Vuosi: 2023
Palvelumuotoilusta monitahoiset hyödyt sotepalveluiden kehittämiseen
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat murroksessa sote-uudistuksen ja kiristyvän taloustilanteen takia. Asiakkaan rooli on muuttunut palvelunkäyttäjänä entistä aktiivisemmaksi toimijaksi valinnan vapauden lisäännyttyä. Palvelumuotoilu kehittämisen lähestymistapana on yksi oiva vaihtoehto uusien ratkaisujen kehittämiselle muutosten keskellä, koska se tarjoaa useita hyötyjä niin asiakkaille kuin organisaatioillekin. Palvelumuotoilu kehittämisen lähtökohdaksi Palvelumuotoilu on ihmislähtöinen ja osallistava kehittämisen lähestymistapa nykyisten ja uusien palvelujen kehittämistä varten. Sen tavoitteena on luoda selkeämpiä palvelukokonaisuuksia, parantaa asiakasvuorovaikutusta ja tuottaa palvelukokemuksia. Palvelumuotoilua voidaan hyödyntää asiakaslähtöisten yksilöllisempiä palveluiden kehittämisessä, koska kehittämistoimintaan osallistetaan mukaan asiakkaita aktiivisesti ja monipuolisesti eri kehittämismenetelmien avulla. Asiakas halutaan tuoda aidosti mukaan kehittämisprosessiin, jotta kehitettävää palvelua voidaan ymmärtää juuri hänen näkökulmastaan. Asiakasymmärryksessä korostuvat asiakkaiden tarpeet, toiveet ja arvot, jotka kiteytetään uuden tai päivitetyn ratkaisun kehittämiseksi. Asiakaslähtöisen ajattelutavan tulisi olla palvelujen järjestämisen ja kehittämisen lähtökohta. Vaikka asiakaslähtöisyydestä puhutaankin paljon, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että asiakas otettaisiin aidosti mukaan kehittämiseen. Organisaatioissa keskustellaan asiakkaista, mutta palveluiden kehittämiseen liittyvät päätökset saatetaan silti edelleenkin tehdä pelkästään organisaation omien näkökulmien, luulojen ja olettamusten perusteella1. ei pelkästään riitä, vaan mukaan on saatava laajasti myös kehittämisorganisaation ammattilaisia ja johtoa. Palvelumuotoilu onkin yhteinen oppimismatka, jossa yhdessä tekeminen ja yhteisen näkemyksen saavuttaminen vaativat aikaa, yhteisiä kohtaamisia ja vuorovaikutusta.2 Tällä hetkellä peruspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa, jossa on viisi tavoitetta palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantaminen toiminnan painotuksen siirtäminen raskaista palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan työhön palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantaminen palveluiden monialaisuuden ja yhteentoimivuuden varmistaminen kustannusten nousun hillitseminen.3 Ohjelmassa tuodaan esille, että asiakkaiden osallistuminen palveluiden kehittämiseen on varmistettava tavoitteiden saavuttamiseksi4 , joiden tueksi palvelumuotoilulla olisi varmasti annettavaa. Asiakkaan oikeus osallistua palveluidensa kehittämiseen Perinteinen organisaatiolähtöinen kehittäminen on vallinnut pitkään julkisen sotealan palveluissa, joissa toiminta on yleisesti hyvin asiantuntijakeskeistä ja hierarkkista. Lisäksi organisaatioiden palveluja ohjaavat erilaiset säädökset, periaatteet ja arvoperusta.5 Viime vuosien aikana asiakkaan perinteinen rooli on ollut muutoksessa yksilön vastuun ja valinnan vapauden lisäännyttyä. Asiakas on yhä enemmän yksilö, jolla on oikeus osallistua hoitonsa suunnitteluun ja toteutukseen6,7. Osallistumisen edistäminen on organisaation velvollisuus8. Hyvinvointialueita koskevan lain (611/2021) mukaan asiakkailla on oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan9. Asiakkaat ja ammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että asiakas pitäisi ottaa enemmän mukaan palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen10. Palvelumuotoilu sopii hyvin palveluiden kehittämiseen sote-alalla ihmislähtöisen lähestymistavan ja alalla tapahtuvien jatkuvien muutosten takia. Muutokset vaativat yhteistyötä sekä uusia ajattelu- ja toimintatapoja11. Muutoksessa on keskeistä asiakaskokemuksen huomioiminen ja yhdessä tekeminen moniammatillisissa tiimeissä. Palvelumuotoilu pystyy haastamaan myös organisaatioiden perinteistä hierarkiaa ja siiloutumista.12 Asiakasymmärryksen lisäksi ammattilaisten kokemustieto ja asiantuntemus ovat tärkeitä palveluiden kehittämisessä. Ammattilaisten roolin tulisi muuttua muutoksen kohteesta enemmän aktiiviseksi kehittäjäksi. Silloin omaan työhönsä pystyisi myös vaikuttamaan ja oppimaan uusilla tavoilla. Vastuu aktiivisesta kehittäjäroolista ja sen tukemisesta on ammattilaisilla itsellään, mutta myös johtajilla ja organisaatioilla. Painopiste kehittämisessä on siirtymässä muodollisesta täydennyskoulutuksesta työpaikoilla tapahtuvaan yhteiskehittämiseen.13 Yhdessä asiakkaiden ja työyhteisön kanssa Palvelumuotoilun avulla saadaan laajasti asiakkaan ja organisaation äänet yhdessä esille. Kehittämisprosessiin osallistutaan tasavertaisessa yhteistyössä osallistavien kehittämismenetelmien avulla. Menetelminä voidaan hyödyntää esimerkiksi yhteisiä ideointityöpajoja, haastatteluja tai asiakasraateja. Asiakkaiden osallistuminen mahdollistaa organisaatioille asiakasymmärryksen saamisen. Sen lisäksi osallistuminen tarjoaa kokemukseni mukaan positiivisia kokemuksia ja hyötyjä kaikille osallistujille, niin asiakkaille, työyhteisölle kuin organisaatiollekin. Palvelumuotoilun hyötyjä asiakkaalle ovat kuulluksi tuleminen itsemääräämisoikeuden vahvistuminen vaikuttamismahdollisuudet palveluiden sisällön kehittämiseen ammatillisten käsitteiden ja käytäntöjen selkeytyminen palveluihin sitoutumisen ja asiakastyytyväisyyden vahvistuminen. Hyötyjä työyhteisölle ovat kuulluksi tuleminen arjen työrutiineista irtautuminen asiantuntijuuden huomioiminen palveluiden sisällöissä näkökulmien avartuminen asiakasnäkökulman ja laajemman ammatillisen näkökulman avulla palvelun kehittämiskohteiden tunnistaminen yhteistyön ja verkostoitumisen uudet mahdollisuudet työhön sitoutumisen vahvistuminen. Kohti kilpailukykyisempää liiketoimintaa Palvelumuotoilu edistää asiakaslähtöisempää toimintaa organisaatioissa. Parhaimmillaan asiakkaiden ja ammattilaisten vuorovaikutus, näkemykset ja osaaminen muuttavat kehitettävän palvelun lisäksi myös organisaation toimintatapoja entistä toimivammiksi. Hyötyjä organisaatiolle ja sen liiketoiminnalle ovat organisaatiokulttuurin muuttuminen entistä asiakaskeskeisempään suuntaan yhteisen vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääntyminen asiakkaan palvelua kohtaan tunteman todellisen kiinnostuksen tunnistaminen uusien, vaihtoehtoisten ratkaisujen löytyminen kehittämisratkaisujen testaamisen mahdollisuus kohderyhmän kanssa ennen lopullista ratkaisua tuotteiden ja palvelujen laadun parantuminen organisaation osaamisen ja tietoperustan syventyminen työyhteisön vahvempi sitoutuminen organisaation toimintaan ja periaatteisiin asiakasymmärrykseen perustuvien parempien palveluiden luominen, mikä johtaaiiketoiminnan kasvun. Palvelumuotoilusta hyötyvät organisaatiot, jotka haluavat kehittää liiketoimintaansa nostamalla asiakaskokemuksensa ja yhteistyön eri toimijoiden välillä uudelle tasolle. Kehittäminen vaatii kuitenkin aikaa, resursseja, osaamista ja kehittämismenetelmien tuntemista. Ennen kaikkea palvelumuotoilu vaatii kuitenkin organisaatiolta kannustavaa ilmapiiriä, jossa lähdetään yhdessä rohkeasti ja innostavasti tekemään, ideoimaan ja kokeilemaan. Kokemuksen karttuessa palvelumuotoilua voidaan hyödyntää seuraavissakin prosesseissa, jolloin kehittämisestä saadaan pitkäjänteistä ja säännöllistä toimintaa. Kirjoittaja Salla Kivelä on tutkimuksesta, kehittämisestä ja yhteistyöstä innostuva yliopettaja (TtT), joka tarttuu uteliaasti ja innokkaasti opetustyön lisäksi kehittämisen mahdollisuuksiin. Salla on perehtynyt monipuolisesti tutkimusmenetelmien maailmaan ja nauttii erityisesti opinnäytetöiden ohjaamisesta. Lisäksi palvelumuotoilun monet mahdollisuudet inspiroivat uusien ja entistä asiakaslähtöisempien palvelujen kehittämiseksi sosiaali- ja terveysalalle. Lähteet 1 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus – Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 2 THL 2022. Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. 3,4 STM 2020. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020-2022. Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 3. 5 Erkko, P, Eloranta, S & Vuolas, M. 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisyys palvelumuotoilun näkökulmasta. Talk-verkkolehti, HYVE – Health and Well-being. 20.8.2020. 6 THL 2022. Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. 7 Erkko, P, Eloranta, S & Vuolas, M. 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisyys palvelumuotoilun näkökulmasta. Talk-verkkolehti, HYVE – Health and Well-being. 20.8.2020. 8 THL 2023. Asiakasosallisuus palvelujärjestelmässä. 9 Laki hyvinvointialueesta 611/2021. Annettu Helsingissä 29.6.2021. 10 Weiste, E, Käpykangas, S, Uusitalo, L-L & Stevanovic, M. 2020. Being Heard, Exerting Influence, or Knowing How to Play the Game? Expectations of Client Involvement among Social and Health Care Professionals and Clients. International Journal of Environmental Research and Public Health 17 (16). 16: 5653. 11 Faust, J, Mager, B & Massa, C. 2023. Healthcare Complexity and the Role of Service Design in Complex Healthcare Systems. Teoksessa: Pfannstiel M.A. (toim.) Human-Centered Service Design for Healthcare Transformation. Springer, Cham. 12 Fry, K. 2017. Why Hospitals Need Service Design: Challenges and methods for successful implementation of change in hospitals. Norwegian University of Science and Technology. 13 Juujärvi, S, Sinervo, T, Laulainen, S, Niiranen, V, Kujala, S, Heponiemi, T & Keskimäki, I. 2019. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. THL – Päätösten tueksi 3/2019.
Futuristisia tulevaisuuskuvia terveydenhuollosta – osa 2/2
Tulevaisuutta kuvaavat futuristiset pohdinnat ovat kuuluneet terveydenhuollon arkeen aina. Näyttääkin siltä, että tieteisfiktiiviset tulevaisuudennäkymät ovat osin jopa vaikuttaneet terveysteknologisten innovaatioiden valikoimaan. Näitä aikanaan futuristisia ja nykyään käytössä olevia ratkaisuja nostin esiin tämän tekstisarjan ensimmäisessä osassa, Tieteisfiktiivisiä pohdintoja terveydenhuollosta – osa ½. Tässä sarjan toisessa osassa keskityn futuristisiin tulevaisuuskuviin, joita olen ideoinut tekoälykielimalli ChatGPT:n1 avustuksella. Tekstin ohessa olevat kuvituskuvat olen generoinut Adoben Firefly (1 ja 2) ja NightCafe (3 ja 4) tekoälysovelluksilla. Generoinnissa käytetyt promptit eli kehotteet olen kirjannut kuvateksteihin. Täällä ajattomassa ulottuvuudessa ei tutkimuspöytiä peitetä karkein paperein eikä kohteeseen kosketa kylmin välinein tai muutenkaan. Me mittailemme loitompaa, käytämme hienovaraisia skannauksia ja yliääniteknologiaa, jota on tässä turha selittää. Tämä on todellinen etävastaanotto. Minna Rytisalo (2023) teoksessa Jenny Hill.2 (Kuva 1.) Nanorobottien tekemät lääketieteelliset toimenpiteet Kuvittele mikroskooppisia robotteja, jotka navigoivat kehon läpi korjaten vaurioituneita soluja, elimiä ja kudoksia. Kehon eri rakenteisiin mahtuvat nanorobotit havaitsevat ja hoitavat sairauksia ennen kuin ne edes aiheuttavat potilaalle havaittavia oireita. Vaikka ajatus tuntuu tulevaisuudesta haetulta, verenkiertoon sujahtavia nanorobotteja kehitetään jo nyt. Niistä odotetaan apuja esimerkiksi lääkeaineiden kuljettamiseen veri-aivoesteen läpi Parkinson- ja Alzheimer-potilailla.3 Vuonna 2200 terveydenhuolto on saavuttanut ennenäkemättömän tason edistyksellisyyttä ja yksilöllisyyttä, jossa potilaan kokemus ja hyvinvointi ovat keskiössä. Nanorobotiikka on arkipäivää, ja se toimii. Chat GPT (2023.)4 (Kuva 2.) Elinten tarveperustainen tulostaminen Tulevaisuudessa elinten tulostamien potilaan omista soluista on mahdollista. Biologisesti sopivien elinten tulostaminen poistaa yhteensopivuustutkimuksiin kuluvaa aikaa ja vähentää elinsiirtoihin liittyviä hylkimisreaktioita. Kudosten tulostaminen vähentää elinsiirtojonoissa odottavien potilaiden määrää ja lyhentää odotukseen kuluvaa aikaa. Vaikka tällä hetkellä kokonaisten elinten tulostaminen on futuristinen kuvitelma, 3D-tulostusta käytetään jo kudosscaffoldien eli kolmiulotteisten kudostukirakenteiden luomiseen5. Ihmiskehojen 3D-tulostaminen mahdollistaa elinten ja kudosten räätälöidyn valmistamisen, mikä merkitsee toivoa ja elämänlaadun paranemista potilaille, jotka ennen saattaisivat olla toivottomassa tilanteessa. Chat GPT (2023.)6 Planeetat saavuttava terveydenhuolto Tulevaisuudessa ihmiskunta laajentaa asutusta muihin ulottuvuuksiin, kuihin ja planeettoihin, joissa tarvitaan edistyneitä terveydenhuollon ratkaisuja, mukaan lukien itsehoitavat sairaalat ja lääketieteelliset laitteet. Vaikka kyseiset teknologiset ratkaisut odottavat vielä toteutumistaan, taivaankappaleiden kuten kuu ja Mars saavuttaminen on jo mahdollista.7 Ihmisen laajentaessa elinpiiriään myös terveydenhuollon tarpeet väistämättä laajenevat (kuva 3). Ihmisen ja koneen ominaisuuksia yhdistelevät kyborgit Yhdistämällä ihmisiä edistyneisiin robotiikka- tai tekoälykomponentteihin saadaan aikaan ihmisen ja koneen yhdistelmiä eli kyborgeja, joilla on ihmiseen nähden parannettuja kykyjä, kuten lisääntynyttä voimaa, älykkyyttä tai pidempi elinikä. Edistyneiden geenimuokkausteknologioiden avulla kyborgien kognitiivisia kykyjä voidaan edelleen parantaa esimerkiksi havaitsemisen, ajattelun, muistamisen ja prosessointinopeuden osalta. Fysiikkaa ja kognitiota vahvistamalla luodaan superihmisiä, joiden toimintakyky on huomattavasti parempi kuin tavallisten ihmisten. Filosofi ja tietokirjailija Maija-Riitta Ollila (2023)8 on juuri julkaissut kokonaisen kirjan tulevaisuuden ihmisen parannelluista ominaisuuksista. Aivokäyttöliittymät ja robottien tekemät neurokirurgiset toimenpiteet Aivokäyttöliittymät yhdistävät ihmisten aivotoimintoja ulkoisiin laitteisiin ja mahdollistavat aivoihin asennetun implantin välityksellä esimerkiksi näppäimistön ohjaamisen ajatusten voimalla9. Aivokäyttöliittymäimplantin asentamiseen liittyvän neurokirurgisen toimenpiteen tekee autonominen leikkausrobotti, joka itse asiassa on jo testikäytössä10. (Kuva 4.) Aivotietokoneliitännät eivät ainoastaan helpota nopeaa diagnoosia, vaan ne myös tukevat potilaiden psyykkistä hyvinvointia tarjoamalla virtuaalisia ympäristöjä rentoutumista ja palautumista varten. Chat GPT (2023.)11 Teknologinen kiihdytys haastaa terveydenhuollon toimijoiden osaamista Kuten edellisen osan tieteisfiktiivisistä pohdinnoista ja tämän tekstin futuristisista tulevaisuuskuvista voimme päätellä, teknologian nopea kehitys on haastanut ja tulee edelleen haastamaan myös terveydenhuollon henkilöstön osaamista. Tällä hetkellä terveydenhuollon henkilöstön tulee nykyteknologioiden lisäksi hallita esimerkiksi erittäin nopeasti kehittyvän tekoälyn perusteita.12 Uusien digitaalisten ratkaisujen käyttöönotolle13 on ensiarvoisen tärkeää, että osaaminen on ajan tasalla ja että kunkin aikakauden teknologisia innovaatioita osataan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Henkilöstön osaamisen kehittämiseksi onkin esitetty ja hyödynnettykin monenlaisia tapoja, kuten viimeisimpien teknologiatrendien aktiivista seuraamista skenaariotyöskentelyä ja tulevaisuusajattelua (ks. esim. Sitra, Tulevaisuustaajuus) digiosaavien mentorien hyödyntämistä erilaisissa työelämäyhteyksissä koulutuksen kohdentamista uudenlaisiin työrooleihin14,15 ja uudenlaisten digitaalisten perehdytys-, opetus- ja oppimismenetelmien hyödyntämistä.16,17,18,19 Lisäksi huomionarvoista on, että teknologian hyödyntäminen terveydenhuollossa ei edelleenkään ole vain digitaalisten työkalujen käyttämistä. Uusien teknologioiden onnistunut käyttöönotto edellyttää laajaa kulttuurin muutosta, jossa teknologia nähdään yhtenä mahdollisuutena parantaa hoidon laatua ja vaikuttavuutta20,21. Huomioitavaa Tässä tekstissä esitetyt terveydenhuollon futuristiset visiot ovat kuvitteellisia, eivätkä tällä hetkellä perustu tutkittuun tietoon, paitsi lähdemerkinnöin merkityin osin. Esitetyt kuvaukset ovat fiktiivisiä eivätkä siis kuvaa terveydenhuollon nykytilannetta. Innoitusta tekstin sisältöön olen saanut tekoälykielimalli Chat GPT:ltä, joka on toiminut oivallisena tukiälynä tulevaisuutta hahmotellessani. Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden terveydenhuolto tuo mukanaan sekä suuria mahdollisuuksia että haasteita. Entistä edistyneemmät teknologiset innovaatiot voivat parantaa terveydenhuollon saatavuutta ja hoitojen tehokkuutta, lisätä potilasturvallisuutta ja vähentää jopa virheiden määrää. Kehityksen kelkassa on kuitenkin tärkeää varmistaa, että nopeutuvat teknologiset kehitysaskeleet ovat ihmislähtöisiä, turvallisia ja eettisesti hyväksyttäviä. Kaikesta innostavuudestaan huolimatta edellisten utopioiden toteutumismahdollisuuksista ei tässä hetkessä voi varmasti tietää. Se jää nähtäväksi. Kirjoittaja Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalvelujen innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 ChatGPT (openai.com). (2023.) 2 Rytisalo, M. (2023). Jenny Hill. WSOY. Helsinki. 3 Futurism. (2023.) A Swarm Of Nanobots In Your Bloodstream: The Future Of Medicine. Tomorrow Bio 30.6.2023. 4 ChatGPT (openai.com). (2023.) Viitattu 2.10.2023. 5 Chung, JJ., Im, H., Kim, SH. et al. (2020.) Toward Biomimetic Scaffolds for Tissue Engineering: 3D Printing Techniques in Regenerative Medicine. Frontiers in Bioengineering and Biotechnology, 8:586406. 6 ChatGPT (openai.com). (2023.) Viitattu 2.10.2023. 7 Spacex. Human Spaceflight. 8 Ollila, M-R. (2023.) Tulevaisuuden paranneltu ihminen. Otava. 10 Kailio, A. (2023.) Elon Musk saa aloittaa aivosirujensa ihmiskoehenkilöiden etsimisen. TiVi, Tulevaisuuden tekniikat. 20.9.2023. 10 Wattles, J. (2022.) Elon Musk's Neuralink shows brain implant prototype and robotic surgeon during recruiting event. CNN Business, 1.12.2022. 11 ChatGPT (openai.com). (2023.) Viitattu 2.10.2023. 12 Spatharou, A., Hieronimus, S. & Jenkins, J. (2020.) Transforming healthcare with AI: The impact on the workforce and organizations. McKinsey & Company, 10.3.2020. 13 Alén, M. (2021.) Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet: tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Virtanen, M. (2022.) Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana. Sotemuotoilijat-blogi, 20.12.2022. 15 Thomas, TW., Seifert, PC., Joyner, J.C. et. al. (2016.) Registered Nurses Leading Innovative Changes. OJIN: The Online Journal of Issues in Nursing, 21(3), Manuscript 3. 16 Healthcare Business Today. Editorial Team. (2020. ) The Use Of Technology In Healthcare Education And Training. 23.10.2020. 17 Hongisto, K. (2020.) Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 18 Reinikkala, T. (2022.) Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19 Pehkonen, S. (2023.) Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 20 Spatharou, A., Hieronimus, S. & Jenkins, J. (2020.) Transforming healthcare with AI: The impact on the workforce and organizations. McKinsey & Company, 10.3.2020. 21 Alén M. (2021.) Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet: tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Tieteisfiktiivisiä pohdintoja terveydenhuollosta – osa 1/2
Tulevaisuutta kuvaavat tieteisfiktiot ovat kuuluneet arkeemme kautta aikojen. On vähintäänkin herkullista pohtia tulevaisuutta ja kuvitella sen rajatonta potentiaalia. Terveydenhuollon tilannetta taaksepäin tarkastellessa vaikuttaa siltä, että moni aiemmin mahdottomalta tuntunut idea on tänä päivänä käytössä, kuten robottiavusteiset toimenpiteet, potilaan kotiin vietävät etäpalvelut tai esimerkiksi kipupotilaille kohdennetut virtuaaliset todellisuudet. Huomionarvoista tieteisfiktiivisissä pohdinnoissa on se, että ne heijastelevat tieteellistä ja teknologista ymmärrystä ja ovat näin ollen oman aikansa spekulatiivisia tulkintoja. Tämän kaksiosaisen tekstikokonaisuuden ensimmäisessä osassa tarkastelen terveydenhuollon nykytilannetta tieteisfiktioihin ja tieteelliseen tutkimukseen perustuen. Seuraavassa osassa visioin tulevaa futuristisessa hengessä. Toteutuneita tieteisfiktioita Tieteiskirjallisuus on varsinaisesti alkanut kehittyä 1800-luvulla, ja tulevaisuuden terveydenhuolto on ollut yksi sen monista aiheista. Näissä fiktioissa on kuviteltu esimerkiksi seuraavien asioiden toteutuvan kaukaisessa tulevaisuudessa: eliniän merkittävä piteneminen suhteessa sen ajan odotteeseen, joka oli noin 40–50 vuotta lääketieteellisten laitteiden ja koneiden kehittyminen diagnostiikan ja hoidon tueksi, esimerkkinä sädehoito, joka on kehitetty 1900-luvun alkupuolella uudenlaiset lääkkeet, joista esimerkiksi ensimmäiset antibiootit on otettu käyttöön 1940-luvulla. Näiden kuvitelmien toteutumisen jälkeen terveydenhuollossa on nähty kiihtyvää teknologista kehitystä, jonka ansioista potilaiden hoito ja hoiva ovat nykypäivänä huipputasoa. Tähän omalta osaltaan ovat vaikuttaneet ainakin seuraavat teknologiset innovaatiot. Virtuaaliset konsultaatiot ja etäohjattavat yhteysrobotit Historia on kuvannut tilanteita lääketieteestä, joissa potilaan sairauksia diagnostisoidaan ja hoidetaan etäratkaisujen avulla. Nykyään etälääketiede1, virtuaaliset terveyskonsultaatiot2 ja etäohjattavat (telepresence) yhteysrobotit3,4 ovat laajasti terveydenhuollon toimijoiden käytössä. Hoidon ja hoivan monipuoliset mahdollisuudet vievät lääketieteelliset palvelut potilaiden kotiin ja mahdollistavat toimimisen esimerkiksi pitkien välimatkojen päästä tai haastavien terveystilanteiden, kuten pandemioiden aikana. Etäohjattavien yhteysrobottien (kuva 1) avulla ikäihmisiin voidaan olla yhteydessä tuttujen henkilöiden toimesta ympäröivistä olosuhteista huolimatta5. Kuva 1. Etäohjattava yhteysrobotti, Webot2. Sensorit, puettavat teknologiat ja erilaiset älykkäät seurantalaitteet Laitteet, jotka seuraavat ihmisen toimintaa ja elintoimintoja, ovat laajasti arkipäivää. Kuluttajakäyttöön tarkoitettuja sensoreita, mittareita ja älykkäitä kelloja on markkinoilla sadoittain. Niiden avulla monet ovat tottuneet seuraamaan esimerkiksi päivän aikaista aktiivisuutta, askeleita, unta tai palautumiseen liitettyjä arvoja. Myös työ-, hoiva- ja arkikäytössä puettavilla teknologioilla on suuri rooli ja erilaisten sensoreiden avulla voidaankin seurata esimerkiksi kaatumista, lämpökuormitusta, ilmanlaadun muutoksia, lämpötilaa tai liikettä.6 Lisäksi erilaisilla lääkinnällisillä laitteilla voidaan reaaliajassa etäseuranta esimerkiksi sydäntauti-7 tai Parkinson potilaiden tilaa8. Robottiavusteiset toimenpiteet Ajatus leikkaussaleissa toimenpiteitä suorittavista roboteista on edelleen osin tieteisfiktiivistä, joskin robottiavusteiset toimenpiteet ovat yleisiä monilla kirurgian eri osa-alueilla, kuten urologiassa, gynekologiassa ja yleiskirurgiassa9. Ensimmäiset robottiavusteiset toimenpiteet on tehty 1980-luvulla10, mistä lähtien välineistön teknologinen kehitys on ollut nopeaa. Tällä hetkellä teknologia mahdollistaa esimerkiksi ihmiskäsien liikelaajuuden ylittämisen, josta on hyötyä erityisesti ahtaissa paikoissa tapahtuvissa toimenpiteissä. Robottiavusteisen kirurgian etuina ovat esimerkiksi pienemmät leikkaushaavat, potilaiden nopeampi toipuminen, lyhyempi sairaalassaoloaika, vähäisemmät haittavaikutukset11 ja vähäisempi uusintaleikkausten tarve12. Bioniset raajaproteesit Kuvaukset menetettyjen raajojen korvaamisesta edistyneillä mekaanisilla tai robottimaisilla varaosilla on toistunut tieteiskirjallisuudessa kautta aikojen. Bioniset proteesit ovat elektroniikkaa ja tietotekniikkaa sisältäviä keinotekoisia raajoja, joita nykyään voidaan perinteisten valmistustapojen lisäksi myös 3D-tulostaa13. Bionisia proteeseja (kuva 2) voidaan ohjata esimerkiksi lihasten supistusvoimaa ja erilaisia sensoreita hyödyntämällä, tavallisista mekaanisesti liikkuvista proteeseista poiketen. Kuva 2. Bioninen käsiproteesi. Laajennetut todellisuudet ja metaversumit Tuoreinta osuutta toteutuneista tieteisfiktioista näyttelevät laajennetut ja yhdistetyt todellisuudet ja metaversumit, joissa todellisuus ja virtuaalinen maailma yhdistyvät. Teknisesti tähän kokonaisuuteen kuuluvat lisätty todellisuus (augmented reality, AR), virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) ja yhdistetty todellisuus (mixed reality, MR). Esimerkiksi virtuaalitodellisuuden avulla on helpotettu syöpäpotilaiden kipuja14 ja hoidettu ahdistuneisuushäiriöistä kärsiviä potilaita15. Jo käytössä olevien yhdistettyjen todellisuuksien lisäksi kiinnostusta herättävät 3D-virtuaalimaailmat ja metaversumit, joilla tarkoitetaan “maailmoja maailmassa”. Näissä digitaalisissa ympäristöissä terveydenhuollon henkilöstö ja potilaat voivat toimia avattarien eli virtuaalisten hahmojen tai hologrammien eli lasersäteen avulla luotujen 3D-kuvien välityksellä (kuva 3). Tällä hetkellä metaversumeja hyödynnetään esimerkiksi, ikääntyvien16, mielenterveyspotilaiden17 ja autistien hoidossa18. Kuva 3. Erilaisia toimijoita metaversumissa: ihminen, 2 virtuaalista hahmoa ja hologrammi. Näiden esimerkkien avulla voidaan ajatella tieteisfiktioiden toimineen inspiraationa monille terveydenhuollon innovaatioille. Esimerkkeihin liitetyn tutkimustiedon perusteella nähdään, että moni alun perin utopistiseltakin vaikuttanut idea on kehittynyt todellisuudessa toimivaksi ratkaisuiksi. Vain aika näyttää, mihin terveydenhuoltomme voikaan teknisesti kehittyä. Erityisesti sitä pohdin seuraavassa tekstissä, "Futuristisia tulevaisuuskuvia terveydenhuollosta- osa 2/2". Vuonna 2050 terveydenhuolto ei ole enää pelkästään sairauksien hoitoa, vaan se on muuttunut ennakoivaksi ja yksilölliseksi kokemukseksi. Älykkäät implantit seuraavat jatkuvasti terveytemme tilaa ja ennakoivat mahdolliset ongelmat ennen kuin ne edes ilmaantuvat. Genomitiedon avulla luodaan räätälöityjä hoitosuunnitelmia, jotka perustuvat jokaisen yksilön ainutlaatuiseen perimään. Tulevaisuuden terveydenhuolto on saavutettavissa kaikille, ja sen tavoitteena on pitkä ja terve elämä jokaiselle planeetan asukkaalle. 19 Kirjoittaja Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalvelujen innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 Jang-Jaccard, J., Nepal, S., Celler, B. & Yan, B. (2016). WebRTC-based video conferencing service for telehealth. Computing, 98:169–193. 2 Ghatak, S., Chakraborty, S., Goswami, RD. & Paul, H. (2022). Metaverse and its Impact in Healthcare. Proceedings of the 4th Virtual International Conference Path to a Knowledge Society- Managing Risks and Innovation. PaKSoM. 3 Naseer, F., Khan, MN. & Altalbe, A. (2023). Telepresence Robot with DRL Assisted Delay Compensation in IoT-Enabled Sustainable Healthcare Environment. Sustainability, 15:4. 4 Altalbe, A., Khan, M.N., Tahir, M. & Shahzad, A. (2023). Orientation Control Design of a Telepresence Robot: An Experimental Verification in Healthcare System. Applied Sciences, 13, 6827. 5 Koceski, S. & Koceska, N. (2016). Evaluation of an Assistive Telepresence Robot for Elderly Healthcare. Journal of Medical Systems, 40, 121. 6 Lyly, J. (2018). Nyt tulevat älyvaatteet. Motiivilehti 20.11.2018 7 Kwun, J.-S., Lee, J. H., Park, B. E., et al. (2023). Diagnostic Value of a Wearable Continuous Electrocardiogram Monitoring Device (AT-Patch) for New-Onset Atrial Fibrillation in High-Risk Patients: Prospective Cohort Study. J Med Internet Res, 25: e45760. 8 Tam, W., Alajlani, M. & Abd-alrazaq, A. (2023.) An Exploration of Wearable Device Features Used in UK Hospital Parkinson Disease Care: Scoping Review. J Med Internet Res, 25:e42950. 9 Park, S. J., Lee, E. J., Kim, S. I., et al. (2020). Clinical Desire for an Artificial Intelligence–Based Surgical Assistant System: Electronic Survey–Based Study. JMIR Med Inform, 8(5): e17647. 10 Pugin, F., Bucher, P. & Morel, P. (2011.) History of robotic surgery: From AESOP® and ZEUS® to da Vinci®. Journal of Visceral Surgery, 148(5): e3-e8. 11 Terveyskylä. fi. Tietoa robottiavusteisesta leikkauksesta. 1.12.2021. 12 Niiranen, P. (2022.) KYS aloitti robottiavusteiset tekonivelleikkaukset – robotti herättää kirurgien keskuudessa myös ristiriitoja. Yle 15.9.2022. 13 Koprnický, J., Najman, P. & Šafka, J. (2017.) 3D printed bionic prosthetic hands. IEEE International Workshop of Electronics, Control, Measurement, Signals and their Application to Mechatronics (ECMSM), Donostia, Spain. 14 Violanti, D., Mete, M., Morris, A. & Groninger, H. (2023.) Virtual Reality for Pain Management in Inpatients with Cancer: A Randomized Controlled Trial. Journal of Pain and Symptom Management, 65(5): e672. 15 Carl, E., Stein, AT., Levihn-Coon, A. et al. (2019.) Virtual reality exposure therapy for anxiety and related disorders: A meta-analysis of randomized controlled trials. Journal of Anxiety Disorders, 61: 27-36. 16 Shu, S. & Woo, B. (2023.) Pioneering the Metaverse: The Role of the Metaverse in an Aging Population. JMIR Aging, 6:e40582. 17 Ezawa, I., Hollon, S. & Robinson, N. (2023.) Examining Predictors of Depression and Anxiety Symptom Change in Cognitive Behavioral Immersion: Observational Study. JMIR Mental Health, 10:e42377. 18 Lee, JH., Lee, TS., Kee SW. et al. (2022.) Development and Application of a Metaverse-Based Social Skills Training Program for Children With Autism Spectrum Disorder to Improve Social Interaction: Protocol for a Randomized Controlled Trial. JMIR Research Protocols, 11(6):e35960 19 Open AI. (2023.) ChatGPT-3.5, suuri kielimalli. Viitattu 2.10.2023. https://chat.openai.com/
Pelaamalla magneettikuvantamisen taitajaksi
Lääketieteellisten kuvantamistutkimusten rooli sairauksien diagnostiikassa on merkittävä, ja erilaisten diagnostisten kuvausten kysyntä kasvaa koko ajan1. Vuonna 2021 Suomessa tehtiin 5.7 miljoona röntgentutkimusta ja toimenpidettä, joiden lisäksi 1.2 miljoonaa magneetti- ja ultraäänitutkimusta tai toimenpidettä. Erityisesti magneettitutkimusten määrä on kasvanut vuoteen 2018 verrattuna2, johtuen esimerkiksi laitteistojen suorituskyvyn ja kuvanlaadun teknisestä paranemisesta, laajenevista käyttömahdollisuuksista erilaisten sairauksien diagnostiikassa ja seurannassa sekä palvelutarpeiden ja -vaatimusten lisääntymisestä. Alan nopeatahtinen kehitys edellyttää myös ammattilaisten osaamisen jatkuvaa kehittämistä vaikuttavilla ja kustannustehokkailla menetelmillä. Tarvittavan osaamisen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi on perinteisen perehdyttämisen ja kouluttamisen avuksi kehitetty myös esimerkiksi pelillisiä ratkaisuja3,4. Magneettikuvantamisen osaamisvaatimukset Magneettikuvantaminen perustuu kudosten magneettisiin ominaisuuksiin. Tutkimus soveltuu erinomaisesti pehmytkudosten, nivelten, keskushermoston ja vatsan alueen kuvantamiseen, silloin kun kohde pysyy paikoillaan. Lisäksi se soveltuu hyvin toistuviin kuvantamistarpeisiin, kertyvän sädeannoksenvälttämiseksi. Tutkimus edellyttää potilaalta hyvää yhteistyökykyä, ahtaan kuvausputken, melun ja tutkimuksen keston (~30-60 min) vuoksi. Levottoman tai kivuliaan potilaan kuvaamiseen magneettitutkimus ei sovellu lainkaan ilman riittävää kivunlievitystä tai nukutusta.5 Euroopan röntgenhoitajayhdistyksiä ja alan ammattilaisia kouluttavia oppilaitoksia yhdistävä organisaatio European Federation of Radiographer Societies (EFSR) on määrittänyt magneettikuvantamisessa työskentelevien röntgenhoitajien ydinosaamiseksi seuraavat aihealueet:6,7 fysiikka ja kuvanlaatu anatomia, fysiologia ja patologia potilaan psykososiaalinen hoitaminen riskienhallinta tekninen laadunvarmistus etiikka moniammatillinen työskentely henkilökohtainen ammatillinen kehittyminen toiminnan auditoiminen ja tieteellinen tutkimus. Käytännön työssä erityisen tärkeää on, että röntgenhoitaja hallitsee magneettikuvauksen fysikaaliset ja laitetekniset perusteet sekä osaa toimia turvallisesti.8 Röntgenhoitajien koulutukseen liittyvän perusosaamisen lisäksi kuvauksien suorittaminen voidaan opetella myös työelämälähtöisesti, jolloin täydennyskoulutusten järjestäminen ja hiljaisen tiedon siirtäminen korostuvat.9,10 Perehdyttämisen haasteet ja uudenlaiset mahdollisuudet Aiemman tutkimuksen mukaan11 röntgenhoitajakoulutuksessa on usein vain vähän aikaa erikoismenetelmien syvälliseen opetteluun, jolloin tiedollisen ja taidollisen osaamisen vahvistaminen jää työpaikkojen koulutus- ja perehdytyskäytänteiden harteille. Suurimmat perehdytyksen haasteet liittynevät tällä hetkellä rajallisesti käytössä oleviin resursseihin, osaavan henkilöstön riittävään saatavuuteen12 ja perehtymiseen käytettävissä olevaan aikaan. Henkilöstön riittämätön määrä tai muuten kuormittunut tilanne heijastelee väistämättä myös perehdytyskäytänteisiin ja perehdytyksen laatuun.13 Perinteisten, henkilökohtaiseen ohjaukseen perustuvien perehdytysmenetelmien rinnalle on viime vuosien aikana kehitetty uudenlaisia ratkaisuja, kuten virtuaalisia oppimisympäristöjä14,15 ja pelejä16,17, joissa työhön perehtyvät ammattilaiset voivat turvallisesti harjoitella kuvantamisen turvallisia käytänteitä, tutkimuksen teknistä suorittamista ja kanssakäymistä potilaan kanssa18. Pelillisyys osana työhön perehtymistä Pelillistämistä ja hyötypelejä käytetään terveysalan koulutuksessa koko ajan enemmän. Terveydenhuollossa hyötypeleillä (serious gaming) tarkoitetaan koulutukseen, terapiaan tai terveyden edistämiseen tarkoitettuja ratkaisuja, jotka hyödyntävät pelillisiä elementtejä, kuten palkitsemista ja haasteita. Pelillisten elementtien avulla voidaan opettaa ja oppia tietoja, taitoja ja ammatillisia asenteita sekä parantaa oppijoiden kokemaa tyytyväisyyttä.19 Pelillistämisen tarkoituksena on tarjota aktiivisia oppimiskokemuksia erilaisia ongelmanratkaisumahdollisuuksia riskitön harjoitteluympäristö joustavuutta ajankäyttöön ja riippumattomuutta sijaintiin.20 Pehkosen (2023)21 tutkimuksellisena kehittämistyönä toteutetussa pelillisessä perehdytysympäristössä (kuva 1) keskiössä olivat röntgenhoitajien magneettikuvantamisosaamisen ytimet, kuten röntgenhoitajien magneettikuvantamisen ydinosaamiset, kuten kuvan laatu, kuvantamislaitteen eri toiminnot, potilasturvallisuus, tekninen turvallisuus ja turvallisen lääkehoidon toteuttaminen. Seppo.io-alustalle kehitetyn perehdytyspelin koettiin olevan houkutteleva, kutsuva ja asiantuntijamainen. Sisältöjä räätälöimällä voidaan mahdollistaa yksilöllinen perehdytyskokemus osaamisen eri tasoilla oleville röntgenhoitajille. Pelillistämisen lisäksi tärkeää on, että työhön perehtyminen ja uuden oppiminen eivät nojaudu pelkästään pelillisten sovellusten itsenäiseen käyttöön, vaan ne monipuolistavat ja täydentävät perinteisiä perehtymisen menetelmiä, samalla tukien erilaisia oppijoita. Täysin kitkatonta toimintojen pelillistäminen tai pelillistettyjen ympäristöjen käyttöönotto ei kuitenkaan ole, koska niiden tulee todistaa toimivuutensa ja tehokkuutensa perehtymiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa soveltua kohderyhmälle ja olla helposti räätälöitävissä eri käyttäjäryhmille olla teknisesti helppokäyttöisiä ja täyttää käytettävyydelle ja tietoturvalle asetetut vaatimukset. Lisäksi toimivien ja hyväksyttävien ratkaisujen kehittäminen vaatii aikaa, rahaa ja osaamista. Innovatiivinen organisaatiokulttuuri ja henkilöstön utelias ja positiivinen asenne ovat myös pelillisten ratkaisujen onnistuneen käyttöönoton ytimessä. Kirjoittajat Sanna Tarvainen (os. Pehkonen) on digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK) ja Unilabsin palvelukoordinaattori. Hänen opinnäytetyönsä ”Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla” on valmistunut toukokuussa 2023 Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutusyksiköstä. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalvelujen innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 Smith-Bindman, R., Kwan, ML., Marlow, EC. Et. Al. Trends in use of medical imaging in US health care systems and in Ontario, Canada, 2000-2016. JAMA 322:843-56. 2 Ruonala, V. 2022. Radiologisten tutkimusten ja toimenpiteiden määrät vuonna 2021: Terveydenhuollon valvontaraportti. STUK-B: 295. 3 Cheng, Q., Ti, JP., Yu, WU., Oh, HP. & Sitoh, YY. 2022. Serious Games in Radiology Education: Building MR Safety Awareness. TAPS 7(2): 37-41. 4 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 5 Syväranta, S., Vuorinen, A-M. ja Tokola, A. 2021. Radiologisen kuvantamisen perusteet. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 137(9):969-76. 6 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 7 EFSR. 2018. European Qualifications Framework (EQF) Level 6 Benchmarking Document. 2nd Ed. 8 Metropolia Ammattikorkeakoulu 2022. Opetussuunnitelmat. Potilas tietokonetomografiatutkimuksissa ja magneettikuvauksissa. 9 Westbrook, C. 2017. Is there a relationship between how mri is learned and knowledge? Radiography, 23 Suppl 1. 10 Moberg, K. 2013. Magneettikuvantamisessa työskentelevien röntgenhoitajien koulutuksen kehittämine heidän näkökulmastaan. Pro gradu- tutkielma. Terveystieteiden laitos. Oulun yliopisto. 11 Westbrook, C. 2017. Is there a relationship between how mri is learned and knowledge? Radiography, 23 Suppl 1. 12 Haajanen, E. 2023. Husin kuvantamisyksikkö ruuhkassa – 90 röntgenhoitajan paikkaa täyttämättä - Kaupunki | HS.fi Helsingin Sanomat 6.7.2023. 13 Nasturica, A. 2023. Röntgenhoitaja laadukkaana perehdyttäjänä radiologialla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Paalimäki-Paakki, K., Virtanen, M., Henner, A., Nieminen, M. & Kääriäinen, M. 2020. Patients', radiographers' and radiography students' experiences of 360° virtual counselling environment for the coronary computed tomography angiography: A qualitative study. Radiography (Lond)., 27(2):381-388. 15 Paalimäki-Paakki, K., Virtanen, M., Henner, A., Vähänikkilä, H., Nieminen, M., Schroderus-Salo, T. & Kääriäinen, M. 2023. Effects of a 360° virtual counselling environment on patient anxiety and CCTA process time: A randomised controlled trial. Radiography, 29, Suppl. 1: 513-523. 16 Cheng, Q., Ti, JP., Yu, WU., Oh, HP. & Sitoh, YY. 2022. Serious Games in Radiology Education: Building MR Safety Awareness. TAPS 7(2): 37-41. 17 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 18 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19 Gentry, S., Gauthier, A., L'Estrade Ehrstrom, B. et. al. 2019. Serious Gaming and Gamification Education in Health Professions: Systematic Review. JMIR ;21(3):e12994. 20 Gentry, S., Gauthier, A., L'Estrade Ehrstrom, B. et. al. 2019. Serious Gaming and Gamification Education in Health Professions: Systematic Review. JMIR ;21(3):e12994. 21 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 22 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Sotemuotoilijat-blogi tulevaisuutta luotaamassa
Sotemuotoilijat-blogi yhdistää sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristön ja tutkimuksellisen kehittämisen lukuvuosittain vaihtuvissa teemoissa. Teemoja tutkivat ja sisältöä blogiin tuottavat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ja alan opiskelijat, jotka tuovat esiin omia näkemyksiään ja kokemuksiaan tutkittuun tietoon perustuen. Ajankohtaisia vuositeemoja käsitellään blogissa monipuolisesti koko sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta, ja eri mediamuotoja hyödyntäen. Postauksissa voi tekstin lisäksi törmätä myös podcasteihin ja videoihin. Lukuvuoden 2023-24 teemat Tulevaisuutta luotaamassa: uudet innovaatiot, tekoäly ja robotiikka Uudet innovaatiot avaavat uusia ovia myös sotealan toimintojen kehittämiselle ja kehittymiselle. Tekoälyn ja robotiikan teknologiset läpimurrot muuttavat toimialaa nopeasti. Perinteisten toimintatapojen rinnalle muodostuu uudenlaisia, vielä osin tuntemattomia älykkäitä ratkaisuja, joiden esiin tuomisessa Sotemuotoilijat-blogi on mielellään mukana. Sosiaali- ja terveysalan palveluja ja -rakenteita muotoilemassa Toimivat palveluratkaisut ja -rakenteet ovat avainasemassa terveyden ja väestön hyvinvoinnin edistämisessä. Ihmiskeskeiset, tehokkaat ja arvoa tuottavat palveluratkaisut vastaavat yhä paremmin yhteiskunnan tarpeisiin. Tutkimuksellisen kehittämisen menetelmien ja ketterien kokeilujen avulla voidaan innovoida ja testata uusia ratkaisuja. Näiden töiden tuloksia julkaisemme mielellämme. Vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioimassa Toimivan sotealan merkitys yhteiskunnalle on suuri, ja sen vaikutukset ulottuvat laajasti ihmisten elämään. Sotealan vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioimalla voidaan esimerkiksi tunnistaa aiempaa tehokkaampia tapoja hyödyntää terveydenhuollon rajallisia resursseja, parantaa palvelujen saatavuutta tai tehostaa niiden tuloksellisuutta. Vaikutuksia arviomalla voidaan tarjota entistä laadukkaampia ja yhdenvertaisempia palveluja. Erilaisten hyvinvointi-indikaattorien, taloudellisen kestävyyden ja tiedolla johtamisen aiheet ovat tervetulleita. Oheisten teemojen lisäksi julkaistaan myös muita sotealan digitalisaatioon liittyviä aiheita. Muutoksia toimituskunnassa Toimituskunta on perustettu yhtä aikaa blogin kanssa, syksyllä 2022. Toimituskunnan tehtävänä on auttaa asiantuntijoita kertomaan osaamisestaan, tutkimuksistaan, kehittämisprojekteistaan ja hankkeistaan ymmärrettävästi laajalle yleisölle. Toimituskunta huolehtii blogien julkaisusta ja teknisestä käytettävyydestä. Lisäksi toimituskunta kannustaa kirjoittajia kirjoittamisprosessissa ja jakaa julkaisuja aktiivisesti eri sosiaalisen median kanavissa. Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta (08/2023- ) Mari Virtanen, yliopettaja, terveyspalvelujen digitalisaatio Aino Vuorijärvi, yliopettaja, suomen kieli ja viestintä Salla Kivelä, yliopettaja, tutkimus ja kehittäminen Blogin päätoimittaja Mari Virtanen on yliopettaja ja toimii tutkintovastaavana tutkinto-ohjelmassa digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on terveystieteilijä (TtT), pedagogi ja tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan palveluratkaisujen innovatiiviseen kehittämiseen, digitalisaatioon ja uusien palveluiden muotoiluun. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen. Aino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja. Hän työskentelee laajasti sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa opetus-, suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Vuorijärven työ sivuaa usein opinnäytetöiden (AMK ja YAMK) ja eri digitaalisten julkaisujen tekstinohjausta sekä asiantuntijaviestintää. Hän on perehtynyt lingvistiseen tekstintutkimukseen (FT) ja toimii asiantuntijana useissa kieli- ja viestintätaitoon ja niiden arviointiin liittyvissä verkostoissa. Salla Kivelä on tutkimuksesta, kehittämisestä ja yhteistyöstä innostuva yliopettaja (TtT), joka tarttuu uteliaasti ja innokkaasti opetustyön lisäksi kehittämisen mahdollisuuksiin. Salla on perehtynyt monipuolisesti tutkimusmenetelmien maailmaan ja nauttii erityisesti opinnäytetöiden ohjaamisesta. Lisäksi palvelumuotoilun monet mahdollisuudet inspiroivat uusien ja entistä asiakaslähtöisempien palvelujen kehittämiseksi sosiaali- ja terveysalalle. Blogin toimituskunta ottaa mieluusti vastaan teemoihin liittyviä julkaisuja, joten jos haluat mukaan lue sotemuotoilijoiden kirjoittajaohjeet Drivessä ja lähesty päätoimittajaa sähköpostilla mari.virtanen@metropolia.fi Uteliaina ja innostuneina toivotamme sinut sotemuotoilijoiden matkaan. Tervetuloa!
Sotemuotoilijat-blogin ensimmäinen vuosi
Kun vuosi sitten käynnisteltiin Sotemuotoilijat-blogia, oli tosi hyvä meininki. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen meininki on enemmän kuin hyvä. Olemme saaneet tehdä yhteistyötä motivoituneiden kirjoittajien, asiantuntijoiden ja osaavien toimituskunnan jäsenten kesken. Sotemuotoilijat-blogi on kiinnostanut asiantuntijoita sekä ilmiönä että julkaisukanavana. Toimitetuissa asiantuntijajulkaisuissa toimituskunnan rooli on keskeinen, niin myös Sotemuotoilijat-blogissa. Jokainen julkaistu teksti on kulkenut läpi monivaiheisen toimitusprosessin ja tullut hyvänä ja arvokkaana ulos. Työtä on tehty jatkuvasti ja paljon, josta valtavan iso kiitos kuluu fennomaanille ja maailman parhaalle pilkuttajalle, Aino Vuorijärvelle. Arvostan. On ollut ilo tehdä tätä yhdessä! Syksyllä 2022 blogin tulevan vuoden pääteemoja pohtiessani, nostin esiin tärkeäksi tunnistettuja ajankohtaisia asioita: palvelujen ja palvelurakenteiden innovatiivinen kehittäminen, tutkimus- ja kehittämisosaamisen ja yhteiskehittämisen mahdollisuudet. Näihin teemoihin olemme julkaisseet vuoden aikana kolmetoista tekstiä kahdeltatoista kirjoittajalta. Lämmin kiitos teille kaikille! Sosiaali- ja terveysalan palveluiden ja palvelumallien innovointi, suunnittelu, kehittäminen ja testaaminen Saderanta, K. & Virtanen, M. 2022. Suun terveyden palvelut osaksi kuntouttavaa työtoimintaa. 20.9.2022. Virtanen, M. 2022. Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana. 20.12.2022. Virtanen, M. 2023. Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus? 1.3.2023. Huupponen, T. & Virtanen, M. 2023. Suun terveydenhuollon etäpalvelujen potentiaali esiin. 16.3.2023. Hartikainen, K. & Vuorijärvi, A. 2023. Mihin monialaisuutta tarvitaan, ja mitä sen toteutuminen edellyttää? Matkalla monialaisuuteen ½. 3.4.2023. Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa? Matkalla monialaisuuteen 2/2 18.4.2023. Juvonen, J. & Virtanen, M. 2023. Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä. 2.5.2023. Komulainen, M. & Nuutinen, L. 2023. Kohti ikäystävällistä työelämää. 16.5.2023. Heinänen, P. & Virtanen, M. 2023. Terveydenhuoltoa haastava häiriökysyntä. 29.5.2023. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen ja sen soveltava hyödyntäminen Virtanen, M. 2022. Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan. 25.8.2023. Virtanen, M. 2022. Hyvät tieteelliset käytänteet opinnäytteen perustana. 31.10.2023. Metropolian HyMy-kylään liittyvä yhteiskehittäminen, ketterät kokeilut ja sekä käytännön ratkaisuihin tähtäävät projektit Tonteri, J. & Pakarinen, S. 2022. Kuvataiteen vaikutuksia terveydenhuollon odotustiloissa – kokemuksia HyMy-kylästä. 30.11.2023. Peththahandi, M. & Virtanen, M. 2023. Opiskelijoiden kanssa kohti HyMy-kylän etävastaanottopalveluja. 15.2.2023. Tämän koosteen myötä Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta kiittää kirjoittajiaan ja lukijoitaan ja toivottaa kaikille elvyttävää ja lämmintä kesää. KIITOS ❤
Terveydenhuoltoa haastava häiriökysyntä
Häiriökysyntä on kiinnostava ilmiö tämän päivän terveydenhuollossa. Ilmiö herättää ajatuksia laidasta laitaan sekä alan ammattilaisissa että kansalaisissa. Monilla tuntuu olevan mielikuva ja käsitys siitä, mitä häiriökysynnällä tarkoitetaan, vaikka virallista määritelmää on vaikea löytää tai sitä ei oikeastaan edes ole. Häiriökysyntä tuntuu kuitenkin vahvasti liittyvän ajassamme vallitsevaan terveydenhuollon kriisiytymiseen ja sen laajoihin vaikutuksiin. Pohdimmekin tässä tekstissä, mitä kaikkea häiriökysyntä on, miten sitä voisi tunnistaa ja jopa paremmin hallita. Häiriökysyntä sotealalla – mistä on kyse? Häiriökysyntä on terveydenhuoltoon kohdistuvaa ylimääräistä kysyntää, joka yksinkertaistettuna johtuu siitä, että potilaan kysymä palvelu on toteutunut puutteellisesti – tai se ei ole toteutunut lainkaan. Jostain syystä potilas ei ole saanut asianmukaista palvelua oikeassa ajassa tai paikassa, tai ainakin hän kokee sen niin. Lisäksi hän voi olla tyytymätön palvelun laatuun1,2, minkä seurauksena hän päätyy kysymään palvelua toisaalta. Mikäli asiakkaan ongelmaa ei pystytä ottamaan hallintaan ensimmäisellä yhteydenotolla, voi syntyä terveydenhuoltoa tarpeettomasti kuormittavaa kysyntää hänen tehdessään toistuvia yhteydenottoja eri paikkoihin. Häiriökysyntä voi johtua järjestelmän tai prosessien haasteista, kuten esimerkiksi viivästyneestä tai virheellisestä diagnoosista. Monissa tapauksissa asiakkaan pitkittynyt tilanne voi johtaa siihen, että hän päätyy hakemaan lisähoitoa tai korjaavia toimenpiteitä toisaalta. Samaan tilanteeseen voivat johtaa myös haasteet hoitoon pääsyssä ruuhkautuneiden palvelujen3,4,5 tai pitkien jonojen6 vuoksi. Lisäksi häiriökysyntää voi syntyä tilanteissa, joissa henkilöstön työaikaa kuluu palvelun suorittamisen sijasta oikeiden palvelujen pariin ohjaamiseen,7 tai tilanteissa, joissa tutkimus suoritetaan väärin esimerkiksi puutteellisen potilasohjauksen vuoksi. Esimerkiksi kliinisessä laboratoriossa on arvioitu uudelleen otettujen näytteiden lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa. 8, 9 Yksinkertaistettuna voikin ajatella, että häiriökysyntä ilmiönä kuvastaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen laatua ja poikkeamia siinä. Laatuhaasteet ja virheet häiriökysynnän aiheuttajina Sotepalvelujen kysyntä on viime vuosina huomattavasti kasvanut esimerkiksi väestön ikääntymisen, rakenteellisten muutosten ja koronapandemian aikaansaaman hoitovelan vuoksi. Hoitojonot ja takaisinsoittoon liittyvät ajat ovat pidentyneet; ensikontaktia tai ajanvarausta perusterveydenhuoltoon voi olla vaikea saada. Hyvinvointialueet ovat muuttaneet palvelujen rakenteita ja vaikuttaneet paikoin myös palvelujen saatavuuteen, mikä voi edesauttaa häiriökysynnän lisääntymistä. Pirkko Heinäsen (2023)10 opinnäytteenä tehdyn kirjallisuuskatsauksen mukaan sotealalla häiriökysyntää aiheuttavat: organisaatio- ja palvelurakenteen puutteet ja organisaatioiden häiriötilanteet resurssien puute ja talouden asettamat raamit terveydenhuollon ylikulutus, kysynnän ja tarjonnan epäsuhta virheet ja palvelujen huono laatu puutteellinen palveluiden muotoilu henkilöstön osaamisen puutteet ja kommunikaation puutteet. Kaikessa laajuudessaan häiriökysyntä on ilmiö, jonka aiheuttamat haitat ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti hyvin merkittäviä. Häiriökysyntä inhimillisenä ilmiönä Prosessien ja toimivien palveluketjujen ohella häiriökysyntä on myös inhimillinen ilmiö, jota monesti ohjaa yksilön aito huoli omasta terveydestään. Onko esimerkiksi toisen asiantuntijan mielipiteen pyytäminen potilaan tai omaisten mielen rauhoittamisen lisäksi häiriökysyntää? Luoko oman terveyden lisääntynyt mittaaminen, monitoroiminen11 ja jopa diagnostisten testien käyttö tarpeetonta kysyntää, jos muuttuneiden arvojen vuoksi terveetkin henkilöt kysyvät terveydenhuollon palveluja enemmän? Luoko hyvätuloisen panostus omaan terveyteensä palvelujen saatavuuden epätasa-arvoisuuden lisäksi häiriökysyntää, jos varakkaat käyttävät esimerkiksi yksityisiä palvelutarjoajia ohituskaistana? Johtaako yksityisen sektorin lisääntynyt kysyntä terveydenhuollon niukkojen resurssien kohdentumiseen pääasiassa markkinatalouden sääntöjen perusteella, jolloin alun perinkin niukka työvoima siirtyy sairaudenhoidosta maksullisten terveyden edistämisen palvelujen tuottamiseen, henkilöstöä enemmän kuormittavasta kolmivuoroisesta sairaiden hoitamisesta? Onko sopivaa käyttää yksityisen sektorin etävastaanottoa ajanvarauksen ohituskaistana esimerkiksi hammashoitoon, kuten Tuija Huupposen (2023)12 tutkimuksessa nousi esiin, vai onko tässäkin kyseessä terveydenhuoltoa kuormittava häiriökysyntä, joka edelleen johtaa jonojen pitenemiseen? Resurssien kohdentumisen lisäksi yksityisen palvelun käyttäminen ohituskaistana haastaa palvelujen tasa-arvoista saatavuutta, josta myös Shadia Raskin (2023)13 kolumnissaan kirjoittaa. Varmaa on se, että kyseistä ohituskaistaa palvelutarjontaan tullaan hyödyntämään niin pitkään kuin se on mahdollista. Yksilön tarve ja hänen käytössään olevat resurssit ohjaavat kysyntää erittäin tehokkaasti, varsinkin oman terveydentilan ollessa kyseessä. Keinoja häiriökysynnän hallintaan Palvelujen suunnittelussa ja niiden poliittisessa ohjauksessa tulisi ottaa huomioon myös häiriökysynnän vähentäminen. Ilmiön tutkimiseen tulisi käyttää resursseja ja saatuja tuloksia hyödyntää palvelujen kehittämisessä14,15. Häiriökysynnän torjuminen terveydenhuollossa edellyttää monia erilaisia strategioita, joilla pyritään vaikuttamaan häiriökysyntää aiheuttaviin tekijöihin, kuten esimerkiksi: Virheiden ehkäiseminen näyttää olevan yksi tehokas tapa vähentää häiriökysyntää. Vaaratapahtumailmoitusjärjestelmä (HaiPro), hoitoilmoitusrekisteri (Hilmo) ja erilaiset laadunvarmistus- ja akkreditointijärjestelmät16 ovat laajasti käytössä ja antavat työn tueksi konkreettisia välineitä. Virheettömien järjestelmien yhtenä tavoitteena on tarjota potilaalle mahdollisimman hyvä ja turvallinen hoito heti ensimmäisestä kontaktista lähtien. Henkilöstön osaamisella on merkittävä rooli häiriökysynnän torjumisessa. Osaamisen jatkuvalla kehittämisellä lisätään henkilöstön tietoisuutta, edistetään ammattitaidon ylläpitämistä ja terveydenhuollon korkeaa laatua17. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa18 säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta seurata sen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillista kehittymistä. Tehokas viestintä ja laadukas potilasohjaus19 ovat tärkeitä potilasta hoitavien ammattilaisten kesken. Oikean ja merkityksellisen tiedon tarjoaminen potilaille ja heidän perheilleen voi auttaa välttämään väärinkäsityksiä ja vähentämään tarpeetonta kysyntää. Aidon asiakasosallisuuden mahdollistaminen ja palautteen kerääminen voi auttaa tunnistamaan järjestelmän ja prosessien heikkouksia ja auttaa niiden kehittämisessä. Toimiakseen tämä kuitenkin edellyttää aidon osallisuuden ja kohderyhmän kuulemisen mahdollisuuksia.20 Jatkuvan parantamisen kulttuurin kehittäminen ja siihen kannustaminen voivat tukea virheiden vähentämistä ja edelleen vähentää häiriökysyntää. Parannustoimenpiteiden tunnistamiseksi ja prosessien kehittämiseksi hyödynnetään monissa paikoissa ketterään uudistumiseen perustuvaa Lean-ajattelua21. Myös sen yhtenä tavoitteena on virheiden vähentäminen. Tämä kaikki häiriökysynnästä tiedetään nyt, mutta miltä näyttääkään tulevaisuus? Voisiko nyt kovasti puhututtavilla tekoälyratkaisuilla tai digitalisaation muilla ratkaisuilla olla rooli häiriökysynnän tunnistamisessa ja hallinnassa, esimerkiksi hoitoon pääsyn nopeuttamiseen, diagnostisiin viiveisiin, ensikontaktin laatuun tai tehokkaaseen viestintään liittyen? Se jää nähtäväksi. Kirjoittajat Pirkko Heinänen on sairaanhoitaja ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja liiketoiminnan johtamisen opiskelija (YAMK) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Keusotessa ICT-projektipäällikkönä. Heinäsen opinnäytetyö ”Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus” valmistui toukokuussa 2023. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 Walley P., Found, P. & Williams, S. 2019. Failure demand: a concept evaluation in UK primary care. International Journal of Health Care Quality Assurance. Bradford. 32(1): 21-33. DOI:10.1108/IJHCQA-08-2017-0159 2 Swan, Å., Sjöström, K., Isaksson, M. & Blusi, M. 2012. Hemtjänst – vad är viktigt för kunden? Rapport 2012:10. Kommunförbundet FoU Västernorrland. 3 Karppi, T. 2023. 4 000 ihmistä jumissa terveydenhuollon takaisinsoittojonossa Espoossa ja Kirkkonummella – odotusaika jopa 10 päivää. Yle Uutiset. 4.1.2023. 4 HS Mielipide. 2023. Ajanvaraus terveyspalveluihin on vaikeaa. Luvattua takaisinsoittoa ei ole kuulunut. Helsingin Sanomat. 3.5.2023. 5 Karhu, O., Väisänen, R., Haajanen, E. ym. 2022. Selvitimme faktat: Päivystyksissä ympäri Suomen on jopa kaoottisen vaikeaa. Yle Uutiset. 14.12.2022. 6 Paukkeri, M. 2023. Professorit tarttuisivat rohkeasti ”pyhiin lehmiin” – näin asiantuntijat pelastaisivat julkiset terveyspalvelut. Yle Uutiset. 25.4.2023. 7 Hyytiälä, H. & Kekomäki, M. 2017. Kustannusten kasvu johtuu järjestelmän häiriöstä. Lääkärilehti. 8 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T. ym. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 9 Juvonen, J. & Virtanen, M. 2023. Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä. Sotemuotoilijat-blogi. 2.5.2023. 10 Heinänen, P. 2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 11 Hallamaa, T. 2023. Teknologia mullistaa terveydenhuollon, ja suomalaisyhtiö Ouralla voi olla siinä merkittävä rooli: "Paras lääkärikäynti on se, jota ei tarvitse tehdä". Yle Uutiset. 11.4.2023. 12 Huupponen, T. 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa : suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 13 Rask, S. 2023. Pohjevammani muistutti minua suomalaisen terveydenhuollon kipupisteestä. Yle Uutiset. 23.3.2023. 14 Heinänen, P. 2023. 15 Lehtoranta, J-K.2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä : Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Pro-gradu. Vaasan yliopisto. 16 Kivivuori, S-M. 2019. Miksi erikoissairaanhoidon laatua tulisi akkreditoida kansainvälisesti? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 135(17):1559-61. 17 STM. 2023. Ammattihenkilölainsäädännön soveltaminen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tehtävärakenteiden ja tehtäväjaon toimintamallien kehittämisessä. VN/3955/2023. 18 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021). 19 Kääriäinen, M. 2017. Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 20 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus – Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 21 Heinänen, T. & Jokiniemi, T. 2020. Lean-ajattelu terveydenhuollon johtamisessa. Lääkärilehti. 20:1224-1229.
Kohti ikäystävällistä työelämää
Ikäystävällisyydellä tarkoitetaan kaikkia sellaisia työyhteisön käytäntöjä, joilla vahvistetaan eri-ikäisten työntekijöiden voimavarojen hyödyntämistä työelämässä. Ikäystävällisyys tarkoittaa ikääntyneiden työntekijöiden työkykyä tukevia käytäntöjä ja myös nuorempien työntekijöiden tarpeiden huomioimista. Ikäystävällisen työyhteisön haasteena on onnistunut ikäintegraatio eli miten saada eri-ikäiset työskentelemään tuloksellisesti ja motivoituneesti yhdessä huomioiden hiljaisen tiedon jakaminen1,2. Ikäystävällisyys-käsitteellä viitataan yhteiskunnan, palvelujen ja tuotteiden kykyyn vastata eri ikäryhmien tarpeisiin ja odotuksiin. Ikäystävällinen ympäristö huomioi eri-ikäisten ihmisten fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet ja mahdollistaa heidän osallistumisensa yhteiskunnan toimintoihin. Sukupolvien välisen yhteistyön onnistuminen poistaa ikäsyrjintää. Ikäystävällisyys suomalaisen työelämän kehittämishaasteena on merkittävä, koska tavoitteena on pitää työntekijät työelämässä mahdollisimman pitkään3. Samaan aikaan ikääntyvän työvoiman kanssa syntyvyyden määrä laskee ja haastaa huoltosuhteen. On havahduttu osaajakatoon. Jokaisesta sosiaali- ja terveysalan asiantuntijasta tulee pitää kiinni ja samalla vahvistaa alan veto- ja pitovoimaa. Työvoimaa tarvitaan myös maamme rajojen ulkopuolelta.4 Työyhteisömme muuttuvat väistämättä moninaisemmiksi. Työurien pidentäminen kuuluu Suomen hallitusohjelman tavoitteisiin, joihin tulee työelämän veto- ja pitovoiman kehittämisessä sitoutua5. Ikäystävällisyys on tärkeää, etteivät ihmiset eläköityisi työyhteisön haasteiden vuoksi liian varhain, vaan halu olla töissä säilyisi. Jos työyhteisössä on hyvä ilmapiiri, on ikääntyneiden työntekijöiden miellyttävämpi jatkaa pitkään työssä ja keikkailla eläkkeelle siirtymisenkin jälkeen. Kunnallisen eläkevakuutuslaitoksen selvityksen6 mukaan 28 % eläkeläisistä oli valmiita tekemään keikkatyötä eläkkeellä ollessaan. Kolme vahvinta motivaattoria tehdä palkkatyötä eläkkeen ohessa olivat: lisäansiot itsensä tunteminen tarpeelliseksi ja tunne siitä, että on vielä annettavaa työelämälle. Ikääntyneet työntekijät haluavat kokea työn merkityksellisyyttä vielä eläkkeellä, työyhteisön jäsenyys on monelle tärkeää. Myös lisäansiot ovat tervetulleita. Mikäli pystymme vahvistamaan eri ikäryhmien yhteistyötä, edistämme samalla ikäsyrjinnän vähenemistä. Ageismi työelämässä Ikä mainitaan syrjinnän kohteena tasa-arvolaissa. Syrjinnän kieltää myös työelämän lainsäädäntö7. Ikäsyrjintä on ikään perustuvaa ennakkoluuloisuutta ja eriarvoista kohtelua. Puhutaan myös ageismista. Ageismi voi tarkoittaa muihinkin kuin ikääntyviin kohdistuvaa syrjintää ja ilmetä vähättelevänä puheena tai syrjivinä käytäntöinä8,9. Ageismi jaetaan institutionaaliseen ageismiin, jolloin sillä viitataan esimerkiksi lainsäädännön ja palveluiden sisällä ilmenevään eriarvoisuuteen. Interpersoonallisella ageismilla viitataan ihmisten välisiin ennakkoluuloihin esimerkiksi ikääntyneiden kykyihin liittyen tai ulkoiseen olemukseen liittyen. Itse aiheutettu ageismi ilmenee, jos henkilö itse ajattelee ikääntymisen heikentävän hänen mahdollisuuksiaan vaikkapa osallistua tiettyyn harrastukseen10. Työelämässä ageismi voi johtaa ennenaikaiseen eläköitymiseen tai syrjäytymiseen. Myönteistä ageismia puolestaan on ikääntyneiden vahvuuksien korostaminen ja suosiminen esimerkiksi virkanimityksissä11,12. Myönteistä ageismia on myös toiminta, jossa seniorille, jolla on osaamista ja työkokemusta, annetaan mahdollisuuksia ja työaikaa nuorempien työntekijöiden perehdyttämiseen. Erilaiset mentoroivat roolit voivat olla myös esimerkkejä myönteisestä ageismista. Tarvitsemme työelämässä eri-ikäisten työntekijöiden vahvuuksien parempaa hyödyntämistä. Työelämän muotoilua ikäsyrjinnän torjumiseksi Mitä tarkoitammekaan, kun puhumme ikäsyrjintää vähentävästä työelämän muotoilusta? Muotoilu käsite tulee nykyisin vastaan monessa yhteydessä. Nyt muotoillaan myös työelämää ja uria. Kaikille näille muotoiluajattelun sovelluksille on ominaista kokeilemalla kehittäminen ja jatkuvan kehittymisen omaksuminen. On syntynyt uusia ammatteja: palvelumuotoilija, työelämän muotoilija sekä oppimisen muotoilija. Puhutaan myös työyhteisöjen ilmapiiri- tai tunnemuotoilusta. Työelämän muotoilun työkaluista esimerkkejä ovat erilaiset sertifikaatit, joilla haetaan ratkaisuja myös ikääntymisen haasteisiin. Great Place To Work -sertifiointi™ on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu tunnustus yrityksen hyvästä työntekijäkokemuksesta. Sertifiointi osoittaa, että työntekijät viihtyvät työpaikallaan ja luottavat työnantajaansa. Halutessaan työnantaja voi kohdentaa kysymyksiä myös ikäystävällisyyden teemaan. Puhtaasti ikäystävällisyyteen liittyviä sertifiointeja on jo käytössä. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Center for Ageing Better13 ja Yhdysvalloissa Age-Friendly Institute14 myöntävät tietyn protokollan mukaisesti ikäystävällisen työnantajan sertifikaatin. Hakemusvaiheessa työnantajan tulee osoittaa esimerkiksi seuraavia asioita. Työnantaja: arvostaa työntekijöiden pätevyyttä, kouluttautumista ja heidän antamaansa työpanosta ylläpitää henkilöstöpolitiikkaa ja käytäntöjä, jotka tukevat yli 50-vuotiaita työntekijöitä pysymään työssä mahdollisimman pitkään arvostaa työntekijöidensä osaamista, kokemusta ja luotettavuutta sitoutuu työsuhteeseen pitkäjänteisesti, tarjoaa kehittymismahdollisuuksia, kilpailukykyisen palkan ja muita etuja yli 50-vuotiaille joustavuutta vahvistaen. Työelämän muotoilusta on kysymys myös silloin, kun työntekijän työtä muokataan esimerkiksi työkyvyn ollessa uhattuna. Ehkä tunnetuin malli on työyhteisöjen varhainen tuki, joka tarkoittaa niitä toimenpiteitä, joilla edistetään työkykyä ja ehkäistään työkyvyn heikkenemistä. Varhainen tuki on henkilöstöhallinnon ja esihenkilöiden keskeisin työkalu työn muotoiluun. Tavoitteena on työkyvyn vahvistaminen, eläköitymisen estäminen ja sairauspoissaolojen vähentäminen15. Varhaisen tuen kehittäminen kohti ikäystävällisyyden huomioimista kehittämisen välineenä on tulevaisuutta. Ajattelumme harhat eri-ikäisistä työntekijöistä Entäpä jos osaisimme paremmin hyödyntää eri ikäryhmien välistä yhteistyötä ja osaamisen jakamista vahvuusperustaisesti työyhteisöissä? Voiko esimerkiksi vahvan työkokemuksen omaavalla olla takataskussaan jo resilienssiä ja hiljaista tietoa, joita he voisivat tarjota nuorempien työntekijöiden hyödyksi? Voisiko nuoremmalla työntekijällä puolestaan olla vastaavasti enemmän digiosaamista, jonka jakaminen vastalahjana työyhteisön hyödyksi olisi luontevaa? Tunnistamme työelämässä myös kognitiivisia vinoumia suhteessa eri-ikäisiin työntekijöihin16. Puhuessamme ikäystävällisyydestä työelämässä teemme samalla työtä näiden ajattelun vinoumien poistamiseksi. Osa ajattelun harhoistamme juontaa kauas menneeseen, esimerkiksi eliniän nousu on muuttanut käsitystämme siitä, minkä ikäinen luokitellaan ikääntyneeksi. Vielä jokunen vuosikymmen sitten viisikymppinen sai kiikkutuolin lahjaksi työnantajalta. Miltä se tuntuisi tänä päivänä? Vastaavasti nuoristakin työntekijöistä on olemassa voimakkaita stereotypioita, kuten esimerkiksi omien ehtojen liiallinen korostaminen työelämässä. Terveellä itsetunnolla ja kriittisellä ajattelulla varustettu nuori voi kohdata odottamattomia haasteita työelämässä, kun hän ilmoittaa oman näkemyksensä suoraan ja kumartelematta byrokratian kiemuraisia kuvioita. Jokaisen työyhteisön jäsenen on syytä tarkastella omia ajattelun harhojaan ja pohtia, miten ne vaikuttavat hänen omaan toimintaansa arjen tasolla. Tarvitaan myös työyhteisön yhteistä keskustelua. Luotaessa ikäystävällistä työpaikkaa: tunnustetaan ikääntyneiden työntekijöiden merkitys ja arvo sitoudutaan parantamaan 50- ja 60-vuotiaiden (ja sitä vanhempien) työelämää asennoidutaan ikäpositiivisesti – ollaan valmiita tukemaan ikääntyneiden pysymistä työelämässä esimerkiksi vahvistamalla uraohjausta ja huomioidaan eri-ikäiset tasa-arvoa, monimuotoisuutta ja osallisuutta edistävissä politiikoissa työpaikoilla. Ikäystävällisyyden toimenpiteet vaativat ennakoivaa asennetta organisaatioissa ja johtamisessa. Ikääntyvien työntekijöiden kanssa kannattaa keskustella varhain mahdollisuuksista jatkaa työelämässä. Tämä on myös suomalaisen yhteiskunnan etu. Ikääntyvä työvoima on mahdollistava resurssi työvoimapulassa, ja kehittämällä ikäystävällisyyttä saamme sen varmemmin hyödynnettyä. Avoin keskustelukulttuuri työuran eri vaiheista hyödyttää kaikkia. Ikääntyvä työntekijä näkee mahdollisuuksia jatkaa työssä. Nuoremmalle työntekijälle ikäystävällisyyden huomioiva työnantaja näyttäytyy vastuullisena. Kirjoittajat Marjatta Komulainen (VTM, MBA) toimii johtamisen lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Lisäksi hän on väitöskirjatutkija, joka tutkii johtamisen näkökulmia työelämässä. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Liisa Nuutinen (TtM) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Lisäksi hän on väitöskirjatutkija, joka tutkii vertaiskehittämisen mahdollisuuksia. Hänellä on monipuolista kokemusta kehittämisestä ja kouluttamisesta työelämän kontekstissa. Lähteet 1 Työturvallisuuskeskus. 2022. Monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työyhteisössä. 2 Center for Ageing Better. 2023. Ageism. What´s the Harm? Exploring the damaging impact of ageism on individuals and society. 3 Tevameri, T. 2022. Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoima ja yrityskenttä. 4 Kokkinen, L. (toim.) 2020. Hyvinvointia työstä 2030. Skenaarioita suomalaisten työelämän kehityksestä. TTL julkaisuja. Puna-Musta, Tampere. 5 Valtioneuvosto. 2022. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. 6 KEVA. 2021. Eläketutkimus 2021. Eläkkeellä töissä. 7 Finlex.fi. Työturvallisuuslaki 738/2002. 8 Työturvallisuuskeskus. 2022. 9 Center for Ageing Better. 2023. 10 Center for Ageing Better. 2023. 11 Työturvallisuuskeskus. 2022. 12 Center for Ageing Better. 2023. 13 Center for Ageing Better. Becoming an age-friendly employer (ageing-better.org.uk). 14 Age-Friendly Institute. Certified Age Friendly Employer Program. 15 Komulainen, M. 2011. Aktiivinen tuki yhteistoiminnan työkaluna. Työturvallisuuskeskus. 16 Kohrman, D. B. 2013. As more workers age, bias and insecurity persist. Ageing Today 11–12:6
Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä
Näytteenotto on yksi kliinisen laboratoriotyön merkittävimmistä kohdista, kun puhutaan potilaan oireiden tunnistamisesta, sairauksien diagnostisoinnista, hoidon määrittelystä tai hoitovasteen arvioinnista kliinisten laboratoriotutkimusten avulla1. Onnistuneen näytteenoton yhtenä kulmakivenä nähdään riittävä perehdytys, joka antaa näytteenottotyötä tekevälle tiedolliset ja taidolliset valmiudet laadukkaaseen toimintaan. Monissa organisaatioissa työhön perehtyminen järjestetään keskitetysti perinteisillä menetelmillä, kuten luento-opetusta ja kirjallisia perehdytysmateriaaleja hyödyntäen. Perinteisten ratkaisujen ohella on hyvä olla tietoinen, että näytteenottotyön perehdyttämisen tukena voisi hyödyntää myös digitaalisia ratkaisuja. Parhaimmilla näiden avulla voitaisiin vähentää perehdyttämisen kuormittavuutta ja parantaa laatua ja kustannustehokkuutta. Näytteenottotyön rooli diagnostiikassa Näytteenotto on kliinisen laboratorion kolmivaiheisen prosessin (preanalyyttinen, analyyttinen ja postanalyyttinen) ensimmäinen vaihe, joka sisältää monia ihmisen suorittamia työvaiheita, ja näin ollen se on myös prosessin virhealttein vaihe. Preanalyyttisiä virheitä ovat esimerkiksi virheellinen tutkimuspyyntö (sis. potilaan tiedot, pyynnön tehneen tahon tiedot, yhteystiedot, näytetyyppi, tarvittaessa yksilöity näytteenottokohta, pyydetyt tutkimukset, suunniteltu näytteenottoaika ja muut merkittävät tiedot) potilaan puutteellinen esivalmistelu tai puutteellinen ohjaus ennen tutkimukseen tuloa virheet potilaan tunnistamisessa ja näytteiden merkitseminen oikean potilaan näytetunnisteella virheellisesti suoritettu näytteenotto virheet näytteen käsittelyssä, kuljetuksessa tai säilytyksessä.2,3 Kliinistä näytteenottoa edellyttäviä tutkimuksia tehdään Suomessa vuosittain noin 70 miljoonaa kappaletta4. Preanalyyttisten virheiden osuus muodostaa 50—70 % kaikista laboratorioprosessissa sattuneista virheistä5. Näytteenottotyötä ohjaavat sekä kansalliset suositukset ja standardit6,7 että paikalliset käytänteet8, joihin perehtyminen muodostaa osan työtä tekevien henkilöiden toimenkuvaa ja joiden tulee aina olla laadukkaan laboratoriotyön perustana. Väärin otetut tai käsitellyt näytteet voivat johtaa diagnoosin tai hoidon viivästymiseen tai jopa väärään diagnoosiin9. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että laboratoriotutkimuksessa tapahtuneilla virheillä on yhteys noin puoleen perusterveydenhuollon hoitovirheistä. Samalla niiden on todettu aiheuttavan merkittäviä kustannuksia. Pelkästään uudelleen otettujen näytteiden on arvioitu lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa.10 Näytteenottotyön haasteet ja perehdytyksen nykykäytänteet Työskentely kliinisessä laboratoriossa on viime vuosien aikana kokenut rakenteellisia muutoksia työn automatisoinnista, analytiikan keskittämisestä, työvoimahaasteista ja toimenkuvien muuttumisesta johtuen. Julkisen alan eläkevakuuttaja Kevan mukaan kliinisen laboratorion ammattilaisia, bioanalyytikkoja puuttui vuonna 2022 lähes 800, joista puolet Uudeltamaalta11. Tästä johtuen näytteenottotehtävissä toimii runsaasti myös muita terveydenhuollon ammattilaisia ja perehdytyksen tulee keskittyä erityisesti heiltä puuttuvan näytteenottotyöhön painottuvan preanalyytisen vaiheen osaamisen vahvistamiseen. Virheiden onkin todettu liittyvän juuri näytteenottohenkilöstön puutteelliseen osaamiseen12, joskin ne ovat hallittavissa suorittamalla näytteenotto vakioidusti ja tarkasti laboratorioiden ohjeita noudattaen13. Monissa organisaatioissa perehdyttäminen näytteenottotyöhön toteutetaan keskitetyissä koulutuksissa, joissa tietopohja opiskellaan kirjallisesta materiaalista itsenäisesti tai yhteisissä tilaisuuksissa. Nykykäytänteiden lisäksi enemmän kaivattaisiin käytännön harjoittelua teoriaopetuksen rinnalle esimerkiksi simulaatioharjoitusten ja erilaisten käytännön harjoitteiden muodossa. Lisäksi esimerkiksi verkko-oppimisympäristöön laadittavilla materiaaleilla perehtyjän olisi mahdollista syventää tietojaan ja opetella ohjeiden hyödyntämistä joustavasti omassa aikataulussaan ja omiin tarpeisiinsa perustuen.14 Laadukkaasti ja systemaattisesti toteutettu perehdytys voikin parhaimmillaan vähentää preanalytiikan virheitä, parantaa potilasturvallisuutta ja tulosten luotettavuutta, vahvistaa henkilöstön motivaatiota ja sitoutumista työhön ja vahvistaa omaan työhön liittyvää hallinnan tunnetta ja lisätä työtyytyväisyyttä. Näytteenottoon liittyvien laajojen asiakokonaisuuksien oppiminen vaatii riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia tärkeiden sisältöjen sisäistämiseen. Tämän lisäksi perehdyttämiseen tarvitaan lisää uudenlaisia toteuttamistapoja15. Innovatiivisia ratkaisuja perehdytyksen uudistamiseen Digitaaliset materiaalit ja 360-oppimisympäristöt Selkeitä hyötyjä perehdyttämiseen on saatu digitaalisista materiaaleista erilaisilla oppimisalustoilla. Teoriasisältöjen kerääminen yhteen paikkaan mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman joustavan ja vaiheittaisen perehtymisen monivaiheisiin prosesseihin. Digitaaliset materiaalit voivat sisältää tekstiä, kuvia, videoita, 360-ympäristöjä, testejä, audioita, kehittäjien mielikuvituksen ja teknisten taitojen mukaan. Digitaalisten sisältöjen suurin hyöty on mahdollisuus hyödyntää näitä oman aikataulun ja tarpeiden mukaan, toistot ja asiaan palaaminen mukaan lukien. Teknisesti tällaisten digitaalisten kokonaisuuksien kehittäminen on kohtalaisen helppoa ja edullista. Hyviä kokemuksia on Suomessakin saatu esimerkiksi histoteknologian16, mikrobiologian17 ja kliinisen fysiologian yhteyksissä18. Miksi ei siis myös preanalytiikkaan perehdyttäessä. Virtuaalitodellisuus ja haptiset laitteet Nykykäytänteisiin peilattuna uudenlaisia toteuttamistapoja ovat myös virtuaalitodellisuuden ja haptisten laitteiden käyttö, joskin niitä on maailmalla hyödynnetty jo pitkään. Näissä molemmissa kliinistä laboratoriotyötä ja näytteenottoa voidaan harjoitella todellisuutta mallintavissa tilanteissa. Virtuaalilaboratoriot19 tuovat mukanaan reaalimaalimaa simuloivat toimintaympäristöt ja haptiset laitteet20,21 , kuten käsivarsimannekiinit. Monesti oppimisen mahdollisuudet liittyvät näissä tapauksissa enemmän prosessien ja turvallisuusnäkökulmien hallintaan, eivät niinkään varsinaisten näytteenottotoimenpiteiden suorittamiseen. Näissä vaihtoehdoissa tyypillisesti haastavat englanninkieliset käyttöliittymät ja suomalaisista käytänteistä poikkeava terminologia, suomenkielisiä käyttöliittymiä on tosi vähän, jos lainkaan. Verrattaessa näitä menetelmiä22 perinteisiin, on aiemmissa tutkimuksissa saatu samankaltaisia tai positiivisempia hyötyjä23. Pelit ja mobiilisovellukset Pelillisyyden ja pelien soveltaminen kiinnostaa laajasti myös terveydenhuollon toimijoita. Näytteenoton opetteluun ja harjaantumiseen on kehitetty tietokonepelejä ja mobiiliapplikaatioita24. Pelien positiivisen houkuttelevuuden vastapainona, niitä monesti haastaa heikohko käytettävyys. Mikäli käyttöliittymä ei vastaa riittävästi reaalimaailman tilanteita ja perehtyjien tarvetta, pelit jäävät helposti pelaamatta. Samoin voi käydä, jos pelien hallittu käyttöönotto organisaatioissa sakkaa, esimerkiksi digitalisaatioon liittyvän muutosvastarinnan vuoksi. Lisäksi pelien kehittäminen erilaisten pelimoottorien päälle on todella aikaa vievää ja kallista. Vastaavasti mobiiliapplikaatioiden prototyyppien hinnat alkavat helposti kymmenistä tuhansista euroista. Tietoon perustuva perehdyttäminen Tietoon perustuva perehdytys on mielenkiintoinen ja yksinkertaisuudessaan jopa innovatiivinen ajatus. Tässä mallissa koulutusta kohdennetaan sitä erityisesti tarvitseville tarkkailemalla näytteenottotyössä sattuneita poikkeamia ja erityisesti uusintanäytteenottoon johtavien pyyntöjen määrää. Koulutustarvetta kuvaava suhdeluku lasketaan jakamalla uusintanäytteiden määrä otettujen näytteiden kokonaismäärällä25 , jonka perusteella korkeita suhdelukuja saavat ohjattaisiin saamaan pidempää ja syvempää perehdytystä. Myös tällä tavalla voitaisiin tarjota uudenlaisia yksilöllisiä mahdollisuuksia, perehtyjän henkilökohtaisista tarpeista riippuen. Kaikista teknisistä vaihtoehdoista huolimatta perehdyttämisessä on pitkälti kyse myös työyhteisöön ja sen toimintoihin perehtymisestä ja sosiaaliseen ympäristöön sulautumisesta, joita ei voi teknisillä ratkaisuilla hoitaa. Tärkeää on edelleen kohdata jokainen työhön perehtyjä yksilönä ja tarjota hänelle oppimista tukevaa sisältöä, hänelle sopivalla tavalla, kuitenkaan poissulkematta mahdollisuutta hyödyntää uudenlaisia menetelmiä perinteisten rinnalla. Monenlaisia tapoja yhdistelemällä perehdytys voidaan kokea entistä laadukkaampana ja sitouttavampana vaiheena uuden työn ja toimenkuvan vastaanotossa, samalla kun siihen liittyvä kuormitus niin perehdyttäjän kuin perehtyjänkin osalta laskee. Kirjoittajat Johanna Juvonen on bioanalyytikko (YAMK) ja osastonhoitaja HUS Diagnostiikkakeskuksessa. Hän on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen tutkinto-ohjelmasta huhtikuussa 2023. Hänen opinnäytetyönsä aiheena oli Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä - Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia. Mari Virtanen on bioanalyytikko (AMK), yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimuksellista kehittämistyötä. Lähteet 1 Laitinen, P. 2017. Laboratorioalan tulevaisuuden visiointia. Moodi 1:18–19. 2 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. Hoitotyön suositus. Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. 3 Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 2022. Näytteenotto. 4 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 5 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. 6 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. 7 Hoitotyön tutkimussäätiö 2021. Hotus-hoitosuositus. Onnistu laboratorionäytteissä – suositus tutkimusten valinnasta, potilaan tunnistamisesta ja ohjaamisesta. 8 HUSLAB. 2021. Preanalytiikan käsikirja. Julkaisematon dokumentti. 9 Lippi, G. von Meyer, A., Cadamuro, J. & Simundic, A-M. 2019. Blood Samply quality. Diagnosis. 6:25–31. 10 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 11 Keva 2023. Kuntien työvoimaennuste: Hoitajapula kaksinkertaistui kahdessa vuodessa. 12 Giavarina, D. & Lippi, G. 2017. Blood venous sample collection: Recommendations overview and a checklist to improve quality. Clinical Biochemistry. 50:568–573. 13 Brulin, C., Grankvist, K., Stenlund, H., Söderberg, J., Van Guelpen, B. & Wallin, O. 2010. Blood sample collection and patient identification demand improvement: a questionnaire study of preanalytical practices in hospital ward and laboratories. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 24:581–591. 14 Juvonen, J. 2023. Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä. Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 15 Juvonen, J. 2023. 16 Virtanen, M. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Universitas Ouluensis D1455. University of Oulu, Faculty of Medicine, Research Unit of Nursing Science and Health Management. 17 Reinikkala, T. 2022. Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 18 Tuomola, K. 2020. Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19 Medical Laboratory Technology | Virtual Labs (labster.com) 20 Virtual Phlebotomy. Laerdal. 21 Scerbo MW, Bliss JP, Schmidt EA, Thompson SN. 2006. The efficacy of a medical virtual reality simulator for training phlebotomy. Hum Factors. 48(1):72-84. 22 Vidal, V., Ohaeri, B., John, P., Helen, D. 2013. Virtual Reality and the Traditional Method for Phlebotomy Training Among College of Nursing Students in Kuwait: Implications for Nursing Education and Practice. Journal of Infusion Nursing. 36(5): 349-355. 23 Kaplan AD, Cruit J, Endsley M, Beers SM, Sawyer BD, Hancock PA. 2021. The Effects of Virtual Reality, Augmented Reality, and Mixed Reality as Training Enhancement Methods: A Meta-Analysis. Hum Factors. 63(4):706-726. 24 Frøland, T.H., Heldal, I., Turid, A.B., Nygård, I., Sjøholt, G. & Ersvær, E. 2022. Digital Game-Based Support for Learning the Phlebotomy Procedure in the Biomedical Laboratory Scientist Education. Computers. 11(5): 59. 25 Shimono R, Akinaga R, Inaba N. 2019. Quality Improvement of Blood Drawing Through Targeted Training Using an Operation Support System. Stud Health Technol Inform. 21(264):1880-1881.
Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa?
Matkalla monialaisuuteen 2/2
Ammattikorkeakoulujen tehtävä on kouluttaa ammatillisia asiantuntijoita, joilla on työelämässä tarvittavaa ja sitä uudistavaa osaamista. Tulevaisuuden asiantuntijatyössä kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisen ja sujuvan yhteistyön taidot korostuvat1. Jokaisella sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalla tuleekin vahvan substanssiosaamisen rinnalla olla myös geneerisenä pidettyä osaamista kohdata tulevaisuuden haasteet ja toimia sujuvasti yhä verkostomaisemmin rakentuvassa työelämässä. Tämä osaaminen ei voi olla työntekijöiden substanssiosaamisesta irrotettua erityisosaamista tai vain yksittäisen ammattikunnan tai alan harteilla, vaan kuuluu kaikille. Kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisen taidoista – tai laajemmin monialaisesta yhteistyöosaamisesta – näyttää tulleen työelämän uusi musta, johon koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen on pukeuduttava. Kaksiosaisen tekstisarjamme Matkalla monialaisuuteen osassa 1 pohdimme, mitä kaikkea monialaistuminen edellyttää. Tässä osassa 2 taas tarkastelemme koulutuksen mahdollisuuksia tuottaa juuri sitä osaamista, jota sosiaali- ja terveysalan monialaistumisessa tarvitaan. Pyrimme tuomaan lyhyesti esiin, miksi ja miten ajattelu- ja toimintatavan – tai jopa paradigman – muutos on tarpeen tehdä alan koulutuksessa juuri nyt. Yksittäisistä toteutuksista yhteistyöosaamisen juonteeseen Viime vuosina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota sosiaali- ja terveysalan yhteisiin osaamistarpeisiin ja yhteistyössä tarvittavaan osaamiseen2,3,4,5. Alan koulutuksen järjestäjiä on myös kehotettu ottamaan nämä tarpeet huomioon koulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa6,7. Kehotus tuntuu aiheelliselta, sillä yhdessä eri ammattialojen opiskelijoiden kesken toteutetulla koulutuksella on osoitettu olevan merkittävä vaikutus opiskelijoiden yhteistyöosaamiseen8. Koulutusorganisaatiota edustavasta näkökulmastamme katsottuna pidämme sekä ammattikorkeakoulujen että yksittäisten opettajien tehtävää merkityksellisenä monialaisuuteen ja onnistuneeseen sosiaali- ja terveysalan integraatioon tähtäävässä muutoksessa. Työelämäläheinen orientaatio ja vastuu tulevaisuuden työelämän osaamisperustan rakentamisessa ohjaavat ammattikorkeakoulutuksen järjestäjiä uudistamaan opetussuunnitelmia, osaamistavoitteita ja koulutuksen järjestämisen tapoja. Keskeistä on toteuttaa monialaista yhteistyöosaamista vahvistavaa pedagogiikkaa, jossa oppiminen tapahtuu eri alojen opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa ja yhdessä oppien9. Koulutuksen ja käytössä olevien pedagogisten menetelmien tulee perustua näyttöön ja tulevaisuuden työelämäosaamista ennakoiviin lausuntoihin. Monialaisen opetus- ja kehittämistyökokemuksemme perusteella koulutuksella on merkittävä rooli ylitettäessä käytännön yhteistyötä hankaloittavia raja-aitoja sosiaali- ja terveysalalla. Ammattialakohtaisesti järjestetty opetus ruokkii helposti opiskelijoiden, eli tulevaisuuden asiantuntijoiden, siiloutuneita ja aloittain eriytyneitä toimintatapoja. Mikäli koulutuksen aikana kasvaa asiantuntijoita, jotka ovat tottuneet toimimaan ja viestimään moniammatillisesti ja monialaisesti, on todennäköistä, että raja-aitoja ylläpitävä ja siiloutunut toimintatapa voidaan murtaa. Yksittäin toteutuvat moniammatilliset tai monialaiset oppimistilanteet opintojen aikana eivät kuitenkaan riitä työelämässä paljon kysytyn jaetun osaamisen rakentumiseen. Tarvitaan kokonaisvaltaista pedagogista lähestymistapaa, joka kartuttaa monialaisen yhteistyön osaamista tavoitteellisesti läpi opintojen. Alan koulutuksen toteutustapoja ja sisältöjä olisikin kehitettävä määrätietoisesti tutkinto- ja ammattirajat ylittäviksi kokonaisuuksiksi10,11, joissa yhdessä oppiminen on arkipäivää – yksittäisesti tai jopa satunnaisesti toteutettujen moniammatillisten tai monialaisten interventioiden sijaan. Etenkin monialaista yhteistyöosaamista ja kaikkien sote-ammattilaisten jaettua osaamista vahvistavat opinnot olisi perusteltua jäsentää juonnemaiseksi jatkumoksi12. Juonteen voi suunnitella kulkemaan läpi koko koulutuksen. Tällöin kaikille opiskelijoille karttuu yhteistä geneeristä osaamista esimerkiksi moniammatillisessa tiimissä toimimisesta yhteistyötä ohjaavasta lainsäädännöstä monialaisesta kirjaamisesta sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmästä tai paljon palveluita tarvitsevien ihmisten kohtaamisesta ja hoidosta. Ratkaisevaa on tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia harjoitella monialaisen yhteistyön taitoja toistuvasti yhdessä ja työelämää vastaavissa, autenttisissa tilanteissa13. Yhdessä oppiminen johtaa itsensä ylittämiseen Monialaisen yhteistyöosaamisen taitojen ja sisältöjen oppiminen edellyttää pedagogisten käytäntöjen tarkastelua. Jo vuosia tutkijat ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitkä pedagogiset menetelmät ovat vaikuttavimpia moniammatillisessa yhteistyössä tarvittavan osaamisen vahvistumisessa14. Menetelminä on käytetty muun muassa simulaatio-oppimista, asiakastapausten ratkaisemista, työpajatyöskentelyä ja roolipelejä15. Yhdenkään moniammatillista yhdessä oppimista tavoittelevan pedagogisen menetelmän ei ole kuitenkaan todettu olevan ylivoimaisesti vaikuttavin16. Ratkaisuna monialaisuuden vahvistamiseksi ja monialaisessa yhteistyössä tarvittavien taitojen oppimiseksi on tarjottu yhdessä oppimisen pedagogiikkaa. Tällaista pedagogista lähestymistapaa on kuvattu ja työstetty laveammin Monialaisten ratkaisujen työkirjassa, joka sisältää myös tapausesimerkin ja tehtäviä teemasta. Yhdessä oppimisen pedagogiikka mahdollistaa sekä toiminnan että oppimisen tavoitteiden sanoittamisen yhdessä. Se harjaannuttaa toimijoita sellaiseen kielelliseen ilmaisuun, joka on kaikkien ammattialojen opiskelijoille yhteistä. Yhteisen toiminnan aikana eri alojen opiskelijat ja muut verkoston jäsenet oppivat toisiltaan ja ratkaisevat monitahoisia haasteita.17 Yhdessä oppimisessa kiinnostavin ja keskeisin alue on se, mitä opiskelija tai muu toimija ei pysty tekemään täysin itsenäisesti, mutta johon hän oikeanlaisen ohjauksen ja toisen ammattilaisen tuen avulla yltää. Kannustavassa ja yhteistä tekemistä arvostavassa ilmapiirissä opiskelijat onnistuvat ylittämään itsensä ja oman osaamisensa rajat.18 Juuri tällaista yksilöiden ja yhteisöjen onnistumista monialaisella työskentelyllä tavoitellaan – ja koulutuksen tulisi mahdollistaa. Ratkaisut elävät tiimien monialaisessa yhteistyöosaamisessa Yhdessä oppimisen pedagogiikka auttaa tunnistamaan toisten oppimistilanteeseen osallistuvien vahvuuksia ja osaamista, joiden pohjalta rakennetaan ratkaisukeskeistä vuoropuhelua. Sen myötä voidaan löytää yhdessä rohkeutta muuttaa vakiintuneita toimintatapoja – ja edetä kohti aitoa monialaisuutta. Vuonna 2020 koostetussa Sote-osaamisen kompetenssikuvauksessa esitetään, että kaikille sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoille yhteisen osaamisen vahvistamisen menetelmäksi sopisi moniammatillinen tiimiharjoittelu. Tällainen harjoittelu tarkoittaa toimintaa, jossa alan ammatteihin opiskelevat ratkovat yhdessä aidossa työelämäharjoittelussa erilaisia asiakastilanteita.19 Tiimiharjoittelu innostaa yhteiseen tiedonrakenteluun substanssista sekä samalla reflektoimaan tiimin omaa toimintaa moniammatillisesta näkökulmasta. Tällainen toimintatapa edellyttää kuitenkin turvallista tunneilmapiiriä oppimistilanteessa sekä myötäelävän kohtaamisen taitoa. Yhdessä oppimisen pedagogiikan mukaan toimiessaan ohjaava opettaja tukee tiimiä ja sen jäseniä toisiaan arvostavassa ongelmaratkaisussa. Opiskelijalle taas on tärkeintä saada kokemusta myötäelävästä kohtaamisesta. Opettajan roolina on sanoittaa, reflektoida ja selkeyttää tämän ongelmanratkaisu- ja oppimistilanteen kulkua ja toimintaa siihen osallistuville, jotta opiskelija oppisi tiedostamaan ja myös käsitteellistämään myötäelävän kohtaamisen elementtejä.20,21 Tämäntyyppinen oppiminen ja työskentely ovat ajankohtaisia myös uusien monialaisten menetelmien ja työkalujen kehittymisen ja kehittämisen vuoksi. Monialaisen osaamisen uuttaminen osaksi opintoja vaatii valintoja Yhdessä oppimisen pedagogiikka ja monialaisen yhteistyöosaamisen juonteen uuttaminen osaksi opintoja vaativat konkreettisia tekoja ja toimintaympäristön, joka tukee täytäntöönpanoa. On mahdollista, että siirryttäessä kohti yhdessä oppimista on väistämätöntä tehdä useita toimijoita tai rakenteita vavisuttavia uudistuksia esimerkiksi opetussuunnitelmiin tai ammattialoittain eriytyviin opetuskäytänteisiin. Moniammatillisen koulutuksen toteuttamista ja opetussuunnitelmien integraatiota estäviä ja edistäviä tekijöitä on tutkittu viime aikoina varsin paljon22. Uudistuksen läpiviemiseen ja moniammatillisen koulutuksen implementaatioon on rakennettu myös erilaisia prosessikuvauksia ja malleja23,24 sekä täytäntöönpanoa helpottavia vinkkilistoja25. Emme siis suinkaan ole tilanteessa, jossa emme tietäisi, kuinka toimia tai mitä asioita on ratkaistava. Kyse on tavoitteellisen, yhdessä suunnitellun ja systemaattisen muutosprosessin läpiviennistä. Sen onnistumisen kannalta keskeinen menestystekijä on organisaation johdon ymmärrys johtaa ja ennen kaikkea mahdollistaa vaativaa ja vaikeaksikin koettua muutosvaihetta26. Kokoavasti voisi sanoa, että sosiaali- ja terveysalan koulutukselta odotetaan nyt määrätietoisuutta ja rivakkuutta työelämän uuden mustan päälle pukemisessa: monialaisen yhteistyön onnistumisen varmistamisessa osaamisen avulla. Kun pyrimme yhdessä löytämään ratkaisuja asiakkaiden arjen monitahoisiin tilanteisiin ja muihin sosiaali- ja terveysalalla ajankohtaisiin haasteisiin monialaista yhteistyötä vahvistamalla, ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus toimia prosessissa sekä veturina että työelämän kehittäjäkumppanina. Kuitenkaan se, mitä tapahtuu alan koulutuksessa, ei yksin riitä, vaan muutoksen on oltava samansuuntaista eri tasoilla: palvelutilanteiden ihmislähtöisesti rakentuvista kohtaamisista toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön ja poliittiseen päätöksentekoon saakka. Sosiaali- ja terveysalan onnistuneessa integraatiossa kyse on siis varsin kompleksisesta ilmiöstä, joka on hahmotettava systeemisesti ja ratkaistava monialaisesti. Matkalla monialaisuuteen on tekstisarja, jossa taustoitetaan sosiaali- ja terveysalan monialaistumista koskevia ehtoja ja edellytyksiä (osa 1) ja tarkastellaan koulutusta keinona vastata niihin (osa 2). Tekstit liittyvät läheisesti verkkojulkaisuun Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (2022). Blogikirjoituksen laatijat Kaisa Hartikainen, Saila Pakarinen ja Aino Vuorijärvi ovat toimittaneet työkirjan yhdessä innovaatiojohtaja Minna Elomaa-Krapun kanssa. Kirjassa monialaisuuteen liittyviä sisältöjä käsitellään tätä kirjoitusta perusteellisemmin. Työkirjan tapausesimerkkien ja tehtävien avulla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus työstää ja päivittää omaa ajatteluaan monialaisuudesta. Julkaisua käytetään Metropolian HyMy-kylässä perehdytys- ja opetusmateriaalina, ja se soveltuu laajemminkin aineistoksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin. Kirjoittajat Kaisa Hartikainen on lehtori ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Saila Pakarinen on lehtori ja toimii HyMy-kylässä opiskelijoita innostaen ja kannustaen. Hän hyödyntää väitöskirjanprosessiinsa liittyvässä suunhoidon asiakastyössä myötäelävän kohtaamisen taitoja ja mahdollistaa myös opiskelijoille näiden taitojen harjoittelua. Aino Vuorijärvi on yliopettaja ja ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä lingvistisen tekstintutkimuksen menetelmin väitellyt filosofian tohtori. Hän tekee työtään kielessä, joka on luontaisesti monialainen ja sellaisenaan erinomainen alusta yhteistyölle. Lähteet 1 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. 2 WHO 2010. Framework for action on interprofessional education & collaborative practice. World Health Organization. 3 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. 4 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 5 IPEC 2011. Core competencies for interprofessional collaborative practice: Report of an expert panel. Washington, D.C.: Interprofessional Education Collaborative. 6 European Commission 2018. Commissions staff working document accompanying the document communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European economic and social committee and the Committee of the regions on the digital education action Plan. 7 Kangasniemi ym. 2018. 8 Guraya S.Y. & Barr, H. 2018. The effectiveness of interprofessional education in healthcare: A systematic review and meta-analysis. The Kaohsiung Journal of Medical Sciences 34 (3), 160–165. 9 Barr, H., Ford, J., Gray, R., Helme, M., Hutchings, M., Low, H., Machin, A. & Reeves, S. 2017. Interprofessional Education Guidelines. 10 Barr ym. 2017. 11 WHO 2010. 12 Pihlaja, M. 2011. Osaamisen jäljillä. Juonneopetuksen suunnittelusta käytännön toteutukseen. Vaasan ammattikorkeakoulu, other publications C11. 13 Katisko, M., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2014. Moniammatillisuus ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja liikunta-alojen koulutuksessa. Malli työssäoppimisen ja ammattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten. Opetushallitus. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. 14 Fox, L., Onders, R., Hermansen-Kobulnicky, C., Nguyen, T-N., Myran, L., Linn, B. & Hornecker, J. 2018. Teaching interprofessional teamwork skills to health professional students: A scoping review. Journal of interprofessional care 32 (2), 127–135. 15 Fox ym. 2018. 16 Macías Inzunza, L., Rocco Montenegro, V., Rojas Reyes, J., Baeza Contreras, M., Arévalo Valenzuela, C. & Munilla González, V. 2020. Formation in Interprofessional Education in Nursing and Medical Students Globally. Scoping review. Investigación y Educación en Enfermería 38 (2), 6. 17 Karlgren, K., Lakkala, M., Toom, A., Ilomäki, L., Lahti-Nuuttila, P. & Muukkonen, H. 2020. To Assessing the learning of knowledge work competence in higher education – cross-cultural translation and adaptation of the Collaborative Knowledge Practices Questionnaire. Research Papers In Education 35 (1), 8–22. 18 Vygotski, L. S. 1978. Thought and Language. Cambridge: MIT Press. 19 STM. 2020. Uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen. Ehdotukset työelämälle ja koulutukselle. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 3. 20 Porath, C., Spreitzer, G., Gibson, C. & Garnett, F. 2012. Thriving at work: Toward its measurement, construct validation, and theoretical refinement. Journal of Organizational Behavior 33 (2), 250–275. 21 Spreitzer, G. & Porath, C. 2014. Self-determination as nutriment for thriving: Building an integrative model of human growth at work. The Oxford handbook of work engagement, motivation, and self-determination theory 90, 245–258. 22 Ks. esim. Wong P.S., Chen, Y.S. & Saw, P.S. Influencing factors and processes of interprofessional professional education (IPE) implementation. Medical Teacher 43 (1), 39–45. 23 Wong ym. 2021. 24 D’amour, D. & Oandasan, I. 2005. Interprofessionality as the field of interprofessional practice and interprofessional education: an emerging concept. Journal of Interprofessional Care 19 (1), 8–20. 25 Hill, E., Morehead, E., Gurbutt, D., Keeling, J. & Gordon, M. 2019. 12 Tips for developing inter-professional education (IPE) in healthcare. MedEdPublish 8 (1), 69. 26 Lawlis, T.R., Anson, J. & Greenfield, D. 2018. Barriers and enablers that influence sustainable interprofessional education. Journal of Interprofessional Care 28 (4), 305–310.
Mari Virtanen, päätoimittaja, yliopettaja TtT, terveysalan digitalisaatio
Aino Vuorijärvi, yliopettaja FT, suomen kieli ja viestintä
Salla Kivelä, yliopettaja TtT, tutkimus ja kehittäminen
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Sotemuotoilijat- blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Toimituskunta on toiminut blogin perustamisesta alkaen (15.8.22).
Haluatko julkaista Sotemuotoilijoissa? Lue kirjoittajaohjeet Drivessä ja ota yhteyttä toimituskuntaan
aluekehitys asiakaslähtöisyys asiantuntijaviestintä bloggaus digikliiniset digikliiniset asiantuntijat digitalisaatio etiikka etäpalvelu etävastaanotto HyMy-kylä hyvät käytänteet innovaatio-osaaminen kliininen asiantuntija kliininen asiantuntija digitaalisissa toimintaympäristöissä kuntouttava työtoiminta Metropolia Ammattikorkeakoulu moninaisuus NPT näyttöön perustuva toiminta näyttöön perustuvat toiminta osaaminen Osaaminen 2035 osaamisedellytykset osaamisvaatimukset palvelujen kehittäminen palvelumuotoilu sosiaali- ja terveysala sotemuotoilijat sotemuotoilu suun terveys tekoäly tekstitaidot terveyden edistäminen terveydenhuolto terveysinterventio tieteisfiktio TK-osaaminen TKI tulevaisuusajattelu tutkimuksellinen kehittäminen tutkimus- ja kehittämisosaaminen yamk yhteiskehittäminen yhteisöllinen kehittäminen