Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Vuosi: 2018

Työelämäyhteistyö luo työhyvinvointia
16.10.2018
Anna-Maria Vilkuna

Piakkoin julkaistaan Crazy Town Oy:n tekemä selvitys ”Korkeakoulujen yritysyhteistyön tilannekuva”. Sain tilaisuuden tutustua etukäteen tähän selvitykseen, jonka havainnot ja tulokset ovat Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvin ajankohtaisia. Toimeksianto selvitykselle tuli työ- ja elinkeinoministeriöltä (TEM) ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM). Jotta mukaan saatiin näkökulmia erilaisista ympäristöistä, koottiin tietoa Tampereella, Kuopiossa ja Kotkassa. Yhteensä yli 1000 korkeakoulujen henkilökunnan ja heidän työelämäkumppaniensa (sisältäen yritykset sekä julkisen ja kolmannen sektorin) edustajaa jakoi aiheesta näkemyksiään. Tavoitteena selvityksessä oli tuoda työelämäyhteistyön tarkastelu yksilöiden eli korkeakoulujen tutkijoiden ja muun henkilöstön tasolle – miten he tekevät yhteistyötä, mikä heitä motivoi, kannustaa ja millaisia ovat mielletyt yhteistyön esteet. Millainen on työelämäyhteistyötä tekevä korkeakoulun työntekijä Selvityksen tulokset muodostavat moninaisen kuvan työelämäyhteistyötä tekevästä korkeakoulun työtekijästä: Hän tekee työelämäyhteistyötä monin eri tavoin ja ymmärtää, kuinka työelämäyhteistyö tukee opetusta ja tutkimus- ja kehitystoimintaa. Työelämäyhteistyössä häntä motivoi etenkin yhteiskunnallinen vaikuttaminen, osaamisen soveltaminen käytäntöön ja asiantuntiajana kehittyminen. Tämä siitäkin huolimatta, että hän ei koe työelämäyhteistyön juuri parantavan hänen omaa asemaansa korkeakoulussa. Hänellä on usein työkokemusta myös korkeakoulun ulkopuolelta. Merkittävimpinä esteinä työelämäyhteistyölle hän kokee ajan ja rahoituksen puutteen, mutta ei anna niiden lopulta estää yhteistyötä, sillä hän osaa yhdistää työelämäyhteistyön osaksi pääasiallista työtään. Hän näkee, että korkeakoulun työelämäyhteistyö hyödyntää monia eri tahoja, myös häntä itseään. Hän puhuu työelämäkumppaneiden kanssa samaa kieltä ja osaa muotoilla yhteiset tavoitteet, ja häneen luotetaan. Innovaatiokeskittymät uudistamassa työelämäyhteistyötä Metropoliassa teemme suurta uudistusta, jonka keskeinen tavoite on työelämäyhteistyön vahvistaminen. Uudistumisen ytimessä ovat innovaatiokeskittymät, jotka rakentuvat yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden ympärille. Innovaatiokeskittymissä eri alojen ja sektoreiden toimijat yhdessä Metropolian opiskelijoiden ja henkilöstön tekevät ilmiöön liittyvissä ekosysteemeissä monipuolista yhteistyötä haasteiden ratkaisemiseksi. Verkostomaisessa ja moninäkökulmaisessa yhteistyössä syntyy tutkimustietoa, uutta osaamista, uusia ratkaisuja ja uutta liiketoimintaa. Näin otamme yhä vahvemman roolin yhteiskunnan kestävän kasvun ja uudistumisen vauhdittajana yhteistyössä työelämän kanssa. Työelämän ja korkeakoulun yhteistyön muodot Innovaatiokeskittymät uudistavat merkittävästi korkeakoulumme toimintatapoja. Korkeakoulujen yritysyhteistyön tilannekuva -selvityksessä on tunnistettu opetuksen, tutkimuksen, osaamisen siirron ja hallinnon tasoilla 14 erilaista työelämän ja korkeakoulun välistä yhteistyön muotoa. Nämä antavat kiinnostavan viitekehyksen, kun kehitämme Metropoliassa innovaatiokeskittymiin perustuvaa toimintamallia.   Opiskelijat työelämäyhteistyön lähettiläiksi Työelämäyhteistyölle saatavilla olevan työajan sekä rahoituksen puute koetaan korkeakouluissa yhteistyön suurimmaksi esteeksi. Selvityksen huomio on kuitenkin myös se, että kokeneet työelämäyhteistyön tekijät osaavat yhdistää yhteistyön osaksi opetus- ja tutkimustehtäviä. Aikaa järjestetään sellaiselle tekemiselle, joka on merkityksellistä. Vastaavasti kokemattomille työelämäyhteistyö näyttäytyy opetus- ja tutkimustehtävistä erillisenä asiana. Etenkin ammattikorkeakouluissa opiskelijavetoinen yritysyhteistyö on vahvaa: opiskelijoiden tekemät projektit, opinnäytteet ja harjoittelut ovat volyymiltään selvityksen mukaan suurin yhteistyön muoto. Metropoliassa opiskelijoiden käynnistämiä työelämäsuhteita syntyy runsaasti myös innovaatioprojekteissa. Opetukseen kytkeytyvä yhteistyö voisi toimia monelle henkilökunnan jäsenelle luontevana väylänä myös muuhun yhteistyöhön. Meidän tulee nykyistä systemaattisemmin hyödyntää opiskelijoiden harjoittelun aikana tai opinnäytteessään aukaisemia väyliä ja keräämiä havaintoja yritysten kehittämistarpeista. Mitä vahvemmat suhteet opettajilla ja muulla korkeakoulun henkilöstöllä on korkeakoulun ulkopuolella, sitä parempi on ymmärrys työelämän tarpeista ja sitä enemmän on yhteistä toimintaa. Onnistumiset jossakin yhteistyön muodossa ruokkivat henkilöstön muuta yhteistyötä työelämän kanssa. Henkilökunnalle kannustimia työelämäyhteistyöhön Työelämäyhteistyötä aktiivisesti tekevät eivät usko sen parantavan heidän asemaansa korkeakoulun sisällä. Tämä on yksi selvityksen havainnoista ja paljastaa sen, kuinka vähän suoria kannustimia työelämäyhteistyön tekeminen yksilön näkökulmasta tällä hetkellä tarjoaa. Yhteistyötä tehdään ennen kaikkea siksi, että se nähdään itselle ja muille hyödylliseksi ja merkitykselliseksi. Näin on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan, olla mukana ratkaisemassa ongelmia sekä soveltaa ja kehittää omaa osaamistaan. Työelämäyhteistyön tekeminen ja työn merkityksellisyys liittyvät toisiinsa, joten korkeakoulun johdon tulee luoda henkilökunnalle kannustimia työelämäyhteistyöhön. Rahallisten kannustimien lisäksi halukkaille työelämäyhteistyön tekijöille tulee ammattikorkeakoulussa tarjota akateemisesta urasta poikkeavia urapolkuja. Myös henkilöstön liikkuvuus ja yrittäjyys ovat mielenkiintoinen ja vielä hyödyntämätön yhteistyön muoto. Esimerkiksi työelämävaihtoon on jo periaatteessa luotu rakenteet, mutta periaatteet eivät ole riittävät selkeät ja niitä ei tunneta. Yrittäjyys ei vielä näy henkilöstöpoliittisena tai strategisena valintana. Innovaatiokeskittymissä tavoitteena onkin luoda henkilöstölle vaihtoehtoisia työelämäyhteistyötä painottavia polkuja ja niitä tukevia kannustimia korkeakoulun sisällä.  

Lue lisää

Ohjaaja ja ryhmä auttavat oppimaan
9.10.2018
Anita Ahlstrand & Päivi Rahmel

Jokaiselle meistä on tärkeää saada tulla huomioiduksi omana ainutlaatuisena itsenään. Ryhmässä toimiminen ja siitä syntyvä yhteenkuuluvuuden tunne edesauttavat ihmisen kokemusta omasta arvokkuudestaan.  Siten toimiva ryhmä voi tukea esimerkiksi ihmisen motivaatiota uuden oppimiseen. Toimiva ryhmä ei kuitenkaan aina synny itsestään. Ammattitaitoinen ryhmän ohjaaja tukee ryhmän muodostumista ja toimintaa. Tässä blogissa pureudumme tarkemmin siihen, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Ryhmä luo tunteen kuulumisesta johonkin Jotta ihminen voi hyvin, tarvitaan toimintaa ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Tunne yhteenkuulumisesta syntyy, kun ihminen tuntee itsensä tärkeäksi osaksi ryhmää tai yhteisöä. Kokemus siitä, että on tullut huomioiduksi omana itsenään, on tärkeässä roolissa tasapainoisen identiteetin muodostumisen kannalta. Yhteenkuuluvuuden tunne auttaa ihmistä luomaan kuvaa itsestään toimintakykyisenä ja pystyvänä yksilönä. Ryhmän koheesion ollessa vahva ryhmä pystyy myös hyödyntämään jäsentensä vahvuudet ja yhteisen potentiaalinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjaajan merkitys ryhmässä Osallistuminen johonkin toimintaan, vaikka yhdessä pelaamiseen, ei kuitenkaan automaattisesti tue yhteenkuuluvuuden tunteen syntymistä. Ohjaaja voi tukea ryhmän toimintaa ja jatkuvaa  ryhmäytymistä. On tärkeää ymmärtää, että uusi ryhmä hakee muotoaan jonkin aikaa ja suhteet ryhmässä elävät ja muuttuvat jatkuvasti. Ohjaaja voi myös tukea suhteiden syntymistä ja muuntumista ryhmän työskentelyn edetessä. Ryhmän toiminta luo vähitellen erilaisia rooleja ja sääntöjä. Ryhmä myös muokkaa jäsentensä käyttäytymistä ja toimii eräänlaisena oman toiminnan ja vuorovaikutuksen peilinä mahdollistaen jäsentensä kehittymistä. Ryhmäprosessista huolehtiva ohjaaja on tietoinen näistä muutoksista ja auttaa ryhmäläisiäkin tunnistamaan toimintansa sääntöjä, omia roolejaan ja niiden muutoksia ryhmässä. Ohjaajaa tarvitaan ryhmän tukena monellakin tapaa, erityisesti turvallisuuden tunteen luomisessa ja tavoitteellisen toiminnan luotsaamisessa. Myös toiminnan arvioinnissa tai ristiriitatilanteiden selvittämisessä ohjaajan on hyvä olla aktiivisesti mukana. Ristiriitoja ei tarvitse pelätä. Ne vievät ryhmän toimintaa eteenpäin, jos ne osataan kohdata. Usein auttaa pelkkä kuuntelu ja jännitteen toteaminen. Ryhmä ratkoo itse tilanteita, ja kun ristiriidat on tunnistettu, ne saavat olla olemassa ja ihmiset voivat ilmaista niiden herättämiä kokemuksia. “Onko pakko osallistua” Ryhmän ohjaamisen haasteena on se, että kaikki eivät innostu kaikesta eivätkä välttämättä osallistu toimintaan samalla tavalla. “Onko pakko osallistua” on kysymys, joka esitetään varmasti jokaiselle ohjaajalle. Tässä ei ole kyse siitä, että oma ohjaus olisi epäonnistunut, vaan ryhmäläisten tulisi voida osallistua toimintaan eri tavoin. Jo ryhmän toiminnan seuraaminen sivusta aktivoi ihmisen aivoja. Sivustaseuraaja eläytyy monella tapaa toisten tekemiseen ja aivot ikään kuin virittyvät ja valmistautuvat osallistumiseen. Siten sivusta seuraajakin osallistuu omalla tavallaan toimintaan. Joku ryhmästä voi myös tarvita enemmän aikaa alkuun pääsemiseen ja mukaan tulemiseen. Riittävän ajan antaminen tukee ihmisen motivaatiota ja sitoutumista toimintaan. Kun on mahdollisuus onnistua ryhmässä, kokea yhdessä toimimisen iloa ja vaikuttaa toiminnan kulkuun, vahvistuvat ryhmän ja sen jäsenten motivaatio ja yhteiseen toimintaan sitoutuminen. Kepeli-harjoitteet tukevat ryhmän muodostumista Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Kepeli-hankkeessa on kehitetty harjoitteita, jotka perustuvat vuorovaikutteiseen, elämyksiä ja kokemuksia painottavaan toimintaan. Niillä voidaan mainiosti tukea ryhmän muodostumista, kehittymistä  ja uuden toimintakulttuurin luomista. Keholliset ja pelilliset harjoitteet auttavat tutustumaan toisiin ja ymmärtämään erilaisuutta sekä luomaan turvallista ilmapiiriä. Harjoitteiden avulla voidaan myös ennakoida jännitteiden syntymistä ja ilmaista omia tunteita sekä opetella tunnistamaan toisten tunnetiloja.  Yli 100 erilaista Kepeli-harjoitetta löydät sivulta http://kepeli.metropolia.fi/harjoitteita/ Suosittelemme tutustumaan myös näihin ryhmän ohjaamisesta ja käyttäytymisestä kertoviin postauksiin: Minna Lamppu: Ryhmänohjaus ja pedagoginen ammattitaito - yhteisiä löytöretkiä Tämä blogipostaus on julkaistu ensimmäisen kerran Kepeli-hankkeen omassa blogissa Kirjoittajat: Anita Ahlstrand LitM, erikoistunut psykomotoriikkaan, soveltavaan liikuntaan, erityispedagogiikkaan ja tuotekehittämiseen, työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina Liikkuminen ja toimintakyky sekä Sosiaalinen hyvinvointi osaamisalueilla. Hänellä on pitkä kokemus eri ikäisten ja erilaisten ihmisten voimavaralähtöisestä ohjaamisesta ja työskentelystä ryhmälähtöisten ja kehollisten työtapojen äärellä. Hänen voimavaransa kumpuavat ihmisläheisestä työstä, luovuuden ja kehollisten työtapojen monista mahdollisuuksista sekä arjen pienistä onnistumisista. Päivi Rahmel KM,TO, psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP, työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa kulttuuripalveluiden lehtorina. Hänellä on pitkä kokemus ryhmälähtöisten ja toiminnallisten työtapojen ohjaamisesta erilaisissa pedagogisissa ympäristöissä  ja organisaatioiden kehittämiskonteksteissa. Hänen intohimon kohteenaan ovat ihmiset ja heidän luovien mahdollisuuksiensa kätilöinti draamallisten ja tarinallisten työtapojen äärellä. Lähteet: Lehtonen, H. 2006. Keinot käyttöön arjen areenoilla. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. Honneth, A. 2012. The I in We. Studies in Theory of Recognition. Cambridge: Polity. Müller, K. 2007. Aivokutinaa. Helsinki: Työterveyslaitos. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Sajaniemi, N., Suhonen, E. , Nislin, M. & Mäkelä, J.E. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PK-kustannus.

Lue lisää

Tulevaisuuden tapahtumia toteuttavat osallistettu yleisö ja ammattimahdollistajat
2.10.2018
Terhi Dahlman

Yhteiskunnassa vanhat valtarakenteet ja toimintatavat natisevat liitoksistaan, kun ihmiset haluavat ottaa itselleen aiemmin edustukselliselle julkiselle vallalle kuuluneita tehtäviä, muuttavat kuluttajakäyttäytymisellään markkinarakenteita ja perustavat jakamistalouteen ja omatoimiseen palvelujen vaihtoon liittyviä demokraattisia toimintoja. Muuttuva yleisökäyttäytyminen ja uudenlaisen kaupunkiaktivismin nousu haastavat myös perinteisen tapahtumatuotannon mallin ja kulttuurituottajien työnkuvan. Yhdistystoiminnan ulkopuolelle jäävä kansalaisaktivismi, eli neljäs sektori, hyödyntää usein varsin löyhiä ihmisten yhteenliittymiä, jotka toimivat some-ympäristössä, painottavat itse tekemistä, yhteisöllisyyttä, avointa jakamista ja ovat usein myös vain hetkellisiä yhteisöjä jonkin asian valmiiksi saamiseksi. Osa toiminnasta on tee-se-itse toimintaa, jolla vaikutetaan esimerkiksi oman asuinympäristön viihtyisyyteen (oman alueen FB-kirpputorit, oman auton tai asunnon vuokraus, ympäristömummo- tai vaaritoiminta päiväkodeissa ja kouluissa), osalla toimintaa pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja systeemin muuttamiseen (varjokaavoitukset, adressit päättäjille, ei-laiteta-pakasteita-pieneen-pussiin -kampanja). (1) Yleisön uudet roolit Ihmisten halu osallistua ulottuu myös tapahtumatuotannon alueelle. Enää osallistuminen kulttuuririentoihin ei tarkoita sitä, että mennään kulttuurilaitokseen ja seurataan taiteilijan työtä katsomosta. Nyt yleisö hakee aktiivista osallistumista tapahtumien ja kulttuuripalveluiden tuotantoon. Uudenlaisessa kulttuurituotannossa puhutaan joukkoistamisesta, jolla tarkoitetaan yleisesti hajautettua ongelmanratkaisu- ja tuotantomallia, jossa toimeksiantaja hyödyntää yhteisön osaamista rajattua tehtävää varten. Yleisö voi joukkoistamisessa toimija: 1. ideoijana luoville sisällöille (joukkoluovuus, engl. crowd creation), 2. rahoittajana (joukkorahoitus, engl. crowd funding) 3. päättäjänä, kuinka prosessi etenee (joukkoäänestys, engl. crowd voting) 4. ratkaisijana kysymyksiin (joukkoviisaus, engl. crowd wisdom). Varsin yleistä on myös, että yleisö haluaa levittää tietoa tuttavilleen ja toimii näin tuotantojen tehokkaimpina markkinointikanavina. Toisinaan yleisö saa mahdollisuuden jopa itse olla osa taideteosta. (2) Daren C. Brabhamin määritelmän mukaan, kaikki osallistaminen verkkoympäristössä ei ole joukkoistamista. Brabham on määritellyt, että ollakseen joukkoistamista, toiminnan käynnistää organisaatio, jolla on tehtävä, joka tulisi toteuttaa. (3) Näin on myös Metropolian Höntsä - silta eteenpäin! -hankkeen joukkoistetussa tapahtumatuotannossa, Höntsä-Festissä. Nuoret toteuttavat Höntsä-Fest -tapahtuman joukkoistamalla Tapahtuman nimestä löytyvä höntsäily tarkoittaa leikkimielistä, ei niin vakavissaan tehtävää toimintaa, josta puuttuu kilpailu ja auktoriteettijohtoinen toiminta. Höntsä-toiminta on iloa tuottavaa, kaikille avointa, osaamisesta riippumatonta toimintaa, joka jää elämään houkuttelevuutensa ja helppoutensa vuoksi. Höntsäklubit ovat nuorten toisilleen vetämiä harrastetyöpajoja leikkimielisillä kulttuuri- ja/tai liikuntasisällöillä. Höntsä-Fest toteuttaa suurella volyymilla hankkeen toimenpiteitä. Helsingin Jäähalliin tuotetaan nuoria toisen asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulun opiskelijoita sekä nuorisoverkosto The Movementin työpajanuoria osallistamalla, tusinan verran hankesuunnitelman mukaisia Höntsäklubeja ja myös yksi Höntsä coach-koulutus. (4) Brabhamin määritelmä vaatii myös, että joukkoistamisessa mukaan lähtee ryhmä tai joukko, joka osallistuu toimintaan vapaaehtoisesti. Höntsä-Festiä toteuttavat nuoret tulevat mukaan omasta halustaan ja usein ”rakkaudesta lajiin”. Joukkoistamistoiminnassa käytetään apuna online-ympäristöä, jossa toteutus tapahtuu. Höntsä-Festin tuotantoprosessi etenee pitkälti sähköisten välineiden; yhteisten nettialustojen, some-kanavien ja viestipalvelujen välityksellä. Läheskään kaikki Höntsä-Fest -tuotannon tekijät eivät ole koskaan tavanneet reaalimaailmassa, vaan toimimme on-line-ympäristöissä ja tapaamme pienissä tehtäväkohtaisissa työryhmissä. (5) Tärkein asia joukkoistamisessa on, että prosessi tai tulokset hyödyttävät sekä organisaatiota että joukkoa. Höntsä-Fest esimerkiksi toteuttaa suoraan Metropolian hankkeen tavoitteita, mahdollistaa useiden oppilaitosten opiskelijoiden opintojen integroinnin hankkeen tuotantoprosessiin, antaa työkokemusta, työtodistuksen ja verkostoja nuorille, luo tapahtumaan osallistuville nuorille 16-25 -vuotiaille mahdollisuuden kokeilla uusia harrastelajeja ja innostaa mukaan syksyn Höntsäklubeihin. Höntsä-Festin tuotantotiimin tehtävänä on tuottaa elämyksiä ja virkistävä höntsäpäivä pimenevän syksyn iloksi helsinkiläisille nuorille. Pidemmän aikavälin tavoitteina ovat omatoimisen harrastetoiminnan mahdollistaminen, osallistumisen ja hyvinvoinnin tukeminen sekä yhteiskuntaan kuuluvuuden ja osallisuuden lisääminen. Metropolian tuottajat valmistautuvat tulevaisuuden työelämän vaatimuksiin Yleisön osallistuminen tuotannon eri osiin aktiivisina toimijoina, muuttaa kulttuurituottajan työnkuvaa. Kulttuurituottajan työn perustaitoja toki tarvitaan myös jatkossa, mutta painopiste ”tuottaja pitää kaikki langat käsissään” -ajattelusta, siirrytään kohti pidempiä ja haaroittuvia lankoja, joihin jokainen mukaan tulija kutoo oman osallistumisensa ja osaamisensa tuomia sävyjä. Elina Ala-Nikkola ja Katri Halonen ovat käyttäneet osuvasti kulttuurituotantojen joukkoistamisesta puhuttaessa, tuotantoon osallistuvasta yleisöstä prosumerit -käsitettä (prosumer + consumer). (5) Alkujaan 1980-luvulla Yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija Alvin Toffler lanseerasi tämän käsitteen samanaikaisesti tuottajana ja kuluttajana toimivasta ihmisestä The Third Wave-teoksessaan. Toffler on julistanut tulevaisuuden työelämän tärkeimmiksi osaamisalueiksi sosiaalisen innostamisen taidot, verkostotyöskentelyn ja verkkoympäristössä toimimisen organisoimisen ja sosiaalisen median hyödyntämisen tuotantojen koordinoinnissa. Tulevaisuus lienee siis fasilitoivien mahdollistajien ja aktiivisten prosumerien yhteistyötä ja siihen Metropolia valmentaa tulevia kulttuurituottajiaan kehityksen etunenässä. Höntsä-Fest- tapahtuma Helsingin Jäähallissa 3.10.2018, on joukkoistettu tapahtumatuotanto-opintojakson käytännön työelämäprojekti, jossa opiskelijat pääsevät uusia tuottajataitojaan kehittämään. (6) Kirjoittaja Terhi Dahlman on pitkän linjan kulttuurituottajien kouluttaja, Höntsä - silta eteenpäin! -hankkeen projektipäällikkö ja Höntsä-Fest -tapahtuman vastaava tuottaja.   Lähteet (linkit ohjaavat ulkopuolisille sivuille): 1. Mäenpää Pasi ja Faehnle Maija. 2017. Kuntademokratiaverkosto 7.6.2017. 2. Ollila Harri. 2012. Joukkoistaminen ja sen hyödyntämiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Jyväskylän yliopisto. s.24-26. 3. Joensuu Mika. 2014. Joukkoistaminen ja verkon parvet nuorisotyön välineinä: HypeCon-toiminta ja Impulssi-toimintamalli. Humanistinen ammattikorkeakoulu YAMK opinnäytetyö. 4. Höntsä - silta eteenpäin! -projektisuunnitelma. 5. Halonen Katri & Ala-Nikkola Elina. 2016. Kurkistuksia festivaalituotannon joukkoistamiseen. Artikkeli teoksessa Silvanto Satu (toim.) 2016. Festivaalien Suomi. s. 90-95. 6. www.hontsa.metropolia.fi/hontsafest

Lue lisää

Odottamattomia aarteita luovuuden avulla
25.9.2018
Laura Huhtinen-Hildén

Tärkeä yhteys luovaan itseemme Luova ajattelu, mielen leikki ja itsensä ilmaiseminen lisäävät hyvinvointiamme. Tämä johtuu siitä, että ne tuovat meitä kosketuksiin omien voimavarojemme kanssa, lisäävät otetta omasta elämästä, sen valinnoista ja mahdollisuuksista. Erityisesti tarvitsemme yhteyttä luovaan itseemme silloin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä elämässä. Valitettavasti usein juuri silloin tuo yhteys omaan sisäiseen kapasiteettiimme saattaa katketa: ajatukset ja elämä kiertyvät tiukasti vaikeuksien ympärille, vaikka kipeästi tarvitsisimme kykyä katsoa asioita toisesta näkökulmasta tai mahdollisuuden ilmaista vaikeita tunteita luovan toiminnan kautta. Luova toiminta sosiaalisessa kuntoutuksessa Esimerkiksi sosiaalityön asiakkaat voivat hyötyä siitä, että arkeen tuodaan mahdollisuuksia luovan näkökulman löytämiseen. Luova ilmaisu, leikki ja mielikuvitus tuovat elämään uusia ulottuvuuksia. Luova ryhmätoiminta voi tuoda vahvan kuulumisen ja merkityksellisyyden kokemuksen: olen osa tätä kokonaisuutta, minun kokemuksillani ja tuotoksillani on merkitystä. Metropolia Ammattikorkeakoulun Elämäni sävelet -tutkimus pyrki syventämään tätä ymmärrystä luovan ryhmätoiminnan merkityksestä sosiaalisen kuntoutuksen kontekstissa sekä kehittämään käytänteitä alan työntekijöille arjen työn tueksi. Tutkimus oli osa valtakunnallista ESR-rahoitteista sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUa, jonka tavoitteena oli selkeyttää ja yhtenäistää sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvää ymmärrystä sekä valtakunnallista toimeenpanoa. Kehittämishanketta koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Odottamattomia aarteita Metropolia Ammattikorkeakoulun SOSKU-osahankkeen kehittämistyön tuloksena julkaistiin kirja Odottamattomia aarteita. Kirjan ilmaisuun, luovaan toimintaan, vuorovaikutukseen ja erilaisiin ryhmätilanteisiin sopivia ideoita voi soveltaa eri-ikäisten osallistujien kanssa sosiaali-, terveys-, ja kasvatusaloilla. Leikki ja luova toiminta voivat helpottaa tutustumista toisiin ihmisiin sekä tukea ryhmän vuorovaikutustilanteita tuoden niihin uusia mahdollisuuksia. Taiteen soveltavan käytön ammattitaito tuo kunnille hyötyjä Luovaa toimintaa voitaisi hyödyntää nykyistä enemmän sosiaalialan ryhmämuotoisissa palveluissa, sosiaali- ja terveysalan ympäristöissä sekä osallisuutta, hyvinvointia ja terveyttä edistävässä työssä. Tähän sosiaali- ja terveysministeriö kannustaakin 2018 Alueuudistuksessaan. Kunnan satsaus lisää osallisuutta ja hyvinvointia, vähentää palvelujen tarvetta sekä pidemmällä aikavälillä myös näihin liittyviä kustannuksia. Yhteisöllinen luova toiminta työotteena esimerkiksi vanhustyössä voi vähentää työn kuormittavuutta. (Lisää aiheesta THL:n sivuilla.) Sopiva ammattitaito oikeassa paikassa Luovan toiminnan systemaattisempi hyödyntäminen sosiaali- ja terveysaloilla edellyttää siinä tarvittavien erilaisten ammatillisten lähestymistapojen hallintaa. Tämä edellyttää luovien menetelmien käyttöön liittyvän osaamisen ja koulutuksen vahvistamista. Eri alojen ammattilaiset voivat hyödyntää luovia menetelmiä erilaisin tavoin, mutta tavoitteiden ja käytettyjen lähestymistapojen tulisi sopia yhteen. Luovan toiminnan hyödyntäminen sosiaali- ja terveysaloilla laajentaa taiteen soveltavan käytön ammattilaisten, mm. musiikkipedagogien, teatteri-ilmaisunohjaajien ja yhteisömuusikoiden työkenttää. Tämä on myös kansainvälisesti havaittu ja siihen liittyvään ammattitaidon kehittämisen haasteeseen tartuttu projektissa, jossa myös Metropolian asiantuntijuus on mukana monialaisessa yhteistyössä kehittämässä koulutusta taiteen soveltavan käytön hyödyntämiseen (Lisää aiheesta SWAIP linkin takaa). On aika myös tehdä strategisia rakenteellisia ratkaisuja, joilla asiakkaiden tarpeet ja ammatillinen osaaminen kohtaavat. Tämä voi konkreettisesti tarkoittaa täydennyskoulutuksen lisäämistä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tai taiteen soveltavan käytön ammattilaisen, esimerkiksi musiikkipedagogin tai yhteisömuusikon palkkaamista sosiaali- ja terveysalan työyhteisöön. Näin voidaan paremmin vastata edellä mainitun alueuudistuksen esittämään taiteen ja kulttuurin hyödyntämiseen. Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, luovan ryhmätoiminnan ammattitaitoa ja ymmärrystä taiteen ja luovuuden merkityksestä osana hyvää elämää. Kirjoittaja Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii pääainevastaavana, tutkijana, musiikkikasvatuksen lehtorina ja yhteisömuusikkokoulutuksen vastuulehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut taiteen soveltavasta käytöstä ja luovan ryhmätoiminnan mahdollisuuksista sosiaali- ja terveysalojen konteksteissa ja on johtanut useita näihin teemoihin liittyviä kehittämishankkeita (esim. Kulttuurisilta EAKR-hanke 2008–2011). Hän on toiminut vastaavana tutkijana Kohti luovaa arkea - kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisessä toimintakulttuurissa 2015-2017 sekä valtakunnalliseen sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUUn kuuluvassa Elämäni sävelet- tutkimushankkeessa (2015- ). Hän on julkaissut musiikkikasvatukseen ja taiteen soveltavaan käyttöön liittyviä artikkeleita ja opetusmateriaalia (esim. Huhtinen-Hildén & Pitt: Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical Pathways. Abingdon: Routledge). Hän toimii aktiivisesti kouluttajana ja asiantuntijana myös kansainvälisissä yhteyksissä. Linkit: Huhtinen-Hildén, Laura & Lamppu Minna (toim.), 2018: Odottamattomia aarteita - Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä

Lue lisää

10 DAYS 100 CHALLENGES – syväsukellusta tulevaisuuden työelämätaitoihin
18.9.2018
Tiina Vuorio

"Yksi intensiivisimmistä viikoista tämän vuoden aikana. Kaksi viikkoa täyttä tykitystä. Tuli validoitua itsestänikin monia ominaisuuksia ja huomasi missä itselläni on kehitettävää”, kiteytti eräs 10 Days 100 Challenges -ohjelman osallistuja kesäkuussa, kun ohjelman viimeinen päivä oli saatu päätökseen. Nyt toista kertaa järjestetyn ohjelman avoimuus teki siitä tälläkin kertaa ainutlaatuisen sulatusuunin, jossa kohtasivat eri kielet, kulttuurit, taustat ja koulutukset. Kuvittele, että työskentelet tiivisti ja paineen alla kaksi viikkoa, aamusta iltaan, uudessa tiimissä, jossa puhutaan montaa eri äidinkieltä ja tiimiläistesi koulutus vaihtelee kemian tohtorista automaatioon, ohjelmistokehitykseen ja bisnekseen. Lisäksi tiimisi osallistujilla on myös toisistaan hyvin poikkeavat työhistoriat ja kulttuuritaustat. Kuinka tiimissä, jossa erilaiset vahvuudet, osaamiset ja taustat kohtaavat, valjastetaan jokaisen taidot yhteisen tavoitteen eteen ja löydetään jokaiselle oma rooli? Kuinka opitaan toisilta ja luodaan yhdessä tapa jolla tiimi saa aikaan hyviä tuloksia? Työelämä muuttuu – mitä työntekijältä odotetaan? Seuraavan kymmenen vuoden aikana työelämässä korostuu teknologian käyttö, kyky sopeutua muutokseen ja jatkuva oman ammattitaidon kehittäminen, selviää vuonna 2017 Suomalaisen Työn Liiton teettämästä Made by Finland -tutkimuksesta. ”Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan vastausten mukaan myös lisää kykyä toimia eri kulttuureissa, kykyä markkinoida osaamistaan sekä luovaa ajattelua. Työn tekemisen uudet muodot eivät ole ajasta tai paikasta kiinni, ja rutiinit siirtyvät enenevässä määrin roboteille vapauttaen aikaa ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Teknologia voidaan nähdä ihmisiä yhdistävänä ja inhimillistä vuorovaikutusta lisäävänä tekijänä virtuaalisen yhteydenpidon ohella”, sanoo tutkimuspäällikkö Jokke Eljala. Yhä kiihtyvä muutos liiketoimintaympäristössä ja teknologian kehittyminen vaatiikin työelämässä substanssiosaamisen lisäksi uusia työelämätaitoja ja rajat ylittävää osaamista. Olemme neljännen teollisen vallankumouksen kynnyksellä, joka haastaa perinteiset ammatit, mullistaa työelämää ja kyseenalaistaa perinteisen oppimisen mallit. Tutkintojen arvostus työllistymisen takaajana on jo laskussa, sen sijaan näytöt osaamisesta, kokemus ja kyky toimia verkostoissa kasvattavat merkitystään. Miten korkeakoulu vastaa muutokseen? Korkeakoulujen täytyy myös nopeuttaa reagointia työelämän tarpeisiin. 10 Days 100 Challenges -ohjelma on yksi malli, jossa näitä uusia taitoja opitaan, ja luodaan samalla tärkeitä verkostoja ja työelämäkontakteja. 10 Days 100 Challenges –ohjelma toteutuu 10 päivän aikana ja useassa eri tiimissä (tänä vuonna 18 tiimiä). Ketterät tiimit ja yksilöt luovat tulevaisuuden menestyksen, jolla kasvua rakennetaan.  Tällaisen opettamisen mallin vahvuus onkin moninaisuus. Esimerkiksi tänä vuonna järjestetyn ohjelman osallistujista 70 % oli korkeakouluissa opiskelevia. He tulivat kahdeksasta eri korkeakoulusta ja edustivat kymmeniä eri koulutusohjelmia. Loput 30% osallistujista olivat korkeakoulutettuja maahanmuuttajia, työttömiä ja yrittäjiä. Mukana oli tänä vuonna mm. Nokian Polku -ohjelman osallistujia. Samalla monialainen tiimitoiminta asettaa opetukselle haasteen rakentaa oppilaista ja opiskelijoista vahvoja, ratkaisukeskeisiä, itsensä tuntevia yksilöitä, jotka hankkivat jatkuvasti uutta osaamista. He ovat uteliaita ja heillä on sosiaaliset taidot, joiden arvo näissä tiimeissä nousee monia muita taitoja tärkeämmiksi. Ohjelmassa korostetaankin avoimuutta, monialaisuutta ja yhdessä kehittämistä ja noudatetaan 'lean' metodia ja asiakaskeskeisiä ongelmanratkaisumenetelmiä. Lisäksi ohjelmaan osallistuvat yritykset sitoutuvat valmentamaan omia tiimejään ja tuomaan mukaan omia osaajiaan ja resurssejaan. 10 Days 100 Challenges ohjelma järjestettiin 3AMK-yhteistyönä (Metropolia, Haaga-Helia, Laurea) Otaniemessä, nyt toista kertaa,  4.-15.6.2018. Ohjelma on kehitetty ja toteutettu sekä 3AMK:n että Näyttämöt ja Kasvunpajat -hankkeen rahoituksella vuosina 2017-2018. Tänä vuonna teemana oli ”How AI is transforming the way we work and live”. Ohjelma oli opinnollistettu kaikille 3AMK opiskelijoille vaihtoehtoiseksi tavaksi suorittaa pakollisia aineopintoja. Metropolian opiskelijoilla oli mahdollisuus suorittaa kurssi 10 opintopisteen Minno-projektina tai valinnaisena 5 opintopisteen laajuisena kurssina. Linkki videoon (Youtubessa) Lähteet: The Fourth Industrial Revolution, 2017, Klaus Schwab, Economist, Founder and Executive Chairman of the World Economic Forum

Lue lisää

Metropolian TKI-toiminnan arviointi
11.9.2018
Susanna Näreaho, Jatta Jussila-Suokas, Jari Konttinen, Kyösti Väkeväinen ja Saara Gröhn

Metropolian tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (myöhemmin TKI-toiminta) arvioitiin keväällä 2018. Ulkopuolisin silmin nähtynä suunta on nyt oikea, kun pirstaleista ja hajanaista toimintaa on koottu sekä teemoittain yhteen mm. Innovaatiokeskittymiin että organisaatiorakenteeseen helpommin johdettavaksi kokonaisuudeksi. Parannettavaa löytyi mm. metropolialaisten osaamisen järjestelmällisessä tunnistamisessa, hyödyntämisessä ja kehittämisessä sekä kumppanuuksien hoitamisessa. Miksi? Arviointi on osa TKI-toiminnan laadunhallintaa. Arvioinnin tavoitteena oli saada tilannekuva TKI-toiminnan laadusta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta sekä löytää toimintatapojen vahvuudet ja heikkoudet, joiden perusteella toimintaa voidaan kehittää ja tarvittaessa suunnata uudelleen. Kuka? Kolmen ammattikorkeakoulun (Laurean, Haaga-Helian ja Metropolian) yhteistyön hengessä arviointiryhmään osallistuivat Laurean vararehtori (TKI) Kyösti Väkeväinen ja Haaga-Helian innovaatiojohtaja Jatta Jussila-Suokas. Korkeakoulumaailman ulkopuolista näkemystä toi Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Jari Konttinen. Metropoliasta arvioinnin yhteyshenkilönä toimi erityisasiantuntija Susanna Näreaho ja arviointiryhmän avustajana oli Laurean suunnittelija Saara Gröhn. Ulkoisen arviointiryhmän tukena toimi joukko Metropolian asiantuntijoita, jotka suunnittelivat arviointia, tuottivat ryhmän tarvitsemaa tietoa ja osallistuvat myös tulosten toimeenpanoon. Miten arviointi tehtiin? Arviointiryhmä tarkasteli toimintaa yhdeksästä näkökulmasta soveltaen EFQM-mallia, joka on laajasti käytetty organisaatioiden toiminnan arvioinnin ja kehittämisen työkalu. Nämä yhdeksän näkökulmaa olivat: strategia kumppanuudet vuosisuunnittelu, tavoitteiden asettaminen ja resursointi organisoituminen, roolit, vastuut TKI-prosessi ja sen johtaminen mittarit ja raportointi viestintä, tulosten hyödyntäminen, kytkentä opetukseen ja osaamisen kasvu laatu: avoimuus, hyödynnettävyys, eettisyys ja tietosuoja TKI-toiminnan kehittäminen Kuhunkin yhdeksään näkökulmaan arviointiryhmä esitti nipun kysymyksiä, joihin haettiin vastauksia tilastoista, raporteista, Metropolian intranetin materiaaleista, keskusteluista ja haastatteluista. Näiden lisäksi tehtiin kysely osalle Metropolian henkilökuntaa sekä kaikille tunnistetuille TKI-toiminnan yhteistyökumppaneille. TKI-toiminnan tilanne ja kehitysehdotukset Metropolian TKI-toiminnan kehityssuunta on pääosin hyvä. Kaikista arvioiduista osa-alueista löytyi hyviä malleja tai toimintatapoja, jotka kannattaa säilyttää tai joita kannattaa jopa vahvistaa. Myös kehitettävää löytyi, sekä helposti toteutettavia pieniä asioita, että suurempia periaatteellisia tai toimintakulttuurin muutokseen liittyviä. Innovaatiokeskittymät, joihin on koottu tietyn ilmiön tai yhteiskunnallisen haasteen ympärille eri alojen erilaisia toimijoita, tunnistettiin hyväksi malliksi vähentämään toiminnan pirstaleisuutta ja hajanaisuutta. Toisaalta, Innovaatiokeskittymiin liittyvien yhteistyökumppanuuksien hallintaa tulisi parantaa. TKI-toiminnan kokonaisuuteen tuo ryhtiä ja hallittavuutta vuosittainen kehityssuunnitelma, jonka toteutumisesta vastaa Metropolian johtoryhmän jäsen. Mutta miten varmistetaan, että opetuksen, TKI-toiminnan ja liiketoiminnan koko Metropolian tulostavoitteet välittyvät myös jokaisen työntekijän henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja miten niissä onnistumista mitataan? Henkilöstön osaamisen tunnistamisessa esimiehillä ja kehityskeskusteluilla on merkittävä rooli. Metropolian koko henkilöstön kaiken osaamisen järjestelmällinen tunnistaminen, hyödyntäminen ja kehittäminen tulisi näkyä strategisesti nykyistä merkittävämpänä kokonaisuutena, josta vastaisi johtoryhmään kuuluva henkilöstön kehittämisjohtaja. Toimintakulttuurin muutos entistä avoimemmaksi on tunnistettu ja se näkyy mm. Metropolian yhteisissä TKI-toiminnan ohjeissa. Erityisesti TKI-ympäristöjen ja infrastruktuurien (eli erilaisten laitteiden, laboratorioiden, testiympäristöjen, osaamisverkostojen ja virtuaalisten kokonaisuuksien) johtamista tulisi kuitenkin vahvistaa huomioiden yhteiskäytön ja avoimuuden tavoitteet. TKI-toiminnan prosessi on tunnistettu ja kuvattu ja sen omistaa TKI-johtaja. Toimintatapaa tulisi vahvistaa selkeillä päätöksentekovaiheilla (kuka päättää esim. projektin toteuttamisesta ja millä kriteereillä) ja niin, että prosessi kattaa kaikki Metropolian TKI-hankkeet. Toiminnasta raportoidaan erityisesti laadullisilla kuvauksilla (mm. tarinalliset TKI-uutiskirjeet), mutta päätöksentekovaiheilla vahvistettuun TKI-prosessiin tulisi kytkeä yksinkertainen numeerinen mittaristo ja raportointi. Tämä helpottaisi myös kokonaisvaltaista TKI-toiminnan johtamista ja kehittämistä. Kirjoittajat Jatta Jussila-Suokas, CLIC Innovation Oy Jari Konttinen, Palvelualojen työnantajat PALTA ry Kyösti Väkeväinen, Laurea-ammattikorkeakoulu Saara Gröhn, Laurea-ammattikorkeakoulu Susanna Näreaho, Metropolia Ammattikorkeakoulu  

Lue lisää

Hyvät ja huonot uudisteet
4.9.2018
Juha Järvinen

Innovaation suomenkielinen vastine on uudiste. Uudiste on miellyttävä sana. Se viittaa siihen, että on luotu jotakin hyvää, uutuudellista, jotakin olemassa olevaa tilannetta parantavaa. Toisaalta innovaation ydintä, eli keksintöä, ja sen keksinnöllisyyttä arvioidessa ei yleensä tarkastella eettisiä tai yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, koska keksintö on aina luonteeltaan tekninen: se pyrkii ratkaisemaan jonkin teknisen ongelman. Valtavia rahasummia onkin hankittu nimenomaan ”päinvastaisella” keksimistoiminnalla: kehittämällä jotakin, joka lopulta on käyttäjille tai käyttöympäristölle haitallista, vaarallista tai jopa tappavaa. Ilmiselvät esimerkit tästä sivuuttaenkin on arkielämäämme tuotu aikojen kuluessa yllin kyllin innovaatioita, jotka on viety hyötykäyttöön, koska niin on kannattanut tehdä, vaikka haittavaikutukset on tiedetty. Vastuullinen innovaattori kuitenkin pyrkii jo ideavaiheessa arvioimaan, millaisia hyödyllisiä tai haitallisia vaikutuksia kehitettävällä asialla mahdollisesti voisi olla. Aina voi pohtia, voisiko ongelman ratkaista toisin, kuin mitä ilmeisin ratkaisu näyttäisi olevan. Alla esitettävässä keksinnössä mentiin ojasta allikkoon: tekniseen ongelmaan löytyi oivaltava ratkaisu, mutta koska keksijä ei vaivautunut pohtimaan muita mahdollisia ratkaisutapoja, tuloksena oli mittava vyyhti maailmanlaajuisia terveys- ja ympäristöongelmia. 1920-luvun alussa autoteollisuus kasvoi nopeasti erityisesti USA:ssa. Henry Fordin aloittama autojen massatuotanto alensi hintoja ja tarjosi liikkumisen vapautta myös tavallisille kansalaisille. Tuon ajan autonmoottoreiden ongelmana oli, että niissä ilmeni ns. nakutusta, eli hallitsematonta polttoaineen palamista, joka laski tehoa ja saattoi pahimmillaan aiheuttaa moottorivaurioita. Työskennellessään General Motorsin tutkimuslaboratoriossa amerikkalainen kemisti Thomas Midgley Jr. (1889–1944) löysi tähän ratkaisun. Midgley huomasi, että lyijytetraetyylin (engl. Tetra-Ethyl-Lead, TEL) lisääminen bensiiniin vähentäisi nakutusongelmaa. Lisäksi TEL-yhdisteet toimivat hyvinä voiteluaineina eräissä moottorin osissa. Midgley jätti keksinnöstään patenttihakemuksen toukokuussa 1923. Keksinnön avulla moottorien nakutustaipumus väheni, ja siten niiden teho ja luotettavuus kasvoi. Teknologisesti tarkastellen keksintö oli siis hyödyllinen, mutta siinä oli yksi huono puoli. Lisäaineet olivat hengenvaarallisia ja bensiinin palamisen yhteydessä lyijy-yhdisteet levisivät pakoputkista ympäristöön. Tätä juttua varten kävin lävitse patenttitietokantoja. Midgleyn nimiin on kirjattu muitakin patentteja, joiden keskeinen sisältö on sama: polttomoottorin tehon parantaminen lisäämällä erilaisia kemiallisia yhdisteitä polttoaineeseen. Mieleen tulee innovaattorille aina tärkeä kysymys: miksi ilmeisen lahjakas keksijä ei vaivautunut pohtimaan, miten koko asian olisi voinut ratkaista jotenkin toisin?  Olisiko silloin voinut ottaa lähtökohdaksi kehittää jokin muu, vaikkapa vähemmän myrkyllinen yhdiste? Toisin kävi ja yhdessä esimiehensä Charles F. Ketteringin (1876–1958) kanssa Midgley alkoi sinnikkäästi puolustaa keksintöään ja sen vaarattomuutta, vaikka lyijyn myrkyllisyys oli ollut tiedossa jo antiikin ajoista lähtien. Midgley itsekin sairastui lyijymyrkytykseen tutkimustyönsä yhteydessä. TEL-yhdisteen tuottajaksi perustettu yritys brändäsi uuden bensiinin nimellä Ethyl, koska firma halusi häivyttää vihjeet lyijy-sanaan. Kettering puolestaan palkkasi lääketieteen asiantuntijan todistelemaan, että lyijyllä terästetty bensiini ei ollut ihmisille vaarallista. Nämä asiantuntijoiden taitavasti muotoilemat väitteet saatiin kumotuksi vasta 1960-luvulla. Terveys- ja ympäristöhaitoista huolimatta lyijypitoista bensiiniä myytiin kaikkialla maailmassa aina 1990-luvulle asti. Myöhemmät tutkimukset ovat esittäneet, että suurkaupunkialueilla, joissa on ollut runsaasti moottoriliikennettä, on tilastollisesti esiintynyt normaalia enemmän varhaista kuolleisuutta, yleistä asukkaiden älykkyysosamäärien laskua ja jopa enemmän rikollisuutta. Nämä kaikki on liitetty siihen, että liikenne on käyttänyt TEL-pitoisia polttoaineita, joiden lyijy on joutunut ensin pakokaasujen mukana ilmaan, ympäristöön ja sitä kautta ihmisten elimistöön. On väitetty, että kukaan muu yksittäinen keksijä ei ole keksinnöillään aikaansaanut niin paljon haittavaikutuksia ihmiselle, ympäristölle ja koko maapallolle, kuin Midgley, hänen keksintönsä kun oli myös sittemmin käyttökieltoon joutunut otsonikerrosta tuhonnut kylmälaitteissa ja ponnekaasupulloissa käytetty CFC-yhdiste, eli Freon. Toisaalta olisi jälkiviisasta yksioikoisesti tuomita sen perusteella, mitä tiedämme nyt ja Midgleyn toiminta on sijoitettava aikansa kontekstiin. Ikävä kyllä hänen toimintaansa näyttää ohjanneen se, että jotakin kannatti tehdä, koska niin voitiin tehdä ja koska siitä sai myös taloudellista hyötyä.   Kysymys ”Miten se tehdään” tulee vasta sen jälkeen, kun ensin tiedetään mikä kehitetty asia on, mihin sitä tarvitaan, miksi sitä tarvitaan - vai tarvitaanko sitä? Olipa tekeillä opintoihin liittyvä tiivis projekti tai mittava tuotekehitystyö, jo valmiiltakin tuntuvaa ideaa kannattaa tarkastella eri näkökulmista ennen jatkojalostamista. Tarvitaan kriittistä ajattelua ja oikeiden johtopäätösten tekemistä. Hyvä oivallus voi merkitä huikeita lopputuloksia, mutta se voi johtaa myös hirviön syntymiseen. Pienessä yhden erikoisalan piirissä tai yksin tehdessä ongelmakohtia ei välttämättä aina huomaa. Siksi on tärkeää, että kysymyksiä on pohtimassa monialainen tai moniammatillinen tiimi, joka tuottaa uusia, täysin poikkeavia, tuoreita näkökulmia. Sitä varten tiimin pitää käydä kriittisiä keskusteluja ja kyseenalaistaa jo valmiiltakin vaikuttavia suunnitelmia. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Lue lisää

Tulevaisuusajattelu osaksi innovaatio-opintoja – kokemuksia Teiniminnotalkoot kehittämistyöstä
28.8.2018
Leena Björkqvist

Tässä on jo pitkään hoettu, että vain muutos on pysyvää, on ajateltava toisin, rikottava siilot, mentävä epämukavuusalueelle ja uskallettava mokata. Kuitenkin muutoksen tekeminen käytännössä muistuttaa usein vuoristorataa, jossa onnistumisen huiput motivoivat, mutta epämukavuusalueen laaksot ovat pimeitä ja ahdistavia. Metropoliassa järjestetään epämukavuusalueelle meno ja inspiroiva monialainen työelämäyhteistyö 10 opintopisteen innovaatio-opinnoilla. Erotuksena oman alan harjoittelulle ja projektioppimiselle innovaatioprojektien tiimit muodostuvat eri alan opiskelijoista ja haasteet tulevat työelämän eri alueilta. Teiniminnotalkoiden innovaatio-opinnot erosivat Metropolian kaikille opiskelijoille kuuluvista opinnoista siten, että niissä osallistujat olivat sekä ammattikorkeakoulun opiskelijoita, että ammattikoululaisia ja toteutus oli rakennettu turnajaisen eli kilpailun muotoon. Arviointikriteereissä painotettiin innovaatio-osaamisen kehittymistä uuden tuotteen tai palvelun rakentamisen rinnalla. Innovaatio-opinnot huipentuivat innovaatioiden esittelyyn Omnian ammattiopistolla Espoossa 9.10.2017. Tällä hetkellä opiskelevat nuoret ovat keski-ikäisiä asiantuntijoita 2040 ja 2050-luvuilla Tulevaisuusajattelu ja aktiivinen tulevaisuuteen suuntautuminen eli tulevaisuusorientaatio on yksi Teiniminno Superturnausmallin oppimistavoitteista. Heron, Lindforsin ja Taatilan (2017) mukaan tulevaisuusorientaatio on yksi innovaatio-osaamisen seitsemästä yläluokasta, kaikkien luokkien ollessa: 1. Tulevaisuusorientaatio 2. Henkilökohtaiset ominaisuudet 3. Luovan ajattelu taidot 4. Sosiaaliset taidot 5. Projektin hallinta 6. Sisältöosaaminen 7. Käytännön tekeminen (making skills). Tulevaisuudentutkimuksen uranuurtajiin kuulunut Anita Rubin (1952-2015) määritteli tulevaisuusajattelun sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen muutoksen työkaluksi. On tärkeä sekä saada selvyyttä siitä, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu, että löytää niistä perusteet tällä hetkellä tehtäville valinnoille. Mitkään uudet ajatukset tai ideat eivät sellaisenaan ole liian ihmeellisiä tai mahdottomia. Siksi innovaatioturnaukseen sisällytetty tulevaisuuspäivän piti olla luovuuteen ja mielikuvitukseen innostava ja luottavaisen työskentelyilmapiirin mahdollistava. Hurjat visiot eivät kuitenkaan riitä, vaan on tärkeää, että tulevaisuuden tekijöitä ohjataan olemaan loogisia ja järjestelmällisiä (Rubin 2004). Siksi turnauksen alussa opiskelijaryhmät osallistuivat tulevaisuuspäivään. Tulevaisuustyöpaja tulevaisuusorientoituneen ajattelun ja toiminnan käynnistäjänä Syksyn 2017 Teiniminnotalkoiden innovaatio-opintoihin liitetty yhden päivän mittainen tulevaisuustyöpaja toteutettiin elokuun lopussa. Työpajan tavoitteena oli taustoittaa tulevan innovaation käyttöympäristöä ja oppia tulevaisuusajattelun perusteita. Työpajaan osallistui 50 opiskelijaa ja 5 työtä fasilitoivaa opettajaa. Menetelmäksi valikoitui tulevaisuuden muistelu, jossa tehtävänä oli kertoa, kuinka oman tiimin innovatiiviset ratkaisut näkyvät vuonna 2030. Tietolähteinä mahdollisista tulevaisuuksista käytettiin Sitran Megatrendikortteja. Opiskelijat kuvasivat prosessia oppimispäiväkirjoissaan mm. näin: “Torstaina jatkoimme tiimityöskentelyn parissa, ja pohdimme tulevaisuutta ja haasteenantajaa. Miltä haasteenantaja näyttää tulevaisuudessa? Kuka on tulevaisuuden asiakas? Kirjoitimme aiheesta tarinan, ja lopuksi yhdistimme tarinamme kahden muun saman haasteenantajan tiimin tarinan kanssa. Iltapäivällä esittelimme tarinan muille.” Tulevaisuustyöpajan tuotokset eli tulevaisuustarinat osoittivat, että opiskelijoilla oli jo paljon näkemyksiä tulevaisuudesta. Megatrendeistä erityisesti digitalisaation mahdollisuudet muuttaa yhteiskuntaa olivat tuttuja, mutta myös ilmastonmuutos, kaupungistuminen, eriarvoistuminen ja yksinäisyys näkyivät tulevaisuustarinoissa. Tietoa osattiin myös soveltaa haasteenantajan tulevaisuuden toimintaympäristön ja asiakkaan kuvailuun. Haasteenantaja oli myös nostettu toimijaksi jokaiseen tarinaan. Kaikista tarinoista löytyvät siis toimijat, asiakkaat, muutos/innovaatio, arvot sekä resurssit, joiden avulla muutos on mahdollista. Tulevaisuustarinat kertoivat opiskelijoiden kykenevän tulevaisuusajatteluun ohjatussa työpajamuodossa. Olen saanut toimia ohjaavana innovaatio-lehtorina TeiniMinnotalkoot-hankkeessa kolmen seitsemän viikon innovaatio-opintojen ajan (2017-2018). Kirjoitin omasta kehittämiskohteestani eli tulevaisuusajattelun liittämisestä innovointiprosessiin artikkelin Tulevaisuusajattelun herättelyä innovaatio-opinnoissa -hankkeen julkaisuun Minnotalkoot - Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta (Hero, Laura-Maija (toim.), 2018). Opiskelijoiden tekemät tulevaisuustarinat esitellään artikkelissani sellaisenaan, joten voit lukea siitä mitä tapahtui synkkänä ja myrskyisenä yönä 2030 ja kuinka robotinkorjaaja karkaa Lapin erämaahan. Kehittämistä vielä riittää Superteam-turnaus kesti seitsemän viikkoa. Tulevaisuusajattelun kannalta haasteeksi muodostui tulevaisuuskuvien pitäminen mukana koko turnauksen ajan. Haasteeksi muodostui tulevaisuuskuvien pitäminen mukana koko seitsemän viikon ajan. Mukana olleet yritykset tavoittelivat ratkaisuja nykyhetken ongelmiin ja palautekeskusteluissa ei puhuttu pitkän tähtäimen tavoitteista tai arvoista. Olisi hienoa saada yritykset mukaan tulevaisuustyöpajaan! Innovaatio-osaamisen muut osaamisalueet, kuten luova ajattelu, sosiaaliset taidot, projektin hallinta, sisältöosaaminen ja käytännön tekeminen ovat tuttuja kaikille ja niitä harjoitellaan koko opintojen ajan. Tulevaisuusorientaatio sitä vastoin on systemaattisena osaamisena uusi tuttavuus ja siksi opettajille olisi järjestettävä jatkokoulutusta ja vertaistukea tulevaisuusorientaation ohjaamiseen. Siihen on kiinnostusta ja intoa, mutta tarvitaan lisää mahdollisuuksia oppia ja kehittää omaa osaamista. Opettajien kehittyvän osaamisen myötä he pystyvät innostamaan opiskelijoita tekemään tulevaisuutta ottaen huomioon sekä haasteet ja mahdollisuudet. Teiniminnotalkoot antoi minulle mahdollisuuden syventää omaa osaamistani tulevaisuusorientaation ohjaamisessa. Tutkimukseen keräämäni materiaalin analysointi ja artikkelin kirjoittaminen antoi monia oivalluksen hetkiä. Olen lisännyt tulevaisuustarinoiden tekoa innovaatioteorian opetukseen sekä osaamisportfolioiden ohjaamiseen. Tunnistan myös opiskelijoiden tulevaisuusajattelua entistä paremmin ja tarjoilen tässä lopuksi sitaatin, johon törmäsin opinnäytetyön ohjauksen yhteydessä. ”Uskaltaisin väittää, että ei ole mitään järkeä enää duunata yhtään mitään, ellei asioita ajattele kestävän kehityksen kannalta, sillä se ei vaan yksinkertaisesti enää toimi." Kulttuurituotannon opiskelija Leena Tsuchiya - (opinnäytetyön ideapaperi 22.1.2018). Omaa tulevaisuusajattelua voi harjoitella kuuntelemalla ja lukemalla esim. •Tulevaisuus hanskassa ilmastopodcastia Jari Hanska Yle Areenalta. •Ennakointikupla, Podcast tulevaisuuksientutkimuksesta tulevaisuuksientutkijoille. Mikko Dufva, ennakoinnin johtava asiantuntija Sitrassa. •Ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset julkaistu 4.6.2018. •Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. •Työ 2040 - Skenaarioita työn tulevaisuudesta (2017). Sitra. •Tulevaisuuden tekijän työkalupakki. Sitra.

Lue lisää

Vantaan asukkaat osallistuvat kaupunkisuunnitteluun VR-pelin avulla
21.8.2018

Voiko kaupunkilaisen ääni kuulua virtuaalitodellisuussovelluksen (VR-sovellus) kautta kunnan päätöksenteossa? Kaupungeissa halutaan kokeilla osallistavia menetelmiä uusia palveluita suunniteltaessa. Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmä kehitti Santeri Saarisen johdolla VR-sovellusta, joka soveltuu erityisesti kaupunkien tarpeisiin. Vielä kehitteillä olevaa sovellusta pilotoitiin ensimmäisen kerran keväällä Vantaan Tikkurilassa ja se nimettiin Tikkuraitiksi. Siis, että mikä jaettu VR-sovellus? Yksinkertaisesti voisimme VR-sovelluksen sijaan puhua VR-pelistä. Pelistä, jota voi pelata paikasta riippumatta yhtä aikaa muiden pelaajien kanssa. Helposti herää kysymys: No, mitä uutta siinä sitten on? Uutta on se, tämän pelin käyttäjinä ovat tavalliset kaupunkilaiset, joista monelle virtuaalitodellisuus on uusi ja tuntematon toimintaympäristö. Kokemuksellisuudessaan se on aivan toista luokkaa kuin esimerkiksi perinteiset peliympäristöt. Lisäksi pelin sisään rakennettu vaikuttamismahdollisuus tekee tästä VR-pelistä ainutlaatuisen. Peli on käytännössä virtuaalinen tila yhteissuunnittelulle. Pelissä luodaan todellisuutta muistuttava moniulotteinen kaupunkitila, jossa useat henkilöt voivat fyysisestä sijainnistaan riippumatta toimia yhtäaikaisesti. He voivat kommentoida ja keskustella sekä tehdä konkreettisia muutoksia ympäröivään kaupunkitilaan yhdessä muiden pelin osallistujien kanssa. Pelin lopullisen version valmistuttua käyttäjä voi halutessaan ottaa myös videoita tallentaakseen muiden katseltavaksi tekemiään muutoksia. Huikeata, eikö totta! Tulikoe – VR-sovellus loppukäyttäjien testiin Vantaalla tehty pelin pilottikokeilu toteutettiin yhtäaikaisesti Vantaan kaupungintalolla, kirjastolla ja Tampereella, missä VR-sovelluksen Game Master hallinnoi ja ohjasi käyttäjiä pelin sisältä käsin. Käyttäjäryhmät olivat nuoret aikuiset, rakennusvalvonta (KUNTEK) suunnittelijat, alueen yrittäjät ja kuntapäättäjät. Testikohderyhmiltä kerättiin palautetta pelin jatkokehittämisen tueksi. Käyttäjäpalautteen keskiössä oli kiinnostavuus ja käytettävyys. Kokemukset kaupungintalolla olivat positiivisia. Kaupungin kehittämistyötä tekevät henkilöt ja luottamushenkilöt suhtautuivat myönteisesti uusien teknologioiden käyttöön ja uskaltautuivat rohkeasti kokeilemaan jaettua VR-sovellusta. Heistä oli mielenkiintoista päästä itsekin tarkastelemaan millaisia vaikuttamismahdollisuuksia heille on tarjolla. Nuorten testiryhmä oli innoissaan päivän sisällöstä. He olivat mielissään, että kehitteillä on vaikuttamisen keino, jota he voisivat olla valmiita käyttämään sen kiinnostavuuden vuoksi. Testaukset sujuivatkin iloisissa merkeissä. Käyttäjille kokemuksellisuus pelin sisällä oli vahvaa ja tämä sai aikaan erilaisia tunteita hämmästyksestä naurun hörähdyksiin. Palaute heiltä olikin pääosin positiivista ja he olivat suurimmalta osin halukkaita ottamaan käyttöön kyseisen palvelun, jos sellainen olisi vapaasti tarjolla. Kritiikkiä tuli pelin keskeneräisyydestä, mutta se oli odotettavissakin kehitystyön tässä vaiheessa. Käyttäjäpalaute oli kokonaisuudessaan hurjan hyvää siitäkin huolimatta, että lähdimme testaukseen keskeneräisellä tuotteella. Ihmiset ovat selkeästi kiinnostuneita uusista teknologioista, eivätkä pidä niitä vaikeina käyttää. Jo lyhyen kokeilun aikana on mahdollista oppia täysin uusi työkalu ja sitä pidettiin erittäin mielenkiintoisena käyttää. Kuntalaiset pääsivät suoraan vuorovaikutukseen kaupungin henkilöstön kanssa ja kokemukset olivat positiivisia. Avoimuutta kuntalaisten suuntaan Paras anti testauksessa oli jaetun VR-sovelluksen yhteiskäytön onnistuminen. Toki joitain haasteitakin oli, mutta vuorovaikutus käyttäjien välillä onnistui tästäkin huolimatta. Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysyksikkö Electrian toteuttama lopullinen versio VR-sovelluksesta luovutetaan Vantaan kaupungin elinkeinopalveluille tänä syksynä. Se, mistä sen löytää jatkossa on kaupungin päätettävissä. Electriassa toivomme, että sovellusta käytettäisiin aktiivisesti jaetun kaupunkivision löytämiseksi Tikkuraitin remontin yhteydessä. Täytyykin loppuun todeta Vantaan kaupungin tekevän hienoa työtä etsiessään uusia keinoja osallistaa kuntalaisia kaupungin kehittämiseksi! Viestiminen kaupunkilaisten suuntaan on aktiviista tapahtumissa ja toimintaa kehitetään jatkuvasti. Vantaalaisten kelpaa olla ylpeitä kaupungistaan! Videolta voit katsoa miltä Tikkuraitti-virtuaalipelin testaus näyttää. Seuraa kehitystyötä Vantaan kaupungin facebookissa ja Metropolian Facebookissa

Lue lisää

Yhteiskehittämisellä moninaisuuden johtamiseen
19.6.2018
Marjatta Komulainen

Työyhteisöjen moninaisuutta voidaan johtaa ja kehittää eri tavoin. Yhteiskehittäminen huomioi moninaisuuden johtamisen tarpeet. Yhteiskehittäminen tarkoittaa sitä, että mahdollisimman moni työntekijä osallistuu yrityksen kehittämisprosessiin ja pääsee mukaan osallistumaan kehittämiseen. Samalla mahdollistetaan sitoutuminen kehittämisen tavoitteisiin. Tavoitteena on saada mahdollisimman monen työntekijän ääni esiin kehittämisprosessin aikana. Silloin poistuu tunne siitä, ettei ole saanut vaikuttaa tai sanoa tai että “asia jää kuitenkin pöytälaatikkoon”. Yhteiskehittämisessä moninaiset kehittämistarpeet nousevat esiin Väestörakenteen muutos, toimintaympäristön kompleksisuus, niukka talous ja esimerkiksi työntekijöiden ikääntyminen tekevät moninaisuuden huomioimisesta ajankohtaisen asian. Moninaisuutta työyhteisöön luovat esimerkiksi työntekijöiden terveys, koulutus, kulttuuritausta ja erilaiset toimintatavat työyhteisöissä. Silti nopeat muutokset työelämässä edellyttävät kokonaisvaltaista tarkastelua työyhteisön moninaisuuden suhteen eli kaikkien osa-alueiden kehittämistä. Moninaisuus on usein haaste esimiehille ja se näkyy esimiesten arjessa erilaisina kohtaamisina (Komulainen 2015, 81-92). Moninaisuus on haasteellinen käsite määritellä, sillä moninaisuuden piirteet ovat näkymättömiä tai näkyviä. Piirteet voivat olla muuttuvia, kuten työsuhteen kesto tai pysyviä, kuten arvomaailma (vrt. Colliander ym 2009). Näkymättömiä piirteitä ovat esimerkiksi työntekijöiden identiteettiin liittyvät asiat tai muut työyhteisössä vaikuttavat näkymättömät asiat kuten työntekijän yksityiselämän tilanne. Moninaisuuden johtamisen tavoitteita ovat moninaisuuden hyödyntäminen työyhteisöissä ja tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua. Miksi moninaisuus tulee huomioida kehittämisessä? Työyhteisön moninaisuuden tarkastelu tuo esiin ihmisten erilaiset tarpeet ja näkökulmat työelämän kehittämiseen. Yritysten kehittämisen näkökulmasta on tuottavaa, että ihmisten erilaiset tarpeet kohtaavat toisensa ja kehittäminen on osallistavaa toimintaa. Moninaisuus sellaisenaan luo yhteistoiminnallisen kehittämisen tarpeen. On tärkeää, että ihmiset työpaikoilla oppivat tuntemaan toistensa näkökulmat ja tarpeet kehittämisessä. Vaikka aina omat tarpeet eivät nousisi kehittämisen kärkitavoitteiksi, on tärkeää, että ne on saanut tuoda esiin, ne on tunnistettu ja muut tietävät ne. Silloin kehittämiseen on helpompi sitoutua. Moninaisuuden huomioiminen kehittämisessä lisää asiakkaiden tarpeisiin vastaamista ja asiakkaiden erilaisten tarpeiden huomioimista. Voisiko sinun organisaatiossasi olla tarvetta varmistaa moninaisten kehittämistarpeiden tunnistaminen? Moninaisuuden huomioiminen lisää tuottavuutta Tutkimustulosten mukaan yhteistoiminnallinen kehittäminen luo innovatiivisuutta kehittämiseen ja huomioi jokaisen työntekijän osaamisen karttumisen. Yhteistoiminnallinen kehittäminen on tutkimusten mukaan parhaiden kehittämishankkeiden ja muutosten taustavoima. Yhteistoiminnallinen kehittäminen lisää hyvinvointia, terveyttä työssä ja ylläpitää motivaatiota. Esimerkiksi Työelämä 2020 kehittämisstrategiassa korostetaan, että suomalaisen työelämän kehittämisen tavoitteena on luoda hyvinvoivia tuloksellisia työpaikkoja, joissa kaikki voivat antaa ja haluavat panoksensa työyhteisön käyttöön. Yhteistoiminnallinen kehittäminen lisää luottamusta, syventää yhteistyötä ja varmistaa hyvinvointia ja tuottavuutta. (Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020.) Henkilöstön sitouttaminen yrityksen moninaisuuden kehittämiseen Yrityksen toimintaa kehitettäessä henkilöstön rooli on tärkeä. Henkilöstön tulee voida sitoutua kehittämistyöhön. Kun työntekijät motivoituvat kehittämiseen ja he saavat osallistua, on kehittämisen voima suurempi. Työntekijöiden mukaan ottaminen ja vuorovaikutus edistävät hyvinvointia, joka puolestaan vaikuttaa tuottavuuteen - ja päinvastoin. On myös tärkeää, että työntekijät kehittävät yrityksen toimintaa itse ja oppivat toimimaan yrittäjämäisesti. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Tuottavasti moninainen -hankkeessa (2017-2019) moninaisuuden kehittämiseen on lähdetty yritysten tuottavuuden parantamisen ja henkilöstön osallistumisen lähtökohdista. Tässä hankkeessa kehittämisprosessin myötä Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa toimivissa mikro- ja pk-yrityksille räätälöidään fasilitoiduissa työpajoissa työkaluja, jotka auttavat kehittämisessä tulevaisuudessakin. Yrityksen kehittämisprosessin kesto on noin 3-6 kk. Moninaisuuden tunnistamisen tarve työelämässä kasvaa Suomi on osa globaalia markkinataloutta ja siksi moninaisuus tulee huomioida yritysten kehittämisessä. Sujuva vuorovaikutus ja sen onnistuminen työyhteisöissä ovat aikaa vievä prosessi. Moninaisuuden tunnistamisen ja kehittämisen tarvetta lisää myös maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määrän kasvu muuttoliikkeestä johtuen. Työelämä 2020 kehittämisstrategiassa korostetaan kokeilukulttuuria. Moninaisuuden huomioiminen vahvistaa kokeilukulttuuria. Moninaisuutta on johdettava yhteisöllisesti ja osallistavilla toimenpiteillä. Yhteiskehittämällä muutetaan työn tekemisen tapoja ja ymmärrys varmistetaan ymmärrys omasta roolista osana kokonaisuutta. Yksi suurimmista kehittämishaasteista voi olla kielitaito tai kulttuurien ymmärrys. Työyhteisön jäseniltä vaaditaan kielitaitoa, jotta kommunikointi onnistuu. Tarvitaan myös kulttuurien välistä ymmärrystä. Tämä edellyttää vuorovaikutusta työyhteisön kesken. Tarvitsemme kehittämismalleja, jotka huomioivat moninaiset kehittämistarpeet ja osallisuuden. (Keisala 2012:11.) Mitä yrityksissä pitäisi tehdä, jotta moninaisuus on kehittämisessä mukana? Hyvä yrityskehittäminen huomioi moninaisuuden ja ihmisten erilaiset tarpeet. Hyvä yrityskehittäminen saa ihmiset innostumaan ja on sellaista, jossa jokainen haluaa tuoda osaamisensa yrityksen käyttöön itse. Hyvässä kehittämisessä on monenlaisia malleja, ei yhtä pääsääntöä. Hyvässä yrityskehittämisessä moninaisuus ja sen osaaminen on strateginen kilpailuetu. Hyvässä yrityskehittämisessä vuorovaikutus on keskiössä, koska moninaisuutta ei opita yksin, vaan yhdessä työyhteisöissä (Komulainen 2015, 91). Yritysten tulisi kehittämistyössään luoda tiloja ja mahdollistaa ihmisten välinen kohtaaminen. Fasilitoidut työpajat ja niiden jatkumo ovat välineitä yhteiskehittämiseen, jossa moninaisuutta johdetaan ja kehitetään. Kirjoittaja: Marjatta Komulainen, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee työhyvinvoinnin ja tuottavuuden parantamiseen tähtäävässä Tuottavasti moninainen-hankkeessa asiantuntijana. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet: Colliander, A ym 2009. Yksilöllisyys sallittu, Moninaisuus voimaksi työpaikalla. Juva. PS-Kustannus. Keisala, K 2012. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä. Tampere. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Komulainen, M. 2015. uupua vai menestyä - esimies moninaisuuden hyödyntäjänä. ss. 81-92. teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus. toim. Timonen, L & Mäkelä, J & Raivio, A-M. JAMK. 2015. Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020. Luettu 5.6.2018 <http://www.tyoelama2020.fi/files/35/tyoelaman_kehittamisstrategia_final.pdf> Tuottavasti moninainen on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama -hanke, joka toteuttaa ESR Toimintalinjaa 3, erityistavoitetta 7.1 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantaminen. Hanketta rahoittava viranomainen on Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hankkeen toiminta-aika on 1.10.2017 - 30.9.2019. Lisätietoja hankkeen sivuilta http://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/tuottavasti-moninainen/

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset