Tikissä

Otsikon kysymys muodostui itselleni keskeiseksi tutkimuskohteeksi osana Horisontti-hanketta ONLINE-S3, jossa tuettiin Euroopan alueviranomaisia laatimaan älykkään erikoistumisen tutkimus- ja innovaatiostrategiaa. Tässä artikkelissa tarjoan toimintasuosituksia erityisesti alueellisen innovaatiostrategiaprosessin fasilitaattoreille, mutta suosituksia on mahdollista soveltaa myös laajemmin osallistavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) kehittämisessä. Älykäs erikoistuminen tarkoittaa sitä, että EU-alueet tunnistavat toiminta- ja/tai teknologia-alueet, joissa voivat saavuttaa kilpailuetua maailmanlaajuisesti ja edistävät näitä alueellisen innovaatiopolitiikan kautta (1, 2; s.5). Euroopan Unionin (EU) älykkään erikoistumisen strategiaprosessi ohjaa käyttäjälähtöiseen, osallistavaan tutkimus- ja innovaatiostrategiaprosessiin. Siinä ovat aktiivisessa roolissa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt (3, s.21). Aiempi tutkimus on huomioinut, että markkinoita lähellä olevat toimijat eli innovaatioiden käyttäjät ja kansalaiset eivät ole yhtä alttiita liittymään yleisen vision rakentamisen kuin tiettyjen aiheiden työstämiseen (4). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistaminen strategiatyöhön on haastavampaa kuin yksittäiseen tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatioprojektiin. Suomessa älykkään erikoistumisen strategiaprosessi toteutetaan useimmiten osana maakuntaohjelman laadintaa. Tutkimustyössäni haastattelin kaikki Suomen mantereen maakunnat vuosina 2016-2017. Tässä artikkelissa tuon esille käytännön toimijoille suunnatut keskeiset tutkimuslöydökseni pohjautuen uuteen vertaisarvioituun julkaisuuni Land Use Policy-lehdessä (5). Osallistamisen tasot ja nykytilanne älykkään erikoistumisen strategiaprosessissa Suomessa ja muualla Tutkimustyössäni Horisontti-hankkeessa pääsin tutustumaan ja tekemään yhteistyötä EU:n tutkimuskeskuksen (Joint Research Center) kanssa, joka tukee EU-maita älykkään erikoistumisen strategian suunnittelussa ja implementoinnissa. Tapaamisissa kävi ilmi, että monilla EU:n alueilla yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välillä älykkään erikoistumisen strategiaprosessissa ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuus strategiatyöhön on vielä vähäistä. Tämä tulos on myös vahvistettu monissa aiemmissa tutkimuksissa (4, 6, 7, 8, 9). Tutkimustyöni löydöksenä tunnistin ja nimesin tutkimus- ja innovaatiostrategiaprosessin kolme eritasoista osallistumismahdollisuutta (Kuva 1). Nämä vaiheet voidaan nähdä myös etenemismallina, jota kautta uudet osallistujat otetaan mukaan strategiatyöhön. Suomen maakunnat tarjosivat tiedonvaihtoon mahdollisuuden kaikille alueen toimijoille. Jo lain puitteissa valmisteluaineisto on oltava nähtävillä ja kommentoitavissa maakuntaliittojen verkkosivuilla. Sen sijaan hakiessa palautetta ja yhteiskehittämisessä innovaatiostrategiaprosessissa, tutkimukseni mukaan maakuntienliitot toimivat tiiviimmässä yhteistyössä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden kuin kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kuinka muuttaa nykytilannetta ja vahvistaa kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuutta? Kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Kansalaisjärjestö on EU:ssa määritelty valtiosta riippumattomiksi voittoa tavoittelemattomiksi järjestöiksi, jotka organisoituvat yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Määrittely pitää sisällään niin partiolaiset, kauppakamarit kuin luonnonsuojeluliitot. Osallistaminen vaatii eri toimijoiden tunnistamista ja heille yhtäläisten mahdollisuuksien luomista osallistua ja vaikuttaa alueellisten tutkimus- ja innovaatiostrategioiden valmisteluun ja toteuttamiseen. Jos mahdollisuudet ja säännöt osallistua eivät ole läpinäkyvät, niin osallistava toimintatapa voi jopa asemoida poliittisen kansalaisuuden ja demokratian luonteen (10, 11). Näin ollen osallistuminen voi jäädä vain osan toimijoista oikeudeksi, vaikka pyrkimys olisikin laajasti osallistavaan hallinnon toimintatapaan (12). Tutkimukseni suositukset kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistamisessa alueellisen innovaatiostrategiaan voi kiteyttää seuraavasti: Tunnista strategiatyön yhtymäpinnat kansalaisiin ja kansalaisjärjestöihin, ja sanoita tätä kautta toimijoille miksi heidän kannattaisi työhön osallistua. Tarjoa tietoa alueellisesta strategiatyöstä kokonaisuudessa, jotta osallistujat ymmärtävät mistä on kyse ja mikä on heidän roolinsa strategiatyössä. Vältä ammattikieltä. Monet älykkään erikoistumisen strategian käsitteet pohjautuvat tieteelliseen tutkimukseen. Nämä tulee viestinnässä muokata niin että ne ovat ymmärrettäviä kaikille eri toimijoille. Määritä säännöt ja tavat sidosryhmien osallistumiselle strategiatyöhön ja huolehdi että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua strategiatyöhön ja siihen liittyvään päätöksentekoon. Priorisoi kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen. Tällä hetkellä useimmat innovaatiostrategiatyöhön osallistujat ovat muita toimijoita kuin kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä. On tarpeen priorisoida kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen, jotta nykytila muuttuu. Tämä tarkoittaa sitä, että fasilitaattorin organisaation tulee tunnistaa muutostarve ja huomioida se lisääntyneenä resurssitarpeena toiminnan kehittämiseen. Lisätietoja tutkimukseeni liittyen löytyy tieteellisistä artikkeleistani (5, 9, 13). Metropoliassa on käynnissä TKI-toiminnan profilointi hanke HYTKE, jossa kehitetään osallistuvaa tutkimus- ja kehittämiskumppanuutta, jonka tavoitteena on kestävä hyvinvointi ihmisten arjessa teknologiaa hyödyntämällä. Osallistava toimintatapa sekä innovaatiostrategian luomisessa että toteuttamisessa on tärkeää myös siitäkin näkökulmasta, että alueellisen innovaatiojärjestelmän toiminnan laatu ja menestys riippuvat toimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta sekä alueen sisällä että alueiden välillä (14). Kirjoittaja Mona Roman (TkT) työskentelee Metropoliassa innovaatiojohtajana Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymässä. Monan tutkimusintressejä ovat avoin innovaatiojohtaminen ja -strategia, erityisesti alueellisen älykkään erikoistumisen osallistava prosessi. Ennen Metropoliaa Mona toimi Aalto yliopiston Tuotantotalouden laitoksella tutkijatohtorina ja TeliaSonerassa liiketoiminnan kehityspäällikkönä. Lähteet OECD (2014). Innovation-driven growth in regions: The role of smart specialization (PDF). Paris: OECD Publications. Perianez-Forte, I., Wilson J. 2021. Assessing Smart Specialisation: The Entrepreneurial Discovery Process. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Foray, D., Goddard, J., Beldarrain, X.G., Landabaso, M., McCann, P., Morgan, K., Nauwelaers, C., Ortega-Argil´es, R., 2012. Guide to Research and Innovation Strategies for Smart Specialization RIS3. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Aranguren, M. J., Magro, E., Navarro, M., & Wilson, J. R. 2018. Governance of the territorial entrepreneurial discovery process: looking under the bonnet of RIS3. Regional Studies. (tandfonline.com) Roman, M., Fellnhofer, K. 2022. Facilitating the participation of civil society in regional planning: Implementing quadruple helix model in Finnish regions. Land Use Policy, 112. (sciencedirect.com) Grundel I, Dahlström, M. 2016. A Quadruple and Quintuple Helix Approach to Regional Innovation Systems in the Transformation to a Forestry-Based Bioeconomy. Journal of Knowledge Economy, 7, pp. 963-983 Kroll, H. 2016. Policy Brief on Smart Specialization. Fraunhofer ISI, November. Marinelli, E., & Perinez Forte, I. 2017. Smart Specialization at work: The entrepreneurial discovery as a continuous process. JRC technical reports, S3 Working Paper Series No. 12/2017. Publications office of the European Union: Luxemburg. Roman, M., Nyberg, T. 2017. Openness and Continuous Collaboration as the Foundation for Entrepreneurial Discovery Process in Finnish Regions. Management Dynamics in the Knowledge Economy, 54, pp. 517-531. (aalto.fi) Hajer, M. 2003. Deliberative Policy Analysis: Understanding Governance in the Network Society. Cambridge: Cambridge University Press Swyngedouw, E. 2005. Governance innovation and the citizen: the Janus-face of governance beyond-the-state. Urban Studies, 42 (11), 1991–2006. (researchgate.net) Davies, J., Chorianopoulos, I. 2018. Governance: mature paradigm or chicken soup for European public management?, Critical Policy Studies, 12(3): 360-366. (tandfonline.com) Roman, M., Varga, H., Cvijanovic, V., Reid A. 2020. Quadruple helix models for sustainable regional innovation: Engaging and facilitating civil society participation, Economies, 8(2), 48 (mdpi.com). Tödtling, F., and M. Trippl. 2011. Regional Innovation Systems. In Handbook of Regional Innovation and Growth. Edited by P. Cooke, B. Asheim, R. Boschma, R. Martin, D. Schwartz and F. Tödtling. Cheltenham: Edward Elgar, pp. 455–66.