Kiristyvät talousnäkymät, ekokriisi, polarisoituminen, eriarvoistuminen ja pahoinvoinnin lisääntyminen vaikuttavat kaikkeen keskusteluun ja maassamme tehtäviin päätöksiin – myös kulttuuripolitiikkaan ja sen suuntaviivoihin.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan kulttuuripoliittista selontekoa. Tätä varten tehdyssä taustaselvityksessä kysytään esimerkiksi sitä, miten kulttuuritoiminta voisi aiempaa vahvemmin edistää ihmisten osallisuutta, yhdenvertaisuutta, hyvinvointia ja estää ihmisten välisten luottamuksen rapautumista.
Asetetaanko kulttuurialan harteille jo liian suuria vaatimuksia vai voiko taidetoiminnalla edistää hyvinvointia nykyistä enemmän?
Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Metropolia Ammattikorkeakoululle strategiarahoitusta kulttuurisen hyvinvoinnin edistämiseen yhteisöissä. Pohdimme tässä kirjoituksessa osallisuutta ja kulttuurihyvinvointia edistäviä tekijöitä kulttuuripoliittisina lähtökohtina.
Varhaiskasvatuksessa, koulussa, harrastuksena, vanhustenhuollossa, sosiaalipalveluissa tarvitaan pedagogisesti ammattitaitoista ja osallisuutta tukevaa taidetoimintaa. Laadukas hyvinvoinnin edistäminen taideympäristöissä on monenlaisten reittien rakentamista luovuuden ja ilmaisun äärelle. Siihen tarvittavaan erityisosaamiseen – osana monien ammattilaisten työotteita –tulee kiinnittää huomiota1,2.
Mikä vaikuttaa osallisuuden kokemukseen?
Osallisuuden kokemukseen vaikuttaa tutkimuksen mukaan
- elämän ja toimintaympäristön jatkuvuus ja hallittavuus,
- koetut osallistumismahdollisuudet sekä
- merkityksellisyyden ja
- kuulumisen tunteet3,4.
Nämä sopivat ammattitaitoisen taidepedagogiikan taustaksi5. Esimerkiksi yhdessä soittaminen, maalaaminen, laulaminen tai tanssiminen kutsuvat mukaan, rakentavat sanatonta yhteisyyden kokemusta ja voivat tarjota turvallisen ympäristön tunteille, olemiselle ja ilmaisulle6,7,8.
Taide osana elämää ja arkea
Taideharrastusten ja luovan itseilmaisun tulisi olla jokaisen elämässä mahdollista9. Kulttuurikokemuksiin ja kulttuurissa toimimiseen nivoutuu kuitenkin paljon saavutettavuuskysymyksiä10,11,12. Saavutettavuus liittyy itsestään selvästi erilaisten ulkoisten ja fyysisten tekijöiden huomioimiseen. Mutta se liittyy myös kiinteästi ohjaajan pedagogiseen ammattitaitoon: ovatko taidekasvatuksen ja taiteen harrastamisen parissa saadut kokemukset sellaisia, että niiden kautta syntyy osallisuuden kokemuksia ja elämän merkityksellisyyttä tukevaa maaperää13.
Usein kuulee sanottavan, että ”taide lisää hyvinvointia ja osallisuutta”, mutta väite perustuu liiallisiin yksinkertaistuksiin eikä sellaisenaan sovi esimerkiksi kulttuuripolitiikan ohjenuoraksi. Taide ei tapahdu tyhjiössä, vaan se liittyy aina vahvasti siihen tilanteeseen ja kokemukselliseen ympäristöön, jossa ihmiset toimivat. Näin ollen myös taiteen mahdollisuudet lisätä osallisuutta ja hyvinvointia ovat tilannesidonnaisia ja tapahtuvat osana kompleksisia systeemejä14,15,16,17,18.
Siksi pelkkä ”taiteen tuominen” ei välttämättä lisää osallisuutta – se voi myös lisätä osattomuuden kokemusta.
Jos ihminen ei tunne kuuluvansa joukkoon tai ei esimerkiksi osaa olla osana korkeakulttuurin maailmaa, hänelle voi syntyä kokemus, että taide ei ole häntä varten. Pelkkä taiteilijan omaan ilmaisuun keskittyvä työ tai kulttuuritarjonta ei riitä avaamaan mahdollisuuksia niille, jotka eivät ole kosketuksissa sen kanssa, miten luovuus tai taide voisi olla omaa elämää rikastava tai yhteiskunnallista hyvinvointia lisäävä elementti.19
Taiteen saavutettavuudessa on mitä suurimmissa määrin kysymys pedagogisesta ammattitaidosta, jolla osallisuuden kokemukset tulevat mahdollisiksi sekä tekemisen, kokemisen ja ilmaisun tilat turvallisiksi20,21. Tähän työhön tarvitaan pedagogisesti ammattitaitoisia ryhmätoiminnan ohjaajia, opettajia, taidepedagogeja, taiteilijoita sekä kulttuurihyvinvoinnin edistämistä esimerkiksi osana sosiaali- ja terveysalojen työotteita ja ympäristöjä22,23,24,25.
Huomio osallisuuden kokemuksia edistävän taidetoiminnan pedagogiikkaan
Pedagogisella ammattitaidolla ohjatun osallistujalähtöisen taidetoiminnan lisääminen matalan kynnyksen kohtaamispaikkoihin edistää osallisuutta, hyvinvointia sekä empatiaa – mahdollisuuksia asettua toisen asemaan sekä myötätuntoista suhtautumista itsen ulkopuolella olevaan26,27.
Korkeakulttuuria ja taiteilijan työtä korostavan näkökulman rinnalla on kulttuuripolitiikassa välttämätöntä tunnistaa taidetoimintaan osallistumisen tarve sekä tähän tarpeeseen vastaava osallisuutta edistävä, sensitiivinen ja monipuolinen pedagoginen ammattitaito.
Tämä on edellytys, jotta taidetoiminta ja kokemukset koskettaisivat nykyistä useampia ihmisiä ja lisäisivät hyvinvointia.
Uskallammeko katsoa suomalaista kulttuuripolitiikkaa näin isosta kuvakulmasta vai tyydymmekö siihen, että taide- ja kulttuuritoiminta koskettaa vain osaa ihmisistä?
Laajempaa horisonttia kulttuuripolitiikkaan
Sanalla kulttuuri on kaksi määritelmää – toinen kapeammin taidetta ja korkeakulttuuria koskeva – ja toinen laajemmin ihmisten ilmaisua, olemista, elämäntapaa ja osallisuutta koskettava28,29. Kumpaa määritelmää haluamme korostaa riippuu siitä, kenen kulttuurista puhumme ja mihin tarpeisiin määritelmä vastaa.
Yhteiskunnalliseen hyvinvointiin liittyvää tutkimusperustaista ja monitieteistä ymmärrystä pitäisi vahvistaa, jotta kulttuuripolitiikka ei jää yhteiskunnallisilta vaikutusmahdollisuuksiltaan niukaksi. On pystyttävä katsomaan laajemmin yhteiskunnallisen, kulttuurisen hyvinvoinnin horisonttiin, ei vain yksittäisten taidealojen tai kulttuurilaitosten toimintaan. Tällä tavalla voidaan löytää koko kulttuuriekosysteemiä edistäviä ratkaisuja.
Ei riitä, että Suomella on kansainvälistä mainetta niittäviä taiteilijoita ja kulttuuritarjontaa, vaan koko taiteen ja kulttuurisen ekosysteemin on oltava monimuotoinen, jotta hyvinvointi suomalaisessa yhteiskunnassa lisääntyisi.
Tähän vaaditaan osallisuutta mahdollistavan taidepedagogiikan ja kulttuurihyvinvoinnin edistämisen ammattitaidon kehittämistä poikkialaisesti ja moniammatillisesti.
On myös syytä tunnistaa jo olemassa olevien koulutusten tuottamaa pedagogista, luovan toiminnan fasilitointiin liittyvää osaamista niin taidealojen, kasvatusalan kuin sosiaali- ja terveysalojen koulutuksissa sekä kehittää näitä edelleen tutkimustietoon perustuen. Tämä lisää työelämässä yhä paremmin kulttuurihyvinvointia edistäviä ammatillisia käytänteitä ja osaamista.
Alussa mainitussa kyselyssä halutaan myös tietää, mikä olisi vastaajien mielestä parasta, mitä Suomen taide- ja kulttuuripolitiikan alalla voisi tapahtua. Vastaamme kysymykseen kysymyksellä: Miten hyödynnämme ja tunnistamme olemassa olevaa eri alojen ammattiosaamista, jonka avulla taide- ja luova toiminta koskettaisi useampia ihmisiä?
Kirjoittajat:
- Laura Huhtinen-Hildén, yliopettaja, vastaava tutkija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
- Sanna Kivijärvi, lehtori, vastaava tutkija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
- Anna-Maria Isola, johtava tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Lähteet
1. Huhtinen-Hildén, L. 2023. Musiikkikasvatus osallisuuden, merkitysten ja mahdollisuuksien maisemassa. Teoksessa M-L. Juntunen & H. Partti (toim.) Musiikkikasvatus muutoksessa. Helsinki: Taideyliopisto, 289–311.
2. CuWeRE. Kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä.
3. Leemann, L., Martelin, T., Koskinen, S., Härkänen, T. & Isola, A-M. 2021. Development and Psychometric Evaluation of the Experiences of Social Inclusion Scale. Journal of Human Development and Capabilities.
4. Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
6. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. 2020. Systemaattisista havainnoista vaikutusten todentamiseen: Havainnointimalli luovaan ryhmätoimintaan. Tutkimuksesta tiiviisti 37/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
7. Huhtinen-Hildén, L. & Pitt, J. 2018. Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical pathways. Abindgon: Routledge.
8. Saarikallio, S. 2023. Musiikin tunnekokemukset toimijuuden ja hyvinvoinnin rakentajina. Teoksessa M-L. Juntunen & H. Partti (toim.) Musiikkikasvatus muutoksessa. Helsinki: Taideyliopisto, 135–146.
9. Esimerkiksi YK:n yleissopimukset kansalais- ja poliittisista oikeuksista; taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista; lasten oikeuksista ja vammaisten henkilöiden oikeuksista käsittelevät artikloissaan oikeuksia osallistua taiteeseen ja kulttuuriin sekä itsensä ja yhteisöjen kehittämiseen.
10. Juntunen, M-L. & Kivijärvi, S. 2019. Opetuksen saavutettavuuden lisääminen taiteen perusopetusta antavissa oppilaitoksissa. Finnish Journal of Music Education 22(1–2), 70–87.
11. Kivijärvi, S. & Rautiainen, P. 2020. Contesting music education policies through the concept of reasonable accommodation: Teacher autonomy and equity enactment in Finnish music education. Research Studies in Music Education 43(2), 91–109.
12. Kivijärvi, S. 2021. Towards equity in music education through reviewing policy and teacher autonomy. Doctoral dissertation. Studia Musica 88. Sibelius Academy, University of the Arts Helsinki.
13. Ks. Huhtinen-Hildén & Isola 2020
14. Ks. DeNora, T. & Ansdell, A. 2014. What Can’t Music Do? Psychology of Well Being 4(23), 3–10.
15. Ks. Huhtinen-Hildén, L. 2014. Perspectives on professional use of arts and arts-based methods in elderly care. Arts & Health: An International Journal for Research, Policy and Practice.
16. Ks. Huhtinen-Hildén 2023
17. Ks. Raw, A., Lewis, S., Russell, A. & Macnaughton, J. 2012. A hole in the heart: Confronting the drive for evidence-based impact research in arts and health. Arts & Health 4(2), 97–108.
18. Ks. Saarikallio 2023
19. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. 2019. Reconstructing Life Narratives through Creativity in Social Work. Cogent Social Sciences, 5(1).
21. Huhtinen-Hildén 2023
22. Esim. Huhtinen-Hildén 2014
23. Esim. Koivisto, T-A. 2022. The (Un)Settled Space of Healthcare Musicians: Hybrid Music Professionalism in the Finnish Healthcare System. Doctoral dissertation. Studia Musica 89. Sibelius Academy of the University of the Arts Helsinki.
24. Esim. Tammela, A. 2022. Kansakoululaisen lauluaarteisto: jälleen-rakennusajalta tutut laulut ikäihmisten laulu-kokemuksissa ja muistoissa. Väitöskirja. JYU Dissertations 481. Jyväskylän yliopisto.
25. Esim. Tähti, T. 2022. Pienet teot, suuri hurma. Toimijuus kulttuurisessa vanhustyössä. Väitöskirja. Studia Musica 91. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.
27. Ks. Foster, R., Salonen, A. O. & Sutela, K. 2022. Taidekasvatuksen ekososiaalinen kehys: kohti kestävyystietoista elämänorientaatiota. Kasvatus 53(2), 118–129.
28. Rauhala, L. 2005. Ihminen kulttuurissa – kulttuuri ihmisessä. Helsinki: Gaudeamus.
29. UNESCO. 2001. Universal Declaration on Cultural Diversity.
Ei kommentteja