Collaborating in Urban SOS Project in Ghent, Belgium
22.11.2019
Anu Ipatti
The kick-off meeting of the Erasmus+ Urban SOS project took place in Ghent 6 – 8 Nov 2019. We were a group of over 20 people from work partners and 10 from the associated partners from Netherlands, Denmark, Belgium and Finland. The meeting consisted of discussions around our phronetic approach, teamwork, visits to social work organizations and attending a student project seminar.
The first day was all about getting to know each other and collaborating. To get collaboration started we played an investigative game where we formed groups as Sherlock Holmes’s assistants trying to solve a murder. Afterwards we formed the framework and timeline for the project and its outputs. The other big theme of the whole three-day meeting was phronetic analysis. We created a joint understanding about how we are using that to achieve the goals of our project.
Visiting students’ project seminar and a local social work organization
The second day started with digging deeper into the framework and timeline of our project. Afterwards we visited the mid-term Social Work in Urban Areas project seminar by the students studying at Artevelde University of Applied Sciences. The first project presented was called “A 21st century neighbourhood” and was focusing on globalization, segregation, super diversity and gentrification. The second project was called “Rabot” and presented the Manoeuvre center for migrant women. The center is a place where women can gather together, do handicrafts, and have discussions.
Artevelde UAS students’ project work.
We also visited two local social work organizations. I joined the group that went to Overkop, a center supporting youngsters with mental health issues, between 12 and 25 years old, to take life into their own hands. The center provides the youngsters with the opportunity to meet each other and professionals without needing to know which social service they should apply for. The center is in contact with the local community and gets support from the city and the government. It´s easy for the organization to get the youngsters to participate in the activities provided but it´s difficult to get them to participate in the mental issues process. Quite a few of the participants are willing to talk about their problems.
Part of the project team listening to the introduction of Overkop.
Attending the seminar and going on a visit to Overkop was the most interesting part of the trip for me. It was eye opening to hear about the students’ approach to urban social work and to hear about how the local social work organization functions. Overall, I had a very good experience of my first work trip abroad.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen p. 050 342 0341 milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen Projektipäällikkö, Muotoilu p. 040 184 1952 paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut p. 040 184 2448 jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
Ulla Vehkaperä
on perehtynyt Metropoliassa innovaatiotoimintaan ja -pedagogiikkaan. Hän innostuu työelämän ja opiskelijoiden kanssa yhteistoiminnassa toteutettavista opintojaksoista ja projekteista. Koulutukseltaan Ulla on toimintaterapeutti, terveystieteen maisteri, työnohjaaja ja toiminnallisten ryhmien ohjaaja. Hyvinvointialan yrittäjyys ja uusien palveluiden kehittäminen vievät hänet mennessään. Vapaa-ajalla Ullan voi löytää tilkkutöiden ja ystävien parista. Ota yhteyttä
Katri Myllylä
työskentelee Metropoliassa viestinnän lehtorina median osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja taiteen kandidaatti. Lisäksi Katri on pätevöitynyt ammatilliseksi erityisopettajaksi ja opinto-ohjaajaksi. Viestinnän ja median teoriaopetusten lisäksi hän työskentelee opinnäytetöihin ja opiskelijoiden ohjaukseen liittyvien moninaisten työtehtävien parissa. Katri toimii myös viestinnän tutkinto-ohjelmassa graafisen suunnittelun tutkintovastaavana. Muutaman vuoden ajan Katri on pendelöinyt kotoaan Tampereelta Metropolian eri toimipisteisiin, nykyisin ensisijaisesti Arabian kampukselle. Ota yhteyttä
Elina Ala-Nikkola
on osallistuvan ja luovan työotteen, ekosysteemisten työtapojen, viestinnän ja kulttuurihyvinvoinnin edistämisen kehittäjä Metropoliassa. Hän innostuu uuden äärellä olemisesta, eri alojen asiantuntijoiden kohtaamisesta ja osaamisen kehittämisestä yhdessä oppien. Hän on kulttuurituottaja (ylempi AMK), joka vapaa-ajallaan muun muassa lukee, hiihtää, kiertää museoita, kutoo islantilaisia paitoja ja nauttii musiikista. Ota yhteyttä
Johanna Holvikivi
työskentelee Metropoliassa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut pitkään esimiehenä ja kehittänyt korkeakoulun opetusta ja laadukasta oppimista. Johanna on kiinnostunut erityisesti osaamisen johtamisesta, coachingistä ja työnohjauksesta. Hän pitää yhdessä tekemisestä ja uskoo yhteisöllisyyden voimaan. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat intohimoinen kirjojen lukeminen, pyöräily ja veneily. Ota yhteyttä
Jarmo Tuppurainen
työskentelee Metropolian sovelletun elektroniikan tutkimus- ja kehitysyksikkö Electriassa teknologiapäällikkönä. Pääosa hänen työtään on hankkeiden vetäminen. Julkaisutoiminnassa Jarmoa kiinnostaa erityisesti tieteen ja tekniikan kansantajuistaminen. Vapaa-aika Jarmolla kuluu perheen parissa ja aktiivisen liikunnan merkeissä. Ota yhteyttä
Kati Forsman
työskentelee Metropoliassa TKI-viestinnän parissa. Hän aikoi ensin ammattikorkeakoulun lehtoriksi, mutta viestintäasiat veivät hänet mennessään. Metropolian monialaisesta ilmapiiristä Kati nostaa innostavia sisältöjä ja tapahtumia muiden ihmeteltäväksi ja ihailtavaksi. Opiskelijoiden uudet innovaatioprojektit yllättävät Katin positiivisesti kerta toisensa jälkeen. Vapaa-ajasta Kati nauttii koiran kanssa lenkkeillen sekä tytärten taitoluisteluharrastuksen, mökkeilyn ja puutarhanhoidon parissa. Ota yhteyttä
Carita Hand
työskentelee lehtorina Metropolian terveysalalla vastuullaan gerontologisen hoitotyön sekä johtamisen opinnot. Peruskoulutukseltaan hän on sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Näiden lisäksi hänellä on johtamisen ja tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnot sekä muistihoitajan koulutus. Hänen ydinosaamistaan ovat muistisairaiden hoitotyö, lähiesimiestyö ja työhyvinvointi. Carita on intohimoinen uuden tiedon etsijä ja kokeilija, joka ei halua unohtaa heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa olevia. Hän voimaantuu luonnossa. Ota yhteyttä
Pirjo Koski
työskentelee Metropoliassa hoitotyön lehtorina terveyspalveluiden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden tohtori ja taustaltaan erikoissairaanhoitaja, kätilö ja opettaja. Pirjo opettaa Metropoliassa tutkimus- ja kehitystyön menetelmiä ja terveyden edistämistä sekä ohjaa opiskelijoiden opinnäytetöitä ja innovaatioprojekteja sekä osallistuu hankkeiden suunnitteluun. Pirjolla on pitkä oman alansa kansainvälinen työkokemus. Hän asuu puolisonsa kanssa Helsingissä ja viettää vapaa-aikaansa huvilallaan Keski-Suomessa liikkuen ja kirjoittaen. Hänen mottonsa kuuluu: "Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen.” — Steve Jobs. Ota yhteyttä
Milla Åman Kyyrö
on työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2006. Hän on erikoistunut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden viestintään. Tikissä-blogin päätoimittajana Milla aloitti vuonna 2018. Hän työskentelee viestinnän asiantuntijana ja Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut -tiimin esihenkilönä. Koulutukseltaan Milla on Master of Media Management (MA) ja kulttuurituottaja (YAMK). Ota yhteyttä
Eija Raatikainen
työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eija toimii teemavastaavana (Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen) Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä. Eija on Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan apulaispäätoimittaja. Ota yhteyttä
Anna-Maria Vilkuna
aloitti Metropolian TKI-toiminnasta vastaavana johtajana alkuvuodesta 2016. Ammattikorkeakoulun TKI-toimintaa hän on kehittänyt eri tehtävissä yli kymmenen vuoden ajan, ja tähän työhön häntä motivoivat lahjakkaat opiskelijat, ammattitaitoiset kollegat ja monipuoliset yhteistyökumppanit. Koulutukseltaan Anna-Maria on Suomen myöhäiskeskiajasta väitellyt historian tutkija, mikä selittänee kiinnostuksen ottaa haltuun erilaisia ilmiöitä ja tarkastella niitä niin historiallisesti kuin tulevaisuusorientoituneesti. Työn, perheen ja ystävien lisäksi elämään sisältöä antavat luontoretket patikoiden, pyöräillen ja veneillen. Ota yhteyttä
Jussi Linkola
on työskennellyt tutkimus-, kehtys- ja innovaatiohankkeiden parissa eri rooleissa. Hän on suunnittellut ja toteuttanut hankkeita, toiminut viestintäsuunnittelijana, projektipäällikkönä ja viimeksi media-alan asiantuntijalehtorina. Jussi tavoittelee selkeää, täsmällistä ja saavutettavaa viestintää. Ota yhteyttä
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää?
Mistä aiheet tulevat?
TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa.
Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa?
Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä.
Kolme toistuvaa teemaa
Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin.
Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan.
Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä.
Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä.
Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024!
Kirjoittaja
Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi.
Eikö työllistyminen olekaan projekti?
Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä.
Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound).
Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje.
Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’.
Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”.
SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta.
Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista
Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina.
Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole.
Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista.
Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan.
Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan.
Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan
Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius.
Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan.
Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana.
Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella.
SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä
Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa.
Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen.
Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan.
Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn.
Kirjoittaja
Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta?
Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO).
Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät
Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa.
Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet.
Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa.
Rahoitus on onnistumisen edellytys
Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan.
Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin.
Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus
Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi.
Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä.
Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön.
Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi
Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin.
Eroja, onko niitä?
Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa.
Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan.
Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä.
On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava.
Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten
lean canvas
UVP eli ainutkertainen arvolupaus
traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa
hissipuhe
90 päivän sykli.
Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa.
Kirjoittaja
Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri.
Lähde
Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.
In order for all students, regardless of their background, to be able to take part in international learning opportunities, the opportunities have to be inclusive and comprehensive. What does this mean and how can we enhance students’ equal opportunities to develop multicultural and global competences during their studies? To increase and improve inclusivity of internationalisation activities of students, diversifying international learning opportunities is a must, as this blog post explains. We will introduce two useful ways to do this, along with new ideas for professional development.
To increase inclusivity of internationalisation activities of students, diversifying international learning opportunities is a must.
Multicultural competence is one of the working life competencies that each degree programme must take into account in their curricula. It refers to a student's ability to work in a multicultural professional community and customer environment, the ability to take into account the effects and opportunities of global developments and phenomena in the field and having necessary language skills. In addition, sustainable development goals related to one’s professional field are more or less international and global in nature and hence also linked to international and multicultural competencies.
Internationalisation is for all, or is it?
Semester-long student exchanges have traditionally been seen as the main way for students to develop their international competencies, but the world and the students are changing. In the past years, already prior to the Covid-19 pandemic, the UAS sector in particular has witnessed a somewhat steady decline in the volume of semester-long student mobilities. Despite the numerous opportunities and travel grants available, not every student finds a long-term mobility period abroad a viable option. We can also see changes in the student body with an increasing number of adult students and students with children, making semester-long absence from home impractical.
Not every student finds a long-term mobility period abroad a viable option.
Furthermore, there has been discussion about inclusivity in internationalisation activities. Many studies are indicating that participation is, on the one hand, inherited, meaning that students coming from an academic background are more likely to take part in international opportunities. On the other hand, participation in international opportunities tends to accumulate so that students with international experiences are more likely to take part in these activities even more. Barriers preventing participation can vary from institutional factors, such as insufficient funding and lack of information about opportunities, to environmental obstacles, such as low income and society not valuing international experiences. They can also be attitudinal, viewing international activities as something for others, not for everyone, and certainly not for me. (Siekkinen, 2013; Siltala, 2013; Alliens, Gabriels, 2021).
Co-creating an international classroom through virtual exchanges
Virtual exchange is a form of internationalisation at home. It is a way to internationalise the curriculum and offer teachers and students an opportunity to interact and collaborate online with peers from partner institutions abroad. It also provides a good way to introduce a different language, such as English, into the students’ professional vocabulary. Virtual exchanges can make internationalisation more equal and inclusive for all students, as international learning can now be built and experienced in one’s own classroom without travelling.
Virtual exchange can be an instrument for providing highly relevant international and intercultural learning experiences to students.
One should, however, understand the distinction between different forms of “international learning on-line”, and when mere online lecturing transforms into a multicultural learning experience for students and teachers involved. Through co-creation with colleagues from partner universities, virtual exchange can be “an instrument for providing highly relevant international and intercultural learning experiences to students, but it also allows these experiences to be integrated in the curriculum through bottom-up implementation”, as Sake Jager from the University of Groningen points out.
In order to take the leap from a virtual lecture to a virtual exchange, collaborative teaching and learning should be put in the centre of activities. COIL, short for Collaborative Online International Learning, is a good model to use. Metropolia staff have been offered training on how to develop COIL opportunities for students into already existing courses and modules through the U!REKA network since 2021, and a new set of training sessions are planned for spring 2024.
One can start to integrate virtual exchange and COIL into one’s classroom by taking small steps at a time. How about beginning with a short, collaborative segment in an existing course module? There are no set minimums or maximums of what it should be, it can be one assignment or one theme. Start small and build from there. Two basic principles are as follows:
students work online under the direction of teacher/-s, together with students and teacher/-s from a partner institution, and
the project is planned and taught in collaboration with teacher/-s from the partner institution.
At its best, the teachers have a community to design, plan and execute teaching and the end result provides students with an opportunity to interact with peers, so they can develop intercultural competences and digital skills while working together on subject-specific learning activities.
For more inspiration, see Niina Huovinen’s blog post on “Creating International Classrooms through Virtual Exchange”.
Blended Intensive Programmes (BIP’s)
To expand the student and teacher experience one step further, is to engage in an Erasmus+ Blended Intensive Programme, or BIP. BIP is a more flexible form of mobility where short-term physical mobility abroad is combined with virtual co-learning, hence the term blended. Universities are able to engage in Erasmus+ BIPs in two ways, either as an organiser that hosts a group of teachers and learners from partner universities, or as a partner that sends participating teachers and learners.
BIP is a more flexible form of mobility where short-term physical mobility abroad is combined with virtual co-learning.
The central idea of a BIP is that it brings learners together to work collectively and simultaneously on specific assignments that are integrated in the blended intensive programme, both counting towards the overall learning outcomes. The physical mobility duration of 5-30 days makes it more accessible to those unable to participate in semester exchanges.
A BIP can give students positive experiences in international projects, providing perhaps the first international classroom experience abroad, and encouraging them to seek more, and longer-term exchange options. But it's not just students who benefit from a BIP, as it provides teachers an opportunity to build upon their earlier experiences with virtual exchanges and add on new components. It can also provide fruitful experiences, building their intercultural teaching skills and global networks.
In the spring 2023 a survey of 196 academic coordinators of BIP’s studied how BIP’s are being employed in European Higher Education and what the experiences of the coordinators have been to date. (RobertO'Dowd, University of León, Spain and Sina Werner, Ruhr-University Bochum,Germany) The students and staff benefits included:
Having the opportunity to work in international teams (33%)
Developing a professional network (27%)
Developing intercultural skills and an intercultural perspective (23%)
Experiencing new ways of teaching and new perspectives on the subject matter (16%)
Where to go from here?
Diversifying student population and improvement of inclusion in mind, we need to widen the scope of international learning opportunity options available to students. Virtual exchanges and blended international learning opportunities with short-term physical mobilities are some of the new ways for teachers to bring global learning experiences in the classroom.
Consider these:
Check out your institutional info for any announcements on virtual exchanges and BIPs.
Work with your International Relations Adviser to identify options
Finding colleagues to collaborate with is a common challenge. Start with your institution’s partner network. At Metropolia, you can start with our Erasmus+ EUI network U!REKA Shift.
Don’t forget that semester exchanges are still available to your students as well.
Metropolia is currently a partner in Erasmus+ Cooperation Partnership project Inclusive Comprehensive Internationalisation (ICI) that aims to find new solutions as well. ICI staff training will be offered for Metropolia staff in the spring of 2024 aiming to help teachers, degree programmes and other staff to develop inclusive and comprehensive international learning opportunities accessible to all students.
The journey towards multicultural competence requires innovation, inclusivity, and a willingness to embrace the ever-expanding landscape of global learning.
Education continues to evolve and so should our approaches to internationalisation. As we see it, the journey towards multicultural competence requires innovation, inclusivity, and a willingness to embrace the ever-expanding landscape of global learning.
Writers:
Tia-Maria Sjöblom works as an International Relations Adviser in the School of Culture and Creative Industries. She has been coordinating many BIP:s as a sending and hosting role and is passionate about facilitating positive impact that BIPs can have on the students and teachers.
Tiina Piipponen works as an International Relations Adviser in the field of technology and as a Project Manager for the Inclusive Comprehensive Internationalisation project at Metropolia. All things related to international and intercultural competence, diversity, inclusion and equity inspires her.
Terhi Topi works as an Erasmus Institutional Coordinator. She is responsible for Metropolia’s Erasmus mobility funding and reporting. She has been actively involved in developing BIPs at Metropolia. The ability to unlock doors for international options for students and staff is close to her heart.
References:
Huovinen, Niina: “Creating International Classrooms through Virtual Exchange”. In Metropolia blog Hiiltä ja timanttia.
Rogler, Andreas, Elina Lehtomäki, Johanna Lampinen: Unlocking the potential of online learning in the internationalisation of higher education. Finnish National Agency for Education. Reports and surveys 2023:3.
Jager, Sake: “Digitalisation in International Higher Education, Online International Education: The Case for Virtual Exchange”. ACA Think Pieces. Oct 2022. Article 6.
European Commission: Blended mobility implementation guide for Erasmus+ higher education mobility KA131. European Commission 18-07-2022.
O'Dowd, Robert and Sina Werner: “Blended mobility in European Higher Education: A survey of Blended Intensive Programme. Summary of the main findings (preliminary results). 2023.
Allinson, K., Gabriels, W.: Maybe it will be different abroad: Student and staff perspectives on diversity and inclusion in student exchanges. SIEM Research Report. 2021.
Siekkinen, Taru: Kansainvälistymismahdollisuuksien tasa-arvo koulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Työpapereita 29. 2013.
Siltala, Anne: Kuuluuko kansainvälisyys kaikille?: Kansainvälistymismahdollisuuksien tasa-arvo CIMOn ohjelmissa. Taustaselvitys, 08/2013. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO.
What do you get when two Social Work lecturers from different countries, involved in developing professionals’ urban social work skills, want to work more closely together, but they're locked in their respective homes? — We Zoom, of course!
Virtual exchange supports intercultural competences, research and practice!
As a part of a workshop series held by my colleague Dorthe Høvids, we found our first opportunity to collaborate around some of our research and teaching areas by using materials created for the Urban SOS project. Dorthe is a social anthropologist and researcher focusing on using ethnographic methods to explore muslim immigrant’s lived experiences in Europe and Denmark as well as lecturing in the social work degree programme at University College Copenhagen. Our common Erasmus project, Urban SOS, brings together educational institutions and work-place organizations—who work in the cities with social issues caused by processes of migration, urbanization and the unequal accumulation of economic growth in many urban areas.
During the project collaborations, we realized that our different curriculums offered Ethnographic writing in Denmark and Qualified Empathy in Finland. Shortly, ethnographic writing uses sensory detail and storytelling techniques to describe and bring a topic closer to a reader. Qualified empathy involves the ability of a responder to engage, identify with, develop an understanding and then to distance oneself from an emotionally charged situation or experience in order to assist without secondary trauma or burnout becoming an issue. Both of these skills are core in our research project so we decided to broaden our student’s exposure through a virtual workshop.
After introducing the two skills and doing an immersive listening exercise about a homeless man in Copenhagen, we had a discussion about the relevance and necessity for ethnographic writing and qualified empathy skills in their future careers in the social services sector with about 30 students from Denmark and Finland on Zoom. The conversation was lively as ethnographic writing and qualified empathy were unfamiliar to many of the students. The feedback was positive and the students shared that they were inspired and learned a lot about the topics during the discussion.
Phronesis and value based analysis
As stated earlier, we based our workshop on the Urban SOS project as well as our research and teaching areas. The project aims to teach educators and professionals a new way of investigating our quickly expanding urban areas. We apply a phronetic analysis model, as developed by Bent Flyvbjerg (2012). Phronetic analysis seeks to clarify values, interests, and power relations as a basis for praxis.
Flybjerg (2012) argues that social science should always involve at least episteme (i.e., abstract theory and concepts) and phronesis (analysis of values and concrete practices)—the combination is what makes ‘it’ matter.
Social science and it’s practitioners must produce value-based deliberations with clear and relevant references to practice. Only by doing so will we ensure that we push our societies in an ethically articulated direction when making decisions and implementing projects, methods, solutions etc.
The alternative is that we blindly follow a societal development that we find unjust or even unethical. Inherent to this argument is an ethical responsibility and a political (or at least normative) motivation of supporting social change through research and education—thus, as phronetic researchers and practitioners, we willingly give up on the idea that our actions, research, and even education, is, or should be, neutral or objective. Instead, it must be transparent, responsible and developed through dialogue. (Rauhala, Høvids & Lehto-Lundén 2020)
He uses four value-rational questions when investigating a specific place, system or organization:
Where are we going?
Who gains and who loses, and by which mechanisms of power?
Is this development desirable?
What, if anything, should we do about it?
In the project, we map and analyse intersections between urbanisation, social issues in Europe, and the lived (human) experiences (Rauhala, Høvids & Lehto-Lundén 2020). We are developing a new transnational and interactive platform and educational materials for educators, students and practitioners. We argue that we cannot
Writing reflectively to develop ‘qualified’ empathy
As the project partners create, reflect and write together as part of our project work, we keep coming back to the idea that in order to be present in our encounters as professionals with people living and struggling in the urban context we need to be able to empathically understand their situation in context in order to identify ways to support them.
One of the ways in which to develop this more targeted type of empathy is to write reflectively. There is no greater example of reflective writing than ethnographic writing due to its depth and detail. Ethnography is a type of writing common in the social sciences, especially anthropology. Ethnographic writing uses narrative immersion to share experiential information, alongside objective description and interview data. When we tell stories, we use our own understanding of other people’s lived experiences. This helps us to move into a more empathic and non-judgemental mind-set; the beginning of a search for meaning but not its end result.
Empathy is not the same as understanding, but it is a step on the way to understanding. This brought us back to the issue of empathic understanding.
‘Qualified’ empathy for reducing burnout and stress
Qualified Empathy is a concept and model created as part of a NordPlus project called ”Qualified Empathy”. The project took place at Helsinki Metropolia University of Applied Sciences, with partners in Norway and Denmark as a way to develop diverse and creative teaching and learning methods to help social work students learn and develop more professional or targeted empathy skills.
Qualified Empathy is defined as the ability to reflectively and emotionally separate oneself from another and to understand the context; then in an intentional process, focus on understanding of the other person’s viewpoint both cognitively and emotionally. The three phases of this are:
We feel like us,
I feel like you (”as if ”) and
I know better how you feel, but I am not you.
In the first phase we acknowledge that we belong to certain groups, we identify with them in some way. In the second phase we try to move out of our own ‘shared group’ understanding of the world and closer to the other person’s understanding; to see the situation through their eyes. This shift helps us to develop a greater ‘felt’ understanding from their perspective. In the third phase, once we begin to feel this connection, we need to draw back and acknowledge that we are not the other person so that we do not over identify and become emotionally involved. We need to be able to access our own critical thinking skills and our knowledge of the service system and legislation in order to assist them in creating the best path forward for themselves.
To these initial three phases, we added the additional dimension of action which we see as a critical part of a Qualified Empathy professional’s process. It is an admirable thing to be regarded as empathic but if it stops there, without action, the benefit may only be felt by the worker and not by the individual, group or community they are working with. For the professional, proper use of empathy has been shown to reduce burnout and protect against secondary traumatic stress, which is a common concern for students or social workers new to the field.
Final take-aways
The workshop with the Finnish and Danish students was fun and full of discussion. The main take-away’s from the students were:
Learning new concepts and discussing with students from a different national context but similar educational path was interesting and helpful as a way to support our understanding of our profession on both a local and a global level.
Interacting with other students, listening to a story of a homeless person, and discussing how the story could be viewed through the lens of ethnography and qualified empathy was valuable and instructive.
This was a more comprehensive look at skills often overlooked but necessary for professionals when hearing about or encountering traumatic situations.
From our perspective as teachers, we received lots of feedback that this kind of exchange between students from different national contexts was fun and helped the students to practice intercultural dialogue in a third language and put faces to others studying the same profession in another country.
Based on this experience we will be developing a longer Virtual Exchange which will address the student’s desires for longer interaction time with each other. This also reinforced for us the idea that these skills may be beneficial for more than just social services students and professionals. We invite other interested parties to get acquainted with these methods and to explore how they might be adapted and beneficially applied in their fields. For us, this was an afternoon well spent for a university lecturer!
Author
Leigh Anne Rauhala is a Licensed Clinical Social Worker (FL-USA) turned Social Work Educator living in Finland. Her background is in the Mental Health sector working with severe and persistent mental disorders in the Community Health Care setting prior to moving to Finland. She has been teaching Bachelor of Social Services students since 2007. She serves as the Mobility Contact for Social Services students and is involved in several international teaching and research projects focusing on Social Work in Urban Contexts (Urban SOS) and Teaching Qualified Empathy.
References
Austring, B. D. & Sørensen, M. 2006. Æstetik og læring – en grundbog om æstetiske læreprocesser (Aesthetics and learning – a textbook on aesthetic learning processes). Copenhagen, Denmark: Hans Reitzels Forlag, 83–101
Bundgaard, H. Overgaard Mogensen, H. and Rubow, C., (2018). Antropologiske Projekter. En grundbog. Frederiksberg: Samfundslitteratur.
Erasmus+ Strategic Partnership Grant, 2019. URBAN-SOS: towards a trans-disciplinary, inclusive sustainable future Project nr 2019-1-NL01-KA203-060543
Flyvbjerg, B. (2012). Making Social Science Matter: Why Social Inquiry Fails and How it Can Succeed Again. UK: Cambridge University Press
Geertz, Clifford (1973). "Thick Description: Toward an Interpretative Theory of Culture." In: The Interpretation of Cultures. New York: Basic Books”Qualified Empathy” (2015–2017, NORDPLUS)
Raatikainen, E., Rauhala, L., & Mäenpää, S. (2017) Qualified Empathy : A key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja.
Rauhala, L., Høvids, D. J. & Lehto-Lundén, T. (2020). Urban-SOS: Notes on a Framework for Phronetic Analysis. Unpublished paper.
Wagman, M. A., Geiger, J. M., Shockley C. & Segal, E. A. 2014. The Role of Empathy in Burnout, Compassion Satisfaction, and Secondary Traumatic Stress among Social Workers. Social Work 60 (3), 201–209.
Williams, C., 2016. Social Work And The City: Urban Themes In 21St-Century Social Work. UK: Palgrave Macmillan.
Oletko kuullut Euroopan unionin päättäjien lausuvan usein: ”Kaksinkertaistetaan budjetti”? En minäkään. Näin kuitenkin Euroopan komissio linjasi tavoitteeksi EU:n koulutus-, nuoriso- ja urheilusektoreille suunnatun Erasmus-ohjelman uudelle kaudelle 2021-2027.
Erasmus-ohjelma edistää eri koulutusasteiden, nuorisotoiminnan ja urheilusektorin kansainvälistymistä Euroopassa. Ohjelmaa pidetään tärkeänä panostuksena eurooppalaiseen nuorisoon ja koulutusalueeseen. Erasmus tukee merkittävästi EU:lle tärkeitä poliittisia tavoitteita: nuorten työllistymistä, osallistavuutta, vahvaa eurooppalaista koulutusaluetta ja Euroopan integraatiota (1). Komissio pitääkin vuonna 1987 käynnistynyttä ohjelmaa yhtenä unionin näkyvimmistä menestystarinoista (2).
Toukokuussa 2018 Euroopan komissio julisti tavoitteekseen kaksinkertaistaa Erasmus-ohjelman budjetin. Käytännössä tämä tarkoittaisi budjetin nostamista 30 miljoonaan euroon, jolloin Erasmus mahdollistaisi 12 miljoonan ihmisen työhön, opiskeluun tai urheiluun liittyvän vaihtojakson toisessa maassa (3).
Vaikutus myös Suomen työvoimaan ja yhteiskuntaan
Myös Suomen hallitus kannattaa vahvasti Erasmus-ohjelman budjetin kaksinkertaistamista. Erasmus onkin tähän mennessä mahdollistanut yli 235 000 suomalaisen opiskelijan, nuoren ja ammattilaisen kansainvälisen vaihdon (4). Erasmuksen merkitys myös suomalaisille korkeakouluille on valtava. Esimerkiksi vuonna 2018 eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten korkeakoulujen kanssa toteutettavaan liikkuvuusyhteistyöhön myönnettiin yhteensä 16,1 miljoonaa euroa.
EU:n keräämien palauteraporttien mukaan Erasmus-vaihto vahvistaa merkittävästi suomalaisten nuorten osaamista ja identiteettiä. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun kautta lukuvuonna 2017-2018 opiskelijavaihdossa olleista 283 opiskelijasta 88% sanoo Erasmus-kokemuksen kehittäneen joustavuutta uusissa tilanteissa ja 86% tunnistaa paremmin taitonsa ja osaamisensa. 90% sanoo näkevänsä eri kulttuurien arvon vahvemmin.
Valmistelu etenee vaalien ja Brexitin keväässä
Uuden ohjelmakauden valmistelu etenee Euroopan nykytilanteen armoilla. Neuvottelut komission esittämistä Erasmuksen budjetista ja raameista jatkuvat Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Euroopan parlamentin vaalit saattavat kuitenkin tuoda muutoksia poliittisiin painopisteisiin. Brexit puolestaan voi aiheuttaa suuren loven unionin budjettiin.
Poliittisen ilmapiirin kiristyessä on hyvä muistaa, että Erasmus-ohjelma tuo merkittävää lisäarvoa niin yksilölle ja hänen organisaatiolleen kuin myös työelämälle ja yhteiskunnalle. EU:n vahva viesti kulttuurienvälisestä ymmärryksestä ja eurooppalaisesta identiteetistä tuntuukin ajassamme entistä tärkeämmältä.
Erasmus - Metropolian kansainvälisyyden merkittävä rahoittaja
Kansainvälisyys on olennainen osa Metropolian toimintaa ja strategisia tavoitteita. Näin ollen myös Erasmus-ohjelma on erittäin tärkeä. Metropolia onkin viime vuosina ollut ammattikorkeakoulusektorin suurimpia Erasmus-rahoituksen saajia Suomessa. Rahoitus mahdollistaa vaihtojakson Euroopassa yhteensä noin 450 Metropolian opiskelijalle ja henkilöstön jäsenelle. Viime vuosina esimerkiksi opiskelijavaihdoista keskimäärin 65% on ollut Erasmus-rahoitteisia.
Lisäksi Metropolia on mukana lukuisissa Erasmus-hankkeissa, joissa muun muassa kehitetään nuorten urheilijoiden tukea ja osallistavia valmennuskäytäntöjä sekä valmistellaan Kosovoon monialaista terveydenhoidon keskusta. Erasmus-ohjelman globaalin liikkuvuuden toiminnolla rahoitetaan myös yhteistyötä 16 Euroopan ulkopuolisen yhteistyökorkeakoulun kanssa.
Metropolia pitää näin ollen myös vaikuttamista Erasmus-ohjelman tulevaisuuteen tärkeänä. Uskomme yhteistyön kautta kasvavaan vaikuttavuuteen ja laatuun. Metropolian kansainvälisten palveluiden edustajia onkin mukana useissa kansainvälisissä ja kansallisissa työryhmissä ja verkostoissa, muun muassa Euroopan komission Erasmus-ohjelmaa valmistelevassa työryhmässä, Opetushallituksen Erasmuksen digitaalisia työkaluja kehittävässä työryhmässä ja kansallisessa Erasmus-kehittämistiimissä.
Viesti käytännön toimijoilta: Erasmus kuuluu kaikille
Osana vaikuttamistyötä osallistuin FuturE+ & FuturESC -seminaariin 13.-15.3.2019 Bukarestissa, Romaniassa, jossa eri sektoreiden asiantuntijat kokoontuivat EU:n puheenjohtajamaahan laatimaan kehitysehdotuksia uudelle Erasmus-ohjelmakaudelle 2021-2027.
Ohjelman syvä merkitys Euroopalle konkretisoitui osallistujien käytännön kokemusten kautta oppilaitosten, maaseutukylien ja kaupunkien, järjestöjen, yritysten ja yksilöiden tasolle. Osallistujien yhteinen vaatimus oli yhä vahvempi osallistavuus, matalan kynnyksen osallistumismahdollisuudet ja ohjelman hallinnoinnin keventäminen digitalisaation avulla.
Korkeakoulusektori vaati tehokkaiden digityökalujen lisäksi myös rahoituksen parempaa kohdentamista, muun muassa tukemaan vahvemmin globaalin liikkuvuuden ja strategisten kumppanuuksien toimintoja. Erasmukseen haluttiin myös lisätä lyhytkestoisia opiskelijavaihtoja mahdollistavat intensiiviohjelmat, jotta yhä laajempi joukko opiskelijoita ja korkeakouluja voisi osallistua. Myös hanke- ja harjoitteluyhteistyön sekä osaavan työvoiman tuottamaa lisäarvoa työelämälle korostettiin.
Vaikuttaminen ja panostus kansainväliseen osaamiseen tärkeää
Uuden Erasmus-ohjelmakauden tavoitteet ovat Metropolian näkökulmasta erittäin hyviä. Esimerkiksi ohjelman digitalisointi on ehdottoman tarpeen. Metropoliassa liikkuvuus- ja hankeprosesseja on jo digitalisoitu pitkälle ja olemme olleetkin aktiivisesti myös kehittämässä Erasmuksen uusia digitaalisia työkaluja. EU-tason järjestelmien integroiminen jo käytössä oleviin liikkuvuudenhallintajärjestelmiin sekä vastaaminen muun muassa kansallisiin raportointitarpeisiin ovat kuitenkin haaste ja vaativat suurta panostusta korkeakoulujen kansainvälisiltä toimistoilta.
Metropolia on vahvasti sitoutunut kouluttamaan kansainvälisiä osaajia, jotka tarttuvat rohkeasti globaaleihin yhteistyömahdollisuuksiin ja myös haasteisiin. Tätä myös EU peräänkuuluttaa korkeakouluilta. Erasmus-budjetin kaksinkertaistaminen mahdollistaa kansainvälisen kokemuksen yhä useammalle. Samalla se haastaa kuitenkin eri sektoreiden toimijat panostamaan yhä vahvemmin kansainvälistymiseen. Haaste on Metropoliassa hyväksytty.
Kirjoittaja Marika Antikainen työskentelee Erasmus-koordinaattorina Metropolia Ammattikorkeakoulun kansainvälisissä palveluissa. Hän vastaa eurooppalaisen ja globaalin Erasmus-liikkuvuuden hallinnoinnista sekä Erasmus-hankkeiden ohjauksesta Metropoliassa.
Lähteet:
(1) Ehdotus: Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetus unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus” perustamisesta ja asetuksen (EU) N:0 1288/2013 kumoamisesta. Bryssel 30.5.2018. COM(2018) 367 final. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52018PC0367&from=EN
(2) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, Neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Nykyaikainen talousarvio unionille, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia. Monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021-2027. Bryssel 2.5.2018. COM(208) 321 final. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52018DC0321&from=EN
(3) European Commission Press Release. EU budget: Commission proposes to double funding for Erasmus programme. Brussels 30 May 2018. http://europa.eu/rapid/press-release_IP-18-3948_en.htm
(4) Opetus- ja kulttuuriministeriö.EU:n opetusministerit: Erasmus-ohjelma laajenee, opintojen tunnustamisesta suositus. Tiedote 26.11.2018. https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/eu-n-opetusministerit-erasmus-ohjelma-laajenee-opintojen-tunnustamisesta-suositus
Kommentit
Ei kommentteja