Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Tarkkaile innovaatioitasi
20.2.2020
Juha Järvinen

Toisinaan kahvipöytäkeskusteluissa voi kuulla, kuinka joku sanoo keksineensä hyvän idean, innovaation. Näin voi tietenkin arkikielessä muotoilla. Innovaatiot kuitenkin syntyvät yleensä toisin. Harvemmin yhtäkkisen, kirkkaan älynväläyksen leimahduksessa. Tuloksen saaminen edellyttää usein pitkäjänteistä kehitystyötä. Idea on vasta uusi oivallus. Innovaatio on ideasta syntynyt konkretisoitunut uusi asia. Se on keksinnöllinen, ehkä keksintö, eli mahdollisesti patentoitavissa. Sillä on kaupallista tai muuta hyötyarvoa. Keksintö on patenttiasiantuntijan tarkastama teollisesti käyttökelpoinen, tekninen menetelmä, laite tai sovellus. Keksintö eroaa aiemmista ratkaisuista riittävän paljon. Ero kun ei saa olla niin pieni, että keksintö on itsestään selvä alan ammattilaiselle - näin määritellään muun muassa Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilla. Tavoitteet kirkkaina Maailmassa on lukemattomia oivaltavia tuloksia, joiden kehittäjätiimi koettaa lopuksi epätoivoisesti löytää ongelmaa, jonka se ratkaisisi. On aivan mahdollista, että innovaatioponnistelun tohinassa unohtuu, mitä alun perin on sovittu tavoitteeksi. Ainakin seuraavat kysymykset on siksi hyvä esittää tai käydä läpi aika ajoin, kun tehdään uusia innovatiivisia asioita. Mikä kehitettävä asia on? Mitä on kehitetty? Jos tiimi osaa parilla virkkeellä tiivistää tavoitteen tai tuloksen, voi olettaa, että on keskitytty oleelliseen. Ja päinvastoin. Vaikeampaa on uskaltaa kysyä: miksi se on? Joskus luodaan ja tehdään ratkaisuja, joita ei itse asiassa tarvita, mutta jotka on kehitetty, koska jotakin nyt vain piti kehittää. Tai jotka ovat totuttuja ja jotka voitaisiin ratkaista uudella, innovatiivisella tavalla. Vaikkapa: onko tarkoituksenmukaista hiekoittaa katuja talven liukkailla (sillä sellaisiakin kelejä vielä tulee!), joka johtaa kelien muuttuessa toiseen ongelmaan, valtavaan määrään katupölyä. Vai tulisiko kääntää ongelma toisin päin: vähentää hiekoitusta, ja luoda palvelu tai muu innostava mekanismi, joka kannustaa käyttämään kunnollisia jalkineita? Tai kehittää innovatiivisia kenkiä, jotka estävät liukastumista? Käyttäjäryhmän määritteleminen jo ideoinnissa, innovaatioaihion ensivaiheessa on tärkeää. Siksi on kysyttävä, kenelle tavoitteena oleva ratkaisu on tarkoitettu? Kuka ratkaisua käyttäisi, ja missä? Jos ratkaisu ei ole tarkoitettu kenellekään erityisesti, se todennäköisesti on liian laaja-alainen tai pahimmassa tapauksessa hyödytön. Jos markkinoita ei ole, ratkaisussa tuskin on potentiaalia. Eli: millaiset markkinat sillä on? Toisinaan käy, että jonkin tiimin kehittämä ratkaisu on aivan liian paljon aikaansa edellä. Markkinoita ei vielä ole olemassakaan. Tuote voi olla hyvä, mutta innovaation toteutuminen kuitenkin edellyttää, että sille on jonkinlainen hyödyntämistapa tai -kanava. Monesti olen saanut kuulla innovaatioaihion kehittäjältä, että oivallus on ainutlaatuinen, koska ”tällaista ei vielä kukaan ole koskaan ajatellut”, eikä kilpailua siksi ole. Tässä kohdin tulisi soida hälytyskello. Miksi ei ole? On nimittäin varsin todennäköistä, että olipa pulma mikä tahansa, melkoisella varmuudella joku muukin on jo jossakin pohtinut sitä ja koettanut löytää siihen jonkin ratkaisun. Pitää siis pyrkiä selvittämään, miksi ratkaisut eivät ehkä ole tulleet markkinoille. Kaikki on jo keksitty? Kehittäjien tulee siis pohtia seuraavia kysymyksiä: Mitä on kehitetty? Miksi on kehitetty? Kenelle on kehitetty? Millaiset markkinat ovat? Ketkä ovat kilpailijoita? Löytyykö vastaavia ratkaisuja jo? Lista voi vaikuttaa hankalalta. Miten muka voi enää kehittää mitään, jos kaikkea on jo mietitty ja kaikki on keksitty? Ei kuitenkaan kannata hätkähtää, koska aina voi koettaa tarkastella asiaa toisesta näkökulmasta ja löytää jonkin uuden ratkaisuehdotuksen. Hyviä tuloksia syntyy myös parantelemalla ja yhdistelemällä jo tehtyjä asioita. Kaikkea ei tarvitse tehdä alusta alkaen. Pelkkä olemassa olevien asioiden yhdistäminen ei välttämättä vielä muodosta keksintöä, mutta jos yhdistelmä on yllättävä, se voi olla keksintö. Kehittäjän on hyvä tarkkailla mihin suuntaan kehitystyö on menossa ja mitä ollaan tekemässä. Edellä esitetyistä asioista moni voi tuntua itsestään selviltä, mutta juuri siksi ne helposti sivuutetaan. Jokainen voi pohtia, onko joskus joutunut tilanteeseen, jossa joku näistä asioista on kehittämisessä unohtunut? Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Lue lisää

Hankeviestintä tuo tietoa tulevaisuudesta
13.2.2020
Milla Åman Kyyrö

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa tapahtuu hankkeissa ja projekteissa. Kehittämisen kohteena voivat olla tuotteet, palvelut tai toimintamallit. Hanketyön tekemistä määrittävät ennalta asetetut tavoitteet, budjetit ja aikaraamit. Julkisrahoitteisten hankkeiden yhdistävä tekijä on tavoite siitä, että tehty työ hyödyttää jollain tavalla yhteiskuntaa. Tulevaisuus rakentuu jatkumoksi nykyhetkelle Hankkeissa voidaan kehittää jotain jo olemassa olevaa asiaa vastaamaan nykyhetken vaatimuksiin tai luoda jotain täysin uutta ennakoidun tulevaisuuden tarpeisiin. Tulevaisuutta ei kuitenkaan vielä olla konkreettisesti koettu. Siksi tulevaisuuteen suuntautuvista asioista viestiminen luontevasti voi olla haastavaa. Viestinnällä pyritään yleensä tavoittamaan yksilö, välittämään tälle viesti. Mikä ikinä viestin tarkoitus onkaan, on hyvä muistaa että yksilötasolla tarkastellen nykyisyyskin koetaan hyvin eri tavoin. Yhteiskunnassa elävät niin menestyjät kuin syrjäytyjät lineaarisella aikajanalla yhtäaikaisesti, mutta kokemuksellisesti elämä tapahtuu täysin erilaisissa todellisuuksissa. Viestittäessä tulevaisuuden asioista on hyvä asettua viestiä vastaanottavan asemaan. Tulevaisuudesta viestimisen haasteet Viestinnässä tarvitaan erilaisten kohderyhmien tavoittamiseksi eri tarpeisiin soveltuvia ratkaisuja.  Viestinnän selkeys on tavoite, jota ei aina ole helppo saavuttaa. Käytännön viestintätekoja suunniteltaessa tulevaisuudesta viestimiselle tuottaa haasteita se, että hankkeen lopputulos ei ole täydellisesti ennalta määriteltävissä tavoitteet voivat muuttua hankkeen aikana aihealue on niin uusi, ettei vakiintunutta terminologiaa ole käytettävissä turvaudutaan alan ammattilaiskieleen eli jargoniin parempien vaihtoehtojen puuttuessa konkretisoinnin sijasta viestitään visio-strategiakielellä Hankkeen tavoitteet ja lopputulos eivät ole sama asia. Lopputulos on ennalta hahmotettavissa, mutta etäisesti. Se asettaa tietynlaisen tutkimisen ja ihmettelyn vapauden hankkeen parissa toimiville, mutta ei helpota hankkeesta kertomista laajemmille joukoille. Tavoitteet voivat joskus muuttua hankkeen aikana, koska hankkeen valmistelun, käynnistämisen ja toteuttamisen välillä kuluu aikaa. Tänä aikana jotkin ulkopuoliset tekijät voivat muuttua merkittävästi. Tällöin hankkeen parissa toimivien tulee kyetä muovaamaan tavoitteita uuteen tilanteeseen soveltuviksi. Muutoksista tulee aina neuvotella ja ne tulee hyväksyä hankkeen rahoittajien ja toteuttajien kesken. Ulospäin viestittäessä on keskityttävä vähemmän siihen, mitä piti tehdä ja enemmän siihen, mitä nyt tehdään. Vakiintunut terminologia ja kohteena olevan asian tuttuus ovat merkittäviä tekijöitä viestinnässä. Jos hankkeen viestinnästä vastaavalla ei ole käytettävissä vakiintuneita termejä, voidaan asiaa kuvata käännöslainasanoin tai liittää asian yhteyteen tarkentava, selostava teksti. Jargon, visio- ja strategiakieli ovat alan asiantuntijoiden kesken käytettynä parhaimmillaan nopeaa ja luontevaa viestintää. Aina ei edes ammattilaisten kesken ole määritelty, mitä milläkin sanalla missäkin asiayhteydessä tarkoitetaan. Viestien konkretisoiminen käytännön esimerkeiksi ei koskaan ole pahasta. Tulevaisuudessa elävää voi turhauttaa Psykologiassa puhutaan kognitiivisesta vinoumasta, jolla tarkoitetaan sitä että painotamme asioiden merkityksiä ja tulkitsemme tietoa omista lähtökohdistamme käsin. Ehkäpä hankkeiden parissa työtä tekeviä kehittäjiä ja innovaattoreita vaivaa ajoittainen aikajännevinouma. Se on hyvin inhimillistä; kun tekee riittävän kauan työtä uusien asioiden parissa, niistä tulee itselle arkea. Riittävän kauan tulevaisuuden asioiden parissa työskenneltyään alkaa jo hahmottaa, mihin suuntaan tulevaisuutta tulisi viedä seuraavaksi. Turhautumisen tunteita voi ilmetä, jos kokee "muiden" elävän menneisyydessä. Tulevaisuutta luodaan aktiivisesti päivittäisessä hanketyössä, mutta siitä julkisesti viestiminen usein kulkee muutaman hetken jäljessä. Hankkeen viestintästrategiaa luotaessa voi päättää, että viestitään kaikista hankkeen vaiheista tai jätetään suurimmat viestintäponnistelut vasta hankkeen tulosten julkaisemisen vaiheeseen. Valinta tehdään hankkeen tavoitteiden ja toiminnan kautta, arvioimalla mikä tapa viestiä tukee parhaiten hankkeen edistymistä. Nykyhetkessä elävä haluaa konkretiaa Suuri osa ihmisistä ei ole välttämättä kuullutkaan heille kehitteillä olevista tulevaisuuden ratkaisuista. Törmätessään uuteen tuotteeseen, palveluun tai toimintamalliin, he luonnollisesti ryhtyvät kyselemään samoja asioita uudelleen ja uudelleen – mikä tämä on, mitä tämä tarkoittaa, miten tähän pitäisi suhtautua. Tulevaisuudessa elävien vilpitön innostus tai perusteltu kyynisyys saa välittyä viestinnässä. Tulevaisuuteen siirtyminen vaatii muutoksia nykyhetkeen. Muutoksiin suhtautumisessa yksilötasolla auttaa tunne siitä, että muutoksiin voi vaikuttaa tai ne eivät ainakaan ole uhka. Parasta viestiä tulevaisuudesta nykyhetkessä eläville ehkä onkin tunne siitä, että hanketyötä tekevät kehittäjät ovat käyneet läpi erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja, joita tulevaisuudella on tarjota. Vakiintuuko jokin uusi asia tulevaisuudessa osaksi arkeamme, on monien hankkeen ulkopuolisten tekijöiden summa.

Lue lisää

Mikä ihmeen liikennelaboratorio?
6.2.2020
Anna-Stina Tähkävuori

Liikkuminen on valtavassa murroksessa. Teknologian kehittymisen ja digitalisaation avulla liikkumisesta voidaan kehittää entistä helppokäyttöisempää, saavutettavampaa ja nopeampaa. Mutta samalla tämä kehityssuunta tuo mukanaan uusia haasteita. Miten esimerkiksi ympäristö suhtautuu siihen, että liikkuminen on meille yhä helpompaa ja mukavampaa? Ilmastonmuutoksen haasteisiin voimme vastata älykkäiden liikenneratkaisujen avulla. Tähän tarvitaan kehittyneen teknologian lisäksi uudenlaisia innovaatioita, joita pelkästään älyratkaisut eivät pysty tarjoamaan.  Innovaatiot eivät synny ilman halua kokeilla ja rohkeutta haastaa totuttuja toimintatapoja. Innovaatioiden vetureina ovat avainasemassa ennen kaikkea pienet, ketterät yritykset. Heidän vahvuutenaan on rohkeus, innostuminen ja kokeilunhalu. Pelkkä kokeilunhalu ei kuitenkaan riitä. He tarvitsevat avukseen myös isompia yrityksiä sekä kaupungin päättävissä asemissa olevia tahoja, tutkimuslaitoksia sekä muita sidosryhmien edustajia. Ihmisten törmäyttäminen on tärkeää mutta ajoittain haasteellista, etenkin jos haluamme kohdata toisemme muualla kuin virtuaaliympäristössä. On tärkeää saada ihmiset kohtaamaan toisensa fyysisessä tilassa, koska näin saamme luovuutemme kukkimaan ja luovuus auttaa meitä muun muassa ongelmien ratkaisussa. Liikennelaboratorion malleja Euroopasta Vaikka Suomessa liikenteen alan toimijoiden kohtaamispaikalle on havaittu selkeä tarve, muualla maailmalla tämä konsepti on jo tuttu juttu. Viime vuoden aikana tutustuin projektipäällikkönä muutamiin toiminnassa oleviin liikkumisen laboratorioihin eri puolilla Eurooppaa ja havaitsin toteuttamistavoissa eroja: Osa laboratorioista toimii alueellisina kokeilualustoina, joilla ei ole fyysistä tilaa alan toimijoiden törmäyttämiseen. Toimintaa saattaa ohjata kaupunki, jolloin puhutaan julkisista laboratorioista ja toiminnassa korostuvat kaupunkien tavoitteita hyödyttävät älykkään liikkumisen ratkaisut. Toimintaa pyörittävät usein myös yksityiset, isot liikennealan toimijat joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden yksityisten tai julkisten toimijoiden kanssa. Yksityiset perustajat ovat usein liikennealan isoja autotehtaita, joilla löytyy omia kehitys- ja valmennustiloja innovaatioiden luomiseksi yhdessä alan startuppien kanssa. Tällainen kiihdyttämö, Ideation:Hub, löytyy esimerkiksi Volkswagenilta Wolfsburgista Saksasta. Ruotsissa Göteborgissa toimiva MobilityXlab sekä Norjassa Oslossa toimiva Mobility Lab toimivat samankaltaisella periaatteella. Niiden perustajat koostuvat useista liikennealan isoista osittain yksityisistä ja osittain julkisista toimijoista. Molempien toimintaperiaatteena on synnyttää innovaatioita alan startup -yrittäjien kanssa ja yhteistyöllä vaikuttaa koko liikennealan kehittymiseen. Yhtenä hienona esimerkkinä Oslosta voidaan pitää huoltoasemaketju Circle K:n ja Mobility Labin yhteistyötä, jonka avulla Circle K muun muassa lisäsi 350 nopean sähköautonlatauksen pistettä huoltoasemilleen Norjassa vuoden 2019 aikana. Lisäksi Circle K tavoittelee suuria kehitystoimia nopean latauksen asemien rakentamiseksi niin Norjassa kuin muualla maailmassa. Liikennelaboratorioita löytyy siis laidasta laitaan mutta niiden toiminnassa on samankaltaisia haasteita, joita vastaan kaikki pyrkivät taistelemaan, esimerkiksi loppukäyttäjien osallistaminen mukaan toimintaan riittävän ajoissa käytännön kokeilujen toteutuminen yritysten todellisten tarpeiden pohjalta oikeiden yritysten löytäminen ja osallistaminen mukaan kokeiluihin tiedon kulku sujuvasti ja tasapuolisesti eri toimijoiden välillä Pääkaupunkiseudun liikkumisen alan kohtaamispaikka Jätkäsaari Mobility Lab -sateenvarjohankkeessa kehitetään älykkäitä liikkumisratkaisuja pääkaupunkiseudulla sujuvamman, turvallisemman ja kestävämmän liikkumisen edistämiseksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu vastaa hankkeen fyysisen tilan, liikenteen alan verkoston yhteisen kohtaamispaikan perustamisesta. Tilan avulla tavoitellaan muun muassa uusien alan yritysten syntyä älykkään liikkumisen liiketoiminnan kasvua ja kehittymistä alueita ja niiden asukkaita hyödyttäviä älykkään liikkumisen ratkaisuja, jotka voisivat vaikuttaa myös kaupunkien ilmastotavoitteiden toteutumiseen. On tärkeää, että toimintaan osallistuvien yritysten välillä toimii puolueeton taho, joka vastaa toiminnan koordinoimisesta ja ylläpitämisestä. Yritysten täytyy tietää keneen voi luottaa ja näihin tarpeisiin liikennelaboratorio pyrkii vastaamaan. Tavoitteemme on pitkällä tähtäimellä saada aikaan muutos ihmisten liikennekäyttäytymisessä ja siihen pystytään vain kehittämällä ratkaisuja yhdessä. Parhaiten menestyvät sellaiset ideat, joita ovat kehittämässä useat eri toimijat. Mobility Launchpad osana startup -keskittymää Osana pääkaupunkiseudun liikennelaboratoriota toimii Mobility Launchpad -nimellä kulkeva tilamme, joka aloitti toimintansa kesällä 2019 Maria 01 -kampuksen pihalle sijoitetulla demokontilla. Kontilla esiteltiin älykkään liikkumisen kehittämistä, pääkaupunkiseudun hanketoimintaa sekä alan yritysten palveluja. Kontilla vieraili alasta kiinnostuneita vierailijaryhmiä aina Hollannin Suomen suurlähettiläästä Kiinan Hangzhoun kaupungin päättäjiin. Lisäksi järjestimme kontilla kaikille avoimia demopäiviä, joissa pääsi testaamaan erilaisia sähköisiä kulkuneuvoja tai kokemaan, miten päivän lounas toimitetaan paikalle dronen avulla. Launchpadin toiminta jatkuu keväällä 2020 samassa pihapiirissä, mutta vasta remontoidussa yli 300m2 tilassa, yhteistyössä useiden muiden rakennetun ympäristön ekosysteemitoimijoiden kanssa. Yhteisessä tilassa eri alojen toimijat pääsevät ratkaisemaan ongelmia myös oman kuplansa ulkopuolelta. Näin saamme aikaan monimuotoisuutta, avoimuutta sekä luottamusta keskinäiseen toimintaamme, joiden avulla pyrimme voittamaan haasteet koko rakennetun ympäristön kehittämiseksi. Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori on Metropolian alumni ja koulutukseltaan rakennusinsinööri sekä Liikenteen alan YAMK -insinööri Hämeen ammattikorkeakoulusta. Hän työskentelee Älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä hankkeen Jätkäsaari Smart Mobility projektipäällikkönä. Lisäksi hänellä on useiden vuosien kokemus infra-alan rakennuttamistehtävistä. Hän on utelias luonteeltaan ja omimmillaan erilaisten rakennetun ympäristön projektien parissa. Projektit kuuluvat myös hänen vapaa-aikaansa, joista esimerkkinä vasta valmistunut omakotitalo itä-Helsingissä sekä sisustussuunnittelun käynnissä olevat opinnot taloprojektin innoittamana. Rakennetun ympäristön lisäksi hän on kiinnostunut myös ihmisistä ja hänen mielestään mikään ei vedä vertoja avoimelle vuoropuhelulle sekä uusille innostaville kohtaamisille.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset