Tehokasta kuin leikkaussalissa! Muistilista varmistamaan kestävää keikkatyötä  

15.2.2022
Kati Ylikahri & Raili Honkanen-Korhonen

Kuva: Shutterstock

Maailman terveysjärjestö WHO:n potilasturvallisuusliitto WAPS (World Alliance for Patient Safety) käynnisti vuonna 2007 ohjelman leikkaushaittojen vähentämiseksi. Yksi tavoite oli leikkaustiimin tarkistuslistan kehittäminen. Toimisiko tarkistuslista myös kulttuurialalla? Voisiko sen avulla edistää työturvallisuutta ja työhyvinvointia sekä säästää keikkatyön kuormittamaa muistia? Parantaisiko tarkistuslista myös asiakastyytyväisyyttä, kun työntekijä ja tilaaja yhdessä suunnittelisivat ja sopisivat tilaukseen liittyvät asiat etukäteen? Näitä kysymyksiä pohdimme tässä blogimerkinnässä.

Kestävä keikkatyö -hankkeeseen osallistuneet kulttuurialan keikkalaiset tunnistivat yhdeksi työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen vaikuttavaksi kehittämiskohteeksi keikan tilaukseen liittyvät asiat. Kulttuurialan keikkatyötä tekevistä Metropolian opiskelijoista koostunut ryhmä kehitti näiden tarpeiden pohjalta innovaatio-opinnoissaan helppokäyttöisen muistilistan varmistamaan onnistuneen keikan tilauksen.

Tarkistuslistan kohderyhmänä ovat tapahtuma-alalla työskentelevät keikkatyöntekijät, keikkojen järjestäjät ja tilaajat. Vaikka lista on laadittu muusikon näkökulmasta, sitä voi soveltaa myös muiden toimijoiden tilausten sopimiseen.  Listaan on koottu tärkeimmät keikkaan liittyvät asiat, kuten keikan

  • perustiedot
  • tekniset tiedot
  • sopimukset
  • muut käytännöt, kuten tiedot taukotilasta.

Itsestäänselvyydet muistiin

Osa asioista, kuten keikan päivämäärä, kellonaika, keikkapaikan osoite ja yhteyshenkilön tiedot saattavat vaikuttaa itsestäänselvyyksiltä. Juuri siksi ne ovat päätyneet listaan. Itsestäänselvyydet saattavat helposti jäädä sopimatta ja kirjaamatta, mutta ovat usein niitä olennaisimpia onnistuneeseen tilaukseen liittyviä tietoja.

Tieto lisää työturvallisuutta ja vähentää stressiä

Hyvin suunniteltu ajoitus muun muassa teknisten käytäntöjen osalta vähentää turhaa työtä ja stressitekijöitä. Hyvä ajoitussuunnittelu sisältää esimerkiksi sopimuksen

  • milloin soittokaluston voi roudata keikkapaikalle
  • kuinka paljon pystyttämiseen ja soundcheckiin on aikaa
  • keikan kestosta
  • kaluston purkamisen ja poisroudauksen ajankohdasta.

Myös mahdolliset ajolupa-asiat tulee sopia etukäteen. Tieto esiintymistilan tai -lavan koosta määrittelee soittokaluston koon. On tärkeää tietää, onko esiintymispaikan lähellä saatavilla sähköä ja tarvitaanko ääni- tai valoteknikkoa. Jos teknikko on paikalla, niin kenen toimesta ja palkkaamana? Työturvallisuuden kannalta on tärkeää huomioida työympäristöön liittyvät tekijät, kuten roudauksen turvalliset kulkureitit. On lisäksi sovittava, missä kalustoa voi säilyttää ja onko tila lukittavissa tai vartioitu.

Hauskastakin työstä pitää maksaa

“Soittaminen on vaan niin hauskaa!”, kuvasi hankkeeseen osallistunut ammattiaan. Vaikka muusikon työ on antoisaa ja palkitsevaa itsessään, tulee etukäteen sopia myös palkkiot sekä matka- ja kulukorvaukset.

Etenkin korona-aikana muutokset ovat olleet valitettavan tavallisia ja tapahtuneet lyhyelläkin varoitusajalla. Onkin erityisen tärkeää sopia etukäteen mitkä ovat keikan peruuntumisen ehdot ja mitä tehdään sairastapauksissa. Jokainen peruuntunut keikka on keikkalaisen tuloista pois ja vaikuttaa suoraan myös hyvinvointiin.

Kaikki hauska loppuu aikanaan – sovitusti

Etenkin yksityistilaisuuksissa on tärkeää sopia jo tilausvaiheessa, mikä on soiton ehdoton takaraja. Joskus tilaaja haluaakin tilaisuuden jatkuvan pidempään kuin on sovittu tai yleisö innostuu esiintyjistä siinä määrin, että halutaan jatkaa keikan kestoa jopa tunneilla.

Etenkin ilta- tai yöaikaan keikan venyminen sovitusta on yksi työntekijän jaksamiseen ja hyvinvointiin oleellisesti vaikuttava tekijä. Keikkalaiset voivat tulla hyvinkin pitkän matkan takaa ja kaikki työpaikalla ylimääräisesti vietetty aika siirtää kotimatkaa ja on siten pois levosta ja palautumisesta. Menetettyä aikaa unelle, levolle ja vapaa-ajalle ei korvaa ylitetystä ajasta saatu lisäkorvaus.

Taukotilassa muutakin kuin kasa laatikoita ja pari kaljaa

Asianmukaisella taukotilalla on suuri merkitys keikkalaisen työhyvinvoinnille ja palautumiselle. Harva työntekijä menee viettämään lepo- tai ruokatauon työpaikkansa varastoa muistuttavaan tilaan muutaman työkaverin kanssa. Keikkalaiselle tällainen tila osoitetaan yllättävän usein takahuoneeksi valmistautumista, ruokailua ja lepotaukoja varten.

Epäsäännöllisten työaikojen vuoksi muuten hyvin tahdissa pysyvän keikkatyöntekijän ruokarytmi saattaa olla epätahdissa ja siksi ruokailumahdollisuus keikkapaikalla on tärkeä. Ruokailusta ja taukojen pituuksista on hyvä sopia jo tilausvaiheessa.

Tyytyväinen asiakas lisää työhyvinvointia

Toivottavasti on myös selvitetty, kuuluuko 8-henkisen hevibändin ohjelmistoon ne ikivihreät iskelmät, joita tilaaja toivoo yhtyeen soittavan kerrostalokaksion olohuoneessa.

On siis hyvä varmistaa, että sopijapuolet tietävät millaista musiikkia tilaaja haluaa ja toisaalta mitä kuuluu bändin ohjelmistoon.

Kirjoittajat

Kati Ylikahri on Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveyden osaamisalueen lehtori, joka toimii projektipäällikkönä Kestävä keikkatyö-hankkeessa. Hänellä on monipuolista kokemusta työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden kehittämisestä, yritysprosessien toteuttamisesta sekä terveydenhuollon johtamisesta ja kehittämisestä.

Raili Honkanen-Korhonen on Metropolian Ammattikorkeakoulun Kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen lehtori, joka toimii Kestävä keikkatyö-hankkeen asiantuntijana. Hänellä on monipuolista osaamista musiikkipedagogiikan ja muusikkojen koulutuksesta ja keikkatyöstä.

Kestävä keikkatyö -hankkeen (ESR) tavoitteena on työhyvinvoinnin, työturvallisuuden ja työterveyden edistäminen. Hankkeessa toteutetaan mikro- ja pk-yrityksille sekä keikkatyöntekijöille suunnattuja työhyvinvoinnin kehittämisprosesseja. Prosessi sisältää työturvallisuuskyselyn, työhyvinvointihaastattelun sekä työpajan, jossa tunnistetaan keikkatyön kehittämistarpeita ja ideoidaan yhdessä niihin ratkaisuja.

Lähteet

Keikkatyön muistilistan (Google Drive) ovat innovoineet Metropolian kulttuurialalla opiskelevat keikkatyöntekijät:

  • Konsta Mäenpää
  • Aapo Rainio
  • Juuli Rantaniemi
  • Eeva Tenkanen
  • Otto Vahtola
innovaatiot keikkatyö Kestävä keikkatyö muusikko tapahtuma-ala tarkistuslista

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Menneisyyttä tarkastellen, tulevaisuuteen tähyillen – asiantuntija kirjoittajana

 http://Kipinöitä%20pimeydessä
2.12.2024 Tikissä
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää?   Mistä aiheet tulevat?  TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa.  Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa?   Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä.  Kolme toistuvaa teemaa Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin.   Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan. Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä.  Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä. Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024!  Kirjoittaja  Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. 

Kaikki keinot käyttöön työllistymisen haasteisiin – ajatuksia SMART-mallista
26.11.2024 Tikissä
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi. Eikö työllistyminen olekaan projekti? Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä. Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound). Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje. Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’. Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”. SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta. Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina. Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole. Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista. Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan. Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan. Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius. Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan. Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana. Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella. SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa. Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen. Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan. Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn. Kirjoittaja Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.

Voiko hanke olla startup?
22.11.2024 Tikissä
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta? Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO). Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa. Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet.   Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa. Rahoitus on onnistumisen edellytys Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan. Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin. Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi. Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä. Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön. Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin. Eroja, onko niitä? Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa. Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan. Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä.   On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava. Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten lean canvas UVP eli ainutkertainen arvolupaus traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa hissipuhe 90 päivän sykli. Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

Työkyvyn arviointi – työtehtäviin ja työympäristöön liittyviä näkökulmia
23.9.2020 Rehablogi
Oletko tullut ajatelleeksi, että yksilön työkyky on hyvinkin paljon sidottu työtehtävään ja työympäristöön? Ja että sama työtehtävä voi olla hyvinkin erilainen toisessa ympäristössä? Eli vaikka osaa ajaa bussia Suomen maaseudulla, niin tämä ei automaattisesti tarkoita, että on kykyä tehdä työtä bussikuskina vaikkapa Lontoon vilkkailla kaduilla. Työ- ja toimintakyky ei ole pelkästään henkilöön liittyvä ominaisuus vaan ympäristön ja yksilön välinen vuorovaikutteinen ja tilannesidonnainen kokonaisuus (THL 2020, 2020b). Se, miten henkilö suoriutuu jostain (työ)tilanteesta, riippuu henkilön, toiminnan (tai työtehtävän) ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta (Christiansen ym. 2015). Työtehtävän ja tekijän yhteensovittamiseksi tarvitsemme siis työntekijän arvioinnin lisäksi myös työtehtävän ja ympäristön arviointia. Puuttuva Pala -hankkeessa rakennetaan tuetun keikkatyön mallia: työmarkkinoille pääsyä edistäviä käytäntöjä nykyisten tuettujen työllistämismuotojen ja avoimien työmarkkinoiden välimaastoon. Hankkeessa olemme kartoittaneet ESKOT ry:n Klubitalojen ja (mahdollisten) keikkatyöpaikkojen työtehtäviä luodaksemme ymmärryksen siitä, millaisia taitoja voidaan harjoitella Klubitalo ympäristössä, millaisia taitoja tarvitaan (mahdollisilla) keikkatyöpaikoilla ja mikä on näiden välinen kuilu. Kyseisen kuilun ylittämiseksi on tarkoitus rakentaa keikkatyöhön valmennuksen askeleet. Noin 60 Metropolian toimintaterapeuttiopiskelijaa oli mukana arvioimassa työtehtäviä, hyödyntäen toimintaterapian inhimillisen toiminnan malliin perustuvaa AWC-FI:tä eli työtehtävän ominaispiirteiden arviointimenetelmää (ks. lisää Nyman 2019). Työtehtävien arvioinneista nousi esille näkökulmia, joista haluamme nostaa esille muutaman huomioitavaksi valmennuksessa kohti keikkatyötä. Puuttuva pala -hankkeessa tehtyjen työtehtävien arviointien yhteydessä nousi esille näkökulmia, joita on syytä huomioida keikkatyöhön valmentamisessa. Päällimmäisinä ovat tulevan keikkatyöntekijän vuorovaikutustaitojen tavoitteellinen vahvistaminen tulevaa työkeikkaa huomioiden, sillä onnistunut keikkatyö edellyttää hyvää vuorovaikutusta keikkatyöntekijän, -työtehtävän ja -työympäristön välillä. (Ks. kuva 1). [caption id="attachment_2832" align="alignnone" width="512"] KUVA 1. Onnistunut keikkatyö edellyttää hyvää vuorovaikutusta keikkatyöntekijän, -työtehtävän ja -työympäristön välillä.[/caption] Muita huomioitavia näkökulmia joita tässä blogissa nostetaan esille ovat keikkatyöntekijän fyysisen ja psyykkisen energian nostaminen sekä valmennusympäristön valinta. Vuorovaikutustaitojen tavoitteellinen vahvistaminen Työtehtävien arviointien yhteydessä ilmeni erityisesti vuorovaikutustaitojen harjoittelemisen tärkeys. Klubitaloilla arvioiduissa työtehtävissä puolestaan motoriset ja prosessuaaliset taidot korostuivat. Tehtävissä tarvittiin monenlaisia motorisia taitoja, kuten liikkuvuutta, koordinaatiota ja fyysistä energiaa. Tarvittiin myös prosessuaalisia taitoja, kuten psyykkistä energiaa, työskentelyn ajoittamista ja järjestämistä. Tehtävät itsessään harvemmin edellyttivät vuorovaikutustaitoja. Työtehtäviä tehdään kuitenkin usein parityönä, eli toisen jäsenen tai valmentajan kanssa, jolloin tarvitaan myös vuorovaikutusta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että viestintä- ja vuorovaikutustaitoja voisi olla tärkeätä vahvistaa muun työhön valmennuksen rinnalla (Lexén & Bejerholm 2016; Zhang ym 2017). Nykypäivän ja tulevaisuuden työelämässä vuorovaikutustaidot korostuvat (TEM raportit 14/2012) ja tiettyjä työtehtäviä varten voi melko täsmällisestikin harjoitella siihen tarvittavia vuorovaikutustaitoja. (Ks. kuva 2.) [caption id="attachment_2829" align="alignnone" width="338"] KUVA 2. Vuorovaikutustaitojen tavoitteellinen harjoittelu on olennaista keikkatyön valmennuksessa.[/caption]   Haluammekin nostaa esille vuorovaikutustaitojen aktiivista ja tavoitteellista harjoittelua osaksi tuetun keikkatyön valmennuksen mallia.   Fyysinen ja psyykkinen energia Jos työtehtäviä on mahdollista tehdä rauhassa, omassa tahdissa ilman aikapaineita, ovat ne AWC-FI-arviointimenetelmän mukaan vähemmän vaativia fyysisen ja psyykkisen energian suhteen (ks. taulukko 1). [caption id="attachment_2830" align="alignnone" width="620"] TAULUKKO 1. AWC-FI-menetelmän osa-alueet.[/caption] Fyysinen energia kuuluu motorisiin taitoihin ja tarkoittaa kykyä suorittaa ja loppuunsaattaa työ kohtuullisessa ajassa ja väsymättä, ja se koostuu jaksamisesta ja tahdin ylläpitämisestä. Mikäli työtehtävässä on mahdollista pitää tauko, istahtaa välillä, ja jos ei ole kiirettä saattaa tehtävä loppuun tietyssä tarkalleen määritellyssä ajassa, silloin tehtävä edellyttää vähemmän fyysistä energiaa. Psyykkinen energia puolestaan kuuluu prosessuaalisiin taitoihin ja tarkoittaa kykyä suorittaa ja loppuunsaattaa työ tarkkaavaisesti ja psyykkisesti uupumatta. Psyykkinen energia sisältää psyykkisen jaksamisen ja huomion ylläpitämisen psyykkisesti kuormittumatta. Samalla tavalla, jos on mahdollista pitää tauko tai suorittaa tehtävää verkkaisessa tahdissa, tämä vaatimus on pienempi. (Sandqvist 2008.) Työelämässä on yleisesti ottaen mitä todennäköisemmin enemmän aikapaineita kuin tuetussa työympäristössä. Esimerkiksi Puuttuva pala -hankkeen keikkatyöpaikalla, jossa siivotaan toimitiloja, on tietty aikaraja, minkä sisällä työ on suoritettava, ja tahdin ylläpitäminen on tärkeää, jotta ehtii tehdä kaiken vaaditun huolellisesti loppuun. Myös tavallinen kahvilatyö edellyttää tietyn tahdin ylläpitämistä ja on pitkäkestoista verrattuna esimerkiksi Klubitalossa tapahtuvan kahviotuotteiden myyntiin, joka yleensä kestää lyhyemmän ajan (esim. 20 min). Keikkatyöhön tähtäävässä valmennuksessa on tärkeä huomioida fyysisen ja psyykkisen energian vaatimuksia. Valmennuksessa voisi esimerkiksi harjoitella työtehtävien suorittamista tietyn aikarajan sisällä tai pitkäkestoisemmin, sekä pohtia näihin liittyviä tuntemuksia valmennettavan kanssa harjoituksen jälkeen. Missä valmennus toteutuu? Ympäristö vaikuttaa olennaisesti siihen, miten henkilö suoriutuu työtehtävästään. Työympäristö koostuu fyysisistä, sosiaalisista, kulttuurisista ja toiminnallisista tekijöistä jotka edistävät tai estävät henkilön työntekoa. Kulttuurinen ympäristö Jokaisella työpaikalla on omanlaisia tapoja toimia. On erilaisia normeja, uskomuksia ja päätöksentekoon liittyviä proseduureja, jotka vaikuttavat sen työpaikan kulttuuriin (Padilla 2015). Kun uusi työntekijä tulee työpaikalle, kestää jonkin aikaa ennen kuin hän omaksuu työpaikan kulttuurin. Fyysinen ympäristö Fyysinen ympäristö koostuu erilaisista tiloista ja esineistä (Fisher ym 2017) ja niiden ympäristöllisistä ominaisuuksista. Onko tila esteetön ja turvallinen? Onko tila toiminnan ja henkilön kannalta sopiva? Onko työskentelyä varten sopivia työkaluja ja välineitä olemassa ja helposti saatavilla? Sosiaalinen ympäristö Sosiaalinen ympäristö koostuu sosiaalisista suhteista ja vuorovaikutuksesta. Sosiaalisten suhteiden tai ihmisten saatavuus ja saavutettavuus, emotionaalinen tuki, voimaantumisen mahdollisuus, ongelmien ratkaisu yhdessä sekä vuorovaikutuksen laatu ovat esimerkkejä komponenteista. (Fisher ym 2017). Toiminnallinen ympäristö Toiminnallinen ympäristö yhdistää työkulttuurin sekä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön toiminnan kanssa, huomioiden myös laajemmat yhteiskunnalliset, kulttuuriset, ekonomiset ja poliittiset näkökulmat. Voidaan pohtia, kuinka hyvin keikkatyö sopii yhteen henkilön taitojen kanssa? Kuinka kiinnostava kyseinen keikkatyö on henkilölle? Kuinka paljon hän saa tukea keikkatyön suorittamiseksi? Pääseekö osalliseksi; mukaan päätöksen tekoon, ilmaisemaan itseään, kehittymään? Toiminnalliseen ympäristöön kuuluu myös ajalliset ulottuvuudet kuten kesto, aikataulu ja tasapaino muiden velvoitteiden kanssa.  (Fisher ym. 2017: 95.) Kohti keikkatyöympäristöä Tuettu työympäristö on kulttuurisesti, fyysisesti, sosiaalisesti ja toiminnallisesti omanlaisensa ja jokainen keikkatyöpaikka on vastaavanlaisesti omanlaisensa (ks. kuva 4). Työtehtäviä voi olla hyvinkin erilaista toteuttaa tuetussa työympäristössä kuin keikkatyöympäristössä. Tärkeänä kysymyksenä esiin nousee, missä valmennusta kannattaa toteuttaa? [caption id="attachment_2831" align="alignnone" width="620"] KUVA 4. Keikkatyöympäristön ulottuvuudet jotka vaikuttavat keikkatyöntekijän toimintaan ja työtehtävän suorittamiseen.[/caption] Vahvasti nousussa olevan IPS mallin eli Sijoita ja valmenna! -mallin mukaan valmennusta kannattaa tehdä siinä ympäristössä, missä valmennettava tulee työskentelemään (Raivio & Appelqvist-Schmidlechner 2019). Tätä näkökulmaa huomioiden on myös hyvä pohtia, miten valmennuksessa ohjataan keikkatyöympäristöä – työpaikkaa, työyhteisöä – ottamaan vastaan ja vahvistamaan myönteistä vuorovaikutusta ja keikkatyöläisen sopeutumista toimintaympäristöön? Tämäkin on syytä huomioida Tuetun keikkatyön työvalmennuksen askeleita rakentaessa. Seuraavaksi… AWC-FI, työtehtävän ominaispiirteiden arviointi, osoittautui toimivaksi menetelmäksi konkretisoimaan työtehtävissä tarvittavia taitoja (ks. kuva 3). Hankkeessa todettiin, että näistä taidosta olisi hyvä päästä keskustelemaan valmennettavien kanssa, ja tämän myötä syntyi idea taitoihin perustuvista kuvakorteista. Lähdimme siis työstämään kuvakortteja itsearvioinnin tueksi, osaksi Kohti keikkatyötä -valmennuksen mallia, ja niitä julkaistaan lähitulevaisuudessa. Tästä ehkä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa…? Kirjoittaja Jennie Nyman on koulutukseltaan toimintaterapeutti (AMK), ja valmistui toimintaterapian maisteriksi Ruotsin Karoliinisesta Instituutista vuonna 2009. Hän työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina ja Puuttuva Pala -hankkeessa arvioinnin asiantuntijana. Hän on ollut mukana tuomassa toimintaterapian teorioihin perustuvat työkyvyn arviointimenetelmät Suomeen ja kuuluu työryhmään, joka kehittää työkyvyn arviointia inhimillisen toiminnan mallin näkökulmasta Ruotsin Linköpingin yliopistossa. Lähteet Christiansen, C. H., Baum, C. M. & Bass, J. D. (2015). Occupational Therapy. Performance, Participation and Well-Being. Fourth edition. Thorofare: SLACK Incorporated. Fisher, G., Parkinson, S. & Haglund, L. (2017). The environment and human occupation. Teoksessa Taylor, R. (ed.). Gary Kielhofner’s Model of Human Occupation. Philadelphia: Wolters Kluwer. 91–106. Lexén, A. & Bejerholm, U. (2016). Exploring communication and interaction skills at work among participants in individual placement and support. Scandinavian Journal of Occupational Therapy, 2016, 23(4), 314–319. Nyman, J. (2019). Työtehtävien ominaispiirteiden arviointi osaksi työkyvyn arviointia ja edistämistä. Metropolia, Rehablogi. https://blogit.metropolia.fi/rehablogi/2019/10/11/tyotehtavan-ominaispiirteiden-arviointi-osaksi-tyokyvyn-arviointia-ja-edistamista/ Padilla, R. (2015). Environment factors. Culture. Teoksessa Christiansen, C. H., Baum, C. M. & Bass, J. D. Occupational Therapy. Performance, Participation and Well-Being. Fourth edition. Thorofare: SLACK Incorporated. 335–358. Raivio & Appelqvist-Schmidlechner (2019). IPS – Sijoita ja valmenna! -toimintamallin soveltamisen mahdollisuudet Suomessa. THL. Työpaperi 23/2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-377-9 Sandqvist, J. 2008. Assessment of Work Characteristics (AWC). Version 1.1 TEM raportit 14/2012. Suomen työelämä vuonna 2030 Miten ja miksi se on toisennäköinen kuin tällä hetkellä Työ- ja elinkeinoministeriö, 2012 https://docplayer.fi/387787-Tem-raportteja-14-2012.html THL (2020). ICF-luokitus. https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus THL (2020b). Mitä toimintakyky on? https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/mita-toimintakyky-on Zhang, G. F., Tsui, C. M., Lu, A. J. B., Yu, L. B., Tsang, H. W. H. & Li, D. (2017). Centennial Topics—Integrated supported employment for people with schizophrenia in mainland China: A randomized controlled trial. American Journal of Occupational Therapy 71, 7106165020.

Uusia ideoita opinnäytetyön ohjaamiseen
19.8.2019 Hiiltä ja timanttia
Tänä päivänä opettajan rooli ja tehtävät ammattikorkeakoulussa ovat erittäin monipuoliset ja laajat. Laki edellyttää ammattikorkeakouluilta opiskelijoiden kouluttamista asiantuntijatehtäviin, mutta myös aluekehitystä ja työelämää edistävää soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI). Tähän tavoitteeseen opiskelijaa ohjataan erilaisten projekti-, hanke- ja opinnäytetöiden avulla. Opettajan tärkeimmät roolit opinnäytetyöprosessissa on toimia ohjaajana, valmentajana, mentorina, innostajana ja mahdollistajana. Usein opinnäytetyö toteutetaan osana laajempaa kehittämis- tai tutkimushanketta, joka asettaa tiettyjä ehtoja työn etenemiselle ja ohjaamiselle, kuten esimerkiksi työn aikatauluttamisen, raportoinnin tai työskentelytapojen osalta. Opinnäytetyö osana kehittämishanketta Kehittämishankkeisiin liittyvissä opinnäytetöissä pitää opiskelijan ja opettajan välisen vuorovaikutuksen lisäksi huomioida myös hankkeeseen ja siten opinnäytetyöhön liittyvät muut toimijat ja heidän odotuksensa ja ehtonsa.  Kokemukseni mukaan kehittämishankkeissa toteutettavien opinnäytetöiden osalta on hyvä ottaa huomioon seuraavia asioita: Edistymisen raportoinnin tulee olla avointa, systemaattista, jatkuvaa ja tiiviisti suhteessa hankkeen aikatauluihin. Pelkästään opiskelijan ja ohjaavan opettajan välillä tapahtuva viestintä ei ole riittävää. Hankkeen rajallisen toteutusajan vuoksi etenemiseen ja raportointiin liittyvät aikataulut ovat monesti tiukemmat. Hankkeen aikataulussa pysyminen edellyttää myös opinnäytteen pysymistä aikataulussa. Julkisesti rahoitetun kehittämishankkeen tulosten tulee olla avoimesti saatavilla ja pyrkiä tuottamaan laajasti sovellettavaa tietoa sekä kansallisesti että kansainvälisesti sovellettavaksi. Lisää aiheesta löytyy esim. Metropolia Master´s-julkaisusta (Kelo & Ala-Nikkola 2018). Kehittämishankkeissa toteutetut opinnäytteet  mahdollistavat myös opettajuudessa ja ohjaamisessa kehittymisen, sillä hankkeiden syvempänä tarkoituksena on aina luoda jotain uutta ja merkityksellistä. Ohjaaminen ja yhteisöllinen työskentely Miten toimia ohjaajana käytännössä?  Olen itse päätynyt terveysalan YAMK-opiskelijoiden opinnäytteiden ohjaamisessa soveltamaan yhteisöllisen työelämäorientoituneen projektioppimisen mallia (Upola 2019). Malli pohjautuu yhteisöllisen ja yhteistoiminnallisen, ongelmalähtöisen ja tutkivan oppimisen pedagogiikkaan. Siinä korostuvat vahva sosiokonstruktivistinen näkemys tiedon sosiaalisesta konstruoinnista ja oppimisen yhteisöllisestä, vuorovaikutuksellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Työelämäorientoituneen projektioppimisen malli perustuu tietoiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn, jossa erityisesti yhteisöllinen työskentely ja yhteisössä tapahtuva oppiminen korostuvat. Työskentely tapahtuu ryhmätilanteissa, joissa samaan tavoitteeseen sitoutuneet opiskelijat pyrkivät ratkaisemaan ongelmia yhdessä ja jonka lopputuotteena syntyy konkreettinen tuote tai palvelu työelämän tarpeisiin. Ryhmän työskentelyyn liittyy tiiviisti myös kokemuksellisen oppimisen malli (Kolb 1984), jossa konkreettinen tekeminen, yritys ja erehdys, jatkuva kehittäminen ja oppimisen reflektointi vuorottelevat. Ohjaajan rooliksi jää opiskeluprosessin suunnitteleminen ja työskentelyn ohjaaminen tukemaan aktiivista osallistumista, luovaa ongelmanratkaisua, tutkimista ja yhteistä tiedon rakentamista. Monesti yksilötyönä toteutetut opinnäytteet eivät ole tätä mallia seuranneet.   Miten tukea yhteisöllistä projektioppimista?  Aiempien kokemusteni perusteella tutkimussuunnitelma* muodostaa vahvan perustan koko opinnäyteprosessille ja suunnitelman työn konkreettiselle toteuttamiselle, joten sen tekemiseen kannattaa erityisesti keskittyä. Yhteisöllisen työelämäorientoituneen projektioppimisen mallia (Upola 2019) soveltaen, opiskelijoideni opinnäytetyöprosessi etenee seuraavasti: Yhteiset ryhmätyöskentelypäivät (8 x 8 h), joissa mukana sekä opettaja että opiskelijat. Opettajan roolina erityisesti yhteiseen ja avoimeen työskentelyyn rohkaiseminen, tukeminen ja oppimisprosessin ohjaaminen. Näissä tilanteissa myös opettaja voi olla oppija (Krokfors ym. 2015). Jokaisen opiskelijan oman työvaiheen raportointiin perustuvia ryhmätyöseminaareja (8 x 4 h), jossa keskiössä konkreettinen kehittäminen, tiedon yhteinen konstruointi ja oppimisen yhteisöllinen reflektointi. Kirjallista vertaisarviointia ja yksilö- ja ryhmäohjausta yksilöllisen tarpeiden mukaan. Tämän aktiivisen työskentelyvaiheen jälkeen lähes kaikilla opiskelijoilla tutkimussuunnitelma on valmiina tutkimusluvan hakemista varten. Kokemusteni mukaan töiden valmistuminen tutkimuslupavaiheeseen tapahtuu näin nopeammin kuin ennen. Terveyden ja hoitamisen toimintakentällä käytännössä vasta tutkimusluvan saamisen jälkeen opinnäytetyö voi edetä varsinaiseen toteuttamisvaiheeseen. Koska hyvin tehty tutkimussuunnitelma muodostaa vakaan pohjan työn toteuttamiselle käytännössä, en kuvaa tässä tekstissä työn varsinaisen toteuttamisen vaihetta tarkemmin.   Miten onnistua?  Yllä kuvattu yhteisöllinen työskentely poikkeaa perinteisestä mallista, jota aiemmin olen hyödyntänyt, sekä menetelmällisesti, että määrällisesti. Yhteistä työskentelyä on enemmän ja sen muodot ovat monipuolisempia. Yhteisöllinen työskentely, tiedon konstruointi ja opitun reflektio on aiempaa vahvemmin keskiössä. Onnistuneen ohjaamisen ja yhteisöllisen työskentelyn mahdollistamiseksi erityisen tärkeää on, että: Opettajalla on riittävästi aikaresurssia, erityisesti työn alkuvaiheen ohjaamiseen. Opettaja motivoi, kannustaa ja on riittävästi läsnä, mikä edelleen sitouttaa opiskelijan pitkäjänteiseen, aktiiviseen ja vuorovaikutukselliseen työskentelyyn. Opettajan ja opiskelijan välille muodostuu luottamuksellinen suhde, joka vastuuttaa opiskelijan aktiiviseen toimintaan ja oman opinnäytteen systemaattiseen edistämiseen. Työn etenemisen vaiheita seurataan aktiivisesti ja tuloksia julkaistaan, jolloin työskentelyn julkisuus luo tekemiselle näkyvää ja merkityksellistä arvoa.   Soveltava tutkimus osana ammattikorkeakouluopettajan työtä Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) osana korkeakouluopettajan työnkuvaa voi toteuttaa juuri niin monella tavalla, kuin yksittäisiä toimijoita on. Työnkuva, toimintamallit ja -menetelmät muovautuvat monesti tekijänsä mukaan, antaen monipuolisen mahdollisuuden tutkia, kehittää ja innovoida yhdessä eri asiantuntija- ja opiskelijaryhmien kanssa. TKI-toimintaa toteutettaessa on hyvä ottaa huomioon ammattikorkeakoulun erityisrooli nimenomaisesti soveltavan tutkimuksen tekemisessä. Tiedekorkeakouluissa tehtävä tutkimus on profiloitunut systemaattiseen tutkimustiedon tuottamiseen ja kansainväliseen julkaisutoimintaan. Sekä tiedekorkeakoulujen että ammattikorkeakoulujen tekemällä tutkimuksella on korkeakoulusektorilla omat paikkansa ja molemmat aihealueet ovat useille ammattikorkeakoulun opettajille tuttuja, omien työkokemusten ja tiedekorkeakoulussa suoritettujen opintojen vuoksi. Monipuolisten opetusmenetelmien ja erilaisten tapojen hyödyntäminen on erityisen antoisaa myös opettajalle, joka myös oppii sosiaalisissa ja yhteisöllisissä tilanteissa. Kannustankin kokeilemaan uudenlaisia työskentelytapoja, vaikka tämän tekstin innoittamana.   *Metropolia Ammattikorkeakoulun YAMK-opiskelijoiden opinnäytetyöprosessi Terveyden- ja hoitamisen tutkinnoissa alkaa aina ideaseminaarilla ja tutkimussuunnitelman hahmottelulla, jatkuen jäsentyneeseen tutkimussuunnitelmaan ja tarvittaessa tutkimusluvan hakemiseen. Luvan varmistumisen jälkeen jatketaan työn toteuttamisen vaiheeseen, aineiston keruuseen, tulosten analysointiin, raportointiin ja pohdintaan. Lopuksi voidaan esittää johtopäätöksiä, suosituksia ja jatkotutkimusaiheita. Terveyden- ja hoitamisen YAMK-tutkinnoissa opinnäytetyön suorittamiseen on varattu aikaa 1,5- 2 vuotta ja sen laajuus on 30 opintopistettä, joka on 810 tuntia opiskelijan työtä. (Metropolia AMK 2019.)   Lähteet: Kelo, M. & Ala-Nikkola, E. (toim.) (2018). Metropolia Master´s  - Keskusteluja työelämän kehittämisestä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Helsinki. Kolb, D. (1984). Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development. Prentice-Hall, Inc. Englewood Cliffs, N.J. Krokfors, L., Kangas, M., Kopisto, K., Rikabi-Sukkari, L., Salo, L. & Vesterinen, O. (2015). Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopis­to.  Metropolia AMK (2019). Opetussuunnitelma. Kliinisen asiantuntijuuden tutkinto-ohjelma sosiaali- ja terveysalalla (ylempi AMK), Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden asiantuntija Upola, S. (2019). Työelämäorientoitunut projektioppiminen ammatillisen koulutuksen kontekstissa. Lapin yliopistopaino. Rovaniemi. Acta Universitatis Lapponiensis 385.

Sekava etuusjärjestelmä estää keikkatyötä
28.4.2020 Uudistuva sosiaalialan osaaminen
Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat osatyökyisiä. Osatyökyky voi johtua esimerkiksi lyhyt- tai pitkäkestoisesta sairaudesta, vammasta tai sosiaalisista syistä. Kansainvälisesti on pidetty tärkeänä talous- ja sosiaalipoliittisena tavoitteena lisätä osatyökykyisten mahdollisuutta tehdä työtä. Tavoite kuvaa hyvin sitä, että osatyökykyiset eivät ole menettäneet koko työkykyään, vaan heidän kykynsä tehdä töitä riippuu työstä ja sen vaatimuksista. Osatyökykyisissä on runsaasti työvoimapotentiaalia, joka tulisi saada entistä paremmin työmarkkinoille. (Ala-Kauhaluoma ym. 2017: 12–13; Oivo & Kerätär 2018: 9–10; STM 2020.) Metropolia Ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat haastattelivat osana sosiaalipalvelutyön opintojaksoaan Etelä-Suomen Klubitalojen jäseniä ja henkilökuntaa syksyllä 2019. Klubitalot tarjoavat kuntoutujille työpainotteista toimintaa ja vertaistukea kuntoutujien omista tarpeista lähtien (Eskot ry n.d.). Haastatteluissa keskityttiin erityisesti työhön ja siihen liittyviin odotuksiin ja pelkoihin. Työhön liittyvät toiveet Haastatteluissa kävi ilmi, että moni klubitalon jäsenistä oli motivoitunut tekemään töitä ja kiinnostunut työnteosta. Tämä on merkittävä asia, koska työnantajat ovat korostaneet juuri työmotivaatiota yhtenä keskeisenä työntekijän palkkaamisen kriteerinä (Kurvinen ym. 2019, 26). Haastateltuja kiinnosti erityisesti mahdollisuus olla työelämässä hyödyksi ja olla osa työyhteisöä. Myös tutkimuksissa on havaittu näiden olevan tavallisia työhön liittyviä motivaattoreita: työn koetaan tuovan merkityksellisyyttä elämään ja lisäävän tasa-arvoisia kohtaamisia ja sosiaalista tilaa (Isola ym. 2016). Hyväksytyksi tulemisen ja hyödyksi olemisen lisäksi klubitalon jäsenet toivat esiin toiveen siitä, että palkka parantaisi heidän taloudellista tilannettaan. Monelle työikäiselle eläkkeellä tai muulla etuudella eläminen tarkoittaa jatkuvaa talouden tarkkailua ja yllättävien menojen välttelyä. Pitkäkestoinen taloudellinen niukkuus tarkoittaa usein myös osallisuuden ja sen kokemusten kutistumista. (Ks. esim. Roivainen ym. 2011; Hirvilammi & Mäki 2013; Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmä 2019.) Työn nähdäänkin usein olevan yksi osallisuuden mahdollistaja (Isola ym. 2017). Tulo- ja byrokratialoukut työn tekemisen estäjinä Vaikka keikkatyön myötä kertyvää palkkaa pidettiin toivottavana lisänä, nousi haastatteluissa esiin epävarmuutta siitä, mitä palkan ja sosiaaliturvan yhdistäminen toisiinsa saa aikaan. Huolta herätti se, kuinka paljon on mahdollista tienata ilman, että jo olemassa olevat sosiaaliturvaetuudet pienenevät tai katkeavat. Tuloloukkujen on todettu olevan yksi keskeisistä tekijöistä, jotka estävät ottamasta lyhytkestoista työtä vastaan (Kurvinen ym. 2019). Tuloloukun välttäminen voi edellyttää keikkatyön suunnittelijalta paljonkin ennakkotyötä ja -tietoa. Hänen tulee tietää omien tulojensa kokonaisuus, miten palkka vaikuttaa kuhunkin etuuteen ja millä tavalla eri etuudet ovat kytköksissä toisiinsa. Vaikka verkosta löytyykin avuksi monenlaista laskuria, ovat ohjeet monimutkaisia ja paikoin vaikeaselkoisia. Kannustinloukkuja kenties vielä suurempana keikkatyöhön tarttumisen esteenä olivat byrokratialoukkujen uhat. Haastateltavat miettivät mahdollisuutta, että he joutuvat yksittäisen keikkatyön jälkeen selvittelemään raha-asioitaan monen eri tahon kanssa ja pahimmillaan jäämään useiksi viikoiksi ilman tuloja etuisuuksien ollessa selvittelyssä. Jo paperisodan, asiointipakon tai etuuksien viivästymisen mahdollisuuden on todettu olevan tekijöitä, jotka voivat estää työllistymisen (Parpo 2004: 46–47; Karjalainen & Moisio 2010: 118; Oivo & Kerätär 2018: 61). Henkilökohtaisen tuen ja sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen tarve Haastatteluiden perusteella suurenkin motivaation latistajaksi voi muodostua hyvää tarkoittava etuusjärjestelmä, joka hajanaisuudellaan ja sekavuudellaan jättää keikkatyön vain haaveeksi. Keikkatyöhön haluavien lisäksi etuusjärjestelmä voi hämmentää myös asiantuntijoita, joille järjestelmä ei aina näytä selkeältä vaan käsittämättömältä ja sattumanvaraiselta (Mattila-Wiro & Tiainen 2019: 27). Keikkatyöstä kiinnostuneet tarvitsevatkin tuekseen henkilökohtaisia palveluita, joissa he saavat riittävän kokonaisvaltaista ohjausta ja tukea (Oivo & Kerätär 2018: 61; Spangar & Arnkil 2018: 280). Henkilökohtaisen talouden varmistaminen on yksi tuen tärkeä tavoite. Tuki voi sisältää tietoa siitä, miten keikkatyö tuloihin vaikuttaa mutta myös rohkaisua ja motivointia selvitystyön tekemiseen. Selvitystyö voi tarkoittaa sitä, että sosiaaliohjaaja käy keikkatyöhön haluavan kanssa läpi sen, mistä hänen tulonsa koostuvat ja sen jälkeen selvitetään keikkatyön vaikutuksia esimerkiksi eläkkeeseen tai eläkkeensaajan asumistukeen. Sosiaaliturvan uudistaminen on ollut vireillä jo jonkin aikaa. Sen tavoitteena on rakentaa nykyisestä hajanaisesta kokonaisuudesta nyky-yhteiskuntaan paremmin turvaa tarjoava, kannustava ja ennakoitavuutta edistävä kokonaisuus. Toivottavasti uudistuksessa huomioidaan myös osatyökykyisten tarpeet ja annetaan heille mahdollisuus työn tekemiseen ilman pelkoa kohtuuttomista taloudellisista vaikeuksista. Kirjoittaja: Niina Pietilä, lehtori, sosiaalialan tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu, asiantuntijana Puuttuva pala -hankkeessa Lisätietoa Puuttuva pala-hankkeesta Lähteet: Ala-Kauhaluoma, Mika & Kesä, Mikko & Lehikoinen, Tuula & Pitkänen, Sari & Ylikojola, Pekka 2017. Osatyökykyisistä osaavaa työvoimaa. Osatyökykyisten työvoiman kysyntää ja sen kehittämistä koskeva tutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 42/2017. Helsinki: TEM. Eskot ry n.d. https://eskot.org/tietoa-meista. Luettu 24.4.2020. Hirvilammi, Tuuli & Mäki, Sari 2013. Toimeentulovaikeuksia, yksinäisyyttä ja alemmuuden kokemuksia. Perusturvan saajien rajalliset toimintamahdollisuudet. Teoksessa Kangas, Olli & Niemelä, Mikko & Raijas, Anu (toim.): Takaisin perusteisiin. Perusturvan riittävyys kulutuksen näkökulmasta. Tampere: Kelan tutkimusosasto. 120–141. Isola, Anna-Maria & Turunen, Elina & Hiilamo, Heikki 2016. Miten köyhät selviytyvät Suomessa? Yhteiskuntapolitiikka 81 (2). 150–160. Isola, Anna-Maria & Kaartinen, Heidi & Leemann, Lars & Lääperi, Raija & Schneider, Taina & Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 33/2017. Helsinki: THL. Karjalainen, Jouko & Moisio, Pasi 2000. Kannustin- ja byrokratialoukut suomalaisessa sosiaaliturvassa. Teoksessa Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (toim.): Suomalaisten hyvinvointi 2010. Helsinki: THL. 112–123. Kurvinen, Arja & Jolkkonen, Arja & Lemponen, Virpi & Ylhäinen, Marjo 2019. Pitkäaikaistyöttömissä on työvoimapotentiaalia. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:12. Helsinki: TEM. Mattila-Wiro, Päivi & Tiainen, Raija 2019. Kaikki mukaan työelämään. Osatyökykyisille tie työelämään (OTE) kärkihankkeen tulokset ja suositukset. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Oivo, Tuija & Kerätär, Raija 2018. Osatyökykyisten reitit työllisyyteen - etuudet, palvelut, tukitoimet. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 43/2018. Helsinki: STM. Parpo, Antti 2004. Kannustavuutta tulonsiirtojärjestelmään. Tulonsiirtojärjestelmän muutokset, kannustinloukut ja tulonjako. Tutkimuksia 140. Helsinki: Stakes. Roivainen, Irenen & Heinonen, Jari & Ylinen, Satu 2011. Köyhä byrokratian rattaissa. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut nro 64. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. Spangar, Timo & Arnkil, Robert 2018. Työelämäohjaus ja työllisyydenhoito. Teoksessa Kajanoja, Jouko (toim.): Työllisyyskysymys.  Helsinki: Intokustannus. 259–286. STM 2020 Mikä osatyökykyisyys? Saatavana osoitteessa: https://stm.fi/osatyokykyisyys/mika-osatyokykyisyys. Luettu 24.4.2020 Välityömarkkinoiden yhteistyöryhmä 2019. Välityömarkkinat ja tarvelähtöiset työllisyyspalvelut. SOSTE julkaisuja 3/2019. Helsinki: Suomen sosiaali ja terveys ry.