Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Keksintö Hollywoodin säihkeestä: taajuushyppely
http://Kuvakaappaus%20osasta%20taajuushyppelijän%20patenttihakemuksen%20alkuperäispiirroksesta,%20mustavalkoinen%20tekninen%20piirros
31.3.2023
Juha Järvinen

”Netti ei toimi. Verkko lagaa,” ovat yleisimpiä arjen vastoinkäymisiä ja valituksen aiheita. Langattomista yhteyksistä on tullut meille yksi keskeisimmistä kulutushyödykkeistä. Kun yhteydet ovat kunnossa, elämä hymyilee. Näiden yhteyksien teknisten perusperiaatteiden taustalla on innovaatio, jonka kehittämisessä näyttelijä Hedy Lamarrilla oli merkittävä panos. Hollywoodin kultakauden tähti Itävallassa vuonna 1914 syntynyt Hedwig Eva Maria Kiesler aloitti näyttelijän uransa 1930-luvun alussa Tšekkoslovakiassa. Vuonna 1938 elokuvatuottaja Louis B. Mayer palkkasi Yhdysvaltoihin siirtyneen Kieslerin yhtiöönsä ja loi hänelle taiteilijanimen: Hedy Lamarr. Hollywoodin markkinointikoneisto pyrki hyötymään Lamarrin eksoottisesta ulkonäöstä mahdollisimman tehokkaasti. Hänestä käytettiin nimitystä ”maailman kaunein tyttö” ja 1930- ja 50-lukujen välillä Lamarr esiintyikin lukuisissa menestyselokuvissa. Miljoonille elokuvien kuluttajille hän oli pelkkä Hedy, klassinen Hollywood-kaunotar, jonka vaurasta ja näyttävää tähden elämää värittivät kariutuneet avioliitot ja erilaiset skandaalit. Monikaan elokuvissa kävijä tuskin tiesi, että Lamarr oli myös keksijä. Innovaatioaihio syntyi säveltäjän kanssa Kiinnostus keksimiseen johti siihen, että yhdessä elokuvasäveltäjä George Antheilin (1900–1959) kanssa Lamarr kehitteli vuonna 1941 ratkaisun, jonka alkuperäinen tarkoitus oli sähköisesti koodata torpedon ohjaamiseen ajateltu radiosignaali niin, ettei vihollinen kykenisi häiritsemään sitä elektronisesti. Torpedo on alusten upottamiseen tarkoitettu vedenalainen ammus, joka yleensä laukaistaan sukellusveneestä. Keksintö sai innoitusta mekaanisen automaattipianon toimintaperiaatteesta. Ratkaisua kutsutaan taajuushyppelyksi (Frequency Hopping). Nykyään taajuushyppelyllä on arjessamme erityinen merkitys. Se on keskeinen osa langattoman WLAN-järjestelmän toimintaperiaatetta ja monen muun tiedonvälitysratkaisun taustalla. Taajuushyppely on välitetyn signaalin taajuuden ajoittaista vaihtelua. Ajallisen vaihtelun ominaisuus mahdollistaa erittäin vahvan ja häirinnän kestävän viestintäjärjestelmän. (1) Idea taajuuden jatkuvasta muuntelusta ei sinänsä ollut uusi, ja sitä olivat pohtineet monet maineikkaat tieteentekijät jo aiemminkin, muun muassa sähkötekniikan ja fysiikan uranuurtaja Nikola Tesla (2). Lamarr ja Antheil kuitenkin konkretisoivat idean myös tekniseksi ratkaisuksi. Lamarrin ja Antheilin tekemä patenttihakemus hyväksyttiin 11.8.1942. (3) Käytännössä keksintö mahdollisti, että esimerkiksi lentokoneesta käsin olisi voitu ohjailla torpedoa ilman, että sen kulkua voisi häiritä.(4) Saadakseen keksinnön hyötykäyttöön, ja antaakseen panoksensa sotaan joutuneelle USA:lle, he luovuttivat sen oikeudet Yhdysvaltain laivastolle ilmaiseksi. Lamarr ja Antheil eivät olleet insinöörejä, ja heidän esittämänsä rakenne, joka oli sovellettu mekaanisesta pianosta, ei kuitenkaan herättänyt laivaston luottamusta. Rothmanin mukaan laivastossa oletettiin, että keksijät ehdottivat mekaanisen pianon asentamista torpedon sisään. (2) Hyljeksitty innovaattori USA:n keksijöiden komitea, National Inventors Council totesi, ettei keksintö toimisi ja kehotti Lamarria osallistumaan sotaponnisteluihin siinä, missä hän oli hyvä. Olemalla näyttämöillä ja valkokankaalla. Niin hän tekikin, ja onnistui kampanjoimalla myymään muun muassa miljoonien arvosta sotaobligaatioita (5). 1950-luvun lopulla Lamarrin ura lähti alamäkeen. Hän ei saanut enää elokuvarooleja ja hänen elämäänsä varjostivat monet vastoinkäymiset. Hän ehti kuitenkin vielä nähdä aikakauden, jolloin hänen keksintönsä hyödyntyi ja koki uuden tulemisen, kun verkkoteknologiat ja langaton viestintä ottivat jättiharppauksia. Hedy Lamarr kuoli vuonna 2000. Hollywoodin Walk of Fameen hänen tähtensä lisättiin jo vuonna 1960, mutta vasta viime vuosikymmeninä hänen työnsä keksijänä on saanut näkyvyyttä kirjallisuudessa. Merkittäviä oivalluksia voi syntyä odottamattomista lähtökohdista Hedy Lamarr oli innovaattori, jonka tekemä työ langattoman viestinnän kehitykseen muutti elämämme pysyvästi. Espacenet-patenttitietokannassa tekemäni haun mukaan Lamarrin ja Antheilin keksintöön on vuosikymmenten varrella viitattu 110 muussa patenttihakemuksessa, viimeisimpänä eräässä tänä vuonna hyväksytyssä patentissa. Ei hassummin keksinnöltä, jolle ei aluksi löytynyt hyötykäyttöä ja joka omana aikanaan julistettiin jopa toimimattomaksi. Tämänkin blogin kirjoittaminen olisi ehkä ollut toisenlaista, jos käytössäni ei olisi ollut langatonta verkkoyhteyttä. Taajuushyppelyn tarinassa on käänteitä, joiden kutkuttavuutta ei lainkaan vähennä se, että idean ympärille oli aiemminkin syntynyt kehitystyötä ja pohdintaa. Mielenkiintoisinta on, että keksinnön tekivät henkilöt, joilla oli hyvin vähän tekemistä teknologian kanssa. Se osoittaa, että innovaatiotoiminnassa suutareiden ei todellakaan tarvitse pysyä lestissään. Kuka tahansa voi keksiä mitä tahansa. Mutta se, miten keksintöä voisi hyödyntää, pitää myöskin osata oivaltaa. Silloin voidaan puhua todellisesta innovaatiosta. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Torrieri, Dan 2022. “Principles of Spread-Spectrum Communication Systems” (doi.org). Springer Cham ,151. Rothman, Tony 2019. “Random Paths to Frequency Hopping". American Scientist, vol. 107, no. 1, 46-53. Alkuperäiseen patenttiasiakirjaan, otsikolla ”Secret Communication System” voi tutustua esimerkiksi Espacenet-hakukoneessa, hakemalla patenttinumerolla US2292387A. Karwatka, Dennis 2005. “Hedy Lamarr: Hollywood Actress and Electronics Inventor”. Tech directions 2005, Vol.64 (6), 10. Hutchinson, Pamela 2018. “Hedy Lamarr: Stealing Beauty”. Sight & Sound, April 2018, Vol. 28 Issue 4, 42-45.

Lue lisää

Voiko hankearvioinnissa hyödyntää taiteellisia menetelmiä?
http://Kaksi%20nuorta%20tarkastelee%20käsin%20koskettelemalla%20pöydälle%20nostettua%20puista%20jakkaraa,%20vieressä%20seisoo%20vanhempi%20mieshenkilö.
23.3.2023
Johanna Niemi

Miten luovat lähestymistavat sopivat haastavien aiheiden kuten sukupuolisegregaation ja nuorten työllistymisen edistämiseen? Millä tavalla luovuus tuottaa tulosta kovissa määrällisissä ja laadullisissa tavoitteissa? Tässä kirjoituksessa kerron, miten hanketta ja sen tuloksia on arvioitu ilman sanoja, kuvallisen ilmaisun kautta. Kehittyvätkö arviointitavat muita menetelmiä hitaammin? Läpisanallisessa maailmassa tarvitaan kuvaa, ääntä ja liikettä puheen rinnalle. Luovuuden ilmaisuvoima on valtava, tietotyössä usein alihyödynnetty tekemisen tapa. Työelämä - ja sosiaalinen elämä yleensä - suosii taitavia kielenkäyttäjiä. Hankkeilla kehitetään asioita ja niiden tuloksena on jonkin kokoinen, todennettavissa oleva muutos. Hanketyöhön kuuluu numeeristen että laadullisten tavoitteiden asettaminen ja niiden toteutumisen seuranta. Esimerkiksi hankkeen osallistujamäärien seuraaminen on suoraviivaista, laadullisten tavoitteiden seuranta on haastavampaa. Hankkeissa käytetään yhä enemmän luovia menetelmiä, mutta arviointi ja dokumentointi hoidetaan edelleen kirjallisesti ja lomakkeilla. Arviointia täytyy kehittää suuntaan, joka huomioi visuaalisuudeen, auditiivisuuden ja liikkeen paremmin. Hanketyön arviointi suosii kirjoitustaitoisia Arviointitiedon kerääminen on avain kehittämistyön tulosten kuvaamiseen. Tätä tarvetta varten on luotu hyviä arviointikehikoita, kuten Metropoliassa kehitetty 3x3 -malli. 3x3 -mallissa arviointi tehdään projektin alussa, puolivälissä ja lopussa. Hankkeen alussa ja puolivälissä tehtävä arviointi mahdollistaa korjausliikkeet ja pitää toiminnan tavoitteen mukaisena. (1) Arviointikehikot perustuvat usein kuitenkin sanalliseen arviointiin: mitä opit, olitko tyytyväinen, mitä kannattaa tehdä toisin, millaista osaamista tarvitset vielä, kerro lyhyesti tai pitkästi. Moninaisen vuorovaikutuksen tunnistaminen on osa yhdenvertaisuustyötä. Laadullisten tavoitteiden arvioinnissa korostuu palautetieto, jossa painottuu runsaasti kirjoittavien vastaukset. Sanoittaminen ei sovi kaikille. Hankkeiden vaikutusten arvioinnissa voisi huomioida paljon enemmän ei-sanallisia ja moninaisia vuorovaikutuksen muotoja. Erinomaisia tuloksia ja arviointitietoa voi kuitenkin saada myös taiteellisella toiminnalla. Voiko toiminnan onnistumista arvioida muuten kuin sanoilla? Haastavia aiheita kannattaa lähestyä muutenkin kuin sanallisesti - valokuvaaminen, äänenkäyttö ja liikkuminen voivat avata abstrakteina tai liian henkilökohtaisina koettuja asioita. Jos hankkeessa on käytetty esimerkiksi näitä tai muita taiteellisia menetelmiä päätoimintona, ei kannata kerätä palautetta pelkästään kirjallisessa tai suullisessa muodossa. Ääninauhat ja valokuvat ovat luovan toiminnan dokumentteja. Luovan toiminnan arvioiminen on haastavaa monesta syystä: toiminta, joka perustuu muuhun kuin sanalliseen tekemiseen on ulkopuoliselle tulkinnanvaraista. Esimerkiksi valokuvanäyttely sukupuolisegregaatiosta tuottaa niin monta merkitystä kuin sillä on katsojia. Voimme arvioida sitä, miten tekijät ovat kokeneet mukana olemisen, mutta sekin vaatii sanallista kokemustietoa. Voimme hyödyntää tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuksista yleisellä tasolla ja kysyä katsojilta mitä ajatuksia näyttelystä heräsi. Voisiko sen tehdä muuten kuin sanoilla? And Beyond -hankkeen arviointitieto painottaa taiteellista toimintaa And Beyond -hankkeen ytimessä on sukupuolisegregaation ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvät kysymykset, ja sen toiminta on pääosin luovaa ja ei-sanallista. And Beyondin arviointiaineistoon kuuluu esimerkiksi valokuvia ja muuta visuaalista materiaalia, kuten zine -pienlehtiä. Aineisto kertoo, että jokainen toiminnassa säännöllisesti ollut nuori on kahden vuoden aikana siirtynyt työmarkkinoiden ulkopuolelta töihin tai opiskelemaan. Arviointiaineisto koostuu palautelomakkeista, haastatteluista, havainnointipäiväkirjoista ja luovasta aineistosta, johon kuuluu osallistujien ottamia valokuvia, zine-pienlehtiä ja muita taiteellisia tuotoksia. Luovan toiminnan yhteys hankkeeden vaikutuksiin on selvä. Pitkäkestoisiin luovuustyöpajoihin osallistuminen paransi osallistujien työelämävalmiuksia, itseluottamusta, ymmärrystä sukupuolen tematiikasta ja sen yhteydestä omiin valintoihin. Valokuvaaminen mahdollisti haastavien aiheiden käsittelyn ilman sanoja. And Beyond -hankkeen arviointitietoa on kerätty valokuvilla ja täydentävillä teksteillä. Hankkeen taiteellisen toiminnan tuloksina on syntynyt muun muassa 3 valokuvanäyttelyä 17 uutta printtiä 21 zine-lehteä satoja valokuvavedoksia 10/10 opiskelemaan tai töihin päässyttä nuorta. Taiteelliset tuotokset ovat osa hankkeen arviointiaineistoa, eli ne vastaavat kysymykseen miten tavoite on toteutunut. Visuaalinen aineisto ei aina vaadi visuaalista analyysia ja kuvien tulkintaa, vaan se voi olla tulos itsessään. Haavoittuvissa asemissa olevien nuorten tekemät taidenäyttelyt ja muotokuvat ovat merkityksellisiä tekijöilleen ja yleisölle. Niistä kootut valokuvanäyttelyt ovat yksi hankkeen isoista onnistumisista. Kaavio 1: And Beyond -hankkeen arviointitiedon jäsennys ja nuorten kokemusten tärkeimmät ulottuvuudet. Luovuus Sukupuoli Työmarkkinat Yhteisö Itsensä toteuttaminen, näyttelyihin osallistuminen onnistumisen kokemus.Omien töiden jakaminen, vertaisoppiminen ja oman osaamisen tunnistaminen tärkeää. Valokuvaamisen syventynyt osaaminen ja hyödyntäminen (työ)elämässä. Erilaisia etäisyyksiä sukupuolen teemaan: etäinen, tuttu, kipeä, neutraali.Oman taustan reflektointi ja tunnistaminen sukupuolinormeissa. Sukupuolinormien tarkastelu opiskelu- ja työelämän valinnoissa. Kokemukset arjen sukupuolittuneista käytännöistä omissa ympäristöissä. Omalle sukupuolelle epätyypilliseen alaan tutustuminen.Tulevien valintojen reflektointi sukupuolen näkökulmasta. Työmarkkinoiden sukupuolijakaumaan tutustuminen ja aiheen yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta keskusteleminen. Osallistujille tärkeä yhteisö: säännölliset tapaamiset, pitkä kesto, turvallinen ohjaus.Sosiaalisten suhteiden luominen ja vuorovaikutus-taitojen vahvistuminen. Hyväksytyksi tulemisen tunne myös niillä, jotka ovat “sukupuoli-identiteetin mukaan epätyypillisiä joka paikassa ja joka alalla”. Sukupuolisegregaation purkamiseen keskittyneessä And Beyond - hankkeessa on saatu erinomaisia tuloksia nuorten työllistymisessä ja koulutukseen siirtymisessä nimenomaan taiteellisen toiminnan kautta. Kirjoittaja Johanna Niemi (VTM)  työskentelee projektiasiantuntijana Metropoliassa ja toimii arvioinnin asiantuntijana And Beyond -hankkeessa. Lähteet  Björkqvist, Leena. Kartta, kompassi & kalenteri – Projektiarvioinnin opas. (urn.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, 2020.

Lue lisää

Focusing on Innovators instead of Innovations
http://Overview%20of%20a%20conference%20room%20filled%20with%20audience,%20ambient%20purple%20lights.
21.3.2023
Pamela Spokes

Many organisations are focused on innovation. For these organisations, it can mean being considered thought-leaders, lead to new market share, or even new markets altogether. It can also mean disrupting their own, or even other industries. It generally takes a lot of dedication, effort, and budget to become innovators in an industry. But being innovative does not only mean expensive and complicated outlays. Merriam Webster dictionary defines innovation as “a new idea, method, or device”. In everyday discussion, innovation can mean a wide variety of things. Innovation doesn’t need to be entirely new; just new in that context. Airbnb did not invent renting a room for a night, they just applied it to private residences. Uber did not invent driving people around for money, they just applied in to privately owned cars. And yet, Airbnb and Uber were considered innovative. Accidental Innovation? There is a belief that most innovation is an accidental discovery or serendipity. But this is more likely to be the exception rather than the norm. The work of Thomas Edison is a great example of the hard work that it can take to create an innovation. His innovation came at the expense of countless hours, days, months of doing experiments. From this work he was able to gather a lot of knowledge of what would and wouldn’t work for future inventions. “I have gotten a lot of results! I know several thousand things that won't work” - Thomas Edison (1). Thomas Edison was someone we would consider an innovator. Partly because of his vision and his expertise and partly because he had the mindset that is necessary for innovation. His curiosity and his tolerance to failure among others. He did not interpret an unsuccessful experiment as a failure, it was just more knowledge gathering. This is the kind of mindset that workforces need now and into the future to be more effective in their jobs. Especially with the challenges that we all have ahead of us. The outcome of innovation requires that the competence of innovation is nurtured in the entire workforce. We need to purposefully teach people how to use innovative methods and innovative thinking to apply to their own contexts on a much more ubiquitous scale. Before we can concentrate on facilitating innovations, we need to create more Innovators. We need to give people the skills to view their surroundings differently and see opportunities to apply innovative methods to achieve new outcomes. The Value of Innovation Hubs During the past decade many organisations decided to create Innovation Hubs or Innovation Labs. These were able to put a spotlight on the importance of innovation but has it done much for actual innovation? Often it is left to those who are seen as "naturally innovative" to create ideas and concepts to take forward. This means that organisations create these special spaces where it is acceptable to suspend operations as usual to experiment. But it may also mean, that only those who are given permission to go there or those who know about the space and what it does, can be innovative in their work. This exclusivity is detrimental to using innovative methods throughout the organisation. This isn’t to say that everyone should be suspending normal operations, but it does mean that people should be able to learn these methods and see how they can best put them into practice in their own work. Developing Employees' Entrepreneurship Entrepreneurship skills, whether utilised in their own business or their workplace are important for everyone. When an organisation invests in developing the entrepreneurial mindset in their employees, they are investing in such skills as creativity, resilience, experimentation, teamwork, problem-solving, being pro-active, tolerance to failure, and many more important skills. These are all necessary for innovation. Having employees that feel empowered enough to solve problems through creativity and to understand how the outcome is important to the organisation will bring work satisfaction and a more innovative way of doing things. The University Ecosystem If you think about universities, there are three main groups of people: teachers, students, and administrative staff. This is an accurate description of most levels of education. The smooth running of an institution requires all three to be successful in their roles. But often the main focus remains on academic staff and students with administrative staff often forgotten about or unintentionally left out. In many institutions there are ample opportunities for academic staff and for students to learn new skills including those skills required in innovation. On the other hand, administrative staff can be left out of these kinds of professional development opportunities with a preference focusing on Excel skills or project management certifications. So, what would happen if we upskilled administrative staff and developed their innovation competence to become innovators in their work? We don’t really know, because it hasn’t been tried yet. Administrative staff develop and deliver most of the services that are used in any given institution. Skills in facilitation and in service design seem to be a natural fit for this segment of the university ecosystem. Developing more innovators will help to create lasting value for the whole ecosystem. It will also make the employees themselves happier in their work as they can see the impact their creativity and innovation skills first hand. The Innovator’s School In response to this need to develop innovators within the administrative staff, Metropolia University of Applied Sciences is piloting an innovator’s School. It will provide internal training opportunities for staff members, that will begin by focusing on service design and facilitation skills. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Reference The quote by Thomas Edison (oxfordreference.com)

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset