Vuosi: 2025
Älysopimuksia taiteilijoille: Helppo tapa ansaita vai huolella harkittava riski?
Kuvataiteilija Emmi istui kahvilassa ja selasi puhelintaan mietteliäänä. Hän oli myynyt taidettaan jo vuosia perinteisin keinoin – gallerioiden kautta ja tilaustöinä. Hän huomasi yhä useammin miettivänsä samaa ongelmaa: miten taiteella voisi ansaita pitkäjänteisemmin? Sitten Emmi törmäsi älysopimuksiin. Niiden avulla taideteoksen voisi liittää digitaaliseen sopimukseen, joka varmistaisi, että hän saa automaattisesti osuuden teoksen jokaisesta jälleenmyynnistä. Ei neuvotteluja, ei laskujen lähettämistä – vain selkeä, ohjelmoitu malli, joka piti huolen hänen oikeuksistaan. Emmi päätti kokeilla. Hän loi ensimmäisen digitaalisen teossarjansa ja liitti siihen älysopimuksen, joka takasi hänelle 10 % rojaltin jokaisesta jälleenmyynnistä. Aluksi myynti oli hidasta, mutta pian yksi hänen teoksistaan vaihtoi omistajaa – ja hänen tililleen kilahti automaattinen maksu ilman, että hänen täytyi tehdä mitään. Tämä rohkaisi menemään vielä pidemmälle kokeiluissa. Kuitenkin mitä enemmän Emmi perehtyi aiheeseen, sitä enemmän hän ymmärsi, että älysopimukset eivät ole riskittömiä. Niiden käyttöönotto vaatii harkintaa, ymmärrystä ja varautumista mahdollisiin sudenkuoppiin. Älysopimukset avaavat uudella tavalla ansaintaa Älysopimukset ovat ohjelmoituja sopimuksia, jotka toteuttavat sovitut ehdot automaattisesti lohkoketjussa (Soon, 2024). Tämä tarkoittaa, että taiteilijan ei tarvitse neuvotella erikseen maksujen saamisesta tai huolehtia siitä, miten hänen teoksensa liikkuvat markkinoilla. Teknologia tekee sen hänen puolestaan. Yksi merkittävimmistä eduista on mahdollisuus ansaita teoksen arvonnoususta myös niin sanotuilla jälkimarkkinoilla. Perinteisesti kuvataiteen alalla, kun taideteos myydään, sen omistusoikeus siirtyy uudelle ostajalle, eikä taiteilija enää hyödy mahdollisista tulevista jälleenmyynneistä. Älysopimusten avulla taiteilija voi asettaa sopimuksen ehtojen joukkoon automaattisen rojaltin, joka maksetaan hänelle jokaisesta uudesta myyntikerrasta. Näin hän saa osansa teoksensa arvon kasvusta pitkällä aikavälillä. (Murat ym. 2024, EU Blockchain Observatory and Forum 2023, EU Blockchain Ecosystem Developments 3, 2024.) Uudenlaista suojaa Maksujen varmuus on myös asia, jota Emmi monen muun luovan alan toimijan tavoin on tottunut stressaamaan. Laskut jäävät roikkumaan, maksut viivästyvät ja niiden perään joutuu kysymään toistuvasti. Älysopimukset poistavat tämän huolen: kun ennalta sovitut ehdot täyttyvät, maksu tapahtuu automaattisesti ilman välikäsiä tai erillistä hyväksyntää. Lisäksi digitaalisten teosten kohdalla älysopimukset tuovat aivan uudenlaisen suojan. Lohkoketjuteknologian avulla taideteos voidaan rekisteröidä siten, että sen alkuperä voidaan aina todentaa. Tämä vähentää piratismia ja tekee väärentämisestä käytännössä mahdotonta, sillä jokainen transaktio tallennetaan pysyvästi ja julkisesti nähtäville. Tämä on erityisen tärkeää niille taiteilijoille, jotka myyvät digitaalisia teoksia ja haluavat varmistaa, että heidän työnsä aitous ja omistajuus ovat helposti todennettavissa. Kaiken kaikkiaan älysopimukset voivat tarjota luovan alan tekijöille, kuten Emmille, uuden tavan hallita omia oikeuksiaan ja tulojaan ilman, että he ovat sidottuja perinteisiin ja usein kankeisiin sopimusmalleihin. Mahdollisuudet ovat houkuttelevia, mutta kuten kaikessa uudessa teknologiassa, mukana on myös haasteita ja riskejä, jotka on syytä ymmärtää ennen täysimittaista käyttöönottoa. (Murat ym. 2024, EU Blockchain Observatory and Forum 2023, EU Blockchain Ecosystem Developments 3, 2024) …ja uudenlaista suojattomuutta Yksi ensimmäisistä asioista, jotka Emmi oppi, oli se, että lohkoketjuun kerran tallennettua älysopimusta ei voi muuttaa yhtä helposti kuin perinteistä sopimusta. Kun sopimus on tehty, se on todellakin tehty. Jos ehtoja haluaisi muuttaa vaikkapa kasvattamalla rojaltia, siihen tarvittaisi todennäköisesti täysin uusi sopimus (EU Blockchain Ecosystem Developments 3, 2024). Tämä tarkoitti, että pienikin virhe sopimuksen koodissa saattoi tulla kalliiksi. Perinteisessä maailmassa sopimuksia voi neuvotella uusiksi, mutta älysopimuksessa koodi on laki – ja se toteutuu juuri niin kuin se on kirjoitettu. Virhe voi olla myös koodissa. Esimerkiksi vuonna 2016 hyökkääjä käytti hyväkseen the DAO-organisaation älysopimuksen koodissa ollutta haavoittuvuutta siirtäen itselleen noin 3,6 miljoonaa etheriä (ETH), mikä vastasi tuolloin noin 50 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (The DAO, 2024). Älysopimuksen rooli perinteisten oikeudellisten raamien näkökulmasta on epävarma. Älysopimukset eivät aina sovi perinteisiin oikeudellisiin raameihin, ja monissa maissa ei ole vielä selvää, miten riitatilanteet ratkaistaan. Tämä teki niiden käytöstä riskialttiimpaa, sillä perinteisen oikeusjärjestelmän turvaa ei aina ole eikä edes välttämättä tietoa minkä maan oikeusturvaa käytettäisi. Lohkoketjuissakaan ei ole takuista siitä, että kaikki toimivat reilusti. Kulttuurituottajien muuttuvat roolit Älysopimuksiin liitetään ajatus välikäsien roolin vähenemisestä. Perinteisesti taiteen myyntiin on osallistunut useita toimijoita – gallerioita, agentteja ja muita välittäjiä – jotka ottavat osansa tuotosta. Kun älysopimus hallinnoi maksutapahtumia suoraan ostajan ja myyjän välillä, taiteilija voi saada suuremman osuuden myyntituloistaan ilman, että hänen tarvitsee neuvotella komissioista tai palkkioista. Ei ole kuitenkaan kovin todennäköistä, että välittäjäporras katoaisi kokonaan. Teknologinen muutos tuo mukanaan uusia työkuvia – myös kulttuurituottajille. He voivat kehittää uusia palveluita, jotka tukevat taiteilijoiden ja yleisöjen välistä toimintaa. Emmin kaltaiset taiteilijat tarvitsevat apua näiden työkalujen käyttöönotossa, ja kulttuurituottajat voivat olla keskeisiä toimijoita auttamassa heitä rakentamaan kestäviä ja innovatiivisia ansaintamalleja. Lohkoketjualustan valitseminen ja älysopimusten riskien minimoiminen voivat muodostua uusiksi tehtäviksi (ks. Soon 2024). Perinteisesti luovan alan toimijat ovat vierastaneet teknisiä ja kaupallisia prosesseja ja jättäneet ne välittäjäportaalle voidakseen itse keskittyä luovaan työhönsä. Siinä missä Emmille saattaa olla haastavaa löytää teoksilleen fyysinen galleria, digitaalisten kauppapaikkojen löytäminen voi olla helpompaa. Kuitenkin, aivan kuten fyysisessä maailmassa, myös digitaalisessa ympäristössä oikean yleisön tavoittaminen on keskeinen haaste. Ehkäpä tulevaisuuden älysopimusmanagerit tuntevat kauppapaikat niin hyvin, että voivat auttaa luovan sisällön tekijöitä löytämään omalle tuotannolleen juuri oikean ympäristön. He voivat myös laatia älysopimuksia siten, että niiden ehdot optimoivat taiteilijan ansaintamahdollisuudet. Kannattaako kokeilla? Älysopimukset tarjoavat monia hyötyjä luovan alan toimijoille, erityisesti automatisoitujen maksujen ja jälleenmyyntitulojen osalta. Kuitenkin niiden käyttöön liittyy vielä monia haasteita, erityisesti lainsäädännön epäselvyydet ja turvallisuusriskit. Siksi ennen siirtymistä älysopimuksiin on tärkeää varmistaa, että sopimusten sisältö on oikein ohjelmoitu ja että käyttäjät ymmärtävät teknologian mahdolliset rajoitteet. Älysopimukset eivät ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, mutta ne voivat tarjota luovan alan toimijoille uusia ja kiinnostavia ansaintamalleja, erityisesti digitaalisessa ympäristössä. Ne soveltuvat parhaiten tilanteisiin, joissa ansainta perustuu jälkimarkkinoihin, automaattisiin maksuihin tai digitaalisten teosten hallintaan. Teknologia voi olla voimakas työkalu, mutta vain silloin, kun sitä käyttää tietoisesti. Luovan alan toimijalle älysopimukset voivat tarjota uusia ansaintamahdollisuuksia – mutta niiden käyttö vaatii ymmärrystä, huolellisuutta ja hieman tervettä skeptisyyttä. Ehkäpä ohjeena Emmille ja Emmin kaltaisille voisi olla: varuksellinen suhtautuminen. Kannattanee käyttää vain tarkastettuja ja hyväksi havaittuja sopimusmalleja ja aloittaa pienestä. Kaikessa rauhassa testata matalan riskin käyttötapauksilla luotettavilla alustoilla ja varmistaa sopimuksen laatu. Teknologian ei tarvitse olla pelottavaa – kun sen ymmärtää ja sitä käyttää oikein, se voi olla voimakas työkalu taiteen ja luovan työn tulevaisuuden rakentamiseen. LÄHTEET EU Blockchain Ecosystem Developments 3 (2024). EU Blockchain Observatory and Forum raportti.https://blockchain-observatory.ec.europa.eu/publications/eu-blockchain-ecosystem-developments-3_en Smart Contracts Report (2023). EU Blockchain Observatory and Forum. European Comission. https://blockchain-observatory.ec.europa.eu/news/smart-contracts-report-2023-03-13_en Soon, M. (2024). Älysopimusalustat ja niiden eroavaisuudet. Norhcrypto blogi 10.7.2024. https://www.northcrypto.com/learn/blog/alysopimusalustat-ja-niiden-eroavaisuudet The DAO (2024). Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/The_DAO?utm_source=chatgpt.com Tunc, M., Cavusoglu, H. & Zheng, Z. (2024) Resale Royalty in Non-Fungible Token Marketplaces: Blessing or Burden for Creators and Platforms?. Information Systems Research. https://doi.org/10.1287/isre.2023.0035 Blogin on kirjoittanut Euroopan unionin osarahoittaman LUME - Luovat web3-ajassa -hankkeen projektipäällikkö Katri Halonen Metropolia Ammattikorkeakoulusta.
Web3 mullistaa someympäristön. Mitä ovat hajautetun verkon sosiaaliset mediat?
Mitä ovat hajautetun verkon sosiaaliset mediat? Sosiaalisen median kaupalliset jätit ovat nostattaneet paljon vastustusta viime aikoina. Uusia alustoja etsitään kiivaasti, ja hajautetun verkon alustat tarjoavat vaihtoehtoja. Web3:n hajautetun hallinnan ratkaisuihin perustuvat somealustat tarjoavat käyttäjilleen oman datan ja algoritmin hallintaa sekä hajautetun ylläpidon ja kehitystyön, jossa yksittäisellä yrityksellä ei ole yksinvaltaa. Mutta löytävätkö uudet alustat yleisöä ja onnistuvatko ne tarjoamaan riittävän koukuttavaa sisältöä ja yhteisöä käyttäjilleen? Hajautetun internetin alustoista helpoimpia ja eniten perinteisiä somealustoja muistuttavia ovat Diaspora, Mastodon ja Bluesky. Näille alustoille luodaan käyttäjäprofiili puhelinappiin tai verkkopalveluun, kuten muissakin sosiaalisissa medioissa. Postaaminen, kommentointi, tykkääminen ja seuraaminen ovat niissäkin perustoimintoja. Oman käyttäjädatansa jakamista mainostajille tai muille kolmansille osapuolille voi hallita, ja käyttäjähistoriansa voi jopa siirtää toiselle alustalle. Kryptolompakkoihin kytkeytyvät somealustat – uudenlaisia mahdollisuuksia Astetta vaativampia käyttäjälle, mutta ominaisuuksiltaan monipuolisempia, ovat kryptolompakkoihin kytkeytyvät alustat, kuten Lens Protocol, SteemIt, Farcaster ja Warpcast. Niissä käyttäjät identifioidaan lohkoketjuun, ja sisältö on usein visuaalista tai taiteellista. Lohkoketjuympäristö ja kryptovaluuttojen läsnäolo mahdollistavat perinteistä somea monipuolisempia interaktion ja liiketoiminnan mahdollisuuksia. Lohkoketjussa liikkuu myös maksutapahtumia ja NFT-tokeneita, ja palveluihin koodataan entistä monipuolisempia toiminnallisuuksia yhteisöllisyyden, äänestämisen ja päätöksenteon avuksi. Sisällön julkaisemisesta ja kuratoinnista voi usein saada korvausta lohkoketjun maksuvälineillä. Kuraattoreiden, eli sisällön valitsijoiden ja sisältövirran julkaisijoiden entistä merkittävämpi rooli on yksi hajautetun somen uusista piirteistä. Perinteisillä somealustoilla palvelun ylläpitäjä päättää pitkälti käyttäjille näkyvät sisällöt ja mainokset, kun taas hajautetussa somessa käyttäjä itse tai hänen valitsemansa kuraattori muokkaa sisältövirtaa. Bluesky – seuraava iso somealusta? Tällä hetkellä perinteinen some kohtaa valtiollisia kieltoja ja käyttäjien protestiliikehdintää. Tiedostavat käyttäjät ilmoittavat siirtyvänsä suuryritysten hallitsemien somealustojen ulkopuolelle. Kymmenien miljoonien käyttäjien suosima pakopaikka on vuonna 2024 avattu Bluesky, jonka käyttö muistuttaa paljon perinteisiä somealustoja. Se on avoimen lähdekoodin somealusta, joka toimii itsenäisenä. Käyttäjälle Bluesky tarjoaa muun muassa mahdollisuuden valita oman sisältöfeedinsä muodostumisen periaatteen. Käyttäjä voi valita algoritmikseen ystävien suosimat julkaisut, seuratut tilit, uutiset tai tiedesisällöt. Monet suuret mediat ja valtiotkin toimivat jo Blueskyssa. Esimerkiksi Ruotsin televisio SVT ilmoitti juuri, ettei se julkaise uutisia Facebookissa eikä X:ssä vaan panostaa muihin somealustoihin, kuten Blueskyhin. Mainostajia Blueskyssa ei vielä näy. Hajautetun somen periaatteet – käyttäjien hallitsema verkko Hajautetun somen periaatteena on palvelinten ja ylläpidon jakautuminen eri henkilöiden ja organisaatioiden verkostolle. Päätöksenteko palvelun kehittämisestä ja muokkaamisesta pohjautuu kehittäjäyhteisön yhteisymmärrykseen. Yksikään ylläpitäjistä ei voi yksin päättää tai muuttaa alustan toimintaperiaatteita. Hajautettujen alustojen toimintaperiaatteena on hallinnan ottaminen takaisin suuryrityksiltä käyttäjille, avoimuus palvelun kehittämisessä ja valinnan mahdollisuudet käyttäjille oman datan hallinnassa sekä käyttäjälle näkyvän sisällön valinnassa. Teknologian puolesta hajautettu sosiaalinen media perustuu samanlaisiin avoimiin, yhdessä sovittuihin sääntöihin kuin internet. Perinteisten somepalveluiden taustalla pyörivät protokollat eivät ole julkisia. Netin HTML-standardia ylläpitävä W3C on hyväksynyt hajautetun sosiaalisen median ActivityPub-nimisen protokollan, joka mahdollistaa somesisällön tuottamisen, julkaisemisen ja käyttäjädatan hallinnan. Sitä käyttää esimerkiksi Mastodon. Toinen hajautetun somen W3C-standardi on Decentralised Identity (DID), joka mahdollistaa somekäyttäjän profiilin ja datan siirtämisen alustalta toiselle. Bluesky on kehittänyt uuden hajautetun somepalvelun avoimen protokollan, AT Protocolin, jota pidetään itse alustaakin tärkeämpänä hajautetun somen kehitysaskeleena. Tulevaisuuden visio – yksi someprofiili, joka kulkee mukanasi AT Protocol antaa käyttäjälle mahdollisuuden henkilökohtaisen datan ylläpitämiseen omalla serverillä ja datan siirtämiseen toiselle somealustalle. AT-protokolla on julkaistu avoimena, eli kuka tahansa voi rakentaa sen päällä toimivan hajautetusti ylläpidetyn somealustan. Bluesky itse ei kuitenkaan toimi hajautetusti, vaan ainakin kehitysvaiheessaan se on oman palvelunsa ainoa ylläpitäjä. Tulevaisuudessa Blueskyn profiilin ja sisällöt voi kuitenkin vapaasti vaihtaa toiselle AT-protokollaa käyttävälle alustalle. Visiona on, että avoimeen Decentralised Identifiers -standardiin perustuva Bluesky-profiili on viimeinen someprofiili, jonka joudut luomaan. Tulevaisuudessa saat siirrettyä tämän profiilisi, postauksesi ja kontaktisi uusiin somealustoihin, eikä kukaan omista sinun verkkoidentiteettiäsi. Lähteet Lang, Kirsti 2024. From Platforms to Protocols: Making Sense of Decentralized Social Media (and What it Means for the Future). Viitattu 3.2.2025. https://buffer.com/resources/decentralized-social-media/ Shyamson, Sarath 2025. 9 Awesome Decentralized Social Media Platforms for 2025. Viitattu 3.2.2025. https://blocksurvey.io/web3-guides/decentralized-social-media-platforms Garrett, Kade & Graves, Stephen 2024. What is Bluesky. Twitter’s Decentralised Social Media Rival. Viitattu 3.2.2024. https://decrypt.co/resources/what-is-bluesky-twitter-decentralized-social-media-rival Patrik (@raccoon@home.social) Bluesky - AT Protocol vs. ActivityPub. Viitattu 3.2.2025https://fedimeister.onyxbits.de/blog/bluesky-at-protocol-vs-activity-pub/ Kirjoittaja Jyrki Simovaara on kulttuurituotannon lehtori Humakissa. Hän toimii asiantuntijana Euroopan unionin sosiaalirahaston osarahoittamassan LUME - Luovat web3-ajassa -hankkeessa.
Kalista ja muotiliiketoiminta web3 ajassa
Web3 ajan virtuaalimuotisuunnittelijat eivät ole niitä, jotka saavat työstään eniten voittoa tämän päivän virtuaalimuotibisneksessä. Tulovirroista näyttävät hyötyvän suuret yritykset, joilla on vakiintuneet tuotemerkit (Granqvist & Hero, 2023). Indietyyppiset "born digital" -muotisuunnittelijat, web3 teknologioihin ja ideologiaan perustuvat hajautetut yhteisölliset alustat, ryhmät ja tapahtumat kuitenkin kukoistavat. Näin pienemmille virtuaalimuodin suunnittelijoille ja tuottajille on syntynyt jo useita vuosia liiketoimintamahdollisuuksia (Granqvist & Hero, 2023; Jumisko-Pyykkö & Huoviala, 2023; Särmäkari, 2022). Virtuaalimuodilla tarkoitetaan avatarten sekä videoissa, verkkosivustoilla ja valokuvissa esiintyvien henkilöiden päälle sijoitettuja digitaalisia vaatteita ja asusteita (Kuvat 1-7). Fygitaalinen muoti koostuu digitalisista ja fyysisistä vaatteista ja asusteista. Tässä blogissa kurkistamme web3 ajan muodin suunnittelijan Kalistan toimintaan. Mitkä asiat ovat edistäneet Kalistan Web3 ajan muotisuunnittelijan uraa? Kalista, fygitaalisen muodin suunnittelija ja tuottaja Lapsuudesta asti animaatioista ja tietokonepeleistä viehättynyt Wilma Kurumaa eli Kalista on ollut koko elämänsä taidealalla. Urapolku on kulkenut Sun Effectsin kautta TAMK:iin opiskelemaan mediataidetta ja lopulta Swäg -kollektiiviin (https://swaeg.net), jolloin hän alkoi itse opetella 3D-suunnittelua. Hän on tuottanut sci-fistä ja transhumanismista ammentavia töitään mm. Alman, Sannin ja Dreamgirlsin keikkalavoille reaaliaikaisten liveanimaatioiden muodossa. Kalistan kokemukset NFT:istä virtuaalimuodin ja Web3-yhteisön parissa alkoivat kevytyrittäjänä. Hän keskittyy hahmo- ja muotisuunnitteluun yhdistäen perinteisen fyysisen ja digitaalisen muodin. Digitaalinen hallintatodistus eli NFT (Non-fungible token) on todistus oikeudesta digitaaliseen kopioon, jonka nykyinen haltija ja hallinnan siirtohistoria on varmistettu lohkoketjuteknologian avulla (Sitra, 2024). Viimeisen vuoden aikana Kalista on työskennellyt myös Ylellä digitaalisena pukusuunnittelijana ja pyrkinyt yhdistämään fyysistä ja digitaalista suunnittelua sekä kehittämään työtapoja kestävämmiksi ja osallistavammiksi. Kuva 3. Kalistan mallistoa on myynnissä Dress X -palvelussa (dressx.com). Omasta NFT minttauksesta muotiviikoille Kalistan töitä oli aluksi myynnissä OpenSeassa, mutta huijausten takia hän on siirtänyt jakelunsa digitaaliseen muotiin erikoistuneille alustoille, kuten Dress X:lle ja Vertical Cryptoartin digitaaliseen residenssiin. ”..silloin kun tuli se NFT:n ensimmäinen tuleminen niin mulla oli Open seassa. Kyllä minulla on edelleen toi NFT -kokoelma mutta siellä ei ole yhtään myyntiä nyt .. olen itse kokenut sen niin että se [myynti] on tapahtunut digitaalisen muodin yhteisöjen kautta paremmin” (Kalista, 2024). Muotiviikot, kuten Helsinki Fashion Week -tapahtuma, ovat jo siirtyneet Web3 aikaan ja lunastaneet paikkansa fygitaalisen muodin mekkana. Ne tarjoavat kiinnostaville uudenlaisille edelläkävijä-suunnittelijoille matalan kynnyksen osallistumista. ”…esimerkiksi fashion weekit, niitä kannattaa aina seurata, koska kaikkien fashion weekien rinnalla on digitaalinen muotiviikko myös ja sama on nyt tullut Suomeen. Helsinki Fashion Week loppui juuri. Se oli täysin digitaalinen ensimmäistä kertaa ja siellä oli VR huoneet” (Kalista, 2024). Digitaalisen muodin residenssiin Merkittävintä fygitaalisen muodin saralla on Kalistalle ollut pääsy kansaiväliseen muotiresidenssiin. The DRAUP x VERTICAL Digital Fashion Residency Program (https://www.draup.xyz/community ) on 8 viikon intensiiviohjelma digitaalisen muodin johtavien asiantuntijoiden fasilitoimana. Lopputyönäyttely pidettiin Lontoossa ja lopputyö tehtiin myös NFT:nä. ”Se että olen itse päässyt kiinni blockchainiin nimenomaan digitaalisen muodin kanssa ..merkittävää on ollut päästä Dress X:lle ja DRAUP x VERTICAL digitaalisen muodin residenssiin. Kansainvälinen residenssi oli ihan Discordissa siellä oli ympäri maailmaa Hong Kongista, Itävallasta, Koreasta laidasta laitaan eri alan ammattilaisia .. koodaus- ja pelisuunnittelutaustalta. Luennot olivat esim. London College of Fashionista. Meidän lopputyömme oli NFT:nä, myös screeneillä se pyöri siellä Lontoon Royal Institutessa … ne oli laitettu esille myös fyysisenä ne meidän designit ja ne mintattiin.” (Kalista, 2024) Kalista neuvoo, että muodin alustoille kannattaa lähteä rohkeasti mukaan, koska se voi johtaa myös moniin fyysisiin ja digitaalisiin mahdollisuuksiin, ja näin säästää osan työläästä teostensa levittämisen vaivasta. Kuvat 4-6. Kalistan teoksia. (Kuvat: Wilma Kurumaa)Kuvat 4-6. Kalistan teoksia. (Kuvat: Wilma Kurumaa) Individualismista yhteisölliseen muotisuunnitteluun Kalista arvostaa digitaalisen muodin tekijöiden ja tuottajien yhteisöllisyyttä ja avoimuutta, joka eroaa perinteisen muodin kilpailullisesta ja individualistisesta ilmapiiristä. Hän uskoo kollektiiviseen alitajuntaan ja siihen, että ”taide on monen ihmisen inputin tulos”. (Kalista, 2024) Web3 edistää yhteisön ja yhteistyön tunnetta hajautettujen autonomisten organisaatioiden (DAO) kautta. Muotibrändit voivat sitouttaa yleisöjään sallimalla heidän osallistua suunnitteluprosessiin, mikä vahvistaa brändiuskollisuutta. Useimmat DAO:t toimivat Discord- tai Telegram -alustoilla, niin myös Kalistalle tärkeät DAO:t. Muotibrändit voivat näin sitouttaa yleisöjään sallimalla heidän osallistua suunnitteluprosessiin. Jäsenet voivat äänestää tyyleistä, väreistä tai jopa tulevien kokoelmien teemoista tokenien avulla, joita he saavat osallistumisen tai uskollisuuden perusteella (DeFilippis, 2022). Kuva 7. Kalistan AR -muotia Snapchatissä (Kuva: Wilma Kurumaa). ”Digitaalisen vaatesuunnittelun kulttuuri ja skene on tosi yhteisöllinen ja diversiteetti, inklusiivisuus, ekologisuus, tämmöinen avoin ”open ended design” -ajattelu, että on monen ihmisen input se taide. Mäkin ajattelen silleen. Mä uskon enemmän semmoiseen kollektiiviseen alitajuntaan, en usko, että mä omistan kaikki ideat mitä mulla on, ne kuitenkin on jostain referenssi … kuinka moni on mun omaa ja tarviiko sen olla. Ei todellakaan tarvitse olla. Mä tykkään paljon enemmän, että mä teen jonkun osan minkä joku toinen on luonut, vaikka siitä jatkan ja se menee seuraavalle … AR muoti on sen takia itselle niin kiinnostavaa, koska sen voi tehdä joksikin ja muut taiteilijat voi tehdä sillä sisältöä ja käyttää sitä johonkin omaansa.” (Kalista, 2024) Tällainen toimintamalli ei ainoastaan demokratisoi muotisuunnittelua, vaan se myös vahvistaa brändiuskollisuutta, kun kuluttajat tuntevat itsensä osaksi tekijä-tuottajajoukkoa ja sitouttavat henkilöt hyötyverkostoiksi (esim. Kinsella, 2021). Yhteisöpohjaiset projektit voivat luoda rajoitettuja kokoelmia, jotka kuvastavat jäsenten kollektiivista visiota, mikä yhdistää kuluttajien toiveet ja luovan ilmaisun. Web3 ajan muotiliiketoiminta: Kestävää, yhteisöllistä ja hajautettua Kalista uskoo, että digitaalinen muoti on ratkaisu vaateteollisuuden kestävyysongelmiin. Hän näkee digitaalisen identiteetin ja Metaversumin kehittymisen osana ihmisyyden uudelleenmäärittelyä tekoälyn rinnalla. Kalista uskoo vahvasti yhteisön voimaan ja siihen, että auttamalla toisiaan ja jakamalla tietoa ala voi kehittyä ja menestyä. Hän kokee itse olleensa usein alipalkattu uransa aikana ja toivoo, että alalle saataisiin oikeudenmukaisempaa korvauskulttuuria. Web3-paradigma voi muokata muotiteollisuutta, tarjoten innovatiivisia liiketoimintamalleja, jotka keskittyvät hajauttamiseen, kestävyyteen, yhteisöaktiivisuuteen ja digitaalisiin ilmaisumuotoihin. Kalista raivaa tietä oikeudenmukaisemmalle ja vastuullisemmalle muotiekosysteemille. Hyödyntämällä Web3:n hajautettua voimaa muotisuunnittelijat ja muodin tapahtumien tuottajat voivat avata uusia verkostoyhteistyön väyliä, joissa päätösvalta on yhteisöllä ja muodin kuluttaja löydettävissä ilman raskasta ja saastuttavaa valmistusta ja logistiikkaa. Miten tämä kaikki vaikuttaa vaatetusalan välittäjäportaan ansaintaan? Yhteenvetona voidaan todeta, että keskeiset Web3 ajan hajautetut ansaintamallit ovat hyvin erilaisia kuin muotibisneksen perinteinen liiketoiminta. Toisaalta työ muistuttaa hyvin paljon niitä luovien alojen prekaarisia ansainnan tapoja, joihin luovilla aloilla on saanut aina tottua. Välittäjäportaan sekä sisällöntuottajien tulot muodostuvat monista pienistä virroista ja tuloutetaan epäsäännöllisesti. Toisaalta uudet kokonaiset virtuaalimuotiliiketoiminnan ammatit nostavat päätään. Kalistan työ YLE:ssä on tästä hyvä esimerkki. Verrattuna fyysiseen vaatetukseen, suurin muutos muotialalla on kuitenkin roolien sekoittuminen ja juuri Kalistan kaltaisten monipuolisten digiosaajien kilpailukyky. Kalliiden fyysisten tuotantoprosessien ja jakelun logistiikan puuttuminen tuo kustannustehokkuutta, mutta samalla lisää tuotannollista työtä. Yksi ja sama suunnittelija voi osata suunnitella musiikista mallintamiseen, koodaamisesta muotimallistojen suunnitteluun ja vielä osata hyödyntää Web3 -alustojen tarjoamia jakelukanavia ja digitaalisia messuja ja muuta näkyvyyttä. Suunnittelijat haluavat ansaita suoraan ilman välikäsiä tarjoamalla digitaalisilla alustoilla tuotteitaan. Alusta toimii kuitenkin välittäjänä ja tarjoaa välittämiseen liittyvät palvelut, kuten markkinointia, myyntiä, oppimista, muotinäytöksiä ja muita tapahtumia sekä tukea tuotekehitykseen. Kalistan tapauksen kuvauksesta nähdään kuitenkin selkeä tarve välittäjille silloin, kun virtuaalimuodin palveluja tarjotaan ilman DressX ja Fabricant -tyyppisiä alustapalveluja. Kokonaisproduktiot ovat suuria ja monipuolisia. Suunnittelijan resurssia kuluu kohtuuttomasti tuotantopuoleen, kuten markkinointiin, viestintään, yleisöjen osallistamiseen, virtuaalitapahtumien organisointiin ja julkaisemiseen. Digitaalisen muodin välittäjäportaassa toimivia henkilöitä on monen tyyppisiä. Metaversumialustoilla esiteltävän muodin välittäjät ovat digitaalisten alustojen fasilitoijia, monipuolisten token-pohjaisten yhteisöpalvelujen ideoijia ja kehittäjiä, virtuaalimuotinäytösten organisoijia ja virtuaaliyleisöjen sitouttajia sekä virtuaaliyhteisöissä viestijöitä. Lähteet DeFilippis, A. (2022). The Power of DAOs in Fashion: A New Era of Community Engagement. Fashion Futures, 14(2), 30-42. Granqvist, E. & Hero, L.-M. (2023). Digital Fashion Business in the Metaverse – A Multiple Case Study. Teoksessa "Luovat web3-ajassa – Unelmia, haasteita ja ansaintamahdollisuuksia" (Toim. Halonen, K. & Hero, L.-M.). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 116, Helsinki. ISBN 978-952-328-395-4 (pdf), s. 70-88. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-395-4 Jumisko-Pyykkö, S. & Huoviala, A. (2023). Digitaalisen muodin mahdollisuuksia. HAMK Unlimited Professional, 18.4.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041135837. Luettu 13.12.2024. Kalista (2024). Suunnittelija Kalistan eli Wilma Kurumaan haastattelu 5.9.2024. Kinsella, B. (2021). Virtual Reality and the Future of Fashion Design. International Journal of Virtual Fashion, 5(1), 23-34. Sitra (2024). Digitaalinen hallintatodistus. Tulevaisuussanasto. https://www.sitra.fi/tulevaisuussanasto/digitaalinen-hallintatodistus-nft/ Luettu 1.12.2024 Särmäkari, N. (2022). From a tool to a culture. Authorship and professionalism of fashion 4.0 designers in contemporary digital environments. Akateeminen väitöskirja. Aalto University Publication Series Doctoral Theses. Laura-Maija Hero (KT) on tutkijayliopettaja Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Edu -tutkimusyksikössä. Hän on erikoistunut monialaiseen innovaatiotoimintaan ja -pedagogiikkaan sekä luovien alojen liiketoimintaan ja uusiin teknologioihin. Euroopan unionin sosiaalirahaston osarahoittamassa LUME Luovat web3 ajassa -hankkeessa hän kehittää web3 ajan opettajien koulutusta.
Luovien alojen tuottajan osaaminen web3-ajassa. Kuinka voisimme kartuttaa ja arvioida osaamista?
Web3-aikakausi tuo mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia luovilla aloilla. Menestyäkseen luovien alojen liiketoiminnassa on tekijöiden ja tuottajien oltava valmiita oppimaan uutta ja soveltamaan osaamistaan nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Osaamisen kehittymistä edistää toisiaan täydentävän osaamisen valjastaminen verkostomaiseen yhteistyöhön ja käytännön kokeiluihin sekä luova yhteiskehittäminen ratkaisuina aitoihin haasteisiin ja aidossa toiminnassa (vrt. esim. Lehenkari, 2006; Hero & Lindfors, 2019; Johnsen, 2016). Web3-aikakausi tuo luoville aloille uusia haasteita ja mahdollisuuksia, jotka muuttavat perinteisiä toimintatapoja. Menestyäkseen tässä ympäristössä kulttuurituottajien ja sisällöntuottajien on jatkuvasti kehitettävä osaamistaan ja omaksuttava uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja teknologioita. Tämä blogi tarjoaa keinoja arvioida ja vahvistaa tätä osaamista. Luovien alojen osaamisprofiilit sekoittuvat Web3-ajassa luovien alojen tuotannollinen osaaminen on edellytys kestävälle ansainnalle. Se voi keskittyä erilliseen kulttuurin tuotantoon erikoistuneeseen välittäjäportaaseen, johon esimerkiksi kulttuurituottajat usein sijoittuvat. Toisaalta web3- ja metaversumialustojen kehityksessä on vahvasti esillä myös DAOjen kautta tapahtuva tee se itse -kehitys, jossa sisällöntuottajat toimivat itse tuottajinaan ja alustat (esim. Dress X, Open Sea ym.) tarjoavat ja automatisoivat monia välittäjän tehtäviä (mm. teosten esittäminen, kysynnän luominen, aktiivinen myynti ja markkinointi, monipuoliset asiakaspalvelut ja opastaminen). Web3-aikana sisällöntuottajien, yleisöjen ja välittäjinä toimivien tuottajien roolit sekoittuvat, mutta ansainnan mallit ovat hyvin samalaiset. Sisällöntuottajien talous perustuu pitkälti digitaaliseen talouteen, joka luo uusia demokraattisen organisoitumisen ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien muotoja. Välittäjäportaan eli esim. tuottajien ja markkinoijien tulevaisuuden työllisyyttä pohtiessa on otettava huomioon web3-ajan yhteisöllinen kulttuuri ja hyötyverkostojen kantavuus, mutta myös kaupalliset organisaatiot ja yritykset, julkinen ja kolmas sektori sekä itsenäisten sisällöntuottajien resurssit ja talous. Osaamisen tulee olla riittävän joustavaa, jotta se mahdollistaa toiminnan mukauttamisen kunkin alustan sääntöihin ja kulttuuriin. Vaikka teknologia kehittyy, se ei korvaa luovuutta, vaan tarjoaa uusia soveltamisen tapoja ja kutsuu kokeilemaan innovatiivisia liiketoimintaideoita. Myös nk. tuotannollista luovuutta siis tarvitaan. On kehiteltävä jatkuvasti uusia tapoja toimia, uusia innovatiivisia yhteistöitä ja epätavallisia yhdistelmiä ansaintaa tukemaan. Yleisö voi myös olla ansaitsemassa yhtä hyvin kuin sisällöntuottaja ja tuottaja. Lume esiselvityksessä (Halonen & Hero, 2023) havaittiin, että työn määrä sisällöntuottajilla on suuri, ja yleisöjen puuttuminen viittaa liian pieneen panokseen tuotannon, organisoitumisen ja kysynnän luomisen osalta. Välittäjille on tarvetta. Lisäksi kestävä ansainta perustuu jatkuvalle preesensille ja näkyvyydestä huolehtimiselle, joten tuottajan osaamiselle on käyttöä. Miten uusiin teknologioihin ja niiden jatkuvaan seurantaan opitaan? Uusien teknologioiden ja kulttuurin rajapinnalla oppiminen yhdessä lisää uteliaisuutta, kokeilunhalua, ratkaisukeskeisyyttä, luovuutta ja ME-ajattelua. Koska uudet teknologiat kehittyvät jatkuvasti, yhden hetken altistuminen ja kokeilu ei riitä. On löydettävä omat tehokkaan keinot seurata, kokeilla ja yhteiskehittää uusien teknologioiden soveltamista. Oppimista ei siksi voida käsittää pelkästään tiedon tai taidon siirtona eksperteiltä noviiseille, vaan osaamisen rakentumisena ja jakamisena yhteisöissä, jatkuvana alan seuraamisena ja uuden kehittelynä autenttisissa yhteyksissä soveltaen. (vrt. mm. Paavola ym. 2004; Hakkarainen ym. 2004). Web3:en liittyviä sosiaalisia medioita ja aiheesta julkaisevia henkilöitä voi laittaa aktiiviseen seurantaan. Opintojaksoillakin sitä voidaan edellyttää tai se voi olla tehtävänä. Yhdestä opintojaksosta tuskin on riittävää hyötyä, jos osaaminen ei kumuloidu myös kurssin jälkeen. Luovien alojen opettajat ja kouluttajat joutuvat jatkuvasti ottamaan haltuun uusien teknologioiden ja digitaalisten palvelujen mahdollistamia oman alansa uudistuksia. Luovien alojen liiketoimintaa ja kulttuurituotantoa opettavien on lisäksi ymmärrettävä niitä uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka saattavat hyödyttää opiskelijoita tänään ja tulevaisuudessa. Kun tietoja, taitoja, asenteita ja jopa opiskelijan hitaasti muuttuvia ominaisuuksia kehitetään ja koulitaan ammattilaisuuden ja asiantuntijuuden polulla, joudumme ensin miettimään oppimista ja kuinka uudet vaikeat asiat saadaan opiskelijan lähikehityksen vyöhykkeelle. (vrt. New tech workshop -menetelmä, Hero, 2020) Ihan ensin opiskelija tarvitsee ”tarttumapinnan” eli yhteyden omaan aikaisempaan kokemukseen ja osaamiseen. Web3-ajan asiat eivät löydä lokeroaan, jos ne eivät suhteudu aikaisempaan kokemukseen konkreettisten esimerkkien kautta. Siksi case-kuvaukset, tekijöiden kokemukset ja yhteisvierailut alustoilla ovat oppimisen ensiaskeleita. Sen jälkeen jo kevyelläkin käytäntöjen ymmärryksellä voidaan päästä yhdessä tiimeinä ideoimaan oppimismielessä uusia ratkaisuja lähellä omaa alaa aitoihin haasteisiin. Mukaan on parasta pyytää asiantuntijoita, käytännön toteuttajia ja kulttuuri-instituutioita tai muita aitoja työelämän toimijoita, joilla on näkemyksiä ja kokeiluja takanaan. Näin voidaan havaita, että kyseessä ei ole kaukaisen tulevaisuuden ilmiö, vaan luovat alat ovat web3 -ajan edelläkävijöitä. Ideoinnin eli syvemmän omakohtaistamisen jälkeen sukeltaminen matalan kynnyksen omiin web3-kokeiluihin ovat tärkeitä, mutta teknisesti se vaativin osuus. Riskinä on luovittaminen. Siksi niitä on syytä edeltää näinkin syvä omakohtaistamisen ja motivaation hankkiminen. (vrt. mm. Tynjälä, 1999). Web3-osaamista voidaan arvioida konstruktiivista linjakkuutta hyödyntäen. Opettajan on olennaista pitää arvioinnin lähtökohtana konstruktivistista linjakkuutta. Linjakkuudella (Biggs, 1996) viitataan siihen, että kaikkien opetukseen liittyvien osatekijöiden, kuten oppimistavoitteiden, opetusmenetelmien sekä arviointimenetelmien ja -kriteerien, tulee olla linjassa keskenään, eli niiden tulee vaikuttaa samansuuntaisesti ja siten ohjata oppimista samaan suuntaan. Web3-osaaminen luovilla aloilla: Lataa arvioinnin työkalu Web3-tietoisuusasteikon (Uysal ym., 2024) tarkoituksena on arvioida korkeakouluopiskelijoiden ja työelämän toimijoiden tietämystä ja valmiutta web3:n kehittyvässä ympäristössä toimimiseen. Mittarin avulla web3:n mahdollisuuksia ja riskejä, ja tarkastelevat miten web3 voi muuttaa perinteisiä Internet-palveluita ja -sovelluksia hajautettujen sovellusten (dApps), hajautetun rahoituksen (DeFi), hajautettujen autonomisten organisaatioiden (DAOs), metaversumien ja NFT:iden (non-fungible token) avulla. Web3-tietoisuusasteikko sisältää 29 väittämää, jotka liittyvät koettuihin web3:n mahdollisuuksiin ja riskeihin. Voit ladata sen web3-toimintaan liittyvän arvioinnin tueksi web3 tietoisuusmittari. Kulttuurituottajan osaamistarpeet: Lataa arvioinnin työkalu LUME esiselvityksen osana (Hero & Halonen, 2023) tutkittiin laajasti kulttuurituottajien osaamistarpeita. Web3 ja metaversumi kehittyvät nopeasti erilaisten kokeilujen kautta, mutta näistä kokeiluista on ollut välillä vaikeaa tunnistaa pysyviä suuntauksia, jotka tulevaisuudessa olisi huomioitava kulttuurituottajien osaamisessa. Aineistona käytettiin monenlaisia lähteitä, kuten tutkijoiden tekstejä, artikkeleita, havainnointia, NFT-kokeiluja ja haastatteluja. Tämän monipuolisen aineiston perusteella tunnistettiin keskeisiä osaamisalueita, jotka liittyvät luovan alan kehitykseen web3-ajassa. Lume esiselvitys kokosi yhteen LUME-esiselvityksessä tunnistetut kulttuurituottajan osaamistarpeet web3-ajassa (Hero & Halonen, 2023). Kulttuurituottajan web3-ajan ammattiosaamistarpeet LUME-esiselvityksen perusteella on esitetty kuviossa 1 ja niitä voidaan itsearvioida ja vertaisarvioida esim. uusia teknologioita tai uusia ansaintamalleja perehdyttävässä opintojaksossa ja ammattilaisten täydennyskoulutuksessa. Lataa Kulttuurituottajan ammattiosaaminen -arviointityökalu Web3_kulttuurituottajan_osaamistarpeet.xlsx Lähteet Biggs, J. 1996. Enhancing teaching through constructive alignment. Higher Education 32, 347–504. Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S., & Lehtinen, E. (2004). Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. Elsevier, Amsterdam. Hero, L.-M. (2020). New tech workshop -menetelmä. Teoksessa Teknologian ja kulttuurin rajapintatoiminnan mallit, verkostot ja menetelmät. (Toim. Hero, L.-M.). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. http://www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-225-4 Paavola, S., Lipponen, L. & Hakkarainen, K. (2004). Models of innovative knowledge communities and three metaphors of learning. Review of Educational Research, 74(4), 557–576. https://doi:10.3102/00346543074004557 Hero, L.-M. Toim. (2020). Teknologian ja kulttuurin rajapintatoiminnan mallit, verkostot ja menetelmät. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-225-4 Hero, L.-M. & Halonen, K. (2023). Kulttuurituottajan ammattiosaaminen web3-ajassa. Teoksessa Luovat web3-ajassa – Unelmia, haasteita ja ansaintamahdollisuuksia (Toim. Halonen, K. & Hero, L.-M.). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 116, Helsinki. ISBN 978-952-328-395-4 (pdf), s. 70-88. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-395-4 Johnsen, H. (2016). Learning to create new solutions together: A focus group study exploring interprofessional innovation in midwifery education. Nurse Education in Practice, 16(1), 298–304. doi:10.1016/j.nepr.2015.04.009 Lehenkari, J. (2006). The networks of learning in technological innovation. University of Helsinki, Department of Education, Center for Activity Theory and Developmental Work Research. Helsinki: Helsinki University Press. Tynjälä, P. (1999). Oppiminen tiedon rakentamisena: Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Kirjayhtymä, Helsinki. Uysal, M., Üstündağ, M. T., Çelik, A., Tanrıverdi, M., et al. (2024). Development of Web3 Awareness Scale as the Next Evolution of the Internet. Participatory Educational Research, 11(1), 247-265. https://doi.org/10.17275/per.24.15.11.1 Laura-Maija Hero on on tutkijayliopettaja Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Edu -tutkimusyksikössä ja toimii asiantuntijana Euroopan unionin osarahoittamasa LUME-hankkeessa.