Lähitulevaisuudessa tullaan näkemään monien alojen täydellinen automatisoituminen, eikä autoala ole tässä poikkeus. Tässä blogissa käsitellään itseohjautuviin autoihin liittyviä eettisiä ongelmia, joista esimerkkeinä käytämme kirjoittamisen aikana kuumina aiheina olevia Teslan ja monien muiden suurten autovalmistajien itseohjautuvia autoja.
Vaadittava teknologia itseohjautuvien autojen siirtymiseen pysyvästi ideasta käytäntöön on jo olemassa. Ensin pitäisi kuitenkin päättää, miten ne käyttäytyvät liikenteessä ja kuka sen päätöksen tekee.
Kun tietä ylittää punaisia valoja päin toiselta puolelta koditon henkilö ja toiselta
toimitusjohtaja, kumman pitäisi selvitä ylityksestä? Tämänkaltaiset päätökset voivat olla
itseohjautuvien autojen ratkaistavissa jo pian. Siihen, miten itseohjautuva auto ohjelmoidaan käyttäytymään, vaikuttaa entistä suuremmissa määrin ihmisten henkilökohtaiset lähtökohdat. Ihmisten moraalista kompassia ohjaavat muun muassa heidän sosiaaliset näkemyksensä ja kyky osoittaa empatiaa riippumatta siitä, kuinka korkealla henkilö on yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Mitä suuremmat erot maassa on ihmisten sosiaalisessa statuksessa, sitä todennäköisemmin he valitsevat itseohjautuvan auton uhraamaan kodittoman ihmisen. Ihmiset maista, joissa ero köyhien ja rikkaiden välillä on suhteellisen pieni, eivät tutkimusten mukaan käänny selkeästi kumpaakaan osapuolta vastaan. Vaihtoehtoisesti ihmiset haluaisivat auton tilanteen salliessa ohjaamaan itsensä tieltä ulos tai jopa viereiseen betoniseinään, riskeeraten matkustajan hengen [1].
Autonvalmistajat tekevät tietyllä tapaa moraalisen valinnan jo päätettäessään missä ja kuka heidän itseohjautuvat autot suunnittelevat. Pitäisikö autonvalmistajien siis keskittää itseohjautuvien autojen kehitys johonkin tiettyyn maahan, joka vastaisi mahdollisimman hyvin heidän omaa moraalista kantaansa tässä asiassa? Valmistajilta on kuitenkin turha odottaa suoraa vastausta kysymykseen siitä, kenet heidän itseohjautuva auto on ohjelmoitu uhraamaan tilanteessa, jossa törmäys ihmiseen ei ole enää estettävissä.
Isona pelkona itseohjautuvien autojen kehittyessä on tietenkin se, että kuljettajat tulevat
menettämään työnsä. Tämän myötä tulee esille myös toinen ongelma: Miten itseohjautuvat autot aikovat valita tulevaisuudessa asiakkaansa? Pelkona on, että autonvalmistajat antavat teknologian identifioida ihmisiä ja luoda erilaisia “profiileja” heistä ulkonäön, taustan sekä rodun perusteella. Silloin auto pystyisi valitsemaan ns. parhaat ja varakkaimmat asiakkaat, jolloin kaikki ihmiset eivät mahdollisesti saisi tasavertaista palvelua. Tämänkaltainen toimintamalli voi myös pidemmällä aikavälillä tuoda esille isoja ongelmia, jos tietty väestö joutuu kärsimään sen seurauksena.
EU:ssa laaditaan parhaillaan yhteistä sääntelyä itseohjautuville autoille [3]. Haasteita riittää niin tietoturvallisuuteen liittyvissä kuin eettisissäkin kysymyksissä. Kuinka taata tasa-arvoinen kohtelu kaikille ihmisryhmille? Erityisesti miten otetaan huomioon liikuntavammaiset tai lapset liikenteessä? Teknologia kehittyy niin nopeasti, että lainsäädäntö laahaa auttamatta perässä. EU:n on tärkeä tehdä yhteistyötä jäsenmaiden kanssa varmistaakseen yhteneväiset lait, jotta kansalaisten luottamus itseohjautuviin autoihin voidaan taata. Lainsäädännön on ehdottoman tärkeää olla ajan tasalla, tai liikennettä uhkaavat viidakon lait.
Lähteet:
- Self driving car dilemmas reveal that moral choices are not universal. (24.10.2018). Haettu osoitteesta https://www.nature.com/articles/d41586-018-07135-0
- Gitlin, J. Real robotaxi gets a step closer in San Francisco. (13.5.2021). Haettu
osoitteesta https://arstechnica.com/cars/2021/05/real-robotaxi-service-gets-a-step-closer-in-san-francisco/
- Itseohjautuvat autot pian todellisuutta EU:ssa. (14.1.2019). Haettu osoitteesta
https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/economy/20190110STO23102/itseohjautuvat-autot-pian-todellisuutta-eu-ssa
Kirjoittajat:
Hyvinvointi- ja terveysteknologian pääaineopiskelijat Jan Buben, Pekko Lehto ja Mika Åberg
Hyvinvointi- ja terveysteknologia on yksi tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman
ammatillisista pääaineista.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä
Big-Flashin toimintamalleilla TKIO haltuun, Osa 1
15.12.2023
Robologi
Oppilaita AutoJoen kimpussa Oinride-projektissa
TKIO:lla tarkoitetaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) yhdistämistä oppimiseen ja opetukseen (O). Nopeasti muuttuva, kompleksinen toimintaympäristö vaatii TKI-toimintaan ja oppimiseen uusia toimintamalleja ja uudenlaista ajattelua. Käynnissä on ns. neljäs teollinen vallankumous, jossa fyysinen ja digitaalinen maailma yhdistyvät kyberfyysisiksi järjestelmiksi.
Hanketoiminnan yleistyessä ja TKIO:n hakiessa rooliaan on minulla ollut kunnia olla mukana erilaisissa hankkeissa PalRobista ja Roboreelista Digi-Salamaan ja lopulta Big-Flashiin. Yhteistä näissä on ollut, että niissä on yhdessä yritysten ja oppilaiden kanssa haettu mallia, miten robotiikkaa ja muuta uutta teknologiaa voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla testata sekä soveltaa haettaessa kilpailukykyä ja vihreää siirtymää.
Selkeästi on havaittu, että tällaiselle TKIO-tekemiselle tarvitaan metodiikka eli tavat toimia ja toteuttaa erikokoisia projekteja yritysten kanssa. Lisäksi on luotava fasiliteetit laajamittaisille projekteille. Aikaisemmin projekteja on toteutettu opetuslaboratorioissa, mikä on tuottanut selviä haasteita. Näihin on vastattu perustamalla projekteille tarkoitetut Garage-tilat.
Roboreelissä huomattiin, ettei TKIO-toiminnassa riitä, että oppilasryhmä laitetaan hommiin omin päin. Tarvitaan kunnon toimintatapoja ja suunnitelmallista tekemistä. Digi-Salama-hanketta varten kehitettiin Salama-projektimalli, joka osoittautui erittäin toimivaksi. Hankkeessa tehtiin Uudenmaan alueella 25 Salama-projektia. Yritysten kanssa pidetyissä työpajoissa tunnistettiin, mikä on ollut toimivaa ja mitä pitää kehittää. Lisäksi todettiin, että tarvitaan jotain ennen ja jälkeen Salama-projektien.
TKIO Big-Flashin tapaan
Aikaisempia kokemuksia ja palautetta hyödynnettiin, kun Big-Flash-hankkeessa toteutettiin järjestelmällinen lähestymistapa yritysten kehityskohteiden löytämiseksi ja luotiin uudet projektielementit Suvituuli ja Iso myrsky. Aikaisempaa Salama-projektikonseptia kehitettiin ja se tuotteistettiin osaksi Robo ja AIoT Garage - kohtaamojen palveluita. Hankkeen tajunnan räjäyttävä osuus oli tavoite toteuttaa 122 projektia, 100 Suvituulta, 20 Salamaa ja 2 Isoa myrskyä.
Liiketoiminnan digitaalinen kehittäminen sisältää kaksi osuutta, A + B. Osuus A on tarvekartoitus, jonka avulla löydetään eri yritysten kehityskohteet. Tämä pohjautuu SPIN-menetelmään (Situation, Problem, Implication, and Need-Payoff). Osuus B on teknologiatyöpaja, jossa valitaan tekninen ratkaisu valitun kehityskohteen toteuttamiseksi sekä tehdään minidemo. Tässä sovelletaan teknologiasprint- menetelmää.
Suvituuli on nopea teknologiakokeilu, jonka kesto on 1–3 kuukautta. Lopputulos on simulaatio ja laboratoriossa toteutettu demo, POC (Proof of Concept). Tämän toteutuksesta vastaa 1–3 projektiryhmää palkatun projektiassistentin johdolla Metropolian ja muiden asiantuntijoiden tukemana.
Salama-projektissa rakennetaan Suvituuli-projektin demo prototyyppiasteelle. Projektin tekemisestä vastaa Metropolian asiantuntija yhdessä hankkeen projektiassistentin kanssa. Ensimmäisessä vaiheessa projektista tehdään esiselvitys, jonka perusteella kirjoitetaan vaatimusmäärittely ja suunnitellaan toteutus. Toisessa vaiheessa rakennetaan laajamittainen prototyyppi, jonka perustella voidaan laskea, kannattaako projekti toteuttaa investointiprojektina. Prototyyppi testataan tuotanto-olosuhteissa yrityksessä tai niitä vastaavissa Garage-pajoissa.
Iso myrsky on laajamittainen toteutusprojekti. Iso myrsky -projektien tekemisestä vastaavat Metropolian asiantuntijat yhdessä projektiassistenttien ja yrityksen edustajien sekä teknologiatoimittajien kanssa. Projektiryhmää vahvistetaan eri korkeakoulujen oppilailla. Iso myrsky -projektien toteutusta avustavia oppilasryhmiä rekrytoidaan Laureasta, Haaga-Heliasta ja Aallosta sekä Variasta. Lisäksi tukiverkostona toimivat Robotiikkayhdistyksen, Automaatioseuran ja Suomen tekoälykeskuksen asiantuntijat.
Garaget ovat pajoja, joissa yritykset voivat nostaa kilpailukykyään ja vastata globaaleihin haasteisiin robotiikan, tekoälyn ja uusien teknologioiden avulla. Tavoitteenamme on olla edelläkävijä robotiikan ja uusien teknologioiden hyödyntämisessä. Metropoliassa kehitetään ja sovelletaan Industry 4.0 -teknologioita. Robotiikka (teollisuusrobotiikka, kobotiikka ja mobiilirobotiikka), digital twin -teknologia, tekoäly ja koneoppiminen sekä VR ja AR ovat uusia sovelluksia, joita hyödynnetään niin opetuksessa kuin erilaisissa hankkeissa.
Tekemisen keskiössä ovat Myyrmäen kampuksen Robo ja AIoT Garaget. Ne tarjoavat fyysisen lokaation, resursseja sekä laitteistoja nopeille ja pidemmille kokeiluille sekä laajamittaisille toteutusprojekteille. Toiminnan kiihdyttämiseksi alueelle tulee testikäyttöön myös 5G-verkko.
Myyrmäen kampuksen Robo Garage
Mitä saatiin aikaan?
Kaksi vuotta myöhemmin Big-Flash on saatu päätökseen. 84 yritystä, 106 tehtyä projektia ja 684 oppilasta myöhemmin voidaan todeta, että ilman kehitettyä Garage-konseptia ja projektimetodiikkaa ei tekemisestä olisi tullut mitään. Hankkeessa kehitetyt toimintamallit ovat antaneet selkeän selkärangan tekemiselle ja jatkavat eloaan osana Garage-palveluita. Onpa oppien pohjalta jo syntynyt kaksi jatkohankeajatustakin, joissa metodiikkaa viedään pidemmälle tavoitteena kokonaisvaltainen teknologinen tiekartta.
Hieman esimakua hankkeen lopputuloksista nähdään hankkeen päätösseminaarin videossa. Mitä kaikkea kahdessa vuodessa saatiinkaan aikaiseksi, sattui ja tapahtui, siitä enemmän blogissa Big-Flashin toimimalleilla TKIO haltuun / Osa 2.
Hienoa osaamista ja yhteistyötä Robo Garagen ja Urbanfarmlabin ammattilaisten kanssa ja projektiin omistautuneiden opiskelijoiden kanssa. Kaiken kaikkiaan ylivoimaisesti tuloksiltaan korkeatasoisin projekti, vaikka opiskelijat vielä matkalla oppivatkin paljon asioita. Valmistettu Demo toimi!
Jarmo Lehtonen Metagrow Oy
Kirjoittaja
Antti Liljaniemi / Kone- ja autotekniikka / Robo Garage -vastaava
+358 400 240 756 antti.liljaniemi@metropolia.fi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lisää aiheesta
Autotalleissa syntyy innovaatioita – Robo Garage avattiin Myyrmäen kampuksella. 2021. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/ajankohtaista/uutiset/autotalleissa-syntyy-innovaatioita-robo-garage-avattiin-myyrmaen-kampuksella. Luettu 5.9.2023.
Big Flash – Kestävästi kohti kilpailukykyä. 2023. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Big-Flash. https://bigflash.metropolia.fi/. Luettu 5.9.2023.
Garage – Robotiikka- ja tekoälypajat. 2023. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/yhteistyoalustat/garage. Luettu 5.9.2023.
Liljaniemi, A., & Paavilainen, H. 2020. Using digital twin technology in engineering education–course concept to explore benefits and barriers. Open Engineering, 10(1), s. 377–385.
Liljaniemi, A.; Paavilainen, H. & Tuominen, T. 2023. Digi-flash pedagogy confronts new emerging technologies-Maturity level evaluation case study. Cogent Engineering, 10(1), 2186201.
Teknologiat. 2021. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Digi-Salama. https://digisalama.metropolia.fi/teknologiat/. Luettu 5.9.2023.
Unkari-Virtanen, L., & Huhtaniemi, M. 2023. TKIO – tulevaisuuskestävää innovointia ja osaamista. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/802360/2023%20Taito%20110%20TKIO%20Tulevaisuuskest%c3%a4v%c3%a4%c3%a4%20innovointia%20ja%20osaamista%20Unkari-Virtanen%20Huhtaniemi%20.pdf?sequence=5&isAllowed=y. Luettu 5.9.2023.
Garage buustaa harrastustoimintaa
4.12.2023
Robologi
Harrastustoimintaa, mobiilirobotin kokoamista Robo Garagessa
Yhteistyöalustat AIoT ja Robo Garage ovat nimensä mukaisesti autotallityyppisiä työtiloja, jotka mahdollistavat yritysprojektien lisäksi opiskelijoiden omat projektit. Autotalliprojektit syntyvät, kun muutama ystävä yhdistää voimansa ja saa inspiraation uuden asian kehittämiseen. Tällöin hyvät työtilat ja yhteishenki ovat välttämättömiä. Garage Club -toiminta pyrkii tukemaan talliprojekteja, mutta vielä tärkeämpänä tavoitteena on opiskelijoiden harrastustoiminnan kehittäminen ja ystävyyssuhteiden rakentaminen hauskan tekemisen kautta.
Harrastetoiminnan väheneminen on huolestuttava trendi, joka näyttää vaikuttavan yhä useampaan korkeakouluopiskelijaan. Harrastukset tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden uusien taitojen oppimiseen sekä vahvistavat sosiaalisia suhteita ja verkostoja. Kun opiskelijat voivat yhdistää opintonsa merkitykselliseen vapaa-ajan tekemiseen, he saavat paremman otteen ja tasapainon opiskeluun. Se antaa mahdollisuuden monelle opiskelijalle myös kehittää taitoja, jotka tukevat opintoja, ja vieläpä saman katon alla.
Päivittäiset valintamme ylläpitävät hyvinvointiamme, ja siihen Garage-alustat tarjoavat niin sosiaalisen ympäristön kuin järjestystä päivään. Garagelaisten kesken käydään yhdessä syömässä ja vietetään muutenkin aikaa. Aivotyö on kuitenkin pajalla pääroolissa. Päivän askeleet taas saadaan kokoon jopa välillä robotteja pakoon juosten.
Garage tukee ja kannustaa eteenpäin
Metropolian yhteistyöalustat Robo ja AIoT Garage tarjoavat opiskelijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdistää harrastustoiminta, opiskelu ja jopa työllistyminen. Näillä alustoilla opiskelijat voivat osallistua monenlaisiin harrastuksiin ja projekteihin, jotka tukevat heidän intohimon ja kiinnostuksen kohteitaan.
Tilat on suunniteltu erityisesti opiskelijoiden projektityöskentelyn sekä harrastustoiminnan tueksi. Garageissa opiskelijat voivat saada tarvittaessa myös apua ja tukea.
Robo-Garage keskittyy robotiikkaan, joka on kiehtova aihe nykyisessä yhteiskunnassamme. Toiminnalla yritämme tukea uuden teknologian oppimista niin projektien kuin harrastustoiminnan kautta. Samalla haluamme osoittaa kaikille kiinnostuneille, että teknologian ja robotiikan ymmärtämiseen tarvitaan vain kiinnostus ja rohkeus lähteä oppimaan, sillä Garagen väki on tässä tukena.
Opiskelijoita myös kannustetaan osallistumaan myös robotiikkaan liittyviin kilpailuihin, sillä tavoitteellisuus ja kilpailuhenki edistävät ryhmähenkeä ja yhteistyön kehittymistä uusien innovaatioiden parissa.
Opiskelijoiden kertomaa
“Tutustuin Garagen toimintaan kolmantena vuonna. Olin pitkään suunnitellut mekaanisen näppäimistön rakentamista, ja kampuksen automaatiolaboratoriosta minut ohjattiin Robo Garageen.”
“Garageiden toiminta on tehnyt opiskelustani säännöllisempää. Vaikka minulla ei olisi luentoja, tulen tekemään yhteisiä ja omia harrasteprojekteja Garageille.”
Piko, konetekniikan opiskelija
“Tutustuin Robo Garageen nähtyäni ruokalan pöydällä mainoslappusen, josta kiinnostuneena lähdin katsomaan, mistä oli kyse. Kiinnostuin koulun ohella tapahtuvasta kerhotyyppisestä toiminnasta ja lähdin AutoJoe-projektiin mukaan.”
“Olen saanut Garageista opiskelun ohelle harrastuksen, jonka parissa pääsen opettelemaan robotin suunnittelua, käyttöä sekä rakentamista.”
Touko, elektroniikan opiskelija
“Harrastaminen on vienyt paljon vapaa-aikaa mutta herättänyt myös kiinnostuksen harrastamiseen ja antanut konkreettisen kohteen, jonka parissa työskennellä, antaen siihen sekä välineet, apua, tilat ja rahoituksen. Harrastustoiminta on ollut myös täydellisenä vastapainona teoriapainotteiselle opiskelulle ja antanut mahdollisuuden soveltaa opittua.”
Samuli, elektroniikan opiskelija
Yritys Oinride Oy ja Metropolian opiskelijat kokeilemassa AutoJoe-mobiilirobottia kaivosympäristössä (Oinride-yrityksen robotti)
Kirjoittaja: Daniel Korhonen
Konetekniikan insinööriopiskelija, pääaineena automaatio
Robo Garagen pajamestari ja harrastaja
Daniel.korhonen@metropolia.fi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Robo Garage – yritysten ja opiskelijoiden kohtaamispaikka
15.11.2023
Robologi
Robo Garage -työpaja luotiin ja varusteltiin keväällä 2021 Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan yhteistyöalustaksi hanketoimintaa ja siihen sisältyviä yritysprojekteja varten. Tarkoituksena oli luoda tila, jossa oppilaitoksen, opiskelijoiden ja yritysten välistä toimintaa voitaisiin syventää käytännön toiminnan kautta. Näin voitiin kaventaa opiskelumaailman ja työelämän sekä yritysten välistä kuilua ja kartoittaa samalla yritysten tarpeita reaalimaailman osaamisesta.
Garagen tärkeä asema yhteistyö- ja projektitilana kirkastui entisestään projektien edetessä: tila toimi Big-Flash -hankkeen aikana opiskelijoille ja toimintaan osallistuneille yrityksille sekä fyysisenä että henkisenä kohtaamispaikkana, jossa saatettiin työstää ratkaisuja yhteisesti työskentelyyn kannustavassa ympäristössä. Projekteille omistettu, nykyaikaisesti ja laadukkaasti varusteltu tila toi lisää vakuuttavuutta ja yhteistyöhalukkuutta toimintaan niin yritysten kuin opiskelijoidenkin osalta. Projekteja toteutettiinkin yli 40 viimeisen kahden vuoden aikana.
Asiallinen työpaja ja osaavan henkilökunnan tuki toivat esiin Garageen kerättyä osaamista ja tietotaitoa käytännössä. Säännöiltään vapaampi ja käytännöiltään muita kampuksen laboratoriotiloja joustavampi Robo Garage mahdollisti sujuvan pitkäaikaisemmankin projektityöskentelyn, kun opiskelijat ja yritykset saattoivat jättää keskeneräisen projektinsa tilaan tietäen voivansa jatkaa samasta pisteestä seuraavalla työskentelykerralla.
Projektityöskentelytila Robo Garagessa
Alusta alkaen yhteistyötilaa luodessa tärkeänä tavoitteena oli pidetty mahdollisuutta oppia kokeilemalla, tekemällä ja miksei epäonnistumallakin; ei haittaa, jos komponentti kärähtää tai suunniteltu ratkaisu ei toimikaan. Jokaisesta kokemuksesta ja kokeilusta on kuitenkin mahdollista ammentaa oppeja, joita opiskelija ei välttämättä opintojen aikana tulisi muuten saamaan. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii 3D-tulostaminen ja sen Robo Garagelle mukanaan tuomat valmistustekniset mahdollisuudet: jo muutamassa tunnissa opiskelijat voivat tehdä suunnittelemastaan tuotteesta tai osasta konkreettisen fyysisen version, jonka toimintaa kokeilla ja kehittää.
Korostamalla sitä, miten toimintaan osallistumiseen ei vaadita aiempaa osaamista, ja antamalla opiskelijoille käytännön mahdollisuuksia yrittämiseen ja epäonnistumiseen osallistumisen kynnystä on saatu madallettua. Se on näkynyt myös konkreettisesti osallistujien määrässä. Jo ensimmäisestä opiskeluvuodestaan lähtien useat opiskelijat ovat osallistuneet tilan toimintaan ja antaneet arvokkaan työpanoksensa useisiin Garagen projekteihin.
Opiskelijoiden harrastetoimintana toteuttama 3D-tulostettu robottikäsi
Helposti lähestyttävä tila on mahdollistanut myös muunlaista yhteistyötä: Garagella järjestettävä harrastetoiminta on tuonut eri alojen opiskelijoita yhteen niin mobiilirobottien kuin droonien ja ajosimulaattorinkin merkeissä. Tätä vapaaehtoista toimintaa tukemaan on saatu myös eri alojen yrityksiä, jotka osaltaan tuovat sekä osaamista että arvokkaita kontakteja niin harrastetoimintaan osallistuville opiskelijoille kuin itse Garagen ja oppilaitoksen henkilöstölle.
Opiskelijoiden osalta Garagen harrastetoiminta on synnyttänyt myös ystävyyssuhteita ja häivyttänyt alakohtaisen osaamisen rajoja: monialaisen yhteistyön kautta tietotaitoa on saatu kartutettua ja jaettua laajemmalle yleisölle kuin suppeammilla projekteilla olisi pystytty tekemään.
Kokonaisuudessaan Robo Garage on antanut oivan esimerkin siitä, miten käytännön työskentelyllä ja toimintaan soveltuvalla tilalla saadaan luotua ja ylläpidettyä suhteita niin oppilaitoksen, opiskelijoiden ja yritysten kuin eri alojen osaajienkin välillä. Yhteistyö ja sen mukanaan tuomat verkostot ja mahdollisuudet ovat varmasti arvokas resurssi, jota vaalia ja kehittää tulevaisuudessakin Garage-toiminnan eri muotojen kautta. Voisivatko vastaavat tilat toimia jatkossa siltana myös eri oppilaitosten välillä jakaen osaamista ja kannustaen monialaiseen yhteistyöhön ympäri maata tai jopa maailmaa?
Kirjoittaja: Toivo Parkkonen
Konetekniikan insinööri, pääaineena koneensuunnittelu
Big-Flash-hankkeen projekti-insinööri
Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista
Ikäihmisten hoivan etiikka on ajankohtainen kysymys – miten keskustelu oikeasta ja väärästä vaikuttaa meihin?
2.10.2019
Geroblogi
Uusi lukukausi on jo kovaa vauhtia käynnissä meillä Metropoliassa, vanhustyön tutkinnoissa ja myös tässä blogissa. Kesän, loman ja työ- ja opintoajatuksista pidetyn tauon jälkeen me kaikki vanhustyön kentällä eri rooleissa toimivat (opiskelijat, opettajat, tutkijat, päättäjät, hoitotyöntekijät, suunnittelijat, omaiset jne.) pohdimme tavoitteitamme ja suunnitelmiamme tulevalle työvuodelle. Keväällä 2019 Suomessa käyty keskustelu on nostanut esiin huolen ikääntyneiden hoivasta. Keskustelu nostaa myös ikäihmisiin liittyvän opetuksen ja opiskelun suuntaviivoja koskevan keskustelun merkityksen ajankohtaisesti esille.
Ikääntyneiden hoidon eri toteutustapojen muotoja ja laatua on pohdittu julkisessa keskustelussa niin talouspolitiikan kuin filosofian etiikkaan ja moraaliin liittyvistä näkökulmista, vanhustyön käytäntöjen perspektiivistä sekä lukuisista gerontologian näkökulmista. Suomessa kohujen kautta esiin noussut keskustelu heijastelee ikäihmisten hoivaan liittyvää huolta, joka ei kosketa vain Suomea vaan on laajempi kansainvälinen ilmiö. Onkin mielenkiintoista, että viime vuosikymmeneen saakka ikääntymiseen ja etiikkaan liittyvä kiinnostus on ollut melko vähäistä, mutta äskettäin noussut keskeiseksi teemaksi. Etiikassa tutkitaan hyvää, pahaa, oikeaa, väärää, moraalisen toiminnan perusteita.
Huomionarvoista on, että esimerkiksi kaksi tunnettua kansainvälistä tiedejulkaisua; Bioethics ja Perspectives in Biology and Medicine rakensivat omat erityisnumeronsa ikääntymiseen liittyvän etiikan kysymysten ympärille. Näissä julkaisussa nostetaan esiin monenlaisia perspektiivejä ikääntymisen eettisiin kysymyksiin eri tieteenalojen näkökulmista.
Kuten bioeetikko Søren Holm (2013) kirjoittaa, on elämän alkua ja lisääntymistä sekä elämän päättymistä ja kuolemaa käsittelevää eettistä kirjallisuutta paljon, mutta harva tutkija on ollut kiinnostunut tuosta 20–40 vuotta kestävästä ajanjaksosta, joka sijoittuu eläköitymisen ja kuoleman väliin.
Lisäksi ikääntymistä käsittelevä eettinen keskustelu on ollut suhteellisen kapea-alaista; huomio on keskittynyt enemmän ikäihmisistä huolehtimisen ja nimenomaan huolehtijoiden intresseistä lähteviin ongelmiin (esim. ”Onko oikein käyttää runsaasti lääkkeellisiä keinoja rauhattomasti käyttäytyvien ikääntyneiden hoidossa?”) kuin ikääntyvien ihmisten itse esiin nostamiin eettisiin pohdintoihin (esim. ”Mitä hyvä ikääntyminen voisi olla minun kohdallani transsukupuolisena maahanmuuttajataustaisena ikäihmisenä?”) (Wareham, 2017).
Yksi uusimmista ja nopeimmin kasvavista eettisistä keskusteluista liittyy teknologian käyttöön ikääntymisen prosessin tai ikääntyneiden palveluiden muokkaamisessa. Onko esimerkiksi toivottavaa, että hoivarobotit tuottavat suuren osan vanhojen ihmisten tarvitsemista hoivapalveluista (Preuß & Legal, 2017), tai millaisia positiivisia näkökulmia teknologinen kehitys voisi tuoda iäkkäiden ja robottien väliseen vuorovaikutukseen (Frennert & Östlund, 2016)? Entä onko minulla oikeutta käyttää teknologiaa oman ikääntymisprosessini hidastamiseen, väestön liikakasvusta huolimatta (ks. esim. Pijnenburg & Leget, 2007)?
Jos jotakin, ajankohtainen keskustelu nostaa ikääntymisen ja ikäihmisten parissa tehdyn työn kaikissa muodoissaan esille. On ymmärretty, että ikääntymiseen liittyy monia erityisiä kysymyksiä (niin voimavaroja esiin tuovia ja ikääntymiseen liittyviä positiivisia aspekteja kuin erilaisia ongelmia), joiden ratkaisemiseksi tarvitaan ikääntymisen erityiseen elämänvaiheeseen perehtyneitä ammattilaisia.
Nykyään ei siis pitäisi olla erityistä tarvetta perustella syitä sille, miksi haluaa opiskella, tutkia tai tehdä työtä juuri ikäihmisten parissa. Itse odotan innolla, millaisia ideoita esimerkiksi meillä ammattikorkeakoulussa tehtävissä ikäihmisiä, työelämän yhteiskumppaneita ja tutkimus- ja kehittämistyön tekijöitä yhdistävissä yhteistyöprojekteja syntyy!
Motivoitunutta, innokasta ja iloista syyskautta!
Kirjoittaja:
Eveliina Holmgren, Geroblogin toimituskunnan jäsen
Lähteet:
Frennert, S. & Östlund, B. 2014. Review: Seven matters of concern of Social Robots and older people. International Journal of Social Robotics; 6, 299–310.
Holm S. 2013. The implicit anthropology of bioethics and the problem of the aging person. Teoksessa M. Schermer & W. Pinxten W (toim.): Ethics, Health Policy and (Anti-) Aging: Mixed Blessings. Dordrecht: Springer, 59–71.
Preuß, D. & Legal, F. 2017. Living with the animals: Animal or robotic companions for the elderly in smart homes? Journal of Medical Ethics 43 (6), 407–410
Pijnenburg, M. & Leget, C. 2007. Who wants to live forever? Three arguments against extending the human lifespan. Journal of Medical Ethics: 33, 585–587.
Wareham, C. 2017. What is the ethics of ageing? J Med Ethics 2018; 44: 128–132
Hyvät tieteelliset käytänteet opinnäytteen perustana
31.10.2022
Sotemuotoilijat
Olipa kerran opinnäytetyöntekijä, joka halusi tutkia digitaalisissa ympäristöissä toteutettavaa potilasohjauksen laatua. Aiheeseen liittyen hän toteutti itse tekemänsä kyselyn sosiaalisen median kanavissa. Näin tehtyään hän tallensi ja tulosti saamansa kertomukset paperille, jotka unohti kahvilaan pöytään siellä työskenneltyään. Huolimattoman käytöksensä vuoksi hän päätyi sepittämään tuloksia muistiinsa perustuen, osan jätti varmuuden vuoksi raportoimatta, koska ei ollut ihan varma. Tämän aineiston hän analysoi, veti johtopäätöksiä ja antoi loppuraportissaan suosituksia digitaalisen potilasohjauksen kehittämiseksi. Menikö joku vikaan?
Tämä tarina ei tietenkään ole tosi, vaan lähtökohta tälle tutkimusetiikkaa ja hyviä tieteellisiä käytänteitä kuvaavalle julkaisulle. Tarinan kautta on hyvä pohtia, mikä kaikki meni vikaan ja mitä onkaan hyvä huomioida tutkimuksia tai tutkimuksellisia opinnäytetöitä tehtäessä.
Hyvä tieteellinen käytäntö ja eettiset ohjeistukset
Yksinkertaistettuna hyvällä tieteellisellä käytännöllä tarkoitetaan sitä, että kaikki tutkimukseen liittyvät toimet tehdään tarkasti, luotettavasti ja läpinäkyvästi - aina orastavasta tutkimusideasta lopullisen tuotoksen raportointiin saakka.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan eli TENKin (2022) mukaan hyvä tieteellinen käytäntö sisältää muun muassa
tiedevilppiin, plagiointiin ja hyvän tieteellisen käytännön loukkauksiin liittyvät epäeettiset tai epärehelliset toimet ja niiden selvittämisen
ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin ohjeistukset
tutkimuksen tekijyyteen liittyvät asiat ja
tutkijoiden osaamisen esiintuomiseen soveltuvat luotettavat tavat, kuten esimerkiksi ansioluettelomallit.
TENKin ohjeet viitoittavat myös korkeakouluissa tehtäviä opinnäytetöitä. Lisäksi useat korkeakoulut ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene (2020) ovat julkaisseet eettisiä suosituksiaan, joiden lisäksi tutkimus- ja kehittämistoimintaa ohjaa runsas lainsäädäntö. Näitä ovat esimerkiksi
EU:n tietosuoja-asetus
tietosuojalaki
oikeus yksityisyyden suojaan
laki potilaan asemasta ja oikeuksista ja
tekijänoikeuslaki.
Näiden suositusten ja ohjeistusten pohjalta myös tarinan opinnäytetyöntekijä lähtee tarkastelemaan tutkimusprosessiaan.
Eettiset valinnat käytännössä
Tutkimuseettisiä ja hyviä tieteellisiä käytänteitä voi tarkastella useasta eri näkökulmasta. Tieteellisestä näkökulmasta eettiset valinnat liittyvät kaikkiin uuden tiedon tuottamiseen liittyviin toimintoihin, ratkaisuihin ja päätöksiin. Tärkeää on, että tuotettu tieto on luotettavaa, toistettavaa ja läpinäkyvää. On hyvä huolehtia, että tuotettu tieto on tutkimusnäyttöön perustuvaa. Erityisen tärkeää tämä on tarkoituksellisesti harhaan johtavan tai mahdollisen väärän tiedon ja kulmikkaan uutisoinnin vastapainona. Tutkimustiedon kuluttajalle on tärkeää, että tieto on oikeaa ja siihen voi luottaa.
Menetelmällisesti tutkimusetiikka liittyy tehtyjen ratkaisujen oikeellisuuteen ja perusteltuun sovellettavuuteen, arviointiin ja pohdintaan siitä, että näin oikeasti on. Menetelmällisen eettisyyden näkökulmasta tärkeää on, että
tutkimus suunnitellaan, toteutetaan ja raportoidaan läpinäkyvästi kaikissa vaiheissa
raportoidaan se, mitä on tehty ja vain se mitä on tehty
tehdään perusteltuja valintoja avoimen tieteen edistämiseksi
merkitään lähdeviittaukset ja alkuperäiset tekijyydet asianmukaisesti
vältetään plagiointia ja suoria lainauksia ilman asianmukaisia merkintöjä ja
vältetään epäeettisiä toimintoja, kuten esimerkiksi paisuttelua, vääristelyä, sepittämistä tai virheellistä tulkintaa.
Hyvä tieteellinen käytäntö on läsnä koko tutkimusprosessin, kuten esimerkiksi opinnäytetyön, ajan. Tutkimussuunnitelma ja sen perusteella myönnetty tutkimuslupa muodostavat perustan kokonaisuudelle. Tutkimussuunnitelman tulee aina olla hyväksytty ennen työn toteuttamisvaiheeseen siirtymistä. Ennen hyväksyttyä tutkimuslupaa ei voi kerätä aineistoa eikä lähestyä tiedon antajaa millään tavalla, kuten esimerkkiopiskelijan tapauksessa näytti käyneen.
Inhimillisestä näkökulmasta pohdittavaa löytyy runsaasti. Miten eri ikäisiä, eri asemissa tai lähtökohdista tulevia ihmisiä voi tutkia tai miten heitä voi tutkimukseen osallistaa? Kuka voi tutkia, miten ja missä vaiheessa asiakasta voi lähestyä? Mitä tietoja voi kerätä ja miten kerättyä tietoa voi ja tulee käsitellä? Miten huomioidaan yksityisyyden suojaa, potilaan tai esimerkiksi lapsen oikeuksia?
Tutkittavan hyvä kohtelu, oikeuksien huomioiminen ja erityisesti tietoinen suostumus ovat usein keskiössä tutkittavaa lähestyttäessä. Osallistujalla tulee olla riittävät tiedot osallistumiseen tai osallistumatta jättämiseen. Tämä valinta ei voi vaikuttaa tutkittavan saamaan hoitoon tai kohteluun myöhemmin.
Mikäli osallistujista kerätään yksilöiviä henkilötietoja, kuten esimerkiksi nimi, ikä, kotiosoite, henkilötunnus, sähköpostiosoite, kuva tai ääni, tulee selkeästi etukäteen kuvata
mitä tietoja kerätään, miten ja miksi
kenellä on oikeus käsitellä tiedoista muodostuvaa rekisteriä ja
miten ja milloin kerätty aineisto aikanaan hävitetään.
Mikäli kerättävään aineistoon liittyy kuvia tai videota, tarvittavat kuvausluvat tulee myös huolehtia kuntoon. Mikäli lupaa aineiston tallentamiseen ja käyttöön ei ole, on se tutkimuseettisestä näkökulmasta tarkastellen arvoton. Erityisen arkaluonteisen aineiston osalta tarkentaviin ohjeistuksiin on syytä perehtyä huolella.
Kaikkiin tutkimuksiin tai kehittämishankkeisiin osallistuvilla henkilöillä on tietosuoja-asetuksen mukaisesti oikeus tulla unohdetuksi, mikä tarkoittaa sitä, että yksilöivien henkilötietojen osalta rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjä poistamaan itseään koskevat tiedot ilman aiheetonta viivytystä. Tämän vuoksi suositeltavaa on, että kerätään vain ne tiedot, mitkä perustellusti tarvitaan, ei sen enempää.
Hyvän käytänteen mukainen raportointi
Esimerkkiopiskelijan tapauksessa aineistoa ja siitä muodostunutta henkilörekisteriä käsiteltiin varomattomasti. Osa tuloksista sepitettiin ja jätettiin hävinneen aineiston vuoksi raportoimatta. Samalla syntyi mahdollisuus tulosten kaunisteluun ja omien arvovalintojen ujuttamiseen osaksi tulosten tulkintaa. Tämä ei ole eettisesti kestävää. Tehtyjen valintojen raportointi tulee olla avointa ja perustelujen luotettavia. Virheellinen analysointi ja tulkinta voi johtaa vääriin johtopäätöksiin ja vääriin toimiin työelämän toimintoja kehitettäessä.
Lisää eettisistä valinnoista ja hyvistä tieteellisistä käytänteistä
Kävimme keskustelemassa aiheesta kollegoiden, Antti Niemi ja Iira Lankinen, kanssa. Miten huomioin tutkimusetiikkaa ja tietosuojaa työelämän kehittämisessä-podcastin (23:19) voit kuunnella tästä 👍
Lähteet
Arene. 2020. Opinnäytetöiden eettiset suositukset.
EU:n tietosuoja-asetus. https://tietosuoja.fi/gdpr
Tietosuojalaki 2018/1050.
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 2004/759.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785.
Tekijänoikeuslaki 1961/404.
TENK. 2022. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Ohjeet ja aineistot.
Tuoko tekoäly mitään uutta TKI-toimintaan tutkimusetiikan näkökulmasta?
17.6.2024
Tikissä
Tutkimus- tai tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) näkökulmasta nykyiset tekoälysovellukset eivät voi korvata tutkijan osaamista, asiantuntemusta ja vastuuta. Mutta niitä voidaan käyttää tutkijan aikaa ja resursseja säästävänä työkaluna, kun vain käytön eettiset näkökulmat huomioidaan. Tekoälyn eettisestä käytöstä TKI-prosessissa on linjattu Metropolia ammattikorkeakoulussa toukokuun 2024 alkupuolella.
Nykyisille tekoälysovelluksille on tunnistettu käyttökohteita ainakin seuraavissa tutkimusprosessin vaiheissa (1):
tutkimussuunnitelma ja rahoitushakemus (esim. ideointi ja suunnittelu)
kirjallisuuskatsaus
toteutus (esim. aineiston kerääminen, analysointi, mallien luominen)
raportointi (esim. tekstin ja kuvien generointi ja muokkaaminen)
julkaisujen arviointi
Mitä on tekoälyn eettinen käyttö TKI-toiminnassa?
Hyvän tieteellisen käytännön ja vastuullisen tutkimuksen periaatteet pätevät kaikkeen TKI-toimintaan, riippumatta siitä, hyödynnetäänkö siinä tekoälyä vai ei. Tutkija on aina vastuussa tutkimuksensa eettisestä ja vastuullisesta toteutuksesta, eikä vastuuta voi siirtää työkalulle. Tutkijana vastaat itse tulostesi luotettavuudesta ja oikeellisuudesta, muiden tutkijoiden työn kunnioituksesta ja tutkittaviin kohdistuvan riskin minimoinnista (2,3). Tekoälyn käyttö tutkimusprosessin eri vaiheissa saattaa vaarantaa edellä mainitut perusperiaatteet, ellet kiinnitä niihin erityistä huomiota.
Voitko olla varma tulosten luotettavuudesta ja oikeellisuudesta?
Tietojenkäsittelytieteessä tunnettu GIGO-konsepti ”garbage in, garbage out” pätee erityisen hyvin tekoälyn tuotokseen. Tekoälyä koulutetaan suurilla datamassoilla, jotka voivat sisältää tahallisia tai tahattomia vinoumia. Lisäksi vinoumat voivat muuttua mallin kehittyessä.
Tekoälyn tuotos voi olla yllättävä ja vaikuttaa jopa innovatiiviselta, mutta voitko luottaa käytetyn datan laatuun ja olla varma tuloksen oikeellisuudesta? Sinun on arvioitava, onko esittelemälläsi tuloksella ylipäätään mitään tietoarvoa.
Voitko viitata toisten tutkijoiden työhön asianmukaisesti ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen?
Tieteellisen tekstin tekijänä vastaat itse siitä, että kunnioitat muiden tutkijoiden oikeuksia viittaamalla heidän työhönsä asianmukaisesti. Käyttäessäsi tekoälyä työvälineenä sinun pitää aina arvioida, pystytkö jäljittämään alkuperäiset lähteet ja viittaamaan niihin hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti ja tekijänoikeuksia kunnioittaen.
Onko tutkimuksesi arvioitavissa ja toistettavissa?
Jotta tutkimus on arvioitavissa ja toistettavissa, käytetyt menetelmät ml. tekoäly on kuvattava avoimesti ja riittävällä tarkkuudella. Tekoälyn käytön yksityiskohtainen dokumentointi on erityisen tärkeää, koska usein päivittyvien tekoälysovellusten toimintaa ei välttämättä ole mahdollista toistaa täysin samanlaisin tuloksin. Kuvaa siksi aina vähintään: a) käyttämiesi sovellusten versiot ja sovellusten käyttötarkoitukset, b) käyttämäsi kehotteet ja niillä saadut vastaukset ja tuotokset sekä c) tekniset yksityiskohdat ja parametrit, jotka mahdollistavat tulosten tarkistamisen.
Käytettyyn sovellukseen tulee viitata asianmukaisesti hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen paitsi tutkimustuloksia julkaistaessa, myös kaikissa muissa tutkimuksen elinkaaren aikana syntyvissä dokumenteissa (esim. tutkimussuunnitelmassa, rahoitushakemuksessa, sopimuksissa, tutkittavien tiedotteissa ja erilaisissa lupahakemuksissa)
Tarvitseeko tutkittavien tietää, jos aiot käyttää tekoälyä?
Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen merkittävä eettinen riski liittyy tutkittavien tietosuojaan. Tutkittavien anonymiteetti voi pettää, ja yksittäinen tutkittava saattaa olla tunnistettavissa paitsi tuloksista, myös jatkokäyttöön tallennetusta ja jopa avatusta tutkimusaineistosta. Tekoälyn käyttö saattaa lisätä tätä riskiä merkittävästi: vaikka sovellukseen syöttämäsi aineisto ei sisältäisi henkilötietoja, ”kaikkea verkosta löytyvää materiaalia yhdistävä” tekoäly saattaa palauttaa aineistoon tietoja, joilla yksittäinen tutkittava onkin tunnistetavissa kohtuullisin keinoin. Siksi sinun on aina kerrottava tutkittaville, jos aiot käsitellä tutkimusaineistoa tekoälysovelluksen avulla. Näin tutkittavat tietävät mahdollisesta riskistä, ja voivat tehdä tietoon perustuvan päätöksen osallistua tai olla osallistumatta tutkimukseen.
Ja lopuksi: entä kun olet riskit punninnut ja edelleen haluat hyödyntää tekoälyä TKI-toiminnassa?
Tekoälysovellus on sähköinen työväline, ja sen hankinta ja käyttöönotto tapahtuu kunkin organisaation omien ohjeiden mukaisesti, Metropoliassa Tietohallintopalveluiden kautta. Prosessissa arvioidaan mm. ettei ehdotettu työväline ole ristiriidassa Metropolian tietoturvaperiaatteiden kanssa.
Tekoälysovellukset, niiden käyttökohteet ja riskit muuttuvat koko ajan. Edellä kuvatut TKI-toiminnan eettisyyteen liittyvät riskikohdat tunnistettiin keväällä 2024 työryhmässä, joka valmisteli ”Tekoälyn eettinen käyttö TKI-toiminnassa - Metropolian linjaukset”. Linjauksia sovelletaan kaikkeen Metropolian TKI-toimintaan ja niitä tarkentavia ohjeita ja suosituksia annetaan tarvittaessa TKI-toiminnan eri vaiheisiin.
Kirjoittaja
Susanna Näreaho (FT, dosentti) toimi aiemmin ympäristöalan tutkijana. Nykyisin hän työskentelee erityisasiantuntijana Metropoliassa vastuullisen TKI-toiminnan parissa. Vastuullinen TKI-toiminta on tapa tuottaa, julkaista ja arvioida tietoa luotettavasti ja yhteisesti hyväksytyillä tavoilla. Susanna on muun muassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen, Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan entinen puheenjohtaja ja mukana työryhmässä, mikä valmistelee luontoon ja ympäristöön kohdistuvan tutkimuksen eettisiä suosituksia.
Teksti pohjautuu ”Tekoälyn eettinen käyttö TKI-toiminnassa - Metropolian linjaukset” dokumenttiin. Metropolian TKI-johtajan 7.5.2024 hyväksymän linjauksen tekijät ovat: Susanna Näreaho, Joona Koiranen, Mika Hämäläinen, Roope Rannikko, Anni Salonen, Sanna Saarnia, Lotta Kuosmanen ja Kimmo Leiviskä. Se on julkaistu CC-Nimeä -lisenssillä.
Lähteet
Glerean, Enrico and Silva, Pedro E. S. (2023). Artificial Intelligence and Research Work. (zenodo.org)
Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsittely Suomessa. (tenk.fi) Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023.
Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. (tenk.fi) Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019.
Lisää aiheesta
Aalto-yliopiston ohjeistus: Tekoälyn vastuullinen käyttö tutkimusprosessin aikana (aalto.fi) (poimittu 27.4.2024)
Arenen suositukset tekoälyn hyödyntämisestä ammattikorkeakouluille (arene.fi) 10.5.2023.
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä (tekoälysäädös) ja tiettyjen unionin säädösten muuttamisesta (eur-lex.europa.eu) (SEC (2021) 167 final)
ERA Forum Stakeholders’ document: Living guidelines on the Responsible Use of Generative AI in Research (ec.europa.eu), 2024
Itä-Suomen yliopiston ohjeistus: Tekoälyn käyttö opetuksessa ja tutkimuksessa (kamu.uef.fi) (poimittu 27.4.2024)
Kommentit
Ei kommentteja