Yrittäjää digittää – tukea tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen

28.1.2020
Mari (Lehtori) Virtanen

Viimeisten kuukausien aikana olemme viettäneet markkinoiden suurimpia ostopäiviä ja meille kaikille tuttuja kulutusjuhlia, kuten Single’s Day, Black Friday ja joulu. Me olemme tilanneet ja toimittaneet, kuljettaneet ja noutaneet sekä maasta että maailmalta saapuneita tuotteitamme. 

Ostokäyttäytymisessämme on helppo nähdä vähittäiskaupassa tapahtuvia muutoksia, jonka myötä monen pienyrittäjänkin markkina-alue on muuttunut globaaliksi. Verkkokaupan markkinaosuus kasvaa huikeaa tahtia ja yhä useampi ostos tehdään asiakkaan kotisohvalla. (Yle 2019.) Kivijalkaliikkeiden ohelle perustetaan uusia verkkokauppoja, kiihtyvällä nopeudella.

Liiketoiminnan vieminen verkkoympäristöön on monelle pk-yrittäjälle (mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset) elinehto, jossa keskiöön nousevat

  • asiakaslähtöisyys
  • asiakkaan ketterä huomioiminen
  • positiivinen asiakaskokemus
  • ja korkeaksi koettu tyytyväisyys. 

Asiakassuosittelun, eli asiakkaan halu suositella tuotetta tai palvelua, merkitys korostuu ja voi muodostua yrityksen kriittiseksi menestystekijäksi.  

Muuttuva yrittäjyys

Monet tämän päivän pienyrittäjät elävät muuttuvaa arkea, kokevat digitalisaation ja globaalin markkinatalouden ja ostokäyttäytymisen aiheuttamat muutokset. Kivijalkaliikkeet vaihtuvat verkkokaupoiksi, mainoslehtiset sosiaalisen median virroiksi, paikalliset hankinnat maailmanlaajuisiksi. 

Kassavirroista päätellen muutoksen mukana on pysyttävä, jos mielii liiketoiminnan kasvavan tai edes monesti pysyvän ennallaan. Liiketoimintamalleja ja yrityksen strategiaa on arvioitava uudella tavalla. On huomioonotettava uusia trendejä, kartoitettava asiakaspotentiaaleja, tunnistettava asiakkaiden unelmia ja tarpeita. 

On mietittävä uusia vaikuttavia digitaalisia ratkaisuja ja otettava haltuun

  • verkko-, media- ja graafisen tuotannon perusteita, 
  • sosiaalisen median myynti- ja markkinointikanavia
  • datan keräämiseen, analytiikkaan ja kertyvän tiedon hyödyntämisen perusteita osana liiketoiminnan kehittämisestä.

Haastavaksi tämä muodostuu erityisesti meille, jotka ovat perustaneet yrityksensä ennen tietokoneiden, älylaitteiden ja pakettiautomaattien keksimistä, sosiaalisesta mediasta ja sen toiminnallisuuksista puhumattakaan. Meneillään oleva kehityssuunta on monen pienyrittäjän näkökulmasta valtava asia, joka pakottaa jokaisen yrittäjän kehittymään ja kehittämään.

Tärkeät digi-ilmiöt pienyrittäjän näkökulmasta

Digitaalisilla markkinoilla yrittäjän on hallittava ja tarvittaessa opeteltava paljon uutta, joista nostan esiin viimeisten vuosien aikana merkityksellisiksi osoittautuneita asioita. Kokemukseni sekä digitaalisten palveluiden että pienyrittäjien parissa ovat osoittaneet seuraavaa: 

  1. Yrityksen graafinen ilme ja visuaalinen yrityskuva ovat asiakkaalle ja ostokäyttäytymiselle tärkeitä. Visuaalinen yhtenäisyys, niin digitaalisissa kuin perinteisissäkin materiaaleissa, luo yrityksestä asiantuntevan ja luotettavan kuvan.
  2. Kotisivut muodostavat yrityksen digitaalisen kodin. Ilman kotisivuja ei ole näkyvyyttä digitaalisilla markkinoilla. Keskity selkeän rakenteen kehittämiseen ja laadukkaiden sisältöjen tuottamiseen. Näin teet samalla erittäin tärkeää hakukoneoptimointia.  
  3. Brändi on mielikuva yrityksestä, joka muodostuu vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Brändin vahvistaminen on pitkäjänteistä työtä, joka muodostaa yrityksen sielun ja yrittäjän tarinan. 
  4. Asiakkaan polun visualisointi ja käytettävyyden testaus on tärkeä osa kehittämistä, joka lisää ymmärrystä asiakkaan/ asiakasryhmien toimista ja valinnoista digitaalisissa ympäristöissä:
    • Missä kanavissa asiakas liikkuu? 
    • Mitä tietoa hän etsii ja tarvitsee ostopäätöksensä tueksi? 
    • Miten hän sivustolla liikkuu, mitä aineistoja lukee tai katsoo? 
    • Paljonko hän käyttää aikaa ennen mahdollista ostopäätöstä? 
    • Löytääkö hän kaiken tarvitsemansa ostopäätöstä varten?

Asiakkaan polun määrittämiseen ja käytettävyyden testaamiseen kannattaa panostaa. Pienillä toimilla voi saada merkittäviä parannuksia aikaan! 

  1. Sosiaalisen median hyödyntäminen ja monikanavainen strategia lisäävät asiakkaan tyytyväisyyttä ja sitoutumista palveluun. Parhaimmillaan homma toimii yhdistelemällä useita ostokanavia, esimerkiksi verkkokauppaa ja kivijalkaa. Tällöin asiakas saa haluamansa itselle sopivassa paikassa, itselle sopivaan aikaan, itselle sopivalla tavalla.  Monikanavainen strategia toimii hyvin sekä palveluiden, tuotteiden että tietosisältöjen markkinoimiseen. 
  2. Visuaaliset sisällöt, videot ja audiot ja niiden hyödyntäminen lisääntyvät räjähdysmäisesti. Video on tällä hetkellä yksi käytetyimmistä sosiaalisen median sisältötyypeistä ja niiden määrien ennakoidaan edelleen lähivuosien aikana kasvavan. Monien kanavien algoritmit suorivat videosisältöjen näkymistä uutisvirroissa. Monen yrittäjän potentiaalinen asiakas katsoo videoita mielellään, vaikkei tekstien merkityksen ja printtimedian katoamiseen uskokaan. 
  3. Verkkokauppa on monelle mikro- ja pienyrittäjälle kehittämisen pakollinen ja suuri haaste, joskin samalla valtava mahdollisuus. Lähes kuka tahansa voi perustaa kaupan verkkoon, ilman suuria kustannuksia. Kuten maailmalla toimivien yrittäjien markkina on globaali, se on myös meidän suomalaisten. 
  4. Erilaisten liiketoiminnallisten tavoitteiden, kuten esimerkiksi kävijämäärät, ostot, konversiot, uutiskirjeiden tilaajat tms.), mittaaminen digitaalisten kanavien analytiikan avulla auttaa kohdentamaan digitaalisen sisällöntuotannon- ja markkinoinnin toimia. Se auttaa ymmärtämään asiakkaan ostokäyttäytymistä kuten liikkumista eri kanavissa, sivustolla käytettyä aikaa ja asiakkaan sivustolla tekemiä toimia. Analytiikan avulla voidaan määrittää ja kehittää ostoprosessin vaiheita, joissa lopullinen ostopäätös jää tekemättä. Osa-alueena analytiikka on edelleen kiivaasti kehittyvä, jonka hyötyjä emme osaa vielä täysimääräisesti hyödyntää. 

Apua tuote- ja palveluvirittämöstä

Digitaalisen liiketoiminnan ja siihen liittyvien osa-alueiden haltuunotto on monelle yrittäjälle iso työ, joka vaatii osaamista, sitoutumista, motivaatiota ja aikaa. Tämän tukemiseksi Metropolia ammattikorkeakoulun Tuote -ja palveluvirittämössä eri alojen asiantuntijat auttavat Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueen mikro- ja pienyrittäjiä näiden kehittäishaasteiden konkreettisessa ratkaisemisessa. 

 Hankkeessa on vuoden 2019 aikana ollut mukana kymmeniä pienyrittäjiä, jotka ovat kehittäneet markkinoille uusia tuotteita ja virittäneet onnistuneesti jo olemassa olevia palveluitaan. Viimeinen ryhmä innokkaita yrittäjiä aloittaa kevään 2020 aikana. Hanke on Euroopan aluekehitysrahaston, EAKR, rahoittama ja toimii 31.12.2020 saakka, yhteistyössä Koulutuskeskus Salpauksen kanssa. 

Lähteet

Kirjoittaja

Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa graafista suunnittelua, kankaiden digipainantaa, ompelua ja verkkokauppayrittämistä.

–

Jos asia on sinulle ajankohtainen ja haluat mukaan (digi)kehittyvään joukkoon, lue lisää ja ilmoittaudu mukaan sivustolla https://tuotejapalveluvirittamo.metropolia.fi/ 

digiosaaminen digitaaliset ympäristöt tuote- ja palveluvirittämö yrittäjyys

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Menneisyyttä tarkastellen, tulevaisuuteen tähyillen – asiantuntija kirjoittajana

 http://Kipinöitä%20pimeydessä
2.12.2024 Tikissä
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää?   Mistä aiheet tulevat?  TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa.  Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa?   Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä.  Kolme toistuvaa teemaa Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin.   Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan. Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä.  Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä. Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024!  Kirjoittaja  Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. 

Kaikki keinot käyttöön työllistymisen haasteisiin – ajatuksia SMART-mallista
26.11.2024 Tikissä
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi. Eikö työllistyminen olekaan projekti? Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä. Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound). Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje. Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’. Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”. SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta. Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina. Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole. Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista. Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan. Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan. Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius. Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan. Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana. Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella. SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa. Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen. Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan. Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn. Kirjoittaja Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.

Voiko hanke olla startup?
22.11.2024 Tikissä
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta? Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO). Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa. Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet.   Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa. Rahoitus on onnistumisen edellytys Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan. Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin. Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi. Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä. Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön. Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin. Eroja, onko niitä? Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa. Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan. Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä.   On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava. Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten lean canvas UVP eli ainutkertainen arvolupaus traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa hissipuhe 90 päivän sykli. Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

Kuntoutuksen YAMK-opiskelijat yrittäjän opissa
27.2.2020 Rehablogi
Työelämäyhteistyö liittyy kiinteästi ammattikorkeakoulutukseen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018: 62, 65). Kuntoutuksen ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijat syvensivät kuntoutuksen palvelutoiminnan johtamisen osaamista työelämän yhteistyökumppanin johdatuksella, kun Movement Fysioksen yrittäjä Mia Marttinen kertoi niin valoista kuin varjoista, joita perheyrityksen pyörittämiseen liittyy.   Kuntoutuksen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Kuntoutuksen palvelutoiminnan johtaminen -opintojakson tavoitteena on, että opiskelija osaa hyödyntää liiketoiminnan, yrittäjyyden ja talouden osaamista julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla (Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma [YAMK] Opetussuunnitelma 2018: 12). Mielekäs tapa palvelutoiminnan johtamisen osaamisen vahvistumiseksi on työelämäyhteistyössä toteutuva ymmärryksen muodostuminen ja oppiminen.   Tänä syksynä kuntoutuksen (YAMK) -opiskelijaryhmä pääsi kuulemaan yrittäjän kokemuksia fysioterapiapalveluita tarjoavan yrityksen palvelutoiminnan johtamisesta. Keskeisinä näkökulmina olivat talous ja markkinointi. Sosiaali- ja terveysalan yritykset ovat olleet pienessä kasvussa viime vuosina, vaikka isot yritykset ovatkin ostaneet niitä (Sosiaali- ja terveyspalvelut, epävarmoista tulevaisuuden näkymistä hyvinvoinnin kasvuun? 2018). Tulevaisuuden palvelut ovat usein yhä monimuotoisemmin tuotettuja ja edellyttävät verkostomaista yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Kansainväliset muutostrendit, kuten digitalisaatio, edellyttää uudenlaisten palveluiden luovaa, innovatiivista soveltamista.  Analysoi ja profiloidu   Yritystoiminnan taustalla on tarkka analyysi toimintakentästä ja potentiaalisesta asiakaskunnasta. Asiakaskunnan tarpeita ja toiveita on kuunneltava tarkalla korvalla niin vastaanotolla, tapahtumissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Menestymisen avain piilee omien vahvuuksien tunnistamisessa ja kilpailijoista erottumisessa. Yrittäjä, fysioterapeutti Mia Marttinen kertoi, että kilpaillulla terveyden ja hyvinvoinnin alalla on hahmotettava oman palvelutarjonnan keihäänkärki, jonka suunnassa rakentuvat myös yrityksen ilme ja markkinointi. Esimerkiksi verkkosivuilta on nopeasti pystyttävä hahmottamaan se, mistä yrityksen toiminnassa ja tarjonnassa on kyse. (Ks. myös Hesso 2015: 34–35; Hesso 2019.)   Tuotteiden rakentaminen vaatii luovuutta, jotta onnistutaan vastaamaan uusiin ja olemassa oleviin tarpeisiin. Täytyy koota ryhmä tai verkosto, jossa on monenlaista osaamista. Niin kuin edellä mainittiin, niin huolellista taustatyötä ja analyysiä tarvitaan. Monenlaisten ideoiden kautta syntyy parhaat oivallukset, joista sitten voi kehittää sopivan kokoisia ja näköisiä tuotteita. Näitä joutuu sitten käytännössä testaamaan ja muotoilemaan, minkä kautta avautuu uusia suuntia. (Viitala ym. 2019.)   Markkinoi   Markkinointi digitaalisella aikakaudella tarkoittaa algoritmeja, data-analytiikkaa ja Google-optimointia. Ellei satu olemaan asiantuntija myös markkinoinnissa, voi olla hyvä jättää markkinoinnin suuret linjat alan ammattilaisten hoidettavaksi. Tämä auttaa oman työtaakan hallinnassa, kertoi fysioterapian asiakastyötä tekevä Marttinen. On myös syytä muistaa, että jokainen kohtaaminen asiakkaan kanssa on markkinointia, sillä tänä päivänä asiakkaan kokemus, hyvässä ja pahassa, leviää tehokkaasti puskaradiossa, somessa ja asiakkaan verkostoissa eteenpäin. (Vrt. Hesso 2019.)   Kuntoutuksen YAMK-ryhmän kanssa keskusteltiin sisältömarkkinoinnista sekä oman asiantuntijuuden tunnistamisesta, sanoittamisesta ja rohkeasta esiin tuomisesta. Tämä helpottaa niiden väylien tunnistamista, joiden kautta oman asiakaskunnan tavoittaa parhaiten ja joiden kautta potentiaalinen asiakaskunta tunnistaa myös sinut. Marttinen ja ryhmä keskustelivat fysioterapian sekä muiden kuntoutuksen ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkymisen vahvistumisesta ihmisten arjessa, joka digitalisoituu vauhdilla. Rohkeasta sote-ammattilaisesta kirjoitti hiljattain myös Hesso digitalisoituvaa kuluttamista käsitelleessä kirjoituksessaan (Hesso 2019).   Verkostoidu   Perheyrittäjyys suurten palveluntarjoajien rinnalla on kovaa työtä. Yritystoiminnan ja yhteistyön verkostot tarjoavat tukea ja parhaimmillaan avaavat uusia ovia liiketoimintaan. Yhteistyö, jossa omien osa-alueittensa osaajat yhdistävät voimansa, kuvautui Marttisen puheissa asiakaslähtöisenä palveluna ja resurssien järkevänä jakamisena. Kuntoutuksen YAMK-ryhmän kanssa keskusteltiin yhteistyöstä asiakkaan parhaaksi, vaikka toimijoiden välinen tiukka kilpailu on yrittäjän arkea.   Kuntoutus ja kuntoutuminen yhdistää monia toimijoita omine intresseineen. Toimijoiden keskinäinen tunteminen ja vuorovaikutus ovat avainasemassa, kun kuntoutujan tarpeen mukaisella yhteistoiminnalla tähdätään kuntoutumisen edistymiseen (ks. Järvensivu 2019: 227–231). Yhteiskunnalliset muutokset, kuten ikääntyvä väestö ja työn murros, edellyttävät avautumista uudenlaiselle yhteistyölle verkostoissa, kun tavoitteena on toimintakyky, hyvinvointi ja hyvän arjen mahdollistuminen. Kyse on kuntoutujan ja hänen lähiverkostonsa sekä kuntoutuksen palveluntuottajien – julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin – yhteistoimijuudesta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018: 10–11, 17.)   Osaaminen tiivistyy yhteistyössä   Yrittäjän vierailu oli käytännönläheinen ja virkistävä tapa syventää ymmärrystä kuntoutuksen palvelutoiminnan johtamisessa. Sen aikana vahvistui käsitys kuntoutusalan osaamisen ja asiantuntijuuden esiin tuomisesta ja valjastamisesta hyötykäyttöön verkostomaisessa yhteistyössä. Tätä vierailukin käytännössä oli.   Tulevaisuus haastaa niin pienet kuntoutuksen mikroyritykset kuin suuret palveluntuottajat jatkuvasti kehittämään asiakaslähtöisiä palveluita asiakkaiden hyvään arkeen.     Kirjoittajat: Kuntoutuksen ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmä, syksy 2018, Metropolia Ammattikorkeakoulu Johanna Holvikivi, yliopettaja     Lähteet: Hesso, Johannes 2015. Hyvä liiketoimintasuunnitelma. Helsinki: Kauppakamari. Hesso, Johannes 2019. Digitalisoituva kuluttaminen mahdollistaa tehokkaan terveysvaikuttamisen. Blogikirjoitus. Rehablogi 29.8.2019. Saatavana osoitteessa: <https://blogit.metropolia.fi/rehablogi/2019/08/29/digitalisoituva-kuluttaminen-mahdollistaa-tehokkaan-terveysvaikuttamisen/>. Luettu 9.10.2019. Järvensivu, Timo 2019. Verkostojen johtaminen. Opi ja etene yhdessä. Helsinki: Books on Demand. Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK), Opetussuunnitelma 2018. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: <https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Klusterit/Hyto/Kunty/Kuntoutus_yamk__opetussuunniopetu.pdf>. Luettu 5.9.2019. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen arviointi. Loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018: 32. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161050/okm32.pdf>. Luettu 5.9.2019. Sosiaali- ja terveysministeriö 2018. Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus. Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2018. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160904>. Luettu 9.10.2019. Toimialaraportit – Sosiaali- ja terveyspalvelut, epävarmoista tulevaisuuden näkymistä hyvinvoinnin kasvuun? TEM 2018. Saatavana osoitteessa:  <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-351-1>. Luettu 20.12.2019. Viitala, Riitta & Jylhä, Eila 2019. Johtaminen. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Helsinki: Edita.  

Digikyvykkyydet osaksi terveydenhuollon arkea
15.8.2024 Sotemuotoilijat
Digitaalinen osaaminen ja sen jatkuva kehittäminen ovat yhä tärkeämpiä maailmanlaajuisesti, kun terveydenhuoltojärjestelmät hyödyntävät ja ottavat käyttöön erilaisia digitaalisia teknologioita. Terveydenhuollon ammattilaisten tulee olla valmiita työskentelemään erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä ja sopeutumaan erilaisiin teknologisiin kehityksiin. Digitaaliset kyvykkyydet tehostavat terveydenhuollon prosesseja, potilasturvallisuutta ja potilaiden hoitoa erilaisten työkalujen, kuten sähköisten terveystietojen, etäterveyden alustojen ja mobiilisovellusten avulla. Ammattilaisten on monipuolisesti hyödynnettävä näitä työkaluja parantaakseen potilaiden hoitotuloksia ja tehostaakseen terveydenhuollon toimintaa. Digikyvykkyyksien kehittäminen tuleekin ottaa osaksi kaikkien terveydenhuollon organisaatioiden toimintaa ja strategisia suunnitelmia. Digitaaliset kyvykkyydet Digikyvykkyyksillä eli digitaalisilla kyvykkyyksillä tarkoitetaan niitä valmiuksia ja taitoja, joita yksilöt ja organisaatiot käyttävät hyödyntämään digitaalisia teknologioita tehokkaasti erilaisissa toimintaympäristöissä. Digikyvykkyydet ovat sekä teknisiä että ei-teknisiä taitoja, joita tarvitaan digitaalisessa maailmassa toimimiseen. Digikyvykkyydet koostuvat muun muassa teknisestä osaamisesta, kuten tietotekniikka ja tietojär-jestelmäosaamisesta, tietojenlukutaidoista, ongelmanratkaisutaidoista ja oppimiskyvyistä.1 Näin ollen digitaalinen kyvykkyys voidaankin nähdä laajempana käsitteenä kuin digitaalinen osaaminen. Digikyvykkyydet liittyvät myös vahvasti tietoturvallisuuden huomioimiseen. Digitaalisten terveystietojen yleistyessä terveydenhuollon ammattilaisilla on oltava taidot hallita ja analysoida suuria tietomääriä, heidän tulee esimerkiksi ymmärtää tietosuoja- ja turvallisuusmääräykset potilastietojen turvaamiseksi. Myös digitaalinen viestintä on osa digikyvykkyyttä ja sillä on keskeinen rooli nykyaikaisessa terveydenhuollossa.2 Esimerkiksi sairaanhoitajat ovat usein vuorovaikutuksessa potilaiden, kollegoiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa erilaisten digitaalisten kanavien kautta. Tehokkaat viestintätaidot näissä digitaalisissa kanavissa ovat olennaisia osia laadukkaan hoidon tarjoamiseksi. Lisäksi ammattilaisten tulee olla tietoisia digitaalista terveyttä ympäröivästä sääntelystä, kuten tietosuojaa, telelääketieteen ja lääkinnällisten laitteiden sääntelyä koskevista laeista. Näiden määräysten noudattaminen varmistaa digitaalisten teknologioiden vastuullisen käytön terveydenhuollossa. Jokaisen ammattilaisen on lisäksi ymmärrettävä kuinka he voivat varmistaa digitaalisen tiedon korkean laadun ja siten tiedonlukutaito ja tiedonhallinta ovat olennainen osa terveydenhuollon ammattilaisten digitaalista osaamista.3 Digikyvykkyydet valtaavat nopeasti alaa Nykyajan terveydenhuolto on vahvasti riippuvainen digitaalisista teknologioista potilaiden hoidossa, lääketieteellisessä tutkimuksessa ja hallinnollisissa tehtävissä. Terveydenhuollon ammattilaisten on oltava taitavia integroimaan digitaalinen teknologinen osaaminen tehokkaasti omiin käytäntöihinsä ja organisaatioiden on maksimoitava teknologian mahdollisuudet parantaakseen potilaiden hoitoa.4 Terveydenhuollon digikyvykkyydet ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosina ja ne ovat osaltaan tehostaneet hoitoprosesseja sekä parantaneet potilaskokemusta. Digikyvykkyyksien ja digitaalisen terveysteknologian kehitys ovat tulevaisuudessa todennäköisesti entistä suuremmassa roolissa osana terveydenhuoltoa.5 Kiinassa tehty poikkileikkaustutkimus osoitti lääketieteen opiskelijoiden tietoisuuden digitaalisesta terveydestä olevan korkea ja heille oli yleistä käyttää digitaalisia terveysteknologioita jokapäiväisessä elämässään. Opiskelijat uskoivat, että digitaalisten terveysteknologioiden käytöllä on paljon etuja lääketieteessä ja he olivat halukkaita käyttämään digitaalisia terveyspalveluita.6 Digitalisaatio vaatii kuitenkin muutoksia terveydenhuollon toimintatavoissa ja käytännöissä7. Tutkimuksissa on osoitettu, että digitaalisten teknologioiden käyttöönotto vaikuttaa positiivisesti hoidon laatuun. Digitaalinen teknologia ja kyvykkyys käyttää sitä parantaa tuottavuutta ja optimoi terveydenhuollon ammattilaisten ajankäyttöä.8 Lisäksi tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisen osaamisen arviointia, joka organisaatioiden tulisi varmistaa. Ammattilaisten digitaalisen osaamisen parantaminen on tärkeää. Sitä voitaisiin tukea ajas-ta ja paikasta riippumattomilla oppimisratkaisuilla, joita voitaisiin kohdentaa soveltaen eri osa-alueisiin ku-ten digitaalisten valmiuksien kehittämiseen. Digitaaliset oppimisratkaisut voivat parhaimmillaan tarjota aiempaa enemmän joustavuutta, tehokkaampaa viestintää ja osallistumismahdollisuuksia.9,10 Digikyvykkyyksien kehittäminen Digikyvykkyyksien jatkuva kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää vaikuttavan digitalisaation toteutumiseksi. Organisaatioiden kyky kehittää ja toteuttaa digitaalisia strategioita ja kyky johtaa muutosta erityisesti digita-lisaation suhteen on erityisen tärkeää niitä käyttäville ammattilaisille, mutta myös digitalisaation tuomasta muutoksesta hyötyville asiakkaille. Uraauurtavat terveysteknologiat luovat uusia ja edistyksellisiä terveydenhuoltopalveluita ja –ratkaisuja, joiden toteutumiseksi tarvitaan systemaattisia toimia. WHO11 suosittaa seuraavia toimia digitaalisten terveysstrategioiden ja kyvykkyyksien kehittämiseksi kehitetään yleismaailmallinen strategia digitaalisen terveyden edistämiseksi, jonka mukaisesti edistetään digitaalisten teknologioiden hyödyntämistä ja tuetaan terveys- ja hyvinvointitavoitteiden saavuttamista kehitetään menetelmiä tiedon hallitsemiseksi ja jakamiseksi sekä jaetaan tietoa ja hyviä käytäntöjä uusista menetelmistä ja tekniikoista. Kerätään näyttöä ja kokemuksia digitaalisesta terveydestä eri maissa ja yhteisöissä autetaan maita luomaan tietokeskuksia tautien seurantaan ja varmistetaan, että epidemioiden ja hätätilanteiden aikana voidaan tehdä oikea-aikaisia ja tietoon perustuvia päätöksiä koordinoidaan maiden ja sidosryhmien toimia globaalien, alueellisten ja kansallisten haasteiden ja mahdollisuuksien edessä ja tunnistetaan ja hallitaan riskejä sekä viestitään niistä vähennetään digitaalisten teknologioiden käytön uhkia ja parannetaan terveyttä sekä pyritään saavuttamaan terveyteen liittyvän kestävän kehityksen tavoitteet.12 Digikyvykkyyksien kehittämiseksi tarvitaan ammattilaisten sitoutuneisuutta ja motivaatiota sekä terveydenhuollon organisaatioiden tukea. Organisaatioiden tulee kiinnittää huomiota työpaikan sosiaaliseen ympäristöön ja luoda myönteinen ilmapiiri digitalisaation herättämien tunteiden parantamiseksi. Uuden teknologian onnistunut käyttöönotto vaatiikin sekä organisaation että työntekijöiden panosta. Digikyvykkyyksien johtaminen lisää luottamusta terveydenhuoltoon Teknologian nopean kehityksen vuoksi terveydenhuollon ammattilaisten on sitouduttava elinikäiseen oppimiseen pysyäkseen ajan tasalla uusista digitaalisista työkaluista ja tekniikoista. Digitaalisen osaamisen jatkuva ammatillinen kehittyminen on keskeistä, jotta voidaan tarjota potilaille korkeatasoista hoitoa. Tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi sairaanhoitajilta vaadittava elinikäinen oppiminen ja digitaalisen osaamisen kehittäminen ei vaikuta vain hoitajiin vaan koko osastoon. Oppimista tukeva ympäristö on välttämätön edellytys uusien taitojen oppimiselle ja kehitykselle.13,14 Digikyvykkyyksien johtaminen on olennainen osa tätä kokonaisuutta. Organisaation johdon on paitsi tuettava jatkuvaa oppimista, myös strategisesti suunniteltava, miten digitaalisia taitoja kehitetään osana koko henkilöstön osaamista. Tarvitaan sellaisen kulttuurin luomista, jossa digitaaliset innovaatiot ja yhteistyö korostuvat. Selkeiden digitaalisten tavoitteiden asettaminen on tärkeää, kuten koulutusten ja resurssien suuntaaminen niille osa-alueille, jotka parhaiten tukevat organisaation päämääriä. Johdon rooli on varmistaa, että organisaatiolla on tarvittavat resurssit ja että henkilöstö kokee itsensä motivoituneeksi ja tuetuksi uusien teknologioiden omaksumisessa. Digitaalinen osaaminen myös edistää yhteistyötä sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten sekä teknologian ja datatieteen asiantuntijoiden välillä. Tieteidenvälinen tiimityö yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasolla on välttämätöntä digitaalisten innovaatioiden hyödyntämiseksi, jotta voidaan parantaa terveydenhuollon toimintaa15. Digitaalisten teknologioiden käyttöönotto ja integrointi olemassa oleviin järjestelmiin ja palveluihin kansallisella tasolla vaativat maailmanlaajuista ohjausta, koordinointia ja erilaisten työkalujen käyttöönottamista16. Digitaalisen osaamisen omaksuminen ei ole pelkästään teknisten taitojen hallitsemista, vaan kyse on myös terveydenhuollon ammattilaisten ammatti-identiteetin muokkaamisesta. Omaksumalla erilaiset digitaaliset innovaatiot vastuullisesti ammattilaiset voivat vahvistaa rooliaan luotettavina terveydenhuollon tarjoajina nopeasti kehittyvässä terveydenhuollon ympäristössä. Esimerkiksi Suomessa terveydenhuollon digitalisaatioon liittyviä teemoja voi opiskella useassa korkeakoulussa sekä tutkintoon johtaen että eri pituisina täydennyskoulutuksina. Kirjoittajat Terhi Reddington on kätilö, joka valmistuu syksyllä 2024 Metropolia Ammattikorkeakousta digitaalisten palvelujen asiantuntijaksi (YAMK) sosiaali- ja terveysalalla. Hänen tavoitteenaan on yhdistää käytännön kokemuksensa kätilönä erilaisiin kehittyviin digitaalisiin ratkaisuihin ja edistää terveydenhuollon palveluita. Mari Virtanen on terveystieteilijä ja yliopettaja (TtT) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut sotepalvelujen vastuullisesta kehittämisestä, terveyspalvelujen vaikuttavasta digitalisaatiosta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee tutkimusta.   Lähteet 1 Foadi, N. & Varghese, J. 2022. Digital competence – A Key Competence for Todays and Future Physicians. Journal of European CME, 11: 1. 2 Fitzpatrick, P.J. 2023. Improving health literacy using the power of digital communications to achieve better health outcomes for patients and practitioners. Frontiers in Digital Health, 5: 1264780. 3 Foadi, N. & Varghese, J. 2022. Digital competence – A Key Competence for Todays and Future Physicians. Journal of European CME, 11: 1. 4 Kennedy, S. & Yaldren, J. 2017. A look at digital literacy in health and social care. British Journal of Cardiac Nursing, 12: 9. 5 Senbekov, M. et al. 2020. The Recent Progress and Applications of Digital Technologies in Healthcare: A Review. International Journal of Telemedicine and Applications. 6 Ma, M., Li, Y., Gao, L. et.al. 2023. The need for digital health education among next-generation health workers in China: a cross-sectional survey on digital health education. BMC Medical Education, vol. 23, pp. 1-11.  7 Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., et al. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation. A systematic review. Journal of Clinical Nursing, 28: 745– 761. 8 Kraus, S., Schiavone, F., Pluzhnikova, A. & Chiara Invernizzi, A. 2021. Digital transformation in healthcare: Analyzing the current state-of-research. Journal of Business Research. 9 Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., et al. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. Journal of Clinical Nursing, 28: 745– 761. 10 Kennedy, S. & Yaldren, J. 2017. A look at digital literacy in health and social care. British Journal of Cardiac Nursing, 12: 9. 11 World Health Organization (WHO). Global strategy on digital health 2020-2025. 12 World Health Organization (WHO). Global strategy on digital health 2020-2025. 13 Mlambo, M. & Silen, C. & McGrath, C. 2021. Lifelong learning and nurses’ continuing professional development, a metasynthesis of the literature. BMC Nurs, 20: 62. 14 Kennedy, S. & Yaldren, J. 2017. A look at digital literacy in health and social care. British Journal of Cardiac Nursing, 12: 9. 15 Krause-Juttler, G. & Weitz, J. & Bork, U. 2022. Interdisciplinary Collaborations in Digital Health Research: Mixed Methods Case Study. JMIR Hum Factors. Apr-Jun; 9(2): e36579. 16 World Health Organization (WHO). Global strategy on digital health 2020-2025.  

Yhteisen oppimisen ja osallisuuden kokemuksen rakentuminen matalan kynnyksen opinnoissa
19.12.2024 Hiiltä ja timanttia
Miten tukea oppijoita, joille kynnys perinteisiin koulutusvaihtoehtoihin on vielä liian korkea? Entä mikä merkitys paikallisyhteisöllä voisi olla osana koulutusta? Kestävän kehityksen globaali Agenda 2030 -toimintaohjelma on asettanut maailman kaikille maille 17 kunnianhimoista tavoitetta. Niiden saavuttamisessa keskeistä on osallisuuden vahvistaminen huomioiden kestävän kehityksen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset ulottuvuudet. Jotta jokaisella olisi mahdollisuus pysyä muutoksessa mukana, on äärimmäisen tärkeää, että myös paikallisyhteisöt osallistuvat ja osallistetaan kestävän kehityksen toimintaan. (UNESCO Institute for Lifelong Learning, 2017.) Tässä kirjoituksessa kuvattu oppimiskokeilu tarjoaa konkreettisen esimerkin, kuinka yhteisö voi olla mukana toteuttamassa oppimistoimintaa. Metropolia Ammattikorkeakoulussa osana Olo-Tila -hanketta lähdettiin pilotoimaan matalan kynnyksen valmentavia opintoja kirjastossa. Osallisuuden yhdessä rakentaminen on yksi sen keskeinen ajatus. Ideana oli, että hankkeeseen osallistuvien, heikossa työmarkkina-asemassa olevien oppimis- ja työelämävalmiudet sekä osaaminen ja osallisuus vahvistuvat. Tarkoituksena oli myös löytää polkuja koulutukseen hankkeessa kehitettyjen opiskelu- ja toimintakykyä vahvistavien opintojen avulla. Kerromme seuraavassa keskeisistä oivalluksistamme pilotin aikana. Yhdessä kehittäen syntyy kohdentuva koulutus Matalan kynnyksen valmentavat opinnot ovat joustava tapa toteuttaa oppimista ja osaamisen kehittymistä. Tavoitteena on rakentaa mahdollisimman matala kynnys osallistumiselle ja huomioida yksilölliset rajoitteet. Kohderyhmän osallistaminen jo suunnitteluvaiheessa tukee onnistumista. Yksi tärkeä lähestymistapa oppimiseen osana matalan kynnyksen opintoja on yhteisöllinen oppiminen. Toinen on tekemällä oppiminen, learning by doing. Se pohjautuu oppimiseen, joka tapahtuu omien kokemusten kautta aidoissa tilanteissa. Se on tuhansia vuosia vanha menetelmä. (Reese 2011.) “For the things we have to learn before we can do them, we learn by doing them.” (Aristoteles) Olo-Tila -hankkeessa toimintaa lähdettiin suunnittelemaan käyttäjälähtöisesti kick off -työpajassa, jossa osallistujilla, niin opiskelijoilla opettajilla kuin työympäristön edustajillakin, oli mahdollisuus tuoda omia ideoitaan ja ajatuksiaan valmentavien opintojen suunnitteluun. Tekemällä oppiminen sekä yhteisöllisyys oppimisessa nousivat keskusteluja kiteyttäviksi teemoiksi. Yhteissuunnittelussa nousi esille useita erilaisia ehdotuksia muun muassa digitaalisuuteen, taloudenpitoon ja omaan hyvinvointiin liittyen. Myös kurkistamismahdollisuutta amk-opintoihin toivottiin. Keskusteluissa toistui ajatus siitä, että vuorovaikutus ja sensitiivisyys toisia kohtaan on oleellista, jotta osallistujille voi syntyä osallisuuden kokemus. Opintojen muotoilu työelämätarpeita vastaavaksi Kohderyhmän tarpeiden ja toiveiden tunnistaminen on muotoiluprosessin tärkeä alku. Tässä yhteydessä prosessi etenee yhdessä sovittuun tavoitteeseen istuvan työympäristön valintaan sekä siihen liittyvien työtehtävien taitovaatimusten tunnistamiseen. Tehtäväanalyyseilla voidaan tunnistaa esimerkiksi ne tekijät, jotka vaikuttavat toiminnan suorittamiseen ja niitä taitoja, joita tietty tehtävä vaatii. Tunnistettujen tietojen perusteella on mahdollista soveltaa ja vahvistaa henkilöiden osallistumista tarkoituksenmukaisella tavalla. (Boyt Schell ym. 2019, 320–330.) Hankkeen ensimmäisessä pilotissa päädyttiin valitsemaan työympäristöksi kirjasto. Kirjasto sitoutui yhteiseen prosessiin ja oli mukana kick off -tilaisuudesta alkaen läpi kokonaisuuden. Yhteistyötä suunniteltiin yhteisessä ideointipalaverissa. Työympäristön edustajien mukanaolo vaikutti merkittävästi siihen, minkälaiseksi matalan kynnyksen valmentavat opinnot muotoutuivat. Työtehtävien taitovaatimusten tunnistamisessa tehtiin analyysi seitsemästä työtehtävästä sekä kuvaus ja ohje työskentelyn pohjaksi. Toimintaterapian vaihto-opiskelijat vastasivat analyysistä. Analyysi perustui toimintaterapian viitekehykseen. Kuvailu mukaili Boyt Schell ym. (2019) tehtäväanalyysitaulukkoa. Tämä analyysi osoitti työtehtävien vaativuutta sekä sitä, millaista osaamista niiden kautta voi syntyä. Opinnot muodostuivat neljästä kokonaisuudesta, joiden laajuus oli yhteensä  2 opintopistettä: tulevaisuustyöpajat ryhmissä työtapojen ja -muotojen tunnistaminen ryhmissä käytännön työskentely kirjastolla yhteenveto kokonaisuudesta yhdessä. Prosessinomaisuus oli vahvasti läsnä läpi tämän yhteisöllisen oppimisen kokonaisuuden. Käytännössä työskentely tapahtui pienryhmissä sekä parityöskentelynä kirjastolla. Opinnoissa käytettiin suomen kielen lisäksi englantia, sillä prosessin eri vaiheisiin osallistui myös toimintaterapian vaihto-opiskelijoita. Tämä toi lisäväriä työskentelyyn ja vahvisti ajatusta yhteisöllisyydestä, tarjoten osallistujilla kokemusta monimuotoisessa työyhteisössä toimimisesta. Digiosaamisen painottuminen Digiosaaminen nousi esiin pilotin kohderyhmän toiveissa jo suunnitteluvaiheessa. Yhä digitalisoituneempi arki ja työelämä asettavat uudenlaisia vaateita digitaidoille, vuorovaikutukselle sekä tiedonkäsittelylle. Digitaitojen taustalla vaikuttavat muun muassa valmiudet tarttua toimeen sekä moninaiset ympäristötekijät, jotka samalla vaikuttavat myös digiosallisuuden tai -osattomuuden kokemukseen (Halonen ym. 2023). Digiosallisuus tarkoittaa vapaaehtoista osallistumista yhteiskunnan toimintaan ja osallisuuden kokemista digitaalisessa ympäristössä tai digitaalisen teknologian avulla (Kuusisto ym. 2022, 21). Aiemmissa hankkeissa tunnistettuja keinoja ja tuen muotoja digiosallisuuden vahvistamiseksi hyödynnettiin myös tässä pilotissa mm. perehdyttämällä uusiin työtapoihin, sekä ohjaamalla käytännössä työtehtävien tekoa sekä tarkistamalla yhdessä kokonaisuuksien hallinta (Halonen & Rantala-Nenonen 2023) . Digitaitoja harjoiteltiin ja vahvistettiin pilotissa muun muassa kirjaston tietojärjestelmää hyödyntävissä tehtävissä älypuhelimen sovelluksella. Toiminnan aikana toimintaterapeuttiopiskelija havainnoi tekemistä ja hyödynsi toimintaterapeuteille ominaisia strategioita. Näitä ovat muun muassa jäsentäminen, rohkaisu ja palautteen anto positiivisen osallistumiskokemuksen varmistamiseksi (Pepin 2024, 229–230). Työssä oppiminen toimiva osa matalan kynnyksen opintoja Tutkimustieto osoittaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen olevan erittäin tärkeää osaamisen kehittymisessä. Työelämätaitoja opitaan parhaiten aidoissa työelämäkonteksteissa. Esimerkiksi työssäoppimisjaksot tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia vahvistaa sosiaalisia taitoja, joiden merkitys korostuu yhdessä digitaitojen kanssa nykypäivän työelämässä. (Tynjälä & Virtanen 2017.) Pilottiin osallistuneet harjoittelivat työelämätaitoja osana koulutusta. Esimerkiksi ajanhallinta,  tiedonkäsittely ja vuorovaikutus korostuivat. Osallistujat sitoutuivat tehtäväjaksoon ja osoittivat vastuullisuutta sekä suurta kiinnostusta tehtäviä kohtaan. He jakoivat kokemuksiaan pilotin päätteeksi ja totesivat esimerkiksi näin: “Opin paljon kirjaston arkielämästä” ja “Kokemus kirjastossa oli mielenkiintoinen”. Osaamista ja osallisuuden kokemusta arvioitiin hyödyntämällä Osallisuusmittarin 24 apukysymystä (Osallisuuden osa-alueiden apukysymykset - Osallisuuden palaset 2024.) Tärkeimmiksi asioiksi osallistujien näkökulmasta nousivat seuraavat asiat: päivittäisen tekemisen tärkeys myönteisen palautteen saaminen tekemisestä ryhmään tai yhteisöön kuuluminen itselle tärkeiden asioiden tavoitteleminen. Osallistujien mahdollisuus vahvistaa työelämässä tarvittavia taitoja konkreettisen tekemisen kautta aidossa työelämäympäristössä muodosti joustavan tavan oppia uusia, työelämässä tarvittavia asioita. Erityisesti painottuivat vuorovaikutus- ja digitaidot. Kohti seuraavia matalan kynnyksen koulutuksia Pilotissa etsittiin vastausta siihen, kuinka työyhteisössä oppiminen ja osallisuuden yhdessä rakentaminen voivat luonnollisella tavalla rakentua osallistujien kokemukseksi osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä aidossa työelämäkontekstissa. Innovatiivinen oppimisenkokeilu kirjastoympäristössä tarjosi matalan kynnyksen oppimisen muotoja ja vahvisti osallistujien työelämätaitoja sekä eri toimijoiden osallisuuden kokemusta. Keskeiseksi lähestymistavaksi vahvistui yhteisöllinen oppiminen, jossa vuorovaikutuksessa yhteisön jäsenten kanssa mahdollistui monipuolinen uusien taitojen oppiminen. Tällaisten räätälöityjen, opettajien ja opiskelijoiden yhteistoiminnassa muotoiltujen, matalan kynnyksen valmentavien opintojen rakentaminen vaatii aikaa ja energiaa, sekä yhteistä tahtotilaa. Se vaatii kaikilta osapuolilta sitoutumista ja resursseja. Prosessin eri vaiheiden aikatauluttaminen, yhteisen oppimiskäsityksen käytäntöön vieminen sekä osallisuuden vahvistaminen edellyttävät yhteistä keskustelua ja sopimista, jotta jokaisen toimijan rooli on selkeä ja toisaalta myös joustava. Havaintojemme pohjalta keskeiset tekijät, jotka tukivat onnistumista ovat seuraavat: aikataulutus ja vastuutehtävät sovittiin etukäteen toimijoiden roolit ja tehtäväkuvaukset määriteltiin selkeästi viestintään valittiin toiveiden mukaiset ja tutuiksi koetut kanavat kohderyhmä rekrytoitiin hankkeen yhteistyötahojen kautta ja osallistujien motivaatio perustui osallistujalähtöisiin lähtökohtiin. Pilotti osoitti jälleen kerran, että on mahdollista yhdistää oppimistoiminta hanketoimintaan mielekkäällä tavalla, edellyttäen että kokeilun suunnitteluvaiheessa huomioidaan erityisesti kohderyhmän ja kumppaneiden tarpeet, hankkeen tavoitteet ja opiskelijoiden osaamistavoitteet (Halonen & Saikko 2023). Vaihto-opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen kokeilun eri vaiheisiin mahdollistui laajempana kuin alun perin suunniteltiin kohderyhmän ja kumppanin erinomaisen kielitaidon myötä. Tämä koettiin erityisen mielekkäänä opiskelijoiden näkökulmasta ja myös kohderyhmältä tuli palautetta, että oli mukava huomata osaavansa toimia vieraalla kielellä uudessa tilanteessa. Ajatus siitä, että oppimista voi mahdollistaa ja toteuttaa aidoissa autenttisissa ympäristöissä vahvistui. Onnistumisen mahdollistaa yhteiskehittäminen ja osallistava työtapa, jolloin niin työympäristön edustajat, opettajat kuin opiskelijat saavat vaikuttaa toimintaan. Toivottavasti esimerkkimme inspiroi sinua vastaaviin toteutuksiin! Kirjoittajat Johanna Holvikivi toimii yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa opettaen johtamista ylemmissä amk-tutkinnoissa ja asiantuntijana Olo-Tila - osallisuutta, osaamista ja toiminnallisuutta hankkeessa. Johanna on perehtynyt erityisesti korkeakoulupedagogiikkaan, johtamiseen sekä työllisyyden ja työkyvyn edistämiseen. Janett Halonen toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa ja asiantuntijana Olo-Tila - Osallisuutta, osaamista ja toiminnallisuutta hankkeessa. Janett on perehtynyt erityisesti työ- ja toimintakyvyn arviointiin sekä edistämiseen. Olo-Tila -hanke on Euroopan unionin osarahoittama, ESR+. Lähteet Boyt Schell, B. A., Gillen, G., Blesedell Crepeau, E. & Scaffa, M. E. 2019. Analyzing Occupations and Activity. 320-331. Teoksessa Boyt Schell, B. A. & Gillen, G. 2019. Willard & Spackman´s Occupational therapy. 13. ed. Wolters Kluwer. Philadelphia. Halonen, J. & Rantala-Nenonen, K. 2023. Avaimia digitaaliseen osallisuuteen ja työelämään.   Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Helsinki. Halonen, J. & Rantala-Nenonen, K. & Saikko, S. 2023. Digiosallisuus digitaalisessa työnhaussa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 113. Helsinki. Halonen, J. & Saikko, S. 2023. Oppimistoiminta yhdistyy hanketoimintaan pedagogisella ymmärryksellä. Hiiltä ja timanttia –blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Helsinki. Kuusisto, O. & Merisalo, M. & Kääriäinen, J. & Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V. & Pajula, L, Pihlajamaa, O., Taipale, S. & Wilska, T-A 2022. Digiosallisuus Suomessa: Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Pepin, G. 2024. Occupational Engagement: How clients can achieve change. Teoksessa Taylor, R & Bowyer, P & Fisher, G. 2024. Kielhofner´s Model of Human Occupation. Theory and Application. Wolters Kluwer. Olo-Tila hankesivut. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Helsinki. Osallisuuden osa-alueiden apukysymykset. Osallisuuden palaset kehittämistyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Reese, H. 2011. The learning-by-doing principle. Behavioral Development Bulletin, Volume 17 issue 1. American Psychological Association. Tynjälä, P. & Virtanen, A. 2017. Monipuolinen pedagogiikka tukee työelämätaitojen kehittymistä. Jyväskylän yliopisto. UNESCO Institute for Lifelong Learning. 2017.