Vuosi: 2023

Olisiko sinusta ruokahävikin vähentäjäksi?

Oletko se sinä, joka ruokakaupassa kierrät kaukaa punalapputuotteet ja hävikkituotelaatikot? Olet tottunut nappaamaan mukaasi vain juuri tulleita, täysin tuoreita ja virheettömiä tuotteita. Mutta päätyykö kaikki ostamasi ruoka oikeasti syötäväksi, vai tuleeko osasta hävikkiä? Ruokahävikillä tarkoitetaan syötäväksi tarkoitettua hyödyntämättä jäänyttä ruokaa, jonka synty olisi voitu välttää esimerkiksi valmistamalla ja säilyttämällä ruoka toisella tavalla tai ennakoimalla paremmin (1, 2). YK:n Kestävän Kehityksen (Agenda 2030) yhtenä tavoitteena on puolittaa maailmanlaajuisen ruokajätteen määrä jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla sekä vähentää ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien (3, 4.) Älä tuhlaa ruokaa tai rahojasi Ruokahävikkiä syntyy huolestuttavan paljon ja siihen kuluu suomalaisilla Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan yhteensä noin 500 miljoonaa euroa vuodessa (5.) Kun kolmasosa ihmisravinnosta päätyy hukkaan, voidaan miettiä, missä menee pieleen (6). Pelkästään Suomessa elintarvikejätettä syntyy 643 miljoonaa kiloa, josta puolet on ruokahävikkiä (7). Kotitalouksien aiheuttama ruokahävikki on suurinta mukaan lukien teollisuus, ravitsemispalvelut, kaupat sekä alkutuotanto (8). Ruoan hinta nousee ja se näkyy kukkarossa! Elokuussa Tilastokeskuksen mukaan elintarvikkeiden hinnat olivat 12,2 % korkeammat kuin vuosi sitten.  Eniten hintaa oli tullut jauhoille, kahville, kananmunille ja tuoreelle kalalle. (9.) Kasvisten suosiminen ruokavaliossa on terveyden kannalta positiivinen asia, mutta ne aiheuttavat kotitalouksissa eniten myös ruokahävikkiä. Ekologisesta näkökulmasta lihatuotteiden joutuminen hävikkiin on erityisen huono asia, sillä niiden tuottaminen kuormittaa runsaasti ympäristöä (8). Ruoan joutuminen roskiin tarkoittaa automaattisesti omien ruokakustannusten nousua. Omaa ostoskäyttäytymistä kannattaa pohtia  Käytkö ruokakaupassa harva se päivä vai suunnitteletko ostoksesi tarkkaan ostamalla koko viikon ruoat kerralla? Voit onnitella itseäsi, jos kuulut jälkimmäiseen kategoriaan, sillä teet todennäköisemmin myös vähemmän ruokahävikkiä. Useita kertoja viikossa ruokakaupassa käyminen lisää riskiä ruokahävikin syntymiseen. Kun ostoksia ei ole suunniteltu huolellisesti etukäteen, ruokaa tulee herkästi ostettua liikaa. (10) Ruoan ostaminen yli tarpeiden onkin yksi merkittävimmistä ruokahävikin syntymiseen vaikuttavista tekijöistä kotitalouksissa (11). Ruokahävikin syntyminen on yleisempää korkeamman tulotason omaavilla, kun raha ei ohjaa ruokaostosten määrää ja yliostamisen riski on suurempi (10). Jotkut meistä ovat myös alttiimpia mainonnalle ja erilaisille ärsykkeille, jotka houkuttavat impulsiiviseen ostoskäyttäytymiseen (11). Heräteostosten tekemistä voi vähentää käyttäytymisen hallinnan opettelulla – kuten suunnittelemalla ostokset etukäteen (12). Tieto lisää tuskaa – mutta hyvällä tavalla Kuten monessa muussakin asiassa, niin tässäkin tapauksessa tieto lisää tuskaa. Ruokahävikin vähentämisen näkökulmasta tiedolla on monia positiivisia vaikutuksia: tieto ruokahävikin syntymisestä aiheutuvista negatiivisista vaikutuksista ympäristöön on todettu olevan positiivinen vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. (11.) Koettu syyllisyys, huoli ja tietoisuus ympäristövaikutuksista ja seurauksista vaikuttavat haluun vähentää hävikin syntymistä (13). Lisäksi sosiaalinen paine, asenteet ja varoitukset vaikuttavat aikomukseen olla tekemättä ruokahävikkiä (7).   Ruokahävikin vähentämisen lyhyt oppimäärä Ruokahävikin vähentämisessä suunnitelmallisuus on kaiken a ja o. Kurkkaa siis jääkaappiin ennen kauppaan menoa ja mieti, mitä oikeasti tarvitset. Hyvä vinkki on järjestellä tuotteet jääkaappiin tuoden vanhimmat tuotteet eteen ja uusimmat taakse, jottei tuotteet pääse vahingossa vanhenemaan. Tutustu päiväysmerkintöjen ja säilytystapojen eroihin sekä muista hyödyntää pakastinta ruoan säilönnässä. (8.) Pyri hyödyntämään kasviksista, juureksista ja hedelmistä jo hieman ylikypsät ja “nuhjaantuneetkin” yksilöt (8). Muista hyödyntää hävikkiruokavinkkejä, jos kaipaat ideoita ja inspiraatiota (14). Hävikkiruokaa pystyy ostamaan myös ravintoloista ja kahviloista. Lisäksi erilaisia sovelluksia (esim. ResQ Club) ja nettisivuja on kehitetty ruokahävikin vähentämiseksi. Voit halutessasi käydä laskemassa oman taloutesi ruokahävikin määrän Pauligin ja Luonnonvarakeskuksen ruokahävikkilaskurilla. (15)   Vastuulliset valinnat eivät voi olla vain yksilön vastuulla  Vaikka yksilö on loppupeleissä aina vastuussa omista valinnoistaan niin moni varmasti haluaisi tehdä ekologisia valintoja ja vähentää ruokahävikin määrää. Arjen kiireen keskellä aterioiden ja ostosten huolellinen suunnittelu voi tuntua todella kuormittavalta. Voisivatko ruokakaupat osallistua aktiivisemmin ruokahävikin vähentämistalkoisiin tekemällä siitä helpompaa kuluttajalle? Ruokakauppojen tuotesijoittelulla voidaan vaikuttaa jonkin verran kuluttajan ostosvalintoihin ja pyrkiä näin vaikuttamaan parempiin, ekologisiin valintoihin. Ideana on tehdä valinnasta helppoa, ilman, että se vaatii erityistä kognitiivista ponnistelua sekä luoda mahdollisuuksia muutoksen tekemiseen. (16.) Kaupat ovat sitoutuneet ruokahävikin vähentämiseen, joten miksi ne eivät voisi myös pyrkiä motivoimaan ja vaikuttamaan kuluttajien valintoihin? Kaupassa jaetut vinkit (esimerkiksi tuotteiden käyttövinkit) ja tietoiskut voisivat toimia hyvänä kanavana, sillä tietoisuuden lisäämisellä ja oikeanlaisen ostoskäyttäytymisen omaksumisella on merkittävä vaikutus ruokahävikin vähentämisessä (10). Tämä voisi ylipäätään edesauttaa hävikin vähentämisestä tulemista sosiaaliseksi normiksi, johon kaikki osallistuvat (13).   Olisiko sinusta hävikin hävittäjäksi?                                                                                                   Mitkä olisivat sinulle parhaimmat keinot osallistua näihin talkoisiin?                                  Tämä on meidän kaikkien asia!     #ruokahävikki #agenda2030 #kestäväkehitys #kuluttaja   Kirjoittajien esittely:  Blogin on kirjoittanut Terveyden edistämisen YAMK opiskelijat; Jaana Autio - sairaanhoitaja, Emmi Heikkinen – kätilö, Jenna Laakso – röntgenhoitaja, Marianna Langhoff – fysioterapeutti ja Reija Pirttilahti – terveydenhoitaja. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit.   Lähteet: Luonnonvarakeskus. Ruokahävikki. <https://www.luke.fi/fi/ajankohtaista/teemat-ja-kampanjat/ruokahavikki>. Viitattu 14.10.2022. Luonnonvarakeskus. 2022. Suomessa seurataan aktiivisesti elintarvikejätteen ja ruokahävikin määrää – hävikkitiekartta tähtää ruokahävikin puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä. <https://www.luke.fi/fi/uutiset/suomessa-seurataan-aktiivisesti-elintarvikejatteen-ja-ruokahavikin-maaraa-havikkitiekartta-tahtaa-ruokahavikin-puolittamiseen-vuoteen-2030-mennessa>. Viitattu 14.10.2022. Kestävä kehitys.fi. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma agenda2030. <https://kestavakehitys.fi/agenda-2030.> Viitattu 14.10.2022. Kestäväkehitys.fi Tavoite 12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys. <https://kestavakehitys.fi/web/kestava-kehitys/agenda2030/tavoite-12>. Viitattu 14.10.2022. 500 miljoonaa euroa vuosittain roskakoriin - mistä on kyse? Tiedote 12.4.2022. <https://www.kuluttajaliitto.fi/blog/2022/04/12/500-miljoonaa-euroa-vuosittain-roskakoriin-mista-on-kyse/>. Viitattu 8.11.2022. Yhdistyneet Kansakunnat. 2020. Nälänhätä ja ruokahävikki kasvavat yhtä aikaa. <https://unric.org/fi/nalanhata-ja-ruokahavikki-kasvavat-yhta-aikaa/>. Viitattu 14.10.2022. Riipi, Inkeri & Hartikainen, Hanna & Silvennoinen, Kirsi & Joensuu, Katri & Vahvaselkä, Marjatta & Kuisma, Miia & Katajajuuri, Juha-Matti 2021. Elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantajärjestelmän rakentaminen ja ruokahävikkitiekartta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus julkaisusarja 49. Luonnonvarakeskuksen julkaisuja. <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-241-4>. Viitattu 8.11.2022. Opas. Ruokahävikki. <https://www.kuluttajaliitto.fi/materiaalit/ruokahavikki/>. Viitattu 15.10.2022. Helsingin Sanomat. 2022. Ruoka kallistuu Suomessa ennätysvahtia – erityisesti näiden elintarvikkeiden hinta nousee nyt vauhdilla. <https://www.hs.fi/talous/art-2000009068416.html>. Viitattu 16.10.2022. Hatab, Assem Abu & Tirkaso, Wondmageng Tafesse & Tadesse, Elazar & Lagerkvist, Carl-Johan. 2022. An extended integrative model of behavioural prediction for examining households’ food waste behaviour in Addis Ababa, Ethiopia. Resources, Conservation & Recycling 179. Viitattu 16.10.2022. Stancu, Violeta & Lähteenmäki, Liisa. 2022. Consumer-related antecedents of food provisioning behaviors that promote food waste. Food Policy volume 108. <https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0306919222000197>. Viitattu 15.10.2022. Aydin, Hatice & Aydin, Cecil 2022. Investigating consumers’ food waste behaviors. An extended theory of planned behavior of Turkey sample. Cleaner Waste Systems 3. <https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2772912522000367>. Viitattu 16.10.2022. Attiq, Saman & Habib, Muhammad Danish & Kaur, Puneet & Hasni, Muhammad Junaid Shahid & Dhir, Amandeep.2021. Drivers of food waste reduction behaviour in the household context. Food Quality and Preference 94. Viitattu 16.10.2022. Hävikki reseptit. 2022. <https://www.saasyoda.fi/h%C3%A4vikkireseptit>. Viitattu 25.10.2022. On aika laskea hävikkiä. <https://www.lessfoodwaste.fi/paulig/Home>. Viitattu 25.10.2022. Bauer, Jan M. & Aarestrup, Simon C. & Hansen, Pelle G. & Reisch, Lucia A. 2022. Nudging more sustainable grocery purchases: Behavioral innovations in a supermarket setting. Technological Forecasting & Social Change 179 (2022).    

Saako vanhanakin tuntea tuulen?

”Jos mumma olisi rangaistusvanki tai lypsylehmä, hänellä sentään olisi joku oikeus päästä ulos!”, on joskus kuultu keskusteluissa vanhustenhoidon tasosta ja tilanteesta. Onko tämä totta? Rangaistusvankien osalta pääsääntöisesti kyllä, lypsylehmien osalta vain osittain, mutta entä mumma? Onko paljon iäkkäitä ihmisiä, joiden ympäristö on supistunut seinien sisäpuolelle, eivätkä he enää saa tuntea tuulta, sadetta, pakkasen puremaa tai auringon välkettä puiden lehvien läpi? On yllättävän vaikea selvittää, miten ikääntynyt väestömme ulkoilee. Suomessa ei tehdä järjestelmällisesti vanhuspalveluiden asiakaskyselyitä, toisin kuin monissa muissa maissa. Viimeisin THL:n kysely (2021) kartoitti tilannetta ”koronaepidemian aikana”, ja silloin vastanneista kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista 30 % kertoi päässeensä liikkumaan ulkona vähemmän kuin olisi halunnut, ja 20 % ei lainkaan. Siis joka viides ei lainkaan! Koronaa ei voi yksin syyttää: myös vuonna 2016 tehdyssä vastaavassa kyselyssä alle puolet vastanneista koki pääsevänsä ulkoilemaan riittävästi. Ei vanhuksia tietenkään pahalla tahdolla pakoteta sisätiloihin. Sehän ei olisi kenenkään etu. Ulkoilun positiiviset vaikutukset sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ovat huomattavia, ja vieläpä sitä vaikuttavampia, mitä heikommat lähtökohdat ihmisellä on. Jos ulkoiluun liittyy pääsy viheralueille, vaikutus tehostuu. Luonnossa oleilulla ja jopa luonnon katselulla tiedetään olevan merkittäviä vaikutuksia elämänlaatuun ja mielentilaan. Vaikka elämänlaadulle ei laskettaisi hintaa, terveyden ja toimintakyvyn menetyksellä sellainen on. Nykyisellään Suomessa elää lähes 400 000 yli 70-vuotiasta, jotka eivät selviä puolen kilometrin kävelystä. Kun liikkumiskyky menetetään, seuraa usein kotihoidon tarve (kustannukset 14 000 e/hlö vuodessa) tai kaatumisvaaraan (hoitokustannuksiltaan 31 000 e/hlö).   Ulkoilun esteitä Tutkimuksissa ikäihmisten kokemat ulkona liikkumisen esteet ovat konkreettisia: hankalia portaita, raskaasti avattavia ovia, puuttuvia tai kalliita liikenneyhteyksiä, kaatumisriskiä liukkailla, huonoja valaistuksia, vessojen ja levähdyspaikkojen puutteita, ja koettua turvattomuutta esimerkiksi nuorisojoukkojen vuoksi. Jos ulkoilu ikääntymisen, sairauden tai vamman vuoksi on käynyt mahdottomaksi ilman apua, ihminen jää melko lailla perheen ja muiden omien tukiverkkojen, tai vapaaehtoistoimijoiden varaan. Mikä kiusallista: vielä itsenäisesti asuvien, mutta ulkoiluun jo apua tarvitsevien kohdalla tätä apua on saatavilla vielä huonommin kuin laitoksissa. (?) Ulkoilun avustaminen harvoin kuuluu kuormitetun kotihoidon palveluihin, ja esimerkiksi Helsingissä se on Seniori-infon mukaan täysin järjestöjen varassa silloin kun sukua tai ystäviä ei ole. Este voi olla myös omassa mielessä. Ruotsissa 2021 tehdyn tutkimuksen mukaan yhdeksi keskeiseksi syyksi ulkoilun vähenemiselle on paljastunut se, että iän myötä liikkumisen tavan pitäisi muuttua. Ihminen voi objektiivisesti ottaen olla vielä varsin hyvässä kunnossa, mutta jos ei enää pysty liikkumaan niin kuin on tottunut, kokeekin olonsa toivottoman raihnaiseksi ja kyvyttömäksi.  Tässä kohdassa meistä jokainen voi olla läheisensä tai asiakkaansa sparraaja ja haastaja: et kai anna aiemmin juoksemiesi maratonien olla este kävelystä nauttimiselle tänään?   Tavoiteohjelmissa vai laissa? Ikääntyneiden hoidon laatusuosituksissa (STM) ulkoilua ei mainita, mutta liikkumisesta yleensä ja sen toimintakykyä ylläpitävästä vaikutuksesta puhutaan paljon. Erilaisissa palveluasumisen sopimuksissa ulkoilu saatetaan huomioida, esimerkiksi Helsingin palveluasumisen sääntökirjassa.  WHO:n Age friendly cities -ohjelmassa, Suomen kestävän kehityksen tavoitteissa (Agenda 2030) ja monen kaupungin omissa visioissa viheralueiden ja julkisen tilan saavutettavuutta myös ikäihmisille pidetään tärkeänä terveys- hyvinvointi- ja tasa-arvokysymyksenä. Käsitys, että ”mumman” puolia ei loppujen lopuksi pidä yhteiskunnassa kukaan, on silti oikein. Vanhuksilla tai sairailla ei ole mitään erityistä oikeutta ulkoiluun. Valtion liikuntaneuvoston ehdotus eduskuntavaalitavoitteeksi ensi vuodelle onkin virkistävä: ”subjektiivinen ulkoiluoikeus ikääntyneille!” Miten sellainen organisoitaisiin?   Mahdollistamisia Esimerkiksi laatimalla ikääntyneen kanssa yhteinen liikkumissopimus, kuten Helsingin kotihoidossa voidaan tehdä - vaikka sopimus ei lisää resursseja, se voi kannustaa hyödyntämään olemassa olevia. Kampanjoimalla ja osallistumalla kampanjoihin, kuten Ikäinstituutin Vie vanhus ulos.  Korttelikävelyillä joko itse järjestäen tai osana organisoitua ikääntyneiden liikuntaa, kuten Itä-Helsingissä. Tarjoamalla liukkaaseen aikaan mahdollisuuden pitää kävelykuntoa yllä sisätiloissa, kuten Turun rospuuttokävelyvuoroilla.  Organisoimalla ja tukemalla seniorien kerhoja  tai ulkoilukaveritoimintaa - vaikka koiran kanssa.  Viitoittamalla muistireittejä kunnan tai kaupungin tärkeisiin paikkoihin. Uudenlaisilla, tarkoin sijoitetuilla ja suunnitelluilla, yhteisöllisillä asumisratkaisuilla kuten Lammin Pellavakoti ja jyväskyläläiset Ilona-asumisoikeusasunnot - tai vielä luovemmin, kuten ottamalla opiskelijoita asuinkavereiksi vanhuksille, Hollannin kuuluisan Humanitas -yksikön malliin. Kannattaa myös tutustua Voimaa vanhuuteen- ja Ikiliikkuja -ohjelmiin, jotka tekevät vaikuttavaa työtä iäkkäiden toimintakyvyn edistämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana. Lisäksi tietenkin, kaupunkisuunnittelua ja sen budjetointia olisi aina syytä vilkaista  esteettömyyssilmälasien läpi, jotta ratkaisut olisivat toimivia myös ikääntyneelle liikkujalle.   Parveke elämän reunalla Lopuksi katse parvekkeisiin. Pitkän aikaa sairaalarakennuksiin tehtiin jokaisen osaston päähän paitsi oleskelu- ja ruokailutilaa, myös laajat parvekkeet. Raittiin ilman katsottiin tekevän toipilaille hyvää. On hienoa, että tällainen ajattelu on taas palaamassa. Helsingin Malmin sairaalarakennuksessa (2014) joka osastolla on oma laaja parvekkeensa. Peijaksen sairaalan uudisrakennukseen (2025-2027) suunnitellaan istutuksia terassille, jonne olisi pääsy jokaisesta potilashuoneesta. Jos ihminen on sairaalassa vaikkapa elämänsä viimeisiksi tiedettyinä viikkoina, ei ulkoilun tai viheralueiden pitkäaikaisilla terveysvaikutuksilla enää ole merkitystä. Kuolevan potilaan käypä hoito -suosituksessa ulkoilu kuitenkin huomioidaan. Jospa halutessaan pääsisi vielä tuntemaan sen tuulen, vaikka vuoteesta käsin. Niin pieni asia. Voisiko sitä pitää ihan ihmisoikeutena?   Blogin ovat kirjoittaneet Terveyden edistämisen YAMK opiskelijat; Salla Koiranen – röntgenhoitaja, Emilia Lehtomäki – fysioterapeutti, Karla Loppi – terveydenhoitaja, Riina Vähätiitto - sairaanhoitaja. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit.   Lähteet: Voimaa Vanhuuteen. Ulkoilu. Ikäinstituutti. Päivitetty 2015. Kehusmaa, Sari & Siltanen, Sini & Leppäaho, Suvi 2021. Hyvinvointi Korona-Aikana – Tuloksia Vanhuspalvelujen Asiakastyytyväisyyskyselystä. Tutkimuksesta Tiiviisti 10/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki Rappe, Erja 2020: Ulkoilu on sallittua. Iästä ja elämästä -blogi. Ikäinstituutti. Dennis, Matthew & Cook, Penny A. & James, Philip & Wheater, C. Philip & Lindley, Sarah J. 2020. Relationships between health outcomes in older populations and urban green infrastructure size, quality and proximity. BMC Public Health. 20 (626). 1–15. Zingmark, Magnus & Ankre, Rosemarie & Wall-Reinius, Sandra 2021. Promoting outdoor recreation among older adults in Sweden – a theoretical and empirical foundation for the development of an intervention. Archives of public health. 79(1): 232. STM 2020: Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030: Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31 STM 2020: Laatusuositus Hyvän Ikääntymisen Turvaamiseksi Ja Palvelujen Parantamiseksi 2020–2023: Tavoitteena Ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Valtion liikuntaneuvosto 2022. Valtion liikuntaneuvoston esitykset eduskuntavaalitavoitteiksi 2023. Kuvat: Photos by Juliana Marx on Unsplash, John Thomas on Unsplash, Tapio Haaja on Unsplash