Sotemuotoilijat

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan palveluja ja rakenteita muotoilemassa

Avainsana: sosiaali- ja terveysala

Tulevaisuuden osaaminen, ennakointi ja yhteiskehittäminen opetussuunnitelmamuutoksia vauhdittamassa
2.5.2024
Kaisa Hartikainen, Maria Kruus ja Heidi Stenberg

Opetussuunnitelman tulee vastata tulevaisuutta ennakoiviin osaamis- ja työelämätarpeisiin. Metropolian kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella vuoden 2023 aikana tehdyn opetussuunnitelmatyön pilotin tavoitteet olivat kunnianhimoiset: tehdä uusi opetussuunnitelma, jonka lähtökohtia ovat tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimukset, osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen, erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luominen ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen. Monialaisen Metropolia Ammattikorkeakoulun mission – osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja – lisäksi opetussuunnitelmatyötä ohjasivat seuraavat pedagogiset linjaukset: oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Osaamisperustaisuus pohjautuu eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, jonka pohjalta kuvataan, mitä tutkinnon, oppimäärän tai osaamiskokonaisuuden suorittanut tietää, ymmärtää ja osaa tehdä.1 Metropolian opetussuunnitelman kehittämistyön taustalla on tunnistettu tarve digitaalisuuden ja kestävyysosaamisen kasvattamiselle2​ sekä moninaisten opiskelijoiden joustavien opintopolkujen ja ristiinopiskelun mahdollistaminen. Kuntoutus ja tutkiminen osaamisalueen pilotointi halukkuuteen vaikutti myös osaamisalueen sisäinen muutostarve yhdenmukaistaa osaamisalueen kahdeksan eri tutkinnon toimintaa ja vähentää historian saatossa muotoutuneita mikro-organisaatiokulttuureita.   Seuraavassa kerromme, miten syksyllä 2024 käyttöön otettavaa opetussuunnitelmaa rakennettiin tunnistamalla osaamisalueen sosiaali- ja terveysalan tutkintojen yhteistä ammatillista tietopohjaa ja tulevaisuusorientoituneita osaamistavoitteita. Kuvaamme myös, miten jatkuvan kehittämisen ja parantamisen malli ohjaa opetussuunnitelmien uudistamispilottia.    Tulevaisuuden yhteiset osaamiskuvaukset opetussuunnitelmatyön keskiössä   Kaikkia osaamisalueen tutkintoja koskeneessa opetussuunnitelmatyössä tavoiteltiin Metropolian tutkintorakenneuudistuksen mukaista opetussuunnitelman rakennetta, jossa ovat näkyvissä   Metropolia-tasoiset yhteiset opinnot  sosiaali- ja terveysalan tutkinnoille yhteiset opinnot ja   ammattialakohtaiset opinnot.   Näiden lisäksi kuntoutuksen eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian tutkinnoissa tavoiteltiin kaikille yhteisen kuntoutusosaamisen tunnistamista ja uuttamista yhteisiksi opintojaksoiksi.  Opetussuunnitelmatyössä erityistä huomiota kiinnitettiin sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämistä ohjaaviin suosituksiin. Niissä korostuu tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavan osaamisen lisäksi vaade vahvistaa kaikkia alan ammattilaisia koskevaa yhteistä tietoperustaa. Tämän nähdään toteutuvan yhdenmukaistamalla opetussuunnitelmien sisältöjä yhteiseksi tunnistetun osaamisen osalta ja kehittämällä ammattikorkeakoulupedagogiikkaa siten, että se mahdollistaa osaamisen rakentumista yhdessä oppien3,4.   Yhteisten sosiaali- ja terveysalan opintojen suunnittelua ja sisällön rakentamista ohjasivat useat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoivat dokumentit5,6,7,8,9,10. Näissä dokumenteissa kuvataan eri näkökulmista kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tarvitsemaa yhteistä osaamista. Sitä vahvistamalla tuetaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamistavoitteiden toteutumista ja toimintakulttuurin muutosta.   Tunnistettuja yhteisiä osaamisia ovat muun muassa  asiakaslähtöisyysosaaminen  ohjaus-, neuvonta- ja palvelujärjestelmäosaaminen  lainsäädännön tuntemus ja eettinen osaaminen  näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen  kestävän kehityksen mukainen ympäristöosaaminen  tutkimus- ja kehittämisosaaminen  työntekijyysosaaminen  viestintäosaaminen  monialainen yhteistyöosaaminen.  Opetussuunnitelmien uudistamistyössä huomioitiin myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n (2022) päivittyneet suositukset kaikille koulutuksille ja tutkinnoille yhteisistä kompetensseista. Arenen (2022) nimeämien yhteisten kompetenssien on tarkoitus luoda perustaa työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Niitä ohjataan soveltamaan opetussuunnitelmatyössä, osaamisprofiilien laadinnassa ja osaamisen arvioinnissa11.   Edellä mainittujen kehittämiskohteiden lisäksi sosiaali- ja terveysalan kehittämisessä otetaan huomioon uudenlaisten koulutusjatkumojen, jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien ja joustavien opintopolkujen kehittäminen12. Näitä periaatteita tähdennetään myös Metropolian strategiassa 2021–203013 sekä Metropolian pedagogisissa linjauksissa14. Osaamisalueen opetussuunnitelmatyössä tämä kaikki näkyi esimerkiksi usealle tutkinnolle yhteisten väyläopintojen rakentamisessa ja erilaiset oppijat huomioivien toteutussuunnitelmien kehittämisessä. Lisäksi huomiota kiinnitettiin opintojaksojen sisälle sijoittuvien pienempien osaamiskokonaisuuksien rakentamiseen. Pienempien osaamiskokonaisuuksien tarjoaminen myös muille kuin tutkinto-opiskelijoille mahdollistaa koko elämänkaaren läpi jatkuvan osaamisen kehittämisen. Oppija voi halutessaan poimia yksittäisiä opintoja oman osaamisen päivittämiseksi tai täydentämiseksi ilman sitoutumista koko tutkinnon suorittamiseen.  Yhteiskehittäminen haastaa ja palkitsee   Opetussuunnitelmien uudistamistyön pilottiin oli nimetty tutkinnoittain ops-vastaavat, joilla oli erikseen resursoitua työaikaa tehtävään. Osa tutkinnoista jakoi annetun tehtävän ja työajan kahden ops-vastaavan kesken. Työskentelyä edistivät kaksi fasilitaattoria, jotka aikatauluttivat ja palastelivat koko uudistamistyön osiin. Fasilitaattorit toivat tutkimuksellisia dokumentteja ja tausta-aineistoa ops-vastaavien työn tueksi, sekä johtivat prosessia kokonaisuudessaan eteenpäin. Ops-vastaavien tehtävänä oli edistää tutkintojen asiantuntijoiden omaa kehittämistyötä tutkintojen omissa kokouksissa. Opetussuunnitelman uudistaminen työryhmän työskentelyn osalta toteutui ops-vastaavien itsenäisenä, työpareittain tai pienryhmittäin sekä koko työryhmän kesken tehtynä työnä. Koko työryhmän yhteiset tapaamiset rytmittivät työskentelyä luoden sille raamit ja työskentelyn osatavoitteet.  Prosessi lähti liikkeelle yhteisen ymmärryksen luomisesta. Oltiinhan tekemässä muutosta, joka vaikuttaisi jokaisen kahdeksan tutkinnon opetussuunnitelmiin ja sitä kautta käytännön arkeen tutkinnoissa. Elimme sisältövaatimusten kannalta myös muutoksen hetkessä: samaan aikaa olivat valmistumassa Opetus – ja kulttuuriministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön hankkeiden loppuraportit Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen15 sekä Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumi (KunFo)16.  Yhteisten opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen rakentaminen käynnistyi kokoamalla yhteen keskeiset koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamista määrittelevät dokumentit. Näiden dokumenttien pohjalta työparit sanoittivat tulevaisuuden osaamistarpeita konkreettisiksi osaamiskuvauksiksi ja sisällöiksi. Kaikille sote-ammattilaisille yhteistä osaamista sanoittamalla pystyttiin tunnistamaan ja muodostamaan mielekkäitä ja tarkoituksenmukaisia viiden opintopisteen laajuisia opintojaksokokonaisuuksia.   Tämän työskentelyn rinnalla työstettiin jo aiemmin yhteisinä opintoina toteutuvia opintojaksoja, joiden sisältöjen päivitystarpeita tarkasteltiin suhteessa aiemmin mainittuun kirjallisuuteen. Tähän päivittämistyöhön kutsuttiin mukaan kyseisten opintojen opettajat. He osallistuivat myös uusien opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen muotoiluun tarkoituksenmukaisiksi koetuissa työvaiheissa.   Opintojaksojen työversioita reflektoitiin, muovailtiin ja parastettiin ops-vastaavien yhteisissä työpajoissa syksyn 2023 aikana. Työskentelyn loppuvaiheessa uusien opintojaksojen osaamistavoitteita ja sisältöjä peilattiin jälleen kirjallisuuteen. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että uudet opintojaksot kattavat kirjallisuudessa kuvatun tulevaisuutta ennakoivan yhteisen osaamisen osa-alueet.   Yhteisten opintojaksojen työskentelyn rinnalla kaikki tutkinnot toteuttivat itsenäisesti omaa opetussuunnitelmatyötään. Työskentelyssä huomioitiin ammattialakohtaiset opetussuunnitelman päivitystarpeet sekä uusien yhteisten opintojaksojen vaikutukset opetussuunnitelman rakenteeseen ja sisältöihin.  Yhteiskehittämistä edistivät monet yhteensovitetut tekijät yhteisen ymmärryksen luominen koko prosessin ajan: mihin pyrimme, mitä teemme, miksi, millä aikataululla ja kenen toimesta fasilitaattorien tietoperustainen ops-työn johtaminen monitasoinen ja monialainen työskentely ops-kehittämisen ryhmässä, tutkintojen asiantuntijaryhmissä, pareina ja yksilöinä halu tehdä yhdessä ja sitoutuminen tavoitteelliseen tekemiseen tekemisen vastuutus ja aikataulutus. Jatkuva kehittäminen ja parantaminen ohjaavat opetussuunnitelmatyötä eteenpäin  Metropoliassa laatu ohjaa kaikkea toimintaamme. Käytännössä työtä ohjaa jatkuvan kehittämisen tai parantamisen PDCA-malli, jossa toimintaa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja kehitetään spiraalimaisessa prosessissa.17 Arvioidessamme nyt pilottia tunnistamme niin onnistumista kuin edelleen kehitettävää osana koko Metropolian tutkintorakenneuudistusta. Alkuvaiheessa luonnollista muutosvastarintaa aiheuttivat tutulta mukavuusalueelta poistuminen eli kehittämisen kohteen muuttaminen oman tutkinnon opetussuunnitelmasta kohti laajempaa sote-ammattilaisten yhteistä osaamista sekä omista totutuista opintojaksototeutuksista luopuminen. Muutoksen tarvetta kyseenalaistettiin, kiire ja sitoutumattomuus yhteiseen tekemiseen näkyivät sekä vastustuksena että passiivisuutena. Yhteisen ymmärryksen jakamisella kehittämisessä päästiin eteenpäin. Ymmärryksen lisääntyessä annettiin myös tutkinnoille muutamia poikkeuslupia toteuttaa opetusta valitsemallaan tavalla, koska tutkintojen erilaisuus ja tutkintojen sisäiset kehittämistyöt niin vaativat. Selvänä kehittämiskohteena tunnistimme ohjeistusten selkeyden ja oikea-aikaisuuden merkityksen. Yhdessä keskustelun ja yhteisen ymmärryksen synnyttämisen merkitystä ei voi myöskään liikaa korostaa.   Tässä vaiheessa pilotin lopputulemaa voi kiteyttää seuraavaan yhden tutkinnon ops-vastaavalta saatuun palautteeseen: ”Vaikeaa oli, mutta lopputulos on todella hyvä. Kyllä kannatti.” Työtä onkin hyvä jatkaa levittämällä pilotin tuloksia ja yhteiskehittämällä edelleen sote-alan yhteisiä opintoja Metropolian Terveyden ja Hyvinvoinnin osaamisalueiden asiantuntijoiden kanssa. Pilotin aikana tunnistettiin myös kuntoutuksen neljän tutkinnon eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian yhteinen kuntoutuksen tietopohja. Toimintaterapiatutkinnon asiantuntijat arvioivat paraikaa, miten pilotissa tunnistettu yhteinen kuntoutuksen tietopohja näyttäytyy osana toimintaterapeuttitutkinnon uutta opetussuunnitelmaa.   Opetussuunnitelmapilotin tavoitteista tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimusten huomioiminen ja osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen opetussuunnitelmatyössä toteutuivat pääsääntöisesti hyvin. Moniammatillisten voimavarojen hyödyntäminen erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luomisessa ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen ovat käynnistyneet nyt keväällä konkreettisesti ensimmäisen vuoden opintojen toteutussuunnittelussa. Näiden arviointia jatkamme myöhemmin kuluvana vuonna, jolloin opiskelijapalautteet antavat meille arvokasta tietoa jatkuvan kehittämisen ja parantamisen polulla.   Kirjoittajat Kaisa Hartikainen toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Maria Kruus  toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen tiimin tiimivastaavana. Maria on toiminut pitkään Metropoliassa, useissa eri tehtävissä. Lähiesimiehen tehtävät, ihmisten kohtaaminen, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat Marian työskentelyn kulmakiviä. Heidi Stenberg toimii Metropoliassa Kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisaluejohtajana. Heidi on toiminut Metropoliassa useassa tehtävässä sekä asiantuntijana että johtajana. Heidi uskoo vahvasti yhdessä tekemisen voimaan, kuten myös siihen, että omalla innostumisella voi myös innostaa muita. Lähteet 1 Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia- blogi, 10.6.2020. 2 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 3 Raatikainen, E. & Pakarinen, S. 2022. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisijaksi kasvetaan yhdessä oppien. Teoksessa Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, S. & Elomaa-Krapu, M. 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Oiva-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 4 Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Matkalla monialaisuuteen 2/2. Sotemuotoilijat-blogi, 18.4.2023. 5 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 6 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Kärki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. 7 Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 24/2019. 8 Laanterä, S. & Saunders, H. (toim.) 2020. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneerinen osaaminen. Kirjallisuuskatsaus. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. 9 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 10 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 11 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 12 Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Arene ry. 13 Metropolia 2020. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Metropolia 2020. Metropolia Ammattikorkeakoulun pedagogiset linjaukset strategiakaudelle 2030. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 15 Valtioneuvosto 2023. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15. 16 Valtioneuvosto 2023. Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus. Asiantuntijafoorumin näkökulmia koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:64. 17 Laatu Metropoliassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lue lisää

Mihin monialaisuutta tarvitaan, ja mitä sen toteutuminen edellyttää?
Matkalla monialaisuuteen 1/2
3.4.2023
Kaisa Hartikainen ja Aino Vuorijärvi

Maailma on kompleksinen kokonaisuus, ja sitä ilmentävät monimutkaiset ilmiöt koskettavat myös sosiaali- ja terveysalaa. Kompleksiset ilmiöt ja ongelmat ovat monitahoisuutensa vuoksi tunnetusti viheliäisiä (engl. wicked problems). Ne eivät ratkea suoraviivaisesti, vaan vaativat useiden asioiden samanaikaista huomioimista sekä toistuvaa yhdessä tekemistä ja oppimista. Esimerkkejä tämäntyyppisistä ilmiöistä ovat muun muassa nuorten lisääntyvä pahoinvointi ja sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistaminen, jotka samalla antavat akuuttia kuvaa ajastamme1. Myös ihminen itsessään tulisi nähdä ja kohdata kompleksisena systeeminä. Kompleksiset ilmiöt vaativat useiden osapuolien samanaikaisia ja keskinäisriippuvaisia toimia, koska kukaan tai mikään taho ei yksin niitä pysty syvälläkään asiantuntemuksellaan selättämään. Ajattelua, toimintatapoja ja myös osaamista on siksi uudistettava rohkeasti ja yhdessä, jotta ratkaisujen syntyminen ylipäänsä olisi mahdollista. Hyvinvointialueilla ratkaisuja sosiaali- ja terveysalan kompleksisiin ongelmiin haetaan vilkkaasti muun muassa alueellisten kehittämishankkeiden kautta2. Konkreettisia kehittämiskohteita ovat esimerkiksi monialaisissa verkostoissa tuotetut, vaikuttavat ja kustannustehokkaat palvelukokonaisuudet, erilaiset moniammatilliset toimintamallit tai digipalvelut, joita alueille paraikaa rakennetaan. Väestön vanhetessa ja ikärakenteen muuttuessa asiakkaiden palveluntarpeet moninaistuvat, ja samalla huoltosuhde heikkenee. Haasteen kompleksisuutta lisäävät myös työvoiman saatavuus, henkilöstön jaksaminen sekä koko alaa vaivaava veto- ja pitovoimavaje. Palveluiden ja toiminnan kehittämisessä korostuvat arvot ihmislähtöisyydestä tai eri toimijoiden välisestä kehittäjäkumppanuudesta taas ovat osoittautuneet mutkikkaammiksi toteuttaa kuin puhua. Palvelua tarvitsevan ihmisen osallistaminen jää yhä usein esimerkiksi pelkkien asiakastyytyväisyyskyselyiden varaan, eikä niillä kateta koko kehittämisprosessia3.  Kestävä ratkaisu akuuttiin tilanteeseen löytyy vahvistamalla monialaista yhteistyötä ja osaamista käytännön toiminnassa sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja organisaatioiden keskuudessa ja välillä. Vaikka velvoite monialaiseen yhteistyöhön on tunnettu molemmilla aloilla jo vuosia, on sen konkreettisessa toteuttamisessa edelleen haasteensa. Käytännössä sosiaali- ja terveysalan integraatio ja monialainen yhteistyö edellyttävät useiden eritasoisten tekijöiden samanaikaista huomioimista ja konkreettisia toimia niissä4. Tämän monialaisuuteen matkaavan tekstisarjamme ensimmäinen osa (1/2) keskittyy esittelemään näitä monialaisen toiminnan edellytyksiä eri toimijoiden välisen yhteistyön vahvistamisen näkökulmasta. Tunnistettuja edellytyksiä ovat muun muassa  ihmisen ymmärtäminen kompleksisena systeeminä  myötäelävä kohtaaminen   yhteinen kieli ja käsitteistö   yhteinen tavoitteiden määrittely   ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen.  Ihmisen ymmärtäminen kompleksisena systeeminä  Sosiaali- ja terveysalalla ilmiöiden kompleksisuus ei rajaudu vain monitahoisiin prosesseihin, organisaatioihin tai palvelujärjestelmiin. Kompleksisuutta voi tarkastella yhtä lailla yksittäisen palveluja käyttävän asiakkaan tasolla. Myös ihmisen voidaan ajatella olevan kompleksinen systeemi. Ihmisen psykofyysinen kokonaisuus ja hänen hyvinvointinsa ovat monin tavoin uniikkeja. Hänen hyvinvointiinsa liittyvät haasteet eivät ole useinkaan selkeitä tai lineaarisia, vaan tukeminen niissä vaatii yleensä systeemistä eli kokonaisuudesta lähtevää hahmottamista. Tämä edellyttää esimerkiksi ihmislähtöisen lähestymistavan5 syvällistä ymmärrystä ja kykyä soveltaa sitä erilaisten ihmisten kanssa moninaisissa ympäristöissä.   Monialaisessa yhteistyössä toteutettua ihmislähtöistä hoitoa6 on jo pitkään pidetty maailmanlaajuisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kultaisena standardina7. Se tarjoaa mahdollisuuden ihmisen tilanteen systeemiseen ja moninäkökulmaiseen tarkasteluun. Vaikka arvoina ja tavoitteina ihmislähtöisyys ja monialainen yhteistyö tunnistetaan ja tunnustetaan keskeisiksi toimintaa ohjaaviksi periaatteiksi, ei niiden toteutuminen käytännössä ole yhtä yksituumaista. Ihmisen arkeen liittyvien monitahoisten ilmiöiden tarkastelussa tarvitaan kykyä hahmottaa hänen tilanteensa dynaamisuus ja siihen kietoutuvien muuttujien systeeminen vuorovaikutus.   Myötäelävä kohtaaminen  Yksilön tasolla monialaisessa yhteistyössä keskeistä on jokaisen toimijan kyky kohdata toinen arvostavasti ja myötäelävästi riippumatta siitä, missä roolissa hän työtehtävissään toimii. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, miten asiantuntijat tunnistavat toistensa osaamista ja arvostavat toistensa näkökulmia yhteisen toimimisen ja toiminnan kehittämisen mahdollistamiseksi. Keskeistä on myös yksilöiden aito kiinnostus verkoston muita toimijoita ja heidän asiantuntijuuttaan kohtaan sekä halu pyrkiä yhteyteen heidän kanssaan ja vaikuttaa heihin myönteisellä tavalla.8 Parhaimmillaan monialaisessa verkostossa toimivien yksilöiden välille rakentuu vastavuoroista emotionaalista tukea ja prososiaalista käyttäytymistä, jotka edistävät monialaisen verkoston jäsenten positiivista tunnetilaa toisiaan ja yhdessä työskentelyä kohtaan. Tämä kaikki taas heijastunee myönteisellä tavalla myös kohtaamisiin asiakkaiden kanssa.   Yhteinen kieli ja käsitteistö  Mistä puhummekaan, kun puhumme monialaisuudesta? Kompleksisten ilmiöiden ratkaiseminen monialaisessa yhteistyössä edellyttää yhteisen käsitteellisen maaperän rakentamista yhteisten sanojen ja yhteisen kielen avulla. Lähtökohtaisesti siis jo se, mitä monialaisuudella tarkoitetaan, saattaa tarvita sanoittamista.   Kirjallisuudessa monialaisuus määritellään eri toimi-, tieteen- ja hallinnonalojen yhteistyöksi erona ammattiryhmien väliseen yhteistyöhön eli moniammatillisuuteen9. Usein käsitteitä käytetään kirjallisuudessa ja puheessa rinnakkain ja toistensa synonyymeina, ja niillä molemmilla tarkoitetaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä10.  Vaikka yksittäisissä tapauksissa eri tavoin käytetyillä käsitteillä ei tuntuisi olevan väliä, voi yhteisten sanojen ja kielen puute johtaa myös siihen, että eri alojen toimijat tai asiantuntijat eivät koe tulleensa ymmärretyiksi tai toisen osaaminen nähdään omasta näkökulmasta niin etäisenä, ettei yhteistyö viriä. Yhteisen käsitteistön puute voi vieraannuttaa toimijoita toisistaan ja estää hahmottamasta työskentelyn yhtymäkohtia tai jopa sitä, miten eri toimijat ylipäätään kytkeytyvät saman kompleksisen ilmiön tarkasteluun.    Ilmiön yhteinen sanoittaminen sekä kaikille aloille ja toimijoille ymmärrettävän kielen käyttö auttaa toimijoita huomaamaan, miten omaa osaamista ja näkökulmia voi uuttaa mukaan ilmiön ratkaisemiseen. Yhteiselle merkitysneuvottelulle tutunkuuloisistakin mutta etenkin poleemisista käsitteistä täytyy siis yksinkertaisesti varata aikaa ja tilaa. Esimerkiksi käsitteen tarkastelu käyttöyhteydessään tapausesimerkin avulla on toimiva konkreettinen keino. Tämä osoittanee hyvin, minkä tyyppisistä perusasioista on toisinaan lähdettävä, jotta ratkaisut systeemisesti hahmottuviin ilmiöihin voivat alkaa muodostumaan.  Yhteinen tavoitteiden määrittely   Samaa ilmiötä voidaan siis sanoittaa eri tavoin riippuen siitä, minkä alan tai toimijan näkökulmasta sitä tarkastelee. Monialaisen yhteistyön onnistumisen kannalta on kuitenkin ratkaisevaa löytää jaettu ymmärrys ilmiöstä ja siihen kytkeytyvän toiminnan tavoitteista. Yhteisten tavoitteiden asettaminen auttaa nousemaan eri toimijoiden välille ajan saatossa syntyneiden erilaisten toimintakulttuurien synnyttämien siilojen yli. Ilmiön tarkastelu yhteistoimijuutta arvostavassa ilmapiirissä mahdollistaa työskentelyn, jossa pyrkimys yhteiseen tavoitteeseen laskee vaivihkaa eri toimijoiden välisiä raja-aitoja. Rinnakkaisen eri näkökulmista tapahtuvan tarkastelun sijaan tavoitetta lähestytään yhdessä – joukkueena. Tästä esimerkiksi sopii hyvin erilaisten asiakastapausten yhteinen käsittely konsultatiivisen työpajatyöskentelyn11 keinoin.   Ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen  Vaikka monialaisuuden mahdollisuudet kompleksisten ongelmien ratkaisijana tunnustetaan laajalti, tuntuu sen käytäntöönpano yhä varsin idealistiselta. Periaatteet, jotka ohjaavat organisaatioiden ja niiden prosessien suunnittelua, sisältävät yhtymäkohtia yli 100 vuoden takaisiin Frederick Taylorin oppeihin koneen kaltaisesti toimivista organisaatioista. Tällainen toimintatapa pyrkii vakioimaan työsuoritukset ja näin kaventamaan työntekijän mahdollisuutta vaikuttaa keinoihin yltää haluttuun lopputulokseen.12 On toki myös mahdollista, että ihmistä ei ole luonnostaan luotu systeemiajattelijaksi. Vaatii huomattavasti enemmän ponnisteluja ymmärtää ja hahmottaa systeemisesti kompleksista maailmankuvaa ja monialaisia verkostoja kuin lineaarisia ja yksinkertaisia yksialaisesti tai yhden organisaation sisällä rakentuvia prosessikulkuja. Myös ihmisen luontainen tarve kontrolliin voi myötävaikuttaa hänen pyrkimykseensä vakioida ja yksinkertaistaa ilmiöitä ja prosesseja.  Kompleksisten ilmiöiden monialaisessa ratkaisemisessa on kuitenkin kyse perustavanlaatuisesta ja systeemisestä ajatus- ja toimintatapojen muutoksesta sekä kaikille yhteisten tavoitteiden rakentumisesta. Pitkään vaikuttaneet toimijoiden, organisaatioiden tai tieteenalojen erilaiset käytännöt, toimintamallit ja rakenteet saattavat yhä näyttäytyä esteenä monialaisuudelle. Ne jarruttavat meitä näkemästä pidemmälle aikaan, jossa asiat ovat toisin.   Yksilöt ja heidän osaamisensa, palvelut ja palvelujärjestelmät sekä niiden muodostamat laajemmat ekosysteemit eivät kehity, mikäli pidämme visusti kiinni aiemmin yksilöinä tai organisaatioina oppimistamme ajatus- ja toimintamalleista. Vasta kun rohkenemme kyseenalaistaa näitä pitkään vaikuttaneita kaavoja, voimme onnistua systeemisesti toimivan monialaisen verkoston rakentamisessa ja kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisessa. Ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen on siis väistämätön osa ratkaisua.      Matkalla monialaisuuteen on tekstisarja, jossa taustoitetaan sosiaali- ja terveysalan monialaistumista koskevia ehtoja ja edellytyksiä (osa 1) ja tarkastellaan koulutusta keinona vastata niihin (osa 2). Tekstit liittyvät läheisesti verkkojulkaisuun Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (2022).   Blogikirjoituksen laatijat Kaisa Hartikainen ja Aino Vuorijärvi ovat toimittaneet työkirjan yhdessä lehtori Saila Pakarisen ja innovaatiojohtaja Minna Elomaa-Krapun kanssa. Kirjassa monialaisuuteen liittyviä sisältöjä, käsitellään tätä kirjoitusta perusteellisemmin. Työkirjan tapausesimerkkien ja tehtävien avulla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus työstää ja päivittää omaa ajatteluaan monialaisuudesta. Julkaisua käytetään Metropolian HyMy-kylässä perehdytys- ja opetusmateriaalina, ja se soveltuu laajemminkin aineistoksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin.  Kirjoittajat  Kaisa Hartikainen on lehtori ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä.  Aino Vuorijärvi on yliopettaja ja ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä lingvistisen tekstintutkimuksen menetelmin väitellyt filosofian tohtori. Hän tekee työtään kielessä, joka on luontaisesti monialainen ja sellaisenaan erinomainen alusta yhteistyölle. Lähteet 1 Heinonen, O-P. & Hyytiälä, H. 2019. Viidakon rakentamisen vaikeus. MustRead. 2 Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022. Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 3 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus. Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 95. 90–96. 4 Ks. lisää: Valentijn PP., Schepman SM., Wilfrid O., Bruijnzeels MA. 2013. Understanding integrated care: a comprehensive conceptual framework based on the integrative functions of primary care. International Journal of Integrated Care 13. 5  Brummel‐Smith, K., Butler, D., Frieder, M., Gibbs, N., Henry, M., Koons, E., Loggers, E., Porock, D., Reuben, D, Saliba, D., Scanlon, W., Tabbush, V., Tinetti, M., Tumlinson, A. & Vladeck, B. 2016. Person-Centered Care: A Definition and Essential Elements. Journal of the American Geriatrics Society (JAGS) 64. 15–18. 6 Huhtakangas M., Tuomikoski AM., Kyngäs H. & Kanste, O. 2020. Frequent attenders' experiences of encounters with healthcare personnel: A systematic review of qualitative studies. Nursing & Health Sciences 23 (1). 53–68. 7 Li, J. & Porock, D. 2014. Resident outcomes of person‐centered care in long‐term care: A narrative review of interventional research. International Journal of Nursing Studies 51. 1395–1415. 8 Juntunen, E., Pessi, AB., Aaltonen, T., Martela, F. & Syrjänen, T. Myötätunto ja merkityksellisyys työssä. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela & M. Paakkanen (toim.). Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä: PS-Kustannus. 104–122. 9 Lybeck, T. & Wallden, J. 2011. Nuorisolain muutokset – monialainen yhteistyö ja etsivä nuorisotyö. Teoksessa Aaltonen, K. (toim.). Nuorten hyvinvointi ja monialainen yhteistyö. Helsinki: Tietosanoma Oy. 25–28. 10 Ks. lisää: Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, K.& Elomaa-Krapu, M. (toim.) 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. 11 Hartikainen, K. 2022. Konsultatiivisen työskentelyn malli sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 52. 12 The development of scientific management by Frederick Taylor. Creative safety supply.

Lue lisää

Suun terveydenhuollon etäpalvelujen potentiaali esiin
16.3.2023
Tuija Huupponen & Mari Virtanen

Digitaalisten palveluratkaisujen ja erilaisten etävastaanottojen kehittäminen käy kiivaana sosiaali- ja terveyspalveluissa. Etäasiointi on paikasta riippumaton ja usein helppo, matalan kynnyksen palvelumuoto. Siinä digitaalisia alustoja hyödyntämällä painopistettä voidaan siirtää etänä toteutettaviin ennaltaehkäiseviin palveluihin, ja samalla kohdentaa terveydenhuollon henkilöresursseja niille potilaille, joilla on enemmän hoidon tarvetta1,2.  Tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista haastavat erityisesti sotealan henkilöstön riittävyys ja saatavuus3. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen lisääntyminen, heikentyvä huoltosuhde sekä väestön pakkautuminen kaupunkeihin, jolloin haja-asutusalueille jää vanhempaa väestöä, joilla on runsaammin myös hoidon tarvetta.4,5 Lisää terveydenhuollon nykyhaasteista ja mahdollisista ratkaisuista voit lukea aiemmasta Sotemuotoilijat-blogin julkaisusta, Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus?  Keskeinen kysymys hyvinvointialueilla onkin, kuinka vastata lisääntyvään palvelukysyntään pienenevillä resursseilla. Sosiaali- ja terveysministeriön linjauksen mukaan digitalisaatio ja etäpalvelut ovat yksi ratkaisu6.   Digitaaliset palvelut suun terveydenhuollossa  Digitaalisten palveluratkaisujen kehittäminen myös suun terveydenhuollossa on askel kohti kattavampaa terveydenhuoltoa. Vaikka suun terveyden hoitaminen etänä tuntuu osittain vieraalta ajatukselta, etäyhteyksien välityksellä tarjotaan kuitenkin jo monenlaisia palveluja, kuten  hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia äkillisten hammasvaivojen, esimerkiksi lohkeamien, säryn, turvotuksen, limakalvomuutosten ja hammastapaturmien osalta    suun terveyteen liittyvien lääkkeiden määräämistä ja reseptien uusimista  toimenpiteiden jälkihoitoa  hammashoidon konsultaatioita  hammashoitopelosta ja hoitovaihtoehdoista keskustelua sekä hoidon kulun selittämistä   ajanvaraukseen ja hoitavan henkilöstön valintaan liittyviin kyselyihin vastaamista ja  omahoidon ohjausta ja neuvonnan antamista.7,8  Etäpalvelujen käyttö ei ole ongelmatonta toimenpidekeskeisessä suun terveydenhuollossa. Kyseessä ei ole pelkästään tietotekninen muutos, vaan laajemmin toiminta- ja ajattelutapoja ravisteleva asia9. STM:n digitalisaatiolinjaus10 ja Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia11 korostavat alan ammattilaisten roolia etäpalvelujen käytössä. Ohjeistusten lisäksi henkilöstö tarvitsee uudenlaista kliinistä osaamista ja digitalisaatiota yhdistävää asiantuntijuutta, osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia ja riittäviä resursseja etäpalvelujen toteuttamiseen.   Etäpalveluista hyötyvät sekä potilaat että terveydenhuollon toimijat   Terveydenhuollon etäpalvelujen tähän mennessä tunnistetut hyödyt liittyvät asiakkaisiin, potilaisiin ja terveydenhuollon henkilöstöön. Etäpalveluilla voidaan esimerkiksi  nopeuttaa ja joustavoittaa hoitoon pääsyä  parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta asiakkaan fyysisestä sijainnista riippumatta  säästää aikaa ja rahaa vähentämällä liikkumista palvelujen perässä   parantaa palvelujen saatavuutta laajentamalla palveluvalikoimaa  madaltaa palvelujen pariin hakeutumisen kynnystä  parantaa hoitoon sitoutumista    vähentää tietyissä tapauksissa fyysisiä hoitokäyntejä, samalla säästäen kustannuksia ja resursseja.    Kaiken kaikkiaan terveydenhuollon etäpalvelut voivat tarjota merkittäviä etuja. Niitä tarkoituksenmukaisesti hyödyntämällä voidaan edistää tehokasta ja vaikuttavaa terveydenhuoltoa.  Ammattikunnan ääni toimintatapojen perustaksi  Suun terveydenhuollossa etävastaanottojen hyödyntäminen näyttää kuitenkin olevan vielä sirpaleista. Suomalaisten suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä etävastaanotoista on tutkittu tiettävästi ensimmäisen kerran syksyllä 2022. Yhteensä 149 vastaajan aineiston pohjalta on saatu käsitys etävastaanottojen hyvistä puolista ja niihin liittyvistä huolista.12  Huupposen13 tekemän tutkimuksen mukaan etävastaanottojen etuihin lukeutuvat:  potilaiden kokema hyöty, kun turha matkustaminen vastaanotolle vähenee ja heille aiheutuvat kustannukset pienenevät.  potilaan ja hoitohenkilökunnan välinen viestintä paranee, mikä hyödyttää potilasohjausta ja neuvontaa.  paikasta riippumattomana hoitomuotona ne sopivat erityisesti syrjäseudulla asuville.  Vastaavasti etävastaanottojen esteinä nostettiin esiin:  yhteensopimattomat laitteet ja ohjelmistot  suun terveydenhuollon toimenpidekeskeisyys  diagnostiset haasteet   vuorovaikutukseen ja potilaan havainnointiin liittyvät haasteet   etävastaanottojen käyttö ajanvarauskanavana  huoli etävastaanottojen vaikutuksesta työpaikkoihin ja henkilökunnan toimenkuviin.  Samansuuntaisia hyötyjä ja haasteita on nostettu esiin myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa 14,15,16,17,18,19,20. Toisin kuin näissä muissa tutkimuksissa, suomalaisista vastaajista vain pieni osa oli huolissaan potilaan suostumuksen saamisesta etäasiointiin. Tämä voinee kertoa siitä, että Suomessa on jo totuttu käyttämään sähköisiä alustoja, kuten esimerkiksi OmaKanta-palvelua.   Pirstaleisista käytännöistä yhtenäisiin  Huupponen21 on kiteyttänyt aineistonsa pohjalta suun terveydenhuollon etävastaanotoille parhaiten soveltuvia toimintatapoja. Etävastaanotolla toimivimmiksi osa-alueiksi koettiin:   hoidon tarpeen arviointi  potilasohjaus  neuvonta  omahoidon ohjaus ja terveysneuvonta  alle kouluikäisten lasten suun terveystarkastukset  kontrollit, kuten oikomishoidon kontrollit ja jälkikontrollit  lapsiperheiden ohjaus, erityisesti ensimmäistä lasta odottavien perheiden osalta.  Toimivimmaksi palvelun tarjoamisen kanavaksi tutkimuksessa todettiin videovastaanotot. Muita vaihtoehtoja olivat puhelinvastaanotto, chat-palvelu ja mobiilisovellus tai pikaviestipalvelu. Etävastaanotot ovat erinomainen apukeino ennaltaehkäisevien palveluiden sekä ohjauksen ja neuvonnan toteuttamisessa. Niitä hyödyntämällä on mahdollista toteuttaa STM:n linjausta etäpalveluista terveyden ja hyvinvoinnin tukena, mutta uuden vastaanottomallin omaksuminen edellyttää tutkimuksiin pohjautuvia suosituksia ja ammattikunnan kuulemista.   Suositus käytännön työn tueksi   Jotta etävastaanotoista saataisiin oikeasti toimiva lisä palveluvalikoimaan, edellyttäisi se laajempaa selvitystä suun terveydenhuollon etävastaanottopalvelujen nykyisistä käytänteistä. Toteutettavan selvityksen pohjalta voitaisiin muodostaa toimintamallisuositus, joka hyödyttäisi niin hyvinvointialueita kuin yksityistä sektoriakin.  Toimintamallisuosituksessa olisi hyvä ohjeistaa, mitä tehtäviä ja toimenpiteitä etävastaanotolle voidaan sisällyttää ja mihin tutkimuksiin tämä tieto perustuu. Selkeiden ohjeistusten avulla voidaan saada etävastaanottojen potentiaalia paremmin esiin. Samalla voidaan vähentää ammattikunnan huolta ja kannustaa etävastaanottojen käyttöön. Vahvasti nimittäin näyttää siltä, että asiakas on etäpalvelujen laajempaan hyödyntämiseen hyvinkin valmis.  Kirjoittajat   Tuija Huupponen on opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen (YAMK) tutkinto-ohjelmassa. Hänen opinnäytetyönsä Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä on julkaistu maaliskuussa 2023.  Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä.    Lähteet   1 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016.  2 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere.  3 STM 2023. Tiekartta 2022–2027: Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki.    4 Kestilä L & Karvonen S 2019. Johdanto. Teoksessa Kestilä, L. & Karvonen, S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Teema 31. Helsinki. 9–23.  5,6 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016.  7 Hammashelppi.fi  8 Mehiläinen - Suun digiklinikka  9 Tilander A 2020. Hammaslääkärin etätyölle on paikkansa. Hammaslääkärilehti.  10 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016.  11 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere.  12,13 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.  14 Khokhar RA, Ismail WA, Sunny A, Shaikh GM, Ghous S, Ansari M, Zia SH, Arshad S & Alam MK 2022. Awareness regarding Teledentistry among Dental Professionals in Malaysia. BioMed Research International 2022.  15 Soegyanto AI, Wimardhani YS, Maharani DA & Tennant M 2022. Indonesian Dentists’ Perception of the Use of Teledentistry. International Dental Journal 72 (5). 674–681.  16 Chaudhary FA, Ahmad B, Javed MQ, Mustafa S, Fazal A, Javaid MM, Siddiqui AA, Alam MK & Ud Din S 2022. Teledentistry awareness, its usefulness, and challenges among dental professionals in Pakistan and Saudi Arabia. Digital Health 8.  17 Maqsood A., Sadiq MSK, Mirza D, Ahmed N, Lal A, Alam MK & Halim MSB. 2021. The Teledentistry, Impact, Current Trends, and Application in Dentistry: A Global Study. BioMed Research International 2021.  18 Abbas B, Wajahat M, Saleem Z, Imran E, Sajjad M, Khurshid Z 2020. Role of Teledentistry in COVID-19 Pandemic: A Nationwide Comparative Analysis among Dental Professionals. European Journal of Dentistry 14 (S1/2020).  19 Al-Khalifa KS & AlSheikh R 2020. Teledentistry awareness among dental professionals in Saudi-Arabia. PLoS ONE 15 (10).  20 Estai M, & Kruger E & Tennant M 2016. Perceptions of Australian dental practitioners about using telemedicine in dental practice. British Dental Journal 220 (1). 25–29.  21 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lue lisää

Kuvataiteen vaikutuksia terveydenhuollon odotustiloissa – kokemuksia HyMy-kylästä
30.11.2022
Jenna Tonteri ja Saila Pakarinen

Taide lisää viihtyvyyttä. – HyMy-kylän opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksella sijaitsevassa HyMy-kylässä on vuoden 2022 loppuun Rajapintoja-taidenäyttely, jossa on esillä akvarelleja ja runoja ihmisen luontosuhteesta ja ilmastotoimien terveyttä edistävistä vaikutuksista. Teokset ovat osa terveydenhoitaja Jenna Tonterin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä. Tutkinto-ohjelmassa Creativity and Arts in Social and Health Fields (Luovuus ja taide sosiaali- ja terveysaloilla) on tutustuttu erilaisista näkökulmista taiteiden ja luovuuden merkitykseen ja tarpeellisuuteen sosiaali- ja terveysalan palveluissa sekä alan tutkimuksen osana. Tässä julkaisussa pohditaan kuvallisen taiteen merkitystä terveyspalveluiden odotustiloissa aiheesta kirjoitetun kirjallisuuden ja HyMy-kylän asiakkaiden ja opiskelijoiden palautteen perusteella ja herätellään keskustelua taiteista osana asiakastyötä. Taiteen avulla viihtyvyyttä Terveyspalveluihin saavuttaessa aulat ja odotustilat ottavat tulijan vastaan. Niissä ihminen siirtyy toisenlaiseen rooliin asiakkaana, potilaana tai omaisena1. HyMy-kylän toimijat olivat jo pitkään pohtineet, miten odotustila voitaisiin luoda viihtyisämmäksi ja rennommaksi asiakkaille, ja lokakuusta alkaen odotustiloissa onkin ollut nähtävillä akvarelli- ja runonäyttely terveydenhoitaja Jenna Tonterin YAMK-opinnäytetyön teoksista. Värikkäissä teoksissa teemana on luonto, ja monet maalaukset ja runot käsittelevät ihmisen yhteyttä luontoon ja muuhun ympäristöön. Tunnelma on ehdottomasti muuttunut eloisammaksi ja kodikkaammaksi. – HyMy-kylän asiakas HyMy-kylän asiakkaiden sekä siellä toimivien opiskelijoiden kokemuksia taiteen esilläolosta HyMy-kylän odotustiloissa kartoitettiin lyhyillä kyselylomakkeilla avoimin kysymyksin. Kyselyihin vastasi anonyymisti yhdeksän asiakasta sekä kuusi opiskelijaa. Kaikki kyselyyn vastanneet asiakkaat ja viisi vastannutta opiskelijaa kokivat positiivisena taiteen tuomisen osaksi odotustiloja, yksi opiskelijoista ei ollut huomannut eroa tilan tunnelmassa taiteen tuomisen jälkeen. Odotustilojen kuvattiin olevan muun muassa aikaisempaa miellyttävämmät ja viihtyisämmät, kodikkaammat, tunnelmallisemmat, inhimillisemmät, rennommat ja eloisammat. Yhden asiakkaan mukaan taiteen tuomisen myötä tilat eivät olleet enää ”niin kylmät ja tavallisen odotustilamaiset, vaan kotoisammat”. Taiteen vaikutukset kokemuksiin ja tunnetiloihin terveyspalveluissa Odotusaulat voivat toisinaan olla paikkoja, joissa voi tulla esimerkiksi pitkästymisen, jopa pelon tai ahdistuksen tunteita. Erityisesti lapsille odotusaulat voivat merkitä pelkoa liittyen tuleviin toimenpiteisiin tai eroon vanhemmista2. Niin sanotut positiiviset häiriötekijät, kuten kuvataiteet osana terveydenhuollon tiloja, vähentävät tutkitusti stressiä ja ahdistusta, ja parhaimmillaan ne voivat jopa pysäyttää asiakkaan tai potilaan huolestuneen ajattelun3, 4. Taiteen katselu voi myös auttaa potilaan roolissa olevaa kokemaan hallinnantunnetta sekä helpottaa tilanteisiin sopeutumista. Eri taidemuotoja voidaan hyödyntää monipuolisesti luomaan miellyttävää ympäristöä terveyspalveluissa, esimerkiksi julistein, seinämaalauksin ja veistoksin tai käsitöiden, äänimaisemien ja videoteosten avulla5.   Asiakkaani on usein taideteoksen luona istumassa, hän katsoo kuvaa ja selvästi rauhoittuu sen avulla. – Metropolian HyMy-kylän opiskelija Visuaaliset taiteet terveydenhuollon ympäristöissä voivat parantaa potilaiden kokemuksia terveyspalveluista6, 7, 8. Erään tutkimuksen mukaan erityisesti luontoa kuvaavan taiteen on todettu vähentävän potilaiden kokemusta stressistä, ahdistuneisuudesta ja kivusta. Lisäksi päivystyksessä odottavien potilaiden käytöksessä huomattiin selkeä positiivinen muutos, kun odotustiloihin tuotiin luontoon liittyviä kuvia ja taidetta. Potilaat olivat rauhallisempia, keskustelivat enemmän keskenään, ja jonot odotustiskillä vähenivät. Lisäksi melutaso laski luontoaiheisten teosten esillä olemisen myötä9. HyMy-kylän asiakkaiden palautteesta nousi esiin, että taidetta oli ollut mukava katsella odotellessa, jolloin ”odotus sujui leppoisammin”. Lisäksi taiteen esille tuomisen jälkeen odotustiloja kuvailtiin sekä rauhoittavina että piristävinä. HyMy-kylän opiskelijoiden vastausten mukaan osa asiakkaista oli jäänyt katselemaan tauluja ja lukemaan tekstejä, ja erityisesti lasten oli havaittu kiinnittävän huomiota tauluihin. Yhden opiskelijan mukaan asiakas istui usein taideteoksen luona odottamassa katsoen kuvaa ja selvästi rauhoittuen sen avulla. Myös toinen opiskelija vastasi, että asiakkaat ovat mahdollisesti olleet rennomman oloisia taiteiden oltua esillä. Osa kyselyyn vastanneista opiskelijoista ei ollut huomannut asiakkaiden olemuksessa tai toiminnassa muutoksia. Näitä kiva katsella odottaessa! – HyMy-kylän asiakas Ihmiset havainnoivat usein ympäriltään asioita, jotka vastaavat heidän tunnetilojaan. Esimerkiksi iloisina he huomaavat positiivisia asioita. Monitulkintaisen taiteen käyttöä on hyvä käyttää varauksella terveydenhuollon odotus- ja toimenpidetiloissa, etteivät ne vahvista voimakkaita negatiivisiksi koettuja tunnetiloja. Erään tutkimuksen yhteydessä huomattiin, että toisin kuin luontoteemaisen taiteen vähentäessä potilaiden kokemusta ahdistuksesta ja kivusta, abstrakti taide jopa pahensi oireilua toimenpiteen jälkeen. Lisäksi toinen tutkimus totesi yhdenpitävästi, että ihmiset valitsivat sairaalaympäristöön sopivaksi mieluummin luontoteemaisen taiteen kuin abstraktin taiteen. Kuitenkin abstraktiakin taidetta voidaan hyödyntää ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa, ja abstraktin taiteen avulla voidaan esimerkiksi päästä tietoisen läsnäolon tilaan, joka voi edistää mielen hyvinvointia10. Asiakkailta tuli positiivista palautetta taidenäyttelystä. Lisäksi opiskelijat toivat esiin, että asiakkaat vaikuttivat pitävän taiteesta: taideteosten esillä oloa oli kiitelty ja alkuperästä kyselty. Sekä asiakkaiden että opiskelijoiden palautteesta nousikin useita toiveita jatkuvista taidenäyttelyistä HyMy-kylän tiloissa. Erityisesti värikkäitä, näyttäviä ja isokokoisiakin teoksia toivottiin jatkossa esille poistamaan “kliinistä tunnelmaa”. Yhden asiakkaan palautteen mukaan maalausten lisäksi myös tekstiilitaide sopisi tiloihin hyvin. Taide ihmisten keskinäisen yhteyden muodostamisessa Terveydenhuollon ammattilaisen itse tekemät taideteokset tai käsityöt voivat olla potilaalle tai asiakkaalle merkityksellinen osa terveyspalveluiden kokemusta. Tutun terveydenhuollon ammattilaisen signeeraama valokuvateos tai maalaus odotustiloissa antaa ammattihenkilöstä uudenlaisen kuvan ja voi herättää uteliaisuutta ammattiroolin takana olevaa ihmistä kohtaan. Lisäksi taidenäyttelyt terveydenhuollon tiloissa voivat parhaimmillaan lisätä sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mikäli taide on työntekijöiden tai potilaiden tekemää, niistä voi oppia ihmisestä itsestään paljon sellaista, mitä muuten ei oppisi. Taiteen avulla voi myös kertoa tarinoita sekä ymmärtää omia kokemuksia ja tunteita11. Yhden opiskelijan palautteesta nousikin esiin toive HyMy-kylässä tapahtuvasta taidetoiminnasta, jossa opiskelijat voisivat ohjata vaikkapa lapsille työpajaa, jonka tuotoksista voitaisiin koostaa näyttely HyMy-kylän odotustilaan. Kaikki taide on aina hyvästä. – HyMy-kylän asiakas Taide tai luova toiminta voivat olla osana terveydenhuollon palveluita. Parhaimmillaan terveydenhuollon ammattilaisen ja asiakkaiden kesken tuotettu taide voi luoda yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä ihmisten välille, parantaa asiakkaiden kokemuksia terveyspalveluista ja sitoutumisesta hoitoon sekä lisätä henkilökunnan työtyytyväisyyttä ja yhteishenkeä. Taidetyöpajoissa voi irtautua potilaan tai asiakkaan roolista. Asiakkaan tai potilaan roolissa taiteiden parissa voi halutessaan keskittyä vain käsillä tekemiseen ja samalla tuottaa jotain yhteistä ja olla osana yhteisöä. Toisaalta usein juuri se, että keskitytään taiteeseen ihmisten sijaan voi auttaa luomaan tilan, jossa on helppo keskustella henkilökohtaisasioista sekä luoda läheisiä suhteita muihin. Taiteen tekemisellä on myös positiivisia fysiologisia vaikutuksia terveyteen, kuten verenpaineen ja sykkeen aleneminen sekä ahdistuksen lievittyminen. Mikäli taidetyöpajoissa tehtyä taidetta laitetaan esille terveydenhuollon tiloihin, voivat myös muut asiakkaat ja potilaat parhaimmillaan kokea yhteenkuuluvuutta, viihtyvyyttä ja turvallisuudentunnetta12.  Jatkossa taiteen tekemiseen voitaisiin osallistaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjät. Ihmislähtöinen kehittäjäkumppanuus tarkoittaa, että asiakkaat otetaan mukaan kehittämään palveluita. Ihmislähtöisessä toiminnassa toinen ihminen eli esimerkiksi asiakas kohdataan kunnioittavasti ja hänen kokemuksensa ja asiantuntijuutensa huomioiden 13, 14, 15. Näin saadaan arvokasta tietoa suoraan esimerkiksi siitä, miten asiakas kokee palvelun odotustilat ja millainen taide on asiakkaiden kokemuksen perusteella kyseiseen tilaan sopivinta. Taiteen avulla voidaan saavuttaa monia positiivisia vaikutuksia terveydenhuollossa, niin odotustiloissa kuin osana terveydenhuollon toimintaa. Taide voi lisätä odotustilojen viihtyisyyttä, auttaa rauhoittumisessa ja tehdä odottelusta mukavampaa. Lisäksi osana terveydenhuollon toimintaa se voi luoda ihmisten välisiä yhteyksiä sekä auttaa tunteiden tunnistamisessa. Taide on best, rohkeasti vaan!! – HyMy-kylän opiskelija Kirjoittajat Jenna Tonteri valmistuu alkuvuodesta 2023 Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmasta Creativity and Arts in Social and Health Fields (terveydenhoitaja YAMK). Hän on työskennellyt prevention eri tasoilla terveyttä edistävässä ja sairauksia ehkäisevässä terveydenhoitotyössä, sairaanhoitotyössä sekä kuntoutuksessa ja on kiinnostunut kehittämään osaamistaan kansanterveyden ja ympäristöterveyden näkökulmista sekä yhdistämään työhönsä taiteita ja luovuutta. Jenna Tonterin opinnäytetyö Illustrated Meanings of Climate Change Mitigation’s Co-benefits to Human Health. Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri (KM) sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti moniammatillisen vuorovaikutuksen edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden  kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Hän ohjaa opiskelijoiden harjoitteluja HyMy-kylässä sekä kehittää HyMy-kylän palveluita. Lähteet 1 Rollins J. 2021 'Purpose-Built' Art in Hospitals : Art with Intent, Emerald Publishing Limited. ProQuest Ebook Central. 2 Rollins, J. 2021. 3 Daykin, N., Byrne, E., Soteriou, T. & O'Connor, S. 2010. Using arts to enhance mental healthcare environments: Findings from qualitative research. Arts & health 2 (1), 33–46. doi:10.1080/17533010903031408 4 Nanda, U., Chanaud, C., Nelson, M., Zhu, X., Bajema, R. & Jansen, B. H. 2012. Impact of Visual Art on Patient Behavior in the Emergency Department Waiting Room. The Journal of emergency medicin, 43 (1), 172–181. doi:10.1016/j.jemermed.2011.06.138 5 Nanda, U. ym. 2012. 6 Cusack, P., Lankston, L. & Isles, C. 2010. Impact of visual art in patient waiting rooms: Survey of patients attending a transplant clinic in Dumfries. JRSM short reports 1 (6), 52–55. doi:10.1258/shorts.2010.010077 7 Daykin, N. ym. 2010. 8 Nanda, U. 2012. 9 Nanda, U. 2012. 10 Rollins, J. 2021. 11 Rollins, J. 2021. 12 Rollins, J. 2021. 13 Elomaa-Krapu, M., Ahlstrand, A. & Vehkaperä, U. 2021. HyMy-kylässä opitaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhdessä. AMK-lehti 3. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112557048. 14 Hand, C. & Raatikainen, E. 2022. Ammattien välinen yhteistyöosaaminen ja sen arviointi sosiaali- ja terveysaloilla. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 89. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-330-5. 15 Kuipers, S., Cramm, J. & Nieboer, A. 2019. The importance of patient-centered care and co-creation of care for satisfaction with care and physical and social well-being of patients with multi-morbidity in the primary care setting. BMC Health Serv Res. 19 (1), 13.

Lue lisää

Sotemuotoilija tulevaisuuden palveluja kehittämässä
18.8.2022
Mari Virtanen

Minkälaisia ovat tulevaisuuden asiakasläheiset palvelut ja palveluratkaisut? Mitä on käyttäjälähtöisten palvelujen muotoilu ja miten se vaikuttaa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuuteen?  Miten uudenlaisia palveluita suunnitellaan asiakaslähtöisesti, kehitetään yhteisöllisesti, testataan ja käyttöönotetaan hallitusti? Miten tutkimuksellisen kehittämisen menetelmät toimivat korkeakouluyhteisössä, ja miten niitä sovelletaan uuden tiedon tuottamisessa?   Muun muassa näihin kysymyksiin vastauksia etsii Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi Sotemuotoilijat – tulevaisuuden palveluja kehittämässä. Blogipostauksissaan asiantuntijat kehittävät ja innovoivat palveluita tutkimuksellisella otteella ja tuovat esiin uudenlaisia ratkaisuja.   Palvelumuotoilua monialaisesti Sotemuotoilijat-blogi on perustettu tarvelähtöisesti kesällä 2022. Tarve on noussut esiin monissa eri yhteyksissä, joissa tutkimuksellista kehittämistä ja soveltavaa tutkimusta on toivottu saatavan aiempaa näkyvämmin esille. “Erityisesti tarvetta tämäntyyppiselle julkaisukanavalle on nähty digitaalisten palveluiden kliinisten asiantuntijoiden tutkinto-ohjelmassa, monialaisesti hyvinvointi- ja terveyspalveluita tuottavassa HyMy-kylässä ja Metropolian monissa eri hankkeissa”, päätoimittaja Mari Virtanen taustoittaa. Blogin teemassa yhdistyvät sosiaali- ja terveysala sekä palvelumuotoilun ja soveltavan tutkimuksen ideologiat, ja se soveltuu erityisen hyvin moniammatillisen asiantuntijuuden julkaisukanavaksi. Sisältöä tuottavat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ja opiskelijat, jotka tuovat näkyviin omia kokemuksiaan tutkittuun tietoon perustuen.   Aiheita käsitellään monipuolisesti koko sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta, laajasti ja innovatiivisesti eri mediamuotoja hyödyntäen. Postauksissa voi tekstin lisäksi törmätä myös podcasteihin ja videoihin.   Blogin kantavina teemoina tulevana lukukautena (2022–23) ovat tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen ja sen hyödyntäminen tutkimuksellisessa kehittämisessä ja soveltavassa tutkimuksessa sosiaali- ja terveysalan palveluiden ja palvelumallien innovointi, suunnittelu, kehittäminen, testaaminen ja arviointi Metropolian HyMy-kylän ja hankkeiden sotemuotoiluun liittyvä yhteiskehittäminen, ketterät kokeilut ja sekä käytännön ratkaisuihin tähtäävät projektit. “Oheisten teemojen lisäksi vallitseva tilanne, digitalisaation mahdollisuudet, työvoiman saatavuuteen liittyvä haasteet ja sote-palveluiden siirtyminen hyvinvointialueille tulevat väistämättä näkymään myös sotemuotoilijoiden aihevalinnoissa”, Virtanen lisää. Toimituskunta esittäytyy Toimituskunta on perustettu yhtä aikaa blogin kanssa. Toimituskunnan tehtävänä on auttaa asiantuntijoita kertomaan osaamisestaan, tutkimuksistaan, kehittämisprojekteistaan ja hankkeistaan ymmärrettävästi laajalle yleisölle. Toimituskunta huolehtii blogien julkaisusta. Lisäksi toimituskunta kannustaa kirjoittajia kirjoittamisprosessissa ja jakaa julkaisuja aktiivisesti eri sosiaalisen median kanavissa.   Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta Mari Virtanen, yliopettaja, terveysalan digitalisaatio Aino Vuorijärvi, yliopettaja, suomen kieli ja viestintä Anita Ahlstrand, lehtori, HyMy-kylän palvelutoiminnan vetäjä   Blogin päätoimittaja Mari Virtanen on yliopettaja ja toimii tutkintovastaavana tutkinto-ohjelmassa digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on terveystieteilijä (TtT), opettaja ja tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan palveluratkaisujen innovatiiviseen kehittämiseen, digitalisaatioon ja uusien palveluiden muotoiluun. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen. Aino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja. Hän  työskentelee laajasti sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa opetus-, suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Vuorijärven työ sivuaa usein opinnäytetöiden (AMK ja YAMK) ja eri digitaalisten julkaisujen tekstinohjausta sekä asiantuntijaviestintää. Hän on perehtynyt lingvistiseen tekstintutkimukseen (FT) ja toimii asiantuntijana useissa kieli- ja viestintätaitoon ja niiden arviointiin liittyvissä verkostoissa. Anita Ahlstrand on lehtori (LitM) ja toimii palvelutoiminnan vetäjänä Metropolian oppimis- ja kehittämisympäristö HyMy-kylässä. Kylässä hän koordinoi operatiivisen toiminnan kehittämistä sekä hyvinvointi- ja terveyspalvelujen monialaista muotoilua. Ahlstrand on terveystieteen väitöskirjatutkijana Turun yliopistossa, ja hänen tutkimusintressinsä keskittyvät haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden osallisuuden vahvistamiseen ja kehittäjäkumppanuuteen. Ihmislähtöisyys, innovatiivisuus ja luovat käytännön ratkaisut ovat hänelle kaiken toiminnan perusta. Metropolia Ammattikorkeakoulussa tehdään valtavasti soveltavaa tutkimusta ja kehittämistyötä, innovaatioitakin. Niihin tämä ja muut Metropolian toimitetut blogit avaavat uuden ikkunan. Blogin toimituskunta ottaa aiheeseen liittyvät julkaisut vastaan, joten jos haluat kirjoittajaksi, lue sotemuotoilijoiden kirjoittajaohjeet Drivessä ja lähesty päätoimittajaa sähköpostilla mari.virtanen@metropolia.fi Uteliaina ja innostuneina toivotamme sinut sotemuotoilijoiden matkaan. Tervetuloa!

Lue lisää