Strengthening youth’s trust in the future

9.12.2021
Eija Raatikainen

Kuva: Geralt / Pixabay.com

According to OECD (2021), Finland is a high-trust society, ranking among the top performers among the OECD countries. In other words, trust is a meaningful phenomenon in Finnish society.

What is trust?

Trust can be seen as a simple, but also a complex phenomenon. Trust can be an approach, like an emotion, attitude, cognitive choice or even an unconscious issue, depending on theories. Thus, trust is based on individuals’ emotions, experiences, thoughts and attitudes; it can also be explored from a wider perspective, like from its relational character.

There is evidence that Finnish people trust their families (as an institution) more than other institutions (1). In addition, young people also trust most people who are close to them. Trust in non-family members must be earned (2). However, there is evidence that if people just blindly trust anyone, it is likely that no one probably trusts them (3).

Trust and youth guidance

Improving youth’s trust in the future is important because trust has many positive consequences. It can strengthen young people’s self-confidence in their own abilities, but also improve the ability to trust others.

The Finnish Government (4, 5) considers guidance to be very important. It has been pointed out that there is a special need for guidance for those groups who are currently underrepresented in the participation in continuous education. Further, people must be able to trust in the future and their own opportunities, and feel to be part of the environment as a meaningful resource. (6) For example, some studies of adolescents’ trust experiences (7) suggest that ‘Relationship Education’ programs can make a difference. They can enhance young people’s understanding of and willingness to trust. In other words, trust can be learned, and it is never too late to learn to trust, even if it can be, in some cases, challenging.

For example, Zitting (8) has pointed out that without peoples’ trust in public administration it is difficult to trust other people. This shows that ‘trust’ has its ‘to come full circle’ effect. We cannot approach it from only one perspective, when a wider understanding of it is needed.

Who am I? What am I able to do? What am I capable of achieving?

These are the three main questions in the dialogue and guidance with young people in the FUTU project. Those questions are based on the theoretical understanding of the Social Pedagogical Approach to improve participation, agency and life management skills in everyday life practice. There is also an understanding of ‘future research’ behind FUTU -projects’ understand of pedagogical guidance. Trust is one of the key elements, also to make the guidance relationship between a young person and an adult stronger. Successful guidance can empower and support participation and the feeling of meaningful belonging.

In the FUTU project, we will improve future-oriented guidance to support the young people to see alternative ways to build a positive and realistic future. The aim is to see one’s own future as something that includes positive options and is worth striving. Additionally, we promote and support youth’s active participation. The pessimistic shortsightedness will be transformed into aims, inspiration and encouragement regarding the future. The young people will be empowered to plan their own future.

According to some experts who took part in the FUTU project’s (9) digital training and workshops, trust as a part of youth guidance can be defined as follows:

  • “…If the future feels scary …the facilitator can set goals that can be achieved for the future and make a “plan” to achieve them step by step. The higher the probability that a young person achieves even a small part of the set goal, the more likely it is to build confidence in their own skills and help them achieve even bigger goals in the future.”
  •  “For example, …do not promise uncertain things. Create a communal, supporting and open atmosphere.”
  • “Time is actively and regularly allocated to conversations, rather than leaving the client to ‘separately hope for conversation time’.”
  • “Trust in the future can be increased in many different ways. If it is a matter of a young person’s disbelief in themselves and their own actions, one can extract successes from the young person’s own past and reflect them on the current situation: how have you succeeded in the past? What kind of things has it demanded?”

To sum up, according to the Youth Act (10) the aim is to promote young people’s skills and capabilities to function in society, support their growth, independence and sense of community, and support young people’s growth and living conditions. Nevertheless, studies have found (11) that realization of inclusion of children and young people requires special skills and attitudes from service professionals. Even though there are a lot of experts and professionals with a big heart and strong empathy skills, this challenge cannot be bypassed. Professionals need to have an understanding of trust as an important element of supportive guidance relationships, as well as an empowerment element in youth’s life – ‘trust resource’.

How Finnish society can support young people’s trust in the future?

A successful restructuring of services needs a stronger climate of dialogue and trust between state, regional and local actors. (4, 5, 6). Additionally, OECD (12) supports Finland paying more attention to people who are at risk for ‘feeling left behind’. OECD encourages Finland to understand the expectations and perceptions of different groups of society with respect to transparency and participation.

By understanding trust and its diverse nature, as well as the empowering nature of it, it can be utilized in guidance work to support young people in finding their own trust resources. By supporting young persons’ self-confidence, they can become more visible to themselves. It can make a difference while fighting giving up, hopelessness and pessimism in life. (2).

In the best case, trust can increase trust and improve young people’s hope for the future. Trust is a serious element to take into consideration, while developing, designing and creating new services, methods and tools for youth well-being, participation and their quality of life.

References

  1. Simola J., Westinen J., Pitkänen V. & Heikkilä, A. (2021) Luottamusta ilmassa, mutta kuinka paljon? Tutkimus eri sukupolvien luottamuksesta yhteiskunnan instituutioihin.
  2. Raatikainen, E. & Poikolainen, J. (2020) Young men’s experiences of trust and distrust as a framework for their future.  The Finnish Journal of Youth Research (“Nuorisotutkimus”) Vol 38, (2), 37–51.
  3. Frowen, I. (2005) Professional Trust. British Journal of Educational Studies 53(1), 34–53.
  4. Finnish Government (2020), 3.6 Fair, equal and inclusive Finland
  5. Government Programme, Finnish Government, Helsinki, 3.6 Fair, equal and inclusive Finland (valtioneuvosto.fi)
  6. Finnish Government (2020), 3.7 Finland that promotes competence, education, culture and innovation, Government Programme, Finnish Government, Helsinki, 3.7 Finland that promotes competence, education, culture and innovation (valtioneuvosto.fi)
  7. McElroy-Heltzel, S.E., Jordan, T.R., Futris, T.G., Barton W.A., Landor, A.K. & Sheats, K.J.  (2019) Sources of socialization for interpersonal trust: an exploration of low-income Black adolescents’ experiences, Journal of Youth Studies, 22:1, 124-137
  8. Zitting, J. (2021) Luottamusta voi edistää parantamalla sosiaalista osallisuutta (DIAK.fi).
  9. Creating Positive Future – FUTU project. Creating Positive Future – FUTU | Metropolia UAS
  10. Youth Act (2017). Legislation – OKM – Ministry of Education and Culture, Finland
  11. Peltola, M. & Moisio, M. (2020) Ääniä ja äänettömyyttä palvelukentillä. Katsaus lasten ja nuorten palvelukokemuksia koskevaan tietoon. Nuorisotutkimusverkosto.
  12. OECD (2021) Drivers of Trust in Public Institutions in Finland. OECD Publishing, Paris.

Creating Positive Future – FUTU | Metropolia UAS Means to achieve the project goal are promotion of future-oriented positive thinking, life management skills and ability to take action. In addition, the project can support the young people into further vocational training and transition into the job market.

children FUTU future guidance inclusion society trust youth

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Menneisyyttä tarkastellen, tulevaisuuteen tähyillen – asiantuntija kirjoittajana

 http://Kipinöitä%20pimeydessä
2.12.2024 Tikissä
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää?   Mistä aiheet tulevat?  TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa.  Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa?   Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä.  Kolme toistuvaa teemaa Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin.   Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan. Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä.  Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä. Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024!  Kirjoittaja  Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. 

Kaikki keinot käyttöön työllistymisen haasteisiin – ajatuksia SMART-mallista
26.11.2024 Tikissä
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi. Eikö työllistyminen olekaan projekti? Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä. Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound). Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje. Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’. Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”. SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta. Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina. Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole. Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista. Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan. Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan. Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius. Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan. Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana. Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella. SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa. Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen. Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan. Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn. Kirjoittaja Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.

Voiko hanke olla startup?
22.11.2024 Tikissä
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta? Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO). Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa. Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet.   Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa. Rahoitus on onnistumisen edellytys Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan. Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin. Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi. Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä. Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön. Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin. Eroja, onko niitä? Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa. Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan. Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä.   On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava. Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten lean canvas UVP eli ainutkertainen arvolupaus traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa hissipuhe 90 päivän sykli. Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

What Are Good Instructors Made Of?
14.9.2021 Hiiltä ja timanttia
At the end of year 2020, Metropolia asked students and alumni to share their stories of good student guidance and counselling that they have received during their studies at Metropolia. This survey was a part of the on-going development project where a student-oriented guidance model is being created for Metropolia. The nearly 200 responses drew a picture of numerous Metropolia staff members as compassionate and versatile professionals as well as genuinely empowering and supportive instructors.  The development of student guidance is one of the goals in the current Metropolia strategy. One concrete part of it is building a student-oriented guidance model. The development of the model started in autumn 2020, and the goal is to complete the model during 2021.  One of the basic building blocks in the student-oriented guidance model is understanding that guidance belongs to everyone. It is not only top-down, information flowing from a teacher to a student, but guidance takes place in all encounters. In this article, we focus on the interaction and guidance between the teacher (instructor) and the student.   The quotes presented in this article were received from the student survey. The citations were edited to protect the privacy of the respondents, but the contents were not changed.  Good Guidance Needs Time, Attention and Respect  According to the classic view of Onnismaa (2007), good guidance needs time, attention and respect. In a guidance situation, the relationship between the instructor and the student is equal and confidential. Guidance should not be grounded on the instructor's assumptions or beliefs, but rather on solutions derived from facts, listening and interaction.   Good guidance strengthens the student's self-confidence and sense of agency.  There was a feeling that the situation will work out and they have faith in me. No fuss, but straightforward nudging. My thesis process was stretched, but the teacher didn’t blame me for it. Doing the work was more motivating when you were trusted and things were handled with a positive mindset. In accordance with the holistic guidance model (Watts & Van Esbroeck 1998), guidance is a layered and comprehensive collaboration between different actors for the benefit of the guided person. These actors include teachers and guidance counsellors, tutors and student services coordinators, informaticians and janitors. The counselling of learning and studies includes also guidance of professional as well as personal growth.   I received individual guidance through a video call for information search within my field of studies and for using the school library. I am rethinking my career choice. I received tips and advice from my guidance counsellor on putting my studies on hold and possibly resuming after the pause. The different aspects of guidance are integrated into each other when everyone working with the student gives their share – either knowingly or unknowingly. The interaction between the student and the teacher plays a particularly important role in the student's learning process. In the survey answers guidance counsellors also came out as a significant supporters in students' study paths and lives.  Guidance Is Part of Every Teacher’s Work Every teacher is involved in student guidance and counselling, whether they knowingly make a decision to do so or not. The guidance situation is always a threat and an opportunity at the same time - what the teacher does and says can have far-reaching consequences. Even after decades, someone still remembers the frustrated gust of an elementary school teacher: "You'll never be anything!" On the other hand, the teacher's supportive words can give the student faith in their own competence and support them in their life for a long time.  The teacher's feedback was sincere, so I knew it was true. She heard and understood me and said I don’t have to do more than I’m able to. The teacher didn’t allow me to get it too easy. Teacher should and must require performance based on what the student is capable of. Whenever a teacher encounters a student, he or she influences the student's self-perception as a learner, student and person, but in addition the teacher has an influence on the student’s attitudes, motivation, self-confidence as well as perception of hope and faith. That is why it is important to think about and be aware of how you act in different guidance situations.  Consider these:  How do I influence this student through my own actions and my verbal and non-verbal communication?   Do I create hope or despair, courage or fear?   Do I teach life-long skills?   Do I offer quick advice and pre-chewed answers or do I respect the student's right to make choices and decisions about his or her own life, whether they are right or wrong in my opinion?   Does my guidance stem from compassion and genuine desire to help?  A Little Guide to Good Guidance  In the student survey, a few themes were often mentioned together with good guidance.  These themes can be summarised as a four-item guide: 1. Stop and listen  Listening actively is sometimes easier said than done. However, the supportive effect of presence and active listening can be significant. Correspondingly, without these, the speaker may be left frustrated (Freese, 2021).  Compassion, a sense of personality. An equal, sincere encounter. I remember the warmth and how easy it was to approach this teacher. The teacher encouraged me to get in touch. 2. Ask and encourage Coaching is an approach where the coach helps the coachee to harness their strengths when targeting their goals. A coach operates with open-ended questions and refrains from ready-made answers. (Ruutu, 2020).  The instructor can also help the student to see things from new perspectives, which can already be a sufficient help to initiate the student´s own problem solving (Mattila, 2011). The instructor’s encouraging words concerning the student’s ability to move forward in a situation can be crucial. In fact, a strong self-reliance seems to protect well-being and reduce stress, according to some research (Ruutu, 2020).  The teacher challenged me to think. I received good and encouraging, but above all critical and challenging guidance that changed my self-perception as a researcher and a professional in my own field. In a difficult situation, I received gentle and encouraging guidance. I was able to  put my studies on hold since I had clear plans for the future. 3. Focus on the encounter, not the tool  During the Covid pandemic the chance for real-life encounters was dramatically decreased. But luckily we have had the opportunity for genuine connection via online tools. The video call connection is more reminiscent of face-to-face interaction than we might have thought (Hietanen & co, 2020), and psychological security can be built in the encounter regardless of the medium (Raivio, 2021).  The guidance via Zoom went great. No rush at all, the teacher had enough time to figure out the basics. I can email the teacher and the he will respond quickly. If necessary, he offers to explain in Teams if something is unclear. When I needed help in recognition of prior learning, the teacher helped with it “hand in hand” via Zoom. 4. Trust in yourself and know your boundaries There’s no requirement for the teacher to be an expert in all fields. A good instructor is a genuine, compassionate person who stays present and listens actively. A good instructor also knows their boundaries and when the student needs more specialised services. Respecting your boundaries is also a way of cherishing your own well-being.  Guidance is nor brain surgery nor rocket science. Even with a little guiding touch it’s possible to help the student to solve problems that would otherwise be difficult to overcome. Sufficient guidance could be for example as simple as asking questions or helping to break a bigger problem down into smaller parts (Säljö, 120). In fact, over-caring can make it difficult for the student to stay active and increase their sense of dependence (Lindqvist, 129).   The teacher knew how to prioritise, bring focus and encourage. One challenge at a time, the teacher helped us move forward in our studies. He encouraged and supported us whenever we needed. Developing Guidance Skills is a Part of Strategy Implementation at Metropolia  Metropolia's strategy 2021–2030 emphasises eg. respect for humanity and support for continuous learning. In addition, Metropolia's values – openness, community, high quality and expertise – are the core pillars of good guidance.  One of the goals in the student-driven guidance model is to enable the teacher and the student to meet each other honestly and intentionally. This kind of encounter requires time, attention and respect – which cannot take place if the student is only a part of a faceless student mass for the teacher. Genuine encounters require an open and confidential atmosphere. All members of the higher education community, both students and all staff, are responsible for creating and maintaining it.  We all have what it takes to be a good instructor. Often the tiniest consideration is enough: a smile and a sincere question “How are you?” can give the student the experience of being seen and heard. A good instructor is not expected to be perfect or to apply a particular top-down guidance role; the personal approaches to guidance are a richness!  Teachers enthusiasm inspired me. No hyping or fake pushing but a lot of work! You can talk to a teacher about things by the real names without interfering with issues of prestige and status. Authors Ulla Forsström, Paula Lindqvist, Mari Rupponen, Raisa Varsta, Anne Ojala-Soini and Anne-Mari Raivio are members of Metropolia's steering development group. The development of the learner-driven guidance model started in 2020, and the aim is to complete and use the model during 2021. The model's core idea is summed up in our service promise:   You will receive appropriate guidance on your own study path in a way that suits different situations and at the right time. Appreciating and interactive guidance supports your learning and goals at different stages of life.  Sources Freese, Pekka 2021: Aktiivinen kuuntelu – Psykologi kertoo miksi, mitä ja miten. Read 22.4.2021. Hietanen, Jonne O.; Peltola, Mikko J. & Hietanen, Jari K. 2020: Psychophysiological responses to eye contact in a live interaction and in video call (Wiley Online Library). Read 22.4.2021. Lindqvist, Martti 2016: Auttajan varjo. Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu. Mattila, Antti S. 2011: Näkökulman vaihtamisen taito. WSOY, in co-operation Bonnier Books Finland. Printed in the EU. Metropolian strategia 2021-2030. Onnismaa, J. 2007: Ohjaus- ja neuvontatyö: Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeamus Helsinki University Press. Raivio, Anne-Mari 2021: Voimavaraistava kohtaaminen – myös verkossa! In Varsta, R.; Raivio, A. & Ruotsalainen, T. (Eds.): Kohtaatko ihmisiä uralla? Voimavaraistava ohjausote (Theseus). 21–31. Metropolia Univeristy of Applied Sciences, Helsinki. Read 22.4.2021. Ruutu, Sirkku 2020: Coachin työkalupakki. Alma Talent Oy, Balto Print, Lithuania. Säljö, Roger 2004: Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma. WSOY, WS Bookwell, Juva. Watts A.G. & Van Esbroeck R. 1998: New Skills for New Futures. Higher Education Guidance and Councelling Services in the European Union. Fedora: VubPress.   Lue tämä blogikirjoitus suomeksi: Mistä on hyvät ohjaajat tehty?

Trust as a transversal skill
2.5.2022 Uudistuva sosiaalialan osaaminen
Team members who trust one another can better communicate and coordinate behaviors, given their openness, familiarity, and reliability. (1)  Meaning of trust in multi- and interprofessional social and health care teamwork is essential, to understand and create a more balanced and emotional, sustainable working environment. In trusting the working environment, people feel safety (2). It increases satisfaction and involvement in work. There are two different approaches to trust from an individual’s point of view: Affective trustis based on interpersonal dynamics like co-identification and familiarity. It is also often emotional, such as offering feelings like becoming understood or believing in others’ goodwill. In contrast, Cognitive trust is based on people’s competence and predictability. (1). Both of them are needed to recognize and create a trusting working environment. Especially in multi- and interprofessional teams this needs to be taken into account, because team members’ professional backgrounds and approaches can be different from each other. However, it is important to remember that trust is a very multilateral/multifaceted phenomenon, and it has been traditionally approached as a part of social capital (3, 4, 5). At work, its complicated and systematic nature is relevant to be recognized and remembered; even when approached from an individual point of view or as a skill. Trust as a skill Trust is often defined as a ‘phenomenon,’ ‘value,’ attitude’, or ‘emotion’, but in this text, we want to approach it as a ‘skill’ in a professional context. By that, we mean that it can be approached as a skill to improve trusting relationships between professionals, within professional networks and with a client/patient. According to European Qualifications Framework, EQF (6), skills refer to the ability to apply knowledge and to use expertise to complete tasks and solve problems. In the context of EQF, skills are described as cognitive (e.g., involving the use of logical, intuitive, and creative thinking) or practical (e.g., involving manual dexterity and the use of methods, materials, tools, and instruments). Trust – as a skill – can be located to soft skills or transversal skills. Transversal skills are transferable skills from one field to another. Transversal skills can be taught and learned (7). Trust can be seen to be part of interpersonal/social & emotional skills (Pedagogical Framework in ITSHEC project 2022). Trust in everyday professional practice Interaction and collaboration between people in small everyday practices can be very makeable for people. They can strengthen the feeling of respect, belonging and feeling of welcoming. For instance, neuroscientist Paul Zak (8) has shown in his studies that “when someone shows you trust, a feel-good jolt of oxytocin surges through your brain and triggers you to reciprocate”. According to that, there is a strong link between trust and overall health and psychosocial well-being (9). This is one of the reasons why trust should be approached also from a pedagogical point of view, as a skill. Trust, as a skill, can express itself in the following ways in everyday practices as an ability to: open a dialogue keep timetables and promises (even with insignificant matters) behave predictably express goodwill to other outline shared goals, benefits, and risks set professional boundaries without losing kindness and caring attitude cooperate with others and to take account of various emotions in various contexts improve non-discriminatory atmosphere show interpersonal and social-emotional skills. However, even if trust has often been approached as individual’s characteristics (or skills), attention needs also be paid to cultural trust propensity. In other words, it characterizes how willingly people trust each other in different cultures (10). Feeling of trust makes people happier with their lives (8). The skills of building trust are reflected in everyday interaction (11). Changing working environments and trust In global online work, employees evaluate reliability of a new person based on their speech, behavior, and perceived emotional state (12). For instance, ad hoc or project-specific organizations also need a climate of trust (swift trust). Then there is not so much time to build trust (13). In addition, virtual work can disturb quantity of interaction, but also the quality of engagement. Especially when a team is geographically dispersed, the number of modes of communication is limited. (1). Moreover, from supervisors’ point of view trust is traceable to reciprocity, open interaction, common goal and commitment, mutual respect, predictability, and security (14). We need to pay more attention to understanding working conditions and different working environments behind trusting environments. Trust is not just a phenomenon, but it can also be seen as a transversal skill, which can be learned and developed. It demands from people awareness and willingness to self-reflection and open feedback. Trust and kindness are mutually flourishing and empowering. In a trusting relationship, the starting point is optimistic and hopeful, rather than always expecting the worst, suspecting, or fearing failures. In ITSHEC project, we will improve awareness of trust as a professional skill, as part of transversal skills. Lack of trust makes everyday life more difficult, unpredictable, and demanding. We need professional social and health care services to improve and strengthen people’s lives. Trustworthy professionals actualize a human-centered approach. Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is ”Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. The article has been published earlier in Tikissä-blog of Metropolia University of Applied Sciences  References Dinh, J. V., Reyes, D.L., Kayga L., Lindgren C., Feitosa & Salas, E. (2021),Developing team trust: Leader insights for virtual settings, Organizational Dynamics, 50, (1). Edmondson, A.C. & Zhike, L. (2014), Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct.Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 1:23-43. Coleman, J. S. (1988), “Social Capital in the Creation of Human Capital”, American Journal of Sociology, Vol. 94, Supplement, pp. 95 – 130. Putnam, R.D. (1993), “Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy”, Princeton: Princeton University Press. Putnam, R.D. (2000), “Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community”, New York, Simon & Schuster. Framework and the Framework for Qualifications of the European Higher Education Area (2018), The Finnish National Agency for Education. The National Coordination Point for the European Qualifications Framework. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto.  Zak, P.J. (2017), Trust Factor: The Science of Creating High-Performance Companies Hardcover – Illustrated, January 1, 2017 The Neuroscience of Trust (hbr.org) Martikainen P., Bartley M & Lahelma, E. (2002), Psychosocial determinants of health in social epidemiology, International Journal of Epidemiology, Volume 31, Issue 6, December 2002, Pages 1091–1093 Mansour, J. & Zaheer, A. (2021), The Geography of Trust: Building Trust in Global Teams, Organizational Dynamics, Vo. 50, (2) Savolainen, T. (2016), Luottamus digijohtamisen voimavara ja taitohaaste. Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018 (PDF). Salmivaara, V., Martela, F. & Heikkilä, J.-P. (2020), Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana.(39), 3,(2020): Hallinnon Tutkimus, 188-204. Raatikainen, E. (2021), Esimiesten näkemyksiä hyvästä työarjesta ja luottamuksellisesta työilmapiiristä, 34-50. Teoksessa Helminen, H, (toim) 2021. Nuoret ja työn merkitys. IT- ja sote alojen vastavalmistuneiden työhön sitoutuminen (tsr.fi).Haaga-Helian julkaisut 1/2021.  

Changing Circumstances: Accessing Resources for Years to Come for Immigrants, Entrepreneurs & Immigrant Entrepreneurs

 placeholder-image
27.9.2024 Various Variables
No matter how long you spend in Finland, there will always be new experiences. It is a very similar situation for new entrepreneurs. New situations need new information and solutions. Having lived in Finland for almost  20 years, I know that there are still things that come up where I have absolutely no idea what to do. What I have learned in all these years, is where to start looking for the answer. In the information age, this is one of the most important skills you can have. We don’t need to know all the information at once; in fact, we wouldn’t be able to process all the information even if we heard it. A lot of things are unnecessary until they are necessary. If you arrive in country as a single, independent student, you don’t need to understand the daycare system, and in entrepreneurship, understanding how to take a company internationally is not the first thing you will learn in your entrepreneurial journey. This is the same situation for immigrants and entrepreneurs all over the world. Whole-life Events Just like integration, entrepreneurship is a whole-life event. As an immigrant, no matter what you are doing to subsidise your life, this means two things: You will be creating a whole life for you and your family – not just the hours you study at an institution or work at a job. You will spend your whole life integrating.And in parallel, as an entrepreneur, your time is now not bought by an employer but can now take far more of your daily time to create. You are only stopped by the limits that you impose on yourself. As every new challenge comes your way, you will need to figure out how to address it. Some of the challenges you might find yourself facing as an immigrant are: finding housing accessing healthcare services searching for jobs becoming an entrepreneur finding ways to spend your leisure time learning Finnish or Swedish dealing with emergencies finding and completing further education understanding the primary education system As an entrepreneur, you are seeking help with: concepting an idea testing your ideas learning new software learning how to understand your potential market and customers building a customer base designing and re-designing offers building a website understanding how to utilise different social media channels for selling and brand building accounting deciding which tasks to delegate and which services to buy from others AS previously stated, no one resource will help you in all these situations, understanding where to find these resources that can help you with all of these questions is a very big step in the right direction. Support During Studies When you come to Finland as a student, there is a good chance that you have come alone, and you are ready for all kinds of adventures. You will also be lucky enough to have a general support system that the institution provides. This is great and it can really help you to settle in and find your feet. Then you graduate, a celebratory event which also means big changes in your life. When you are a student there are many services that you do not need to seek outside the institution. It is possible that as an alumnus, you can access certain institutional services, so make sure that you check with your former institution to see what is still accessible for both your immigrant journey and your entrepreneurial one. Staying in Finland After Studying Once you have finished your education, you may be looking for a more permanent job (possibly different than the one you have done while at school if you have been working) or to expand on any entrepreneurial thoughts you may have had during your studies. These, again, are slightly different sets of skills and resources that you will need. A good place to find both information about your new situation in life and even entrepreneurship is the Newcomer’s Guide (pdf) produced by the Cities of Helsinki, Espoo, and Vantaa. The label ‘Newcomer’ is too narrow, in my opinion, for the information that it contains. You definitely need some of this information when you first arrive, but it is helpful to refer to the guide at different stages of your life in Finland. The Newcomer’s Guide also has advice on where to look for different kinds of employment, including entrepreneurship and a review of the startup ecosystem. Being gainfully employed is a huge part of many people’s integration. Sometimes that requires you to start your own company. There is a whole ecosystem in the capital area for this and the guide helps to explain it. In the near future, there will also be an online service that Metropolia UAS and the City of Helsinki are currently developing  that will help aspiring or budding entrepreneurs to find the right path through their entrepreneurial journey. In order to further your understanding of what is currently available to you as an entrepreneur, you can read my previous Various Variables blog post Entrepreneurship – Using Your Skills in Different Ways and this previous blog post by Vejay Nair & Marika Antikainen. My own experience For myself, I reflected on what contexts I have inhabited during these past 20 years in Finland. I have been: a single exchange student (with no dependents) a married person (to a Finn) a degree student a married parent a divorced single parent an unemployed spouse an unemployed single parent a full-time entrepreneur a part-time entrepreneur a temporary employee a full-time employee. It has been quite a journey, but it is one that has new challenges at every bullet point. This diversity and length of experience is also the reason that I feel that I have some insight that can help to guide people in finding the right resources at the right time. All of the situations above have taught me the value of being open and asking for help. Continue To Be Open The common skill that I have cultivated the most being an immigrant and an entrepreneur is to ask for help in order to understand new things. Life is full of things that do not make sense, are just outside of our current skill set, or we need a little time to learn. YouTube videos are a deep resource to anyone who wants to do something new. But outside of online resources, you can ask real people for help to find what you need. Not everyone will be able to help you, but every time you ask, you get a tiny bit closer to the answer. Even if it is just eliminating what is not the answer.