Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Kansainvälisillä eväillä kotimaisen yleisön jäljille
26.11.2019
Katri Halonen

Tiedät varmaan vanhan vitsin ranskalaisesta, amerikkalaisesta ja suomalaisesta, jotka tiirailivat norsua. Ranskalainen tuumaili: ”Minkähänlaista ruokaa norsusta voisi laittaa?”. Amerikkalainen puolestaan pohdiskeli: ”Kuinkahan paljon rahaa norsulla voisi tehdä?”. Suomalainen mietti mielessään: ”Mitähän tuo norsu minusta ajattelee? Vitsin kohteeksi valikoituu suomalaisten oletetusti huono itsetunto. Useidenkin kansainvälisten kulttuurialan hankkeiden jälkeen toisiin tutustuessa yllätän itseni aika usein pohtimassa, miten muut näkevät meidän toimintamme. Suomalaisen ja neljän muun eurooppalaisen maan teatteriyleisöjä on tutkittu kansainvälisenä hankeyhteistyönä. Ydinkysymyksinä on ollut, ketkä käyvät teatterissa ja miksi he sinne menevät.  Saatujen tulosten valossa, asiassa on maittain selkeitä eroja - ja myös yhtäläisyyksiä: Läheisten kanssa oleminen oli keskeinen osa teatteriin menemisen motivaatiota kaikissa maissa. Itävallassa teatterikäynnillä haluttiin usein juhlistaa jotakin erityistä tapahtumaa. Bulgariassa sen sijaan suurin motivaatiotekijä oli älyllisen stimulaation hakeminen. Kroatiassa korostui viihtyminen ja teatteri oli usein jatkoa yhteiselle illalliselle. Suomalaisvastaajilla oli oma erityispiirteensä: suurin yksittäinen motivaation lähde teatteriin meneminen oli sen kuuluminen osaksi omaa identiteettiä - teatteri koettiin osaksi sitä kuka minä olen. Selvitystyötä on tehty ASSET-hankkeessa, jossa olen toiminut kohta vuoden. Hankkeessa segmentoidaan teatteriyleisöjä ja tuetaan tunnistettuihin yleisöryhmiin kohdennettua markkinointia. Kevään aikana olemme keränneet yli 7.500 kyselylomaketta 20 eri teatterin yleisöistä 5 eri maasta. Hanke on tarjonnut hienon mahdollisuuden katsoa suomalaista teatteriyleisöä toisten silmin. Raatina ovat teatterialan ammattilaiset Tšekistä, Itävallasta, Kroatiasta, Bulgariasta ja Englannista.   Pettymyksestä uuteen nousuun? Kyselylomakkeen alustavat tulokset kertovat oikeastaan varsin tuttua tietoa suomalaisista teatterikävijöistä, jotka ovat etupäässä yli 45-vuotiaita naisia. Tässä vaiheessa iskee turhautuminen - suorastaan hienoinen pettymys. Eiköhän tämä jo ollut tiedossa todella monen tilastojulkaisun, toimiala-analyysin ja tutkimuksen toistamina (kts. Teatteritilastot 2017; Suomen virallinen tilasto 2017). Sama tilanne tuntuu olevan laajemminkin Suomessa kulttuurialan yleisöjä leimaava piirre. Esimerkiksi Lindholm (2015) havaitsee samaa sukupuolijakaumaa museokentällä, kulttuuritaloissa ja kulttuuritapahtumissa.  Koin kummallisena, kun kumppanit nostivat juuri iän valtavan kiinnostavana asiana esille. Mutta tulokset nähdessä, juuri tämän kumppaniverkoston sisällä oli pakko myöntää, että ikä on kiinnostava tekijä (taulukko 1). Kansainvälisen näkökulman kautta nähtynä juuri ikä teki suomalaista yleisöstä erityisen kiinnostavan. Muissa tutkimuksessa olevissa maissa tyypillinen kävijä on alle 25-35 -vuotias. Samalla yleisön keski-ikä lähti laskemaan 35 vuoden jälkeen, juuri silloin kun suomalainen yleisö vasta vakiintui ja lisäsi teatterissa käyntiään.  Kansainväliset kumppanimme onnittelivat meitä — ehkä hienoista kateudenkin sävyä äänessä. Kateuden sävy kumpusi heidän olettamastaan markkinoinnin helppoudesta. Heidän johtopäätös oli, että kohderyhmämme tavoittaa, kun kerran vuodessa lähettää esitteen. Tämä kuitenkaan ei ole aineiston valossa totta. Suomalainen 45+ ikäinen nainen saa pääsääntöisesti tietonsa teatteriesityksistä sähköisistä kanavista. Tilastollisista keskiarvoista kohti segmenttejä Oikeastaan hankkeen kiinnostava vaihe on vasta alkamassa. Yleisöerojen paikantamisen jälkeen teemme erilaisia ryhmittelyjä kävijöistä. Ryhmittely perustuu teatteriesityksiin osallistumisen motivaatiotekijöihin perustuen The Audience Agencyn vankkaan ammattitaitoon nojaten.  Eri segmenttien tunnistaminen auttaa kohdentamaan markkinointia sekä pohtimaan, onko sellaisia yleisöryhmiä, joita haluttaisiin mukaan ja jotka vielä puuttuvat yleisöstä.  Markkinointikanavat ovat vahvasti erilaisia eri maissa. Siinä missä tyypillisimmillään itävaltalainen ja bulgarialainen teatterinkävijä saa tietonsa puskaradion kautta, kroatialainen saa tiedon sosiaalisen median kanavistaan ja www-sivuilta. Sen sijaan suomalaiset saavat tiedot esitteistä ja uutiskirjeistä, joka tosin pitkälti selittynee sillä, että kyselytutkimukseemme vastanneet olivat suurimmalta osalta teatterin kanta-asiakkaita. Kansainvälisyys auttaa katselemaan oman hiekkalaatikon ulkopuolelta Kansainvälisissä kohtaamisissa suurimmat ahaa-elämykset tulevat usein hyvin yllättävistä asioita. Omituiselta tuntuvat tilastolliset erot auttavat näkemään omaa normaalia toisenlaisena. Vaikka projektit pyörivät usein tietyn tematiikan alueella, niiden vaikutukset ovat laajempia.  Ammattikorkeakoulun, ja siis myös minun, perustehtäviin kuuluu tutkimisen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen kautta jatkuva alueen ja omiin koulutusvastuisiin liittyvien alojen kehittäminen. Kansainväliset hankkeet ovat yksi keino saada perspektiiviä myös oman kehittämistyön painopisteille, oman alan erityiskysymyksille ja parhaimmillaan myös jo vakiintuneista teemoista uusien teemojen tuomiselle osaksi omaa työtä. Palataksemme siihen norsun tapaamiseen. Kansainvälisen toiminnan hienoja puolia on mahdollisuus pohtia mitä tuo ”norsu” minusta ja meistä ajattelee. Syy tuolle ajattelulle ei ole välttämättä huono itsetunto. Ehkä kyse onkin suomalaisen briljantista kyvystä eläytyä toisen asemaan ja nähdä itsensä toisen silmin. Ehkä juuri siinä piilee yksi oppimisen, kehittymisen ja kehittämisen kulmakivi.  Lähteet: ASSET-hankkeen kotisivu, Creative Europen osarahoittama hanke myös Metropolia.fi-sivulla. Lindholm, Arto (2015). Ei-kävijät yleisötutkimusten läpivalaisussa, PDF-tiedosto. Teoksessa Arto Lindholm (toim.) Ei-kävijästä osalliseksi — Osallistuminen, osallistaminen ja osallisuus kulttuurialalla. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 64-72. (luettu 4.11.2019) Sorjonen, Hilppa & Sivonen, Outi (2015) Taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön muodot laajuus ja tuloksellisuus, PDF-tiedosto. Cuporen verkkojulkaisuja 27. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. (luettu 6.11.2019) Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-ajan osallistuminen (2017) Tilastokeskuksen verkkosivulla. Kulttuuriosallistumisen Muutokset 2017, Liitetaulukko 4. Teatterissa käyminen, 15 vuotta täyttäneet (1981, 1991, 2002, 2009, 2017). Helsinki: Tilastokeskus (viitattu 29.10.2019). Teatteritilastot 2017, PDF-tiedosto. Hanna Helavuori (toim.) Tinfo - teattereiden tiedotuskeskus ry. Kirjoittaja: Katri Halonen on Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon yliopettaja ja toimii kansainvälisessä ASSET-hankkeessa Suomen toteutuksen projektipäällikkönä.

Lue lisää

Collaborating in Urban SOS Project in Ghent, Belgium
22.11.2019
Anu Ipatti

The kick-off meeting of the Erasmus+ Urban SOS project took place in Ghent 6 - 8 Nov 2019. We were a group of over 20 people from work partners and 10 from the associated partners from Netherlands, Denmark, Belgium and Finland. The meeting consisted of discussions around our phronetic approach, teamwork, visits to social work organizations and attending a student project seminar. The first day was all about getting to know each other and collaborating. To get collaboration started we played an investigative game where we formed groups as Sherlock Holmes’s assistants trying to solve a murder. Afterwards we formed the framework and timeline for the project and its outputs. The other big theme of the whole three-day meeting was phronetic analysis. We created a joint understanding about how we are using that to achieve the goals of our project. Visiting students’ project seminar and a local social work organization The second day started with digging deeper into the framework and timeline of our project. Afterwards we visited the mid-term Social Work in Urban Areas project seminar by the students studying at Artevelde University of Applied Sciences. The first project presented was called “A 21st century neighbourhood” and was focusing on globalization, segregation, super diversity and gentrification. The second project was called “Rabot” and presented the Manoeuvre center for migrant women. The center is a place where women can gather together, do handicrafts, and have discussions. We also visited two local social work organizations. I joined the group that went to Overkop, a center supporting youngsters with mental health issues, between 12 and 25 years old, to take life into their own hands. The center provides the youngsters with the opportunity to meet each other and professionals without needing to know which social service they should apply for. The center is in contact with the local community and gets support from the city and the government. It´s easy for the organization to get the youngsters to participate in the activities provided but it´s difficult to get them to participate in the mental issues process. Quite a few of the participants are willing to talk about their problems. Attending the seminar and going on a visit to Overkop was the most interesting part of the trip for me. It was eye opening to hear about the students’ approach to urban social work and to hear about how the local social work organization functions. Overall, I had a very good experience of my first work trip abroad. More information about the project: Project Manager (international): Henk Pennings j.pennings@hva.nl Project Manager (Finland): Leigh Anne Rauhala rauhala@metropolia.fi Social Media: #urbansos -- Projektiesittelyt ja -tiedotteet ovat Tikissä-blogissa julkaistavaa, toimittamatonta materiaalia.

Lue lisää

Asiakkaan ja työntekijän roolit muutoksessa sosiaalialalla
19.11.2019
Heli Määttänen

Sosiaalipalveluiden suunnittelu ja järjestäminen on perinteisesti ollut ongelma- ja asiantuntijakeskeistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon muutos kutsuu kuitenkin organisaatioiden asiakastyön työkulttuuria suuntaamaan aktiivisesti pois näistä sosiaalipalvelujärjestelmään vakiintuneista palveluratkaisuista - kohti ihmislähtöisempää toimintatapaa. Henkilökohtainen budjetointi - askel uudenlaiseen toimintatapaan Suomessa onkin ajankohtaista pohtia, millainen rooli ja asema asiakkaana olevalla ihmisellä tulisi olla omien palvelujensa toteutumisessa. Yksi tällainen uudenlainen, ihmislähtöinen toimintamalli on henkilökohtainen budjetointi, jossa Sosiaalipalveluiden käyttäjällä on aktiivisen osallistujan ja päätöksentekijän rooli, mikä monessa tapauksessa poikkeaa nykyisestä toimintamallista paljonkin. Työntekijän rooli puolestaan vahvistuu laaja-alaisen tiedon ja palvelutuntemuksen hyödyntämisenä asiakkaan käyttöön yhteisessä suunnittelussa asiakkaan kanssa. Henkilökohtainen budjetointi -mallia kehitettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointi -hankkeessa vuosina 2016-2019. Mallin perusidea on, että asiakkaan kanssa keskustellaan hänen elämäntilanteestaan monipuolisesti ja hänelle räätälöidään yhdessä palvelut ja tuki perustuen asiakkaan tavoitteisiin, tarpeisiin ja toiveisiin. Näin toimien tulevat asiakkaan omat voimavarat, resurssit, toiveet ja tavoitteet, lähiverkostot, paikalliset palveluntuottajat, neljäs sektori ja muut markkinoilla olevat palvelut huomioitua laaja-alaisemmin ja yksilöllisemmin. Asiakas saa juuri hänelle sopivia palveluja, sen sijaan että kaikille kohdennettaisiin samat palvelut.  Roolikartat muutoksen tueksi Toimintamalli tukee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista, on ihmislähtöinen ja vahvistaa yksilön osallisuutta ja aktiivisen toimijan, eikä niinkään kuluttajan roolia. Siten keskiössä on asiakkaan ja työntekijän roolien muuttuminen. Hankkeen yhteydessä toteutin yhdessä Laura Leinon kanssa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön, jossa luonnostelimme mallin käyttöönoton tueksi roolikartat sekä asiakkaille että työntekijöille (kuvat 1 ja 2). Kartat työstettiin yhdessä hankkeen pilotteihin osallistuneiden sosiaalihuollon asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa. Hankkeessa mukana olleet työntekijät tunnistivat asenne- ja roolimuutostarpeet hyvin ja heillä oli muutokseen hyvä motivaatio. Asiakkaiden palautteen perusteella roolien muutos on riippuvaista siitä, millainen vuorovaikutus ja luottamus syntyy asiakkaan ja työntekijän yhteistyöhön.       Roolien muuttumisesta tunnistettiin erityisesti seuraavia asioita:  Työntekijä on yhteistyön vahvistaja.Asiakastyöntekijää tai lähityöntekijää tarvitaan vahvistamaan niiden ihmisten ääntä, joilla on haasteita elää oman näköistä elämää ja tehdä kansalaisena valintoja ja ratkaisuja. Osallistuminen oman elämän suunnitteluun täysivaltaisesti omien voimavarojen sekä lähituen avulla, lisää aktiivisuutta osallistua ja vaikuttaa myös yhteisöissä laajemminkin. Asiakas on päättäjä. Asiakkaan rooleista keskeisin tulisi olla päättäjän rooli, jolloin hän tarvitsemansa tiedon ja tuen avulla tekee itsenäisiä valintoja ja ratkaisuja, joilla on vaikutusta hänen hyvinvointiinsa ja elämänsä suunnitteluun. Päättäjän roolin kehittyminen vaatii työntekijältä ymmärrystä omasta roolistaan, joista keskeisin on yhteistyön vahvistajan rooli. Vahvistajan rooliin liittyy luottamuksen rakentaminen ja vuorovaikutuksen laatu; kompetenssit asiakkaan kohtaamiseen ja kuuntelemiseen. Tuen tarpeen taso voi vaihdella elämäntilanteiden ja voimavarojen muuttuessa (Klockmo, Marnetoft, Nordenmark, 2012: 12-14.) Roolin toteutuminen mahdollistuu, kun työntekijä osaa joustavasti hyödyntää kaikkia roolikartan rooleja. Roolikartat (kuvat 1 ja 2) soveltuvat asiakkaiden ja työntekijöiden itsearvioinnin välineeksi ja ne voivat olla apuna uuden ajattelu- ja toimintatavan vahvistamiselle.   Roolien ja ajattelutavan muutos on mahdollinen, kun järjestelmä antaa toimintavoiman ihmiselle itselleen ja häntä tukeville henkilöille. Lähityöntekijän tuleekin saada riittävä autonomia pystyäkseen tukemaan ihmisiä omaa elämäänsä koskevassa päätöksenteossa, ja palvelun vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi mitata hyvinvointivaikutuksia ja asiakaskokemuksia (Hintsala, Susanna, Kehitysvammaliitto). Tähänastisten kokeilujen perusteella henkilökohtainen budjetointi palveluiden järjestämisen mallina on ollut useimmiten myös kustannustehokasta. Hankkeesta koulutukseen: kohti juurtunutta toimintaa Henkilökohtaisen budjetoinnin toimintamallin kehittäminen on hyvä esimerkki korkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan mahdollisuuksista saada aikaan aitoa muutosta. Hanketyön myötävaikutuksesta muutosta on lähtenyt tapahtumaan ainakin kolmella eri tasolla: Hanke kehittää. Mallia kehitettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointi -hankkeessa vuosina 2016-2019. Hankkeen aikana kerättiin ja testattiin tietoa sekä rakennettiin toimintamallin perusteet ja verkostoja mallin juurruttamiseksi. Poliittinen prosessi mahdollistaa. Hankkeen päättymisen jälkeen henkilökohtaisen toimintamallin kehittäminen jatkuu Rinteen hallitusohjelman mukaan valtakunnallisten linjausten valmistelulla, käynnistämällä uusia kokeiluja ja tarttumalla havaittuihin kehitystarpeisiin. Mallia aiotaan kehittää ja kokeilla sote-asiakkaiden lisäksi myös työllistymispalveluissa. Hallitusohjelmassa huomioidaan myös muiden eri tarpeissa olevien ihmisten yhdenvertaisten ja sujuvien palveluiden turvaamisen ja itsemääräämisoikeuden vahvistamisen tarve. Kouluttaminen tuo osaamisen. Kun käyttöön tulee uusi toimintamalli, tulee luonnollisesti myös alalla työskentelevien osaamista päivittää. Ainoastaan näin uudesta toimintatavasta voi kehittyä tarkoituksenmukainen käytäntö, joka juurtuu aitoon arjen työhön. Vuonna 2019 päättyneen Avain kansalaisuuteen -hankkeen jatkumona Metropolia Ammattikorkeakoulussa onkin kehitelty aiheeseen liittyvää opintojaksoa, jonka on määrä käynnistyä keväällä 2020.  Opintojakso suunnataan niin tutkintoon opiskeleville vapaasti valittavina opintoina kuin avoimen ammattikorkeakoulun kautta myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville ammattilaisille. Ammattilaisten lisäksi opintojakso on suunnattu ihmisille, jotka harkitsevat henkilökohtaista budjetointia vaihtoehtona palveluidensa järjestämiseksi sekä heidän läheisille ja muulle tukiverkostolle. Niin ikään hyötyä koulutuksesta voi olla myös palveluntuottajille, järjestöille, yhteisöille ja yrityksille. Laaja osallistujapohja mahdollistaa dialogin ja verkostoitumisen, tiedon lisäämisen ohella. Koulutus toteutetaan verkkototeutuksena, mikä mahdollistaa osallistumisen myös kauempana asuville. Näin tietoa voidaan juurruttaa eri puolille Suomea. Koulutukseen liittyy yhteistoiminnallisen kehittämisen periaate, jolloin osapuolten laaja-alainen asiantuntijuus on mahdollista hyödyntää.   Yhtenä tavoitteena koulutuksella on tukea eri toimijoita roolimuutostyössä. Siksi olenkin iloinen voidessani jatkaa roolimuutoksen tutkimista ja olla tiimissä kehittämässä keväällä starttaavan koulutuksen sisältöjä ja toteutustapoja! Kirjoittaja Kirjoittaja Heli Määttänen (sosionomi YAMK) osallistui henkilökohtaisen budjetoinnin -toimintamallia kehittäneeseen Avain kansalaisuuteen -hankkeeseen (2016-2018) osana sosionomi yamk -opintojaan. Tällä hetkellä Määttänen työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaalialan koulutusohjelmassa lehtorina kehittäen mm. opinnoissaan sekä hankkeessa syntyneen tiedon pohjalta koulutusta toimintamallin käyttöön.  Lähteet: Hallitusohjelma, linkki aukeaa Valtioneuvoston sivuille.  Hintsala, Susanna, Kehitysvammaliitto. Suunnannäyttäjät seminaariluento 29.8.2019, linkki aukeaa Youtubeen. Klockmo, Carolina, Marnetoft, Sven-Uno, Nordenmark, Mikael 2012. Moving toward a recovery-oriented approach in the Swedish mental health system an interview study of Personligt Ombud in Sweden. Vulnerable Groups & Inclusion. Leino, Laura, Määttänen, Heli. 2018. “SAA OLLA IHMINEN IHMISELLE" Asiakkaan ja työntekijän muuttuvat roolit henkilökohtaisessa budjetoinnissa. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö Yamk, linkki PDF-tiedostoon. Rousu, Sirkka (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi ihmislähtöinen toimintatapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Metropolia ammattikorkeakoulu. Trinket Oy 2019, linkki PDF-tiedostoon. Luettu 9.9.2019

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset