Innovaatiopodcasteja tekemässä

2.3.2023
Juha Järvinen
http://Kolme%20henkilöä%20istuu%20rinnakkain%20työpöydän%20äärellä,%20katsovat%20keskimmäisen%20edessä%20avoinna%20olevan%20läppärin%20ruutua.

Kuva: Marjaana Malkamäki / KEKSI

Kammiossaan tyytyväisenä häärivä tutkija, kehittäjä tai asiantuntija ei ole ulkomaailmalle olemassa. Syrjässä pysyminen voi olla oma valinta. Mikäli haluaa, että työn hedelmät päätyvät hyötykäyttöön, asiantuntijan on julkaistava tuloksia. Perinteisesti tämä on tarkoittanut tuloksista kirjoitettujen artikkelien tarjoamista tieteellisiin lehtiin ja painettuihin teoksiin. Kuitenkin, mitä arvovaltaisempiin julkaisuihin tutkija halajaa, sitä kovempaa kilpailu on, ja sitä hitaampia tiedon julkaisemisen prosessit ovat. Kaikkea korkeakoulussa syntyvää osaamista ei tarvitse viestiä akateemisia kanavia pitkin. Tässä kirjoituksessa kerron, minkälaista on kehittää podcast-sarjaa innovaatiotoiminnalle.

Tiedon jakaminen eri alustoilla palvelee erilaisia yleisöjä

Digitaaliset työkalut ja alustat ovat luoneet uusia mahdollisuuksia saada julki kehittämistuloksia, esitellä osaamista tai kertoa erilaisista yhteistyömuodoista. Tällaiset välineet ovat käteviä tilanteissa, joissa tavanomaiset julkaisutavat tai sisällön vertaisarviointi eivät ole tarkoituksenmukaisia.

Podcastit, eli verkossa kuunneltavissa olevat ohjelmat ja ohjelmasarjat, ovat vähitellen syrjäyttämässä perinteisempiä medioita, jopa kokonaisia radiokanavia.

Podcastien tuottaminen on periaatteessa helppoa: käsikirjoituksen lisäksi tarvitaan vain jokin äänentallennusväline. Jakeleminen taas on erilaisten alustojen, kuten Spotifyn tai Youtuben kautta vaivatonta ja nopeaa. Puhevirtaa ja viihteellistä sisältöä voi olla helppoakin tuottaa. Mutta mitä pitää ottaa huomioon, kun sisällön on tarkoitus informoida tarjolla olevista korkeakoulun yhteistyömuodoista, kuten innovaatioprojekteina toteutettavista, monialaisista opinnoista?

Selkeä viesti ei sisällä korkeakoulujargonia

Vanha sanonta ”ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu”, kuvaa nasevasti, miten jonkin asian parissa paljon tekevä tuo mielenkiintonsa kohteena olevan asian mielellään keskusteluihin mukaan. Innovaatioiden kanssa toimiva mielellään johdattaa keskustelua innovaatiotoimintaan.

Asiantuntijan osaaminen saattaa olla huippuluokkaa, mutta samalla hän voi olla tekemisissään niin syvällä, että asian tiivistäminen voi olla haasteellista. Ulkopuolisille viestittäessä on tärkeää olla selkeä. Voi olla haastavaa huolehtia siitä, etteivät asiasisällöt hämärry.

Innovaatiopodcast tukee työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä

Metropolian monialaiset innovaatio-opintojaksot eli MINNOt tuovat yhteen eri tutkintojen opiskelijoita ratkaisemaan yritysten ja muiden organisaatioiden esittämiä kysymyksiä ja haasteita. Jokainen Metropolian perustutkinto-opiskelija osallistuu Innovaatioprojektiin opintojensa aikana. Onnistuneesta projektista voi aueta polku myös opiskelijan omaan yrittäjyyteen. Metropolian Turbiini-kampushautomo eli inkubaattoritoiminta tarjoaa MINNO-lähtöisille yritysideoille ponnahduslaudan.

MINNO-toiminta on oppimistoimintaa, mutta myös työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä. Vaikka MINNO ei ole maksullista palvelutoimintaa, se on yksi Metropolian kumppaneille ja sellaisiksi kaavailluille tarjottava palvelu.

MINNO on esimerkki siitä, miten tehokasta eri alojen opiskelijoiden yhteen tuominen ja ajattelun potentiaalin valjastaminen visaistenkin ongelmien ratkaisuun parhaimmillaan olla. 

Onnistuessaan MINNO toimii myös hyvänä alkuna mahdolliselle syvemmälle yhteistyölle työelämän ja oppilaitoksen välillä. Jotta projekti voi onnistua, sen pitää olla tuotteena kunnossa. Ennen kuin MINNO-projektissa päästään alkuun, kumppanille viestittävän sisällön pitää olla ymmärrettävä. Yleisimpiä kysymyksiä, joita minulle on kuluneiden vuosien aikana käymissäni kymmenissä keskusteluissa mahdollisten MINNO-kumppaneiden kanssa esitetty, ovat olleet 

  • Sopiiko esittämämme haaste tähän projektiin? 
  • Mitä yhteistyö edellyttää yritykseltämme; pitääkö meidän itse osallistua jotenkin? 
  • Millainen on aikataulu ja milloin on valmista? 
  • Millaista lopputulosta voimme odottaa? 
  • Maksaako MINNO jotakin? 

Kysymykset ovat sellaisia, että ne voivat helposti jäädä MINNO-projektin tilaajan kanssa syvemmin käsittelemättä, koska ne ovat asian kanssa työskentelevien mielestä ehkä itsestäänselvyyksiä.

Kehittelemmekin nyt Innovaatiopodcastia, jossa kysymme esimerkiksi

  • Miten MINNO ja Metropolian Turbiini-kampusinkubaattorin välistä synergiaa voitaisiin vahvistaa?
  • Miten opiskelijatiimit voivat paremmin hyödyntää projekteissa syntyneitä tuloksia esimerkiksi oman yritystoimintansa lähtökohtana?
  • Miten teemme MINNO-projektien hyödyt työelämälle entistä selkeämmiksi
  • Miten mahdollistamme uusia kumppanuuksia Metropolian kanssa?  

Innovaatiopodcastin ensisijaisena tavoitteena on olla selkeä ja informatiivinen. Sanoman tulee olla niin kirkas, että podcastin kuuntelija voi ilman aiempia taustatietoja vaikkapa innostua hahmottelemaan omaa projektihaastettaan Metropolialle.

Kirjoittaja

Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

asiantuntija Innovaatioprojekti innovaatiot minno podcast Turbiini työelämä viestintä

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Menneisyyttä tarkastellen, tulevaisuuteen tähyillen – asiantuntija kirjoittajana

 http://Kipinöitä%20pimeydessä
2.12.2024 Tikissä
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää?   Mistä aiheet tulevat?  TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa.  Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa?   Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä.  Kolme toistuvaa teemaa Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin.   Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan. Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä.  Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä. Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024!  Kirjoittaja  Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. 

Kaikki keinot käyttöön työllistymisen haasteisiin – ajatuksia SMART-mallista
26.11.2024 Tikissä
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi. Eikö työllistyminen olekaan projekti? Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä. Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound). Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje. Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’. Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”. SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta. Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina. Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole. Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista. Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan. Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan. Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius. Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan. Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana. Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella. SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa. Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen. Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan. Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn. Kirjoittaja Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.

Voiko hanke olla startup?
22.11.2024 Tikissä
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta? Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO). Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa. Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet.   Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa. Rahoitus on onnistumisen edellytys Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan. Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin. Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi. Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä. Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön. Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin. Eroja, onko niitä? Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa. Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan. Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä.   On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava. Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten lean canvas UVP eli ainutkertainen arvolupaus traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa hissipuhe 90 päivän sykli. Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

Kiinnostavatko onnistunut etäkotihoito tai viestintä ja vaikuttaminen sosiaalialalla? Tulossa marraskuussa kaksi kiinnostavaa webinaaria
19.10.2023 Geroblogi
Näkymätön näkyväksi – viestintä ja vaikuttaminen sosiaalialalla -webinaari 9.11.2023 Kuinka toteuttaa yhteiskunnallisesti vaikuttavaa viestintää? Millä keinoin tuoda asiakkaan ääni kuuluviin? Jos nämä ovat kysymyksiä, joita joudut työssäsi pohtimaan, tule kuuntelemaan viestinnän ja vaikuttamisen asiantuntijoita, jotka kertovat keinoistaan toteuttaa vaikuttavaa viestintää. Tapahtumassa pääset myös kuuntelemaan, kuinka monin eri tavoin Metropolian sosiaalialan (YAMK) opiskelijat ovat toteuttaneet viestintää omissa opinnoissaan ja työympäristöissään. Webinaari järjestetään 9.11.2023 klo 13.00–15.45. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu webinaariin Metropolian Tapahtumat-sivulta. Onnistunut etäkotihoito -webinaari 30.11.2023 Uudet digitaaliset innovaatiot ovat tuoneet sote-alan palveluorganisaatioiden työ- ja toimintatapoihin muutospaineita. Digitaaliseen kuva- ja ääniyhteyteen perustuvaa hoivapalvelua toteutetaan ikääntyneiden kotihoidossa jo laajalti. Millaista on onnistunut virtuaalivälitteinen kotihoito? Mikä on oleellista etäkotihoidon johtamisessa? Miten etäkotihoidossa varmistetaan henkilöstön työhyvinvointi? Kotihoidon etähoito työntekijöiden hyvinvoinnin ja johtamisen näkökulmasta -tutkimushankkeessa on tutkittu työhyvinvoinnin ja tulevaisuuden osaamisen vaatimuksia ikääntyneiden kotihoidon asiakastyössä. Hankkeessa on haastateltu Espoon, Turun, Seinäjoen, Uudenkaupungin ja Keski-Satakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän kotihoidon henkilöstöä ja esimiehiä. Tervetuloa kuulemaan hankkeen tuloksia sekä keskustelemaan etäkotihoidon tulevaisuudesta webinaarissa torstaina 30.11.2023 klo 13.00–15.30. Tilaisuudessa esitellään toimintaohjeita, jotka hankkeessa on laadittu tukemaan onnistuneen etäkotihoidon toteuttamista ja johtamista työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimushankkeen toteuttajia ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Webinaari on samalla hankkeen päätöstilaisuus. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu webinaariin Metropolian Tapahtumat-sivulta.   Tiedote: Marianne Roivas, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Opiskelijoiden kanssa kohti HyMy-kylän etävastaanottopalveluja
15.2.2023 Sotemuotoilijat
Terveydenhuollon etäpalveluilla tarkoitetaan tilanteita, joissa “potilaan tutkiminen, diagnostiikka, tarkkailu, seuranta, hoitaminen, hoitoon liittyvät päätökset tai suositukset perustuvat esim. videon välityksellä verkossa tai älypuhelimella välitettyihin tietoihin ja dokumentteihin” (Valvira 2022).   Terveydenhuollon etäpalvelujen ja digitaalisten palveluratkaisujen kehittämistä on vauhdittanut kaikkia toimialoja koskeva digitalisaatio. Etäpalveluja kehitetään kiihtyvällä tahdilla niin yksityisellä, julkisella kuin kolmannellakin sektorilla. Kehittämisen ajurina toimivat sekä tasapuolisesti saavutettavissa oleva palvelutarjonta että lisääntynyt kysyntä, johon yhtenä syynä voi nähdä älylaitteiden lisääntynen käytön.  Tällä hetkellä yli 90 % suomalaisista 16–64-vuotiaista omistaa ja käyttää älylaitetta arjen toiminnoissaan (SVT 2021), miksei siis myös etävastaanottopalvelujen hyödyntämiseen.   Etävastaanottopalvelujen kehittämistä voi tehdä monella tavalla, esimerkiksi hyödyntämällä palvelumuotoilun ja muotoiluajattelun menetelmiä. Näitä tapoja avaamme tässä Hymy-kylän etävastaanoton kehittämistä käsittelevässä tekstissä.   Palvelumuotoilun periaatteet kehittämisen perustana  Yksi etänä toteutettavien palvelujen kehittämistrendi on palvelumuotoilun menetelmien hyödyntäminen. Niillä tähdätään palvelujen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja kehittämiseen yksittäisten prosessien kehittämisen sijaan. Palvelumuotoilulle ominaista on ennakoiva, tavoitteellinen ja käyttäjälähtöinen toiminta, joka samanaikaisesti vastaa sekä asiakkaan tarpeisiin ja odotuksiin että palveluntarjoajan liiketoiminnallisiin tavoitteisiin. Keskeistä kehittämisessä on muun muassa  laajojen kokonaisuuksien jakaminen pienempiin osa-alueisiin,   asiakasymmärryksen korostaminen eli mitä asiakas oikeasti hyötyy,  toimivien ratkaisujen yhteistoiminnallinen kehittäminen,  kehittämisen iteratiivisuus eli kehittämistoimien toistaminen niin kauan, kunnes laatu ja lopputulos ovat tavoitetasolla   käytännönläheisten työskentelymenetelmien ja   visuaalisuuden hyödyntäminen.  Palvelumuotoilu on samalla sekä ajattelutapa että prosessi- ja työkaluvalikoima. (Tuulaniemi 2011 & Ahonen 2019.)   HyMy-kylän etäohjauksen pilotti  Kohti etäpalveluja ollaan menossa myös Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylän hyvinvointi- ja terveyspalveluissa. Siellä etäkuntoutusta ja -ohjausta pilotoitiin keväällä 2021, kun koronaviruspandemia sulki korkeakoulun oppimisyksikköjä, joissa opintoihin liittyvää ohjattua harjoittelua tehtiin. Ohjauspilotti toteutettiin sekä pienryhmille että yksittäisille henkilöille suunnattujen etäpalvelujen muodossa, ja niitä tarjosi pieni joukko fysioterapian, osteopatian, sosiaalialan, terveydenhoitotyön ja toimintaterapian tutkinnoista.  Pilotin aikana ohjausta järjestäneille opiskelijoille etäohjaustilanteita kertyi yhdestä kymmeneen.   Pilotista kerättiin palautetta sekä opiskelijoilta, opettajilta että ohjaajilta. Palautteesta kävi ilmi, että ohjaustilanteiden koettiin kulkevan pääosin sujuvasti, kaksisuuntaisen interaktion merkitys korostui ja esimerkiksi videokuvayhteyttä vuorovaikutuksen osapuolien välillä pidettiin hyvin tärkeänä. Lisäksi opiskelijat nostivat palautteessaan esiin toiveen etäpalveluosaamisen kartuttamisesta jo opintojen aikana. Etäpalvelujen hyödyntämiseen liittyykin monia eri näkökulmia: teknisestä osaamisesta verkkovälitteisen vuorovaikutuksen osaamiseen. Opiskelijalle tärkeää on muun muassa  teknologiaosaamisen vahvistaminen, kuten esimerkiksi etäviestintävälineiden ja verkkokokousjärjestelmien käyttö,  etäasiakaspalvelu- ja vuorovaikutusosaaminen valituissa kanavissa.  Teknisen osaamisen lisäksi erityisesti vaikuttava vuorovaikutus etäyhteydellä toteutettuna edellyttää käyttäjältään uudenlaisia asenteita, ajattelun ja kohtaamisen tapoja (Meriläinen, Miettunen & Paalasmaa 2022). Riittävä etäasiakaspalveluosaaminen muodostaa pohjan laadukkaille ja turvallisille palveluille.   Palvelujen tarjoajien lisäksi myös palvelujen käyttäjillä tulisi olla oikeanlaiset välineet, riittävä osaaminen ja halukkuus osallistua etäpalveluihin.  Videoyhteyden avulla tarjotut etäpalvelut ovat tutkitusti lisänneet käyttäjien tyytyväisyyttä verrattuna pelkästään puhelimitse annettavaan ohjaukseen (Rush ym. 2021), ja niiden määrä onkin viime vuosina merkittävästi lisääntynyt (Kyytsönen ym. 2021).   Etäpalvelujen innovointia HyMy-kylässä  Pilotin jatkeeksi keväällä 2022 Metropoliassa toteutettiin monialainen innovaatioprojekti (Minno), jossa jatkettiin etävastaanottopalvelun ideointia ja innovointia opiskelijalähtöisesti. Projektin tavoitteena oli tuottaa työkaluja opiskelijoiden etävastaanottotyön tueksi. Kehittäjäkumppanina toimi KunTo-tiimi (Kuntoutuminen ja toimintakyky), jonka fokuksessa on HyMy-kylässä toimivien opiskelijoiden kuntoutusosaamisen vahvistuminen tutkimus- ja kehittämistoiminnan avulla. Innovaatioprojektiin osallistui monialainen ryhmä bioanalyytikko-, röntgenhoitaja-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoita.   Innovaatioprojektin aluksi opiskelijat määrittivät projektilleen kaksi kehittämiskohdetta:   oppimista tukevan asiakaspalautteen kehittäminen ja  etävastaanottotyötä tukevat tarkistuslistat.   Yhteisten kehittämiskohteiden määrittämisen jälkeen työskentely eteni vaiheittain palvelumuotoilun menetelmiä soveltaen. Yksinkertaistettuna palvelua voidaan kehittää esimerkiksi seuraavien vaiheiden kautta: määritä, tutki, ideoi, prototypoi, testaa, kehitä ja toimita. Tässä innovaatioprojektissa palvelumuotoilun prosessia hyödynnettiin soveltaen.   Tutkimus- ja ideointivaihessa opiskelijat tutustuivat aiheeseen tutkitun tiedon avulla ja ideoivat erilaisia kehittämisen vaihtoehtoja. Opiskelijat tekivät toimintaympäristön kartoitusta ja keräsivät tietoa kehittämisen kohteena olevista teemoista. Määritettyjen kehittämiskohteiden osalta toinen ryhmä pohti oppimista tukevan asiakaspalautteen ja palautekyselyjen kehittämisen oleellisia asioita, kuten palautteen sisältöä ja toteutustapoja.   Toinen ryhmä työsti ajatusta, miten opiskelija osaisi valmistautua etävastaanottoon, suoriutua etävastaanotosta ja tehdä tarvittavat tehtävät vastaanottotilanteen jälkeen ja minkälaisia työvälineitä tuekseen tarvitsisi. Ideointivaiheessa päädyttiin kehittämään tarkistuslistoja työskentelyn tueksi, ja niiden kehittämisessä huomioitiin opiskelijaan, asiakkaaseen, tiloihin ja tekniikkaan liittyviä tekijöitä. Tarkistuslistat ovat olleet terveydenhuollossa käytössä pitkään, ja niiden avulla pyritään minimoimaan riskien aiheuttajia, lisäämään asiakasturvallisuutta sekä tunnetta, että etävastaanoton järjestelyistä olisi asiakkaalle ja opiskelijalle mahdollisimman vähän haittaa. (Blomgren & Pauniaho 2014.)  Tässä vaiheessa asiakkaiden ja palvelutarpeiden ymmärtäminen lisää todennäköisyyttä, että kehitetty palvelu vastaa käyttäjien todellisia tarpeita. Vaiheen lopuksi alustavat ideat esiteltiin HyMy-kylän kehittäjäkumppaneille, jotka myös hyväksyivät ne jatkotyöstöön. Tässä vaiheessa tehtiin myös projektisuunnitelma, joka auttoi hahmottamaan innovaatioprojektin kokonaisuutta.   Prototypointi- ja testausvaiheessa tuotettiin erilaisia vaihtoehtoja eli prototyyppejä asiakaspalautteista ja tarkistuslistoista. Testausta tehtiin iteratiivisissa sykleissä, jolla tarkoitetaan erilaisten vaihtoehtojen tai mallien toistamista, kunnes saadaan riittävän hyvä tulos. Prototyypit visualisoivat vaihtoehtoisia lopputuotoksia ennen lopullista julkaisua.   Tässä vaiheessa asiakaspalautteesta tuotettiin prototyyppejä, jotka voivat olla esimerkiksi sovellusten visuaalisia malleja eli mockupeja (kuva 1). Vaihtoehtoisissa prototyypeissä otettiin huomioon mm.   millainen palaute olisi opiskelijan oppimiselle arvokasta  minkälainen vastaustapa olisi asiakkaalle helppo  voisiko palautetta antaa useammalla eri tavalla ja  voisiko asiakas valita itselleen sopivan palautteenantotavan?  [caption id="attachment_1385" align="alignnone" width="435"] Kuva 1. Esimerkkinäkymiä puhelimitse lähetettävästä palautekyselystä.[/caption] Lisäksi tässä vaiheessa koottiin etävastaanottotyötä tekevälle opiskelijalle ennen – aikana – jälkeen-tarkistuslistat. Ennen vastaanottotilannetta keskiöön nostettiin tilaratkaisuihin, tekniikkaan, asiakastapaukseen ja opiskelijaan liittyviä tekijöitä. Etävastaanoton aikana hyödynnettävään listaan nostettiin asiakkaan kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja viestintään, kirjaamiseen, yhteenvetoon ja vastaanoton lopettamiseen liittyviä asioita. Etävastaanoton jälkeen noudatettavaan listaan huomioitiin laitteistoon, ympäristöön ja opiskelijan toimintaa liittyviä asioita. Lisäksi tehtiin yksi lista ongelmatilanteita varten (kuva 2).   [caption id="attachment_1386" align="alignnone" width="626"] Kuva 2. Esimerkkejä etävastaanottotyötä tukevista tarkistuslistoista.[/caption] Kehitä ja toimita -vaiheessa asiakaspalautteen kehittämisessä päädyttiin kolmeen vaihtoehtoiseen palautteenantotapaan, jotka olivat: välitön suullinen palaute etäohjauksen jälkeen, sähköinen palaute sähköpostitse tai palautekysely puhelimitse.    Projektissa tuotetut tarkistuslistat viimeisteltiin ja liitettiin osaksi opiskelijoiden perehdytysmateriaali HyMy-kylässä.    Kirjoittajat  Mirka Peththahandi on osteopatian lehtori (osteopaatti YAMK) Metropoliassa ja toiminut pitkään HyMy-kylässä harjoitteluohjaajana. Hän on ollut mukana useissa HyMy-kylän toimintoja kehittävissä innovaatioprojekteissa ja innostuu herkästi ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisestä.  Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, uusien hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä.    Lähteet  Ahonen, A., Elo, A., Hurskainen, E., Huuskonen, V., Kilpinen, A., Nummila, K., Takala, N., Virtanen, T. & Vuorisalmi, T.  2022. Tarkistuslistat opiskelijalle. Innovaatioprojekti HyMy-kylän etävastaanottoon työkaluja opiskelijalle. Julkaisematon raportti. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Ahonen, A. 2019. Palvelumuotoilu Sotessa. Palvelumuotoilun käsikirja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Muutoksen voima Palvelumuotoilu SOTETM. Rihto Oy: Leppävesi.   Annanolli, J., Jauhiainen, U., Jokinen, C., Mukku, S., Mustonen, M. & Tuuri, J. 2022. Palautekyselyvaihtoehdot. Innovaatioprojekti HyMy-kylän etävastaanottoon työkaluja opiskelijalle. Julkaisematon raportti. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Blomgren, K. & Pauniaho, S-L. 2014. Terveydenhuollon tarkistuslistat.  Potilasturvallisuuden perusteet. E-kirja Duodecim Oppiportti..   Kyytsönen, M., Vehko, T., Jormanainen, V., Aalto, A-M. & Mölläri, K. 2021. THL.  Terveydenhuollon etäasioinnin trendit 2013-2020 Avohilmon aineistossa.   Komssi, Titta & Peththahandi, Mirka 2021. Etäohjauksessa syntyy onnistumista ja oppimista – Oppeja HyMy-kylästä, osa 3. Hiiltä ja timanttia. Metropolian Blogit.  Meriläinen, J., Miettunen, H. & Paalasmaa, P. 2022. Empatiaa hybridisti. Teoksessa: Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.) Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 95.   Rush, KL., Seaton, C., Li, E, Oelke, ND & Pesut, B. 2021. Rural use of health service and telemedicine during COVID-19: The role of access and eHealth literacy. Health Informatics Journal 27 (2).   STM. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön linjaus terveydenhuollossa annettavista etäpalveluista.    SVT. Suomen virallinen tilasto 2021. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö, liitetaulukko 13. Helsinki: Tilastokeskus.  Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy.   Valvira 2022. Potilaille annettavat terveydenhuollon etäpalvelut. Viitattu 8.2.2023. 

Työelämälähtöisyyttä, palvelumuotoilua ja itsensä ylittämistä koronakeväänä
4.9.2020 Masterminds - Maisteriainesta
Kun ammattilaiset jatkavat opintojaan YAMK-tutkinnossa, opinnoissa tartutaan käytännön työelämän haasteisiin ja ratkotaan niitä yhteistyössä. Ryhmässä jokaisen vahvuuksille on käyttöä ja erilaisuus nähdään vahvuutena. Työelämän kehittäminen on opinnoissa keskeistä ja kaikkea aiemmin opittua hyödynnetään opinnoissa. Ryhmässä innostus ja innovatiivisuus lisääntyvät. Opinnot valmistavat meitä tarttumaan uusiin haasteisiin ja etenemään työurallamme. “Pilvipalveluissa ryhmätöiden teko sujuu joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta”. Mitä seuraa kun viisi erilaista aikuisopiskelijaa tapaavat Metropoliassa? He lyöttäytyvät yhteen ja nimeävät WhatsApp -ryhmänsä Kriisiryhmäksi. Ryhmää yhdistää innostus, ilon kautta tekeminen sekä palava halu opiskelemiseen ja työelämässä etenemiseen. Kriisiryhmä on hyödyntänyt ryhmäläisten erilaisuutta ja vahvuuksia. Jokaisen osaamiselle on löytynyt käyttöä. Meitä ei edes koronakevät hidastanut - päinvastoin! Etäkokoontumisista tuli osa arkea. Niiden avulla saimme tehtävät valmiiksi ja viimeistellyksi ajallaan. Nykyteknologia mahdollistaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien ryhmäläisten sujuvan yhteistyön. Metropolian tarjoamissa pilvipalveluissa ryhmätöiden teko sujuu joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta. Mielestämme erityisen hauskaa on ollut yhteiskirjoittaminen yhdistettynä ryhmäpuheluihin. Iloksemme olemme huomanneet e-kirjavalikoiman olevan aivan eri tasolla kuin perustutkintoa suoritettaessamme. Tästä oli merkittävää etua, kun koronan takia kirjastot suljettiin nopealla aikataululla. Opetuspäivät ovat tarjonneet keväällä vastapainoa työlle ja uutisvirralle. “Odotustila ratkaisumme sai Testbed-tiimiltä huomionosoituksen”. Asiakaslähtöisten palvelujen kehittäminen -kurssilla parviäly osoittautui erittäin tärkeäksi, kun innovoimme uutta. Hiihtolomalla jalkauduimme Metropolian Myllypuron kampukselle tutustuaksemme Testbed-tiloihin ja kehittelemään ideoita. Valitettavasti emme päässeet sillä reissulla Testbed-tiloihin, mutta kiinnitimme huomioita odotustilaan, joka oli tylsä ja ankea – ihan niin kuin kaikki muutkin odotustilat! On kiinnostavaa huomata, miten idea lähtee kehittymään ja lentoon kun viisi hyvin erilaista ihmistä antaa siihen panoksensa. Ryhmä tuotti kehittämisideoita ylitsevuotavan paljon. Tehtävänannosta teki miellyttävän se, että se tarjosi meille mahdollisuuden toimia luovasti ja innovoida uusia palveluja. Tiimityötaidoista oli apua, kun monia ajatuksia ja ideoita piti muuttaa yhteistä tavoitetta edistäväksi kokonaisuudeksi yhteistyössä muiden tiimin jäsenten kanssa. Odotustila -innovaatiot saivat Metropolian Testbed-tiimiltä huomionosoituksen ja meidät palkittiin HIMSS-kongressin pääsylipuilla. Tämä kruunasi kevään ja antoi uskoa omaan tekemiseen ja innovaatiokykyihin. Keväällä kurssien päätösseminaareissa on ollut inspiroivaa saada nähdä toisten ryhmien tuotokset ja päästä keskustelemaan töistä sekä saada toisten opiskelijoiden palautetta omastaan. Seminaarien järjestelyt etäyhteydellä ovat olleet toimivia ja niitä soisi hyödynnettävän myös jatkossa. “Kehitimme konkreettista työelämän prosessia”. Laatu- ja turvallisuusprosessien kehittäminen -opintojakso oli mahdollisuus perehtyä aivan uudenlaiseen maailmaan. Valitsimme teemaksi prosessin mallintamisen ja kehittämisen. Kehitimme konkreettista työelämän prosessia mallintamalla viestin kulkua henkilökunnan ja asiakkaan välillä vankiterveydenhuollossa. Työn lopputulos on esitelty työnantajalle, joka otti työn kiinnostuneena vastaan. Tulevaisuuden visiossamme nämäkin ideat vielä joskus toteutuvat! “…kaikenlainen altistuminen uusille tuulille tuo iloa ja hyvinvointia...”. Jokaisen suoritetun kurssin myötä olemme huomanneet, että aiemmin opitusta on ollut hyötyä ja että olemme oppineet enemmän kuin olemme itse huomanneetkaan. Jokainen on voinut hyödyntää uutta osaamistaan myös työelämässä. Ylimääräisenä bonuksena on ollut mahdollisuus suorittaa koulun kautta kansainvälinen PMAF Project Management Foundation -sertifikaatti, kansainvälinen projektinhallinnan sertifikaatti. Suosittelemme jokaiselle YAMK-opintoihin heittäytymistä. Sinnikkyydellä ja toisten tuella pääsee maaliin. Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen on tärkeää, etenkin tällaisena aikana, kun tulevaisuuden työmarkkinat ja työtavat muokkautuvat nopeasti koko maailman ollessa sekaisin. Uudet ystävät ja kaikenlainen altistuminen uusille tuulille tuo iloa ja hyvinvointia elämään. Opettajilta saa opetuksen lisäksi tukea ja palautetta henkilökohtaiseen kehittymiseen. Odotamme kouluttautumisen tuovan uusia haasteita ja mahdollisuuksia edetä urallamme. Kun YAMK-tutkinto on maisteritasoinen tutkinto, odotamme koulutuksen arvostuksen näkyvän tulevaisuudessa myös palkassa. Kirjoittajat Tarja Kuntsi (geronomi (AMK), auktorisoitu seksuaalineuvoja), Amy Leppänen (bioanalyytikko (AMK)), Munir Musse (bioanalyytikko (AMK)), Susanna Pietiläinen (geronomi (AMK)) ja Leena Rautakorpi (terveydenhoitaja (AMK)) opiskelevat Metropoliassa Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtamisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Image by Hannah Busing, Unsplash License.