Monialaisten palvelupolkujen kehittäminen tarjoaa ratkaisuja sairastavuuteen vaikuttamalla väestön elintapoihin

http://Kaupungissa%20keskellä%20ajorataa%20naisoletettu%20henkilö%20seisoo%20yhdellä%20kädellä.
14.10.2024

Useissa tutkimuksissa on tunnistettu liikunnan merkittävä rooli sairauksien hoitamisessa ja kuntoutumisessa (1, 2). Siitä huolimatta sen rooli osana sosiaali- ja terveyspalveluita on edelleen vähäinen.  Liikunnan positiiviset vaikutukset väestön terveyteen Liikunnalla voidaan ennalta ehkäistä useita sairauksia, lievittää masennuksen ja ahdistuksen oireita, edistää aivojen toimintaa sekä ennalta ehkäistä kaatumisia. Tällä hetkellä kuitenkin joka kolmas eurooppalainen liikkuu liian vähän suhteessa suosituksiin. Mikäli liikuntasuositukset täyttyisivät, olisivat vaikutukset terveyteen ja sairastavuuteen merkittävät. Arvioiden mukaan riittävällä liikunnalla saataisiin Euroopassa estettyä muun muassa 10 000 ennenaikaista kuolemaa ja 11,5 miljoonaa sairastumista (ei-tarttuvat) seuraavien 30 vuoden aikana. (1.)  Kansainvälisellä tasolla tutkimusta ja kokeiluita liikunnan hyödyntämisestä osana eri sairauksien hoitoa on runsaasti. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut erilaisten ohjelmien ja interventioiden huono dokumentointi, joka vaikeuttaa niiden jatkokäyttöä ja hyödyllisyyden arviointia. Oman haasteensa muodostaa myös vaihtelevasti käytetty terminologia (3).  Ratkaisuja väestön liikkumattomuuteen on pyritty löytämään jo 1990-luvulta alkaen. Yhtenä ratkaisuna on esitetty terveydenhuoltojärjestelmän hyödyntämistä, sillä se tavoittaa valtaosan väestöstä ja näin ollen sillä nähdään olevan merkittävä potentiaali vaikuttaa liikkumattomuuden aiheuttamiin haittoihin (mm. 4, 5, 6). Fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi onkin kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten liikkumisresepti ja liikuntaneuvonta (2, 4), joiden käytöstä WHO (2) ja EU (2019) ovat asettaneet ohjaavia suosituksia terveydenhuollolle. Myös Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö on jo yli kymmenen vuotta sitten vuonna 2013 asettanut tavoitteeksi liikunnan nostamisen osaksi terveyden edistämistä ja sairauksien ennalta ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta (7). Lisäksi kansainvälisissä lähteissä on ehdotettu yhdeksi keinoksi sitä, että jokaisen terveydenhuoltokäynnin yhteydessä potilaalta kysyttäisiin hänen liikuntatottumuksistaan (6).   Lääkärin määräämä liikkumisresepti Suomessa liikkumisresepti kehitettiin kansainvälisten kokemusten innoittamana. Nykyään menetelmä on liikuntaneuvonnan työväline, joka on tarkoitettu liikunnan puheeksi ottamiseen kaikille terveydenhuollon ammattilaisille (8). Ilmiön ratkaisemiseksi tehdyssä pitkäjänteisessä kehitystyössä liikkumisreseptin kautta muotoutui nykyinen liikuntaneuvonta. Liikuntaneuvonnalla tarkoitetaan liikuntaan liittyvän kokonaisvaltaisen elintapaohjauksen polkua, jonka Suomessa toteuttaa kunnan liikuntapalvelut. Terveydenhuollon rooli palveluketjussa on erityisesti tunnistaa ja ohjata eteenpäin terveytensä kannalta liian vähäisesti liikkuvia asiakkaita. (9) Haasteet monialaisten palvelupolkujen kehityksessä Monialaisten palvelupolkujen kehittäminen ei kuitenkaan ole ollut mutkatonta. Sotikov (10) tarkasteli kirjallisuuskatsauksessaan lääkärin määräämän liikkumisreseptin käyttöä estäviä ja edistäviä tekijöitä terveydenhuollossa. Katsauksen mukaan liikkumisreseptin käyttöä estävät useat yhteiskunnalliset, johtamiseen, lääkäriin ja asiakkaaseen liittyvät tekijät, joista yksi merkittävimpiä on liikkumisreseptin tunnettavuus (10). Käyttöä estävät myös haasteet työmenetelmissä ja käytänteissä sekä lääkäreiden liikkumisreseptien määräämiseen liittyvät osaamisen ja itseluottamuksen puute.  Kuvio 1. Useat tekijät vaikuttavat liikkumisreseptin käytön onnistumiseen. Tarvitaankin toimia, kuten liikuntaneuvontaan liittyvien ohjeistuksien, käytänteiden, menetelmien ja vastuiden selkiyttäminen ja kehittäminen, joiden avulla monialaiset palveluketjut integroituvat osaksi terveydenhuoltoa myös liikuntaneuvonnan osalta (10).  Osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta onkin tunnistettu tarve yleisesti palveluketjujen hallinnalle ja kehittämiselle (11). Toimiva palveluketju mahdollistaa asiakasryhmälle sujuvan ja saumattoman kokonaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa, josta asiakas saa oman tarpeensa mukaiset eri alojen palvelut jouhevasti. Oikein toimiessaan palveluketjut parantavat paitsi asiakkaan hoitoa ja terveyttä, myös työn tuloksellisuutta, kun resurssit kohdistuvat mielekkäästi.  Liikunnan potentiaali osana sosiaali- ja terveyspalveluita on toistaiseksi alihyödynnetty ajassa, jossa tarvitsemme käyttöön kaikki keinot, joilla on mahdollista vähentää palvelutarpeen kysyntää kasvattamalla suomalaisten terveyttä.  Aloitteita liikuntapalveluiden hyödyntämisestä osana sairauksien ennaltaehkäisyä on kuitenkin tehty Suomessa jo aloitteita. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle (12) syyskuussa 2023 tehdyssä valtuustoaloitteessa on jo muun muassa ehdotettu UKK:n liikkumisreseptin käyttöönottoa sekä liikuntaneuvojien lisäämistä osaksi hyvinvointialueen henkilökuntaa. Hyvinvointialue on aloittanut selvitykset siitä voisiko liikkumisreseptiä hyödyntää avopalveluissa ja jo olemassa olevaa yhteistyötä kuntien liikuntapalveluiden kanssa on alettu vahvistamaan. (12) Tulevaisuudessa monialainen yhteistyö on ratkaisu siihen, että liikunnan terveyttä edistävä potentiaali saadaan täysimittaisesti hyödynnettyä osana terveydenhuollon käytänteitä (7).  Saara Sotikov on terveydenhoitaja, joka valmistui syksyllä 2023 Metropolia ammattikorkeakoulusta Terveysalan palveluiden ja liiketoiminnan johtamisen koulutuksesta (YAMK). Hän yhdistää terveydenhoito- ja liikunta-alojen asiantuntijuutta edistääkseen liikunnan integroitumista osaksi sairauksien hoitopolkuja. Lotta Kuosmanen (SH ylempi AMK, AmO, väitöskirjatutkija) on lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueen ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa.  Lähteet OECD & WHO 2023. Step up! Tackling the Buren of Insufficient Physical Activity in Europe (PDF) WHO 2018a. Global action plan on physical activity 2018-2030. More active people for a healthier world (PDF). Hansford, H. J., Wewege, M. A., Cashin, A. G., Hagstrom, A. D., Clifford, B. K., McAuley, J. H., & Jones, M. D. (2022). If exercise is medicine, why don’t we know the dose? An overview of systematic reviews assessing reporting quality of exercise interventions in health and disease. British journal of sports medicine, 56(12), 692-700 (bjsm.bmj.com/). WHO 2018b. Promoting Physical Activity in the Health sector. Currect status and success stories from the European Union Member States of the WHO European Region (PDF). Vuori, Ilkka & Lavie, Carl & Blair, Steven 2013. Physical Activity Promotion in the Health Care System (mayoclinicproceedings.org). Mayo Clin Proc. 88 (12). 1446–61. Khan, Karim & Thompson, Angela & Blair, Steven & Sallis, James & Powell, Kenneth & Bull, Fiona. & Bauman, Adrian 2012. Sport and exercise as contributors to the health of nations (sciencedirect.com). Sosiaali- ja terveysministeriö 2013. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020 (metropolia.finna.fi). UKK-instituutti 2020. Mikä on liikkumisresepti? (ukkinstituutti.fi) Päivitetty. 30.10.2020. Leppä Heidi & Nirhamo Essi & Karapalo Inna & Kivimäki Sari 2022. Liikkuva aikuinen: Liikuntaneuvonnan nykytilaselvitys 2022. Liikkuva aikuinen -ohjelma (PDF). Sotikov, Saara 2023. Lääkärin määräämän liikkumisreseptin käyttöä estävät ja edistävät tekijät terveydenhuollossa (theseus.fi) Joronen, H.,  Kivelä, J., Käsmä, L., Halin, J., Heikkinen, E., Hukari, H., Raunio. U., Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Palveluketjut ja tietojohtaminen : Kansalliset ja alueelliset kehittämistarpeet -nykytila. (julkari.fi) LUVN 2023. Vastauksen antaminen valtuutettu Felipen ja 18 muun valtuustoaloitteeseen nro 1/2023 Liikkumisreseptin käyttöönotto ja liikuntaneuvojien lisääminen henkilöstörakenteeseen hyvinvointi- ja terveyskeskuksissa. (luhva-d10julk.oncloudos.com)

Viestintää pintaa syvemmältä

http://Viisi%20henkilöä%20rivissä%20seisomassa,%20kasvot%20peitetty%20paperilla%20jossa%20printattuna%20kysymysmerkki
12.10.2024

Kun viestejä tulvii kaikkialta, voi olla vaikea erottua joukosta. Yleisöä kiinnostaa, mitä hyötyä viestitystä asiasta on heille. Yksi vaikuttava tapa toteuttaa viestintää on johdonmukainen toisto. Toinen keino on vaikuttaa ihmisten tunteisiin. Yleisö kiinnostuu tarinoista, jotka tuntuvat samaistuttavilta. Tunteiden lisäksi yleisöjen arvot ja asenteet vaikuttavat asioihin suhtautumiseen. Siksi nämä seikat tulisi huomioida viestinnän suunnittelussa ja toteuttamisessa. Asenteita ja mielipiteitä voi mitata monin tavoin Erilaisilla kyselyillä voidaan selvittää, mitä mieltä yleisö on eri asioista. Esimerkiksi voidaan tutkia, minkälaisia asenteita ja mielipiteitä eri ikäryhmillä tai eri kaupungeissa asuvilla on jostain asiasta. Tällaisissa kyselyissä on usein vaihtoehtona vastata kolmesta viiteen jakautuvalla skaalalla. Myönteinen näkökulma: kannattaa tai suhtautuu myönteisesti asiaan Neutraali näkökulma: asia ei hetkauta kumpaankaan äärilaitaan tai ei ole muodostanut mielipidettä Kielteinen näkökulma: vastustaa tai suhtautuu kielteisesti asiaan Tämänkaltaiset kyselyt antavat pintapuolisen käsityksen, mitä mieltä asiasta ollaan. Niistä voidaan tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä, mutta ne ovat yksinkertaisia ja nopeita vastatakseen pinnan alla kyteviin tekijöihin kuten arvoihin, asenteisiin, uskomuksiin ja oletuksiin. Hankkeiden kohderyhmille tarvitaan täsmäviestintää Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) parissa toteutetaan satoja hankkeita vuosittain. Näissä hankkeissa on aina ennalta ja usein hyvin tarkastikin määriteltyjä kohderyhmiä, joille halutaan viestiä hankkeessa toteutettavista asioista. Kohderyhmien tuntemus on hankeviestinnän onnistumisen kannalta oleellista. Kohderyhmien tavoittamiseksi ja viestinnän suunnittelemiseksi tarvitaan taustatutkimusta. On selvitettävä, mitä kautta yleisön parhaiten tavoittaa ja minkälainen viestintä mihinkin kohderyhmään puree. Kohderyhmäviestinnälle voidaan valita jokin tietty viestintätapa, mutta kohderyhmän sisällä on erilaisia yksilöitä. Samat keinot eivät välttämättä tavoita koko kohderyhmää. Uutiskirjeet ja sosiaalinen media ovat yleisiä keinoja, henkilökohtainen yhteydenotto perinteisellä kirjeellä tai puhelimitse on harvinaisempaa. Mikä tahansa keino voi joko ilahduttaa tai vieraannuttaa, henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuen. Ennen viestinnällisten ratkaisujen päättämistä hanketoimijoiden kannattaa tarkastella asiaa monelta kantilta. Hyvä keino on tavoitella kohderyhmään kuuluvia yksilöitä ja kysyä, minkälainen viestintä vaikuttaa heihin. Tuotetaanko tärkeät viestittävät asiat videolle, tehdäänkö podcast, sarjakuva vai opaskirjanen? Kuinka usein viestitään? Minkälainen äänensävy puhuttelee parhaiten? Miten aiheesta saisi kiinnostavamman? Kohdataanko ihminen ruudun läpi vai kasvokkain Hankkeiden toiminnassa viestitään monissa kanavissa ja monin tavoin. Digitaalinen massoille suunnattu viestintä jää aina hieman etäisemmäksi, mutta kohdennettu digiviestintä voi toimia tehokkaastikin. Teksti, kuva ja ääni yhdessä voivat luoda vaikuttavaa viestintää verkossa tai kuvituksilla saada aikaan vaikutus painotuotteissa. Hankkeet toteuttavat usein myös yleisölle suunnattuja tapahtumia, koulutuksia ja pilotteja, joissa päästään keskustelemaan ihmisten kanssa kasvokkain. Näissä hetkissä korostuu puhuttu viestintä, jossa sanat täydentyvät niiden väleihin jäävillä tauoilla, äänenpainoilla ja kehonkielellä. Ihminen harvemmin on yhtä kärkäs ollessaan kasvokkain muiden ihmisten kanssa kuin mitä hän voi olla anonyymisti verkon yli viestiessään. Kirjallisen viestinnän eli tekstiin ja sen tulkintaan pohjautuvan väärinkäsityksen korjaaminen verkossa on myös huomattavasti hankalampaa kuin kosketusetäisyydellä. Viestintää voi muokata kohdeyleisön asenteiden pohjalta Hankkeiden viestintää tehdään usein myönteisten mielikuvien herättämiseksi. Hankkeen aihepiiristä halutaan viestiä asiantuntevasti ja lisätä tietoisuutta. Hanketyön aiheet voivat olla myös rankkoja tai yhteiskunnallisesti polarisoituneita. Esimerkkejä tällaisista aiheista ovat lapsen saattohoito, maahanmuuttajien kotouttaminen tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten miesten tukeminen taiteen avulla. Kaikkia näitä teemoja on käsitelty Metropolian hanketoiminnassa vuosien varrella. Hankkeen aihepiiriin suhtaudutaan yleensä myönteisesti, jos se on entuudestaan tuttu tai koska se on lähellä omaa arvomaailmaa. Neutraalisti suhtautuva ei ehkä halua valita puolta tai ei vain ole tunnistanut, onko aihepiirissä jotain oman arvomaailman mukaista tai vastaista. Kielteisesti suhtautuva voi kokea, että hankkeessa ollaan kehittämässä asiaa, joka on oman arvomaailman vastaista, joka vaikuttaa turhalta tai tuntuu typerältä. Miten voisi huomioida hankkeen aiheeseen eri tavoin asennoitumista viestinnällisesti? Vaikka yleinen hankeviestintä hankkeen verkkosivuilla tai sosiaalisessa mediassa on tosiasioihin pohjautuvaa asiantuntijatiedon jakamista, voisi sen rinnalle määritellä, millä kärjillä viestitään eri tavoin suhtautuville täsmäkohderyhmille. Myönteisesti suhtautuville: asenteen vahvistaminen kiittämällä ja kannustamalla sekä kutsumalla mukaan. Uusimman tiedon jakaminen voi tukea myönteisten käsitysten ylläpitämisessä. Neutraalisti tai epäröiden suhtautuville: viestinnässä voi aina tarjota lisää tietoa aiheesta, jolloin sen merkitys avautuu. Tämä on avuksi heillekin, jotka eivät ole muodostaneet mitään mielipidettä. Kielteisesti suhtautuville: on rehellistä tuoda asiaan liittyviä kielteisiäkin seikkoja esiin. Tietoisuuden ja tiedon lisääminen on erityisen tärkeää, jos kielteisyys pohjautuu aiemmin saatuun misinformaatioon. Viestinnällä voi vahvistaa tai heikentää yleisön luottamusta Hankkeen aihepiiriin myönteisesti suhtautuva lähtee helpommin hankkeen toimintaan mukaan. Sitä tukee se, että asia on oman arvomaailman mukainen eli tuntuu tärkeältä ja omalta. Viestinnällisesti tätä tunnetta kannattaa vahvistaa. Mukaan kutsuminen hankkeen toimintaan, asian edistämiseksi, voi vahvistaa käsitystä oman toimijuuden merkityksestä ja omien arvojen oikeellisuudesta. Hankkeen toiminnassa saatu myönteinen osallisuuden kokemus vahvistaa käsitystä siitä, että hanke tekee hyviä asioita. Kielteinen kokemus voi saada ottamaan takapakkia ja siirtymään neutraaliin tai kielteiseen asenteeseen hanketta – ei välttämättä sen aihetta – kohtaan. Viestinnän kolme vaihetta myönteisesti suhtautuville: Tiedotus. ”Tämä on todella tärkeä asia. Näin asiaan liittyvän ongelman ratkaiseminen vaikuttaa sinuun, meihin, maailmaan ja tulevaisuuteen.” Tavoitteena on herättää kiinnostusta ja innostusta sekä antaa uutta tietoa tärkeästä aiheesta. Kutsu toimintaan. ”Tule mukaan! Näin pystyt vaikuttamaan asian edistämiseen, ja halutessasi näin voit tulla mukaan ratkaisemaan asiaa.” Tavoitteena on toimijuuden aktivoiminen, osallisuuden ja aikaansaamisen herättäminen, luottamuksen luominen. Onnistunut viestintä voi tuottaa osallistumisen tarpeellisuuden ja kannustavuuden tuntemuksia. Jatkotoimenpiteet. ”Kiitos, että olet ollut mukana! Olet tärkeä osa joukkoa, joka haluaa olla ratkaisemassa asiaa. Näin voit vaikuttaa jatkossa asian edistämiseen.” Viestinnässä voi korostua onnistumisen kokemusten herättäminen, osallisuuden vahvistaminen ja vaikuttavuuden kokemus. Samalla voi vahvistua tunne asian ja toiminnan merkityksellisyydestä. Hankkeen aihepiiriin neutraalisti suhtautuvilla voi olla epävarmuutta, miten asia koskettaa omaa elämää. Voi olla myös haluttomuutta valita puolia. Tähän voi olla vaikea vaikuttaa, jos neutraalisti suhtautuva tahtoo olla passiivinen. Kiinnostusta aiheesta voi herättää tuomalla esiin konkreettisia esimerkkejä ja pitäytymällä muutoin tiedon jakamisessa, jolloin ainakaan tiedon puute ei enää tuota epävarmuutta. Neutraalikin asenne voi pysyä ennallaan tai kääntyä myönteiseen tai kielteiseen päin, jopa täysin ennakoimattomista syistä johtuen. Viestinnän kolme vaihetta epäröiden suhtautuville: Tiedotus. ”Tämä on tärkeä asia. Saatavilla olevan tiedon perusteella olemme tunnistaneet asiassa haasteita ja mahdollisuuksia, jotka voivat koskettaa myös sinua. Olemme koonneet lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä, toivottavasti tästä on sinulle hyötyä.” Kokemus myönteisten ja kielteisten puolien esittämisestä ja asian konkretisointi esimerkein antaa mahdollisuuden pohtia asiaa rauhassa. Kutsu toimintaan. ”Olet tervetullut kysymään lisää asian vaikutuksista omaan tilanteeseesi.” Tietopohjainen viesti ei ärsytä, muttei välttämättä myöskään epäröijässä intohimoista aktiiviosallistujaa. Jatkotoimenpiteet. Aluksi välinpitämätön voi aktivoitua pohdiskelemaan asiaa. Parhaimmillaan saattaa syttyä oivallus, että asialla voi olla jotain merkitystä omaan elämään. Tällöin epäröijä voi jopa hakeutua oma-aloitteisesti toiminnan pariin. Hankkeen aihepiiriin kielteisesti suhtautuvien syyt vastustamiselle pohjautuvat erilaisiin syihin. Kriitikko voi kokea hanketoiminnan oman arvomaailman haastamisena, jolloin asiasta viestiminen voidaan kokea loukkaavana tai hyökkäävänä. Kielteisyys voi johtua myös siitä, ettei tunnisteta ongelman koskettavan itseä tai ei koeta sen olevan ratkaistavissa. Viestinnällisesti tällaisessa tapauksessa on tasapainoteltava. Hankkeen näkökulmasta voi olla tärkeää purkaa ennakkoluuloja, etenkin jos ne pohjautuvat perusteettomiin oletuksiin. Avoin keskustelu asiaan liittyvistä niin kielteisistä kuin myönteisistä seikoista tukee läpinäkyvyyttä ja hanketoiminnan uskottavuutta. Kielteisesti suhtautuvalle voi olla tärkeintä kokea tulevansa kuulluksi eli saada mahdollisuus tuoda esiin huolia ja pelkoja. Viestinnän kolme vaihetta kielteisesti suhtautuville: Tiedotus. ”Tiesitkö tämän haastavan tilanteen olevan ajankohtainen nyt? Asiaan liittyvät nämä myönteiset ja nämä kielteiset tosiasiat. Yritämme nyt löytää parasta mahdollista ratkaisua.” Viestinnässä voi korostaa, että hyödyt ja haitat ovat tasavertaisesti puntaroitavina. Kutsu toimintaan. ”Haluamme saada lisää tietoa asian vaikutuksista eri ihmisiin. Kutsumme sinut mukaan keskusteluun saadaksemme näkemyksiä eri osapuolilta. Onko sinulla kokemuksia asiasta tai idea, miten asian voi ratkaista? Suhtaudumme tässä vaiheessa avoimin mielin kaikkiin ehdotuksiin.” Kielteisesti suhtautuvilla voi olla erinomaiset perustelut sille, miksi vastustaa hankkeen ideaa tai toimintaa. Omakohtaisen kokemuksen jakaminen on mahdollisuus kertoa, miten asia kannattaisi ratkaista ja voi siten tuottaa tunteen kuulluksi tulemisesta. Jatkotoimenpiteet. ”Kiitos, että olet ollut mukana! Olet tuonut esiin oleellisia, kriittisiä näkökulmia. Näin voit vaikuttaa jatkossa asian edistämiseen.” Viestinnässä voi kiittää osallisia erilaisten näkökulmien esiin tuomisesta. Osallistuneelle voi syntyä tunne, että hänen ajatuksensa ja kokemuksensa ovat tärkeitä. On hyvä huomioida, että kielteisesti suhtautujia on monenlaisia. On internetin trolleja ja jopa maalittajia, mutta sen lisäksi pelkoja hankkeen aihepiirin vaikutuksista omaan elämään. Jotkut eivät muuta mieltään aiheesta, tarkemmin määrittelemättömän ”periaatteen vuoksi”. Tämä on luonnollista, mutta kielteisyydelle ei voi antaa loputtomasti tilaa. Tilanteiden kärjistymistä kannattaa aina pyrkiä välttämään. Kirjoittaja Milla Åman Kyyrö on viestinnän asiantuntija ja työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2006. Hän on erikoistunut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden viestintään. Tikissä-blogin päätoimittajana hän aloitti vuonna 2018. Hän toimii hankeviestintä- ja julkaisupalvelut -tiimin esihenkilönä. Koulutukseltaan Milla on Master of Media Management (MA) ja kulttuurituottaja (YAMK).

Toimialan tunteminen on avuksi viestinnän asiantuntijalle

http://Syysväreissä%20pöydällä%20oranssi%20kaulaliina,%20muistilehtiö%20ja%20kahvikuppi.
11.10.2024

Viestinnän asiantuntija pystyy helpommin tukemaan hankkeen toteuttamisessa, kun ymmärtää sen toimialaa. Toimialan tunteminen ei kuitenkaan luonnistu käden käänteessä, vaan asiantuntijoiden tuki on oleellisessa asemassa etenkin perehtyessä alaan aivan hankkeen alussa. Voiko toimialaa oppia ymmärtämään sangen nopeasti? Entä mitä hyötyä lopulta siitä on viestinnän asiantuntijalle? Viestiminen alalla, jota ei tunne Konetekniikka aihealueena oli itselleni hyvin vieras, kunnes aloitin viestinnän työt kyseisen alan hankkeessa. En ollut aikaisemmin tekemisissä robottien ja koneiden tai saati tekoälyn parissa. Taustani tuli kulttuurialalta, kulttuuripalveluiden markkinoinnista sekä tapahtumien tuottamisesta. Aloittaessani konetekniikan hankkeessa, minun piti oppia ymmärtämään alaa hyvin lyhyessä ajassa. Huomasin, ettei se ollut helppoa. Konetekniikka on laaja tekniikan ala, johon kuuluvat erilaisten laitteiden sekä koneiden suunnittelu ja valmistaminen. Siihen liittyvät muun muassa tuotekehitys, mallinnus, automaatio, robotiikka, tekoäly ja esineiden internet. Konetekniikkaa tarvitaan metalli-, auto-, ja elintarviketeollisuudessa, terveydenhuollossa, energiantuotannossa ja liikenteessä. Konetekniikan avulla pystytään mahdollistamaan perusarki, esimerkiksi sähkön käyttäminen ja liikkuminen paikasta toiseen. Konetekniikan ala on siis hyvin erilainen kuin mitä olen aiemmalta taustaltani. Mitä toimialaosaaminen on? Toimialaosaaminen voidaan yhdistää termiin substanssiosaaminen, joka kuvaa tarkemmin toimialan tietämystä sekä ymmärtämistä. Se on oman alansa asiantuntijaosaamista, mikä tulee yleensä koulutuksen ja kokemuksen kautta. Kyse on siis pitkältä ajalta tulevasta osaamisesta. Toki on mahdollista varsin lyhyessä ajassa sisäistää asioita. Kuitenkin se, miten syvällisesti pystyy ymmärtämään, on hyvin yksilöllistä. Toimialan tuntemisen edut Toimialan lainalaisuuksien ja toimintatapojen tuntemisesta on hyötyä viestintää tekevälle, sillä niiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan tarkemmin hankkeen toimialaa sekä kohderyhmiä. Myös koko alan yhteiskunnallista merkitystä ja kilpailevia tahoja. Erityisesti sisällöntuotannossa alan tunteminen on eduksi. Tuntiessaan toimialaa viestinnän asiantuntijalla on myös helpommat mahdollisuudet tukea hankkeen muuta toimintaa. Ilman toimialan tuntemista viestinnän asiantuntija voi olla täysin muiden osaamisen varassa. Tällöin alan asiantuntijoiden ja viestinnän asiantuntijan välinen yhteistyö korostuu, sekä heidän ammatillisen tietonsa ja siitä viestimisen tärkeys. Tämä puolestaan voi lisätä muiden asiantuntijoiden työtaakkaa, jos ei ole tottunut viestimään omasta työstään muille. Toimialan tuntemisesta on siis etua. Auttaako alan tunteminen viestinnän toteuttamisessa tulevaisuudessa? Opetushallituksen selvityksen (1) mukaan tulevaisuudessa viestintäalan asiantuntijoilla tarvittaisiin liiketalouteen ja toimintaympäristöön liittyvää osaamista. Lisäksi substanssiosaamista, yleistä työelämäosaamista ja unohtamatta tietysti teknologiatietämystä. Tarkemmin toimintaympäristön ymmärtämistä kuvailtiin verkostojen hallinnan osaamisena. Niitä tulisi osata luoda ja johtaa joustavasti. Toimintaympäristöön liittyen selvityksessä painotettiin yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärrystä sekä moninaisuutta ja vastuullisuutta. Liiketalouden kohdalla puolestaan ansaintalogiikan uudistamisen taitoa, mikä tarkoittaa konseptointia ja kaupallistamista. Selvityksessä nousi myös esiin yleisten asiantuntijataitojen ja työelämäosaamisen kohdalla sosiaaliset ja psykologiset taidot sekä jatkuva oppiminen. Selvityksessä kuvaillulla substanssiosaamisella tarkoitettiin oman alan asiantuntijaosaamista, eli viestinnän ydinosaamista. Teknologian kohdalla tulevaisuuden taitoja olisivat erilaisten alustojen ja datan ymmärtäminen sekä virtuaalisten ympäristöjen käyttäminen. Laajalahti kirjoitti ProComin Terveisiä työelämästä -artikkelissaan (2) vinkkejä tulevaisuuden viestinnän ammattilaisille. Ydinosaamisen, eli viestinnän lisäksi kannattaa opetella yrityksen toimiala kunnolla. ”Tyhmiä” kysymyksiä saa tehdä niin paljon, kunnes ymmärtää varmasti alaa. Yhteistyö oman organisaation asiantuntijoiden kanssa ei ole myöskään pahitteeksi, päinvastoin. Viestinnän asiantuntijan tulee olla utelias ympärillä olevia asioita kohtaan. (2) Hankkeiden parissa jo opitun alan ymmärtämisestä on etua etenkin vastaavanlaisissa, tulevissa hankkeissa. Alan tietämystä ei kannata heittää hukkaan, vaan sille sopiva jatkumo olisi joko saman alan uusi hanke tai lähellä sitä oleva. Tällöin viestinnän asiantuntija voi syventyä paremmin kyseisen alan toimintaan. Erityisesti toimialan ymmärtämisestä on hyötyä hankkeen ideointi- ja rahoitusvaiheessa, kun tulevalle hankkeelle kirjoitetaan viestintäsuunnitelmaa rahoitushakemusta varten. Osaamista, hankittua tietoa ja taitoja alasta kannattaa hyödyntää myös tulevaisuudessa. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Haasmaa, H., Hägg, M., Sillanpää, V. & Tuominen-Thuesen, M. Media- ja viestintäalan osaamistarpeet. Nopeasti muuttuva ala tarvitsee jatkuvaa oppimista tukevia toimintamalleja (oph.fi). Opetushallitus, 2020. Laajalahti, A. Terveisiä työelämästä, viestinnän opiskelija! (procom.fi) ProCom (4.6.2021)