Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: ammattikorkeakoulutus

Katse rohkeasti ammatilliseen koulutukseen
23.3.2021
Antti-Veikko Salo

Ammattikorkeakouluilla ja ammatillisella koulutuksella on Suomessa selkeä työnjako. Ammattikorkeakoulut tarjoavat asiantuntija-, suunnittelu- ja esimiestehtäviin suuntaavaa korkeakoulutusta, ammatilliset oppilaitokset valmistavat opiskelijoitaan käytännön suorittavaan työhön. Koulutusasteilla on kuitenkin paljon yhteistä. Esimerkiksi työelämälähtöisyys ja työssä tapahtuva oppiminen ovat molemmilla asteilla keskeisessä asemassa. Työharjoittelu ja työssäoppiminen – kaksi eri asiaa Ammattikorkeakouluopintoihin sisältyvä työharjoittelu tehdään tyypillisesti tiettyinä ajankohtina opintojen loppuvaiheessa ja sitä ei ole sidottu minkään erityisen aihealueen oppimiseen. Sen tarkoitus on tutustuttaa opiskelija työelämään ja antaa varmuutta ammatilliseen tekemiseen. Hallinnollisesti ammattikorkeakouluharjoittelu on kevyt. Harjoittelupaikan kanssa tehdään harjoittelusopimus, jossa määritellään harjoittelun kesto, tavoitteet ja työtehtävät. Harjoittelun päätteeksi tehdään yleensä lyhyt raportti ja tutkinto-ohjelmasta riippuen harjoittelukokemuksia esimerkiksi esitellään muille opiskelijoille ja opettajille. Ammatillisen koulutuksen työssäoppiminen sen sijaan kytkeytyy aina johonkin opetussuunnitelmasta nousevaan tutkinnon osaan. Tutkinnon osalle on määritelty arviointikriteerit, jotka on laadittu usein melko yleisluonteisiksi. Tavoitteena on, että tutkinnon osan voi suorittaa mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä, niin koulussa kuin työelämässäkin työssäoppiminen voi sijoittua periaatteessa mihin tahansa kohtaan opiskelua opittava aihealue on tarkkaan rajattu opintosuoritukset myönnetään arviointikriteereihin sidottujen näyttöjen perusteella. Työelämälle on tässä mallissa annettu varsin suuri vastuu oppimisesta. Ajatus on, että työelämään mennään konkreettisesti oppimaan uusia ammatillisia taitoja, joita ei välttämättä edes opeteta koululla. Kohti vahvaa osaamisperusteisuutta Osaamisperusteisuutta on kehitetty ammattikorkeakouluissa jo pitkään ja myös Metropolian opetussuunnitelmat on laadittu osaamisperusteisuuden lähtökohdista. Pääperiaate on, että opetussuunnitelmassa kuvataan vain opintojaksoilla tavoiteltava osaaminen. Se, miten osaaminen hankitaan, löytyy toteutus- ja arviointisuunnitelmista. Osaamisperusteisuus on osa Metropolian perustoimintaa. Esimerkiksi aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen AHOT-prosessia hyödynnetään jo nyt laajasti etenkin monimuoto- ja ylemmissä ammattikorkeakoulututkintojen YAMK-koulutuksissa, jotka on suunnattu etenkin työelämässä toimiville ammattilaisille. Ammatillisen koulutuksen puolella osaamisperusteisuus on kuitenkin viety vielä pidemmälle. Olemassa olevan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on ammatillisen koulutusjärjestelmän ydintä. Periaate on, että vain puuttuvaa osaamista hankitaan koulussa tai työssäoppimalla. Lisäksi tutkinnot on rakennettu niin, että periaatteessa kaikki tutkinnon osat voi suorittaa – eli puuttuvan osaamisen hankkia – työelämässä työssäoppien. AMK-lehden 1/2019 pääkirjoituksessa Asko Karjalainen ehdottaa niin sanotun vahvan osaamisperusteisuuden käyttöönottoa myös ammattikorkeakouluissa: ”Ammatillisen koulutuksen reformissa osaamisperusteisuus tarkoittaa koulutuksen toteuttamista niin, että opiskelija etenee oman osaamisensa lähtötasoon suhteutettua henkilökohtaista opinpolkua pitkin. Opiskelijalla jo olemassa oleva osaaminen tunnistetaan ja kaikki tutkintoon kelpaava tunnustetaan. Opetusta ja ohjausta tarjotaan osaamisen täydentämiseen tutkinnon osaamistavoitteita vastaavaksi. Osaaminen osoitetaan näytöillä aidoissa työtehtävissä tai niitä jäljittelevissä tilanteissa. Tätä menettelytapaa nimitän vahvaksi osaamisperusteisuudeksi. … Jos kaikki suomalaiset ammattikorkeakoulut viivyttelemättä kokeilisivat vahvaa osaamisperustaisuutta, vaikka vain yhdessä tutkinto-ohjelmassaan, saisimme tuota pikaa paljon aineksia rakentavaan keskusteluun ja opasteita aitoon kehittämiseen.” Tarkat tavoitteet voivat edistää työllistymistä Havainnot ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen ja ammattikorkeakouluharjoittelun välisistä eroista kertyivät Metropolian ja Helsingin kaupungin Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hankkeessa. Re:startissa keskityttiin vuosina 2018–20 etenkin media- ja luovien alojen työssäoppimiseen ja työllistymiseen. Pääpaino oli ammatillisessa koulutuksessa, mutta tarkkailimme myös ammattikorkeakouluharjoitteluiden toteutusta. Ammatillisen koulutuksen vahva osaamisperusteisuus ei varmasti sovellu sellaisenaan ammattikorkeakoulutuksen puolelle, mutta sitä kannattaisi kokeilla esimerkiksi työharjoitteluun liittyen. Vahvan osaamisperusteisuuden periaatteiden omaksuminen sekä moduulimaisten oppimistavoitteiden kehittäminen työharjoitteluun ovat hyvä askel kohti tiiviimpää työelämäyhteistyötä opiskelijoiden ja työnantajien verkostoitumista jatkuvaa oppimista opiskeltavien asioiden ja työharjoittelussa tehtävien töiden vahvempaa kytköstä toimivien koulutus- ja jatkopolkujen rakentamista toiselta asteelta ammattikorkeakouluun. Nämä kaikki parantavat opiskelijoiden kiinnittymistä työelämään ja mahdollisuuksia työllistyä opintojen jälkeen. Kirjoittaja Antti-Veikko Salo on työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2013 alkaen media-alaan, nuorisotyöhön ja työssäoppimiseen liittyvissä hankkeissa. Viimeksi hän on toiminut projektipäällikkönä Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hankkeessa. Huhtikuussa 2021 hän aloittaa Re:act – Nuorten verkostot työelämään -hankkeen vetäjänä. Taustaltaan hän on elokuvatuottaja. Tutustu myös Re:start-hankkeen loppujulkaisuun on koottu hankkeen tuloksia, havaintoja ja ehdotuksia. Työn ja koulun välissä – Työssäoppiminen media- ja tapahtuma-aloilla saatavilla sähköisenä versiona Theseus.fi -tietokannasta.

Lue lisää

Yhdessä kehittäen kuntoutuksen osaamista – murroksessa oleva sosiaali- ja terveysala
28.5.2020
Johanna Holvikivi & Pekka Anttila

Mitä muutospaineita kuntoutusosaamisella on? Kuntoutusalan ammattilaisten tulevaisuuden menestys vaatii elinikäistä oppimista ja osaamisen uudistamista. Samalla alan koulutusorganisaatioiden on pohdittava omaa kehittymistään sekä uusia tapoja tehdä yhteistyötä työelämän kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon haasteita pyritään ratkaisemaan toiminnan painopistettä siirtämällä perustason palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Toiminnan muutoksen tavoitteena on: kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut parantaa saatavuutta turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti. (1) Nämä hallituksen linjaukset kasvattavat lähitulevaisuudessa sote- ja varhaiskasvatusalan työvoiman kysyntää, joka koskettaa myös kuntoutus sektoria. (2) Työn murrosta tapahtuu vahvasti teknologisen kehityksen seurauksena. Kun tähän muutokseen kytkeytyy tekoäly ja siihen liittyvä syväoppiminen, niin muutosvauhti on aina vain kiihtyvä (3). Kuntoutuksen uudistamiskomitean toimenpide-ehdotuksissa (4) kuntoutuksen uudistamisen kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu yhdenvertainen, kustannustehokas ja ohjattava kuntoutusjärjestelmä, jolla tuetaan ja vahvistetaan kuntoutujan arjessa, työssä ja opiskelussa pärjäämistä kotona asumista ja aktiivista osallistumista työurien pidentämistä. Vaaditaan siis yhä monialaisempaa toimintaa, joka yhdistää yhteiskunnan eri sektoreita ja toimintoja, sillä kuntoutus ei ole yksittäinen toimenpide, vaan prosessi. Vaaditaan uudenlaisia toimintamalleja ja osaamista, jotta nämä tavoitteet saavutetaan. Kuntoutusosaamisen kehittyminen Sujuvien ja tehokkaasti toimivien kuntoutumis- ja kuntoutusprosessien toteutumisen kannalta oleellista ja tärkeää on, että kuntoutuksessa rakennetaan yhteistä ymmärrystä kuntoutuksen ja kuntoutumisen eri ilmiöistä. Tällaisia ovat esimerkiksi toimintakyvyn kokonaisvaltainen ymmärtäminen sekä digitalisaation ja kehittyvän teknologian tuomat mahdollisuudet. Kuntoutusalan osaamiskeskittymän osaamisen uudistamisen kehittämisohjelmassa on tarkasteltu laaja-alaisesti kuntoutusalan yhteistä osaamista ja tietoperustaa erityisesti koulutuskentän näkökulmasta. Kokonaisuutta on hahmotettu muun muassa tarkastelemalla eri kuntoutusalan ammattien ydinosaamiskuvauksia Maailman terveysjärjestön (WHO) ja kuntoutuksen uudistamiskomitean määritelmiä kuntoutuksesta tutustumalla Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ja Opetushallituksen (OPH) viimeaikaisten raporttien sisältöihin, jotka käsittelevät kuntoutusalan osaamista sekä kehityssuuntia. Ydinosaamiskuvausten ja raporttien pohjalta on tunnistettu selkeitä osaamiskokonaisuuksia, jotka läpileikkaavat kaikkia kuntoutusalan tutkintoja. Yhteisen osaamisen rakentamisen ohella on myös tärkeätä kehittää kuntoutuksen eri tutkintojen omaa tietoperustaa. Kuntoutusalalla tarvitaankin niin jaettua osaamista kuin integroivaa ja rajatyöosaamistakin. Näiden kautta mahdollistetaan laaja-alainen ymmärrys kuntoutuksen ilmiöistä, jotka ovat yhteisiä kuntoutuksen eri toimijoille, taataan vahva ammattispesifinen osaaminen sekä laajennetaan kuntoutusosaamista yli perinteisten toimenkuvien. Kuntoutuksen koulutuskentässä yksi mahdollisuus yhteisen tietoperustan rakentamisessa on tuottaa koulutusta ja osaamista verkostokorkeakoulumaisen rakenteen avulla. Tässä mallissa korkeakoulut verkostona tuottaisivat verkko-opetusta hyödyntäen kuntoutusalan yhteiseen osaamisen tai eri spesifisiin osaamisiin liittyviä opintoja. Osaamisen uudistamisen kehittämisohjelmassa työstetään ja tarkastellaan tämän kaltaisen järjestelmän toteuttamisen mahdollisuuksia sekä pohditaan malliin sopivia koulutussisältöjä. Kuntoutusalan osaamiskeskittymäverkostostosta 7 ammattikorkeakoulua osallistui ristiinopiskelun kehittäminen -hankkeeseen pilotoimalla kuntoutusalan eri opintoja ristiinopiskelumallin kautta.   Ristiinopiskelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden mahdollisuutta osallistua tietyn ammattikorkeakoulun opintoihin. Pilotointi toteutettiin Campus-online järjestelmän kautta verkko-opintoina. Pilotointiin osallistuneiden opiskelijoiden ja opettajien antama palaute tämänkaltaisesta opintojen toteuttamisesta oli erittäin positiivinen. Ristiinopiskelun pilotista saadut kokemukset toimivat hyvänä pohjana myös verkostokoulumaisen rakenteen kehitystyössä. Jatkuvan oppimisen haasteet Suomalainen koulutusjärjestelmä on suuressa muutoksessa, joka haastaa korkeakoulut niin kansallisesti vuoropuheluun keskenään kuin työelämän kanssa. Kansallisen työn lisäksi, jossa laaditaan kuvausta jatkuvan oppimisen toimintamalleista ja periaatteista, tarvitaan alakohtaisia ketteriä malleja vahvistamaan ja edistämään osaamista, joka uudistaa työelämää ja työelämän osaamista. (2) Opetusministeriö (1) noustaa esille kyvyn vastata ennakoivasti teknologian kehitykseen ja työn murroksesta aiheutuviin uudelleen- ja täydennyskoulutustarpeisiin. Kuntoutuksen alueen koulutuskentässä on erityisen tärkeä tarkastella koko koulutusjatkumoa kokonaisuutena, niin ettei se muodosta sirpaleista kokonaisuutta. Koulutuskokonaisuudet tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia toimia kuntoutuksen eri sektoreilla yhä monimuotoisemmissa tehtävissä sekä valmiudet toimia yli sektorirajojen monialaisesti erilaista osaamista hyödyntäen. Uudenlaiset toimintamallit tarjoavat laaja-alaisia mahdollisuuksia, niin että kuntoutujan arkea hyödyntävät ratkaisut ovat joustavia ja asiakasymmärrykseen perustuvia. Koulutukselta edellytetään korkeatasoisuutta ja laadukkuutta, niin että sen tuottama osaaminen on vahvasti näyttöön perustuvaa. Koulutus on yhä enemmän kansainvälistä, niin että sitä tuotetaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Erilaiset koulutuksen tuottajat tekevät tiiviisti yhteistyötä verkostoissa, toisaalta koulutus on myös erittäin kilpailtua. Tätä yhteistyötä on kuntoutusalan valtakunnallisessa verkostossa tehty ja koko ajan pyritään saamaan myös muita toimijoita mukaan ammattikorkeakoulujen lisäksi. Uusi ja uudistuva osaaminen 2020-luvulla kuntoutuksen alueella Työelämän toimijoilta kysyttiin tammikuussa 2019, miten he näkevät tulevaisuuden osaamisen kuntoutuksen alueella. Vastauksissa tuli vahvasti esille nykyisen osaamisen kehittäminen, niin laadukkaaksi kuin vaikuttavaksi. Tutut teemat asiakaslähtöisyys, ohjausosaaminen, digitalisaatio kuin moniammatillinen toiminta nähtiin tärkeinä, ja niitä pitää kehittää edelleen.  Työntekijyyteen ja sen hallintaan liittyvät osaamiset olivat myös vahvasti esillä kuten itsensä johtaminen, talousosaaminen, tiimityötaidot. Lopuksi voi varmaan todeta, että muutoskyvykkyys ja kyky valmistautua muutoksiin nähtiin keskeisinä tulevaisuuden taitoina. Lähteet Jatkuvan oppimisen kehittäminen; Työryhmän väliraportti Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:19 (aukeaa valtioneuvosto.fi). Toimialaraportit Sosiaali- ja terveyspalvelut. 2020. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:1 (aukeaa valtioneuvosto.fi) Varamäki Aku. 2019. Future Proof - tulevaisuuden työkirja. Docendo, Jyväskylä. Kurtti, J. & Meriläinen, R. (2017). Havaintoja osaamisen rakentumisesta ja tulevaisuuden osaamistarpeista terveysalalla. HAMK Unlimited Scientific 29.10.2017. (aukeaa hamk.fi) Kohti osaamisen aikaa. 30 yhteiskunnallisen toimijan yhteinen tahtotila elinikäisestä oppimisesta. Sitran selvityksiä 146. Helmikuu 2019. (PDF-tiedosto sivulla sitra.fi) Kysely 2019 kuntoutuksen amk verkosto (ei julkaistu): Uusi ja uudistuva osaaminen 2020-luvulla kuntoutuksen alueella. Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee Metropoliassa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut pitkään esimiehenä ja kehittänyt korkeakoulun opetusta ja laadukasta oppimista. Johanna on kiinnostunut erityisesti osaamisen johtamisesta, coachingistä ja työnohjauksesta. Hän pitää yhdessä tekemisestä ja uskoo yhteisöllisyyden voimaan. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat intohimoinen kirjojen lukeminen, pyöräily ja veneily. Pekka Anttila työskentelee Metropoliassa tutkintovastaavana ja lehtorina kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri, jalkaterapeutti ja opettaja. Pekka on kiinnostunut erityisesti teknologiaa hyödyntävien kuntoutusratkaisuiden kehittämisestä, biomekaniikasta ja näyttöön perustuvan tiedon soveltamisesta kliiniseen työhön. Hän myös pitää moniammatillisesta yhteistyöstä. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat pyöräily eri muodoissaan ja frisbeegolf.

Lue lisää

Digitaalisuudesta uusi normaali — terveysalan ammattikorkeakoulutus toteutuu etänä ja läsnä
7.5.2020
Iira Lankinen, Riitta Lumme, Hannu Puhakka

Digitaalisten oppimisratkaisujen merkitys on korostunut koronapandemian vuoksi. Korkeakouluissa on nopeassa aikataulussa suunniteltu ja toteutettu uudenlaisia oppimisratkaisuja verkossa. Esitämme kuusi näkökulmaa terveysalan verkkopainotteiseen ammattikorkeakoulutukseen. 1. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä tarvitaan lisää Ikääntyvä Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluita ja sen myötä osaavia terveysalan ammattilaisia. Nykyisistä työntekijöistä kolmannes siirtyy eläkkeelle vuoteen 2035 mennessä. Ala on vetovoimainen, mutta miten turvataan alueellinen työvoimatarve? Yhtenä vaihtoehtona on koulutuksen järjestäminen sinne, missä osaajista on pulaa hyödyntämällä opetusteknologiaa ja erilaisia digitaalisia oppimisympäristöjä. Verkkopainotteisen koulutuksen ansiosta saadaan sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä alueellisesti. 2. Verkkopainotteisuus takaa koulutuksen saavutettavuuden Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään opetuksessa ja oppimisessa eri koulutusasteilla. Kouluttajatahoilla on osaamista hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa verkon välityksellä ja elinikäistä oppimista korostaen. Digitaalinen terveysalan koulutus mahdollistaa sen, että opiskelijat, jotka eivät voi muuttaa asumaan opiskelupaikkakunnalle, voivat osallistua opintoihin omalta kotipaikkakunnaltaan. Paikkaan ja aikaan sidottu opiskelu on vähentynyt mahdollistaen opiskelijoiden yksilöllisten tilanteiden huomioimisen, kuten pitkät välimatkat kodin ja opiskelupaikan välillä, työssäkäynnin opiskelun ohella tai pienten lasten hoitamisen. 3. Verkkopainotteisuus edellyttää joustavaa ja tiivistä vastuu- ja kumppanikorkeakoulun sekä työelämän välistä yhteistyötä Vastuukorkeakoulu huolehtii koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Vastuukorkeakoulun ympärille on kuitenkin tärkeä rakentaa toimiva kumppanuusverkosto, jossa on mukana alueiden ammattikorkeakouluja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita. Kun koulutusta tarjotaan alueelliseen työvoimatarpeeseen, niin eri kumppaneiden väliset odotukset ja niiden realistisuus sekä yhteinen tahtotila ja työnjako korostuvat. Kumppanuudessa on tärkeää eri toimijoiden vastuiden selkeyttäminen ja niistä sopiminen. Kumppanuus vaatii pitkäjänteisyyttä, keskinäistä luottamusta sekä organisaatioiden ja toimijoiden välistä vuorovaikutusta. 4. Onnistunut verkkopainotteinen opetus ja oppiminen vaativat motivoituneisuutta, suunnitelmallisuutta ja aikaa Teoriatietojen opiskelu on helpottunut verkko-oppimisalustojen ja verkkokurssien myötä. Tallenteet mahdollistavat tiedon kertaamisen ja syventämisen sekä oman aikataulun ja kiinnostuksen mukaisen opiskelun. Verkossa opettamisen lisäksi tarvitaan myös perinteistä lähiopetusta, koska terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa täysin verkossa tapahtuva koulutus ei ole mahdollista johtuen käytännön ammattitaitovaatimuksista. On myös varmistettava, että valmistuneilla on työelämässä tarvittavat vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot sekä kyky tiedon soveltamiseen ja jakamiseen. Opetusmenetelmät ja -materiaalit sekä sosiaalinen vuorovaikutus tulee tehdä oppimista tukevaksi ja varmistaa se, että käytettävät tietotekniset ratkaisut ovat käyttäjien kannalta riittävän helppokäyttöisiä. Tietokoneiden lisäksi tarvitaan toimivat ja maksuttomat verkkoyhteydet ja verkkoalustat. Opetuksen tulee olla opintoja edistävää ja verkko-opiskeluohjeiden johdonmukaisia. Onnistunut verkkopainotteinen opetus edellyttää, että opettajalle varataan riittävästi aikaa opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Opettaja otetaan mukaan jo koulutusprosessin suunnitteluvaiheessa. Tämä lisää opettajan motivoitumista ja sitoutumista koulutukseen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.  Opettaja tarvitsee tukea, uusiin teknologioihin perehtymistä sekä aikaa suunnitella opetusta ja soveltaa teknologiaa erilaisiin pedagogisiin ratkaisuihin. Lisää artikkelissa Terveysalan opettajan kokemuksia verkkopainotteisesta opetuksesta ammattikorkeakoulussa. (Puhakka & Lumme, 2019.) 5. Verkkopainotteinen opetus ja oppiminen edellyttävät itseohjautuvuutta ja vuorovaikutteisuutta Opiskelijoiden suunnitelmallisuus, itseohjautuvuus ja vastuunotto oppimisesta korostuvat. Opettajan rooli muuttuu opetuskeskeisestä työskentelystä fasilitoijaksi ja opiskelijoiden kollektiivisen oppimisen ohjaajaksi. Sosiaali- ja terveysalan koulutusta toteutetaan osittain verkossa, koska alan ammattilaisen työssä korostuvat eri ikäisten ja elämäntilanteissa olevien ihmisten haastavat kohtaamiset ja vuorovaikutustilanteet. Vuorovaikutuksen luonne muuttuu verkko-opinnoissa, joten opinnoissa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten opiskelijoiden keskinäinen ja opiskelijoiden sekä opettajien välinen vuorovaikutus mahdollistuvat ja toteutuvat. 6. Ajasta ja paikasta osin riippumaton koulutus on uusi normaali Verkkopainotteinen oppiminen on sosiaali- ja terveysalan kehittämisen mahdollisuus. Kun opiskelija oppii opintojensa aikana toimimaan verkossa (Lankinen, Vehkaperä, Lumme & Puhakka 2019), tämä mahdollistaa siirtovaikutuksen tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan työhön. Näin hän voi työskennellä asiakkaiden/potilaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa verkossa ja kehittää verkkopainotteista sosiaali- ja terveysalan työtä. Verkko-oppiminen ja verkossa opettaminen edellyttävät uudenlaisia menetelmällisiä ratkaisuja. Teknologia tuo lisää mahdollisuuksia, ja joustavuus ja vaihtoehdot lisääntyvät. Onnistunut verkossa toimiminen edellyttävät sekä opiskelijalta että opettajalta uutta ja uudenlaista suhtautumista ja ennakkoluulottomuutta. Yhdessä kiinteässä paikassa toimiva korkeakoulu tai kampus on vielä tämän päivän arkea, mutta jatkossa tilaratkaisut eivät rajoitu fyysisiin seiniin, vaan laajenevat myös kansallisten rajojen ulkopuolelle. Terveysalalla bioanalytiikan, ensihoidon, suun terveydenhuollon ja toimintaterapian tutkinnoissa verkkopainotteista opetusta on suunniteltu ja tehty jo vuosien ajan SOTKA-hankkeessa. Hankkeessa on tuotettu terveysalan verkkopainotteiseen ammattikorkeakoulutukseen koulutusmalli (Lumme, Lankinen, Puhakka & Vehkaperä 2020), jota voidaan hyödyntää alueelliseen koulutus- ja työvoimatarpeeseen vastaamisessa. Kuusi ehdotusta verkkopainotteiseen terveysalan korkeakoulutukseen perustuvat SOTKA-hankkeessa tehtyyn tutkimukseen (PDF) ja kouluttajien kokemukseen.    Lähteet: Lankinen, Iira, Vehkaperä, Ulla, Lumme, Riitta & Puhakka, Hannu 2019. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopiskelijoiden käsitykset verkkopainotteisesta oppimisesta. Tuukkanen, Minna, Hupli, Maija & Koskinen, Sanna (toim.): Tiivistelmäkirja. RENE2019-symposium 23.9.2019. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki. Lumme, Riitta, Lankinen, Iira, Puhakka, Hannu & Vehkaperä, Ulla 2020: Terveysalan verkkopainotteinen koulutusmalli. Teoksessa Lumme, Riitta, Lankinen, Iira, Puhakka, Hannu, Roivas, Marianne & Vehkaperä, Ulla (toim.) 2020: Verkkopainotteinen terveysalan korkeakoulutus. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Linkki, aukeaa urn.fi -osoitteeseen. 93—120. Puhakka, Hannu & Lumme, Riitta 2019. Terveysalan opettajan kokemuksia verkkopainotteisesta opetuksesta ammattikorkeakoulussa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 21(2), 58—73, PDF, aukeaa akakk.fi -osoitteseen. Kirjoittajat: Riitta Lumme, KL, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, työskentelee tiimi- ja tutkintovastaavana Biraya-tiimissä ja bioanalytiikan tutkinto-ohjelmassa. Hänellä on vuosien työkokemus erilaisista opetustehtävistä bioanalytiikan ja terveysalan tutkinnoissa. Lisäksi hän on toiminut terveysalan YAMK-tutkinnoissa opinnäytetyöohjaajana sekä bioanalytiikan YAMK-opintojen valtakunnallisen verkoston vetäjänä. Tällä hetkellä hän toimii SOTKA-hankkeen projektipäällikkönä. Iira Lankinen on terveystieteiden tohtori, joka työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtorina Terveyden osaamisalueella. Hänellä on pitkä työkokemus terveysalan AMK- ja YAMK-tutkintojen TK-opetuksesta ja opinnäytetöiden ohjaamisesta. Tällä hetkellä erityisenä kiinnostuksen kohteena on verkkopainotteisen TK-opetuksen kehittäminen. Hannu Puhakka, TtT, työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkimus -osaamisalueella. Hänellä on pitkä työkokemus AMK- ja YAMK -tutkintojen tutkimus- ja kehitystyön menetelmien opetuksesta sekä opinnäytetöiden ja innovaatioprojektien ohjauksesta. Lisäksi hänellä on pitkäaikainen kokemus ammattikorkeakoulun pedagogisesta kehittämistyöstä. Tällä hetkellä tutkimuksellinen mielenkiinto kohdentuu verkkopainotteisen opetuksen tutkimukseen ja kehittämiseen sekä nuoren miehen stigmatisoivaan sairastumis- ja sairastamiskokemuksen tutkimukseen Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa.

Lue lisää