Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: kansainvälinen hanke

Sakko vai pakolla rokottaminen? Kysymys oli ajankohtainen jo ennen pandemiaa
http://Neljä%20nuorta%20aikuista%20kokoontuneena%20pöydän%20taakse%20opiskelemaan,%20katseet%20kohdistuneina%20pöydällä%20sijaitsevaan%20kannettavaan%20tietokoneeseen.
7.4.2022
Anne Nikula & Aija Ahokas

Suomessa papinkirjaan eli virkatodistukseen alettiin lisätä 1884 rippikoulun rinnalle maininta rokotuksesta. Näin näistä molemmista tuli kansalaishyveitä (1). Todennäköisesti tältä ajalta on peräisin sanonta ”rippikoulun käynyt ja rokotettu”, joita molempia pidettiin suuressa arvossa - myös avioliittoa solmittaessa. Kirjoitushetkellä koronarokotustodistuksella on myös suuri merkitys; esimerkiksi matkustamaan ei pääse ilman todistusta annetuista rokotuksista. Euroopan-laajuisesti kirjoitushetkellä olemme tilanteessa, jolloin Itävallan valtiossa on juuri ollut rokotuspakko koronavirusta vastaan. Laki tuli voimaan tammikuussa 2022. Sen mukaan sakkoja voisi kertyä jopa tuhansia euroja, mikäli kansalainen kieltäytyy koronarokotuksesta. Maaliskuun alkupuolella terveysministeri Johannes Rauch kuitenkin tiedotti, että laki hyllytetään ja otetaan uudelleen tarkasteltavaksi kolmen kuukauden kuluttua. (2) Sakko, pakko, rokotus vai rokko? Näin kyselimme blogikirjoituksessamme alkuvuodesta 2019. (3)  Silloin ei vielä ollut aavistustakaan koronapandemiasta, ja ajatuksemme olivat uudessa EU-rahoitteisessa kansainvälisessä hankkeessamme. Sen perustavoite oli tuottaa kaikille avoin verkkokurssi liittyen rokottamisen perusteisiin. Avoin verkkokurssi käsitteli lisäksi eri-ikäisten ja erilaisista kulttuuritaustoista tulevien asiakkaiden ohjaamista. Teemoina olivat myös maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden rokottaminen, sekä rokotusvastaiset ryhmät ja asiakkaat, jotka epäröivät rokotusten ottamista. Tässä blogikirjoituksessa kuvaamme motivaatiota hankkeen syntymiseen ja sen vaikuttavuutta. Lisäksi pohdimme kansainvälisen hankkeen ja yhteistyön haasteita ja kehittämisideoita myös kulttuurisista näkökulmista käsin, sekä kuvaamme koronapandemian vaikutusta hankkeen toteutukseen. Onko väliä, kuka rokottaa? Kansainvälisten tutkimusten mukaan rokottajan suositus auttaa asiakasta myönteisen rokotuspäätöksen teossa. Tämä vaikuttaa hyvän rokotussuojan ja –kattavuuden syntymiseen. Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asetuksen (149/2017) 6 §:n mukaan rokotuksia pistoksena saavat antaa terveydenhoitaja, sairaanhoitaja ja kätilö sekä lääkäri (4). ensihoitajat, joilla on sairaanhoitaja- ja rokotuskoulutus, ovat myös valtuutettuja rokottamaan. poikkeusoloissa rokotuksia voivat antaa myös muut terveydenhuoltoalan ammattilaiset, mutta tällöin asiasta säädetään erikseen asetuksessa ja uudet rokottajat saavat ennen rokottamiseen ryhtymistä räätälöityä lisäkoulutusta. Tällainen tilanne on nyt kirjoitushetkellä, kun koronarokotuksesta on tehty uusi asetusmuutos (1211/2021) joulukuussa 2021. Sen mukaan laboratoriohoitajan, bioanalyytikon, lähihoitajan sekä aikaisemman perushoitajatutkinnon suorittaneet saavat antaa koronarokotuksia ammattitaitoisen rokottajan valvonnassa ja heillä tulee olla asianmukainen rokotuskoulutus (5). Eri maissa toimii vähintään 45:llä eri ammatti- ja tutkintonimikkeillä toimivia rokottajia, jotka voidaan jakaa kolmeen yleisempään kategoriaan: nurse (n=23) physician (n=11) other health care professional (n=11) (6). Kansainvälisen hankkeen valmistelu vaatii sitkeyttä ja kumppanuutta Alkusykäyksen hankeideaan antoi hyvät kokemukset ja palautteet valtakunnallisen Rokotusosaamisen -koulutuskokonaisuudesta, joka oli ollut käytössä melkein kaikissa Suomen ammattikorkeakouluissa vuodesta 2014 lähtien.  Kansainväliset kumppanit olivat kiinnostuneita hakemaan rahoitusta englanninkieliseen rokotusosaamisen koulutuksen kehittämiseen. Yhteistyönä ideoitu hankesuunnitelma eteni konkreettisen anomukseen ensimmäisen kerran vuonna 2017. Valitettavasti anomus ei sinä vuonna saanut rahoitusta, joten verkosto päätti hakea uudelleen rahoitusta seuraavana vuonna. Kansalaisten luottamus rokotuksiin oli alhainen Italian lisäksi useissa Euroopan maissa, muun muassa Ranskassa, Kreikassa ja Sloveniassa. Myös Suomessa, Ruotsissa, Puolassa ja Tsekissä rokotusluottamus oli laskussa hakemusta tehtäessä. (7,8). Koronapandemia siirsi rahoitusta saaneen hankkeen painopistettä Saimme rahoituksen EDUVAC – Educating Vaccination Competence -hankkeelle Erasmus+ Strategic Partnership for Higher Education -ohjelmasta. Olimme innoissamme aloittamaan sitä yhdessä neljän muun eurooppalaisen korkeakoulun kanssa. Tarkoituksena oli kehittää verkko-opinnot englanniksi terveysalan opiskelijoiden ja jo työssä olevien rokottajien rokotusosaamisen vahvistamiseksi. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli toteuttaa verkkokurssi ja kaksi intensiivikurssia. Vuonna 2019 Maailman Terveysjärjestö WHO listasi rokotteita kohtaan tunnetun epäröinnin ja siitä johtuvat ongelmat maailman 10 suurimman terveysuhkan joukkoon. (9). Rokotusvastainen liikehdintä on voimistunut koronarokotusten aloittamisen jälkeen koko Euroopassa. Vuoden 2020 alussa WHO julisti maailmanlaajuisen koronapandemian, ja se muutti ratkaisevasti hankkeen toteutumisen alkuperäisen suunnitelman mukaan. Hankkeen lopullisena tavoitteena oli rokotuskattavuuden ylläpitäminen ja nostaminen Euroopassa ja asiallinen, näyttöön perustuva terveydenhuollon asiantuntijoiden antama rokotusneuvonta. Siten rokottamiseen ei enää toivottavasti tarvittaisi missään maassa sakkoa eikä pakkoa. Kulttuuriset erot vaikuttavat kansainväliseen hanketyöhön Olli-Pekka Kallasvuo (10) kertoo johtajuuden ja työkulttuurien merkityksestä toimiessaan globaalina yritysjohtajana Nokiassa. Eri maissa ja kulttuureissa organisaatiot toimivat hyvin eri tavoin. Hän sanoo, että johtamiseen liittyy kulttuurisidonnaisia odotuksia, ja jopa Euroopassa johtamiseen liittyvät kulttuurierot ovat valtavia. Suomessa johtaminen on tyypillisesti vaatimatonta ja mutkatonta. Etenkin Aasian maissa on kulttuureita, joissa työntekijä ei pysty hoitamaan työtään ja ottamaan vastuuta, jos johtaja ei selvitä yksityiskohtaisesti, mitä hänen pitää tehdä. Suomessa työntekijät ottavat tehtävät itseohjautuvasti haltuunsa ja alkavat toimia. Suomalaista johtamiskulttuuria sävyttää nöyrä joustavuus. USA:ssa työntekijät ovat ammattitaitoisia ja ahkeria. He tekevät työnsä sivuilleen vilkuilematta ja monet kokevat, että eivät saa mennä tekemään mitään muuta. Suomessa työntekijät laajentavat tekemisiään rajatun tehtävänsä ulkopuolelle. (10) Tämä oli havaittavissa myös omassa hankkeessamme. Kun suomalaisina huomasimme jonkin puutteen tai virheen, tartuimme asiaan. Osin kollegat hankkeessa eivät näin halunneet tehdä, varmastikin liittyen erilaiseen työ- ja johtamiskulttuuriin. Monenlaista kitkaa voi syntyä erilaisten työkulttuurien ja toimintatapojen törmätessä ja seurauksena voi olla hankkeeseen osallistujien motivaatiota halvaannuttava byrokratiaa, johtamisongelmaa tai erimielisyyttä. Kolmen vuoden hankekokemuksen perusteella haluamme nostaa esille asioita, joita olisi hyvä huomioida kansainvälisiä hankkeita suunnitellessa, ja josta itsellemme oli kokemuksia. Alla niistä keskeisimmät asiat, jotka liittyvät ajoitukseen ja aikaan vuorovaikutukseen osallistujien osaamiseen ja osallistumiseen erilaisiin työ- ja johtamiskulttuureihin hankesuunnitelmaan Lukukausien ajoitus oli erilainen Suomessa kuin eteläisessä Euroopassa. Kun Suomessa jäimme kesälomalle jo kesäkuun alussa, muut eurooppalaiset korkeakoulut jäivät lomalle vasta myöhemmin. Myös pääsiäinen oli eri aikaan Kreikassa. Vaikka aikaeroa oli maksimissaan vain kaksi tuntia, sekin hankaloitti yhteisten kokousaikojen löytymistä. Suomessa aikakäsitykseen kuuluu täsmällisyys ja tehtävien tekeminen aikataulussa, eteläisessä Euroopassa asioiden kommentoiminen ajoissa oli ajoittain haasteellista. Kuitenkin projektin ajankäyttö oli hyvin kokous- ja raportointikeskeistä, ja kokoukset venyivät sovituista aikatauluista. Koordinoiva kansallinen toimisto vaati tarkkoja kokousmuistioita, joiden tarkistaminen ja hyväksyminen useiden viikkojen kuluttua oli hankalaa. Vuorovaikutus hankkeessa tapahtui etupäässä verkossa, etenkin koronapandemian alettua. Asioiden joustavuus kärsi, koska kollegat eivät voineet tavata kasvokkain ja neuvotella hankesuunnitelmaan kirjoitetuista asioista, jotka olivat jo kolmen vuoden ja pandemian aikana muuttuneet. Tästä esimerkkinä oli intensiivikurssille suunnitellut simulaatiot, jotka oli nyt pakko toteuttaa Zoomin välityksellä, koska hankesuunnitelmaan oli kirjattu simulaatiot. Osallistujilla tulisi olla asioiden osaamista ryhtyessään hanketyöhön. Tämä tarkoittaa niin substanssi-, digi- kuin kielitaidon osaamista. Jokaisen hankkeeseen mukaan tulevan tulisi osallistua omalla luvatulla panoksellaan. Jos kumppaneita ei tunne ennen hanketta riittävän hyvin, tästä saattaa muodostua eettisiä ja moraalisia haasteita. Koulutustarpeiden huomioiminen ennen hanketta on tärkeää ottaen huomioon koordinaattorin ja projektipäälliköiden roolit. Johtamiseen ja työkulttuureihin liittyvää koulutusta osallistujille tarvitaan. Hankeosaamisen koulutusta tarvitaan ja riittävän monen eri osaajan tarkastama ja hyväksymä realistinen hankehakemus on kaiken a ja o. Talouteen liittyvät resurssit ja opettajien työaika tulisi arvioida mahdollisimman huolellisesti, ja verkkokursseja tehdessä muistaa, että digitaalinen toteutus vaatii lisäresursseja. Koronapandemian vaikutukset projektin toteuttamiseen Koska kansainvälinen hankkeemme alkoi ennen koronapandemiaa vuonna 2018, ehdimme viedä sitä eteenpäin yhden vuoden ajan. Siten ehdimme pitää ensimmäisen kick-off -tilaisuuden Kreikassa sekä ensimmäisen projektitapaamisen Italiassa. Nämä tapaamiset antoivat projektille hyvän alun sisältäen innostusta ja toiveikkuutta tavoitteiden suuntaan etenemisessä. Koronapandemian alettua vuonna 2020, jouduimme toteamaan, että onneksi hankkeen päätuote oli alun perinkin suunniteltu verkkokurssiksi, joten sen suhteen ei tarvinnut tehdä muutoksia.  Taisimme siten olla jo aikaamme edellä? Joku saattoi ihmetellä, miten rokottamista voi opiskella tai oppia verkossa? Niinpä, rokottaminen on paljon muutakin kuin vain rokotteen antamista injektiona tai muulla tavoin. Valitettavasti keväälle 2020 suunniteltu toinen intensiivikurssi Espanjassa peruuntui aivan viime hetkellä pandemian takia. Tästä aiheutui myös paljon käytännön järjestelyjä peruutusten muodossa (lennot, majoitukset, opiskelijoiden apurahat). Opiskelijat olivat hyvin pettyneitä intensiivikurssin peruuntumiseen, sillä he olivat odottaneet sitä innolla. Joka tapauksessa, simulaatiot toteutettiin toisella tavalla hybridinä. Yhteinen jälkipuinti maiden kesken toteutettiin verkossa. Maaliskuusta 2020 lähtien hankkeen kaikki toiminnot toteutettiin etänä. Tämä koski kaikkea työtä, intensiivikurssien lisäksi. Ajoittain etätyöskentely turhautti ja myös lamaannutti kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälisen yhteistyön ja siten myös kansainvälisen hanketyön suuri ilo on eri kulttuurien välisessä kanssakäymisessä, asioiden jakamisessa, aistimisessa ja kokemisessa. Moni verkoston opettaja ja opiskelija hakeutui alun perin mukaan toimintaan juuri tämän kansainvälisyyden vuoksi.  Tämä kaikki vietiin nyt pandemian takia pois sekä opiskelijoilta että opettajilta ja se aiheutti pettymyksen tunteita, vaikka jokainen ymmärsi koronapandemian vakavuuden.  Hyvä asia oli kuitenkin se, että kaikki partnerit pysyivät mukana hankkeessa koko ajan. Ennen hankkeen aloitusta riskianalyysi oli tehty huolellisesti, jos joku partnereista putoaisi matkasta tai tapahtuisi muuta yllättävää. Onneksi muutoksia ei tarvittu. Opetushallitus toteutti vuonna 2020 ammatillisille oppilaitoksille virtuaalisen kansainvälisyyden muodoista ja siihen liittyvästä osaamisesta. Kyselyn tavoitteena oli selvittää, mm. miten virtuaalinen toiminta oli kehittynyt pandemiavuosien 2020 ja 2021 välillä. Kyselyn perusteella virtuaalinen kansainvälisyys oli lisääntynyt, ja etäopetukseen siirtyminen oli heijastunut myös kansainväliseen toimintaan.  Selvityksen perusteella kv-virtuaalihankkeet olivat helpompia toteuttaa, kun oman maan osallistujat ovat fyysisesti samassa paikassa. Samoin korostettiin hyvää suunnittelua ja opiskelijoiden motivaatiota. Lisäksi virtuaalisuuden todettiin vievän paljon työaikaa. Hyvää virtuaalisuudessa oli ympäristöystävällisyys ja osallistumiseen liittyvä tasa-arvoisuus.  (11) Mitä hanke antoi tulevaisuudelle Saatujen arvioiden perusteella voimme todetta, että kehitimme erinomaisen tuotteen, eli rokotusosaamisen opintojakson englanninkieliseen opiskeluun ja opetukseen verkossa. Avoin materiaali Vaccination Competence 3 ECTS löytyy verkosta (12, 13). Opiskelijoiden ja työssä olevien rokottajien rokotusosaamista vahvistamalla ylläpidetään ja nostetaan rokotuskattavuutta. Opettajien osaaminen vahvistui. Opimme tekemään laadukkaan verkkokurssin ja taidot lisääntyivät matkan varrella. Metropolia vastasi digipuolesta, ja verkkokurssi on Metropolian Moodle-alustalla. Myös digivälineet uudistuivat hankkeen aikana ja jouduimme tekemään joitakin asioita uusiksi viimeisenä vuonna. Yhteysvälineitä hankkeen aikana olivat ensin AC ja Skype, sitten Teams, Zoom ja Google Meet. Myös termit muuttuivat hankehakemuksen ja lopullisen tuotteen välisenä aikana; esimerkiksi virtuaali, on-line, digi, verkko.  Verkossa työskentely vahvistui, vaikkakin kehitettävää yhteisöllisessä työskentelyssä ja osallistamisessa kokousten aikana oli.  Kansainvälisissä hankkeissa työskentelyn osaaminen vahvistui. Lopuksi Hankkeen lopputuloksena oli saatujen arviointien perusteella erinomainen opintojakso. Kaikki partnerit olivat mukana loppuun asti, hanke pysyi aikataulussa ja päättyi suunnitellusti elokuussa 2021 koronapandemiasta huolimatta. Kansainvälinen ilmapiiri oli inspiroiva. Joku saattaa ihmetellä, voiko rokottamista opiskella/opettaa verkossa? Hankkeen perusteella voimme todeta, että kyllä voi. Kuitenkin käytännön rokottaminen pitää opetella oikeiden asiakkaiden kanssa rokotustilanteissa. Sekä valtakunnallisen Rokotusosaamisen että Vaccination Competence-opintojaksoilla saa valmiuksia myös käytännön rokotustilanteisiin: opintojaksolle on tuotettu opettajien voimin rokotustekniikkavideoita ja -kuvia, tekstiä sekä asiakkaiden ohjaamiseen liittyviä materiaaleja ja videoita. Kirjoittajat Anne Nikula on rokotusosaamisen asiantuntija ja tuntiopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimi kansainvälisen Educating vaccination competence (EDUVAC) -hankkeen Metropolian projektipäällikkönä 2018-2021 sekä Valtakunnallisen Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuuden (RKK) työryhmän ja ammattikorkeakoulujen RKK-opettajaverkoston puheenjohtajana 2013-2021. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori. Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin  asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja.  Hän on toiminut vuosien ajan erilaisissa kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainvälisyys ja kulttuuriset asiat ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään. Lähteet Laine, E. M. 2021. Lukkarit rokottajina. Kotimaa no 14, s. 18-19. Itävalta ei sakotakaan rokottamattomia. Helsingin Sanomat 10.3.2022, s. 20. Ahokas, A. & Nikula, A.2019. Sakko, pakko, rokotus vai rokko? Tikissä-blogi. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista (149/2017) (Finlex.fi) Valtioneuvoston asetus vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 3 §:n muuttamisesta. (Finlex.fi) Nikula A 2011, Vaccination Competence – The Concept and Evaluation. Turun yliopisto. Akateeminen väitöskirja. (utupub.fi) European Commission 2018a. Statement by Commissioner for Health and Food Safety Vytenis Andriukaitis ahead of Word Polio Day 2018. Bryssel 23.10.2018. (europa.eu) Luettu 21.3.2022. Larson, H. & de Figueiredo, A. & Karafillakis, E. & Rawall, M. 2018. State of vaccine confident in the EU 2018. Luxembourg: Publications Office of the European Union. (PDF) Luettu 21.3.2022. WHO 2019. Ten threats to global health in 2019. (who.int) Luettu 21.3.2022. Kallasvuo, Olli-Pekka & Rossi, Juhana 2021. Puhelin soi öisin. Mitä opin globaalina yritysjohtajana. Nokian hurjat vuodet. Kustannusosakeyhtiö Otava. (Keuruu). Korkala, S. 2021. Virtuaalisen kansainvälisyyden muodot ja osaaminen toisen asteen oppilaitoksissa. (PDF) Metropolia Ammattikorkeakoulu, Vaccination Competence-opintojakso, Moodlen työtila. Eduvac-hankkeen kotisivut

Lue lisää

Hankkeen päättyessä
7.9.2016
Katri Myllylä

Kirjoitin kevään vaihtuessa kesäksi kansainvälisestä Erasmus+-rahoitteisesta Creative Classroom -hankkeesta, jossa olemme olleet Patrick Ausderaun kanssa Metropolian edustajina lähes kahden vuoden ajan. Hanke päättyi virallisesti viikko sitten ja hankkeen tuloksista tiedottaminen on taas ajankohtaista.   Hankkeen loppumetrien ajoitus on ollut etenkin näin suomalaisen lukuvuosirytmin näkökulmasta haasteellinen kun loppukevät ja alkusyksy ovat ammattikorkeakouluopettajille varsin hektistä aikaa suoritusarviointien, valmistumisten, pääsykokeiden, uusien opiskelijoiden aloitusten ja opintojaksojen käynnistymisten myötä. Ja hankkeissa usein juuri loppumetrit ovat niitä kiireisiä kohtia. Kansainvälisissä hankkeissa partnereille voi tulla yllätyksenä lomiemme pituus, vaikka asian ajoissa toisi esille. Toki pidemmästä lomasta pystyi nipistämään aikaa myös hankehommille, vaikkei se toivottavaa olisikaan.   Creative Classroom -hankkeen puitteissa järjestettiin virolaisille opettajille neljä työpajaa, joista ensimmäisestä ja kolmannesta bloggailin kesäkuussa.  Työpajoihin osallistuneet puolestaan jalkauttivat käsiteltyjä aiheita omissa oppilaitoksissaan sekä erilaisissa tapahtumissa. Hankkeeseen liittyen kukin osallistujataho on järjestänyt tapahtumia omissa maissaan ja näin edelleen tuonut hanketta sekä sen tuloksia laajemmalti tietoon. Täällä Suomessa päädyimme järjestämään tapahtuman Median osaamisalueen henkilökunnalle, osin johtuen todella tiukoista aikatauluista, mutta erityisesti koska hankkeeseen liittyvien tapahtumien kohderyhmiin oli määritelty myös korkeakoulujen henkilökunta. Ensimmäisellä työviikolla eli 19.8. järjestettyyn tapahtumaan osallistuikin yli 40 metropolialaista.   Tiedottaminen hankkeesta kunkin partneritahon omassa maassa kuuluu suunniteltuihin toimenpiteisiin. Tikissä bloggailujen lisäksi keväällä/ kesällä tiedottelin hankkeesta erilaisissa some-kanavissa ja Taajuudessa julkaistun artikkelin sekä Mediakasvatusseuran verkkosivujen uutistiedotteen ja -kirjeen avulla. Tiedottamistoiminta jatkuu toki varsinaisen hankkeen päättymisen jälkeen, jotta hankkeesta voisi olla hyötyä ja vaikuttavuutta muillekin kuin hankkeessa mukana olleille.   Hankkeesta ei tehty perinteistä julkaisua vaan hankkeen luonteeseen sopien aiheisiin ja sisältöihin liittyen on julkaistu digitaalinen kokoelma, jonka kautta voi tutustua toiminnan pedagogisiin lähtökohtiin, työpajoihin osallistuneiden opettajien laatimiin opetusskenaarioihin sekä LePlanner-ympäristöön. Kokoelma on saatavilla sekä englanniksi että viroksi.   Kokoelman on tarkoitettu opettajille eri puolilla Eurooppaa tukemaan innovaatiivisten opetusmetodien ja opetusskenaarioiden luomista. LePlanner -ympäristö on muidenkin opettajien vapaasti hyödynnettävissä omien opetusskenaarioiden luomiseen (kokoelmasivustolta löytyy ohjevideo alkuun pääsemiseksi). LePlanneria voi kokeilla ja käyttää oman opetuksen rytmityksen suunnitteluun, määritellen esimerkiksi kontaktiopetuksen ja kontaktiopetusten välissä tapahtuvat toiminnat, ICT:n käyttö opettajan ja opiskelijan osalta linkityksineen digitaalisiin materiaaleihin, oppimistavoitteet ja osioiden kestot. Suunnitelma näyttäytyy aikajanamuodossa, jota voi hyödyntää myös opiskelijoiden suuntaan kokonaisuuden hahmottamisen tukena. Ympäristö nojaa myös ajatukseen ideoiden ja hyvien käytäntöjen kommentoinnista sekä jakamisesta.   LePlannerissa on mahdollista antaa suunnitelmista palautetta. Niin opetuksessa kuin hanketoiminnassakin toiminnan kehittämisen edellytyksenä on mahdollisuus saada ja antaa palautetta. Toimintaympäristöjen muuttuessa myös opettajuuteen kohdistuu erilaisia muutospaineita. Moni tänäkin syksynä opintonsa aloittaneista voi tulla työskentelemään ammateissa, joita ei vielä ole olemassa. Työskentely globaaleissa ja digitalisoituneissa ympäristöissä vaatii esimerkiksi teknisen osaamisen lisäksi myös yhteistyötaitoja, joustavuutta, organisointitaitoja, itseohjautuvuutta ja kriittistä ajattelua. Samanlaiset taidot ovat tarpeen ja karttuvat myös hanketyöskentelyyn osallistuessa ja ovat hyödyksi oman ammattitaidon kehittämisessä.   Mukavaa syksyä ja alkanutta uutta lukuvuotta!

Lue lisää

Puolisen vuotta jälkeenpäin
29.6.2016
Katri Myllylä

Lehtorin arki voi ammattikorkeakoulussa olla hektistä. Reilun puolen vuoden aikana on opintojaksojen, tuutoroinnin, opinnäytetyöskentelyn organisoinnin ja ohjauksen sekä muiden työtehtävien rinnalla kulkenut hanketyöskentely, jota olen viime viikkoina blogiteksteissä jälkikäteen tarkastellut.   Kansainvälisen kumppanuushankkeemme kolmas työpaja oli 14.-15.1.2016 Tallinnassa. Teemana oli ongelmaperustainen ja tutkiva oppiminen. Minua ja Patrick Ausderauta oli pyydetty valmistelemaan osio ongelmaperusteiseen oppimiseen liittyen, erityisesti selkeästi strukturoitujen ongelmien näkökulmasta. Työpajan muista osioista vastasivat Nataša Hoić-Božić ja Ivona Franković (University of Rijeka) sekä Kai Pata ja Mart Laanpere (Tallinn University).   Tämän työpajan suhteen oli matkan varrella enemmänkin ongelmia, joita voi kuulua hanketyöskentelyyn. Näistäkin selvisimme.   Olin varannut matkatoimiston kautta majoituksen ja laivaliput jo ajoissa ennen lomille lähtöä ja kauhukseni huomasin töihin palattuani, dokumentteja tulostaessani, että paluumatka oli toimittamistani selkeistä tiedoista huolimatta varattu edellisen vuoden puolelle. Inhimillisiä erehdyksiä sattuu, mutta yllättävän paljon pikkujuttujen selvittelyyn voi mennä aikaa. Juuri silloin kun viikon aikana on käynnistettävänä monta isoa kokonaisuutta ja työajasta reilu kaksi vuorokautta kuluu ulkomailla.   Enemmän päänvaivaa kuitenkin itselleni aiheutti työpajan teeman tiukka ennakkorajaaminen, joka tuli meille yllättäen annettuna. Opetuksessani olen soveltanut niin ongelmaperusteisen kuin tutkivan oppimisen periaatteita. Mutta aihekokonaisuuksissa, joita opetan, ennakkoon tarkasti strukturoidut ongelmat ja ajatus prosessin myötä (yhteen) oikeaan ratkaisuun päätymisestä eivät ole relevantteja. Sen sijaan työskentely kompleksisten ilmiöiden kanssa nivoutuu vahvasti esimerkisi tarkasteltavien mediailmiöiden ymmärtämiseen.   Hyödynnän työssäni erilaisia digitaalisia välineitä, mutta etenkin Patrickilla on tähän tieto- ja viestintätekniikan puolelta vahvempaa osaamista. Minä pyrin huomioimaan pedagogisia tavoitteita ja niiden vaikutuksia tulevaan työpajaan. Muodostimme toisiamme täydentävän tiimin, jossa molemmilla oli toki perusymmärrys ja osaaminen sekä pedagogiikasta että tekniikasta. Alkutuskailujen jälkeen pääsimme etenemään materiaalien työstämisessä.   Toimme käsittelyyn esimerkkejä luonnontieteiden ja kielten opetukseen liittyen pyrkien näin huomioimaan osallistujien taustat ja mahdolliset tarpeet. Tiesimme myös, että työskentely jatkuisi teemaa laajentaen, joten oli luontevaa painottaa myös kysymyksiä siitä, miksi tietty menetelmä valitaan ja mitä osaamista tavoitellaan. Osallistujat saivat valita itse mahdollisen ongelman tai hyödyntää annettuja vaihtoehtoja. Näin he voisivat jatkaa aiheen käsittelyä työpajan jälkeen.   Digitaalisten työkalujen suhteen pyysimme osallistujia tutkailemaan ja arvioimaan eri vaihtoehtoihin liittyviä mahdollisuuksia ja rajoitteita työskentelyprosessin eri vaiheissa, kuten ideoinnin, keskustelun, äänestämisen, päätöstenteon, yhteistoiminnallisen sisällön kehittelyn sekä tulosten esittelyn ja jakamisen apuvälineinä. Lisävinkkejä voit löytää esimerkiksi Patrickin blogitekstistä.   Saimme osiostamme kiitosta siitä, että tarjosimme useita välinevaihtoehtoja testattaviksi ja arvioitaviksi. Vaihtoehtoisia tieto- ja viestintätekniikanvälineitä tarjotessamme pyrimme kuitenkin osaltamme painottamaan sitä, että välineiden valitsemisen tulisi olla alisteista osaamistavoitteille. Hankkeemme keskeisiä periaatteita noudattaen. Toiseen ja neljänteen työpajaan emme itse osallistuneet, mutta niidenkin teemat (pelillinen ja projektioppiminen, toiminnan analysointia tukevat välineet ja metodit, palautteen hyödyntäminen sekä työpajojen loppukoonti) olivat niin mielenkiintoisia, että materiaaleihin on tullut ajatuksella tutustuttua. Hankkeen luonteen, teemojen ja tavoitteiden vuoksi on ollut mielekästä käydä keskusteluja myös työpajojen välillä ja välissä.   Kuluneen kevään aikana työpajaan osallistuneet opettajat ovat soveltaneet tapaamisissa käsiteltyjä asioita käytäntöön. Tammikuisten koulutustemme mahdollisia pitkäaikaisia vaikutuksia on mahdotonta vielä arvioida, mutta palautteen perusteella työpajoihin osallistuneet ovat saaneet koulutuksista ideoita ja tukea omaan työhönsä. Koostesivusto hankkeen sisällöistä saatiin kesäkuussa valmiiksi. Sivustolla voi tutustua osallistujien luomiin materiaaleihin eli hankkeen konkreettisiin tuloksiin. Materiaalit on tarkoitettu muidenkin opettajien hyödynnettäviksi.   Kesälomallani köllötellessä voin olla siis tyytyväinen, että pääsin osaltani positiivisesti vaikuttamaan myös muiden opettajien arkeen.   Hankkeen sivuilta löytyy yhteenvedot  toteutetuista työpajoista.  

Lue lisää

Kokeneita opettajia kouluttamassa
22.6.2016
Katri Myllylä

Olen toiminut opetustehtävissä viitisentoista vuotta. Silti kouluttajana toimiminen toisille opettajille on omanlaisensa kokemus. Kun yhtälöön lisätään vieraat kielet ja toimintaympäristö, rajallinen aika ja isot tavoitteet, tulee kokonaisuudesta jännittävä. Olimme Patrick Ausderaun kanssa kouluttajina kansainvälisen kumppanuushankkeen ensimmäisessä työpajassa 9.-10.4.2015 Tallinnassa. Parin päivän sessioiden valmistelun aloitimme jo hyvissä ajoin ennen varsinaisia kontaktitapaamisia.   Työpajoihin osallistujat tulivat eri puolilta Viroa. Heidän opetettaviin aineisiin kuului englanti, matematiikka, fysiikka, kemia, IT, robotiikka, historia, maantieto, biologia ja luonnontiede. Opetuskokemusta osallistujilla oli kertynyt vähimmillään 3 ja enimmillään 33 vuotta. Laskin neljäntoista ensimmäisestä työpajasta palautetta antaneen taustatiedoista, että keskimäärin opetuskokemusta oli kertynyt 16 vuotta. 33 vuotta sitten olin itse vielä tyttönen. Osallistujat eivät olleet välttämättä ennen ensimmäistä työpajaa tavanneet, siitä huolimatta hyödynsimme pienryhmätyöskentelyä ja vertaisoppimista ensimmäisen päivän intron jälkeen. Samalla periaatteella jatkettiin työpajoissa myöhemminkin.   Työpajojen tavoitteena on ollut myös jalkauttaa tapaamisten sisältöjä osallistujien toimintaympäristöihin eri puolille Viroa. Osallistujat ovat saaneet erilaisia tehtäviä, joiden puitteissa he ovat jatkaneet aiheiden käsittelyä “kentällä”, luoden ja toteuttaen innovatiivisia opetusskenaarioita. Materiaaleja on ollut hankkeen alusta asti tarkoitus jakaa myöhemmin laajemmaltikin Euroopassa, jotta projektilla olisi laajempaa kansainvälistä hyödynnettävyyttä.   Olisin itse toivonut jo ensimmäisessä työpajassa keskusteltavan vahvemmin siitä, miten tärkeää olisi pyrkiä jakamaan alusta asti tuotettua informaatiota ja materiaaleja muiden nähtäville ja kommentoitaviksi, jopa keskeneräisinä. Näin myös vastavuoroisuudelle olisi ollut enemmän tilaa kehittelyssä. Mielestäni tämä liittyy osaltaan myös opettajuuden muutokseen sekä tiedon jakamisen avoimuuteen. Etenkin kun osallistujajoukossa on valtava määrä osaamista ja kokemusta. Tässä hankkeessa päätyminen työskentelyssä pitkälti suljettuun verkkoympäristöön nosti itselläni hankkeesta tiedottamisen kynnystä. Toki materiaaleja on työstetty projektin edetessä helpommin jaettavaan muotoon.   Yksi selittävä tekijä päätökseen toimia rajatussa ympäristössä voi olla toimintakulttuureihin liittyvät tavat ja tottumukset, joiden muuttaminen vaatii oman kokemukseni mukaan aikamoista ajattelun muutosta. En itsekään aikoinaan ollut valmis esimerkiksi jakamaan tuottamiani opetusmateriaaleja muille, saati laittanut kommentoitavaksi jotain keskeneräistä. Kunnes omassa työyhteisössäni uskalsin haastaa omat ajattelutapani. Jo omista opinnoista tuttu jatkuvan ammatillisen kehittymisen haaste on realisoitunut tässäkin. Materiaalien jako WTFPL-lisenssillä ei tuntuisi enää absurdilta.   Toinen selittävä tekijä voi olla kielihaasteisiin liittyvät asiat. Suureksi yllätyksekseni hankkeen työpajojen aikana osallistujat ovat käyttäneet suunnitelmiensa esittelyssä viroa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kun ohjelman mukaisesti olimme ensimmäisessä työpajassa Patrickin kanssa valmistautuneet antamaan osallistujien suunnitelmista palautetta, oli hämmästys suuri, kun presentoinnit pidettiinkin meille vieraalla kielellä.   Siinä sitten testattiin minunkin joustavuutta kun käännösohjelman ja virolaisten kollegoiden tulkkauksen pohjalta pyrin antamaan rakentavaa palautetta. Onneksi Tallinnan Yliopiston Kai Pata on osallistunut kaikkiin työpajoihin ja ollut korvaamaton apu. Ja toki teeman ollessa tuttu, pystyin esittämään ihan mielekkäitä kysymyksiä ja jatkokehitysideoita.   Ensimmäisessä työpajassa teemoina olivat trialoginen oppiminen sekä "flipped classroom" eli käänteisen opetuksen keinot ja käytännöt.  Teemoihin sidottiin tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet tavoiteltua oppimista tukemassa. Meidän osioomme trialogisesta oppimisesta upotimme Helsingin yliopistossa työskentelevän Sami Paavolan etävierailuluennon (osa 1 ja osa 2), joka tarjosi mielestäni erinomaista tukea tavoitteellemme käsitellä teemoja pedagogiikan kautta, eikä vain “tekniikka-edellä”. Mart Laanpere tiivisti lähtökohtiamme avauspuheenvuorossaan hyvin: “We are not focussing on the new devices here, but how these devices change your teaching. We are going to explore this together like You will with your students once You go back to your schools.” Osallistujien vahva innostus tekniikan käyttöön näyttäytyi muun muassa siinä, että yllättävän moni toi ensimmäisen kerran suunnitelmissaan tietyn yksittäisen visailusoftan, joka lienee ollut tuolloin suosittu laajemmaltikin. Tässä yhteydessä minun oli luontevaa esittää kysymyksiä siitä, miksi juuri tämä väline, kuka kysymykset laatii ja millaista oppimista tavoitellaan sekä millaista oppimista tiettyjen välineiden valinta edesauttaa. Myös virolaiset kouluttajat toivat aktiivisesti palautekeskustelussa pedagogiikkaan liittyviä seikkoja esiin. Siitäkin huolimatta saimme ensimmäisestä työpajasta palautetta, jossa osa olisi kaivannut vielä enemmän “softavinkkejä” omaan työhönsä.   Flipped classroom -teemaa käsittelivät Mart Laanpere, Kai Pata, Terje Väljataga, Marina Kurvits, Hans Põldoja ja Romil Rõbtšenkov Tallinnan Yliopistosta. Koulutukseen osallistuvat opettajat saivat myös ensikosketuksen tekeillä olevaan LePlanner-työkaluun, jonka avulla työstettäisiin hankkeen aikana tehtyjä opetusskenaarioita. Alkuun kokeneiden opettajien kouluttamiseen osallistuminen tuntui isolta haasteelta, mutta on ollut mukava nähdä, että minulla on ollut osaltani heille annettavaa. Pitkäkestoisessa hankkeessa on ollut nähtävissä myös se, miten ajattelu vaatii aikansa. Työpajojen sisältöjen “sulattelun” vaikutus on nähtävissä koulutukseen osallistuneiden käytännön sovelluksissa ja siinä innokkuudessa, millä ryhmästä löytyi vapaaehtoisia osallistumaan Virossa kevään 2016 opitun jalkauttamistapahtumiin.   Jokainen koulutettava on sitoutunut toteuttamaan myös tapahtumia, joissa he välittävät hankkeen aikana kertynyttä kokemustaan ja tietoaan omissa kouluissaan. Kaikkiaan hankkeen puitteissa on toteutettu kymmenittäin opetusskenaariota, jotka jaetaan muidenkin opettajien hyödynnettäviksi.   Hankkeen sivuilta löytyy koosteet toteutetuista työpajoista.

Lue lisää

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty (?)
15.6.2016
Katri Myllylä

Kerroin aiemmassa blogikirjoituksessani kokemuksistani kansainväliseen Creative Classroom -kumppanuushankkeeseen ensimetreillä. Nyt tarkastelen ensimmäiseen työpajaan valmistautumista kouluttajana. Hankkeen puitteissa järjestettäisiin neljä työpajaa, joihin valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin, jotta räätälöity koulutus olisi mahdollisimman hyvin osallistujien tarpeet ja koulujen informaatio- ja viestintäteknologioiden käytön huomioiva. Virolaisissa kouluissa toteutettiin projektin alkupuolella laaja kysely, mikä oli rakennettu hyödyntäen Viron kansallista elinikäisen oppimisen strategiaa. Kyselyssä kartoitettiin koulujen digitaalisia infrastruktuureja, tieto- ja viestintätekniikan käytänteitä ja kompetensseja sekä opettajien koulutustarvetta.   Tallinnan yliopiston vanhempi tutkija Mart Laanpere koosti englanniksi kyselyn tulokset, mitkä toimivat meille kouluttajille pohjana tulevien, osallistujille kustomoitujen neljän työpajan suunnitteluun. Kyselyyn vastasi 165 koulua ja aineistot olivat mielenkiintoisia, mutta kyselyn luonteen vuoksi niistä ei voinut päätellä esimerkiksi taustalla olevia pedagogisia lähtökohtia. Työpajoihin osallistuisi 20 pilottikoulun edustajaa eri puolilta Viroa. Mainintana, että Suomessa julkaistiin toukokuussa 2016 Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuna raportti Perusopetuksen oppimisympäristöjen digitalisaation nykytilanne ja opettajien valmiudet hyödyntää digitaalisia oppimisympäristöjä, joka tarjoaa yleiskuvan siitä, millainen on oppimisympäristöjen digitalisaation nykytilanne Suomessa ja minkälaiset ovat opettajien valmiudet niiden hyödyntämiseen perusasteella. Laajasta materiaalista löytyy vertailtavia kohtia Virossa hankkeen puitteissa toteutettuun esikyselyyn. Emme Patrik Ausderaun kanssa täällä Suomessa tarkemmin tienneet, millaisia taustoja osallistujilla olisi, mikä oli ihan hyvä suunnittelussa varsinaisten työpajojen sisältöihin keskittymisen kannalta. Sama tilannehan on usein opetuksessakin: ilman ennakko-oletuksia osallistujista voi toteutuksen suunnitella osaamistavoitteet huomioiden ja luokkaan on lähdettävä avoimin mielin.   Toki uuden ryhmän kohtaaminen on aina aika jännittävää. Oli sitten kyse koulutuksesta tai opetuksesta, toiminnan fasilitoijan tulisi mielestäni pystyä antamaan tilaa kohtaamistilanteessa osallistujille toiveineen ja tarpeineen sekä olla valmis reagoimaan tilanteeseen ja muuttamaan tarvittaessa käytännön toteutusta. Pidimme hankekumppaneiden kanssa syksyn 2014 ja alkukevään 2015 aikana etäpalavereita, joissa keskusteltiin tulevien työpajojen muodollisista ja sisällöllisistä seikoista. Keskusteluissa nousi esiin myös tarve paneutua pedagogisiin näkökulmiin, jotta vältyttäisiin “tekniikka edellä” -lähestymisestä. Mielestäni tämä on tärkeää kun puhutaan tieto- ja viestintätekniikan mahdollisista vaikutuksista opetukseen.   On hyvä kysyä, mihin ja mitä varten tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään? Mitkä ovat ne osaamistavoitteet, joiden saavuttamista tekniset vaihtoehdot tarjoavat tukea? Mikä on tekniikan käytön tuoma lisäarvo opetukseen? Entä rajoitukset? Miten tekniikan käyttö nivoutuu niihin pedagogisiin näkemyksiin, jotka ovat opettamisen lähtökohtina? Mihin ja miten tekniikalla vaikutetaan? Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa mahdollisuuksia uudenlaisiin oppimistilanteisiin, mutta tekniikoiden käyttö tekniikan vuoksi ei ole nähdäkseni riittävä lähtökohta opetuksen suunnitteluun. Tekniikka on väline. Tulevaisuusskenaarioiden supertekoälyn mahdolliset vaikutukset ovat asia erikseen.   Hankkeen aikana keskustelimme paljon myös digitalisaatiosta, mutta rajaan ne pohdinnat laajuudessan tarkoituksella tästä kirjoituksesta pois. Toimintaympäristöjen ja -kulttuurien digitalisoituminen ovat toki ydinteemoja koko hankkeessa. Itse jäin ennen ensimmäistä kasvokkain tapaamista kaipaamaan vielä enemmän aikaa pohdiskelevaan keskusteluun. Toki luotin samalla siihen, että olemme kovassa asiantuntijaseurassa.   Ensimmäisessä työpajassa teemoina olisivat trialoginen oppiminen sekä "flipped classroom" eli käänteisen opetuksen keinot ja käytännöt digitaalisin välinein. Patrickille ja minulle varattiin muutama osio ensimmäiseen työpajaan, joten tekemistä riitti hankkeen parissa ennen huhtikuuta. Samalla tutustuimme toisiimme ja hoidimme osaltamme muita hankkeeseen liittyviä asioita. Patrick on ollut mukana Knork-hankkeessa ja käynnistimme yhteistyön muun muassa Helsingin Yliopiston Sami Paavolan kanssa. Hanketyöskentely voikin poikia mielekästä verkostoitumista eri hankkeiden välille. Kuten omassa opetuksessamme Metropoliassa, toteutuksen suunnitteluun täytyi varata riittävästi aikaa. Paneutua tausta-aineistoihin, valmistella materiaalit ja ohjeet, sopia työnjaosta, visioida käytännön tilanteet rytmityksineen, uudelleen arvioida suunnitelmia pohtien, tukevatko valinnat varsinaisia tavoitteita oppimisesta. Ja tehdä ainakin yksi varasuunnitelma. Eli tehdä sitä “lähes näkymätöntä työtä”, jotta osallistujien oppiminen mahdollistuisi.

Lue lisää

“Alakko nää mua?”
8.6.2016
Katri Myllylä

Päätin kirjoittaa blogitekstini kansainväliseen projektiin osallistumisesta. Jakamalla kokemuksiani kouluttajan näkökulmasta toivon voivani kannustaa muitakin vastaavaan mukaan. Tällä kertaa tarkastelen projektin alkumetrejä ja asioita, joita osaamisreppuuni on kertynyt. Pohdiskellessani näin jälkeenpäin yhteisprojektin alkua, tuli otsikon lapsuudestani tuttu kysymys mieleen. Yleiskielisempi “tuletko leikkimään kanssani” ei aivan vastaa syntyjään oululaiselle samaa asiaa, vaan kysymykseen kuului usein pientä kutkuttavaa jännitystä, hienoista pelkoa torjutuksi tulemisesta ja halua viettää toisen kanssa aikaa ja kenties lähentyä. Joskus “alkamisesta” voi olla leikki kaukana. Tällä kertaa lausahdus ei tarkoita esimerkiksi seurustelukumppaniksi kysymistä vaan sitä fiilistä, joka itselläni oli lähtiessäni mukaan toisena Metropolian edustajana kansainväliseen Erasmus+  EU-projektiin, jossa Metropolia on yhtenä hankekumppanina. Tikkurilassa syksyllä 2014, kehityskeskusteluni yhteydessä, silloinen lähiesimieheni ehdotti, että lähtisin mukaan 1.9.2014 käynnistyneeseen hankkeeseen, En ollut mukana ensimmäisessä suunnitteluvaiheessa ja ajatus aluksi hirvitti, koska en tuntenut ketään osallistujista, en kunnolla edes omasta organisaatiosta - tai olinhan minä heidät kokouksissa nähnyt, mutta emme olleet sen tutumpia. Toisaalta projekti vaikutti sisällöltään ja tavoitteiltaan mielenkiintoiselta ja nythän minulle tarjoutui hyvä mahdollisuus sisäistenkin verkostojeni kasvattamiseen. Mukana Metropoliasta olivat Patrick Ausderau ja Olli Alm, joita lähestyin ensimmäiseksi. Aluksi kirjoitin viestini suomeksi, vaikka aika pian yhteiseksi käyttökieleksi vakiintui englanti, myös täällä “kotirintamalla”. Näin jälkikäteen ajateltuna projekti on ollut samalla myös itselleni mainiota kielitreeniä, kun englannin lisäksi mukaan on tullut välillä pienimuotoisesti muitakin kieliä. Ensimmäisessä viestissäni olin melko muodollinen, kirjoitinhan kollegoille, joita en vielä tuntenut. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni hyvää kielitreeniä.   Ensimmäisen viestini jälkeen alkoikin tapahtua. Vielä samana päivänä Olli soitti antaen yleiskatsauksen projektista ja kymmenkunnan sähköpostin jälkeen minulla oli käytössäni monenmoista materiaalia hankkeeseen liittyen - budjettipohjat, tiedon levitykseen liittyvät suunnitteludokumentit ja hankehakemus sisältökuvauksineen - ja yhteys projektia koordinoivaan henkilöönkin tuli samalla luotua. Sain hyviä vinkkejä ja apuja alkumetreillä myös muualta Metropoliasta: esimerkiksi kv-vastaavalta sain hyvät ohjeet Erasmus+-hankkeiden aloitukseen. Budjettiasiat ovat tuottaneet päänvaivaa useamman kerran monimutkaisuudessaan. Tässäkään en ole jäänyt yksin, kun talouspuolen Soili on tukenut omalla panoksellaan. Opin samalla, että mahdollisissa uusissa hankkeissa uskallan vaatia heti alussa selkeää linjausta ja ohjeistusta erilaisiin hankeraportteihin, koska niiden “puljaamiseen” voi mennä enemmänkin aikaa. Hyvä olisi nähdäkseni pystyä myös rauhoittamaan hanketyöskentelylle kerrallaan vähintään puolikkaita päiviä, mielellään kokonaisia - niin keskittymisen kuin raportoinninkin kannalta. Toki opetustyössä tämä voi olla aika haastavaa kun hankkeita tehdään muiden työtehtävien rinnalla. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni hallinnollisiin asioihin liittyviä oppeja ja kokemuksia kansainvälisestä hankkeesta sekä eväitä esimerkiksi hanketyöhön käytettävän ajan rytmittämiseen. Hanketyöskentelyyn olisi hyvä rauhoittaa kerrallaan vähintään puolikas työpäivä.   Onneksi isosta organisaatiosta löytyy löytyy paljon vahvaa osaamista ja hyvää “jeesi-meininkiä”, mikä on osoittautunut varsin tärkeäksi pitkän ja ison hankkeen aikana. Esimerkiksi luodakseni hankkeen alkuvaiheessa Metropolian sivuille hankkeen esittelyt suomeksi ja englanniksi sain julkaisemiseen tuen viestintäyksikön puolelta. Hanketyöskentelyn kannalta viestintäyksikkö on kullan arvoista porukkaa. Opin, että liikkeellä voisi olla jatkossa vieläkin aiemmin ja aktiivisemmin hyödyntäen heidän monipuolista osaamistaan. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni vahvempia talon sisäisiä verkostoja ja käsityksen siitä, kuinka monipuolisesti isossa talossa löytyykään tukea hanketyöskentelyyn - kun vain osaa ja kehtaa (ajoissa) kysyä   Lokakuussa 2014 heti vapaajaksoni päätyttyä projektin vetäjä BCS Koolitus Tallinnasta kutsui meidät osaksi isompaa verkostoa. Kutsuviestin To Do -lista tiedotussuunnitelmineen, artikkeleineen, työpajan valmisteluineen ja todistusdokumentteineen alkuun lähes pyörrytti ja herätti ajatuksen, että mihin olenkaan lähtenyt mukaan.  Mutta asioilla on tapana lutviutua ja kun tukenamme heti alkumetreiltä oli hyvä yhteistyökumppani, pääsi hankkeeseen kuitenkin aika lailla pian mukaan. Myös Patrick, isoihin hankkeisiin aiemman osallistuneen kokemuksella, toimi tässä hyvänä hankekaverina lohdutellen että saamme kyllä kaiken rullaamaan. Muut uudet tuttavamme olivat Kroatiasta - University of Rijeka(UNIRI), Virosta - Tallinn University(TLU) ja Sloveniasta - University of Ljubljana. Projektin luonteeseen sopien, hyödynsimme yhteydenpitoon ja yhteistoimintaan  erilaisia etätyöskentelyn välineitä, kuten Connect-yhteys. Kansainväliset kumppanimme tapasimme “livenä” vasta kuukausien jälkeen, minkä seurauksena keskinäinen viestintäkin muuttui rennommaksi ja ketteröityi. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni aiempaa laajempia kansainvälisiä verkostoja, laajalti tietoa ja ymmärrystä partneritahojen koulutuksesta sekä kulttuurista. Lisäksi mukana on nyt enemmän eväitä isoihin hankkeisiin kuuluviin stressin ja epävarmuuden sietoon.   Jälkeenpäin tarkasteltuna yllättää, kuinka paljon ehti tapahtua jo muutaman ensimmäisen viikon aikana. Vaikka alussa moni asia stressasi, näyttäytyy moni asia nyt varsin positiivisena ja antoisana. Vaikka alkupuolella projektia työ painottui moninaisten hallinnallisten asioiden valmisteluun, alkoi rinnalla ensimmäisen työpajan valmistelu. Otsikkooni palaten, jo hankkeen alkumetreiltä olen saanut monen monta uutta kaveria, niin omasta organisaatiosta kuin monesta muusta maasta. Hankkeen edetessä pääsin tutustumaan useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin sekä käytäntöihin ja sain samalla hyvää perspektiiviä omaan työhöni. Näkökulmien ja erilaisten kokemusten vaihto on ajoittain varsin tervetullutta tuuletusta opettajan arkeen. Lisätietoja hankkeen sivuilta.  

Lue lisää