Avainsana: hybridityö
Onko mikki auki, onnistuuko empaattinen vuorovaikutus etänä?
Onko mikki auki, onko vanha käsi, näkyykö? Tässä kirjoituksessa kerromme, mikä edistää empaattista vuorovaikutusta hybridipalveluissa. Millaista vuorovaikutusosaamista niissä tarvitaan? Miten vastataan asiakkaiden moninaisiin tarpeisiin? Kyky eläytyä toisen kokemusmaailmaan on sosiaalista kanssakäymistä edistävä tekijä. Kyky empatiaan ja sosiaaliseen liittymiseen on meille synnynnäinen ja aivoihin sisäänrakennettu. Siihen vaikuttavat esimerkiksi aivojen peilisolut sekä opioidijärjestelmä, joka säätelee empatiakykyä (1). Jaetut kokemukset, kuten yhdessä nauraminen, vahvistavat ihmisten välisiä suhteita (2) ja parantavat niin sosiaalista vuorovaikutusta kuin yksilön omien tunnekokemustenkin käsittelyä (3). Teknologian hallinta ja helppokäyttöisyys Etäpalaverien teknologiset haasteet ovat tulleet tutuksi suurelle osalle meistä koronapandemian myötä. Katkeileva kuva ja ääni sekä huono kuvanlaatu luovat vuorovaikutukseen ylimääräistä kitkaa, jolloin on vaikeaa keskittyä itse asiaan. Toimiva teknologia ja sen käytön helppous on edellytys hyvälle vuorovaikutukselle. Valitettavasti teknisiin ongelmiin voi toisinaan vaikeaa löytää ratkaisua silloin, kun ne ilmenevät. Voi myös olla vaikeaa löytää itselle rauhallista ja turvallista paikkaa, jossa voi keskittyä kunnolla tilanteeseen. Sen sijaan vuorovaikutuksen normit ja läsnäolo ovat tekijöitä, joihin kaikki osallistujat voivat vaikuttaa. Läsnäolo ja turvallisuus keskeistä Empatia ja yhteisymmärrys sosiaalisissa tilanteissa välittyy suurelta osin kehollisen vuorovaikutuksen kautta, aivojen peilisolujärjestelmään perustuen (4). Kehon ja eleiden rajautuminen pois kuvasta silloinkin, kun kamera on päällä, sekä yhteisen fyysisen tilan ja joskus kosketuksen puute voi vieraannuttaa keskustelijat helposti toisistaan ja vaikeuttaa empatian välittymistä (5). Yhteistyöskentelyssä, tapahtui se sitten lähityöskentelynä tai etänä, on tietoisuus toisen läsnäolosta erittäin tärkeää. Teknologiavälitteisyys ei kuitenkaan välttämättä heikennä vuorovaikutuksen laatua ja empatiaa, vaan tekee siitä erilaista. Läsnäoloa pyritään ilmaisemaan katsekontaktilla ja puheella silloin, kun keholliset vihjeet puuttuvat (6). Huolimatta siitä, ollaanko toiseen ihmiseen kontaktissa etäyhteydellä tai läsnä samassa tilassa, tunnetilojen näyttäminen (ilmeet, äänensävy ym.) koetaan tärkeänä silloin, kun se on mahdollista (7). Vuorottelun sujuvuus vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa voi vaikeutua teknisten seikkojen takia, mikä on tärkeä huomioida erityisesti laitteiden ja ohjelmistojen helppokäyttöisyydessä ja teknisen tuen mahdollisuutena (5). Jakamisen tunteen kokemuksiksi koetaan usein eleet, ilmeet, hymiöt tai muut keinot ilmaista spontaanisti reaktioita yhteisessä hetkessä (7). Kokemuksia etäpalvelujen vuorovaikutuksesta koottiin työpajassa Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa ammattilaiset ja palvelujen käyttäjät kehittävät etä- ja lähipalveluja yhdessä. Tavoitteena on edistää kestävää kehitystä, hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja saavutettavia palveluja eri tilanteisiin. Etä- ja lähivuorovaikutuksen mahdollisuuksia ja haasteita käsiteltiin yhteiskehittämisen pohjalta työpajoissa, joita järjestettiin Hyvinvointia hybridisti -hankkeen yhteistyökumppanien kanssa. Viiteen työpajaan osallistui 26 yhteistyökumppanien palvelujen tarjoajaa ja käyttäjää. Huolimatta hyvin erilaisista etäpalveluiden käyttäjistä kokemukset vuorovaikutuksesta etäpalveluissa olivat hyvin samanlaisia. Työpajoissa käydyistä keskusteluista nousi esiin erityisesti kaksi teemaa: teknologian toimivuus, sen käytön hallinta ja helppokäyttöisyys sosiaaliset normit etävuorovaikutuksessa; läsnäolo ja turvallisuuden tunne Työpajaan osallistuneet kokivat vakiintuneiden normien puutteen ongelmalliseksi etäyhteyksien kautta tapahtuvissa tapaamisissa: tuleeko kameran olla päällä, miten ilmaistaan halu puheenvuoroon ja miten puheenvuorot ylipäätänsä jaetaan, miten ollaan kontaktissa ja miten käyttäydytään muut huomioiden etävuorovaikutuksessa. Hämmennys vuorovaikutusta koskevista normeista heikentää yhdessäolon kokemusta ja etäännyttää muista keskustelijoista. Läsnäolo ja turvallisuuden tunne korostui etävuorovaikutusta koskevissa kommenteissa. Nuoret toivat esiin, että on vaikea peesata toista kuvan välityksellä. Etäempatiaa ja -vuorovaikutusta voi oppia Empatiataitoja voi kehittää ja niiden käyttöä edistää esimerkiksi ammatillisessa vuorovaikutuksessa siten, että ne vahvistavat asiakkaan hyvinvointia ja toimijuutta. Empaattinen vuorovaikutus voi toteutua myös etäyhteyksin. Psykoterapia-asiakkaat saattavat kokea vuorovaikutuksen jopa empaattisempana etänä (7). On tärkeää miettiä etukäteen, millaisilla pelisäännöillä empaattista etävuorovaikutusta toteutetaan. Miten tilanteissa lämmitellään tai vuorovaikutusta juoksutetaan? Mitä pitää huomioida yksilö- ja ryhmätyöskentelyssä? Kuinka läheisyyttä voidaan luoda ja edistää? Epämuodollinen kuulumisten vaihto tuo osallistujat yhteiselle pelikentälle, ja luo kontekstin heidän mielensisäisen maailmansa tulkitsemiseen: tutustuminen toisen tapaan viestiä tuo luottamusta (5). Ajan antaminen yhteiseen työskentelyyn on keskeinen asia, sillä aito kohtaaminen vaatii aikaa ja tilaa. Teknologian osalta on tärkeä huomioida, että erilaisia laitteita, kuten kännyköitä, tabletteja ja tietokoneita, käytetään monipuolisesti. On varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus saada etälaite käyttöönsä. Toisaalta tulee huomioida, että etälaite ei vaadi asiakkaalta aiempaa tietotaitoa teknologiasta. Lähtökohtana tulee olla asiakkaiden ja käyttäjien yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Hyvinvointia hybridisti -hanke on kehittänyt yhteistyökumppaneilleen koulutusta empaattisesta vuorovaikutuksesta. Koulutus sisältää teoriatietoa, käytännön harjoituksia sekä yhteiskehittelyä siitä, miten empaattista vuorovaikutusta voisi edistää työyhteisössä. Koulutuksen teemoja ovat muun muassa empatian käsite ja empatian välittäminen, kunnioittava kohtaaminen, tunnetaidot ja myötätuntouupumus. Vuorovaikutuksen ja empatian lisääminen sekä monimuotoiset tavat toteuttaa erilaisia tilanteita on yhteinen haaste, jota voi koulutuksissa tutkia ja tarkastella yhdessä. Kirjoittajat Johanna Holvikivi on yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa asiantuntijana. Krista Lehtonen on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Hyvinvointia hybridisti ja DigiMetku -hankkeessa asiantuntijana. Helena Miettunen on lehtori ja tutkintovastaava Metropolia ammattikorkeakoulussa ja toimii Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa sisällöllisenä projektipäällikkönä ja Katse tulevaisuuteen -hankkeessa asiantuntijana. Tuomas Leisti on psykologian lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa. Tuomas toimii Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa asiantuntijana. Lähteet Karjalainen, T., Karlsson, H., Lahnakoski, J., Glerean, E., Nuutila, P., Jääskeläinen, I., Hari, R., Sams, M., Nummenmaa, L. (2017) Dissociable Roles of Cerebral μ-Opioid and Type 2 Dopamine Receptors in Vicarious Pain: A Combined PET–fMRI Study. Cerebral Cortex, Volume 27(8): 4257–4266. Manninen, S., Tuominen, L., Dunbar, R., Karjalainen, T., Hirvonen, J., Arponen, E., Hari, R., Jääskeläinen, I., Sams, M., Nummenmaa, L. (2017) Social Laughter Triggers Endogenous Opioid Release in Humans. The Journal of Neuroscience. 21;37(25):6125-6131. Nummenmaa, L., Viinikainen, M., Glerean, E., Sams, M., (2012) Emotions promote social interaction by synchronizing brain activity across individuals. Biological Sciences. 109 (24) 9599-9604. De Jaegher, H., Di Paolo, E., & Gallagher, S. (2010). Can social interaction constitute social cognition? Trends in cognitive sciences, 14(10), 441-447. Bauters, M., Pejoska, J., Durall, E., Saarikivi, K., Wikström, V., Falcon, M., & Martikainen, S. (2021). Are you there? Presence in collaborative distance work. Human Technology, 17(3), 261-293. García, E., Di Paolo, E. A., & De Jaegher, H. (2022). Embodiment in online psychotherapy: A qualitative study. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice, 95(1), 191-211. Sperandeo, R., Cioffi, V., Mosca, L., Longobardi, T., Moretto, E., Alfan, Y., Scandurra, C., Muzii, B., Cantone, D., Guerriera, C., Architravo, M., Maldonato, N. (2021). Exploring the Question: "Does Empathy Work in the Same Way in Online and In-Person Therapeutic Settings?". Frontiers in psychology, 12, 671790.
Ristiriitoja hybridityössä – nääntyä vai kehittää?
Työn merkityksellisyyden ja arvojen kehittäminen on tärkeää. Hybridityö on tullut työelämään jäädäkseen ja sillä on vaikutuksia työelämän kehittämiseen sekä tutkimukseen. Hybridityön ristiriitoja tai solmukohtia on tutkittu eri näkökulmista ja paljolti vielä työn perinteisten näkökulmien ääreltä. Tässä kirjoituksessa muutamia näkökulmia aiheeseen. Ristiriidaksi voidaan nähdä esimerkiksi käsitys siitä, että hybridityö vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin. Väitettä on kumottu perustellen, että työntekijät voivat olla jopa tuottavampia hybridityössä. Kriittisenä on pidetty työntekijöiden omaa päätöstä valita työtapansa. Kriittisimpien näkökulmien mukaan on esitetty, että työntekijät pitäisi jopa vapauttaa tilarajoituksista ja fyysisten tilojen käytöstä, jos he itse niin toivovat. (1) Hybridityön ristiriitoja ja solmukohtia ovat mahdolliset vaikutukset: Sosiaalisiin suhteisiin Työntekijöiden terveydentilaan Toimitilojen käyttöön Työntekijöiden sitoutumiseen etätyön kehittämisohjelmiin Psykologisesti turvalliseen työilmapiiriin. Tärkeänä on pidetty, että työntekijät saisivat itse valita työtapansa ja työntekopaikan, olipa se sitten toimistolla tai kotona. Tämän on todettu olevan kestävän työn näkökulma pitkällä aikajänteellä. (1) Tärkeäksi on nähty myös työntekijöiden itse määrittelemät vuorovaikutussuhteet työssä. Erityisen tärkeäksi nousevat vuorovaikutussuhteet, jotka ovat työntekijöille merkityksellisiä ja arvoa luovia. Merkityksellisiä suhteita kannattaa hybridityössä vaalia ja kehittää. Työn merkityksellisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja arvojaan työssä. Omien arvojen toteuttaminen työssä ja tunne siitä, että työ on tekemisen arvoista, on tärkeämpää kuin esimerkiksi työn ja perhe-elämän tasapainon löytyminen. Organisaatiot, jotka sallivat työntekijöiden hyödyntää arvojaan ja tarjoavat siihen mahdollisuuksia, sitouttavat työntekijät palvelukseensa vahvimmin (2). Toisille työntekijöille etätyö on helpompaa Hybridityön ristiriitoja on tutkittu myös kysymyksinä siitä, miksi toiset työntekijät selviävät mahdollisista haasteista paremmin kuin toiset työntekijät. Toisille etätyö näyttäisi olevan helpompaa. Hybridityön vaikutusten tutkimuksessa pitäisi huomioida ihmisten erilaisuus ja yksilölliset erot selviytyä työelämän eri tilanteista. Tosiasia on, että toiset työntekijät selviävät paremmin etätyön aiheuttamista työn ja kodin yhteensovittamisen vaatimuksista. Lasten hoitaminen, yksin työskentely kotona ja yksityiselämästä huolehtiminen voivat olla toisille ”vaan” järjestelykysymyksiä. Yksilöllisten erojen ymmärtäminen on tärkeää, jotta hahmotetaan millainen ilmiö hybridityö on, ja millaisia vaatimuksia se yksilöille asettaa. (3) Etätyö ei selitä työntekijöiden terveydentilaa Työn digitalisoituminen muuttanee ihmisten keskinäisiä suhteita työelämässä, siksi huomiota on kiinnitetty sen aiheuttamiin terveysvaikutuksiin. Vuonna 2020 alkaneen covid-19 pandemian arveltiin aiheuttavan jännitteitä erityisesti työntekijöiden työhyvinvointiin. Pandemian aikana työntekijät, joiden työ voitiin tehdä digitaalisesti etänä, ohjattiin kotiin työskentelemään. Työtehtävien suorittaminen etäällä työpaikalta, erossa työkavereista ja esihenkilöstä, arveltiin vaikuttaneen työntekijöiden käytettävissä oleviin resursseihin ja työntekijöiden hyvinvointiin. (4) Mahdolliseksi ristiriidaksi on nähty etätyön ja työntekijöiden välisen terveyden näkökulma. Tutkimuksessa on todettu, ettei etätyön ja työntekijän terveyden tai työhyvinvoinnin välillä ole kuitenkaan ollut merkittävää suhdetta. Etätyöllä ei ole kyetty selittämään työntekijän terveydentilaa, mutta tutkimukset selittävät hybridityön järjestämisen vaateita. (4) Johdon sitoutuminen etätyön kehittämisohjelmiin ratkaisevaa Etätyön kehittämisessä johtajilta toivotaan suunnan ja esimerkin näyttäjää sekä roolimallina olemista. Siksi ristiriitoja on tutkittu myös näkökulmista, jotka liittyvät johdon sitoutumiseen etätyön muutos- ja kehittämisohjelmiin. On todettu, että johdon sitoutuminen etäjohtamiseen on tärkeää ja heijastuu työntekijöiden työhyvinvointiin. Mitä sitoutuneempia johtajat ovat organisaatioissa kehitettyihin hybdiri- ja etätyöohjelmiin, sen paremmin myös työntekijät työelämässä voivat ja suoriutuvat työtehtävistään. Toimintakulttuurin kehittämisessä johtajien sitoutuminen etänä tehtävän työn kehittämiseen on siis ratkaisevaa. (5) Psykologisesti turvallinen työilmapiiri ratkaisee ristiriidat ja on kestävää Työn ristiriitojen ratkaisuissa tärkeää on työntekijöiden kokemus psykologisesti turvallisesta työilmapiiristä, jossa työntekijöiden hiljaisetkin äänet kuuluvat. Jos työntekijät uskaltavat nostaa hybridityössä epäkohtia esiin, eivätkä käännä niille selkäänsä, epäkohdat ratkeavat. Pitkällä aikajänteellä aktiivinen epäkohdista keskusteleminen palvelee organisaatiota parhaiten (6). Sitoutuminen digitaalisuuden kehittämiseen on kestävän kasvun ohjelman kansallinen tavoite, vahvistaa tuottavuutta ja palvelujen saatavuutta (7). Siksi myös psykologisesti turvallista työilmapiiriä kannattaa edelleen kehittää ristiriitojen ratkaisemiseksi hybridityössä. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Corvino, F. 2021. Kant on Remote Working: A Moral Defence. Philosophy of Management, 1-15. Frkal, R.A. & Criscione-Naylor, N. (2021). Opt-out stories: women’s decisions to leave corporate leadership. Gender in Management: An International Journal, 36 (1), 1-17. Nadiv, R. (2021). Home, work and both? The role of paradox mindset in a remote work environment during the covid -19 pandemic. International Journal of Manpower. Juchnowicz, M & Kinowska, H. (2021). Employee Well-Being and Digital Work during the COVID-19 Pandemic, 12(8), 1-13. Kwon, M & Jeon, SH: (2020). Do leadership Commitment and Performance-Oriented Culture Matter for Federal Teleworker Satisfaction with Telework Programs? Review of public personnel administration 40 (1), 36-55. Monzani, L., Braun, S., & van Dick, R. (2016). It takes two to tango: The interactive effect of authentic leadership and organizational identification on employee silence intentions. German Journal of Human Resource Management, 30(3-4), 246-266. Valtioneuvosto (2021). Suomen kestävän kasvun ohjelma. Elpymis- ja palautumissuunnitelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2021: 52.
Ihmisten moninaisuuden näkökulmat hybridityön äärellä
Digitalisaatio on ilmiönä monisyinen, kompleksinen ja nopeasti muuttuva, mikä ilmenee sen erilaisina määritelminä ja selityksinä julkaisuissa ja medioissa. (1). Kun digitalisaatiota ja covid-19 seurauksia ja vaikutuksia tarkastellaan työelämän ja ihmisten johtamisen näkökulmista, puhutaan hybridityön kattokäsitteestä. Eri toimintaympäristöihin kannattaa kiinnittää huomiota ja olla avoin sille, miten digitalisaatio ja hybridityö muokkaavat työtä. On todettu, että digitalisaatio muokkaa työtä eri tavoin, ja siksi eri ammattiryhmiä kannattaa tarkastella kriittisesti. Tavat, joilla digitalisaatio muokkaa työtä, voivat olla eri aloilla hyvin erilaisia (2). Pohjimmiltaan hybridityössä ja hybridimallin rakentamisessa työyhteisöihin on kyse lähi- ja etätyön yhdistämisestä niin, että kummankin parhaat puolet saadaan esiin. Näin ollen hybridityön tulisi palvella organisaation ja työntekijöiden yhteistä etua. Hybridityö ei siis ole yksittäinen käsite, vaan "hybridi" on noussut yleiseksi käsitteeksi kuvaamaan pandemioiden muokkaamaa työn järjestämistapaa. Termi hybridi ei kuitenkaan kuvaa riittävästi hybridimallien vaihtelua, varsinkaan mitä tulee esimerkiksi työntekijöiden työpäivien rakenteeseen tai siihen liittyviin työn kuormitustekijöihin. (3) Tutkimuksia tarvitaan lisää hybridityön eri näkökulmista Keväällä 2020 monen lapsiperheen arki mullistui covid-19-pandemian seurauksena, kun valtaosa lapsista siirtyi kotihoitoon tai etäopetukseen. Lisäksi moni vanhempi siirtyi etätöihin. Tutkimuksia hybridityön vaikutuksista on tehty eri näkökulmista, kuten esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteen sovittamisen kokemuksista etätyöhön siirryttäessä. Tulokset ovat osoittaneet, että valtaosa äideistä koki korona-arjen hämärtäneen työn ja perheen välistä rajapintaa. Salinin (ym, 4) tutkimuksen mukaan kotona tehtävässä työssä korostui työ- ja perheroolien rajojen rikkoutuminen, eli korona-arki hämärsi sekä tilalliset että ajalliset työn tekemisen rajat. Kotona työskentelevät äidit erosivat toisistaan siinä, millaisia keinoja heillä oli käytettävissään työn ja perheen välisten rajojen hallintaan. Eroja aiheuttivat työnteon paikka ja perheessä neuvotellut käytännöt lisääntyneen hoivavastuun jakamisesta. (4) Tutkimuksellinen mielenkiinto on kohdistunut myös etätyön etuihin ja haittoihin (5). Etätyön on todettu vahvistavan alueellista tasa-arvoa, ja sitä on pidetty merkittävänä kestävää kehitystä lisäävänä kehitysnäkökulmana kansainvälisesti. Eduiksi on katsottu ilmastonmuutokseen vaikuttaminen, ilmanlaadun parantaminen ja sitä kautta terveyden edistäminen. Uhkana on pidetty sitä, että etätyö voi lisätä istumista, stressiä ja sosiaalista eristäytymistä, ja aiheuttaa näin ollen työntekijöiden hyvinvoinnin laskua. (5) Jännitteet kotona hybridityön arjessa Johtamisen ja työn kehittämisen tosiasia on, että digitalisaatio ja hybridityö muokkaavat kuitenkin jokaisen työtä pysyvästi. Digitalisaatio tulee koteihin aiheuttaen erilaisia haasteita, joita pitää tarkastella eri näkökulmista. On todettu esimerkiksi, että työ ja arki hämärtyvät keskenään ja niiden välistä rajapintaa voi olla vaikea erottaa (4) Työn ja kotityön yhteensovittaminen voi myös olla haasteellista. Jännitteitä syntyy tulevaisuudessakin, kun palkkatyönä tehtävää kotietätyötä, kotiarkea ja itselle merkityksellistä tekemistä yhteensovitetaan kodin piirissä. (6) Ihmisissäkin on eroja Hybridityön merkitys on erilainen eri ihmisille, myös johtuen siitä, että ihmiset arvoineen ja kokemuksineen ovat erilaisia. Kaikki työntekijät eivät koe eristäytyneisyyttä, psykologista turvattomuutta tai muita työhön liittyviä kuormituksen kokemuksia hybridityössä. On ihmisiä, jotka eivät kärsi etätyön fyysisestä erosta johtuvasta psykologisesta eristäytymisestä. (7) Ihmiset kokevat hybridityön siis eri tavoin. Näin ollen työntekijäkokemus vaihtelee. Monet haluavat myös luoda itse oman mallinsa ja aikataulutuksensa tehdä hybridityötä. Tosiasia on, että sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu edelleen sekä läsnä että verkossa. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Palomäki, R. (2020). Julkisen hallinnon haasteita ja mahdollisuuksia digitaalisessa transformaatiossa. Hallinnon tutkimus, 39(3), 173 - 187. https://doi.org/10.37450/ht.100036 Alasoini, T. (2021). Pankkien asiantuntijatyö digitalisaation ja EU säätelyn puristuksessa. Työelämän tutkimus 19(3), 296 - 321. Bartlett, L. 2022). Specifying Hybrid Models of Teachers Work During COVID-19. Educational researcher 51(2), 152 - 155. Salin, M., Otonkorpi-Lehtoranta, K., Hakovirta, M. & Kaittila, A. (2021). Työ- ja perhe-elämän hämärtyvät rajat: suomalaisten äitien työ- ja perhe-elämän rajapintojen hallinnan strategiat korona-arjessa. Työelämän tutkimus 19(4), 570 - 594. https://doi.org/10.37455/tt.112501 Moglia ym. (2021). Telework, Hybrid Work and the United Nation’s Sustainable Development Goals: Towards Policy Coherence. Karjalainen, M. (2021). Työn rajojen hämärtyminen koronapandemian aikana: etätyö ja sukupuoli. Työelämän tutkimus, 19(4), 546-569. Roser, B.M., Nizaia, C.Y. & Arantza, B. (2018). “What do we know about the relationship between internet-mediated interaction and social isolation and loneliness in later life?”, Quality in Ageing and Older Adults, 19(1), 14-30.