Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Musiikin osallisuuden portaat
10.5.2023
Raili Honkanen-Korhonen & Mai Salmenkangas

Kun yksi ammentaa musiikin kuuntelusta inspiraatiota ja voimaa arkeen, toinen suhtautuu sen tekemiseen kriittisesti ja kunnianhimoisesti. Myös nuorisotyön ammattilaisen on mahdollista hyödyntää musiikkia työssään monella tavalla, koulutustaustasta riippumatta. Niin ammattilaiset kuin nuoretkin voivat kokea osallisuutta musiikkiin ja musiikin kautta. Tässä tekstissä hahmotellaan, miltä musiikin osallisuuden portaat näyttävät molempien näkökulmasta. Mistä osallisuus koostuu? Osallisuuden monitahoisessa määrittelyssä yhtenä elementtinä on mahdollisuus osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen kuten luoviin ryhmäprosesseihin osana yhteisen toiminnan yhteisöjä (1). On tavallista ajatella, että pelkkä toimintaan osallistuminen ei riitä osallisuuden saavuttamiseen. Osallisuuden ja kuulumisen tunne edellyttää toimijuutta ja vuorovaikutusta, joiden yhteydessä jokaisen merkityksellinen rooli nousee esiin ja osallistujat voivat kokea olevansa päteviä. Jokaiselle pitäisikin löytyä mielekkäitä osallistumisen tapoja sekä mahdollisuus tulla tunnustetuksi arvokkaana osana ympäröivää yhteisöä. (2). Arkikokemuksen perusteella musiikki ja yhteiset äänimaailmat voivat kuitenkin virittää ihmisiä yhteiseen tekemiseen sekä tarjota jakamisen ja kuulumisen kokemuksia. Musiikki voi valmistaa kehoa ja mieltä kohtaamaan toisia ihmisiä ja toimia omalta osaltaan osallisuuden mahdollistajana. Myös tutkimuksen mukaan aivot käsittelevät musiikkia ja tunnereaktioita, olipa ihminen kuulemastaan musiikista tietoinen tai ei (3). Musiikki vaikuttaa laajasti mm. hengitykseen, lihasjännityksiin, veren hormonipitoisuuksiin, verenkiertoon ja aineenvaihduntaan (4.) Se vaikuttaa mielihyvää ja sosiaalisuutta lisäävästi sekä stressiä vähentävästi (3). Musiikki voi rentouttaa, nostaa vireyttä tai rauhoittaa ylivireystilaa. Samassa tilassa olevien ihmisten kehot ja mielet alkavat tahdistua toisiinsa yhteisen musiikin kuuntelun myötä. (4.) Tervaniemen mukaan ryhmäkoheesion muodostumiseen ja sosiaalisten siteiden lujittumiseen vaikuttavat mielihyvän kokemukset. Näitä kokemuksia voidaan tuottaa yhteisellä musiikin tekemisellä ja myös tanssilla. (5.) Taide osana nuorisotyötä Vaikka kulttuurisen nuorisotyön käsite on verrattain nuori (6), taiteita ja luovuutta on Suomessa hyödynnetty vuosikymmenten ajan nuorten parissa. Musiikissa se on toteutunut esimerkiksi treenikämppien, bänditoiminnan ja rap-pajojen kautta (7). Ne ovat tarjonneet mielekästä tekemistä monelle nuorelle ja toisilla tukeneet ammattimaisen musiikkiuran käynnistymistä. Taidelähtöisiä menetelmiä kuten musiikkia on käytetty runsaasti myös lastensuojelussa ja muiden nuorten parissa, joiden on pelätty ajautuvan syrjään yhteiskunnasta (8). Kuten Schalin ja Pyykkönen muistuttavat, kaikelle kulttuuriselle nuorisotyölle on ominaista tasapainottelu taiteen väline- ja itseisarvon välillä. Toisaalta taiteella on olemassaolon oikeutus ja arvo itsessään, toisaalta sen käyttö välineenä esimerkiksi osallisuuden edistämisessä tuo sille toisenlaista arvoa. (6.) Jos nuorten tuotokset typistetään vain nuorisotyön tavoitteiden edistäjiksi, menetetään syvempiä merkityksiä, joita taiteellinen kunnianhimo kulttuurisessa nuorisotyössä voisi tarjota. Tämä ristiriita haastaa ammattilaista myös musiikin suhteen: kuka saa käyttää musiikkia nuorisotyössä? Täytyykö hankkia muusikon koulutuksen voidakseen hyödyntää musiikkia? Työkaluja taiteen hyödyntämiseen tasa-arvotyössä And Beyond – Miesten luovat polut työelämään -hankkeen (9) tavoitteena oli kehittää työkaluja, jotka hyödyntävät taiteen ja luovuuden lähestymistapoja tasa-arvotyössä. Erityisesti siinä keskityttiin valokuvaukseen ja musiikkiin. Taiteellisiin prosesseihin suhtauduttiin kunnianhimoisesti ja työskentelyssä korostui sosiaalipedagoginen työote. (10.) Poikien Talon vetämissä luovuuspajoissa käsiteltiin esimerkiksi oman näköisen polun löytämistä, sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja yhteiskunnan normeja. Arkiääniä ja musiikkia sisältäviä työpajoja järjestivät musiikin ammattilaiset, alan opiskelijat ja nuorisotyöhön erikoistuneet sosiaalialan ammattilaiset. Pajoista saatujen kokemusten pohjalta hankkeessa hahmoteltiin seuraava jäsennys musiikin osallisuuden portaista. Kaikki sen askelmat mahdollistavat osallisuuden kokemuksia. Siirryttäessä askelmalta seuraavalle, musiikin tavoitteellisuus, osallistujien oma aktiivisuus ja odotukset ohjaajan musiikilliseen osaamiseen kuitenkin lisääntyvät. 1. porras: Musiikki tekemisen taustalla. Ohjaaja valitsee toiminnan taustalle elävää tai tallenteelta tulevaa musiikkia. Se voi virittää ryhmää ja sen toimintaa sekä fyysisesti että tunteiden tasolla yhteiseen työskentelyyn. 2. porras: Musiikin aktivoiva käyttö. Musiikki toimii keskustelun aktivoijana ja innoittajana. Ryhmäläiset voivat jakaa musiikin kuuntelemisen kokemuksia ja luoda samalla yhteisöä, jossa musiikilla ja sen tuottamilla tunnekokemuksilla on tärkeä osa. Osallistujat voivat esimerkiksi valita työpajaan mieli- tai inhokkimusiikkiaan tai tutkia, millaisia tunnelmia musiikilla esim. elokuva- mainos- tai pelimusiikilla voidaan luoda. Mitä tapahtuu, jos vaihdetaankin pelin, elokuvan tai mainoksen taustalla oleva musiikki toisenlaiseksi? Musiikin aktiivinen yhdessä kuunteleminen ja siitä keskusteleminen voi herättää tunteita, muistoja ja kokemuksia. 3. porras: Musiikin tekeminen yhdessä. Osallistujat tuottavat musiikillisia elementtejä aktiivisesti jokaisen taidoin. Musiikkia, ääntä ja rytmejä voidaan tuottaa yksinkertaisten välineiden kuten keittiötarvikkeiden avulla sekä kehorytmejä ja omaa ääntä käyttäen. Pelkästään rytmin tuottaminen yhdessä voi tahdistaa ihmisiä toisiinsa ja luoda yhteisöllisyyden kokemusta. 4. porras: Musiikin tavoitteellinen tekeminen. Osallistujat tuottavat yhdessä musiikkia soittamalla, laulamalla, säveltämällä tai digitaalisten välineiden avulla. Tällä portaalla musiikkia tehdään vahvan musiikillisen osaamisen kautta. Instrumenttitaidot ja teknisten apuvälineiden käyttötaidot mahdollistavat tavoitteellisen musiikin tekemisen Stereotypioiden sijasta aitoon osallisuuteen Tarkkareunaiset määritelmät siitä, kenelle musiikki kuuluu ja kuka saa käyttää sitä ammatillisena työkalunaan eivät ole tarkoituksenmukaisia, sillä musiikin portailta löytyy kaikille mahdollisia lähestymistapoja. On ehkä stereotyyppistä ajatella, että musiikkia voisi käyttää vain alan koulutuksen saanut, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia nuorten parissa työskenteleville ammattitaustasta huolimatta. Vastaavasti musiikin yhteydessä voi saavuttaa kokemuksen osallisuudesta monella tavalla: siinä missä yhdelle se tarkoittaa musiikin yhdessä kokemista tai siitä keskustelua, toiselle keskiössä on sen tavoitteellisempi tekeminen. Musiikki taipuu kaikkien käyttöön itse kunkin tarpeeseen, innostuneisuuteen ja taitotasoon mukautuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö musiikin osallisuuden ylemmillä portailla tuotettavaan musiikkiin voisi suhtautua kunnianhimoisesti. Taiteen itseisarvo sopii kyllä monessa tilanteessa sen välinearvon rinnalle. Silti yllättävätkin asiat voivat vaikuttaa musiikin kokemiseen ja tekemiseen. Kun And Beyond -hankkeessa tarkasteltiin luovien lähestymistapojen kautta yhteiskunnan sukupuolittuneisuutta, huomattiin kerta toisensa jälkeen, että myös musiikkiin yhdistetään vahvoja mielikuvia sukupuolesta. Siinä missä viulu ja laulaminen mielletään usein naisisiksi, elektroninen ja rap-musiikki taas mielletään miehisiksi. Lue: Tule hyvä kakku! Työkaluja sukupuolten tasa-arvon luovaan käsittelyyn. (PDF) Kun kulttuurisen nuorisotyön yhteydessä käytetään musiikkia, onkin hyödyllistä kiinnittää huomiota myös siihen itseensä kohdistuviin stereotypioihin. Samalla kun edetään musiikin kautta kohti osallisuutta, voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa. Kirjoittajat Raili Honkanen-Korhonen on Metropolian Ammattikorkeakoulun Kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen musiikin lehtori, joka toimi And Beyond -hankkeen asiantuntijana. Hän on toiminut pitkään hankkeissa muun muassa vuorovaikutuksen, hyvinvoinnin, luovuuden ja vahvuusperustaisen pedagogiikan asiantuntijatehtävissä. Mai Salmenkangas on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen paneutunut sosiologi. Hän toimii lehtorina kahdessa Metropolia Ammattikorkeakoulun englanninkielisessä tutkinnossa: Social Services (Bachelor) ja Creativity and Arts in Social and Health Fields CRASH (Masters). Hän on toiminut projektipäällikkönä ja asiantuntijana useissa hankkeissa, joissa on kehitetty mm. tasa-arvoa, kotoutumista ja kielen oppimista edistäviä työkaluja. Lähteet Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T.; Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 33/2017. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimellisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Ukkola-Vuoti , L 2019 Miten musiikki vaikuttaa terveyteen (PDF). Suomen lääkärilehti, Vuosikerta. 74, Nro 21 , Sivut 1348-1353 Soinila, S. 2018 Musiikki antaa aivoille siivet, haastattelu, Aivoliitto, artikkelissa oleva ääniraita. (aivoliitto.fi) Aivoterveyttä arkeesi (aivoliitto.fi) Nettiartikkeli 24.9.2018. Schalin, A. & Pyykkönen, M. (2022) Nuorten kulttuuria tukemassa. Nuoret kulttuurin harrastajina ja kulttuuripalveluiden käyttäjinä sekä kulttuurisen nuorisotyön kehittäminen Keski-Suomessa. (PDF) Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 171. Heikkinen, M. & Lehtonen, T. toim. (2021) (Nuoriso-)ohjattuja säveliä. (issuu.com) Nuorisotyön tallentaja Nuoperi, Turun yliopisto. Känkänen, P. (2013) Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa - kohti tilaa ja kokemuksia. (julkari.fi) Tutkimus 109. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. And Beyond - Miesten luovat polut työelämään -hankesivusto. Niemi, J. & Salmenkangas, M. (2022) Kiireetöntä ohjausta ja kunnianhimoisia luovuuspajoja Poikien Talolla. Lähtökohtia oman polun löytämiseen. (journal.fi) Sosiaalipedagoginen aikakausikirja. Vol 23 Nro 2. Tervaniemi, M. 2015 Musiikki ottaa aivoon, Voiko musiikki auttaa keskittymään? (yle.fi)

Lue lisää

Suomalaisen tieteen pelisäännöt varmistetaan tutkimusyhteisön itsesääntelyllä
http://Mustavalkoinen%20kuva%20vuodelta%201957,%20hattupäisiä%20tohtoreita%20kävelemässä%20Senaatintorilla%20jonossa.
4.5.2023
Susanna Näreaho, Minna Aittasalo & Sanna-Kaisa Spoof

Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) -ohjeistus pitää sisällään tiedeyhteisössä yhdessä laaditut pelisäännöt siitä, miten tutkimusta tehdään rehellisesti, luotettavasti ja vastuullisesti. Se kertoo myös, miten toimitaan, jos jonkun epäillään toimineen vastoin yhdessä sovittuja sääntöjä. Tieteen oma ”käytöksen kultainen kirja” Useissa maissa tieteen pelisäännöt on määritetty suoraan lainsäädännössä. Myös Suomessa lainsäädännössä on määritetty reunaehdot tutkimuksen tekemiselle. Näitä ovat esimerkiksi laki lääketieteellisestä tutkimuksesta, tekijänoikeuslaki ja korkeakoulukeksintölaki. Mutta Suomessa on siinä mielessä poikkeuksellinen tilanne, että täällä koko tutkimusyhteisö on yhteistyössä sopinut tarkemmat säännöt. Niiden toteutuminen ja valvonta ovat tutkimusyhteisön itsesääntelyä. Toimintaa ohjaa, koordinoi ja valvoo Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK. Itsesääntelyä edistää opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä neuvottelukunta Tutkimuseettinen neuvottelukunta on asetuksella (1347/1991) perustettu asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on muun muassa edistää hyvää tieteellistä käytäntöä ja ehkäistä tutkimusvilppiä (1). Opetus- ja kulttuuriministeriö nimeää TENKin jäsenet tiedeyhteisön esityksestä aina kolmivuotiskaudeksi. Jäsenten lisäksi TENKin toiminnasta vastaa vakituinen sihteeristö, joka toimii Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteydessä. Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistusta Suomessa vuodesta 1994 alkaen Ensimmäinen ohjeistus hyvään tieteelliseen käytäntöön Suomessa laadittiin vuonna 1994 ja se nimettiin ”Epärehellisyys tutkimuksessa ja menettelytavat sen käsittelemiseksi”. Sen laativat yhteistyössä Korkeakoulujen rehtorien neuvosto, valtion tutkimuslaitokset ja Suomen Akatemia. Siinä kehotettiin tieteellisiä laitoksia ja organisaatioita sitoutumaan ohjeeseen ja käyttämään TENKin laatimia yleisiä menettelyohjeita tutkimuksessa esiintyvän epärehellisyyden ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi (2). Kansalliset ohjeet laadittiin, koska tarvittiin yhteisiä, selkeitä ohjeita loukkausepäilyjen selvittämiseksi. Paineita yhteiseen ohjeeseen toivat myös tutkijoiden oikeusturvan takaaminen ja kansainvälinen yhteistyö. Esikuvat ohjeelle saatiin Yhdysvalloista ja Tanskasta. Sittemmin ohjetta on uudistettu ja päivitetty neljä kertaa, ja vuosien myötä käytännössä koko suomalainen tiedeyhteisö (eli yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset sekä tiedettä edistävät ja rahoittavat organisaatiot) on sitoutunut toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaisesti. Mutta ei vain käytöksen kultainen kirja Käytöksen kultaisesta kirjasta poiketen Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistus kertoo myös, miten toimitaan, jos jonkun epäillään toimineen vastoin yhdessä sovittuja sääntöjä. Epäilyt käsitellään pääsääntöisesti siinä organisaatiossa, missä loukkauksen epäillään tapahtuneen, mutta yhdessä sovitun prosessin mukaisesti. Jos jompikumpi osapuoli, eli loukkausepäilyn esittäjä tai loukkauksesta epäilty, on tyytymätön päätökseen, hän voi pyytää TENKin lausunnon. TENK antaa arvionsa siitä, onko hyvää tieteellistä käytäntöä loukattu tai onko kyseinen HTK-prosessi suoritettu asianmukaisesti. Mitä uutta vuonna 2023? HTK-ohjeistuksen uusin versio tuli voimaan 15.3.2023 ja Metropolia sitoutui noudattamaan sitä 27.3.2023. Vuoden 2023 uudistus noudattaa isoissa linjoissa edellistä, HTK 2012 -ohjetta. Hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteita ovat edelleen luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto (3). Näistä periaatteista johdetut menettelytavat on uudessa ohjeessa ryhmitelty eurooppalaisen tutkimuseettisen ohjeistuksen eli niin sanotun ALLEA-koodin (4) mukaisesti kahdeksaan tieteellisen toiminnan alueeseen: toimintaympäristö koulutus, ohjaus ja mentorointi tieteellisen työn tekeminen eettisyys ja ennakointi tutkimusaineistojen käsittely ja hallinta yhteistyö tekijyys, julkaiseminen ja viestintä asiantuntija- ja arviointitehtävät. Merkittävimmät päivitykset koskevat hyvän tieteellisen käytännön vastaista toimintaa ja epäilyn käynnistämää prosessia. Hyvän tieteellisen käytännön vastaisen toiminnan luokittelua vilppiin ja piittaamattomuuteen on yhtenäistetty kansainvälisen käytännön kanssa. Uutta on myös HTK-loukkausepäilyn vakavuusasteen punninta, missä käytetään apuna esimerkiksi toiminnan laajuutta, toistuvuutta, tieteellistä merkitystä ja haitallisuutta. HTK-loukkausepäilyn käsittelyaikaa tutkimusorganisaatiossa on lyhennetty, samoin aikaa, jonka kuluessa tyytymätön osapuoli voi pyytää TENKiltä lausuntoa. Näin on haluttu vähentää kesken olevien prosessien haitallista vaikutusta tutkijoihin. Myös eurooppalainen suositus HTK-loukkaustutkinnan osapuolten suojelusta on otettu uudessa ohjeessa huomioon. Pro gradu -tason opinnäytetöiden loukkausepäilyt käsitellään korkeakoulun omassa prosessissa Korkeakoulut sitoutuvat antamaan tutkimusetiikkaan ja hyvään tieteelliseen käytäntöön liittyvää koulutusta sekä perus- että jatko-opiskelijoille. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kannalta huomionarvoista uudistuksessa on, että pro gradu -tasoisiin opinnäytetöihin liittyvät hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyt käsitellään organisaation omissa prosesseissa, esimerkiksi opintovilppiprosessissa. Näin ollen myös muutos-, valitus- ynnä muut sellaiset mahdollisuudet määräytyvät käytetyn prosessin mukaan, eikä päätökseen tai prosessiin tyytymätön voi pyytää lausuntoa TENKiltä. Miten uudistus toteutettiin? TENK päätti kokouksessaan 26.8.2020 HTK-2012 ohjeen päivityksestä ja nimesi jäsenistään työryhmän päivitystyöhön. TENKin sihteeristö ja erityisesti erityisasiantuntija Minna Aittasalo ja pääsihteeri Sanna-Kaisa Spoof hoitivat käytännön uudistustyön, koordinoinnin ja raa’an kirjoitusurakan. Matkan varrella päivitysryhmä järjesti tiedeyhteisölle ja sidosryhmille sähköisellä kyselyllä toteutettuja palautekierroksia, asiantuntijakuulemisia ja virallisen lausuntokierroksen. Päivitysryhmä sai niiden kautta runsaasti palautetta, kommentteja ja ehdotuksia. Kukin niistä käsiteltiin yksitellen ja käsittelystä laadittiin kullakin kierroksella yhteenveto, johon kirjattiin tehdyt korjaukset ja niiden perustelut. Palautteella, kuulemisilla ja lausunnoilla on siten ollut huomattava vaikutus uudistettuun ohjeeseen ja uuden ohjeen voidaankin katsoa olevan aidosti tutkimusyhteisön yhteisesti laatima. Kirjoittajat Susanna Näreaho toimii Metropolian TKI-johtajan tiimissä erityisasiantuntijana. Hän osallistui TENKin jäsenenä Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeen uudistaneeseen työryhmään. Minna Aittasalo toimii erityisasiantuntijana TENKissä ja koordinoi HTK-ohjeen päivitystyötä. Sanna-Kaisa Spoof on toiminut TENKin pääsihteerinä vuodesta 2010. Lähteet Asetus tutkimuseettisestä neuvottelukunnasta 1347/1991 (finlex.fi) Haettu 5.4.2023 Epärehellisyys tutkimuksessa ja menettelytavat sen käsittelemiseksi. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan muistio 1994. (Painamaton) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa - Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK 2023-ohje (PDF tenk.fi) Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. ALLEA – All European Academies. The European Code of Conduct for Research Integrity (allea.org)

Lue lisää

3 oivallusta, jotka opin hankeviestinnän kouluttajana
http://Ikkunan%20äärellä%20pöytä,%20pöydällä%20lasipurkissa%20kyniä,%20pöydällä%20post%20it%20-lappuja%20ja%20yliviivaustusseja.
3.5.2023
Milla Åman Kyyrö

Vuosi sitten kirjoitin, miten hankeviestinnän osaamisen kehittyminen on hyödyksi ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalle. Kun takana on lukuvuoden verran kokemuksia hankehenkilöstölle ja projektipäälliköille tarjotusta viestintäkoulutuksesta ja vertaisverkoston kehittämisestä, voin kiteyttää oppimani kolmeen väitteeseen. Lyhytkin koulutus voi avartaa ymmärrystä viestinnän kysymyksistä. Ymmärrystä tarvitaan, jotta hanketta valmistellessa muistetaan suunnitella myös sen viestintää. Hanketyötä ymmärtävän viestintäasiantuntijan tuki on tarpeen niin hankkeen valmistelun kuin toteuttamisen aikana. Nämä voivat vaikuttaa itsestäänselviltä väitteiltä, mutta sitä ne eivät aina ole. Blogimerkintäni kertoo, miksi. Hankerahoitusten hakijoita ei pakoteta ennakoimaan viestinnän tarpeita Yksinkertaistaen voisi sanoa, että ilman viestintää kukaan ei tiedä, että hanke on olemassa. Viestinnällä tuetaan hankkeen toiminnan onnistumista ja tuloksiin pääsemistä. Useimmat Suomen ammattikorkeakoulujen käyttämät tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan hankkeiden rahoitusohjelmat ovat kansallisia tai Euroopan Unionin hallinnoimia. Yleisesti ottaen hankkeiden rahoittajat vaativat, että hankkeista viestitään. Vähintäänkin saadun rahoituksen tulee näkyä viestintämateriaaleissa, verkkosivuilla ja julisteissa. Kaikki rahoittajat eivät määrittele suoraan, miten viestintätyö tulisi järjestää. Hakemuslomakkeilla yleensä kysytään, miten hankkeesta viestitään ja sen tuloksia levitetään. Kuinka paljon viestintään tarvitaan työaikaa, jää hakijan arvioitavaksi. Yhtenäistä mallia ei ole. Jotkin rahoittajat vaativat rahoituksen hakijoilta enemmän ja toiset vähemmän ennakkosuunnittelua viestinnän toteuttamiselle. Jos viestintä tuntuu epämääräiseltä aiheelta, sen toteuttamiseen vaadittavien resurssien arviointi jää helposti uutta hankehakemusta tehdessä vähemmälle huomiolle. Harmillisena seurauksena tästä ennakoinnin ja suunnittelun puutteesta on, että vasta hankkeen käynnistyessä havaitaan viestinnän tekemisen tarve. Asiaa voi harvemmin korjata, kun hankkeelle on jo myönnetty rahoitus. Mitä merkitystä viestintäkoulutuksella on hankkeiden toteuttamiselle? Metropolia Ammattikorkeakoulussa tuotettiin kuluneen lukuvuoden aikana runsaasti hankeviestinnän koulutuksia. Niiden tavoitteena oli tuoda hankkeissa työskentelevät, eri alojen asiantuntijat ja viestinnän ammattilaiset yhteen. Tilaisuuksissa tarjottiin aihekohtainen luento ja mahdollisuus osallistujille tutustua, jakaa kokemuksia ja esittää kysymyksiä. Kokeilu on hiljalleen ohitse. Koulutuksista on ollut hankeviestinnän osaamisen kehittymiselle jonkinlaista hyötyä. Vielä ei ylletty tilanteeseen, jossa koulutuksilla olisi todennetusti suora vaikutus esimerkiksi hankkeiden näkyvyydelle mediassa. Toiveikasta on, että osallistujilta saatu palaute on ollut myönteistä. Kokenutkin projektipäällikkö on voinut todeta ymmärryksensä viestintätyön laajuudesta ja moniammatillisuudesta auenneen koulutusten myötä. Ensi kertaa viestintäaiheiseen koulutukseen osallistunut insinööritaustainen projektipäällikkö on ollut ilahtunut siitä, että asiahan käy oikeastaan järkeen. Osallistujat ovat siis oivaltaneet, että viestintä on oikeaa työtä, aivan kuten heidän oma asiantuntijuutensakin. Niin tärkeitä kuin arkiset viestintäteot ovatkin, viestinnässä on kyse paljosta muustakin kuin tiedotteiden lähettämisestä tai sosiaalisen median sisältöjen tuottamisesta. Viestinnän mahdollisuuksien oivaltamisesta on voinut seurata harmitus siitä, ettei omassa hankkeessa ole huomioitu viestintää riittävästi. Kouluttajan nimi ja kasvot jäävät kuitenkin mieleen ja seuraavan hankkeen valmistelussa on ehkä helpompi muistaa kutsua viestintäasiantuntija mukaan. Koulutuksiin osallistumisesta on parhaimmillaan jäänyt vahva muistijälki sille, että seuraavaan hankevalmisteluun varaudutaan paremmin. Jos viestinnän tarpeita, toteuttamiskeinoja ja tekijää ehditään jatkossa pohtia hankevalmistelun kiireiden keskellä, on kokeilu ollut onnistunut. Vielä parempaa, jos tulevissa hankevalmistelussa on mukana viestintäasiantuntija, joka on hyvin perillä hanketyön erityisvaatimuksista. Koulutusten toteuttaminen tuotti arvokasta palautetietoa Kehitin ja tarjosin hanketyötä tekeville kollegoilleni lukuvuoden aikana yli sata tilaisuutta perehtyä, joskin pintapuolisesti, hankeviestinnän teemoihin. Ne vaihtelivat suunnittelusta toteutukseen, kumppanien yhteisviestinnästä hankejulkaisuihin ja tapahtumista mediaviestinnän kysymyksiin. Mukana opettamassa olivat myös verkkoviestinnän, julkaisemisen ja digisaavutettavuuden asiantuntijamme, lehtorimme sekä hankkeissa työskentelevät visuaalisen viestinnän ammattilaiset. Uuteen henkilöstökoulutukseen kohdistui alkuinnostusta. Osallistumisaktiivisuus oli huipussaan, mukana oli aloittaneita ja kokeneita projektipäälliköitä sekä hankkeiden viestinnästä vastaavia henkilöitä, myös opiskelija-assistentteja. Oppimistilaisuuksista kerättiin osallistujapalautetta, ja toimintaa pyrittiin kehittämään sen perusteella. Monet kaipasivat kasvokkaistapaamisia, ja niitä tuotiin tarjolle kevätlukukaudelle webinaarien rinnalle. Osallistumismäärät vähenivät. HAVAINTO - hankeviestinnän avaintekijät -koulutukset olivat lukuvuoden mittainen pilotti. Verkosto jää elämään Teams-ryhmäänsä, jossa webinaarien materiaalit on koottu ryhmänjäsenten käyttöön yli 200 diaa sisältäväksi Hankeviestinnän megadeckiksi. Hankeviestinnän asiantuntijana kouluttaminen on ollut mahdollisuus tehdä viestintätyötä tutummaksi muiden alojen asiantuntijoille. On ollut tärkeää saada vuorovaikutteinen keskusteluyhteys hankkeita toteuttaviin. Sen ansiosta olen voinut muodostaa kuvan hankeviestintää koskevista tyypillisimmistä kysymyksistä, huolista - ja myös asenteista. Näiden havaintojen perusteella voin kehittää tarjoamiani hankeviestinnän tuen palveluita, vastaamaan paremmin hanketoiminnan tarpeita. Seuraavaksi keskityn tarjoamaan hankkeiden valmistelijoille ja käynnistyville tai päättyville hankkeille niiden tarvitsemaa neuvontaa. Tätä työtä olen tehnytkin jo ennen koulutuspilotin käynnistymistä. Neuvontatyön rinnalla näen tärkeänä pitää yllä säännöllisiä hankeviestinnän toteuttajien ja projektipäälliköiden verkostotapaamisia. Parhaassa tapauksessa ne edistävät TKI-hankkeiden toteuttajien keskinäistä vuorovaikutusta, sekä lopulta näkyvät ulospäin asiakaslähtöisesti toteutettuna hankeviestintänä. Kehittämistyö ei lopu, sillä toimintaympäristön muuttuessa myös toiminnan on sopeuduttava uusiin haasteisiin.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset