkaisuja. Tässä kirjoituksessa esitän, miten ammattikorkeakoulu ja sen opiskelijat voivat osallistua työelämän kehittämiseen yhteisesti tunnistettujen haasteiden ratkaisemiseksi. Meillä kaikilla on yhteinen huoli siitä, että kotihoidon ja vanhustyön vetovoimaisuus on tällä hetkellä heikkoa. Voisiko kotihoito näyttäytyä potentiaalisena ja kiinnostavana työpaikkana, jossa työntekijä kokee pääsevänsä mukaan vaikuttamaan työn kehittämiseen? Voisiko korkeakoulun ja kotihoidon välinen yhteistyö parantua yhteiskehittämisen myötä? Voisiko tällainen malli lisätä työntekijöiden kokemusta siitä, että heillä on tärkeä rooli kehittämistyössä tuomalla esiin kehittämishaasteita, joita voidaan lähteä yhdessä ratkomaan? Kehittämistyö on edellytys uusiutumiselle Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista. Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synenergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (1). Kotihoidon työntekijät näkevät itsensä pääosin kehittämismyönteisinä. He haluavat kehittää työtä asiakkaiden hyväksi löytyy, mutta ajan ja resurssien puute nähdään usein esteenä kehittämiselle (2). Omasta uusiutumiskyvystään huolehtiminen ja muutoksessa mukana pysyminen on tärkeää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteuttaville organisaatioille sekä yksittäisille hanketyöntekijöille (3,4). Perustehtäväänsä toteuttavaa yksittäistä työntekijää ja hänen kykyään uusiutua ja olla mukana muutoksessa on myös kyettävä tukemaan. Voimavaratekijät, kuten työn imu, vaikutusmahdollisuudet ja työryhmän ilmapiiri, ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän innovatiivisen toiminnan kannalta keskeisiä (5). Opiskelijoille on olennaista saada kokea itsensä osana TKI-toimintaa jo opintojen aikana, jolloin rohkeus osallistua TKI-toimintaan työelämään siirryttäessä tuntuu luontevalta osalta työtä. Kumppanuuden rakentaminen perustuu luottamukseen Voisiko korkeakoulun ja työelämän välinen kumppanuus ja yhdessä tekeminen lisätä myös työntekijöiden pito- ja vetovoimaisuutta kotihoidossa? Kumppanuus mahdollistaa sekä opiskelijan että työyhteisön oppimisen, liittäen opiskelijan samalla vahvemmin työelämään. Kumppanuus lisää myös vuoropuhelua työelämän ja oppilaitoksen välillä. Työelämäkumppanin motivaatio osallistua kehittämistyöhön voi syntyä ammattikorkeakoulun tarjoaman tuen lisäksi siitä, että tarjolla on opiskelijoiden tuomaan tuoretta ajattelua ja työpanosta. Yhteistyö tukee myös yksittäinen työntekijä mahdollisuutta kehittämisideoiden esiin tuomiselle ja toimijuudelle kehittämistyössä. Työntekijä saa näin mahdollisuuden vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen. Korkeakoululle työelämän kanssa tehtävä yhteistyö antaa hyvän oppimisalustan opiskelijoille ja mahdollistaa ammattikorkeakouluille annetun aluekehittämistehtävän toteuttamisen. Kun kumppanuutta rakennetaan yhdessä, sen tekeminen edellyttää kumppanuuden perusedellytysten huomioimista. Näitä ovat (6): Luottamus organisaatioiden ja ihmisten välillä Motivaatio, jossa kaikki näkevät saavansa hyötyä kumppanuudesta Sitoutuminen pitkäjänteiseen yhteistyöhön, jota vahvistetaan sopimuksilla Toinen toistemme työtapojen ja prosessien tunteminen sekä halua yhteen sovittaa niitä Oikein mitoitetut ja oikea aikaiset resurssit Esimieheltä saatava tuki Kehittämistoimintaan kannustava infra Kehittämistoimintaa mahdollistava toimintaympäristö Tiedon tuotantoa tehdään, ja syntyviä kokeiluja testataan ketterästi yhdessä. Saavutetut tulokset otetaan käyttöön ja juurrutetaan osaksi yhteistä toimintaa (7). Yhteiskehittämisen toimintamalliksi voidaan ottaa esimerkiksi Plan-Do-Check-Act (PDCA), jossa prosessi etenee neljän vaiheen kautta (8,9): suunnittele toteuta tarkista korjaa. Yhteisesti kehitetty innovaatiopolku Innovaatiopolku on kotihoidon ja korkeakoulun välille rakennettu yhteistyöpolku, jossa työelämässä tunnistetuilla haasteille lähdetään etsimään ratkaisuja kumppanuudessa korkeakoulun ja työelämän toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku mahdollistaa oppimistarpeiden tunnistamista ja oppimisen paikkojen kehittämistä yhteistyössä työelämän ja korkeakoulun toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku linkittää työelämästä nousseet kehittämiskohteet osaksi Metropolian Ammattikorkeakoulun innovaatiokeskittymiä ja erityisesti niiden Minno-innovaatioprojektiopintoja. MINNO-projektit ovat merkittävä osa Metropolian toimintaa ja yksi keskeisistä tavoista toteuttaa työelämäyhteistyötä (3). Kotihoidon näkökulmasta innovaatioprojektikumppanuuden tavoitteena oli saada tukea kiireiseen arkeen palveluiden kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja kehittämisessä. Innovaatiopolku kehitettiin kumppanuudessa Helsingin itäisen kotihoidon ja Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa osana Hyvissä Handuissa Himassa -hanketta. INNO-lähettiläs -toimintamalli auttaa tunnistamaan työyhteisöjen kehittämistarpeita Innovaatiopolkuun sisältyy INNO-lähettiläs toimintamalli. INNO-lähettilästoiminta kehitettiin tukemaan työyhteisöjä tunnistamaan työssä ilmeneviä kehittämistarpeita ja tukemaan henkilökunnan innovaatiokyvykkyyttä. INNO-lähettiläinä toimivat ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka on erikseen perehdytetty tehtävään. INNO lähettiläiden tueksi on kehitetty Inno-pakki, jonka avulla lähettiläiden on helppo toteuttaa työpajat. Pakki sisältää kaiken tarvittavan tiedon pajojen kulusta, sekä materiaali kassin, josta löytyy tarvittavat tarvikkeet pajatyöskentelyyn. Videoupotus alla esittelee innolähettiläiden toimintaa, katsottavissa Youtubessa. Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminta etenee seuraavasti: Työyhteisössä herää halu kehittää työstä nousevia haasteita. Työyhteisö haluaa tukea kehittämiseen ja tilaa esimiehen kanssa INNO-työpaja –palvelun kehittämisideoiden jalostamiseksi. INNO-lähettiläät saapuvat työyhteisöön pitämään kolme kertaa työpajan ennalta sovittuna ajankohtana, viikon välein. Työpajoissa autetaan työyhteisöä aktivoimaan kehittäjäminuutta sekä löytämään yhteisissä intresseissä olevan kehittämishaasteen. Työpajojen päätyttyä INNO-lähettiläs vie haasteen korkeakoulun innokeskittymän koordinaatiotiimille, joka arvioi alustavasti miten haastetta voitaisiin lähteä ratkomaan yhdessä työelämän kanssa. Haaste voi olla ratkaistavissa työyhteisössä ilman erillistä tukea korkeakoululta tai sen ratkaisemiseen auttaisi työyhteisölle suunnattu koulutus. Tunnistettu haaste voi olla myös luonteeltaan niin laaja, että siihen kannattaa lähteä rakentamaan hanketta työelämä kumppanin ja mahdollisesti muiden toimijoiden kanssa. Yksi tapa lähteä ratkomaan haastetta on MINNO-innovaatioprojekti. INNO-lähettilään vie lopuksi työyhteisölle tiedon siitä, miten haasteen kanssa edetään. Jos haastetta lähdetään ratkomaan monialaisena innovaatioprojektina, laaditaan sille tässä vaiheessa myös aikataulu, josta vastaavat innovaatiokoordinaattorit. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen aikana INNO-lähettiläiden kaikki työpajoissa syntyneet haasteet päätyivät ratkottavaksi monialaisille MINNO -innovaatioprojektitiimeille. MINNO-opinnoissa innokoordinaattorit muodostavat opiskelijoista monialaisen opiskelijatiimin, joka lähtee yhdessä työyhteisön kanssa etsimään ratkaisua haasteeseen. Prosessi käynnistyy työyhteisön ja opiskelijoiden yhteisillä tapaamisilla, joissa etsitään alustavia ideoita ratkaisun kehittämiseksi. Vuoropuhelua tarvitaan koko prosessin ajan. MINNO-opiskelijat tuottavat projektissaan vähintään prototyyppisen tuotoksen, jota on testattu käytännössä prosessin aikana. Projektin tuotos julkistetaan kaikille avoimilla MINNOFesteillä ja luovutetaan sen jälkeen tilaajalle. Työyhteisö ottaa tuotoksen käyttöönsä, jatkojalostaa sitä tai vaikka lähtee rakentamaan siihen hanketta yhteistyössä korkeakoulun kanssa. INNO-lähettilästoimintaa pilotoitiin kotihoidon toimintaympäristössä Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminnan ensimmäiset pilotit tehtiin ison organisaation kotihoidossa. Työpajat pidettiin Metropolian tiloissa, joka mahdollisti työntekijöiden irtaantumisen työkiireistä. Työpajoissa syntyi haaste: Miten uuden keikkatyöntekijän saa nopeasti perehdytettyä työpäivään? MINNO-projektiryhmä lähti ratkomaan haastetta yhdessä työyhteisön kanssa. Pilotin tuotoksena syntyi 5T-raami (Tervetuloa, Tilanne, Taustatiedot, Toimintaohjeet ja Tarkistus) raportoinnille. Se on taskuun mahtuva, laminoitu kortti, joka auttaa pitämään jäsentyneen pikaperehdytyksen unohtamatta tärkeitä sisältöjä. 5T-raami auttaa perehdyttäjää pitämään keikkatyöntekijälle jäsentyneen pikaperehdytyksen - video 5T-raportoinnista Youtubessa. Tuotos luovutettiin kotihoitolle MINNOFestien jälkeen Innovaatiota on lähdetty kehittämään eteenpäin ja otettu laajemminkin käyttöön kotihoidossa. Korona toi myöhemmin haasteita seuraavan pilotin toteutukseen, joka rajoitusten vuoksi toteutettiin Teamsin välityksellä pienessä yksityisessä kotihoidon yrityksessä. Työntekijät kokoontuivat yhteiseen tilaan pajojen ajaksi ja INNO-lähettiläät toteuttivat pajat etäyhteydellä Metropolian tiloista käsin. Kotihoidolle toimitettiin pajoissa tarvittavat välineet etukäteen. Pajatyöskentelyissä syntyi haaste: Miten saisi apuja kotihoidon tilanteissa syntyville kielihaasteille? Kotihoidossa oli paljon kielellisiä haasteita, koska suuri osa työntekijöistä oli äidinkieleltään muun kuin suomenkielisiä. INNO-lähettiläät veivät haasteen koordinaatiotiimille, joka ohjasi haasteen MINNO-projektiksi. Monialainen opiskelijatiimi lähti rakentamaan työntekijöiden kanssa ratkaisuja kielihaasteeseen. Tuotoksena syntyi Kieli Hjelppi, joka sisältää kotihoidon tilanteisiin teemoitetun, reppuun kiinnitettävän, korttipakan sekä taskusankirjan, joista työntekijä saa nopeasti ja helposti kielellistä apua asiakastilanteisiin. KieliHjelppi -taskusanakirja (video YouTubessa) KieliHjelppiä hoitajille: Kielikortit kotihoitoon (video YouTubessa) INNO-lähettilästoiminta on kumppanuuden väline Työyhteisöille INNO-lähettilästoiminta on väline, jonka avulla saadaan työntekijöiden ideat ja ajatuksen tasolta konkreettisiksi yhteisiksi haasteksi. Työpajat auttavat kotihoidon työntekijöitä näkemään oman työnsä ja sen merkityksen uudella tavalla kotihoidon työntekijöitä. Se antaa työntekijälle mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä ja sitä kautta se voisi olla tekijä, joka lisää myös työhyvinvointia. Prosessin tarkoitus on innostaa työyhteisöä yhteiseen kehittämiseen. Kotihoidon työtekijät kuvasivat kokemuksiaan INNO-lahettilästoiminnasta "Projekti on ollut innostava, opiskelijat, jotka vetivät INNO pajoja olivat erittäin ystävällisiä ja asiantuntevia. Olivatko he oikeasti opiskelijoita?" “Tarvetta kehitetylle työkalulle on käytännön tasolla” “Työpajat kiva tapa työskennellä” “Työpajat kiva tapa työskennellä” INNO-lähettiläinä toimineet opiskelijat toivat kokemuksiaan esiin: "Oppi etenemään työyhteisö edellä" "Onnistuttiin luomaan jotakin uutta ihan oikeasti" "Oppi tasapainottelemaan asiantuntijaroolia, esiintymistä ja ihmisten kohtaamista" Voit kuunnella aiheesta lisää opiskelijan, työelämäkumppanin ja korkakoulun edustajan keskustelusta aiheena ”Innovaatiopolku – väylänä työelämän ja oppilaitosten kumppanuudelle” Metropolian podcastista. Kirjoittaja Hannele Hokkanen toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa Terveys -osaamisalueella hoitotyön lehtorina ja innovaatioprojektikoordinaattorina. Hänellä on kokemusta hanketyöstä Hyvissä Handuissa Himassa hankkeesta ja hän toimii tällä hetkellä vanhustyön asiantuntijana Seniorit Tikissä sekä Dallaten -hankkeissa Lähteet Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15. Korhonen-Mönkkönen, T. 2020. Kehittäjäkumppanuus kotihoidossa. Kotihoidon työntekijöiden näkemyksiä monialaisesta yhteistyöstä. Opinnäytetyö. Terveydenhoitaja YAMK Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hermiö, A., Merimaa,M., Wallin, R., Wegmüller, M. & Åman Kyyrö, M. 2021. Hankeviestinnän käsikirja. Metropolian Ammattikorkeakoulun julkaisuja OIVA-sarja 42 Oivallusta tulevaisuuden tekemiseen. Näe maailma uusin silmin. Metropolia Ammattikorkeakoulu Tuomivaara, Seppo, Pekkarinen, Laura, Sinervo, Timo 2015. Hyvinvoiva työntekijä innovoijana. Teoksessa: Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. (PDF) Piirainen, K.. A., Järvelin, A-M., Koskela, H., Lamminkoski, H., Halme, K., Laasonen, V., , Talvitie, J., Manu, S., Tommi T., Haavisto, I., Rissanen,A. & Leskelä, R-L. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatio-toiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta julkaisusarja 55 (PDF). Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. 4FRONTHelmikuu 2020. (PDF) Harra, T., Mäkinen, E. & Sipari, S. 2012. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. MCS. 2020. PDCA malli ja jatkuvan parantamisen malli. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen tavoitteena oli vahvistaa työelämän ja oppilaitosten kehittäjäkumppanuutta kotihoidossa. Lisää hankkeen tuloksista Thinglink-sivulta ja lisätietoa hankkeen sivuilta.
Sairaanhoitajaopiskelijat eri puolilla maailmaa – samanlaisia, mutta silti niin erilaisia
Sairaanhoitajaopiskelijoita on tutkittu Metropolia ammattikorkeakoulussa sekä kolmessa kumppanikorkeakoulussa Sri Lankassa, Kiinassa ja Japanissa. Tutkittaessa eri maiden opiskelijoiden taustatekijöitä, tuli esiin tilastollisesti merkittäviä eroja. Tässä blogimerkinnässä kuvaamme tutkittujen taustatietojen eroavuuksia eri maiden välillä tarkastellen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä sekä työskentelyä opintojen ohessa. Kuvaamme myös kunkin maan asiantuntijoiden reflektointia tuloksista. Opiskelukulttuuri on sidoksissa yhteisön normeihin Tavolacci, Delay, Grigioni, Déchelotte & Ladner (2018) tutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoilla on jo opiskeluaikana kolmivuorotyöhön ja työn vaativuuteen liittyviä hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia riskitekijöitä enemmän kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Siksi olisi tärkeää, että hoitotyön opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa otetaan huomioon opiskelu- ja työstressin sekä kolmivuorotyön aiheuttamat haasteet terveyskäyttäytymiselle. Sairaanhoitajaopiskelijoita tulisi tukea koulutuksen aikana terveyskäyttäytymiseen, joka edistäisi terveyttä ja hyvinvointia, opintoja ja myöhemmin työssä jaksamista. Tulevassa ammatissaan opiskelijat toimivat terveyskäyttäytymisen roolimalleina väestölle ja ohjaavat sekä opastavat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa ja terveyden edistämisessä (Klainin-Yobas & al. 2015 ja Tavolacci & al. 2018). Ohjauksen uskottavuuden näkökulmasta on tärkeää, että myös ohjaaja itse osoittaa omaavansa terveet elämäntavat (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013). Havaintoja Suomesta Ajantasainen tieto opiskelijoiden elämäntilanteesta auttaa opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Seuraavia havaintoja on kertynyt suomalaisten opiskelijoiden parista: Viime vuosien aikana lähiopetuksen määrä on vähentynyt ja opiskelu on siirtynyt entistä enemmän verkko-ja digipainotteiseksi opiskeluksi. Opiskelijoiden työskentely omissa opiskelijaryhmissään on pienentynyt ja siten ryhmistä ja omilta opettajilta saatava tuki on vähentynyt. Tietokoneriippuvainen elämäntapa on vähentänyt arkiliikuntaa ja lisännyt niska- ja hartiaseudun ongelmia ja muuta fyysistä kuormitusta. Opiskelijoiden opiskelu- ja elämäntilanteet ovat muuttuneet viime vuosina, ja yhä useampi opiskelija tekee töitä opintojensa ohessa rahoittaakseen opiskeluaan, mikä lisää stressiä. Vertailua neljän maan sairaanhoitajaopiskelijoista Metropolia ammattikorkeakoulu osallistui tutkimushankkeeseen, jossa kerättiin aineistoa neljästä eri korkeakoulusta: International Institute of Health Sciences (Sri Lanka) Peking University School of Nursing (Kiina) The University of Tokushima (Japani) Metropolia AMK (Suomi) Tutkimushankkeen aiheena oli sairaanhoitajaopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen. Tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden: terveyskäyttäytymistä elintapoja terveys- ja elämäntilannetta terveyspalvelujen ja terveysneuvonnan käyttöä sosiaalista tukea motivaatiota hoitotyön koulutuksessa kutsumusta sairaanhoitajaksi Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 795 opiskelijalta. Kysely sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä. Suomalaisopiskelijoilla laajin ikähaarukka Vertailututkimuksen kyselyyn vastanneista opiskelijoista suurin osa oli ensimmäisen ja toisen lukuvuoden opiskelijoita (68% n=540) ja iältään 18-27 vuotta (63%, n=504). 28-32 vuotiaita oli 27% (n=219) ja yli 48 vuotiaita 4% (n=34). Suurin osa oli ensimmäistä ammattiaan opiskelevia nuoria. Suomessa opiskelijoiden ikä vaihteli eniten. Suomalaiset opiskelijat olivat iältään 18-48 vuotiaita. Sen sijaan Kiinassa ja Japanissa opiskelijat olivat suurimmalta osalta 18-22 vuotiaita. Sri Lankassa pääosa opiskelijoista on 22-32 vuotiaita. Erot opiskelijoiden iässä maittain tarkasteltuna ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000). Sukupuolittuneisuus vallitsee yhä Tutkimus paljasti, että sairaanhoitajaopiskelijat olivat kaikissa maissa pääsääntöisesti naisia (83% n=667). Miehiä oli vain 17% (n= 127). Opiskelijoista miehiä oli eniten Kiinassa (n= 69/200), Japanissa vastaajista oli miehiä vain kahdeksan. Sri Lankassa ja Suomessa miesopiskelijoita oli kummassakin 25/200 opiskelijasta. Erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000) maittain. Opiskelevat nuoret harvemmin avioliitossa Kyselyn perusteella lähes kaikki (83% n=661) opiskelijat olivat naimattomia. Avioliitossa opiskelijoista oli 16% (n=126). Suomessa avioliitossa elävien opiskelijoiden määrä oli muita maita suurempi (n=108/202). Tätä selittänee, että suomalaiset opiskelijat olivat iältään vanhempia ja ikäjakauma moninaisempi. Noin puolet opiskelijoista (55% n=436) ilmoitti elävänsä yhdessä perheen kanssa. Japanissa ja Kiinassa opiskelijoista lähes puolet, Sri Lankassa lähes kaikki ja Suomessa vain muutama eli perheen kanssa. Erot maiden välillä olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000). Opintojen ja palkkatyön yhdistäminen vähäistä Neljää maata vertailtaessa, kaikista opiskelijoista pieni määrä teki opiskelun ohella kokopäivätyötä (n=96/795) ja noin puolet keikkatyötä. 40% opiskelijoista ei työskennellyt palkallisessa työssä opintojen aikana. Maittain tarkasteltuna Kiinassa (n=134/200), Japanissa (n=134/193) ja Sri Lankassa (n=101/200) opiskelijaa ilmoitti, että he eivät tee palkkatyötä opintojen aikana. Suomessa opiskelijat tekivät jonkin verran muita maita useammin keikkatyötä (n=148/202). Mitä tutkimustulokset merkitsevät eri maissa? Pyysimme hankkeessa mukana olevia henkilöitä reflektoimaan vertailututkimuksessa esiin tulleita eroja. Alla kumppanikorkeakoulujemme yhteyshenkilöiltä saatuja kommentteja eroihin liittyvistä näkökulmista. Kiina Kiinassa hakeudutaan perinteisesti korkeakouluun suoraan lukion jälkeen. Siksi suurin osa opiskelijoista on iältään 18-20 vuotiaita. Viime vuosina sairaanhoitajakoulutus on kehittynyt nopeasti ja yhteiskunnassa on syntynyt tarve erityisesti miessairaanhoitajille. Samaan aikaan perinteisen ajattelun muutoksen myötä, enää ei ajatella, että vain naiset voisivat hakeutua sairaanhoitajiksi. Siksi sairaanhoitajakoulut ovat lisänneet kiintiöitä ja yhä useammat miehet hakeutuvat opiskelemaan alaa. Japani Japanissa opiskelijat valmistuvat lukiosta maaliskuussa, jolloin he ovat yleensä 18-vuotiaita. Sen jälkeen he aloittavat yliopisto-opiskelunsa huhtikuussa. Yleensä japanilaiset sairaanhoitajaopiskelijat ovat iältään 18-22 vuotiaita. Japanissa ajateltiin aiemmin, että sairaanhoito olisi naisten työtä, ja tämä ajattelu on edelleen voimassa. Kuitenkin, myös miesten määrä on alalla lisääntynyt. Japanissa on työssäkäyviä sairaanhoitajia yhteensä 1 210 665, ja heistä miehiä 84 193. Miehiä on yhteensä 6,63 % kaikista sairaanhoitajista, lähihoitajista ja terveydenhoitajista (Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016). Japanissa miesten hakeutuminen hoitotyöhön lisääntyi vuonna 1985 sen jälkeen, kun laki miesten ja naisten yhtäläisistä työllistymismahdollisuuksista perustettiin. Kyseinen laki “Equal Employment Opportunity of Men and Women ” kieltää miesten ja naisten välisen syrjinnän työpaikoilla ja kohtelee heitä tasa-arvoisesti palkkaamisen, palkankorotuksen, koulutuksen, eläkeiän ja eläkkeelle siirtymisen suhteen. Tokushiman yliopistossa sairaanhoitajakoulutuksen aloitti vuonna 2018 kaksi ja vuonna 2019 kolme miesopiskelijaa, naisopiskelijoita kumpanakin oli vuonna 70. Sri Lanka Myös Sri Lankassa sairaanhoidon opiskelijat ovat nuorempia kuin Suomessa. Sri Lankassa julkisen sektorin oppilaitokset rekrytoivat 18–22-vuotiaita opiskelijoita, joista sairaanhoitajakoulutuksessa miesopiskelijoita on 5% standardien mukaisesti. Yksityisissä oppilaitoksissa ei ole tällaista standardia miesopiskelijoiden määrästä. Suomi Suomessa opiskelijat voivat aloittaa korkeakouluopinnot joko suoraan lukion tai vaihtoehtoisesti peruskoulun jälkeisen toisen asteen koulutuksen ja usean vuoden työkokemuksen jälkeen. Suomessa myös kannustetaan aikuiskoulutukseen ja sairaanhoitajatutkinnoissa on oma erillinen linja aikuisopiskelijoille. Monet aikuiset ammatinvaihtajat haluavat hakeutua ihmisläheiseen ammattiin. Itsenäistyminen, opiskelu ja asuminen Kiina Lukion jälkeen kiinalaiset opiskelijat tulevat yliopistoon kaikkialta maasta. Kiina on iso maa ja väestömäärä on suuri, ja vain muutamat paikalliset opiskelijat voivat jatkaa asumistaan perheidensä kanssa. Vuokra kampuksilla on yleensä halvempaa kuin kampusten ulkopuolella, josta olisi vaikeampaa löytää asunto. Siksi suurin osa opiskelijoista asuu asuntolassa opintojensa aikana. Japani Japanissa Tokushiman yliopiston opiskelijat tulevat usein Tokushiman prefektuurin ulkopuolelta, joten he asuvat itsenäisesti poissa kotoa tai asuvat yliopiston asuntolassa. Myös opiskelijat, jotka tulevat Tokushiman prefektuurista, usein asuvat itsenäisesti, etenkin jos he tulevat kaupungin ulkopuolelta ja siten kaukaa yliopistosta. Sri Lanka Sri Lankassa melkein kaikki opiskelijat asuvat kotona. Opiskelijoilla on mahdollisuus asua kotona tai muuttaa sairaanhoitajakoulujen yhteydessä olevaan asuntolaan. Asuntolassa ei kuitenkaan ole pakko asua. Sri Lankassa opiskelijat valitsevat yleensä perinteisesti kotona asumisen. Suomi Suomessa opiskelijat pyrkivät itsenäistymään ja muuttamaan kotoa varhain. Lisäksi Metropolian opiskelijat tulevat eri puolelta Suomea, joten asuminen pois kotoa on opiskelijoille tyypillistä. Opintojen rahoittaminen Kiina Kiinalaisista opiskelijoista suurin osa keskittyy opiskeluunsa perheen tukemana tai valtion tuella, eivätkä he siksi tee töitä opintojensa aikana. Jotkut opiskelijat voivat kuitenkin työskennellä osa-aikaisesti omien taloudellisten tarpeidensa ja henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Vain pieni määrä opiskelijoita työskentelee kokopäiväisesti. On huomattava, että useimmilla kiinalaisilla opiskelijoilla ei ole työkokemusta ennen yliopisto-opiskeluaan, johtuen yliopistojen pääsykoejärjestelmän ja osittain myös perinteisten arvojen takia. Japani Opintojen rahoittamisesta ei ole tarjolla paikallisen asiantuntijan tulkintaa. Sri Lanka Sri Lankassa opiskelijat opiskelevat kokopäiväisesti. Sen takia opiskelijoille ei ole sallittua toimia muussa ammatissa edes osa-aikaisesti. Suomi Suomessa korkeakouluopiskelijat yleensä tekevät töitä opiskelunsa ohessa. Tätä selittää myös asuminen poissa kotoa, kalliit vuokrat ja elinkustannukset pääkaupunkiseudulla. Lisäksi nuoret eivät halua ottaa opintolainaa ja velkaantua jo opiskelujensa aikana. Päätelmät Vaikka tilastollisesti merkittäviä eroja opiskelijoiden taustasta löytyikin, silti myös samanlaisuuksia löytyi. Kaikki opiskelivat samaa ammattia, ja suurin osa opiskelijoita olivat naisia. Suomalaiset opiskelijat erottuivat joukosta siten, että he työskentelivät enemmän opintojensa aikana ja asuivat yksin poissa kotoa sekä heidän ikäjakauma oli muita maita suurempi. Eroavaisuuksia selittivät kulttuuriset lähtökohdat. Voidaankin todeta, että vaikka opiskelijat olivat samanlaisia, he ovat silti niin erilaisia. Lähteet Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415. Klainin-Yobas, P., He, H-G., Lau, Y. 2015. Physical fitness, health behaviour and health among nursing students: A descriptive correlational study. Nurse Education Today. 35, 1190-1205. Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314. Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016 (Japan) Tavolacci. M.P., Delay, J., Grigioni, S., Déchelotte, P., Ladner, J. 2018. Changes and specificities in health behaviors among healthcare students over an 8-year period. PLoS ONE 13(3):e0194188 Kirjoittajat: Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana Metropolian Jatkuvan oppimisen palveluissa sekä lehtorina terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään. Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus- ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan. Leena Rekola työskentelee TKI-yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa. Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.
Mentorointi on oiva mahdollisuus
Mentorointi on vuorovaikutukseen ja luottamuksellisiin keskusteluihin pohjautuva epämuodollinen menetelmä, jolla tietoa ja osaamista välittyy kokeneemmalta osapuolelta kokemattomammalle. Mentorointia voidaan soveltaa monenlaisiin tarpeisiin. Ammattikorkeakoulun opiskelijoille suunnatussa mentorointiohjelmassa tavoitteena on oman osaamisen ja työelämävalmiuksien tunnistaminen, vaihtoehtoisten urapolkujen hahmottaminen sekä tutkinto-ohjelmassa opitun soveltaminen uusiin ja muuttuviin ammatillisiin konteksteihin. Oiva-mentorointimallissa opiskelijat pääsevät osallistumaan mentoreiden ohjaamiin ryhmämentorointityöpajoihin, mentoreiden yksilötapaamisiin sekä ohjattuihin vertaismentorointikeskusteluihin. Tulevaisuusajattelu, mahdollisuusajattelu ja opiskelijoiden mentorointiin suuntautuvan mielenmaiseman kehittäminen ovat mallin keskiössä. Oiva-hankkeen podcastissa kulttuurituotannon lehtori ja Oiva-mentorointimallin kehittäjä Johanna Wartio keskustelee vertaismentorointia tutkimusvälineenä käyttäneen musiikin tohtori Susanna Mesiän kanssa mentoroinnin ja ammatillisen dialogin mahdollisuuksista. Mentoroinnin sisällön yhteiskehittely on ollut opiskelijoille merkittävä osallistava vaikuttamisen muoto. Podcastissa keskustellaan myös vaikuttamisen ja motivaation merkityksestä aikuispedagogiikassa. Podcastin on toimittanut ja tuottanut lehtori Johanna Wartio. Lähteet Collin, K., Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H. & Tynjälä, P. (toim.) 2010. Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOYpro. Haapakorpi A., Onnismaa J. 2014. Ammattien laaja-alaistuminen ja sen työpoliittinen merkitys. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 41/2014. Mesiä, S. 2019. Developing Expertise of Popular Music and Jazz Vocal Pedagogy Through Professional Conversations: A collaborative project among teachers in Nordic countries’ higher music education. Sibelius-Akatemia. Väitös. Sillanpää, P. 2015. Opiskelijoiden vertaisryhmämentorointi Oulun ammattikorkeakoulun journalismikoulutuksessa. Lapin yliopisto. Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Rovaniemi. Hakupäivä 19.6.2019. Kirjoittajat Johanna Wartio työskentelee kulttuurituotannon lehtorina sekä asiantuntija ja tutkijalehtorina Oiva - oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa hankkeessa. Hän on valmistunut vuonna 2006 Royal Holloway University of London yliopistosta taiteen maisteriksi ja suorittanut vuonna 2008 National Film and Television Schoolista käsikirjoituskehittäjän korkean-asteen jatkotutkinnon. Hän toimii myös Voimaa elokuvasta - yhteisöllinen elokuvaklubi hankkeen projektipäällikkönä ja Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymän Osallisuus ja yhteisöllisyys-työryhmän asiantuntijana. Susanna Mesiä työskentelee musiikin lehtorina sekä asiantuntijalehtorina Oiva - oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa hankkeessa. Hän on väitellyt toukokuussa 2019 Sibelius-Akatemiasta musiikin tohtoriksi tutkimuksellaan Developing Expertise of Popular Music and Jazz Vocal Pedagogy Through Professional Conversations: A collaborative project among teachers in Nordic countries’ higher music education. Mesiän aiempi artikkeli löytyy Laulupedagogit ry:n Laulupedagogi 2015-2016 julkaisusta. Oiva - oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke, jossa kehitetään ammattikorkeakoulujen osaamista ja edistetään opiskelijoiden työllistymistä ja mielekkäitä työuria. Hankkeen (1.4.2018–31.12.2020) päätoteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu, jossa vastuuyksikkönä toimii musiikin osaamisalue. Osatoteuttajina ovat Turun ammattikorkeakoulu (teatteri-ilmaisun ohjaajat), Seinäjoen ammattikorkeakoulu (kulttuurituottajat), Hämeen ammattikorkeakoulu (ympäristösuunnittelijat) sekä Lapin ammattikorkeakoulu (liikunnanohjaajat). Hankkeen etenemiseen, muihin toimenpiteisiin ja tuloksiin voit tutustua hankkeen kotisivuilla.
Opiskelijat mukaan innovaatiotoimintaan
Mikä minusta tulee isona? Onkohan tämä ala minulle se oikea? Vastaako tämä harjoittelu sitä, mitä työelämä minulta odottaa? Tällaisia asioita pyöri mielessäni opiskeluaikana. Useimmilla ei ole selkeää kuvaa tulevaisuuden urastaan vielä valmistumisenkaan jälkeen. Joskus asia saattaa vaivata liiaksikin, jolloin opiskelumotivaatiokin voi kärsiä. Tämän vuoksi on tärkeää saada opiskelijat kokeilemaan, mitä tulevaisuuden työelämä voisi heille antaa. Harjoittelut, johdantoprojektit, opinnäytetyöt ja innovaatioprojektit. Muun muassa näitä työelämän kanssa yhdistettäviä opintokokonaisuuksia löytyy jo ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmista. Mutta takaavatko ne opiskelijalle todellisen kuvan tulevaisuuden työelämästä? Itse valmistuin vuonna 2011 Metropolia Ammattikorkeakoulusta rakennusinsinööriksi. Opiskeluaikana pohdin vakavasti alan vaihtoa. Suorittamieni työharjoittelujen perusteella en olisi voinut uskoa, että tulevaisuuden työelämässä pääsisin mukaan yhteen maamme suurimmista rakennusprojekteista. Tai että päätyisin vielä takaisin opinahjooni työskentelemään älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä, jossa eri alojen ja sektoreiden toimijat oppivat, kokeilevat ja kehittävät yhdessä erilaisia liikkumisen ratkaisuja. Miten innovaatiotoiminnalla voidaan edistää opiskelijoiden työelämäyhteistyötä? Itse Metropoliasta valmistuneena haluan tarjota koulumme opiskelijoille mahdollisimman hyvät eväät tulevaan. Ammattikorkeakouluopintojen kytkeminen käytännön tekemiseen ja työelämätaitoihin on tärkeää. Opiskelijoilla on oltava matala kynnys päästä mukaan projekteihin ja saada monipuolinen näkemys työelämästä. Koen, että myös työelämävalmennusta tai -ohjausta olisi hyvä olla saatavilla nykyistä enemmän. Innovaatioprojekti on Metropolia Ammattikorkeakoulun kaikissa tutkinto-ohjelmissa toteutettava laaja, pakollinen opintojakso. Ideana on, että työelämän edustajat antavat opiskelijoille, mahdollisesti tuleville työntekijöilleen, jonkin ongelman ratkaistavaksi. Innovaatioprojektin kautta opiskelijat voivat harjoitella hanketoimintaa ja työelämäyhteistyötä. Lisäksi he saavat ennen kaikkea mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja jatkoyhteistyöhön suuren murroksen edessä olevan älykkään liikenteen toimialan yritysten kanssa. Yritykset puolestaan saavat innovaatioprojekteihin osallistuessaan mahdollisuuden liiketoimintansa kehittämiseen, sekä uusien ideoiden ja innovaatioiden löytymiseen opiskelijoiden tuoreiden ajatusten siivittämänä. Miksi opiskelijat kiinnostuisivat innovaatiotoiminnasta ja mitä hyötyä siitä voi heille olla? Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeissa on usein pienet budjetit. Hankkeiden toiminta keskittyy lyhytkestoisiin kokeiluihin tai erilaisiin pilotteihin. Parhaita innovaatioita saadaan aikaan yhteistyöllä, yhdistämällä eri alojen kokemus ja opiskelijoiden idearikas ajatusmaailma toisiinsa. Olemme tärkeässä roolissa Metropolian innovaatiotoiminnassa kehittämässä ratkaisuja tulevia sukupolvia varten. Kuinka päästetään tulevaisuuden toivot esiin ja luodaan heille edellytykset toimia? Käytännössä opiskelijat voivat: tulla hankkeisiin palkallisiin töihin. saada hankkeista innovaatioprojektin aiheen. suorittaa hankkeissa työharjoittelujakson. kehittää hankkeesta opinnäytetyöaiheen. tutustua työelämän edustajiin jo opiskeluaikanaan. Esimerkkinä Jätkäsaari Smart Mobility ja opiskelijan rooli hankeessa Tulevaisuuden liikenteessä kuljetaan yhä monipuolisemmin. Erilaiset liikenteen palvelut tulevat olemaan arkipäivää ja yksityisautoilu muuttuu sähköistymisen sekä automaation kehittymisen myötä. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Forum Virium Helsinki ja Helsinki Business Hub yhdessä toteuttavat Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen, joka luo älykkään liikenteen ekosysteemiä Helsinkiin. Metropolian tehtävä hankkeessa on ennen kaikkea saada opiskelijat yhteistyöhön kohdeyritysten kanssa. Hankkeessa on mukana monipuolisesti erilaisia älykkään liikenteen toimialan startup- ja pk-yrityksiä. Olen aloittanut hankkeen projektipäällikkönä tämän vuoden alussa. Opiskelijoiden avulla pyritään toteuttamaan erilaisia pilotteja ja kokeiluja, jotka pohjautuvat yritysten todellisiin tarpeisiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kerätä tietoa ihmisten liikkumistavoista matkapuhelimien avulla tai erilaisten sovellusten ja laitteiden testaaminen käytännössä. Järjestimme yrityksille innovaatioprojekti -työpajan, jonka pohjalta kehitettiin aiheita opiskelijoiden tutkittavaksi. Tulemme toteuttamaan ensi lukuvuoden aikana useamman innovaatioprojektin. Niissä tutkitaan, miten voidaan yhdistää liikenteen matkaketjut ja muut palvelut toisiinsa, tai miten erilaisten palveluiden avulla ihmiset saataisiin luopumaan yksityisautoista. Projektit on tarkoitus toteuttaa monialaisesti eri tutkintojen opiskelijoiden kesken. Olemme palkanneet kaksi opiskelijaa, ajoneuvotekniikan ja tuotantotalouden tutkinto-ohjelmista. He molemmat ovat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Heidän tehtävänään on olla apuna hankkeeseen perustettavan yhteiskäyttötilan pyörittämisessä sekä yritysten pilottien ja kokeilujen toteuttamisessa. Hanke antaa opiskelijoille mahdollisuuden tutustua yrittäjyyteen ja yritystoimintaan jo opiskeluaikana, sekä mahdollisuuden luoda verkostoja älykkään liikenteen toimialalla. Mikäli mahdollista, haluamme tarjota myös useammille opiskelijoille mahdollisuuden olla hankkeessa mukana esimerkiksi edellä mainittujen innovaatioprojektien tai mahdollisten opinnäytetöiden avulla. Kysyin hankkeessa mukana olevilta opiskelijoilta, mikä heidät sai kiinnostumaan hakemaan avoinna ollutta harjoittelupaikkaa. Olen itse pitänyt hankettamme mielenkiintoisena ja monipuolisena ja oli ilo kuulla, että myös opiskelijamme olivat samaa mieltä. Lisäksi opiskelijoita kiehtoi projektin ainutlaatuisuus, joka mahdollistaa uuden oppimiseen, verkostoitumiseen sekä vaihtelevaan työympäristöön. Tällaisen opin tarjoaminen vielä opintojen alkuvaiheessa olevalle on Metropolian rikkaus, jota voisi tuoda esille voimakkaammin. Metropoliasta löytyy paljon monipuolista osaamista. Tärkeää on, ettei kapeakatseisesti jäädä liiaksi tutkimaan asioita vain yhdeltä näkökulmalta, vaan mahdollistetaan avoin vuorovaikutus eri yksiköiden ja innovaatiokeskittymien välillä. -- Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori työskentelee projektipäällikkönä älykäs liikkuminen - innovaatiokeskittymässä. Hän on valmistunut vuonna 2011 Metropoliasta rakennusinsinööriksi ja suorittanut vuonna 2018 Hämeen ammattikorkeakoulussa Tulevaisuuden liikennejärjestelmät YAMK - tutkinnon. Aiempaa työkokemusta hän on kartuttanut Länsimetro - hankkeessa useiden vuosien ajan. Jätkäsaari Smart Mobility on Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jossa autetaan yrityksiä kehittämään liiketoimintaa älykkäästä liikkumisesta. Hankkeen toteuttaa Forum Virium Helsinki yhdessä Helsinki Business Hubin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa. Lisätiedot Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen sivuilta.
Työelämäyhteistyö luo työhyvinvointia
Piakkoin julkaistaan Crazy Town Oy:n tekemä selvitys ”Korkeakoulujen yritysyhteistyön tilannekuva”. Sain tilaisuuden tutustua etukäteen tähän selvitykseen, jonka havainnot ja tulokset ovat Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvin ajankohtaisia. Toimeksianto selvitykselle tuli työ- ja elinkeinoministeriöltä (TEM) ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM). Jotta mukaan saatiin näkökulmia erilaisista ympäristöistä, koottiin tietoa Tampereella, Kuopiossa ja Kotkassa. Yhteensä yli 1000 korkeakoulujen henkilökunnan ja heidän työelämäkumppaniensa (sisältäen yritykset sekä julkisen ja kolmannen sektorin) edustajaa jakoi aiheesta näkemyksiään. Tavoitteena selvityksessä oli tuoda työelämäyhteistyön tarkastelu yksilöiden eli korkeakoulujen tutkijoiden ja muun henkilöstön tasolle – miten he tekevät yhteistyötä, mikä heitä motivoi, kannustaa ja millaisia ovat mielletyt yhteistyön esteet. Millainen on työelämäyhteistyötä tekevä korkeakoulun työntekijä Selvityksen tulokset muodostavat moninaisen kuvan työelämäyhteistyötä tekevästä korkeakoulun työtekijästä: Hän tekee työelämäyhteistyötä monin eri tavoin ja ymmärtää, kuinka työelämäyhteistyö tukee opetusta ja tutkimus- ja kehitystoimintaa. Työelämäyhteistyössä häntä motivoi etenkin yhteiskunnallinen vaikuttaminen, osaamisen soveltaminen käytäntöön ja asiantuntiajana kehittyminen. Tämä siitäkin huolimatta, että hän ei koe työelämäyhteistyön juuri parantavan hänen omaa asemaansa korkeakoulussa. Hänellä on usein työkokemusta myös korkeakoulun ulkopuolelta. Merkittävimpinä esteinä työelämäyhteistyölle hän kokee ajan ja rahoituksen puutteen, mutta ei anna niiden lopulta estää yhteistyötä, sillä hän osaa yhdistää työelämäyhteistyön osaksi pääasiallista työtään. Hän näkee, että korkeakoulun työelämäyhteistyö hyödyntää monia eri tahoja, myös häntä itseään. Hän puhuu työelämäkumppaneiden kanssa samaa kieltä ja osaa muotoilla yhteiset tavoitteet, ja häneen luotetaan. Innovaatiokeskittymät uudistamassa työelämäyhteistyötä Metropoliassa teemme suurta uudistusta, jonka keskeinen tavoite on työelämäyhteistyön vahvistaminen. Uudistumisen ytimessä ovat innovaatiokeskittymät, jotka rakentuvat yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden ympärille. Innovaatiokeskittymissä eri alojen ja sektoreiden toimijat yhdessä Metropolian opiskelijoiden ja henkilöstön tekevät ilmiöön liittyvissä ekosysteemeissä monipuolista yhteistyötä haasteiden ratkaisemiseksi. Verkostomaisessa ja moninäkökulmaisessa yhteistyössä syntyy tutkimustietoa, uutta osaamista, uusia ratkaisuja ja uutta liiketoimintaa. Näin otamme yhä vahvemman roolin yhteiskunnan kestävän kasvun ja uudistumisen vauhdittajana yhteistyössä työelämän kanssa. Työelämän ja korkeakoulun yhteistyön muodot Innovaatiokeskittymät uudistavat merkittävästi korkeakoulumme toimintatapoja. Korkeakoulujen yritysyhteistyön tilannekuva -selvityksessä on tunnistettu opetuksen, tutkimuksen, osaamisen siirron ja hallinnon tasoilla 14 erilaista työelämän ja korkeakoulun välistä yhteistyön muotoa. Nämä antavat kiinnostavan viitekehyksen, kun kehitämme Metropoliassa innovaatiokeskittymiin perustuvaa toimintamallia. Opiskelijat työelämäyhteistyön lähettiläiksi Työelämäyhteistyölle saatavilla olevan työajan sekä rahoituksen puute koetaan korkeakouluissa yhteistyön suurimmaksi esteeksi. Selvityksen huomio on kuitenkin myös se, että kokeneet työelämäyhteistyön tekijät osaavat yhdistää yhteistyön osaksi opetus- ja tutkimustehtäviä. Aikaa järjestetään sellaiselle tekemiselle, joka on merkityksellistä. Vastaavasti kokemattomille työelämäyhteistyö näyttäytyy opetus- ja tutkimustehtävistä erillisenä asiana. Etenkin ammattikorkeakouluissa opiskelijavetoinen yritysyhteistyö on vahvaa: opiskelijoiden tekemät projektit, opinnäytteet ja harjoittelut ovat volyymiltään selvityksen mukaan suurin yhteistyön muoto. Metropoliassa opiskelijoiden käynnistämiä työelämäsuhteita syntyy runsaasti myös innovaatioprojekteissa. Opetukseen kytkeytyvä yhteistyö voisi toimia monelle henkilökunnan jäsenelle luontevana väylänä myös muuhun yhteistyöhön. Meidän tulee nykyistä systemaattisemmin hyödyntää opiskelijoiden harjoittelun aikana tai opinnäytteessään aukaisemia väyliä ja keräämiä havaintoja yritysten kehittämistarpeista. Mitä vahvemmat suhteet opettajilla ja muulla korkeakoulun henkilöstöllä on korkeakoulun ulkopuolella, sitä parempi on ymmärrys työelämän tarpeista ja sitä enemmän on yhteistä toimintaa. Onnistumiset jossakin yhteistyön muodossa ruokkivat henkilöstön muuta yhteistyötä työelämän kanssa. Henkilökunnalle kannustimia työelämäyhteistyöhön Työelämäyhteistyötä aktiivisesti tekevät eivät usko sen parantavan heidän asemaansa korkeakoulun sisällä. Tämä on yksi selvityksen havainnoista ja paljastaa sen, kuinka vähän suoria kannustimia työelämäyhteistyön tekeminen yksilön näkökulmasta tällä hetkellä tarjoaa. Yhteistyötä tehdään ennen kaikkea siksi, että se nähdään itselle ja muille hyödylliseksi ja merkitykselliseksi. Näin on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan, olla mukana ratkaisemassa ongelmia sekä soveltaa ja kehittää omaa osaamistaan. Työelämäyhteistyön tekeminen ja työn merkityksellisyys liittyvät toisiinsa, joten korkeakoulun johdon tulee luoda henkilökunnalle kannustimia työelämäyhteistyöhön. Rahallisten kannustimien lisäksi halukkaille työelämäyhteistyön tekijöille tulee ammattikorkeakoulussa tarjota akateemisesta urasta poikkeavia urapolkuja. Myös henkilöstön liikkuvuus ja yrittäjyys ovat mielenkiintoinen ja vielä hyödyntämätön yhteistyön muoto. Esimerkiksi työelämävaihtoon on jo periaatteessa luotu rakenteet, mutta periaatteet eivät ole riittävät selkeät ja niitä ei tunneta. Yrittäjyys ei vielä näy henkilöstöpoliittisena tai strategisena valintana. Innovaatiokeskittymissä tavoitteena onkin luoda henkilöstölle vaihtoehtoisia työelämäyhteistyötä painottavia polkuja ja niitä tukevia kannustimia korkeakoulun sisällä.
Metropolian innovaatio-opintojen tuloksena tukea nuorille äideille
Metropolian opiskelijat suorittavat innovaatio-opintojakson osana tutkintoaan. Kevään 2017 innovaatiot kokosi näytille MINNOFest, joka pidettiin maaliskuussa Myllypurossa, Liikuntamyllyn tiloissa. Lähes viisisataa opiskelijaa esitteli yritysten kanssa yhteistyössä kehitettyjä innovaatioprojekteja messutyyppisessä tapahtumassa. Esittelypöytien lisäksi jokainen ryhmä piti neljän minuutin pitchauspuheen projektiaiheestaan. Kaikki projektit pohjautuvat yhteiskunnallisiin tai työelämän edustajien esittämiin haasteisiin. Haastattelussa yhden opiskelijatiimin projektipäällikkö Minna Haatanen. Mikä on Nuoren äidin itserakkauspakkaus? Nuoren äidin itserakkauspakkaus on alle 21-vuotiaille äideille suunnattu pakkaus, jonka tarkoituksena on edistää ja tukea odottavan tai synnyttäneen äidin hyvinvointia ja jaksamista uudessa elämäntilanteessa. Pakkaus sisältää tuotteita äidille (miksei isällekin) sekä lapselle sekä nuoren äidin opas helpompaan arkeen -infovihkosen, jonka tuotimme itse. Vihkonen löytyy myös Tyttöjen Talon nettisivuilta, kohdasta nuoret äidit. Itserakkauspakkauksen lisäksi saimme yhteistyökumppaniksi nuoren äiti-bloggaajan, jonka blogi linkitettiin Tyttöjen Talon sivuille. Muokkasimme myös Tyttöjen Talon nettisivuja. Tyttöjen Talon henkilökunta koki sivujen olevan epäkäytännölliset ja suppeat, eikä tieto tuntunut saavuttavan kohderyhmää halutulla tavalla. Lisäksi koulutimme henkilökuntaa sosiaalisen median käytössä (mm. instagram ja snapchat), ja loimme heille kirjalliset ohjeet instagramin käyttöön. Tällä tavalla viestiminen on helpompaa, kun kohderyhmänä on nuoret henkilöt. Kuka tämän idean esitti tai projektityön tilasi? Toimeksiantajana meillä oli Helsingin Tyttöjen Talo ja he halusivat, että projektin kohderyhmä on nimenomaa nuoret äidit. Idea itserakkauspakkauksesta lähti projektiryhmässämme aivoriihitekniikkaa (brainstorming) käyttämällä. Se tarkoittaa luovaa työskentelyä, jossa jokainen ryhmän jäsen ehdottaa mieleen tulevia ideoita ja ajatuksia. Ajatusten ei tarvitse olla ”loppuun asti” suunniteltuja vaan ne voivat olla aihioita. Aivoriihi-tekniikkaa käyttämällä nousi ajatus nuorille äideille suunnatusta pakkauksesta. Idea pohjautui siihen, kun Suomessa on kaikille äideille äitiyspakkaus, että entä jos nuorille äideille olisi jokin kohderyhmää palveleva oma pakkaus erikseen. Tästä ajatuksesta syntyi nuoren äidin itserakkauspakkaus. Minkälainen tiimi oli pakkausta kehittämässä? Innovaatioprojekteihin jaettiin opintojakson alussa ja opettajat jakoivat ryhmät. Meidän ryhmämme koostui yhdeksästä jäsenestä: kolmesta sairaanhoitajaopiskelijasta, yhdestä terveydenhoitajaopiskelijasta sekä viidestä kätilöopiskelijasta. Mikä oli roolisi tiimissä? Minä toimin ryhmässä projektipäällikkönä eli tehtävänäni oli pitää ns. pakka koossa. Seurata että asioita tapahtuu ja että oikeita asioita tapahtuu ja oikeaan aikaan. En ottanut mitään määrääjä pomon roolia, vaan toimimme hyvin demokraattisesti, joustavasti ja luontevasti yhdessä. Tehtäväni oli olla vastuussa projektin etenemisestä ja puuttua asiaan, jos jotain ongelmia ilmenee. Ryhmämme oli kuitenkin todella mahtava ja projektipäällikön pesti tuntui helpolta, koska ryhmämme toimi hyvin. Miltä tuntui toimia projektipäällikön roolissa? Aluksi jännittävältä. Mietin, että uskallanko ottaa tällaista asemaa tai osaanko edes. Mitä tulee tehdä ja miten? Entä jos en osaakaan tai pysty. Mutta haasteet kehittävät, ja koin että homma meni ihan hyvin siihen nähden, etten ole ennen toiminut projektipäällikkönä. Mitä vaiheita innovaatioprojektiinne kuului? Aluksi saimme kuulla toimeksiantajan ja kenelle projektia teemme. Sen jälkeen alkoi ideoiden kehittely. Halusimme nopeasti hommiin, joten ehdotimme ajatusta pakkauksesta ja bloggaajasta Tyttöjen Talolle, ja he suostuivat ajatukseemme. Olimme siis hyvin aikaisessa vaiheessa yhteydessä Tyttöjen Taloon ja kävimmekin projektin alussa tutustumassa Tyttöjen Talon toimintaan paikan päällä. Kirjoitimme projektista suunnitelman. Jaoimme työt tasaisesti: muutamat etsivät tutkimusartikkeleita koskien nuoria äitejä, muutamat alkoivat etsiä yhteistyökumppaneita ja muutamat suunnitella logoa ja nettisivujen visuaalisuutta ja loput alkoivat työstää tekstejä infovihkoseen. Suunnitelmavaiheen jälkeen itse projektin työstäminen jatkui eli keräsimme yhteistyökumppaneita, noudimme lahjoituksia. Projekti on pitänyt sisällään PALJON viestimistä. Viestintävastaavana toimi Eerika Mänty, jolla voin nostaa hattua hienosta työstä, sillä viestejä ja puheluita on ollut paljon. Muutkin ryhmän jäsenet ovat olleet tekemisissä yhteistyökumppaneiden kanssa paljon ja hienosti, mutta Eerikan toiminta viestintävastaavana oli moitteetonta. Projektin aikana osallistuimme erilaisiin työpajoihin mm. projektisuunnitelman kirjoittamisen pajaan, sekä posteripajaan ja pitchauspajaan. Posteri siis näytettiin MINNOFEST-tapahtumassa, joten esitystä täytyi myös suunnitella sinne. Lopuksi kirjoitimme projektiraportin koko rupeamasta. Miten Tyttöjen talo oli mukana kehittämistyössä? He esittivät toiveensa nettisivujen ja some-koulutuksen suhteen ja saivat vaikuttaa mm. esimerkiksi blogin valinnan suhteen. Henkilökunta ehdotti meille päivää tapahtuman pitämiseen. Me ehdotimme siis tapahtuman pitämistä äideille. Pääsimme pitämään tapahtuman yhdelle nuorten äitien vertaistukiryhmälle, jossa oli kolme äitiä. Henkilökunta oli myös mukana tapahtumassa ja auttoi mm. kahvin keitossa. Minkälaista palautetta saitte Tyttöjen talolta? He olivat kokonaisuuteen erittäin tyytyväisiä ja mielissään. Saimme pelkkää positiivista palautetta ja kehuja. Mitä koet itse oppineesi tässä projektissa? Olen oppinut erittäin paljon sosiaalisuutta. Olen aina ollut sosiaalinen, mutta nyt sosiaalisuus on saanut myös itseensä lisäksi rohkeutta. Osaan ja uskallan tuoda paremmin omia ajatuksiani ilmi ja olla äänessä, kun muut kuuntelevat. Olen ns. voittanut pieniä pelkojani ja karistanut ujouttani. Tämä näkyy myös muilla opintojaksoilla ja elämässä yleensä. Olen oppinut myös sen, että positiivisen ja kannustavan ilmapiirin avulla jaksaa, vaikka stressi painaa ja väsyttää. Meillä on ollut todella hyvä yhteishenki ja mukava työstää projektia yhdessä. En tuntenut ketään tytöistä entuudestaan projektin alussa ja projektin loppuessa tuntui, että meistä on tullut jo kavereita. Oliko projekti sinulle itsellesi tärkeä? Projekti oli tärkeä ja mieluinen. Olen itse saanut poikani 18-vuotiaana, joten aihekin oli hyvin omakohtainen. Olisin kovasti kaivannut aikoinaan tukea ja vertaistukea. Olisin silloin voinut itse hyvin tarvita nuoren äidin itserakkauspakkausta ja infovihkosta. Nuoriin äiteihin kohdistuu liian usein negatiivisia mielikuvia, joten on tärkeää koittaa murtaa niitä. Nykyään tilastollisesti teiniraskaudet ovat olleet laskussa, kun taas esimerkiksi 25-30-vuotiaiden naisten raskaudenkeskeytykset ovat olleet nousussa. Ei siis voida oikeastaan moralisoida ketään. Lapsi on kuitenkin ihana asia, ja valmis vanhempi ei ole kukaan koskaan, sillä vaiheet seuraavat toisiaan lapsen kasvaessa. Minkälaisia kokemuksia muut tiimiläiset ovat kertoneet projektista? Oikeastaan aivan samoja asioita kuin minä. Ryhmähenki on ollut hyvä, projektia on ollut mukava tehdä pienestä stressistä huolimatta. Meillä on ollut hauskaa. Luuletko tästä projektista olleen hyötyä sinulle, tiimille ja Tyttöjen talolle? Uskon, että hyötyä tästä projekti ovat saaneet niin projektiryhmän jäsenet kuin kohderyhmä ja Tyttöjen Talon henkilökuntakin. Nettisivujen toimivuus varmasti parantaa tiedon saantia ja kulkua. Infovihkonen löytyy sähköisesti ja näin ollen tavoittaa nuoret äidit. Pakkauksen tuotteet parantavat äitien hyvinvointia, sekä fyysistä että psyykkistä. -- Kuvassa Metropolian opiskelijoiden kehittäjätiimi vasemmalta oikealle: Eerika Mänty, Elisa Panhelainen, Erika Tuominen, Kia Kesti, Elli Uuksulainen, Minna Haatanen ja Aura Kalliala. Kuvasta puuttuu Elisa Strodel ja Katri Pirinen, jotka eivät päässeet Minnofest-tapahtumaan.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.