Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: epävarmuus

Yrittäjä jatkuvan epävarmuuden keskellä
16.9.2021
Päivi Rahmel

"Tämä on ollut pahempi kuin 90-luvun lama, sillä silloin me olimme kaikki yhdessä. Nyt monet joutuivat yksin eristyksiin ja toisesta ihmisestä tuli sinulle vaarallinen." Tämä lausahdus hätkäytti, pysäytti ja herätti minut tajuamaan pandemiavuoden haastavuutta entistä syvemmin. Monet yrittäjät eivät vain menettäneet työtänsä ja toimeentuloansa. He menettivät päivittäisen työrytmin, monet työpaikan johon mennä ja kauheinta kaikessa oli se, että he menettivät myös ihmiset ympäriltään. Nyt elämme syksyä 2021 ja epävarmuus jatkuu. Kuka jaksaa, kuka kaatuu, mitä kuitenkin mahdollistuu. Kriisissä reagoiminen ja toimintakyvyn säilyttäminen Nykyinen traumaan liittyvä tietous havahduttaa siihen todellisuuteen, miten voimakkaasti ihminen voi tällaisiin tilanteisiin reagoida ja miten fyysisiä, tahdosta riippumattomia nämä reagoimismallit ovat. Henkilökohtainen taustamme ja sen turvallisuus vaikuttaa ratkaisevalla tavalla siihen, miten säilytämme toimintakykymme meitä haastavissa tilanteissa (Manner, 2018, Odgen 2001, Van Der Kolk 2014). Epävarmassa tilanteessa sietoikkunaksi kutsuttu toimintakyvyn alue on eri laajuinen eri ihmisillä. Toinen pystyy toimimaan rauhallisesti ja tarkoituksenmukaisesti paineenkin alla. Toinen saa elimistöltään niin suuren hälytyksen vagus-hermonsa ja aivorakenteensa toiminnan kautta, että hän alkaa välittömästi taistella, paeta tai lamaantua. Tämän hermon vaikutus ihmiseen on siis automaattinen, eikä ihminen voi hallita sen toimintaa. Hätätilaa voi kyllä vakauttaa, kun tuntee itseään, tunnistaa omia reagointitaipumuksiaan ja tietää, mikä kaikki rauhoittaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainoa ja siten sopivaa vireystilaa. (Van Der Kolk,2014) Selviytymistavoiksi tunnistetaan Odgen (2001) ja Van Der Kolk (2014) mukaan: Sosiaalinen liittyminen Alkukantaiset toiminnat (taistele jos voit ja pakene jos selviytymismahdollisuuksia ei ole) Jähmettyminen ja luovuttaminen Yrittäjän tukena menneestä tulevaan Metropoliassa on alkanut Laurea ammattikorkeakoulun vetämänä uusi Toivo@Tee -niminen hanke uusmaalaisten pienyrittäjien avuksi koronasta selviytymiseen. Yrittäjän tueksi on tarjolla erilaisia työskentelykanavia, joista yrittäjät voivat valita itselleen ja yritykselleen sen toipumis- tai kehittämisvaiheeseen parhaiten sopivan teeman. Kutsumme näitä kanavia Campeiksi, eräänlaisiksi yhteisöllisyyden ja yhteistyön leireiksi, joiden tavoitteena on tarjota räätälöityä, yksilöllistä vertaistuen voimaa verkostoitumisen tuomia mahdollisuuksia tietoa, taitoa uuden osaamisen luomiseksi. Istun uuden kollegan kanssa Teams-istunnossa haastattelemassa hankkeeseen ilmoittautunutta pienyrittäjää. Tavoitteenamme on kuulla hänen kokemustaan siitä, minkä äärelle korona hänet vei ja toi ja minkälaista tukea hän kokee tarvitsevansa selviytyäkseen ja palataksensa tulevaisuuteen. Tuo haastatteluhetki, yrittäjän tarpeiden tarkastelu, on Need Campiksi kutsuttu vaihe. Se avaa yrittäjälle mahdollisuuden tulla kuulluksi henkilökohtaisen tilanteensa kanssa, ja saamalla he saavat tietoa tarjolla olevan tuen vaihtoehdoista. Valittavissa on In Crisis -niminen prosessi, joka auttaa akuutissa tai vielä tuntuvassa kriisissä olevia yrittäjiä käsittelemään kohdalle sattunutta kriisiä ja tukee heitä kulkemaan pahoista paikoista uudistuviin tarinoihin. Työskentelyssä kokemuksia ja ilmiöitä tarkastellaan narratiivisesta näkökulmasta ja silloin pyritään luomaan hankalista kokemuksista ehjää tai eheytyvää tarinaa. Samalla rakennetaan myös uudistumisen polkua niin yrittäjälle kuin yrityksellekin. In Crisis -työskentely on tuonut esille äkillisen muutoksen tuoman järkytyksen vaikutuksia ja ihmisten erilaisia tapoja reagoida vaikeassa tilanteessa. Kriisistä selviytymisen jälkeen tutkitaan, mitä on sen jälkeen. Post Crisis tarjoaa, kiihdytystä kriisistä eteen päin ja Pre Crisis avaa ikkunoita tulevaisuusajatteluun ja sen välineisiin. Tavoitteena on rakentaa osaamista, jonka avulla voi tulevaisuudessakin kohdata ennalta arvaamatonta. Näiden kokonaisuuksien kautta tavoitteenamme on tukea uuden alun mahdollistumista ja uusien toimintatapojen ja -taitojen syntymistä yrittäjien arkeen. Pyrimme takomaan ja taikomaan kriisiä uudeksi mahdollisuudeksi. Me haluamme toivoa ja tehdä konkreettisesti yhdessä yrittäjien kanssa hienon paluun uuteen tulevaisuuteen. Sosiaalinen liittyminen väylänä uuteen Hankkeemme pyrkii toiminnallaan mahdollistamaan sosiaalista liittymistä muihin yrittäjiin ja tarjoamaan taisteluvälineitä uuden osaamisen muodossa. Ne yrittäjät, jotka kykenevät hakemaan apua, ovat hyvässä asemassa, he pystyvät toimimaan. Kukaan heistä ei ole lamaantunut eikä luovuttanut, vaan monet uskovat tulevaisuuteen ja luovat jo uusia mahdollisuuksia. Osa yrittäjistä on turhautunut siitä, että hankala-aika yhä pitkittyy ja tuo tullessaan odottamattomia uusia ongelmia, kuten ravintola-alan työvoimapulan. Eräskin yrittäjä huokaili tapaamisessamme, että ensin joutui irtisanomaan työntekijöitä ja nyt ei meinaa löytää edes tiskaria, saati sitten ravintolapäällikköä pieneen ravintolaansa. Näyttää kuitenkin siltä, että yrittäjät ovat sitkeää joukkoa ja monet ovat laajentaneet omaa sietoikkunaansa yrittäjän elämään kuuluvan epävarmuuden kanssa jo aiemmin. Selviytymisen edellytykset ovat olemassa, mutta tukea tarvitsee tämä sitkeä yrittäjien lajityyppikin. Onnea vai onnettomuutta, kuka sen tietää Vanhassa kansantarussa kerrotaan iäkkäästä miehestä, joka menetti monia asioita, joita kylän asukkaat päivittelivät milloin pahoitellen, milloin onnitellen onnesta tai onnettomuudesta, joka vanhusta oli kohdannut. Vanhus vastasi näiden tapahtumien päivittelyihin toistamiseen: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Pitkän tapahtumaketjun viimeiset vaiheet kertovat siitä, miten karannut hevonen palasikin villihevoslauma mukanaan ja rikastutti vanhusta merkittävästi. Kyläläiset päivittelivät vanhuksen onnea, johon kuului tuo tuttu vastaus: Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa. Seuraavana päivänä vanhuksen poika lähti ratsastamaan uudella hevosella. Hän putosi hevosen selästä ja satutti itsensä pahasti. Kyläläiset riensivät jälleen päivittelemään vanhuksen huonoa onnea ja vanhus vastasi päivittelyihin jälleen kerran: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Seuraavana päivänä kylään saapui armeijan edustajat, jotka hakivat nuoria miehiä alkavaan sotaan. Vanhuksen poikaa ei vammojen vuoksi kelpuutettu. Tämä ajatus siitä, mitä mistäkin seuraa voinee kannustaa meitä tässäkin tilanteessa, jossa moni kokee menettäneensä paljon. Mitä, jos sanoisimme itsellemme vanhuksen tavoin: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Me voimme asennoitua niin, että kaikesta elämässä tapahtuvasta, voi seurata myös hyvää. Oma luottamukseen tarttuva asenteemme on ratkaiseva voimavara mahdottomaltakin tuntuvassa tilanteessa. Edellä kuvatun tarinan kuulin Yrittäjäpäivässä muutoksesta kertovalla Ulrika Björkstamin (2021) luennolla. Omaan mieleeni tämä tarina tuo vahvan muistutuksen siitä, miten elämä on perusluonteeltaan hallitsematonta. Vika ei ole vain minussa tai juuri minun elämässäni, jos asiat keikahtavat kurjaan suuntaan. Tilanteisiin vaikuttaa kompleksiset ja syy-yhteyksiltään moninaiset tekijät. Ne voivat aina tuottaa myös hyviä käänteitä. Omaa asennettamme voimme kasvattaa elämään ja tulevaisuuteen luottavaksi. Asennetta, joka rohkenee luottaa siihen, että aina voi tapahtua myös jotakin yllättävää hyvää. Sen ilmestymiseen voi luottaa, sen näyttäytymistä kannattaa havainnoida ja kun se kohdalle osuu, on tärkeää tarttua toimeen. Rajoitusten auetessa rohkeat korjaavat potin Keväällä 2021 piti helpottaa. Ehkä se helpotus häämöttää juuri nyt syksyllä 2021, ehkä ei vielä silloinkaan. Mikä maailma meitä odottaa? Meillä ei ole paluuta siihen, joka on jo kadonnut. Meillä on mahdollisuus palata tulevaisuuteen, jonka voimme jälleen tehdä yhdessä. Yllättävintä lienee se, että me emme tiedä, mikä on se uusi. Me kuitenkin luomme sen. Kannattaa valita jotakin uutta. Jotakin, mitä todella haluat tehdä ja johon uskot. Toivo@Tee kulkee tällä matkalla yrittäjien kumppaneina ja etsii uutta voimaa siitä, mikä vielä äsken tuntui tuhoavan kaiken. Luodaan jotakin, mitä ilman koronaa ja emme olisi koskaan osanneet löytää. Herätään henkiin, ei jäädä odottamaan. Uudet mahdollisuudet ovat jo tulossa. Rohkeat korjaavat potin. Ei ensimmäiset, vaan nopeat kakkosena liikkeelle lähtevät, sanoi Markus Pölönen Helsingin yrittäjien seminaarissa keväällä 2021 tulevaisuuden mahdollisuuksia visioidessaan. Hän kertoi, miten historian saatossa suuret liikahdukset ovat lähteneet liikkeelle pienistä uusista teoista. Joku huomasi teon mielekkyyden ja jatkoi ideaa eteenpäin. Ensimmäinen ei tehnyt asiasta ilmiötä, sen teki vasta toinen. Ollaan siis hereillä, reagoidaan pieniin uusiin asioihin ja kehitellään niitä nopeina kakkosina eteenpäin. Lähteet Björkstam, U. (2021). Muutos: Mielen vahvuus. Yritystä Stadiin 25.5.2021 Manner, J. 2018. Teoksessa: Organisaatio prosessina, artikkelissa Konfliktinavigointi. Jyväskylä. Metanoia. Pölönen, P. (2021). Tulevaisuus: Huomisen yrittäjä. Yritystä Stadiin 25.5.2021 Van Der Kolk, B. (2014). Jäljet kehossa. Suom. Hartikainen,T. Helsinki. Viisas elämä. Odgen, Minton, Pain (2006). Trauma ja keho. Helsinki. Traumaterapiakeskus. Kirjoittaja Päivi Rahmel on Metropolia AMK:n kulttuuripalveluiden lehtori. Oppimisen, tarinallisuuden, taiteellisten työtapojen kokenut kouluttaja, työnohjaaja ja valmentaja. Toivo@Tee-hankkeessa hän toimii In Crisis Campin vastuuvetäjänä.

Lue lisää

Liikkuminen kriisissä
22.4.2021
Oscar Nissin

Liikkuminen on useimmille meistä arkipäiväinen itsestäänselvyys, jota ei juuri tule ajateltua normaalioloissa. Liikkumisen skaala kattaa kaikki yhteiskunnan toiminnot. Tavaroita ja suuria kokonaisuuksia liikuteltaessa puhutaan logistiikasta, mutta liikkumiseen liittyy myös liikenne, aina joukkoliikenteestä kävelemiseen ja pyöräilyyn. Joskus samassa yhteydessä katetaan myös tietoliikenne. Toimivat järjestelmät ovat modernin yhteiskuntamme perusta.  Liikenneteknologian kehitys liittyy globaaleihin käännekohtiin  Usein yhdistämme liikkumisen tekniikkaan: henkilöautoihin, juniin, lentokoneisiin, rahtilaivoihin. Vuosisatojen ajan merkittävät teknologiset kehityspanokset ovatkin ihmiskunnalla kuluneet näiden teknologioiden kehittämiseen: nopeammiksi, suuremmiksi, edullisemmiksi, turvallisemmiksi, mukavimmiksi. Viime vuosikymmeninä teknologista kehitystyötä on erityisesti leimannut kestävyysajattelu. Liikkumisteknologian kehitystyössä on panostettu merkittävästi ottamaan ympäristönäkökulmat huomioon. Tämän trendin taustalla on epäilemättä kasvanut ymmärrys ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksista.  Tämänhetkisen tietämyksen mukaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen pysäyttäminen täysin on mahdotonta, mutta rajoittaminen jossain määrin siedettäväksi olisi mahdollista. Nyt, uuden vuosikymmenen kynnyksellä, olemme kuitenkin kohdanneet modernia yhteiskuntaamme ennen näkemättömällä tavalla ravistelevan kriisin, jonka selättäminen on jopa vaikeasti hahmotettavaa ilmastonmuutosta akuutimpaa.  Pandemian tuottama epävarmuus vaikeuttaa varautumista  Vuosi 2021 alkoi hyvin pitkälti samalla tapaa, mihin vuosi 2020 päättyi. Globaali pandemia riivaa edelleen, ja tilanteen helpottamisesta näkyy vain heikkoja pilkahduksia. Yhteiskunnan varautumisen kannalta on erityisen vaikeaa, kun tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja nopeasti muuttuvana. Epävarmuuteen varautuminen on erittäin vaikeaa ja kallista. Pysyvämpiin, merkittävimpiinkin, yhteiskunnallisiin mullistuksiin on kyetty sopeutumaan ja varautumaan, mutta epävarmuus asettaa meidät matkustajan paikalle ja kykenemme vain reagoimaan muutoksiin jälkikäteen.  Edellä mainittu pätee myös liikkumiseemme. Tässä absurdissa maailmantilanteessa, jossa kuka tahansa toinen ihminen voi olla tappavan viruksen kantaja, olemme olleet pakotettuja miettimään jokapäiväistä elämäämme uudestaan.  Kehittyneissä maissa kuten Suomessa, kokoontumis- ja liikkumisrajoitusten vaikutukset ovat olleet pienempiä kuin vaikkapa vuosikymmen sitten olisi ollut, kiitos laajakaistainternetin ja etätyöskentelymahdollisuuksien. Tästä huolimatta, lähes jokaisen valtion talous on kriisissä, kun yksityinen kulutus on seisahtunut. Kriisi on iskenyt erityisesti aloille, jotka vaativat ihmisten liikkumista ja kokoontumista paikasta toiseen, kuten matkailua, viihdealaa sekä majoitus- ja ravitsemusalaa. Taloudellinen kriisi ei koske niinkään tavaroiden liikkumista — globaali logistiikka on kriisiaikana ollut räjähdyspisteessä lisääntyneiden internet-tilausten ja kotiinkuljetusten myötä. Automaatio ja robotisaatio ovat merkittäviä trendejä liikkumisen ja logistiikan teknologian kehityksessä. Erityisesti logistiikan automaatio on todennäköisesti ollut mahdollistamassa sitä, että globaalit toimitusketjut eivät totaalisesti romahtaneet pandemian estäessä, vaan toiminta on perustunut verrattain vähiin ihmiskontakteihin. Epävarmuuden ajasta saadut opit tulevaisuuden kehityksen ajurina  Siinä, missä automaation ja robotisaation kehitys on tähdännyt parantamaan liikkumisen ja logistiikan turvallisuutta ja kustannustehokkuutta, pandemian aiheuttamat haasteet ovat uudenlaisia ja huomattavan vaikeasti ratkottavissa. Avainsanana on epävarmuus.  Kannattaako lähteä suunnittelemaan liikkumisjärjestelmiä siten, että teknisissä ratkaisuissa huomioidaan jotenkin kulkutaudit? Onko perusteltua tai kustannustehokasta tehdä muutoksia esimerkiksi joukkoliikenteen perusrakenteisiin, kulkuvälineisiin tai palvelumuotoihin, kun emme tiedä miltä seuraava kriisi näyttää, tai kuinka kauan nykyinen kriisi kestää? Emme vielä tiedä, miltä yhteiskuntamme koronan jälkeen näyttävät. On todennäköistä, että joitain muutoksia tulee. Liikkumisen näkökulmasta merkittävimpiä on varmasti, ja hieman paradoksaalisesti, liikkumattomuuteen liittyvät seikat. Koronapandemia sysäsi etätyöskentelyn ja verkkokaupan toimintaedellytyksiä äkillisesti eteenpäin. Se nosti uudenlaisten, etänä toteutettavien työskentelytapojen ja kaupankäynnin uskottavuutta ja toimintavarmuutta merkittävästi.  Suuret kriisit ovat aina myös innovaation ajureita. Pölyn laskeuduttua meidän tulee puuttua niihin toimimattomiin asioihin, joita kriisin aikana havaittiin ja jatkaa kriisin aikana syntyneiden, hyväksi havaittujen käytänteiden kehittämistä.  Kirjoittaja Oscar Nissin on Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän innovaatiojohtaja. Tutustu tarkemmin Metropolian People Finderissa.

Lue lisää