Vuosi: 2024
Developing Employee Intrapreneurship
We have all heard about entrepreneurship, even if it is hard to say and even harder to spell, the concept itself is understood. Many of us don’t identify with it because of what it has traditionally meant - “someone who makes money by starting their own business, especially when this involves seeing a new opportunity and taking risks”. Not everyone is born to be an entrepreneur and they don’t feel comfortable with taking on that level of financial risk. Many more people are interested in seeking new opportunities and making an impact that way. This is the other part of the entrepreneurial equation - the entrepreneurial mindset and skills. Deconstructing Entrepreneurship The deconstruct the definition of entrepreneurship into mindset and skills versus company building there is a lot that you can do with this. The mindset and skills of entrepreneurship are lifewide skills. These are skills that you can use in all different areas of your life. One of those places is in your job. Your workplace, as strange as it may sound, will benefit from employees upskilling with more entrepreneurial skills. This combination of paid work (being an employee) and entrepreneurial mindset and skills has come to be known as intrapreneurship. There are two ways to understand employee intrapreneurship one is about identifying opportunities for the business while taking ownership and helping to build pathways for the projects internally while the other is more deeply rooted in the traditional concept of entrepreneurship - helping the company build concepts/products into other businesses. What is an Intrapreneur? HubSpot.com defines an intrapreneur as someone who “…works to create new business opportunities or products at their company and find paths for innovation. The main goal of an intrapreneur is to drive innovation within their company.” This is more firmly planted in the first way of understanding intrapreneurship. It is a mindset shift and it is a form of empowerment that can propel the organisation to take on new directions and challenges if they are open to fostering it. While the second way of understanding intrapreneurship - building companies around products/services - requires a much more developed infrastructure and company culture than most places have available. Lifewide Intrapreneurship Entrepreneurial mindset and skills, whether utilised in their own business or their workplace, are important for everyone. When an organisation invests in developing the entrepreneurial mindset in their employees, they are investing in such skills as creativity resilience experimentation teamwork problem-solving being proactive tolerance to failure, and many more important skills. These are all necessary for innovation and creative problem-solving whether it is how to utilise a new technology that your organisation has been developing, figure out how to bring many diverse people along in the process, or how to solve complex problems in your own life. Having employees that feel empowered enough to solve problems through creativity and to understand how the outcome is important to the organisation will increase work satisfaction and allow a more innovative way of doing things. 9 Entrepreneurial Mindset Skills These 9 entrepreneurial skills can be learned and nurtured people. These are learnable skills. They just need to practiced. Here is what each skill brings to the individual and the organisation. Ability to Innovate The ability to innovate means that individuals can spot opportunities and the willingness to try solving problems that they see. It also includes taking ownership and directing opportunities to address needs that have not yet been met. Creativity Creativity is not only about creating paintings or being able to do something with their hands. When talking to talented coders, they speak about how coding is creative. This is because creativity is a much wider, more pervasive skill, than we give it credit. Creativity is something that is anything that uses the imagination or original ideas to create something new and valuable. Both tangible and intangible things. We are all creative in our own way. When one uses an item for something that it wasn't intended for, then this is displaying creativity. Proactiveness Planning ahead, getting started even before being ready, and even to stop procrastinating because something isn't perfect yet. When something is proactively created using simple versions of things, there is time to test and iterate it. Teamwork Being good at teamwork is a common claim from people in their CVs/resumes but it isn't always reality. And yet it is another skill that can be practiced as long as it is understood what it consists of. Teamwork consists of skills such as: accepting diversity (and people's differences) emotional intelligence (such as empathy, ability to express yourself, ability to solve conflicts) active listening ability to play different roles in a team and being open to collaborate and cooperate with new people Tolerate Failure There is a lot of weight with the word failure. Nobody likes to think that they have failed at something. Often confusing failing with being a failure. But failing is not inherently bad. It only means that something that was tried did not work. It is illogical to think that everything that is tried will work out the first time. The best way to get more comfortable with not succeeding is to reframe the concept as learning. Because that is what it is. No matter if we are trying to paint for the first time or to launch a new product, time is needed to learn the nuances of what will happen and what should happen. Tolerate Risk The flip side of tolerating failure is the ability to tolerate risk. Increasing risk tolerance is about going beyond any comfort zone and doing things that are out of a regular routine. Absolutely not about engaging in risky behavior that endanger people, it is about pushing the limits of a comfort zone so that may include things such as speaking up in a meeting when there is something to say, willingness to initiate contact with an unknown person if there is a good reason, trying something new to expand enjoyment or work skills. All of these things can feel 'risky' when in the big picture, they are not. It is about building confidence and becoming comfortable with being uncomfortable. Plan and Reach Objectives In order to drive projects forward and to follow up on their performance, knowing how to plan and reach objectives is vital. Being able to track goals and know when to have milestones and how to assess their success is how to move forward in a controlled way. This works for both personal and professional lives. Problem-centred Love the problem, not the solution is the mantra of every great problem solver. Any one problem can have a myriad of solutions. There isn’t just one way to solve each problem. This foundational realisation is paramount to incorporating the entrepreneurial mindset and becoming an intrapreneur. When someone goes into a problem-solving session with a ready-made solution, they have no idea what they are solving. Often times, problems can present themselves one way but in reality, the very core of the problem is something else. In other words, treating the symptom rather than the disease. Take some time, refrain from judgement, and explore the problem thoroughly. Networking Networking a good complementary skill to team work. But it also encompasses many of these other skills like tolerating risk and proactiveness. Networking is about connecting with new people around individual and shared interests as well as work objectives and knowledge. Networking can be challenging for many people. When thinking about networking, it is helpful to remember that it is about creating value for others. With this in mind, it is about offering help even more than asking for it. Promoting and Developing Intrapreneurship in Your Organisation For organisations to benefit from their employees’ intrapreneurship skills, employers need to first be willing to offer training and opportunities to practice these above skills. Fostering the development of these skills and competences require a structure and organisational culture that values these skills and allows people to be open to new possibilities. Making sure that ‘failure’ is not forbidden and calculated risk-taking is supported. It requires the organisation to also practice many of these skills themselves. Tolerating risk for the organisation is important as changing the way you work is inherently risky (especially psychologically). Giving opportunities for networking between teams and potential silos to support the potential creation of new opportunities. Being problem-centred rather than insisting on solutions first will help the organisation to solve problems with real impact. The organisation itself needs to be proactive in offering upskilling and opportunities for employees to practice and share these skills. Recognise and support employees using and practicing their ability to innovate, and understand the role of creativity in how individuals and teams develop their work. This will support people becoming more engaged in the work that they do. By illustrating each of these skills individually, it allows you to develop your own skillset to become more entrepreneurial and intrapreneurial. By looking up each of these skills online, you can find exercises and activities that will help you understand how to exactly practice each of these. Developing capacity at Metropolia Developing this capacity for the staff to access has been a topic of discussion within the Research, Development, and Innovation team at Metropolia (RDI in English or TKI in Finnish) along with other necessary skills. Starting in February 2024, there will be a series of Lunch and Learn events sponsored by Turbiini, Metropolia’s business incubator. There is also a goal to create an Innovator’s Lab here at Metropolia that will act as a place where the institution’s staff can learn different innovation and innovation-supporting methods. These are things like facilitation fundamentals, service design, prototyping, and so on. These classes will be created also in conjunction with the U!reka Shift project in Work Package 5 & 6 looking at staff development, training, and entrepreneurship. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Please contact Pamela Spokes (pamela.spokes@metropolia.fi) if you are interested in hearing more about the developments taking place in regards to the Innovator’s Lab or the Lunch and Learn series. Source Entrepreneur (dictionary.cambridge.org)
Lämmitysenergian säästökeinoja taloyhtiössä on monia, asukkaiden yhteinen tahtotila ratkaisee
Energia-ala on ollut poikkeuksellisen nopeassa murroksessa viimeiset kaksi vuotta ja myös ilmastonmuutoksen torjunta vaatii laajoja energiansäästötoimia. Suomessa yli neljännes energiasta kuluu tilojen lämmittämiseen, joten kun lämmitysenergian hinta nousee, erilaiset energiansäästötoimet muuttuvat aiempaa kannattavammiksi. Energiakustannuksissa voi taloyhtiössä säästää monin erilaisin keinoin. Yksi esille noussut kustannuksia alentava ratkaisu on erilaiset alueelliset energiatoimenpiteet, joissa energiantuotantoa ja -kulutusta katsotaan useamman toimijan kanssa yhteisesti samaa aluetta tarkastellen, ei vain yhden taloyhtiön näkökulmasta. Esimerkkinä ratkaisusta voisi olla tilanne, jossa asuinalueella sijaitsevien yritysten tuottamaa hukkalämpöä hyödynnetään asuintalojen lämmityksessä. Tässä artikkelissa nostamme esiin taloyhtiöiden energiaremonttiin liittyviä asioita ja esittelemme alueellisten ratkaisujen yhteiskehittämisen mallia, jota BLOCKCC-hankkeessa on kehitetty. Taloyhtiöissä energiakustannusten kasvu on huomattu Kun energiansäästötoimet ovat muuttuneet kannattavammiksi, on raha motivoinut monet taloyhtiöt suunnittelemaan ja toteuttamaan viime aikoina laajojakin energiaremontteja. Kiinteistöliiton taloyhtiöille osoittaman vuoden 2022 Energia- ja ilmastokyselyn tulokset osoittavat, että yli neljännes kyselyyn vastanneista helsinkiläistaloyhtiöistä on seuraavan viiden vuoden aikavälillä vaihtamassa pääasiallista lämmitystapaa. Rivien välistä voi tulkita, että moni suunnittelee irtaantuvansa merkittävästi kallistuneesta kaukolämmöstä. Alueilla, missä kaukolämmön hinta on alhaisempi, kiinnostus irtaantumiseen on matalampi. Energiakustannuksissa voi taloyhtiössä säästää sekä nopeasti toteutettavin keinoin että isomman remontin avulla. Isommissa remonteissa investoinnin takaisinmaksuaika pohdituttaa, kun ostoenergian hinta ja korot muuttuvat, ARA-avustukset poistuvat ja tulevaisuus erilaisten asuinrakennusten saamien energiatukien suhteen on hämärän peitossa. Kiinteistöliiton tutkimuksen mukaan suurin osa taloyhtiöistä odottaa, että takaisinmaksu energiainvestoinnille olisi enintään kymmenen vuotta. Taloyhtiön energiansäästötoimien näkökulmia Monesta kanavasta jaetaan energiansäästöniksejä. Asukkaita opastetaan muun muassa lämpimän käyttöveden säästämiseen, ikkunoiden tiivistämiseen ja huonelämpötilan laskemiseen. Neuvoja löytyy listattuina ainakin seuraavilta tahoilta: Helsingin kaupungin energianeuvojilta (helsinginilmastoteot.fi) Kiinteistöliitolta (kiinteistoliitto.fi) Motivalta (motiva.fi). Vinkkilistoja tutkiessa ja energiaremontteja suunnitellessa on oleellista katsoa myös taloyhtiön pitkän aikavälin korjaussuunnitelmaa (PTS). On hyvä miettiä, mitkä energiainvestoinnit kannattaa toteuttaa muiden remonttien yhteydessä ja loogisesti. Kannattaako joitain suunniteltuja remontteja aikaistaa ja mitä toimia ei ainakaan kannata tehdä, ennen kuin joku toinen asia kunnossa? Tuoko tulevaisuus uusia innovaatioita, joita kannattaisi odottaa? Energiaremontti asunto-osakeyhtiössä vaatii yhtiökokouksen suostumuksen Asunto-osakeyhtiössä päätöksentekoprosessi isompiin investointeihin voi olla monivaiheinen ja pienemmätkin remonttikustannuksetkin pitää hyväksyttää osana budjettia yhtiökokouksessa. “Ilmaisissakin” toimenpiteissä on omat rajoitteensa. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiön hallitus voi omalla päätöksellään päättää yhden asteen sisälämpötilan laskemisesta. Asumisterveysasetuksen mukainen +18 celsiusasteen huonelämpötila on kuitenkin minimi, jonka alle asuinhuoneiston lämpötilaa ei saa laskea edes yhtiökokouksen valtuutuksella. Yleisissä tiloissa kuten kellarissa ja rapuissa tilanne on toinen, mutta tällöinkin on oltava varma esimerkiksi siitä, ettei kosteus kondensoidu rakenteisiin. Sisätilojen lämpötilanlaskun lisäksi kannattaa harkita lämmitysverkoston tasapainottamista ja erilaisia kysyntäjoustoon liittyviä toimenpiteitä, joissa lämpimän käyttöveden kulutuksen huippuja ja sisälämpötilansäätöä optimoidaan tarvittavan lämmitystehon näkökulmasta. Automaatiotekniikka pystyy tämän synkronisoinnin hoitamaan jo nyt, ainakin periaatteessa. Markkinoilla on erilaisia älytermostaatteja, jotka voivat säätää huoneistokohtaisia lämpötiloja esimerkiksi vuorokauden ajan mukaan. Tarjolla on myös tuotteita ja palveluita, joiden tarkoituksena on tasoittaa eri huoneistojen lämpötiloja ja hyödyntää lämmityksen optimoinnissa esim. sääennusteita. Katse kannattaa myös luoda perinteisten asukasosakeyhtiörajojen ulkopuolelle, jolloin erilaiset alueelliset energiaratkaisut voidaan huomioida. On hyvä miettiä, saavutettaisiinko esimerkiksi naapuriyhtiön kanssa hyötyä yhteishankinnoista tai energiaosuuskunnan perustamisesta tai yhteisellä tilauksella. Voisiko kivijalan päivittäistavarakauppa olla hyödynnettävän hukkalämmön lähde? Tai kannattaisiko vuokratiloja tarjota yritykselle, joka tuottaisi hukkalämpöä? Näihin ja moneen muuhun alueellisen energiayhteistyön ja erilaisiin sektori-integraation kysymyksiin etsitään vastauksia BLOCKCC-hankkeessa. Yhteiskehittäminen vauhdittaa ratkaisujen innovointia BLOCKCC-hankkeessa yhteiskehittämistä tehdään kahdessa viiteryhmässä, joista Metropolia vastaa olemassa olevaan asuinalueeseen keskittyvästä ryhmästä. Viiteryhmässä kuullaan muun muassa energia-alan yritysten, taloyhtiön edustajien, koulutustahojen ja muiden asiantuntijoiden kommentteja hankkeen toimintaan ja ratkaisuehdotuksiin liittyen. Ensimmäisessä Metropolian viiteryhmän tapaamisessa kysyimme osallistujilta, mitä ehdotuksia heillä olisi yksinkertaisiksi energiansäästöratkaisuiksi pilottikohteeseen, eli Helsingin Käpylässä sijaitsevaan 50-luvun taloyhtiöön. Ehdotukset on kuvattu alla sanapilvessä. Kuvan 1 sanapilvestä nähdään, että ideat eivät sinänsä tarjoa mitään mullistavia ratkaisuita, mutta erilaisten energia-alan toimijoiden, asukkaiden ja alueella toimivien yritysten nopeatempoinen ideoidenvaihto vauhdittaa käyttäjälähtöisten ja monitavoitteisten ratkaisuiden innovointia. Kun viiteryhmätapaamisten välillä sanapilveä pöyhitään, seuraava tapaaminen luo mahdollisuuden aloittaa työstämään jo ”sulattelussa” olleita toimenpideideoita. Yhteiskehittäminen ja sopivien työpajatoimintamallien löytäminen on keskeistä hankkeessa, jotta kaikki toimijat tulevat kuulluksi ja hyötyvät osallistumisesta. Esimerkkinä tarkastelemme myös Sparcs-toimintamallia (espoo.fi), joka on kaupunkialueiden muutoksen yhteiskehittämisen malli. Taloyhtiössä paikan päällä käyminen tuo lisäarvoa viiteryhmässä ideointiin ja olosuhdemittaukset ja korjaushistoria antavat syötteitä ja reunaehtoja yhteiskehittämiselle. On myös selvää, että kun viiteryhmä on ensimmäisen kerran kokoontunut, voi olla järkevämpää jatkaa teemakohtaisissa alaryhmissä, kuten teknistaloudellisesti järkeviin ratkaisuihin keskittyvään ryhmään ja asunto-osakeyhtiöiden välisen yhteistyön kehittämiseen keskittyvään ryhmään. Miten ratkaisut arvotetaan niin, että yhtiökokouksen päätöksellä niitä päästään toteuttamaan? Miten alueella toimivat yritykset ja muut taloyhtiöt pystyvät olemaan osa ratkaisua, jossa aluetta katsotaan kokonaisuutena, mikä ei katkea tontin rajaan. Näitä teemoja pohditaan hankkeen tulevissa viiteryhmän työpaja-tapaamisissa, joiden muoto ja sisältö kehittyy hankkeen edetessä. Kirjoittajat Kaisa Rapanen työskentelee projektipäällikkönä kahdessa energia-alan hankkeessa Metropoliassa. Hän on aiemmin työskennellyt hankkeissa, projekteissa ja tapahtumissa eri aloilla, muun muassa luovien alojen ekologisen kestävyyden asiantuntijana. Koulutustaustana hänellä on Ympäristöalan erikoisammattitutkinto sekä Kulttuurituottajan (AMK) ja Tradenomin (BBA) tutkinnot. Antti Tohka on vuodesta 2010 Metropoliassa työskennellyt energia-alan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Nykyisin hän toimii yliopettajana Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella. Tohkan mukaan kaupunkiympäristössä energiamurros muuttaa energian myyjän ja ostajan roolien luonnetta vauhdilla. On tärkeää löytää ratkaisut, prosessit ja osaaminen siihen, miten pullonkaulat minimoidaan ilmastonmuutoksen taklaamiseksi. -- BLOCKCC – Energiakorttelit -alueelliset toimintamallit ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi – Block the Climate Change -hankkeessa kehitetään kokonaisvaltaista tapaa edesauttaa alueellista energiayhteistyötä. Hankkeessa kehitetään alueellisia energiaratkaisuja ja -yhteisöjä taloyhtiöiden, energia-alan yritysten ja paikallisten yhteisöjen/yritysten kanssa. Käytännössä aitojen taloyhtiökohteiden tarkastelun pohjalta simuloidaan erilaisia ratkaisuja. Lisää hankkeen verkkosivuilta (gnf.fi).
Näin palvelumuotoilua hyödynnetään rakennusalalla
Palvelumuotoilu ei ole enää pelkkä muodikas termi, vaan se on monipuolinen menetelmäkokonaisuus, joka on vakiinnuttanut paikkansa tehokkaana työkaluna rakennusteollisuudessa. Palvelumuotoilua sovelletaan nykyään kaupunki-, maisema-, liikenne- ja rakennussuunnittelussa sekä uudis- ja korjausrakentamisessa, ja sitä käytetään myös osana konsulttiyritysten toimintaa. (1, 2) Tässä blogissa käsitellään palvelumuotoilua, sen hyötyjä ja menetelmiä sekä sen käyttöä erityisesti rakennusalalla. Kirjoituksen lopussa kerromme, miten aiomme hyödyntää palvelumuotoilun menetelmiä RADIAL-hankkeessa, jota olemme mukana toteuttamassa. Palvelumuotoilu ja sen hyödyt Palvelumuotoilu on kasvava osaamisala, joka keskittyy ihmisläheiseen palvelun kehittämiseen. Käytännössä tämä merkitsee, että palvelun kehittämisen lähtöpisteessä on asiakkaan tai käyttäjän tarve. Koska nimenomaan käyttäjä määrittää palvelun arvon, hänet kannattaa ottaa aktiivisesti mukaan palvelun suunnitteluprosessiin eri vaiheissa. Palvelumuotoilun avulla voidaan fyysisten ja digitaalisten palveluiden lisäksi parantaa myös yritysten liiketoimintaa järjestämällä sisäisiä toimintatapoja ja prosesseja uudella tavalla - siinä tapauksessa kohderyhmänä voivat toimia yrityksen työntekijät, asiakkaat ja muut sidosryhmät. Palvelumuotoilu kuvausmalleja on monta, mutta yleisin on Tuplatimantti, joka jakaa palvelumuotoiluprosessia neljään päävaiheeseen: löydä, määritä, kehitä ja tuota. Löydä-vaiheeseen lähdetään keräämällä ymmärrystä asiakkaan/käyttäjän tarpeesta, haasteista ja nykytilasta. Määritä-vaiheessa kerätty data analysoidaan ja tulokset kiteytetään. Kehitä-vaiheessa käyttäjän paljastuneille haasteille ja tarpeille ideoidaan ja kehitetään mahdollisia ratkaisuja. Tuota-vaiheessa idearatkaisuja testataan ja parannetaan. Vaikka prosessi jaetaan neljään osaan, se on kuitenkin jatkuva ja iteratiivinen, mikä tarkoittaa sitä, että samaa prosessia tai vaihetta voidaan toistaa useita kertoja, ja jokaisella toistokerralla saatujen tulosten perusteella tehdä parannuksia tai säätöjä. Tämä iteratiivisuus mahdollistaa palvelun jatkuvan kehityksen. Palvelumuotoilun onnistumisen avain on sen osallistavat menetelmät ja työkalut. Kohderyhmää ja muita sidosryhmiä tyypillisesti otetaan mukaan muotoiluprosessiin haastattelujen, kyselyiden, havainnoinnin tai työpajojen avulla. Nämä ovat yleisimpiä menetelmiä kohderyhmän tarpeiden ja kipupisteiden selvittämiseksi palvelun tai prosessin yhteydessä. Samat menetelmät käyvät myös ideoiden ja palautteen keräämiseen. Palvelumuotoilutyökalujakin löytyy laaja kirjo. Suosituimpia niistä ovat persoonat, palvelupolut, ideakartta, Service Blueprint ja niin edelleen. Työkaluja sovelletaan aina tapauskohtaisesti. Iteratiivisen luonteen ansiosta, riskienhallinta ja kustannustehokkuus ovat palvelumuotoilun tärkeimpiä hyötyjä yrityksille. Kun uudet tai uudistuneet palvelut tai prosessit testataan käyttäjien tai sidosryhmien kanssa suunnittelun varhaisessa vaiheessa, ratkaistaan ongelmia nopeammin. Tämä säästää resursseja. Palvelumuotoilu rakennushankkeiden kontekstissa Kiinteistö- ja rakennusalalla palvelumuotoilua on sovellettu laajasti rakennusten suunnittelussa, infrahankkeissa, kaupunginosien ja kokonaisten kaupunkien suunnittelussa sekä opetuksen suunnittelussa. Yksi hyvä esimerkki on maailmanlaajuisesti tunnettu Helsingin keskuskirjasto Oodi. Kirjaston rakennusvaiheessa henkilökunnalta ja kaupunkilaisilta työpajoissa ja erilaisilla kampanjoilla kerättiin ideoita, toiveita ja tarpeita kirjaston jatkosuunnittelutyötä varten. Palvelumuotoilua hyödynnettiin myös Oodin opasteiden ja kalusteiden suunnittelussa sekä aineiston suunnittelussa. Käyttäjien suunnitteluprosessiin osallistamisen ansiosta kirjastosta saatiin houkutteleva tapaamispaikka, jonne kuka tahansa voi tulla viettämään vapaa-aikaansa, varaamaan työskentelytiloja, kokeilemaan VR-laseja, nauttimaan kahvista, soittamaan sähkökitaraa tai opettelemaan musiikin miksaamista. (2) Toinen esimerkki on Järvenpään uusi sosiaali- ja terveyskeskus, jossa SOTE-henkilökunta, kuntapäättäjät ja kuntalaiset osallistettiin rakennuksen suunnitteluun mallintamisen ja toiminnan visualisoidun simuloinnin avulla. Rakennuksen suunnitteluvaiheessa keskeinen rooli oli VALO-sessioilla, joissa käyttäjille esiteltiin tilojen ratkaisuja virtuaalisessa CAVE-ympäristössä. Kaikissa sessioissa käyttäjiltä kerättiin palautetta. Sessioissa huomattiin esimerkiksi, että huoneita voitiin pienentää, jotta ne toimisivat käytössä paremmin. Lisäksi rakennuksen käyttöönoton jälkeen käyttäjiä osallistettiin myös ylläpidon organisointiin ja kohteen pieniin muutostöihin. Lopputuloksena saatiin uusi parempi SOTE-prosessi. (2) Palvelumuotoilua on hyödynnetty myös rakennusalan koulutuspuolella. Opinnäytetyössään Anni Remes suunnitteli sisustusarkkitehdeille tietomallintamisen opintopolkua palvelumuotoilumenetelmien avulla. Remes käytti vertailuanalyysiä, kyselyitä, haastatteluja ja yhteiskehittämistyöpajaa selvittääkseen, miten Archicad-ohjelmiston opinnot saadaan vastaamaan työelämän tarpeita nykyistä paremmin. Lopuksi hän esitti yhteenvedon Metropolia Ammattikorkeakoulun sisustusarkkitehtuurin uudesta opintolinjasta, joka koostuu kolmesta opintojaksoista: 3D-ohjelmat, Tietomallinnus ja Monialainen projekti. Hänen ratkaisuehdotuksensa sisältää myös Archicad-kliniikan, jonka tarkoituksena on tarjota opiskelijoille jatkuvaa tukea yritysyhteistyön avulla. Vaikka opintojaksojen pilotointia ei ollut vielä toteutettu, Remeksen työ antaa hyvän katsauksen opetuksen nykytilanteeseen sekä kehittämismahdollisuuksiin. (3) Yllä mainitut esimerkit osoittavat, kuinka yhteiskehittämisen menetelmät tarjoavat rakennusalalle innovatiivisen ja käyttäjälähtöisen lähestymistavan, joka parantaa rakennusten ja rakennusalaan liittyvien palveluiden laatua, vähentää riskejä ja tehostaa resurssien käyttöä. Sen lisäksi palvelumuotoilun avulla rakennuksista voidaan tehdä monitoimisempia, jotta ne soveltuvat paremmin käyttäjien tarpeisiin. Palvelumuotoilun menetelmien hyödyntäminen RADIAL-hankkeen työssä Käytännössä palvelumuotoilun menetelmät hyödyttävät RADIAL-hankkeen toimenpiteitä monin tavoin. Hankkeen tavoitteena on auttaa yrityksiä ja julkisia toimijoita valmistautumaan rakentamislain muutoksiin, jotka tulevat voimaan 2025. Hanketyöllä vahvistetaan osaamista tuottaa ja ylläpitää rakennusten ajantasaisia digitaalisia malleja. Alla olevassa kuviossa on esitetty hankkeen työvaiheet. Hankkeen työvaiheet jakautuvat neljään osaan: Ongelma-vaiheessa määritellään, minkälaista tietomallien hyödyntämisen puutteita rakennusalalla on havaittu tähän mennessä. Tarvekartoitus-vaiheessa hankkeen käynnistyessä lähdetään selvittämään, kuinka alan toimijat päivittävät tietomalleja toteumamalleiksi, millä tekniikoilla tai työkaluilla ja millaisia haasteita he kohtaavat toteumamallien laatimisessa. Tarvekartoituksessa hyödynnetään suosittuja palvelumuotoilumenetelmiä kuten haastatteluita, kyselyitä ja työpajoja. Ratkaisujen selvittäminen -vaiheessa kartoitetaan uusia lupaavia teknologioita ja käytäntöjä sekä testataan niitä eri koekohteissa. Tiedon ja osaamisen leviäminen -vaiheessa pilottikohteissa onnistuneista käytännöistä ja teknologioista laaditaan kuvaukset ja tietopaketit, jotka koulutuksissa ja työpajoissa levitetään yleisölle. Kirjoittajat Lada Stukolkina työskentelee projektisuunnittelijana Metropolian RADIAL-hankkeessa. Hän on koulutukseltaan palvelumuotoilija (YAMK) ja restonomi (AMK). Ladan intohimona on uusien ratkaisujen yhteiskehittäminen ja palvelukonseptointi. Nikolai Gordeev toimii projektipäällikkönä Metropolian RADIAL-hankkeessa. Hän on AMK rakennusinsinööri jolla on kokemusta tietomallien käsittelemisestä ja laskennan tehtävistä. Hän on kiinnostunut BIM maailmasta ja kestävästä kehityksestä. Lähteet Lindberg, P. 2019. Palvelumuotoilu rakennuttamistehtävissä (theseus.fi). RT 103058. 2019. Palvelumuotoilu kiinteistö- ja rakentamisalalla (rakennustietokauppa.fi) Remes, A. 2022. Tietomallintamisen opetus sisustusarkkitehtuurin opinnoissa (theseus.fi) -- Lisätietoa RADIAL-hankkeen verkkosivulta.
Verkostot ovat yksinyrittäjän välttämättömyys
Alkava korkeakoulusta valmistunut yrittäjä voi kuvitella voivansa, osaavansa ja jaksavansa tehdä kaiken itse. Jotta ensimmäiset työtilaukset saa, pitäisi voida venyä moneen suuntaan. Koska kentällä on muitakin saman palvelun tarjoajia, on pystyttävä kilpailemaan. Jos samaa asiaa on tarjoamassa myös suurempia toimijoita, yksin yrittävän uskottavuus on koetuksella. Aivan liian moni yritysidea on kohdannut loppunsa alkumetreillä. On otettu isoja riskejä, lähdetty väärin odotuksin liikkeelle ja tavoitteet ovat olleet epärealistiset. Olipa palvelu mikä tahansa, yksinyrittäjän kannattaa pohtia, mitä muuta osaamista hän tarvitsee ympärilleen, jotta toiminnalla olisi menestymisen edellytykset. Tuskin kukaan voi yksinään tarjota avaimet käteen-palvelua, jos kyseessä on vaikkapa mittava tuotesuunnittelu- tai markkinointitehtävä. Mitä kovempi kilpailu, sitä oleellisempaa on voida tarjota jokin ainutlaatuinen palvelulupaus. Yksinyrittäjä ei välttämättä sitä voi antaa, mutta sellainen voi tulla verkoston avulla. Kampushautomoissa voi harjoitella verkostoitumista Metropoliassa Turbiini-hautomotoiminta tarjoaa tukea, että alkava yrittäjä oppii määrittämään realistiset mutta samalla riittävän kunnianhimoiset tavoitteet itselleen. Kampushautomoissa autetaan saamaan kuva siitä minkä tyyppinen yrittäjyys voisi olla järkevintä kyseisellä alalla ja esimerkiksi mitä riskejä yksinyrittämiseen liittyy. Tällä helpotetaan yrittäjyyden aloittamista, kun se lopulta esimerkiksi valmistumisen jälkeen alkaa. Kampushautomo mahdollistaa tiimin rakentamisen ja muiden alojen osaajien kohtaamisen. Mikäli alkavan yrittäjän tavoitteena ei ole rakentaa ympärilleen tiimiä, niin hänen kannattaa ainakin pohtia miten voi verkostoitua. Silloin hänellä on tukevampi pohja menestymiselle. Työosuuskunnat verkottavat yksinyrittäjiä Työosuuskuntatoiminta on viime aikoina saanut lisää suosiota yksinyrittäjien parissa. Se nähdään myös vaihtoehtona kevytyrittäjyydelle. Yrittäjä on työsuhteessa osuuskunnan kautta. Tarkoitus on, että jäsen, vaikkapa keikkatyöläinen, tai freelancer voi keskittyä oman osaamisensa tarjoamiseen ja osuuskunta huolehtii muusta, esimerkiksi laskuttamisesta ja työnantajan velvoitteista. Koska osuuskunnan jäsenet eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan velvoitteista, se on myös taloudellisesti esimerkiksi pelkkää yksinyrittämistä riskittömämpi. (1) Osuuskuntaan ei kuitenkaan kannata lähteä mukaan siksi, että yrittäjyyden hallinnolliset asiat eivät innosta. Jotta toiminta on tuloksellista, se edellyttää kaikilta jäseniltä sitoutumista, yhteistyökykyä ja aloitteellisuutta. (2) Vastapainona omalle aktiiviselle toiminnalleen yksinyrittäjä voi verkostoitua muiden osaajien kanssa. Samalla yksinyrittäjä saa verkoston kautta omaa osaamistaan paremmin esille. Tavoitteita on yhtä monta kuin yrittäjiäkin Yksinyrittäjät eivät ole yhtenäinen ryhmä. Joku saattaa ensisijaisesti halutakin vapautta ja toimii siksi yksin. Joku haluaa tehdä muutakin, ja työn ajoittaisuus tai mittaluokka ei edellytä laajempaa verkostoa. Mutta jos yrittäjyydestä on tarkoitus tehdä vakaampaa ja pääasiallinen työura, on otettava huomioon, että yksin tehdessä edessä saattaa olla työkuorma tai taloudellinen haaste, joka lopulta lannistaa yrittäjän. Verkottuminen ja eri alojen osaajien löytäminen oman osaamisen tueksi on käytännössä elinehto, jota ilman uusi, oivaltavakin liikeidea voi jäädä puolitiehen. Verkottuminen mahdollistaa paitsi voimien riittävyyden, kun tekemistä voi jakaa eri toimijoiden kanssa, myös erikoistumisen ja sitä kautta kilpailuetua. Pienikin voi pärjätä, kun toimii muiden kanssa yhdessä. Yksin ei kannata jäädä. Siksi on järkevää koettaa löytää ympärilleen muita samanmielisiä osaajia, joiden kanssa työtä voi jakaa. Kaikki saavat osansa menestyksestä. Kaikkia yrityksiä ja yrittäjyyden muotoja, kun kuitenkin yhdistää se, että niiden tarkoitus on ohjata rahaliikennettä ja tuottaa jotakin. Pientä tai suurta, mutta myös yrittäjän hyväksi. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Remes, Matti. 2023. "Osuuskunnan imussa työhön". Taloustaito 9/23, 19-23 Osuuskunnan perustajan opas (pellervo.fi).
Hankerahoituksen monipuolistaminen asettaa uusia vaatimuksia julkaisemiselle
Ammattikorkeakoulut tavoittelevat yhä monipuolisempaa rahoituspohjaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalleen (TKI). Se tarkoittaa, että rahoitusta haetaan jatkossa useammin tutkimukseen, kun hankkeissa on tähän mennessä pääsääntöisesti toteutettu ammattikorkeakoulujen lakisääteistä aluekehittämisen tehtävää, etenkin Euroopan sosiaali- ja aluekehitysrahastojen tuella. Uusien rahoitusmuotojen tavoitteleminen muuttaa väistämättä myös ammattikorkeakoulujen toimintaa. Tutkimusrahoitus esimerkiksi Suomen Akatemialta tai Horisontti Eurooppa -ohjelmasta edellyttää näyttöä laadukkaasta tutkimustoiminnasta. Sitä mitataan muun muassa tieteellisten julkaisujen määrän ja laadun avulla. Vuonna 2022 ammattikorkeakoulujen kirjallisista julkaisuista vain 10,3 % oli vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, kun vastaava luku yliopistoilla oli 75,3 %. Kun katsotaan artikkelien lukumäärää, ero näyttää vielä hurjemmalta. Ammattikorkeakoulujen asiantuntijat tekivät 984 tieteellistä artikkelia, yliopistoissa niitä tehtiin 20 475. Perinteisesti tieteellinen julkaiseminen onkin ollut nimenomaan yliopistojen toimintaa. Tarkoituksena ei ole lähteä kilpailemaan yliopistojen kanssa. Ammattikorkeakoulujen vahvuus on työelämälähtöisyys ja tutkimus- ja kehittämishaasteet, jotka nousevat yhteiskunnan käytännön tarpeista. Tehdään soveltavaa tutkimusta. Jotta ammattikorkeakoulut onnistuisivat saamaan tutkimusrahoitusta tähän, tulee niiden tutkimustoiminnan kehittyä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiantuntijat tulevaisuudessa julkaisevat yhä enemmän myös tieteellisesti. Tässä tekstissä nostan esille kolme tapaa, jolla julkaisemista voidaan kehittää tukemaan tieteellisten artikkelien syntymistä. Tutkimuksellisen osaamisen kehittäminen Tieteellinen julkaiseminen vaatii tutkimuksellista osaamista. Se tarkoittaa esimerkiksi, että tutkimusetiikka ja -menetelmät sekä aineistonhallinta ovat hallussa. Jotta osaaminen kehittyisi, näitä periaatteita tulisi soveltaa myös sellaisiin hankkeisiin, joissa lähtökohtaisesti ei tehdä tieteellistä tutkimusta. Yhteistyö yliopistojen kanssa on otollinen keino syventää ammattikorkeakoulujen tutkimusosaamista. Kun perusta on kunnossa, voidaan kehittää myös tieteelliseen julkaisemiseen liittyvää osaamista, muun muassa kirjoittamistaitoja. TKI-hankkeiden työn tuloksia tehdään jo nyt näkyväksi kirjoittamalla. Suurin osa on kuitenkin suurelle yleisölle suunnattuja yleistajuisia tai ammattiyleisölle suunnattuja julkaisuja. Omassa työssäni olen huomannut, että tieteellisen artikkelin muoto on useimmille tuttu. Tieteellisessä kirjoittamisessa tulisikin kiinnittää huomiota argumentointiin ja ilmaisuun. Näitä voi harjoitella myös yleistajuisissa ja ammatillisissa julkaisuissa. Lisäksi tarvitaan ymmärrystä tieteellisten lehtien julkaisuprosesseista. Kun tavoitteena on julkaiseminen kansainvälisissä tiedelehdissä korostuu akateemisen englannin kielen haltuunotto, sillä vakuttava tutkimus julkaistaan kansainvälisesti. Vuonna 2022 ammattikorkeakoulujen tieteellisistä artikkeleista 101 ilmestyi suomalaisissa ja 521 kansainvälisissä lehdissä. Englanninkielisten artikkelien osuus on siis varsin hyvä. Valtaosa ammattikorkeakoulujen kirjallisesta julkaisemista tapahtuu kuitenkin kotimaisilla kielillä (80 %). Jos halutaan kasvattaa kansainvälisten julkaisujen määrää ja osuutta, tulee kieliosaamiseen panostaa. Suoraa tukea tieteelliseen julkaisemiseen Osaamisen kehittämisen lisäksi tarvitaan myös suoraa tukea tieteelliseen julkaisemiseen. Se voi esimerkiksi olla sopivien tieteellisten julkaisukanavien löytämistä ja niiden arviointia tieteellisten artikkelien toimittamista ja kielenhuoltoa avoimesta tieteellisestä julkaisemisesta aiheutuvien julkaisumaksujen (APC-maksu, article processing charge) kattamista. Koska ammattikorkeakoulujen tutkimus on moni- tai poikkialaista ja soveltavaa, voi soveltuvien julkaisukanavien löytäminen olla työlästä. Se vaatii ymmärrystä sekä tieteellistä kanavista että ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan sisällöistä. Kieliasuun ja julkaisumaksuihin liittyvä tuki ovat sen sijaan ensisijaisesti resursointikysymyksiä. Mistä budjettikohdasta nämä katetaan? Miten tuki organisoidaan käytännössä, kuka tukee ja kuka on tukeen oikeutettu? Vahvempaa julkaisemisen kulttuuria Jotta ammattikorkeakoulut onnistuisivat kasvattamaan tieteellisten artikkelien määrää, pitää niissä olla vahva julkaisemisen kulttuuri. Kirjoittamisen tulisi olla luonnollinen osa työn tekemistä ja sille tulisi löytyä aikaa työsuunnitelmista ja kalentereista. Myös kirjoittamisen kulttuurin kehittymistä voidaan tukea. Käytännössä se voi olla esimerkiksi kirjoitusretriittien järjestämistä tai kirjoitusryhmien perustamista. Niiden avulla lisätään yhteisöllisyyttö ja kirjoittajille on tarjolla vertaistukea. Kirjoitusryhmillä tuetaan etenkin säännöllistä kirjoittamista. Näin julkaisutyön tekemiseen syntyy rutiinia, eikä kynnys tarttua tekstin tuottamiseen ole niin korkea. Ensiaskeleet otettu Olemme Metropoliassa ottaneet ensimmäisiä askeleita tutkimuksellisuuden vahvistamiseksi ja tiedejulkaisujen kasvattamiseksi. Viime syksynä uudistettiin organisaatiota, että TKI-toimintaa voidaan johtaa yhä systemaattisemmin. Se mahdollistaa myös tieteellisen julkaisemisen osaamisen suunnitelmallista kehittämistä. Tiedejulkaisemisen osaaminen tulee muistaa niin nykyisen henkilökunnan osalta kuin uusien työntekijöiden rekrytoinneissakin. Suora tuki tieteellisen julkaisemisen on vielä vaatimatonta. Kirjasto tarjoaa avoimen julkaisemisen etuuksia, jotka sisältyvät e-aineistosopimuksiin. Lisäksi meillä on tämän vuoden alusta keskitetty budjetti avoimesta julkaisemisesta aiheutuvien maksujen kattamiseen. Myös kansainvälisten artikkelien kielentarkastusta on tuettu, jos tutkimus on tukenut meidän innovaatiokeskittymien teemoihin liittyvää uuden osaamisen syntymistä tai kehittymistä. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä, että saadaan soveltavaa tutkimusta ja tieteellistä julkaisemista tukevat rakenteet ja toiminta kuntoon. Itse koen, että tärkeimpiä tehtäväni on kehittää Metropolian julkaisemisen kulttuuria. Innostamalla kirjoittamisen ja muun julkaisemisen pariin, olen tukemassa TKI-tulosten hyödyntämistä ja siten toiminnan vaikuttavuutta. Erilaiset työpajat ja koulutukset ovat tähän mennessä olleet pääasiallinen keinoni. Tänä vuonna on luvassa myös kirjoitusretriitti, joka järjestetään yhdessä Haaga-Helian ja Laurean kanssa. Kirjoittaja Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntija. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta ja TKI-hankkeiden tuloksia korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla.
Kuinka rakentaa Twitch-striimauskonsepti ja –studio? Osa 1
Uusi vuosikymmen on striimauksen aikakausi, jolle pandemia toimi trendin valtavirtaistajana. Metropolian yrityshautomo Turbiini pilotoi viime vuonna uudenlaisen tavan tuottaa opetussisältöjä opiskelijoille - striimaamisen kautta. Tässä blogikirjoitusten sarjan ensimmäisessä osassa kerron, mitä striimaaminen on, sekä millä tavoin striimauskonsepti ja -studio voidaan lähteä rakentamaan. Mitä on striimaaminen? Striimaaminen tarkoittaa videon tai äänen suoratoistamista internetin kautta reaaliaikaisesti. Se on tapa jakaa sisältöä verkossa ilman, että käyttäjän tarvitsee ladata koko tiedostoa ennen katsomista tai kuuntelemista. Striimaus on erityisen suosittua esimerkiksi musiikin, pelien ja televisiosarjojen suoratoistossa. Twitch on yksi alusta monien suoratoistopalveluiden rinnalla, mutta se on ennen kaikkea keskittynyt livestriimaamiseen. Henkilöt, jotka välittävät videota tai ääntä suoratoistamisella internetin kautta reaaliaikaisesti, kutsutaan sisällöntuottajiksi, striimaajiksi tai tubettajiksi. Miksi striimaaminen on suosittua? Vuonna 2020 maailmaa muutti koronapandemia, joka ajoi useimmat kotiin ja suojautumaan sairastumiselta. Poikkeustilasta huolimatta - tai juuri sen vuoksi - internetin innovatiivisimmat yksilöt miettivät, miten tilannetta voidaan hyödyntää. Suuri yleisö kulutti pandemian kourissa suoratoistopalveluita, kuten Netflixiä, HBO:ta ja Disney+: -palvelua, ennennäkemättömällä tavalla (1). Näiden lisäksi nuorten suosimat videopalvelut, Youtube sekä tuorein valtavirran löytö Twitch, kasvoivat. Kanaviin virtasi yleisöä, jotka janosivat uutta ja tuoretta viihdettä. Pandemia-aika edisti niin kutsuttua digiloikkaa harppauksin. Työ sopeutettiin etäyhteyksien päähän, mutta siirtymä ei tapahtunut täysin kivuttomasti. Moni yhteistyötapa, johon aiemmin pystyi hyödyntämään liitutaulua tai post-it -lappuja, piti miettiä nyt uudestaan. Kysymyksiin nousi: kuinka ideoida yhdessä, mutta etänä? Miten lisätä vuorovaikutusta, kun et näe toisen ilmeitä tai pysty reagoimaan ilman mikin avaamista, pelkona puhua samalla jonkun toisen päälle? Opettajat kohtasivat myös haasteita suljettujen kameroiden ja hiljaisuutta huutavan chatin ääressä. Turbiini Yrityshautomo -opintojakso perustuu pitkälti yhdessä tekemiseen, dialogiin sekä innovatiiviseen ideointiin. Etäopiskelujen pakon edessä, Turbiinin projektipäällikkönä jouduin pohtimaan uusia tapoja lähestyä yrityshautomotoimintaa. Sain joitakin vastauksia kysymyksiini, mutta vasta kahden ja puolen vuoden jälkeen, kun sattumalta törmäsin Helsingin Sanomien 14.6.2022 julkaistuun juttuun, jossa kerrottiin Hasanabi-nimisestä Twitch-striimaajasta, oikealta nimeltään Hasan Piker (2). Twitch oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta en ollut siihen mennessä löytänyt itselleni täysin sopivaa sisältöä. Hasan Pikerin striimatessa politiikasta, ajankohtaisista uutisista ja yhteiskunnallisista aiheista, vakuutuin. Hasan Pikeria seuraa päivittäin kymmeniä tuhansia ihmisiä samanaikaisesti. Hasanin kommentit politiikasta ja uutisista ovat maustettu sisällöntuottajille ominaiseen tapaan vahvoilla reaktioilla ja kärjistetyillä kommenteilla. Hasan Pikerin sisältö kylvi idean siemenen siitä, miten myös Turbiinin toisteisia sisältöjä voitaisiin tuottaa - kuitenkin kiinnostavalla, mutta koulutuksellisella kulmalla. Twitchin lyhyt historia Twitch.tv on livestriimausalusta, mikä on pääsääntöisesti keskittynyt videopelien striimaamiseen, mutta myös muiden viihdeformaattien, kuten musiikin, keskusteluohjelmien ja luovien sisältöjen striimaamiseen. Twitch lanseerattiin alun perin nimellä Justin.tv kesäkuussa 2011 yleisenä livestriimauspalveluna. Justin.tv uudelleen brändäsi yrityksen Twitch.tv:ksi ja keskittyi pääasiallisesti videopelien striimaamiseen. Alusta kasvoi nopeasti ja sai suosiota pelaajien keskuudessa, vuoteen 2013 mennessä siitä oli tullut laajin internetliikenteen lähde Yhdysvalloissa. Vuonna 2014 Amazon osti Twitchin 970 miljoonalla dollarilla ja siitä asti Twitch on jatkanut kasvua ja laajentumista, lisäten uusia ominaisuuksia, kuten musiikkistriimauspalvelun. Twitchistä on tullut suosittu myös muiden kuin pelisisällöntuottajien keskuudessa, se tarjoaa esimerkiksi musiikkiesityksiä ja kokkausohjelmia. Mitä striimauspalvelut ovat Striimauspalvelut ovat internetissä toimivia palveluita, jotka mahdollistavat videon tai äänen suoratoistamisen reaaliaikaisesti. Yleisimmät striimauspalvelut ovat: Twitch: erikoistunut videopelien striimaukseen, mutta tarjoaa myös muita sisältöjä, kuten musiikkia, talk show-ohjelmia, kokkausohjelmia ja muuta luovaa sisältöä. Youtube Live: Youtuben oma striimauspalvelu palvelussaan, joka on saatavilla kaikille Youtube-käyttäjätunnuksen omistajille. Facebook Live: Facebookin some-kanavalla toimita palvelu, joka on kaikille Facebook-profiilin tai sivun omistajille. Mixer: Microsoftin omistama striimauspalvelu, joka on erikoistunut interaktiiviseen striimaamiseen. Periscope: Twitterin omistama striimauspalvelu, joka mahdollistaa helpon käytön ja striimaamiseen mobiililaitteilla. Muita olemassa olevia striimauspalveluja ovat Instagram Live, TikTok Live sekä LinkedIn Live. Turbiini Broadcastin ensiaskeleet Turbiini Broadcastin ensimmäinen jakso julkaistiin toukokuussa 2023. Tämän lisäksi rinnalla kulki Food SystemiCityn rahoittama Sustainable Stream, jossa tehdään löytöretki kestävään ruuantuotantoon. Tätä kirjoittaessani, jaksoja on julkaistu yhteensä 40 kappaletta ja striimissä on vieraillut yli 20 henkilöä. Kun olin koko kesän seurannut Hasan Pikerin striimiä, minulle kirkastui, kuinka korona-aikana olisi itsekin pitänyt rakentaa omat etäluennot ja -työpajat. Ymmärsin, kuinka voisin soveltaa Hasanabin striimauskonseptia omassa työssäni ja antaa kyseisen konseptin päälle oman mausteeni. Tärkeimmät tekijät Turbiini Broadcastin striimausstudion sekä -konseptin rakentamisessa ovat olleet konseptointi, kattava ja hyvin taipuva laitteisto sekä oma tyyli. Striimausta suunnitellessa on hyvä rakentaa oma striimauskonsepti. Hasan Pikerin striimin menestysreseptiin kuuluu IP-oikeuksien (Intellectual Property) käyttö uusien Youtube-kanavien tekemisessä, joissa on hyödynnetty Hasanabi-striimin lyhennettyjä ja editoituja koostevideoita. Seuraajat, jotka tätä tekevät, saavat myös tienata mainostuloja, mikä täten toimii kannustimena tuottaa jatkuvasti uutta sisältöä sosiaalisen median kanaviin Hasanin tuottamista tallenteista. Tämä on vain yksi ulottuvuus siitä, kuinka Hasan Pikerin IP-oikeuksia voi käyttää. Elementit, joista myös Turbiini Broadcast on ottanut vaikutteita ja inspiraatiota liittyvät striimauksen-, kuvauksen-, “käsikirjoituksen”- ja rekvisiitan tyyleihin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, millaisia asioita käsitellään ja miten. Lisäksi myös Turbiini Broadcastissa on toistuvia rutiineita, joita katsojat näkevät jokaisessa livestriimissä. Toiseksi striimauskonseptin hahmottelun jälkeen tullaan striimausstudioon. Striimausstudio ja sen sisustus määrittelevät, mitä hienovaraisia signaaleja ja nyansseja välität katsojille. Studio ja sen ympäristö välittävät tyyliäsi sekä habitustasi. Sisustukseen on aina hyvä kiinnittää huomiota ja jopa parempi panostaa sen sijaan, kuin että peittää seinät “green screenillä”. Omaperäinen sisustus toimii erottautumistekijänä. Pyri välttämään imeliä ja kliseisiä valintoja, kuten valaistusta neonvalolla tai viherseinää. Lopuksi, studion laitteiston on hyvä olla kunnossa alusta asti. Laitteisto määrää sen, mitä kaikkea voit hallita striimissäsi ja mihin tekniikka taittuu. Useimmat katsojien antamat kommentit ja palautteet liittyvät aina kuvan- ja äänenlaatuun sekä niiden parantamiseen, jos ne ovat huonolaatuisia, kuten menestynein Youtube-hahmo Mr Beast on sanonut (3). Blogisarjan jatko-osissa käsitellään kattavammin striimauskonsepti striimausstudio laitteisto (hardware) ohjelmistot. Ensi kerralla on vuorossa striimauskonsepti ja sen rakentaminen, joten pysy siis linjoilla. STRIIMAILEMISIIN! Kirjoittaja Hannes Jesar on kaikkien suomalaisten lempiturkulainen ja Helsingin startup ekosysteemin Bruce Lee, joka työskentelee Metropolian Innovaatiotoiminta ja yrittäjyystiimissä projektipäällikkönä. Hannes luotsaa Metropolian yrittäjyyttä edistävää yrityshautomoa, Turbiinia, kouluttaen yrittäjyyden kompetensseja, menetelmiä ja työkaluja. Viimeisimpänä huikeana juttuna täytyy nostaa Turbiini Broadcast, jota Hannes on päässyt vapaasti omalla visiolla ja näkemyksellä suunnittelemaan ja toteuttamaan ilman kompromisseja. Lähteet Rajan, A. TV watching and online streaming surge during lockdown, 5.8.2020 (BBC.com) Jussila, J. Yhdysvaltalaismies puhuu joka päivä jopa kymmenen tuntia putkeen politiikasta ja uutisista, ja valtava määrä nuoria seuraa: Tästä on kyse Twitchissä jylläävästä uudesta suositusta genrestä, 14.6.2022 (hs.fi) Forbes: MrBeast Unfiltered: An Exclusive Interview With The World’s Millionaire Top-Earning Creator, 22.12.2022 (youtube.com)
Audiovisuaaliselle alalle kaivataan avoimempaa rekrytointia
Audiovisuaalisella alalla on puhuttu viime vuosina paljon tekijä- ja osaajapulasta. Kovin pula on ollut etenkin kokeneista erityisosaajista (1). Samaan aikaan uraansa aloittelevien nuorten työntekijöiden on kuitenkin ollut vaikeaa löytää tietään työelämään. Etenkin jos kontaktiverkostot ovat jääneet opintojen aikana puutteellisiksi ja työkokemusta ammattituotannoissa ei ole kertynyt riittävästi, työllistyminen on ollut usein hyvin hankalaa. Av-alan toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana. Ajanjaksoa ovat kuvanneet jyrkät suhdannevaihtelut laidasta laitaan. Suurista tuotantovolyymeistä, työvoimapulasta ja ylikuumenemisesta on päädytty nopeasti tilanteeseen, jossa tuotantoja siirretään, peruutetaan tai ei edes aloiteta (2). Samalla av-alan mahdollisuudet työllistää nuoria työntekijöitä ovat heikentyneet. Hankalinta työllistyminen on ollut laskusuhdanteen aikana, jolloin tuotantoja on vähän ja tuottajat välttävät kaikkia taloudellisia ja tuotannollisia riskejä – eli tuoreita, vielä vähän epävarmoja ja edelleen ammattiaan opettelevia työntekijöitä. Tieto av-alan työpaikoista kulkee sisäpiirissä Metropolian Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -ESR-hankkeessa on etsitty keinoja, joilla audiovisuaaliselle alalle valmistuneet alle 30-vuotiaat nuoret pääsevät paremmin ja nopeammin työelämään. Hankkeessa on haastateltu 25 työelämän edustajaa ja 30 vastavalmistunutta tai uransa alkuvaiheessa olevaa nuorta av-alalle työllistymisestä (3, 4). Haastattelujen perusteella työllistymisen pullonkaula on av-alan rekrytointikäytäntöjen vanhanaikaisuus. Tällä hetkellä tieto työpaikoista kulkee pääosin vain alan sisällä ja rekrytoinnit tehdään käsinpoiminnalla. Rekrytointipäätökset perustuvat pitkälti rekrytointia tekevien henkilöiden omiin verkostoihin ja kokemuksiin tai niin kutsuttuun puskaradioon eli kollegoiden antamiin suosituksiin. Vain harvoista työpaikoista ilmoitetaan julkisissa tai puolijulkisissa kanavissa. Merkittävin julkinen rekrytointipaikka on Facebookin TV-friikuille töitä -ryhmä, jossa haetaan tyypillisesti työntekijöitä lyhyille keikoille ja jossa työnhakijat voivat esitellä itsensä. Työnantajat ja työntekijät näkevät rekrytoinnin eri tavoin Haastatellut työnantajat pitävät av-alan rekrytointikäytäntöjä suhteellisen toimivina. Verkostot ja suositusjärjestelmä auttavat työnantajien näkökulmasta hallitsemaan rekrytointeihin liittyviä riskejä. Toisaalta on havaittavissa, että alan rekrytointimenetelmät ovat kuormittavia, nopeatahtisia ja tieto työpaikoista liikkuu vain verkoston sisällä. Tästä seuraa etenkin uusia työntekijöitä koskettava vaikeus päästä sisään alan työelämään. Sen sijaan av-alaa vasta opiskelevan tai alalle juuri valmistuvan näkökulmasta työllistyminen ja rekrytointi vaikuttaa sekavalta ja sattumanvaraiselta prosessilta. Moni äskettäin valmistunut nuori kokee alan sisäänpäin lämpiäväksi. Suurin osa haastatelluista nuorista mainitsee, että alan työpaikoista on hyvin tai melko vaikeaa löytää tietoa. Nuoret ovat kokeneet, että työnantajiin on vaikea saada kontaktia, työpaikat ovat piilossa ja rekrytointi tapahtuu sisäpiirissä. Työhakemuksista ei anneta palautetta, kyselyihin ei vastata tai rekrytoinnissa ei keskitytä yksilön ominaisuuksiin. Nuoret odottavat työnantajilta aktiivisuutta Re:connect-hankkeen havaintojen mukaan av-alan rekrytointikäytäntöjä tulee kehittää ja monipuolistaa, jotta mahdollisimman monella olisi todellinen mahdollisuus hakea ja saada töitä. Hankkeen haastattelemat nuoret toivovat työnantajilta parempaa kommunikaatiota, empatiaa ja inhimillisempiä työsuhteita avoimempaa rekrytointikulttuuria, jotta uudet tekijät pääsisivät töihin helpommin enemmän työmahdollisuuksia vähäisellä kokemuksella töitä hakeville. Nuoret peräänkuuluttavat työnantajien omaa aktiivisuutta uusien tekijöiden etsimisessä. Etenkin nuoret toivovat, että työnantajat kutsuisivat työhaastatteluihin ja antaisivat palautetta, vaikka ei tulisikaan valituksi työhön. Läpinäkyvä ja inklusiivinen rekrytointikulttuuri on myös tuotannon etu Suljetun tuttavapiirin suosituksiin perustuva rekrytointikulttuuri on osa suurempaa ongelmaa, jossa erilaisista taustoista tulevat ihmiset eivät pääse osallisiksi tai työllisty. Av-alan epätasa-arvo ja moninaisuuden puute ovat olleet viime vuosina aiheina useissa hankkeissa ja tutkimuksissa, niin työntekijöiden, rahoituksen kuin sisältöjenkin näkökulmasta (5, 6, 7, 8, 9). Verkostojen ja suositusjärjestelmän rinnalle olisi aika saada läpinäkyvämpiä ja inklusiivisempia toimintatapoja. Näitä voisivat olla: julkisten tai laajasti käytettyjen rekrytointipalvelujen hyödyntäminen somejäteistä riippumaton alan oma rekrytointialusta ammattimaisten rekrytointiagenttien hyödyntäminen. Rekrytoinnin ulkoistamista pidetään yleisesti liian kalliina tuotannolle, mutta samalla ollaan valmiita maksamaan rekrytointeja tekevälle omalle työntekijälle. Kun tuotantopäätöksiä tehdään hyvinkin viime hetkellä ja rekrytoinnit pitää saada hoidettua jopa parissa viikossa, ammattimainen rekrytointiagentti voisi suoriutua tehtävästä nopeammin ja tehokkaammin ja ennen kaikkea minimoida rekrytointeihin liittyviä riskejä. Kirjoittajat Antti-Veikko Salo on Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hankkeen projektipäällikkö ja taustaltaan elokuvatuottaja. Aura Kaarivuo on Metropolian elokuvan ja television tutkinto-ohjelman tutkintovastaava ja on toiminut Re:connect-hankkeen projektikoordinaattorina. Lähteet Business Finland (2021). Kotimainen av-ala kiihtyvässä muutoksessa. Pula osaajista kasvun esteenä (businessfinland.fi). Toimialaselvitys 6/2021. Haapalainen, M. 2023. Tv-kanavat ja suoratoistopalvelut ovat rahavaikeuksissa ja hallitus poisti tuotantokannustimen. Miten käy suomalaisten tv-alan ammattilaisten? (journalisti.fi). Verkkouutinen. Journalisti 13.10.2023. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke (2023 a). Kysely tuotantoyhtiöille. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke (2023 b). Valmistuneiden opiskelijoiden haastattelut. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Diversiteetti audiovisuaalisella kentällä -työryhmä (2023). Roolihahmojen diversiteetti suomalaisissa television draamasarjoissa ja elokuvatuotannoissa vuonna 2022 (pdf). Tilasto. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Maskulin, Nina & Reinola, Kirsi (2020). Action!-hanke. Kyselyraportti täydennyskoulutustarpeista ja tasa-arvon toteutumisesta av-alalla (urn.fi). Aalto-yliopiston julkaisusarja TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI 4/2020. Savolainen, Tarja (2017). Sukupuolten tasa-arvo elokuvatuotannossa – Julkisen rahoituksen jakautuminen (pdf). Cuporen verkkojulkaisuja 43. Helsinki: Cupore. Tenkanen, Tiina (2022). Av- ja elokuva-ala vaatii tasa-arvoa ja moninaisuutta (teme.fi). Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton verkkojulkaisu Meteli 6.4.2022. Women in Film & Television Finland (2023). Mikä on WIFT Finland? (wift.fi). Re:connect-hankkeen johtopäätökset koottuna yksiin kansiin: Osaajapulaa ja työttömyyttä – Nuorten mutkikas tie av-alalle (theseus.fi)
Using Prototyping to Develop Services in Small or Medium Businesses
When we think about prototyping, we may imagine Tesla’s first autonomous vehicle out on the roads or a robot that you want to teach to walk. But these are just the versions of prototyping that make the news. Everyday prototypes are being carried out in small ways. What is Prototyping? Dictionaries rely heavily on a mechanical definition of prototyping. Meaning that they mostly define prototyping of the things mentioned above. But prototyping has grown to encompass many different types of products and services. Not everyone is ignoring its expansion. The Merriam-Webster online dictionary expands on the word by adding this context: The prefix prot-, or proto-, comes from Greek and has the basic meaning "first in time" or "first formed." A prototype is someone or something that serves as a model or inspiration for those that come later. A successful fund-raising campaign can serve as a prototype for future campaigns. When you prototype something in your business, you are testing something’s viability. You are asking yourself: Does this make sense for my customers? Does this make sense for me and my company’s ability? Does this make sense financially? Is this option sustainable? Why Prototype? When you are prototyping something in your business, you are answering questions for yourself, your customers and your business. The answers to your questions will allow you to move forward more quickly and more confidently that whatever it is you are trying to do will work. The most important reason to make a prototype is to find all your inconsistencies and fix them. Because you will not succeed if your customers do not think your solution is sustainable, usable, or desirable. Unlike finished products ready for purchase, prototypes are imperfect and impermanent by design (Willhoft, 2022) It is also very important to note that creating a prototype is not just about the thing itself. It is about how your product or service serves the customer and your business. When launching a new product, service or even whole business, there should be a balance between company health and customer usefulness. Additionally, it should also be done in the most sustainable way possible in economical, social and ecological perspectives. This will also serve your business and your customers. General Prototyping There are many ways to prototype. Each of these will give you insights to help you move onto the next iteration of your offering. You do not need to do all of these; you just need to do those that make sense for what you are creating. The most usual are: Roleplay Cardboard recreation/staging Lego Stuff/Proximity prototyping Paper ‘digital’ mockups Digital mockups (Marvel app, etc) 3D printing Roleplay This means acting out your service or product. It could be acting out how a person will buy or use your product. Cardboard recreation/staging You may need quite a bit of cardboard or any kind of larger objects (tables, etc) to design the space you need. This allows you to move around your space to see if it works. Lego Lego is a great way to represent many different kinds of interactions through building them in miniature form and walking through it. Or maybe you are using Lego as a way to represent an actual product. Stuff/Proximity prototyping This just means that you are using found objects (whatever if around you) to create prototypes of what you are talking about. You can tape paper and bits of anything together to represent a size proximation, etc. 3D printing It is not becoming a very real option that you can 3D print a version of a product before you commission anything real. Paper ‘digital’ mockups These are representations of digital experiences without ever needing to code anything. There are services available online that allow you to draw on paper a wireframe of an app or computer interface and then photograph it, upload it to their service and then add on “hot spots” or places that you can tap to move to the next screen. It is really amazing how low-fidelity you can make something to see how it looks and feels. Digital mockups One step further on from paper digital mockups are digital mockups. These are able to look much sleeker than the first-round paper ones and can start to begin to really feel like a real product (all while not at all needing the intense amount of time and skill to create a real version). Prototyping a Business Model There are many things with a business that can be prototyped. One very important one is your business model. This means how your business will make money. You need to see what customers want in terms of how and when they pay you and what they are willing to pay for. This really depends on so many variables that doing your customer research before you launch is really important. Once you have some insights from your potential or actual customers (this can depend on if you have already started your business or not), you can begin to ‘try on’ different business models. BMI Lab has a great tool for this called Business Model Navigator where you can check out the 55 business model patterns that they have identified to see which might work best for the product/service you have and the customers you will be serving. These pattern cards explain the business model, how it works, and which companies you may know that are currently using it. With this detail, you can begin to imagine how your customers would interact with your company depending on the business model. Prototyping a Service Very similar to any other kind of prototyping, you need to figure out what it is that you are testing. Are you testing how someone accesses the service, how they interact online with the service, how they interact in person with the service, how they pay for the service, etc.? This need will determine the best way to prototype it. Services can be either physical or digital, or they can even be either or both. For example, going to your local health service can be prototyped by doing a walk through - How easy is it to get to by public transport? Is there enough parking for personal vehicles? What is it like to access the place to register? Is it obvious where the customer needs to go and what they can do there? When they get there, the customer may be able to register in person or digitally. Are these obvious? Are they easy to understand? Where does the person need to wait? How will you tell them where to wait or how they will be called into the medical office - is it a number on a screen or will someone call by name? Each of these is part of the service that the health service is offering. Within this example, you can see that there is also an opportunity to prototype the digital screens that are used. These can first be done with paper prototyping and then with more sophisticated digital mockups. These can be tested with potential or current customers. The most important thing you can do with your prototype is to show it to people. The Value in Prototyping The value in prototyping comes only when you show them to others. As the designer of the service or product, you and your team will always have an inherent advantage in knowing what you were trying to achieve. This can blind you to what you to the reality if what was created. Show it to those who will most benefit from it. Not your friends or your team members. By doing quick and easy prototypes, you are giving yourself permission to not get everything right the first time. It shouldn’t be right the first time. Prototyping is about quickly putting something together and then seeing what needs to be fixed. Then fixing it and testing again. There can be a few rounds and the time that you spent on getting it incrementally better will save you money, time, and effort. You will be making cheap and easy fixes on a prototype rather than expensive and lengthy changes to a finalised product or service. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Reference Willhoft, Scott. (2022). This Is a Prototype: The Curious Craft of Exploring New Ideas, Ten Speed Press.
Mikrorahoituksella vauhtia yritystoiminnan kehittämiseen
Piinallinen alkavan yritystoiminnan ongelma on usein se, että tuotetta tai palvelua ei päästä kunnolla kokeilemaan, koska tiimillä ei ole mahdollisuuksia esimerkiksi alustavan prototyypin valmistukseen. Jää arvailtavaksi, kuinka moni potentiaalinen idea on vuosien varrella jäänyt puolitiehen tuen puuttuessa, vaikka tarvittava tukisumma olisi ollut vaatimaton. Mikrorahoitus Mikrorahoitus-käsite syntyi 1970-luvulla. Se tarkoitti rahoitusta, jonka tavoitteena oli tukea kehitysmaissa toimivia alle 10 työntekijän mikroyrityksiä ja heikommassa asemassa olevia. Tuki oli suunnattu niille, jotka haluaisivat kehittää liiketoimintaa, mutta joilla ei eri syistä ole ollut mahdollisuutta saada rahoitusta pankeista. Mikrolainoilla ja -rahoituksilla on myös EU-alueella edelleen tärkeä merkitys työllisyyden ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden kehittäjänä. (1) Sittemmin käsitettä on alettu käyttää myös muista, vastikkeettomista pienistä tukimuodoista, joilla voidaan edistää esim. alkavien yritysten kehittämistä. Alkuvaiheen ideoilta on puuttunut sopiva tuki Yritystoiminnan aloittaminen epävarmuuksia täynnä olevan konseptin ympärille on riskialtista. Tilanne on kuin epätoivoisella kesätyön hakijalla, joka ei pääse työhön, koska ei ole aiempaa kokemusta, ja kokemusta ei voi saada, koska ei pääse työhön. Aiempina vuosina Metropolia on ollut mukana Keksintösäätiön rahoittamassa Tuoteväylä-palvelussa, jonka tavoitteena oli löytää lupaavat ideat ja keksinnöt, joilla on mahdollisuuksia kasvuun ja kansainväliseen liiketoimintaan. Tuloksellisesti toiminut palvelu lakkautettiin vuonna 2014, jolloin alkavien yritysten neuvontapalvelu siirtyi ELY-keskuksiin. Uusia vastaavia tukimuotoja ei toiveista huolimatta kuitenkaan saatu tilalle. Helppokäyttöisten, matalan kynnyksen tuki-instrumenttien puute on ollut korkeakoulujen innovaatiotoiminnalle merkittävä haaste. Ennen kuin tiimi voi päästä esimerkiksi Business Finlandin monipuolisten rahoitusmuotojen äärelle, sen pitää voida todentaa idean kannattavuus ja toimivuus ja aloittaa oikea yritystoiminta. Metropolian Turbiini -yrityshautomo-ohjelman palvelupaletissa on uusi, Turbiini-ohjelman läpikäyneille tiimeille tarkoitettu tukimuoto, mikrorahoitus Nanobuusti. Tarkoituksena on, että Metropolian yrityshautomo Turbiinissa toimintansa ensiaskeleita ottavien tiimien matka ei pysähdy esimerkiksi siinä vaiheessa, kun pitäisi kehittää prototyyppi, rakentaa malli tai tehdä kevyt selvitys liiketoiminnan mahdollisuuksista. Nanobuusti-tuki voi tässä kohdin tarjota mahdollisuuden eteenpäin. Buustia prototypointiin ja kokeiluihin Nanobuustilla voidaan hankkia esimerkiksi asiantuntijapalveluita kaupallisen potentiaalin arviointiin. Tukea voidaan käyttää alustaviin markkina- ja kilpailuselvityksiin, liiketoimintasuunnitelman sparraukseen tai vaikkapa prototyypin rakentamiseen tarvittaviin tarvikkeisiin. Nanobuustin avulla voidaan rakentaa siltaa hautomotoiminnassa syntyvien yrityskonseptien ja ulkomaailman välille. Sen avulla tiimi voi vankentaa näkemyksiään ja selvittää, mihin suuntaan sen kannattaa jatkaa. Joskus voi olla niinkin, että konseptin edistäminen ajatellussa muodossaan ei vielä ole kannattavaa. Varhaisessa vaiheessa tunnistettu ongelma tai kehittämiskohde liiketoimintakonseptissa tai tuoteideassa on huomattavasti edullisempaa oikaista, kun tiimi on vielä korkeakoulumaailmassa. Sen sijaan, että tiimi perustaisi yrityksen teknisesti tai liiketaloudellisesti kannattamattomalle pohjalle. Esimerkiksi alustavan prototyypin toteuttamalla tiimi voi hyvissä ajoin tutkailla, mitä tai miten johonkin markkinoilla tunnistettuun ongelmaan kannattaisi rakentaa ratkaisu. Ja olisiko heidän oivalluksensa juuri se, joka ongelman ratkaisisi? Nanobuustin hakuprosessissa on varmistettu riittävä yksinkertaisuus. Alkuun pääsee, kun ensin käy asian läpi Turbiinin asiantuntijan kanssa. Näin varmistetaan, että tuelle on perusteltu tarve ja koko. Turbiini huolehtii palveluntarjoajan kanssa tehtävistä sopimuksista ja laskutuksesta. Nanobuustin tarkoitus on olla helppokäyttöinen työkalu, joka auttaa eteenpäin. Näin tiimi voi mahdollisimman paljon keskittyä oman konseptinsa kehittämiseen Nanobuustin tukemana, ilman hallinnollista tekemistä. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähde Microfinance in the European Union: Market analysis and recommendations for delivery options in 2021–2027. Final report. 2020 (europa.eu). European Commission Directorate-General for Employment, Social Affairs and Inclusion
How to Access Collective Intelligence in Your Teams: The CoDev Collaboration Method
For most organisations, whether public or private, there is barrier to accessing collective intelligence, sharing institutional knowledge, and developing professional practices through collaboration. This means that it can take longer for individuals to solve issues that come up when they lack the experience in doing so. Whether these be inter-personal, logistical, time management, product development, etc. Each organisation has myriad skills and knowledge that cannot be quickly identified and utilised in peer groups. Sharing Knowledge and Collective Intelligence People have a variety of past professional experiences both inside their current organisation and in previous work experiences. This means that there is a lot of uncatalogued and untapped knowledge present at any one time in any one space. It is the aim of CoDev to open this experience up and make it accessible to the peer team around them. CoDev Collaboration Requirements The CoDev collaboration method (short for co-development) is an innovative professional co-development model that is becoming increasingly popular to begin to create shared knowledge and problem-solving in organisations while also developing leadership skills. Developed in the 90s by two French-Canadians,this method is predicated on sharing between teams and within teams depending what the issues to be tackled are. It is ideal for smaller groups of between 5 and 8 participants. And can be a regular meet up or set up ad-hoc when an important problem requires this kind of approach. The method consists of 6 official steps and one additional unofficial pre-step (or a step 0). This method can take anywhere from 90 minutes if you want to deal with just one problem or longer if you want to tackle more than one. In this simple technique, there are many underlying elements that must be understood to get the most from it. 5 Foundational Pillars For the CoDev method to really work, it is essential that each person comes to the session from a place of empathy. This is because it requires: Active listening Kindness Commitment Confidentiality Truthfulness In order for all of these conditions to be met and accessible, the participants need to want to be there and be open to hearing what others have to say. And at appropriate times, each person will need to commit to being silent - no matter how much they wish to interrupt or to say something. Each participant must understand that their experience will be heard and it will be duly considered and valuable - whether it is used to move the issue forward or not. Holding Space and Withholding Judgement Another important aspect of this CoDev method is the space that is held for people to be vulnerable while asking for help. This encompasses kindness, active listening, and confidentiality. By doing this, holding the space and judgement, a participant feels able to be truthful and committed to the process. A Time-Based Framework The CoDev approach is time-based. This means that each step has a set time limit. This time-based approach allows the process to move forward and avoids conversations becoming unproductive or off-topic. A time limit helps to make sure participants keep their advice to the point. Respecting the time set aside for each part is essential even when it may be frustrating for the participants. Deterring Early Solutions Another reason to enforce the process as it stands is to deter any early suggestions of solutions. Humans are natural problem solvers and we love to help people in general. This is mostly a good quality but when it comes to exploring problems and hearing their context and needs, suggesting solutions too early in the process can stifle creativity and deeper understanding. By sticking to the process as it is laid out, you make sure that the problem is fully explained and understood as possible for any ideas, comments, or solutions begin to direct the discussion in a specific direction. CoDev Participant Roles In this collaboration process there are 2 roles available. There is the problem owner (sometimes called the “client”) and there are consultants. The problem owner is taking their problem to the consultants for a consultation. This consultation will consist of many things based on the consultants’ previous professional experience. This process is meant to prioritise actual professional experience rather than expertise or academic training. The 6-Step (+1) CoDev Process Step 0 - Choosing the Problem Although this is not an official first step, it is an important one. An individual participant’s problem must be chosen to discuss. Step 1 - Presenting (the Situation) The problem owner starts by providing as much detail as possible while being as clear as possible. At this time, all consultants are silent. Step 2 - Clarifying (the Problem) The problem owner is only answering the consultants’ questions as briefly as possible. At no point should a solution be put forward and the questions are only for clarifying and understanding the problem. There is no judgement about the problem. Step 3 - The Contract This is the time where the problem is fully defined and the problem owner states what they are looking for from the consultants. Step 4 - Consultation This step requires each consultant (going around the table one-by-one) to share their thoughts, impressions, opinions, comments, ideas, suggestions with the problem owner. The problem owner is expected to stay silent. Step 5 - Summary & Action Plan The problem owner recaps what they have heard and shares it back to the consultants and then creates an action plan for going forward which the consultants can also contribute to. Step 6 - Review In this last step, all participants take stock of the session and share how they felt about it. Each person can evaluate the CoDev session and determine what they key learnings were. Benefits of this Approach The benefits of this approach are many for each peer group. First, the ability to solve sometimes complex problems in the organisation through the group’s experience (collective intelligence). Second, building a collaboration mindset in the organisation. Third, developing skills such as active listening, feedback, perspective-taking, cooperation, and trust. This approach is best used as a recurring session with the same people. This allows them to build trust in the group and to dig deeper and be more honest about struggles. It is also important to make sure that there are no hierarchy (peer groups) issues and allows them to create a learning community amongst themselves. Many of these can exists at the same time within an organisation of course. This is encouraged. This is a simple approach with a multifaceted outcome. It requires each participant to fully participate and respect the rules for it to be fully effective and it also requires a dedicated facilitator. The facilitator must be willing to move the process along when they see that it is moving off task or running over time. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Source Payette, A., & Champagne, C. (1997). Le groupe de codéveloppement professionnel. PUQ.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.