Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Mistä Onni tulee?
placeholder-image
17.6.2016
Merja Suoperä

Onni tulee yhteisestä tekemisestä! Olemme Onni tulee puun takaa hankkeessa jalkautuneet metsä-, ja sote alojen yrityksiin yhdessä yritysten henkilöstön kanssa pohtimaan ja keskustelemaan siitä, mitä jokaisen henkilökohtaisesti kokema hyvinvointi merkitsee työssä , työyhteisössä ja työntekijänä. Tarkastelun alustuksena on ollut yksilöllinen työhyvinvointikysely, jonka tuloksia on yhteisöllisesti porukalla mietitty ja avattu työpajatyöskentelyn keinoin. Yhdessä on pohdittu hyvinvoinnin kokemuksen suhdetta tuottavuuteen. On ollut mahtava seurata, kuinka yhteistyöskentely, avoin keskustelu myös kehittämiskohteista on saanut aikaan huikean yhdessä tekemisen meiningin. Tavoitteena on, että haasteet ratkaistaan ja ongelmakeskeinen puhe väistyy. Onni on tarjonnut meille mahdollisuuden sukeltaa kahden alan 10 yrityksen arkeen. Olemme kumppanuudessa aloittaneet hyvinvoinnin edistämiseen tähtääviä kehittämisprosesseja, joissa jokainen osallistuja on saanut äänensä kuuluville työhyvinvointia edistettäessä. Tiiviin yhteistyöskentelyn jälkeen on syntynyt uusia ideoita ja ratkaisuja. On ollut ilo seurata kuinka avoimesti ja tehokkaasti henkilöstö työskentelee ohjatuissa työpajoissa.  Palaute on antanut voimaa myös meille hankkeen työntekijöille: ” lyhyessä ajassa saa paljon aikaiseksi”, ”kiinnostava ja hyödyllinen päivä”, ”antoisaa tekemistä”, ”puhutaan tärkeistä asioista”, ”hyvä että ongelmat pystyttäisiin ratkomaan yhdessä”, ”ei olla ennen näin yhteistyöskennelty”, ” kiitos”. Suuri kiitos ja halaus mukanaoleville yrityksille. He ovat panostaneet aikaa ja halua vaikuttaa ja kehittää omaa työskentelyään, työtään ja työympäristöä sekä vaikuttaa tätä kautta tuottavuuteen. Prosessit ovat olleet mielenkiintoisia ja ajattelua avartavia. Jokainen henkilöstön tapaamiskerta yrityksissä on opettanut tarkastelemaan ja katsomaan asioita uusin silmin ja näkökannoin. Olemme oppineet yhteisen tekemisen kautta, erilaisista tavoista tehdä töitä, erilaisuudesta, metsäkoneista, leimikoista, harvennushakkuista, tiimityöstä, palveluprosesseista, itsensä johtamisesta ja paljon muusta. Kehittämisprosessit eivät aina ole menneet ennalta suunnitellun mukaisesti, mutta se ei ole haitannut menoa, vaan tapaamisissa olemme muokanneet suunnitelmia, soveltaneet toimintaa, suunnitelmia, yhdessä pohtineet suuntaa johon prosessissa haluamme mennä ja nauraneet paljon itsellemme ja yhteisesti löydetylle huumorille. Yhdessä olemme enemmän. Se on Onni! Yhteiskirjoitus: Merja Suoperä, Anu Leppänen

Lue lisää

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty (?)
15.6.2016
Katri Myllylä

Kerroin aiemmassa blogikirjoituksessani kokemuksistani kansainväliseen Creative Classroom -kumppanuushankkeeseen ensimetreillä. Nyt tarkastelen ensimmäiseen työpajaan valmistautumista kouluttajana. Hankkeen puitteissa järjestettäisiin neljä työpajaa, joihin valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin, jotta räätälöity koulutus olisi mahdollisimman hyvin osallistujien tarpeet ja koulujen informaatio- ja viestintäteknologioiden käytön huomioiva. Virolaisissa kouluissa toteutettiin projektin alkupuolella laaja kysely, mikä oli rakennettu hyödyntäen Viron kansallista elinikäisen oppimisen strategiaa. Kyselyssä kartoitettiin koulujen digitaalisia infrastruktuureja, tieto- ja viestintätekniikan käytänteitä ja kompetensseja sekä opettajien koulutustarvetta.   Tallinnan yliopiston vanhempi tutkija Mart Laanpere koosti englanniksi kyselyn tulokset, mitkä toimivat meille kouluttajille pohjana tulevien, osallistujille kustomoitujen neljän työpajan suunnitteluun. Kyselyyn vastasi 165 koulua ja aineistot olivat mielenkiintoisia, mutta kyselyn luonteen vuoksi niistä ei voinut päätellä esimerkiksi taustalla olevia pedagogisia lähtökohtia. Työpajoihin osallistuisi 20 pilottikoulun edustajaa eri puolilta Viroa. Mainintana, että Suomessa julkaistiin toukokuussa 2016 Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuna raportti Perusopetuksen oppimisympäristöjen digitalisaation nykytilanne ja opettajien valmiudet hyödyntää digitaalisia oppimisympäristöjä, joka tarjoaa yleiskuvan siitä, millainen on oppimisympäristöjen digitalisaation nykytilanne Suomessa ja minkälaiset ovat opettajien valmiudet niiden hyödyntämiseen perusasteella. Laajasta materiaalista löytyy vertailtavia kohtia Virossa hankkeen puitteissa toteutettuun esikyselyyn. Emme Patrik Ausderaun kanssa täällä Suomessa tarkemmin tienneet, millaisia taustoja osallistujilla olisi, mikä oli ihan hyvä suunnittelussa varsinaisten työpajojen sisältöihin keskittymisen kannalta. Sama tilannehan on usein opetuksessakin: ilman ennakko-oletuksia osallistujista voi toteutuksen suunnitella osaamistavoitteet huomioiden ja luokkaan on lähdettävä avoimin mielin.   Toki uuden ryhmän kohtaaminen on aina aika jännittävää. Oli sitten kyse koulutuksesta tai opetuksesta, toiminnan fasilitoijan tulisi mielestäni pystyä antamaan tilaa kohtaamistilanteessa osallistujille toiveineen ja tarpeineen sekä olla valmis reagoimaan tilanteeseen ja muuttamaan tarvittaessa käytännön toteutusta. Pidimme hankekumppaneiden kanssa syksyn 2014 ja alkukevään 2015 aikana etäpalavereita, joissa keskusteltiin tulevien työpajojen muodollisista ja sisällöllisistä seikoista. Keskusteluissa nousi esiin myös tarve paneutua pedagogisiin näkökulmiin, jotta vältyttäisiin “tekniikka edellä” -lähestymisestä. Mielestäni tämä on tärkeää kun puhutaan tieto- ja viestintätekniikan mahdollisista vaikutuksista opetukseen.   On hyvä kysyä, mihin ja mitä varten tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään? Mitkä ovat ne osaamistavoitteet, joiden saavuttamista tekniset vaihtoehdot tarjoavat tukea? Mikä on tekniikan käytön tuoma lisäarvo opetukseen? Entä rajoitukset? Miten tekniikan käyttö nivoutuu niihin pedagogisiin näkemyksiin, jotka ovat opettamisen lähtökohtina? Mihin ja miten tekniikalla vaikutetaan? Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa mahdollisuuksia uudenlaisiin oppimistilanteisiin, mutta tekniikoiden käyttö tekniikan vuoksi ei ole nähdäkseni riittävä lähtökohta opetuksen suunnitteluun. Tekniikka on väline. Tulevaisuusskenaarioiden supertekoälyn mahdolliset vaikutukset ovat asia erikseen.   Hankkeen aikana keskustelimme paljon myös digitalisaatiosta, mutta rajaan ne pohdinnat laajuudessan tarkoituksella tästä kirjoituksesta pois. Toimintaympäristöjen ja -kulttuurien digitalisoituminen ovat toki ydinteemoja koko hankkeessa. Itse jäin ennen ensimmäistä kasvokkain tapaamista kaipaamaan vielä enemmän aikaa pohdiskelevaan keskusteluun. Toki luotin samalla siihen, että olemme kovassa asiantuntijaseurassa.   Ensimmäisessä työpajassa teemoina olisivat trialoginen oppiminen sekä "flipped classroom" eli käänteisen opetuksen keinot ja käytännöt digitaalisin välinein. Patrickille ja minulle varattiin muutama osio ensimmäiseen työpajaan, joten tekemistä riitti hankkeen parissa ennen huhtikuuta. Samalla tutustuimme toisiimme ja hoidimme osaltamme muita hankkeeseen liittyviä asioita. Patrick on ollut mukana Knork-hankkeessa ja käynnistimme yhteistyön muun muassa Helsingin Yliopiston Sami Paavolan kanssa. Hanketyöskentely voikin poikia mielekästä verkostoitumista eri hankkeiden välille. Kuten omassa opetuksessamme Metropoliassa, toteutuksen suunnitteluun täytyi varata riittävästi aikaa. Paneutua tausta-aineistoihin, valmistella materiaalit ja ohjeet, sopia työnjaosta, visioida käytännön tilanteet rytmityksineen, uudelleen arvioida suunnitelmia pohtien, tukevatko valinnat varsinaisia tavoitteita oppimisesta. Ja tehdä ainakin yksi varasuunnitelma. Eli tehdä sitä “lähes näkymätöntä työtä”, jotta osallistujien oppiminen mahdollistuisi.

Lue lisää

“Alakko nää mua?”
8.6.2016
Katri Myllylä

Päätin kirjoittaa blogitekstini kansainväliseen projektiin osallistumisesta. Jakamalla kokemuksiani kouluttajan näkökulmasta toivon voivani kannustaa muitakin vastaavaan mukaan. Tällä kertaa tarkastelen projektin alkumetrejä ja asioita, joita osaamisreppuuni on kertynyt. Pohdiskellessani näin jälkeenpäin yhteisprojektin alkua, tuli otsikon lapsuudestani tuttu kysymys mieleen. Yleiskielisempi “tuletko leikkimään kanssani” ei aivan vastaa syntyjään oululaiselle samaa asiaa, vaan kysymykseen kuului usein pientä kutkuttavaa jännitystä, hienoista pelkoa torjutuksi tulemisesta ja halua viettää toisen kanssa aikaa ja kenties lähentyä. Joskus “alkamisesta” voi olla leikki kaukana. Tällä kertaa lausahdus ei tarkoita esimerkiksi seurustelukumppaniksi kysymistä vaan sitä fiilistä, joka itselläni oli lähtiessäni mukaan toisena Metropolian edustajana kansainväliseen Erasmus+  EU-projektiin, jossa Metropolia on yhtenä hankekumppanina. Tikkurilassa syksyllä 2014, kehityskeskusteluni yhteydessä, silloinen lähiesimieheni ehdotti, että lähtisin mukaan 1.9.2014 käynnistyneeseen hankkeeseen, En ollut mukana ensimmäisessä suunnitteluvaiheessa ja ajatus aluksi hirvitti, koska en tuntenut ketään osallistujista, en kunnolla edes omasta organisaatiosta - tai olinhan minä heidät kokouksissa nähnyt, mutta emme olleet sen tutumpia. Toisaalta projekti vaikutti sisällöltään ja tavoitteiltaan mielenkiintoiselta ja nythän minulle tarjoutui hyvä mahdollisuus sisäistenkin verkostojeni kasvattamiseen. Mukana Metropoliasta olivat Patrick Ausderau ja Olli Alm, joita lähestyin ensimmäiseksi. Aluksi kirjoitin viestini suomeksi, vaikka aika pian yhteiseksi käyttökieleksi vakiintui englanti, myös täällä “kotirintamalla”. Näin jälkikäteen ajateltuna projekti on ollut samalla myös itselleni mainiota kielitreeniä, kun englannin lisäksi mukaan on tullut välillä pienimuotoisesti muitakin kieliä. Ensimmäisessä viestissäni olin melko muodollinen, kirjoitinhan kollegoille, joita en vielä tuntenut. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni hyvää kielitreeniä.   Ensimmäisen viestini jälkeen alkoikin tapahtua. Vielä samana päivänä Olli soitti antaen yleiskatsauksen projektista ja kymmenkunnan sähköpostin jälkeen minulla oli käytössäni monenmoista materiaalia hankkeeseen liittyen - budjettipohjat, tiedon levitykseen liittyvät suunnitteludokumentit ja hankehakemus sisältökuvauksineen - ja yhteys projektia koordinoivaan henkilöönkin tuli samalla luotua. Sain hyviä vinkkejä ja apuja alkumetreillä myös muualta Metropoliasta: esimerkiksi kv-vastaavalta sain hyvät ohjeet Erasmus+-hankkeiden aloitukseen. Budjettiasiat ovat tuottaneet päänvaivaa useamman kerran monimutkaisuudessaan. Tässäkään en ole jäänyt yksin, kun talouspuolen Soili on tukenut omalla panoksellaan. Opin samalla, että mahdollisissa uusissa hankkeissa uskallan vaatia heti alussa selkeää linjausta ja ohjeistusta erilaisiin hankeraportteihin, koska niiden “puljaamiseen” voi mennä enemmänkin aikaa. Hyvä olisi nähdäkseni pystyä myös rauhoittamaan hanketyöskentelylle kerrallaan vähintään puolikkaita päiviä, mielellään kokonaisia - niin keskittymisen kuin raportoinninkin kannalta. Toki opetustyössä tämä voi olla aika haastavaa kun hankkeita tehdään muiden työtehtävien rinnalla. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni hallinnollisiin asioihin liittyviä oppeja ja kokemuksia kansainvälisestä hankkeesta sekä eväitä esimerkiksi hanketyöhön käytettävän ajan rytmittämiseen. Hanketyöskentelyyn olisi hyvä rauhoittaa kerrallaan vähintään puolikas työpäivä.   Onneksi isosta organisaatiosta löytyy löytyy paljon vahvaa osaamista ja hyvää “jeesi-meininkiä”, mikä on osoittautunut varsin tärkeäksi pitkän ja ison hankkeen aikana. Esimerkiksi luodakseni hankkeen alkuvaiheessa Metropolian sivuille hankkeen esittelyt suomeksi ja englanniksi sain julkaisemiseen tuen viestintäyksikön puolelta. Hanketyöskentelyn kannalta viestintäyksikkö on kullan arvoista porukkaa. Opin, että liikkeellä voisi olla jatkossa vieläkin aiemmin ja aktiivisemmin hyödyntäen heidän monipuolista osaamistaan. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni vahvempia talon sisäisiä verkostoja ja käsityksen siitä, kuinka monipuolisesti isossa talossa löytyykään tukea hanketyöskentelyyn - kun vain osaa ja kehtaa (ajoissa) kysyä   Lokakuussa 2014 heti vapaajaksoni päätyttyä projektin vetäjä BCS Koolitus Tallinnasta kutsui meidät osaksi isompaa verkostoa. Kutsuviestin To Do -lista tiedotussuunnitelmineen, artikkeleineen, työpajan valmisteluineen ja todistusdokumentteineen alkuun lähes pyörrytti ja herätti ajatuksen, että mihin olenkaan lähtenyt mukaan.  Mutta asioilla on tapana lutviutua ja kun tukenamme heti alkumetreiltä oli hyvä yhteistyökumppani, pääsi hankkeeseen kuitenkin aika lailla pian mukaan. Myös Patrick, isoihin hankkeisiin aiemman osallistuneen kokemuksella, toimi tässä hyvänä hankekaverina lohdutellen että saamme kyllä kaiken rullaamaan. Muut uudet tuttavamme olivat Kroatiasta - University of Rijeka(UNIRI), Virosta - Tallinn University(TLU) ja Sloveniasta - University of Ljubljana. Projektin luonteeseen sopien, hyödynsimme yhteydenpitoon ja yhteistoimintaan  erilaisia etätyöskentelyn välineitä, kuten Connect-yhteys. Kansainväliset kumppanimme tapasimme “livenä” vasta kuukausien jälkeen, minkä seurauksena keskinäinen viestintäkin muuttui rennommaksi ja ketteröityi. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni aiempaa laajempia kansainvälisiä verkostoja, laajalti tietoa ja ymmärrystä partneritahojen koulutuksesta sekä kulttuurista. Lisäksi mukana on nyt enemmän eväitä isoihin hankkeisiin kuuluviin stressin ja epävarmuuden sietoon.   Jälkeenpäin tarkasteltuna yllättää, kuinka paljon ehti tapahtua jo muutaman ensimmäisen viikon aikana. Vaikka alussa moni asia stressasi, näyttäytyy moni asia nyt varsin positiivisena ja antoisana. Vaikka alkupuolella projektia työ painottui moninaisten hallinnallisten asioiden valmisteluun, alkoi rinnalla ensimmäisen työpajan valmistelu. Otsikkooni palaten, jo hankkeen alkumetreiltä olen saanut monen monta uutta kaveria, niin omasta organisaatiosta kuin monesta muusta maasta. Hankkeen edetessä pääsin tutustumaan useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin sekä käytäntöihin ja sain samalla hyvää perspektiiviä omaan työhöni. Näkökulmien ja erilaisten kokemusten vaihto on ajoittain varsin tervetullutta tuuletusta opettajan arkeen. Lisätietoja hankkeen sivuilta.  

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset